Purity
27.5.2006, 21:06:50
Heippas ihmiset. Tämä kyseinen teksti koostuu monesta osasta ja sijoittuu Star Wars -universumiin, joten sen voinee luokitella jollain asteella fanficiksi. Tämä ei kuitenkaan sijoitu mihinkään tiettyyn aikakauteen, eikä sisällä lainkaan virallisia SW-hahmoja, eli tarina, kaikki hahmot ja monet tapahtumaympäristöistä ovat minun luomiani. Star Warsia tässä on siis vain maailmankaikkeus. SW:stä tietämättömille saattaa seassa olla jonkin verran omituisia termejä, mutta uskon että tekstiä pystyisi vallan mainiosti seuraamaan vaikkei olisi ikinä Star Warsista kuullutkaan. Mitään spoilereitakaan tarina ei siis sisällä, eihän se liity mihinkään muuhun tarinaan.
Päätin laittaa tämän esille nyt, sillä olen tätä pyöritellyt päässäni jo melkein vuoden, ja itse asiassa tämä nyt postaamani teksti on myös suurimmalti osalti kirjoitettu melkein vuosi sitten. Toivon, että saisin jonkin verran kommenttia ja näin ollen myös egoboostia, jotta jaksaisin kirjoittaa loppuun tarinan, joka minulla jo kokonaisuudessaan on päässäni. :] Jos siis kiinnostusta löytyy, niin kommentoikaa ja jatkoa oletettavasti tulee - muussa tapauksessa keskittynen lähinnä muihin lukuisista keskeneräisistä teksteistäni.
Aijoo, ja tekstistä löytyvät kursiivilla olevat lyriikat ovat kaikki Pain of Salvationin biisien sanoituksia. Teksti on nyt kökössä foorumimuodossa, jos luettavampi rtf-tiedosto kiinnostaa niin hihkukaa minulle irkissä.
STAR WARS:
VIISI YKSINKERTAISTA SANAA / ELÄMÄÄ / TUNNETTA / VUOTTA / MAAILMAA
PROLOGI
Miehen arpisella naamalla se näytti lähinnä irvistykseltä, mutta ilme oli tarkoitettu hymyksi. Ei tosin ystävälliseksi hymyksi, vaan sellaiseksi, jonka tarkoitus oli sanoa "minä tulen saamaan tahtoni lävitse ja minä tulen nauttimaan siitä". Mies näytti tyytyväiseltä nähtyään tytön ilmeen, joka puolestaan viestitti, että miehen väläyttämä hymyn ja irvistyksen sekoitus oli ajanut tarkoituksensa.
Totta puhuen Lenni oli melko varma, että miehen kömpelön, humalaisen irvistelyn tarkoitus ei olisi ollut selvä, mikäli tyttö ei olisi ennenkin ollut tekemisissä samanlaisten miesten kanssa. Tämän kaltaisessa työssä moiselta oli kuitenkin melkeinpä mahdotonta välttyä, ja niinpä tyttö tiesi varsin hyvin mitä miehen päässä tälläkin hetkellä liikkui.
Lenni otti askeleen taaksepäin. Nyt hänen selkänsä painautui jo kylmää seinää vasten. Miehen hymy leveni. Tämä oli ilmeisesti päättänyt, että tyttö ei näyttänyt tarpeeksi pelokkaalta ja kaipasi sanallisia uhkauksia.
"Mitä sinun kaltaisesi kaunis tyttö tekee tällaisessa paikassa?" mies kysyi, joskaan ei tuntunut olevan kiinnostunut vastauksesta, sillä hän jatkoi ennen kuin Lenni olisi edes ehtinyt avata suutaan. "Nar Shaddaa ei ole ystävällinen paikka, tiedätkös. Enkä minä ole erityisen ystävällinen mies."
Mies astui lähemmäs - nyt hänen ja tytön välillä oli enää lähes mitättömän ohut kaistale ilmaa, vähintään yhtä ohut kaistale tytön kirkkaan punaista tanssiasua ja miehen kumpaakin edellä mainittua kaistaletta reilusti paksumpi ja likaisempi asukokonaisuus. Mies tarttui karusti kiinni tytön leuasta ja käänsi tämän päätä niin, että pystyi katsomaan suoraan hänen vihreisiin silmiinsä. Alkoholin pistävä tuoksu ryöpsähti Lennin kasvoille miehen puhuessa jälleen.
