Kuningas Oidipus (kesä- ja heinäkuun Kuukauden Kirja)

[Noirre]

Eli Mayattaren ehdotuksesta ja allekirjoittaneen ja Lunittaren tuella Kuningas Oidipus on valittu kesä- ja heinäkuun Kuukauden Kirjaksi. Kahden kuun mittainen rupeama siksi, että monivuotisen nettisurffaajan möreällä rintaäänellä tiedän, että ihmiset seilaavat muilla vesillä kesälomilla, ja lukeminenkin varmaan jää vähemmälle siinä sivussa. Jotain jäynää kuitenkin keksittiin. Toivottavasti moni jaksaa syventyä kirjaan paahtavasta kesäauringosta huolimatta kun aikaakin nyt on reilummin :)

[Physe]

Kahden kuun mittainen rupeama siksi, että monivuotisen nettisurffaajan möreällä rintaäänellä tiedän, että ihmiset seilaavat muilla vesillä kesälomilla, ja lukeminenkin varmaan jää vähemmälle siinä sivussa. Toivottavasti moni jaksaa syventyä kirjaan paahtavasta kesäauringosta huolimatta kun aikaakin nyt on reilummin :)
Tämä ei ainakaan minuun päde, voisin lukea vaika kolme kirjaa tuossa välissä, kun ei mökillä ja muualla ole juuri muutakaan tekemistä.
Voisitko informoida vielä kirjailijan ja mielellään katergorian?
Lähdenpä piakkoin etsimään kirjaa kirjastosta.

[Mayatar]

Voisitko informoida vielä kirjailijan ja mielellään katergorian?
Lähdenpä piakkoin etsimään kirjaa kirjastosta.
Kirjoittaja on Sofokles (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofokles) ja kategoria draama.

[Luni]

Joo. Kun Kuningas Oidipus valittiin kuukauden kirjaksi, ounastelin sen olevan erittäin vaikeaa tekstiä mutta koin kyllä suuren helpotuksen alettuani lukemaan. Runous oli tietysti hyvää mutta esim. Homeroksen Iliakseen verrattuna helppolukuista. Tyyli, sanasto ja lauseiden muotoilu kalskahti hieman samalta kuin edellämainitussa mutta ei ollut yhtä älykkään kiemuraiselta. Tuo määritelmä sopii aika hyvin Oidipuksen juoneenkin, hyvää ja perinteistä vanhaa kreikkalaista mutta ei niin hienoa kuin Homeroksen.

Juoni oli hyvin rakennettu ja täynnä viihdyttävää ironista huumoria, jota Homeros ei sitten taas yhtä hyvin viljellyt (välillä kyllä mietin oliko se tahatonta). Muinaisille kreikkalaisille kirjoille tyypillistä yltiömäistä henkisen ja fyysisen tuskan traagista kuvailua ja ruokkimista oli mukana paljon (kirjailijat on sadisteja), mikä nyt ei ollut ollenkaan huono juttu. Kuningas Oidipus on hieno vanha tarina, joka viihdyttää vielä vuosisatoja kirjoittamisen jälkeenkin.

Mut hei, murhia ja insestiä, mitä muuta voi kirjalta toivoa? :D

[Mayatar]

Joo. Kun Kuningas Oidipus valittiin kuukauden kirjaksi, ounastelin sen olevan erittäin vaikeaa tekstiä mutta koin kyllä suuren helpotuksen alettuani lukemaan. Runous oli tietysti hyvää mutta esim. Homeroksen Iliakseen verrattuna helppolukuista.
Draamat on siitä mukavia, että ne myös loppuu joskus. Eeposten kanssa se alkaa epäilyttämään jo ensimmäisillä sivuilla. Minullakin on hyllyssä Ilias, mutta en ole kyllä kahlannut sitä muutamaa sivua pidemmälle. Se on käännetty mittaan ja jotenkin käsi eksyy aina jollekkin muulle hyllyn kirjalle. Ja sitten kun vielä miettii, että se eepos on kaksiosainen, KAKSIOSAINEN. Noooh


Mut hei, murhia ja insestiä, mitä muuta voi kirjalta toivoa? :D
Jep sitä se antiikin sivistynyt perintö on. :D Nykyään sitten eletään moraalin rappiota, kun tissi vilahtaa telkkarissa.

[Physe]

Luin kirjan ollessani mökillä. Ennakkoluuleisena heppuna epäilin kirjan olevan kauhean tylsä ja vaikealukuinen. Yllätyin. Kirja oli, loppujen lopuksi, paljon parempaa ajanviettettä kuin esimerkiksi salatut elämät tai kauniit ja rohkeat :). Kirjassa korostettiin erityisesti Oidipuksen tuskaa, kun hän sai kuulla totuuden. Kirjasta kävi selville, mitä on tapahtunut aiemmin. Ennustukset ja kohtalon toteutuminen antoivat kivan lisän soppaan.

Kun yritin lainata kirjan, kirjastosetä antoi minulle kirjan Oidipus kolonoksessa, joka on sarjan kolmas osa. Kun kävin myöhemmin lainaamassa oikean kirjan, en vielä palauttanut sitä väärää. Sitten kun olin kuningas oidipuksen lukenut, niin oli oikeastaan ihan miellyttävää lukea myös kuinka tarina päättyi.

Kirjassa tylsimpiä kohtia olivat mielestäni kuoron pitkät repliikit. Kirjassa oli hieno esipuhe, en enää muista kenen kirjoittama, jossa mietittiin tarinan keskeisiä asioita, aatteita, jumalia ja ihmisyyttä.