Teurastamo 5 (Huhtikuun -06 Kuukauden Kirja)

[Noirre]

Kuukauden kirjaksi valittiin (jälleen kerran pikaisesti, mutta valittiin kuitenkin) siis tosiaan Kurt Vonnegutin kirjoittama Teurastamo 5. Koska palautin kirjan kirjastoon muistamatta kopioida takakansitekstiä, toivottavasti joku ystävällinen ihminen voi kirjoittaa sen muiden nähtäväksi puolestani.

Tämä kirja ei tosiaan ole pituudella pilattu - itseasiassa Teurastamo 5 muistuttaa lähinnä runokokoelmaa pikemmin kuin romaania. Paljon asiaa oli kuitenkin sivuille saatu tungettua. Genreltään low-fantasyä/sci-fiä (kirjan maailma ei ole toinen ja keksitty, muutamia eroja todelisuuteen on tosin olemassa) muistuttava teos avarsi ainakin allekirjoittaneen katsontakantaa tyylilajiin huomattavasti, sillä Teurastamo 5 oli elämäni aikana toinen lukemani kirja, jossa moista käytettiin hyväksi (ensimmäinen oli Pasi Jääskeläisen kirjoittama novellikokoelma Missä junat kääntyvät). Ajassa mielivailtainen liikkuminen ei, yllättävää kyllä, tehnyt kirjasta lainkaan niin sekavaa kuin kuvitella olisi saattanut, vaan lähinnä piti valppautta yllä.

Pidin Vonnegutin kirjoitustyylistä. En tiedä sanoisinkin sitä varsinaisesti ironiseksi, sillä se ei mielestäni ollut sitä aivan kautta kirjan - ehkä pikemminkin se oli pieniä piikkejä viljelevää ja humoristista tekstiä vakavasta aiheesta, jollainen sota on. Tosin sota ei kyllä jäänyt kirjasta parhaiten mieleen, vaan loppupuolelta löytyvä runonpätkä, jonka tosin epäilevän olevan alkuperältään vanhempi kuin Vonnegutin kirjan (varma en tosin ole) :

Jumala antakoon minulle
tyyneyttä hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa ne asiat jotka muuttaa voin
ja viisautta aina erottaa toisistaan nämä kaksi

Sopii hyvin minun maailmankuvaani, ja siksi sovelsinkin sen allekiirjoitukseeni :)

Mieleen jäivät myös ihmistarha ja tietysti ihmiset, joita kuoli kuin kärpäsiä (niin se käy!).

Olen nyt puhunut kirjasta ehkä hiukan sekavasti, mutta mielikuvani myös jäi sellaiseksi. Kuten rivien välistä ja niistä itsestäänkin voi kuitenkin lukea, itse ainakin pidin kirjasta, ja aloinkin lukemaan Vonnegutin toista kirjaa, Jumala teitä siunatkoon herra Rosewater (eli Helmiä sioille). Se on 100+ sivun perusteella aika lupaava teos, joten jos Teurastamo 5 miellytti - tai Vonnegutin kirjoitustyyli ehkä lähinnä - niin kannattaa etsiä se käsiinsä.

[Luni]

Olen nyt vaihteeksi ystävällinen ihminen ja kirjoitan sen takakansitekstin (jätin arvostelut pois):

Kurt Vonnegut on tunnetuimpia amerikkalaisia nykykirjailijoita. Hänen viiltävä satiirinsa on muodostunut jo käsitteeksi ja sen kohteeksi ovat joutuneet vuorollaan niin amerikkalainen yhteiskunta, tiedemaailma kuin rahakin. Teurastamo 5:ssä Vonnegut kuvaa järjettömyyksistä suurinta - sotaa

Romaanin perusaiheena on Dresdenin pommitus helmikuussa 1945, joukkotuho, jonka todistajaksi kirjailija itse sotavankina joutui. Teurastamo 5 on kuitenkin paljon muutakin kuin kuvaus noista kauhunhetkistä. Se on kirja, jonka laatua on melkein mahdoton määritellä. Siinä tosi ja fantasia, kauhu ja komiikka sekoittuvat ainutkertaisella tavalla

Minua alkoi kirjaa lukiessa mietityttää oikein kunnolla se, miten me olemme onnistuneet niin taitavasti valitsemaan kuukauden kirjoiksi niin erinomaisia teoksia. Sekä Saatana saapuu Moskovaan että Teurastamo 5 ovat aiheuttaneet minulle erittäin vahvan "Miksi en ole lukenut mitään tällaista koskaan aikaisemmin? Mitä olen oikein lukenut ennen näitä?" -tunteen (Solariskin oli ihan ok, mutta ei näin hyvä). Lyhyesti sanottuna siis, pidin. Jos ei olisi niin koomista sanoa näin yhden teoksen lukeneena, sanoisin Mihail Bulgakovin ja Kurt Vonnegutin nousseen Stephen Kingin ohelle maailman parhaiden kirjailijoiden kastiin.

Vonnegutin huumori oli lievästi ilmaistuna hyvin toimivaa, koko kirja oli erittäin kyyninen. Vonnegut pisti osuvalla pilkallaan lukijan nauramaan nimenomaan niille vakaville asioille, joille nauraminen on tavallaan kiellttyä mutta hyvinkin aiheellista. Kuten Noirre totesikin, vaikeista asioista tehtiin huumoria - se puree minuun huumorin saralla aina. Myös Vonnegutin kielikuvat olivat omaperäisiä ja kauniita, kuten vaikka ruusun ja sinappikaasun haju tai siniset ja luunvalkeat jalat. Kirjoitustyyli oli mainio ja muutenkin Teurastamo 5 oli erittäin nautittava lukuelämys. Ehdottomasti aion etsiä käsiini muitakin Kurt Vonnegutin teoksia.

[Pinchi]

Luinpas minäkin ko. opuksen, ja voisin pari sanaa sanoa, vaikka olen todella huono analysoimaan kirjoja.

Itse en siitä erityisemmin pitänyt, mutta toisaalta en vihannutkaan, johtui varmaan siitä etten ole aikaisemmin tämäntyyppisiä opuksia pahemmin lueskellut ja näin ollen vierastanen jotain uutta. Siksipä lainasin juuri kirjastosta toisenkin teoksen Vonnegutilta (Kissan kehto ja sekin nimen perusteella =) ), ettei mielipiteeni ko. kirjailijasta sitten jää vain yhteen luettuun kirjaan. Ihme kun jaksoin tuonkin lukea loppuun (I'm proud of myself).

Välillä Teurastamo 5 upposi aika nihkeästi: lukeminen tuntui työläältä, enkä oikein jaksanut keskittyä kaikenmaailman Tralfamadorelaisiin ja ajassa matkustamiseen, saatikka hahmottaa kokonaisuutta; aluksi olinkin ehkä hivenen ihmeissäni. Sitten kun idea viimein aukeni, pääsin syventymään paremmin, joskaan mistään lukuelämyksestä ei voi puhua. Pidin kyllä siitä miten Vonnegut kuolemaan suhtautuu, mutta luulen että melko nopeasti unohdan sisällön ja puhun ihmisille tulevaisuudessa Teurastamo 5:stä "sinä hassuna kirjana".