"Annas kun minä kerron sinulle jotain Nar Shaddaasta. Täällä jokainen huolehtii omasta nahastaan. Vain omasta nahastaan. Kukaan ei välitä mitä sinulle tapahtuu."
Mies tuntui pitävän omasta äänestään, Lenni ajatteli, päästäen kasvoilleen hieman pelokkaamman ilmeen, joka kuitenkin pian vaihtui puhtaaseen hämmästykseen miehen kaatuessa kuolleena lattialle. Pariin hetkeen tyttö ei osannut kuin tuijottaa maassa makaavaa ruumista. Hän kuitenkin havahtui tajutessaan hämärästi jonkun kumartavan hänelle. Tuntien äkkiä olonsa epärealistiseksi hän nosti katseensa kohtaamaan valosapeliä vyöllään pitävän miehen, joka nyt kumarruksensa päätettyään ojensi hänelle kättään.
"Hei. Minun nimeni on Joel", mies sanoi hymyillen ystävällisesti. Tyttö epäröi hetken, mutta kasasi sitten ajatuksensa, veti kasvoilleen kohteliaan ilmeen ja kätteli miestä.
"Hei, Joel", Lenni vastasi matkien miehen kohteliasta äänensävyä, "mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?"
Nyt oli Joelin vuoro olla hämmästynyt.
"Pelastavani sinut?" Mies kysyi hymyillen epävarmasti. Vastaukseksi tyttö läpsäisi tätä kasvoille niin lujaa kuin pystyi.
"Näytinkö minä kaipaavani pelastamista?" Lenni tiuskaisi ärtyneenä. Mies tunsi olonsa kasvavan hetki hetkeltä hämmentyneemmäksi. Hän ei todella ollut odottanut tällaista käytöstä pelastaessaan naisen - jos olisi, hän olisi jopa saattanut jättää tämän oman onnensa nojaan.
"No, itse asiassa, kyllä", hän vastasi. Nainen huokaisi. Mies puhui tietenkin totta - kehuskelematta Lenni pystyi toteamaan olevansa hyvä näyttelijä. Tyttö tiesi, että mies oli oikeastaan toiminut oikein, mutta oli aivan liian vihainen jaksaakseen välittää tuosta seikasta nyt.
"Hmph! Etkö muka koskaan ole kuullut sanontaa 'maassa maan tavalla'"? Ja millainen jedi sitä paitsi tappaa vastustajansa varoittamatta tai edes kokeilematta muita keinoja?"
"Ja millainen kiitos tuo on olevinaan pelastamisestasi?" Mies vastasi, kurtistaen kulmiaan.
Lenni ei kuitenkaan tuntunut enää kiinnittävän huomiota Joeliin, vaan polvistautui kuolleen miehen viereen, etsien jotain tämän lukuisista taskuista. Hetken päästä hän tuntui löytävän etsimänsä, mutta sujautti sen omaan taskuunsa ennen kuin jedi ehti nähdä mitä se oli. Tämän jälkeen tyttö käveli pois sanomatta sanaakaan, jättäen Joelin tuijottamaan hämmentyneenä tämän perään.
1. LUKU
"yes
I am in love
I wanted to
find out
right?
... but ...
in love
with whom
or with what?
"to love a city
to the flesh
to the past
to the laugh
uncontrolled
to myself again
and suddenly I know
that this is dangerous"
Nar Shaddaa oli kaunis ja rauhallinen paikka. No, ainakin Lennin mielestä se oli. Todellisuudessa Nar Shaddaa oli täynnä galaksin saastaisinta pohjasakkaa: salakuljettajia, maustekauppiaita, orjuuttajia ja muita vähemmän kunniallisia uravalintoja tehneitä yksilöitä. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi Lenni tunsi olonsa niin kotoisaksi täällä. Hän piti kaikesta tästä elämästä ympärillään, mutta toisin kuin Coruscantissa, täällä hän tunsi olevansa vapaa olemaan oma itsensä. Ja täällä hän tiesi, ettei ainakaan olisi muita huonompi.
