yksisiipi
1.9.2002, 9:30:36
Tämän runon kirjoitin maaliskuun lumikeleillä. Katselin vain kaunista, poissulavaa lumihankea, ja otsikko ja aihe tulivat kuin tyhjästä. Tämä kertoo parin vuoden takaisesta bussipysäkkipahoinpitelystä, jossa oli monta silmäparia todistamassa tapahtumaa, vaan yksikään ei tahtonut auttaa.
Lumen Valkea
Kun talvipakkanen satuttaa
kaikki sydämet jäätää
Kukaan ei halua ojentaa
auttavaa kättä
Mielessä vain oma kunnia
hyvä tahto pois jäänyt
Ei pelko vaan häpeä
mielen täyttänyt
Lumen valkea, jätän sinut maahan sulamaan
Saanko kulkea ohitsesi katsomattakaan?
Katsokaa lunta valkeaa
maassa makaavaa
Yksin kärsien kylmää
Ei apua osaa pyytää
Pelko vai haluttomuus
on sydämiimme pesinyt?
Vai onko ihmissydän
kylmempi kuin jää?
Lumen valkea, katson sinua pientä kärsivää
Saanko koskea, vaikka taisin tulla myöhässä?
Lumen Valkea
Kun talvipakkanen satuttaa
kaikki sydämet jäätää
Kukaan ei halua ojentaa
auttavaa kättä
Mielessä vain oma kunnia
hyvä tahto pois jäänyt
Ei pelko vaan häpeä
mielen täyttänyt
Lumen valkea, jätän sinut maahan sulamaan
Saanko kulkea ohitsesi katsomattakaan?
Katsokaa lunta valkeaa
maassa makaavaa
Yksin kärsien kylmää
Ei apua osaa pyytää
Pelko vai haluttomuus
on sydämiimme pesinyt?
Vai onko ihmissydän
kylmempi kuin jää?
Lumen valkea, katson sinua pientä kärsivää
Saanko koskea, vaikka taisin tulla myöhässä?