Sadunsyöttäjä-kirahvi

[Yashiza]

Lyhyt proosateksti, jossa on korulauseista huolimatta ihan merkitys sekä juoni, joka piilee aika pahasti kyllä sanojen takana. Toivottavasti riittää ymmärrystä sekä halua ymmärtää. Ja otsikoksi nyt en keksinyt mitään parempaa.

---

SADUNSYÖTTÄJÄ-KIRAHVI

Kerroit minulle limetinvärisiä satuja voidakseksi rakastuttaa minut maailmaasi, josta en koskaan voisi paeta takaisin todellisuuteen. Auringonjumalan alla, paljastit minulle kaikki salaisuutesi, jotka muistit vielä tuona päivänä, mutta unohdukseen jääneet jäivät unholaan. Tässä varjossa, minä kuuntelin sinun satujasi, joissa kyyhkyt valloittivat maailman kauneudellaan, rauhallaan. Meistä oli tehty muurhaisia, jotka edustavat murhetta, painovoimaa, rajallista näköä.

Eivät sateet meistä koskaan huolehtineet, vielä vähemmän meistä piti ensisuudelman nähneet valkoiset pisteet taivaalla. Ei ole väliä, kuinka pitkään tai kauan, minä tulen olemaan ikuisesti sylissäsi, puremassa huuliasi, katsomassa siristeleviä, melankolisia silmiäsi. Toivoin niin.

Lohikäärmeet hävisivät aina kyyhkysille sinun värillisissä saduissasi, etkä koskaan kertonut minulle, mihin niiden voimat olivat kadonneet maailmassasi. Kuiskuttelit salaisuuksiasi, mutta et koskaan kertoneet paljaimpia asioitasi, koska ne olisivat pukeneet vaatteita yllesi. Tahdoit olla aivan alasti, käpertyneenä oman kehoni lähelle. Et antanut minun pukea sinua kauneimpiin kimoneihin, mitkä olin sinulle löytänyt, et halunnut. Ja siltikin kuuntelin satujasi prinsessoista, jotka saivat prinsessansa.

Sarvikuonot olivat ystäviämme, paljastit. He olivat aivan samanlaisia kuin me kaksi, tulleet väärään paikkaan, aikaan, mutta löytäneet oikean ihmisen, puolikkaan. Et pitänyt kirahveista, mielestäsi ne olivat valehtelevia, teeskenteleviä oliota. Ja siltikin menit ja rakastuit kirahvin luonteeseen, olemukseen. Se, ettei se näytä siltä, ei tarkoittaisi, etteikö se olisi sitä.

Meillä kahdella ei pitänyt olla onnellista loppua. Sanoit, ettei meille tulisi olemaan minkäänlaista loppua. Ja sanoiksi ne jäivät sinun löytäessä toisen, jolle kertoa hedelmänvärisiä tarinoitasi. Saduissasi piilee harmaa valo.

Myönsit olevasi kirahvi, niin monien vuosien jälkeen.

[Real Emotion]

Pidän tästä kertomuksestasi. On hyvä, että juttu on melko lyhyt, sillä tämän ymmärtäminen todellakin vaatii ajattelua. Enkä siltikään usko, että ymmärsin tekstisi täydellisesti, mutta pääpiirteittäin. Kuvailu on oikein kaunista. Osaat selvästi käyttää harkiten ja monipuolisesti sanavarastoasi, sillä mukaan on päässyt sellaisiakin sanoja, kuten "limetinvihreä". Se, että tämä "sadunsyöttäjä" on juuri kirahvi, on minusta myös mielenkiintoinen idea.

Pööh, haluasin sanoa tästä paljon enemmän, jos vain osaisin. Pakko oli kuitenkin kommentoida, sillä korulauseiden käyttö on sellainen asia, minkä kovasti tahtoisin oppia. Niin, että kiitos sinulle tästä hyvästä malliesimerkistä.

[Noirre]

"Meillä kahdella ei pitänyt olla onnellista loppua. Sanoit, ettei meille tulisi olemaan minkäänlaista loppua."

Se oli hyvin ilmaistu.

Asiahan on nyt niin, että tarinoitasi lukiessani mietin monesti, että olenko minä tyhmä ja tylsä vai tiedätköhän itsekään aina, mitä tarkoitat? Teksteissäsi kokonaisuudessa on kyllä selkeä opetus ja tarina, mutta jotkut metaforat ja vertauskuvat ovat omituisessa kauneudessaan liiankin omituisia minulle.

Luova kielenkäyttösi toi kuitenkin ikäänkuin ruostuneeseen ja kuluneeseen autoon erikoisen ja uututtaan kiiltävän, limetinvihreän pinnan.

[Mayatar]

Teksteissäsi kokonaisuudessa on kyllä selkeä opetus ja tarina, mutta jotkut metaforat ja vertauskuvat ovat omituisessa kauneudessaan liiankin omituisia minulle. Luova kielenkäyttösi toi kuitenkin ikäänkuin ruostuneeseen ja kuluneeseen autoon erikoisen ja uututtaan kiiltävän, limetinvihreän pinnan.
Minä mietin tuota samaa hetken, mutta sitten ajattelin, että kirjoittaja on vasta 17-vuotias. Kirjoitat ihan huikella tyylillä Yashiza. Uskon, että ajan ja kommenttien myötä ne metaforat, jotka eivät osu jäävät pois. Elä vain muuta runsasta ja metaforista tyyliäsi. :) Ellei sitten itsestä tunnu siltä.

Tässä tekstissä minua häiritsi ainoastaan limetinvihreät sadut. Kaikki muut metaforat oli suht osuvia. Tietysti sitä voisi miettiä voisiko niiden tyyliä yhtenäistää tai jättää joitakin niistä pois, että toiset korostuisivat enemmän.

Kaikesta huolimatta toistaaksemme: huikea tyyli!