Tanssijattarena olemisesta Lenni ei pitänyt - mikä oli harmi sinänsä, kuten kanttiinan omistaja oli todennut tytölle, sillä Lenni olisi ollut erittäin hyvä kyseisellä alalla: sen lisäksi, että oli hyvä tanssimaan, hän oli hyvä pitämään puolensa - seikka, joka Nar Shaddaassa oli erittäin tärkeää. Lenni nautti huomion keskipisteenä olemisesta tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo sen hieman päälle viikon aikana, jonka hän oli täällä toiminut erään kanttiinan tanssijattarena, tyttö oli todennut, ettei tämä tosiaan ollut hänen unelma-ammattinsa. Samana aikana hän oli myös päättänyt, että niin ihana paikka kuin Nar Shaddaa olikin, hän oli saanut siitä tarpeekseen tältä erää.
Niinpä Lenni oli kiitollinen päästessään lähtemään takaisin Laurelaan joksikin aikaa. Hänen oli myönnettävä, että planeetan rauhallisuudella oli omat hyvät puolensa. Tyttö suuntasi suorinta tietä alukselleen ja kapusi sisälle.
"Leo! Tulin takaisin. Lasketko kurssin valmiiksi Laurelaan", tyttö huikkasi astuessaan sisään.
Kun vastausta ei kuulunut, Lenni kohautti olkiaan ja käveli aluksen perälle. Hän halusi pois Nar Shaddaasta mahdollisimman pian, mutta vaatteiden vaihtaminen tuntui kiireellisemmältä; hänellä oli vieläkin päällään tanssijattaren erittäin paljastava, erittäin epäkäytännöllinen ja ennen kaikkea erittäin punainen leninki. Lenni saattoi olla työkseen salakuljettaja ja varas, mutta toisin kuin monilla muilla alan harjoittajilla, hänellä oli sentään tyylitajua. Hän heitti puvun pois päältään ja pukeutui kotoisiin tummiin vaatteisiinsa, miettien samalla miten kukaan saattoi edes harkita laittavansa tytön, jolla oli hänen sävyisensä hiukset pukeutumaan kirkkaan punaiseen. Lennin kiukustuneet ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun hän kuuli tutulta kuulostavan äänen takaansa.
"Hauska tavata taas."
Tyttö kääntyi ympäri ja huomasi tuijottavan hurmaavasti hymyilevää, pellavahiuksista ja sinisilmäistä miestä, joka oli pukeutunut vaaleanharmaita saappaita ja vyötä lukuunottamatta kokonaan valkoisiin vaatteisiin.
"Mitä sinä teet täällä?" Lenni kysyi alkujärkytyksestä toivuttuaan, yrittäen kuulostaa enemmän vihaiselta kuin säikähtäneeltä, onnistuen kuitenkin kuulostamaan osittain nolostuneelta, johtuen siitä asiasta, että oli juuri äsken ollut puolialasti. Joel ei tuntunut välittävän tämän äänensävystä, vaan jatkoi puhettaan leppoisasti.
"Odotitko jotakuta muuta?" Mies kysyi virnistäen ja nojasi sitten olkapäällään aluksen seinään.
"Vastaa kysymykseen", tyttö vastasi tällä kertaa onnistuen täydellisesti saavuttamaan tavoittelemansa kylmän, vaativan ja uhkaavan sävyn. Tytön verbaaliset lahjat tuntuivat kuitenkin menevän hukkaan tässä keskustelussa, sillä Joel ei taaskaan reagoinut mitenkään. Mutta miksi olisikaan, Lenni ajatteli tuntien olonsa hieman epämukavaksi, Joelhan oli jedi - Lennistä ei olisi minkäänlaista vastusta hänelle.
"Uskoisitko, jos sanoisin etsineeni sinut käsiini, koska olet nätti tyttö ja halusin tutustua sinuun paremmin?" Mies kysyi edelleen hurmaavasti hymyillen.
"En", Lenni vastasi kireästi. Viimeinen asia mitä hän kaipasi nyt oli taas yksi pakkomielteen saanut mies - hän oli saanut näistä ihan tarpeekseen tanssijana toimiessaan.
"Hmh, ettet vain vähättelisi itseäsi", Joel sanoi tutkien tyttöä katseellaan epämiellyttävän tarkkaan muutaman hiljaisen hetken ajan, "mutta ei, en minä siksi ole täällä. Sinähän tunnet Jala-nimisen herrasmiehen, etkö vain?"
Lenni yllättyi. Totta puhuen hän oli melkeinpä uskonut miehen aikaisemman syyn. Tämä ei olisi ollut läheskään ensimmäinen kerta kun joku oli yrittänyt seurata häntä kanttiinasta - joskin ensimmäinen kerta kun joku olisi siinä onnistunut, mutta vähempää ei kai voinut jediltä odottaakaan.
"En", tyttö vastasi näyttäen ja kuulostaen juuri oikealla tavalla yllättyneeltä, hämmentyneeltä ja ennen kaikkea tietämättömältä.
"Anna kun kerron sinulle yhden asian jedeistä. Me pystymme halutessamme lukemaan toisten ajatuksia. Se ei ole kovin kilttiä, mutta minä en ole koskaan epäröinyt käyttää tätä asiaa tarpeen vaatiessa hyödykseni", Joel sanoi yhä iloiseen ja ystävälliseen sävyyn puhuen, liikuttaen samalla kätensä rennosti valomiekkansa kahvalle - ele, joka ei jäänyt Lenniltä huomaamatta, "joten ehdottaisin, että seuraavalla kerralla kun kysyn sinulta jotain, vastaat rehellisesti."
"Jos kerran osaat lukea ajatukseni, miksi edes vaivaudut kysymään?"
Joel huokaisi teatraalisesti. "Kuten sanoin: toisten ajatuksiin kajoaminen ei ole kilttiä. Mutta hyvä on, jos vaadit", mies sanoi kohauttaen olkapäitään. Hän asteli pienen tilan poikki tytön viereen, painoi toisen kätensä tämän otsalle ja sulki silmänsä. Lenni ei edes yrittänyt päästä pois miehen otteesta, sillä tiesi sen turhaksi - sen sijaan hän keskittyi hyvin vahvasti ajattelemaan kaikkea muuta paitsi Jalaa ja tämän piilopaikkaa Laurelassa, minkä johdosta hän tietenkin päätyi ajattelemaan juuri niitä. Pian Joel avasikin silmänsä ja vetäytyi kauemmas.
"Me lähdemme siis Laurelaan", mies ilmoitti, "niin - ja älä huoli. Herrasmies ei tirkistele", tämä lisäsi virnistäen.
"Me emme lähde mihinkään. Sinä sait haluamasi. Nyt käyttäydy kuten - hm, herrasmies - ja kerro mitä haluat Jalasta."
"Minä en ole mikään herrasmies", Joel vastasi edelleen hymyillen ärsyttävästi.
Niinpä tietenkin, Lenni ajatteli ja taisteli pois halun läimäyttää miestä uudestaan kavoille.
"Minä haluan vain puhua hänelle", mies jatkoi.
"Mistä?"
"Sinnikäs, oletko? Haluan kysyä häneltä töitä."
Vastaus oli automaattinen: "Jedi? Töitä salakuljettajalta? Ei mene läpi."
Joel kohautti olkiaan. "Kukaan ei pyydä sinua uskomaan; sinä viet minut perille joka tapauksessa. Mutta nyt on aika lähteä, eikö vain? Matka Laurelaan kestää tietääkseni noin kolme päivää - meillä on aivan tarpeeksi aikaa jutella niitä näitä tuolloin."
Lenni loi nopean vilkauksen miehen vyöllä roikkuvaan aseeseen ja huokaisi. Sitten hän asteli Hopeahöyhenen ohjaamoon ja Joel seurasi perässä. Tyttö ei yllättynyt nähdessään Leon sammutettuna. Aluksi hän oli ajatellut vain unohtaneensa, ettei ollut kytkenyt tätä päälle, mutta heti Joelin ilmestyttyä tyttö tajusi mitä oli tapahtunut - mies oli tietenkin ollut aluksessa jo ennen kuin Lenni tuli perille. Lenni ei suinkaan ollut itse kytkenyt droidiaan pois päältä, vaan Joel oli sen tehnyt, tietäen, että droidi yrittäisi ainakin varoittaa tyttöä.
Tyttö kääntyi droidin puoleen ja näki samalla silmäkulmastaan jedin suuntaavan apulaisohjaajan paikalle.
"Ei onnistu", Lenni ilmoitti äänensävyllä, joka sai jopa Joelin hätkähtämään.
"Mitä?"
"Ei onnistu", tyttö toisti, "sinähän et minun alustani lennä. Leo istuu siihen."
Joel katsoi tyttöä hetken, selvästi pohtien kokiko tilanteen sen arvoisena, että jaksaisi väittää vastaan. Hetken päästä hän kuitenkin kohautti olkapäitään ja astui sivuun, katsoen mielenkiinnolla kuinka Lenni käynnisti droidinsa ja aluksensa.
Päätin laittaa tämän esille nyt, sillä olen tätä pyöritellyt päässäni jo melkein vuoden, ja itse asiassa tämä nyt postaamani teksti on myös suurimmalti osalti kirjoitettu melkein vuosi sitten. Toivon, että saisin jonkin verran kommenttia ja näin ollen myös egoboostia, jotta jaksaisin kirjoittaa loppuun tarinan, joka minulla jo kokonaisuudessaan on päässäni. :] Jos siis kiinnostusta löytyy, niin kommentoikaa ja jatkoa oletettavasti tulee - muussa tapauksessa keskittynen lähinnä muihin lukuisista keskeneräisistä teksteistäni.
Aijoo, ja tekstistä löytyvät kursiivilla olevat lyriikat ovat kaikki Pain of Salvationin biisien sanoituksia. Teksti on nyt kökössä foorumimuodossa, jos luettavampi rtf-tiedosto kiinnostaa niin hihkukaa minulle irkissä.
STAR WARS:
VIISI YKSINKERTAISTA SANAA / ELÄMÄÄ / TUNNETTA / VUOTTA / MAAILMAA
PROLOGI
Miehen arpisella naamalla se näytti lähinnä irvistykseltä, mutta ilme oli tarkoitettu hymyksi. Ei tosin ystävälliseksi hymyksi, vaan sellaiseksi, jonka tarkoitus oli sanoa "minä tulen saamaan tahtoni lävitse ja minä tulen nauttimaan siitä". Mies näytti tyytyväiseltä nähtyään tytön ilmeen, joka puolestaan viestitti, että miehen väläyttämä hymyn ja irvistyksen sekoitus oli ajanut tarkoituksensa.
Totta puhuen Lenni oli melko varma, että miehen kömpelön, humalaisen irvistelyn tarkoitus ei olisi ollut selvä, mikäli tyttö ei olisi ennenkin ollut tekemisissä samanlaisten miesten kanssa. Tämän kaltaisessa työssä moiselta oli kuitenkin melkeinpä mahdotonta välttyä, ja niinpä tyttö tiesi varsin hyvin mitä miehen päässä tälläkin hetkellä liikkui.
Lenni otti askeleen taaksepäin. Nyt hänen selkänsä painautui jo kylmää seinää vasten. Miehen hymy leveni. Tämä oli ilmeisesti päättänyt, että tyttö ei näyttänyt tarpeeksi pelokkaalta ja kaipasi sanallisia uhkauksia.
"Mitä sinun kaltaisesi kaunis tyttö tekee tällaisessa paikassa?" mies kysyi, joskaan ei tuntunut olevan kiinnostunut vastauksesta, sillä hän jatkoi ennen kuin Lenni olisi edes ehtinyt avata suutaan. "Nar Shaddaa ei ole ystävällinen paikka, tiedätkös. Enkä minä ole erityisen ystävällinen mies."
Mies astui lähemmäs - nyt hänen ja tytön välillä oli enää lähes mitättömän ohut kaistale ilmaa, vähintään yhtä ohut kaistale tytön kirkkaan punaista tanssiasua ja miehen kumpaakin edellä mainittua kaistaletta reilusti paksumpi ja likaisempi asukokonaisuus. Mies tarttui karusti kiinni tytön leuasta ja käänsi tämän päätä niin, että pystyi katsomaan suoraan hänen vihreisiin silmiinsä. Alkoholin pistävä tuoksu ryöpsähti Lennin kasvoille miehen puhuessa jälleen.
"Annas kun minä kerron sinulle jotain Nar Shaddaasta. Täällä jokainen huolehtii omasta nahastaan. Vain omasta nahastaan. Kukaan ei välitä mitä sinulle tapahtuu."
Mies tuntui pitävän omasta äänestään, Lenni ajatteli, päästäen kasvoilleen hieman pelokkaamman ilmeen, joka kuitenkin pian vaihtui puhtaaseen hämmästykseen miehen kaatuessa kuolleena lattialle. Pariin hetkeen tyttö ei osannut kuin tuijottaa maassa makaavaa ruumista. Hän kuitenkin havahtui tajutessaan hämärästi jonkun kumartavan hänelle. Tuntien äkkiä olonsa epärealistiseksi hän nosti katseensa kohtaamaan valosapeliä vyöllään pitävän miehen, joka nyt kumarruksensa päätettyään ojensi hänelle kättään.
"Hei. Minun nimeni on Joel", mies sanoi hymyillen ystävällisesti. Tyttö epäröi hetken, mutta kasasi sitten ajatuksensa, veti kasvoilleen kohteliaan ilmeen ja kätteli miestä.
"Hei, Joel", Lenni vastasi matkien miehen kohteliasta äänensävyä, "mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?"
Nyt oli Joelin vuoro olla hämmästynyt.
"Pelastavani sinut?" Mies kysyi hymyillen epävarmasti. Vastaukseksi tyttö läpsäisi tätä kasvoille niin lujaa kuin pystyi.
"Näytinkö minä kaipaavani pelastamista?" Lenni tiuskaisi ärtyneenä. Mies tunsi olonsa kasvavan hetki hetkeltä hämmentyneemmäksi. Hän ei todella ollut odottanut tällaista käytöstä pelastaessaan naisen - jos olisi, hän olisi jopa saattanut jättää tämän oman onnensa nojaan.
"No, itse asiassa, kyllä", hän vastasi. Nainen huokaisi. Mies puhui tietenkin totta - kehuskelematta Lenni pystyi toteamaan olevansa hyvä näyttelijä. Tyttö tiesi, että mies oli oikeastaan toiminut oikein, mutta oli aivan liian vihainen jaksaakseen välittää tuosta seikasta nyt.
"Hmph! Etkö muka koskaan ole kuullut sanontaa 'maassa maan tavalla'"? Ja millainen jedi sitä paitsi tappaa vastustajansa varoittamatta tai edes kokeilematta muita keinoja?"
"Ja millainen kiitos tuo on olevinaan pelastamisestasi?" Mies vastasi, kurtistaen kulmiaan.
Lenni ei kuitenkaan tuntunut enää kiinnittävän huomiota Joeliin, vaan polvistautui kuolleen miehen viereen, etsien jotain tämän lukuisista taskuista. Hetken päästä hän tuntui löytävän etsimänsä, mutta sujautti sen omaan taskuunsa ennen kuin jedi ehti nähdä mitä se oli. Tämän jälkeen tyttö käveli pois sanomatta sanaakaan, jättäen Joelin tuijottamaan hämmentyneenä tämän perään.
1. LUKU
"yes
I am in love
I wanted to
find out
right?
... but ...
in love
with whom
or with what?
"to love a city
to the flesh
to the past
to the laugh
uncontrolled
to myself again
and suddenly I know
that this is dangerous"
Nar Shaddaa oli kaunis ja rauhallinen paikka. No, ainakin Lennin mielestä se oli. Todellisuudessa Nar Shaddaa oli täynnä galaksin saastaisinta pohjasakkaa: salakuljettajia, maustekauppiaita, orjuuttajia ja muita vähemmän kunniallisia uravalintoja tehneitä yksilöitä. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi Lenni tunsi olonsa niin kotoisaksi täällä. Hän piti kaikesta tästä elämästä ympärillään, mutta toisin kuin Coruscantissa, täällä hän tunsi olevansa vapaa olemaan oma itsensä. Ja täällä hän tiesi, ettei ainakaan olisi muita huonompi.
Tanssijattarena olemisesta Lenni ei pitänyt - mikä oli harmi sinänsä, kuten kanttiinan omistaja oli todennut tytölle, sillä Lenni olisi ollut erittäin hyvä kyseisellä alalla: sen lisäksi, että oli hyvä tanssimaan, hän oli hyvä pitämään puolensa - seikka, joka Nar Shaddaassa oli erittäin tärkeää. Lenni nautti huomion keskipisteenä olemisesta tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo sen hieman päälle viikon aikana, jonka hän oli täällä toiminut erään kanttiinan tanssijattarena, tyttö oli todennut, ettei tämä tosiaan ollut hänen unelma-ammattinsa. Samana aikana hän oli myös päättänyt, että niin ihana paikka kuin Nar Shaddaa olikin, hän oli saanut siitä tarpeekseen tältä erää.
Niinpä Lenni oli kiitollinen päästessään lähtemään takaisin Laurelaan joksikin aikaa. Hänen oli myönnettävä, että planeetan rauhallisuudella oli omat hyvät puolensa. Tyttö suuntasi suorinta tietä alukselleen ja kapusi sisälle.
"Leo! Tulin takaisin. Lasketko kurssin valmiiksi Laurelaan", tyttö huikkasi astuessaan sisään.
Kun vastausta ei kuulunut, Lenni kohautti olkiaan ja käveli aluksen perälle. Hän halusi pois Nar Shaddaasta mahdollisimman pian, mutta vaatteiden vaihtaminen tuntui kiireellisemmältä; hänellä oli vieläkin päällään tanssijattaren erittäin paljastava, erittäin epäkäytännöllinen ja ennen kaikkea erittäin punainen leninki. Lenni saattoi olla työkseen salakuljettaja ja varas, mutta toisin kuin monilla muilla alan harjoittajilla, hänellä oli sentään tyylitajua. Hän heitti puvun pois päältään ja pukeutui kotoisiin tummiin vaatteisiinsa, miettien samalla miten kukaan saattoi edes harkita laittavansa tytön, jolla oli hänen sävyisensä hiukset pukeutumaan kirkkaan punaiseen. Lennin kiukustuneet ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun hän kuuli tutulta kuulostavan äänen takaansa.
"Hauska tavata taas."
Tyttö kääntyi ympäri ja huomasi tuijottavan hurmaavasti hymyilevää, pellavahiuksista ja sinisilmäistä miestä, joka oli pukeutunut vaaleanharmaita saappaita ja vyötä lukuunottamatta kokonaan valkoisiin vaatteisiin.
"Mitä sinä teet täällä?" Lenni kysyi alkujärkytyksestä toivuttuaan, yrittäen kuulostaa enemmän vihaiselta kuin säikähtäneeltä, onnistuen kuitenkin kuulostamaan osittain nolostuneelta, johtuen siitä asiasta, että oli juuri äsken ollut puolialasti. Joel ei tuntunut välittävän tämän äänensävystä, vaan jatkoi puhettaan leppoisasti.
"Odotitko jotakuta muuta?" Mies kysyi virnistäen ja nojasi sitten olkapäällään aluksen seinään.
"Vastaa kysymykseen", tyttö vastasi tällä kertaa onnistuen täydellisesti saavuttamaan tavoittelemansa kylmän, vaativan ja uhkaavan sävyn. Tytön verbaaliset lahjat tuntuivat kuitenkin menevän hukkaan tässä keskustelussa, sillä Joel ei taaskaan reagoinut mitenkään. Mutta miksi olisikaan, Lenni ajatteli tuntien olonsa hieman epämukavaksi, Joelhan oli jedi - Lennistä ei olisi minkäänlaista vastusta hänelle.
"Uskoisitko, jos sanoisin etsineeni sinut käsiini, koska olet nätti tyttö ja halusin tutustua sinuun paremmin?" Mies kysyi edelleen hurmaavasti hymyillen.
"En", Lenni vastasi kireästi. Viimeinen asia mitä hän kaipasi nyt oli taas yksi pakkomielteen saanut mies - hän oli saanut näistä ihan tarpeekseen tanssijana toimiessaan.
"Hmh, ettet vain vähättelisi itseäsi", Joel sanoi tutkien tyttöä katseellaan epämiellyttävän tarkkaan muutaman hiljaisen hetken ajan, "mutta ei, en minä siksi ole täällä. Sinähän tunnet Jala-nimisen herrasmiehen, etkö vain?"
Lenni yllättyi. Totta puhuen hän oli melkeinpä uskonut miehen aikaisemman syyn. Tämä ei olisi ollut läheskään ensimmäinen kerta kun joku oli yrittänyt seurata häntä kanttiinasta - joskin ensimmäinen kerta kun joku olisi siinä onnistunut, mutta vähempää ei kai voinut jediltä odottaakaan.
"En", tyttö vastasi näyttäen ja kuulostaen juuri oikealla tavalla yllättyneeltä, hämmentyneeltä ja ennen kaikkea tietämättömältä.
"Anna kun kerron sinulle yhden asian jedeistä. Me pystymme halutessamme lukemaan toisten ajatuksia. Se ei ole kovin kilttiä, mutta minä en ole koskaan epäröinyt käyttää tätä asiaa tarpeen vaatiessa hyödykseni", Joel sanoi yhä iloiseen ja ystävälliseen sävyyn puhuen, liikuttaen samalla kätensä rennosti valomiekkansa kahvalle - ele, joka ei jäänyt Lenniltä huomaamatta, "joten ehdottaisin, että seuraavalla kerralla kun kysyn sinulta jotain, vastaat rehellisesti."
"Jos kerran osaat lukea ajatukseni, miksi edes vaivaudut kysymään?"
Joel huokaisi teatraalisesti. "Kuten sanoin: toisten ajatuksiin kajoaminen ei ole kilttiä. Mutta hyvä on, jos vaadit", mies sanoi kohauttaen olkapäitään. Hän asteli pienen tilan poikki tytön viereen, painoi toisen kätensä tämän otsalle ja sulki silmänsä. Lenni ei edes yrittänyt päästä pois miehen otteesta, sillä tiesi sen turhaksi - sen sijaan hän keskittyi hyvin vahvasti ajattelemaan kaikkea muuta paitsi Jalaa ja tämän piilopaikkaa Laurelassa, minkä johdosta hän tietenkin päätyi ajattelemaan juuri niitä. Pian Joel avasikin silmänsä ja vetäytyi kauemmas.
"Me lähdemme siis Laurelaan", mies ilmoitti, "niin - ja älä huoli. Herrasmies ei tirkistele", tämä lisäsi virnistäen.
"Me emme lähde mihinkään. Sinä sait haluamasi. Nyt käyttäydy kuten - hm, herrasmies - ja kerro mitä haluat Jalasta."
"Minä en ole mikään herrasmies", Joel vastasi edelleen hymyillen ärsyttävästi.
Niinpä tietenkin, Lenni ajatteli ja taisteli pois halun läimäyttää miestä uudestaan kavoille.
"Minä haluan vain puhua hänelle", mies jatkoi.
"Mistä?"
"Sinnikäs, oletko? Haluan kysyä häneltä töitä."
Vastaus oli automaattinen: "Jedi? Töitä salakuljettajalta? Ei mene läpi."
Joel kohautti olkiaan. "Kukaan ei pyydä sinua uskomaan; sinä viet minut perille joka tapauksessa. Mutta nyt on aika lähteä, eikö vain? Matka Laurelaan kestää tietääkseni noin kolme päivää - meillä on aivan tarpeeksi aikaa jutella niitä näitä tuolloin."
Lenni loi nopean vilkauksen miehen vyöllä roikkuvaan aseeseen ja huokaisi. Sitten hän asteli Hopeahöyhenen ohjaamoon ja Joel seurasi perässä. Tyttö ei yllättynyt nähdessään Leon sammutettuna. Aluksi hän oli ajatellut vain unohtaneensa, ettei ollut kytkenyt tätä päälle, mutta heti Joelin ilmestyttyä tyttö tajusi mitä oli tapahtunut - mies oli tietenkin ollut aluksessa jo ennen kuin Lenni tuli perille. Lenni ei suinkaan ollut itse kytkenyt droidiaan pois päältä, vaan Joel oli sen tehnyt, tietäen, että droidi yrittäisi ainakin varoittaa tyttöä.
Tyttö kääntyi droidin puoleen ja näki samalla silmäkulmastaan jedin suuntaavan apulaisohjaajan paikalle.
"Ei onnistu", Lenni ilmoitti äänensävyllä, joka sai jopa Joelin hätkähtämään.
"Mitä?"
"Ei onnistu", tyttö toisti, "sinähän et minun alustani lennä. Leo istuu siihen."
Joel katsoi tyttöä hetken, selvästi pohtien kokiko tilanteen sen arvoisena, että jaksaisi väittää vastaan. Hetken päästä hän kuitenkin kohautti olkapäitään ja astui sivuun, katsoen mielenkiinnolla kuinka Lenni käynnisti droidinsa ja aluksensa.