Leech
6.6.2006, 17:47:18
Aloitin kirjoittamaan tätä tarinaa 28.4.2005 ja olen sitä vuoden aikana hionut ja viimeistellyt aina kun on ollut aikaa. Ajattelin kirjoittaa joskus jatkoakin.
Otsikon keksiminen oli vaikeinta, joten siksi se saattaa olla vähän vaisu. Parempaa en ole keksinyt. Jepujee.
Tyttö istui huoneessa, jonka paksut betoniset seinät olivat vuosien kuluessa jo hieman rappeutuneet, lähellä suurta sänkyä. Huone oli lähes täynnä erivärisiä ja -sävyisiä neonlamppuja, joista tosin päällä oli vain vihreät. Huoneessa oli melkein hiljaista. Ainoastaan kuluneen ilmastointijärjestelmän rauhaton hurina aiheutti toistuvaa ääntä tuossa tyttöä ahdistavassa tilassa. Ainoa merkittävä esine huoneessa oli lähes koko huoneen kokoinen sänky, mutta tauon aikana tyttö istui lattialla mahdollisimman kaukana siitä, vaikka se olikin vaikeaa sängyn koon vuoksi. Hän ei pelännyt, ja vaikka joskus pelkäsikin, hän osasi säilyttää itsekunnioituksensa lähes täydellisesti.
Tytön olkapäille ulottuvat kerroksittain leikatut ja osittain takutetut mustat hiukset loivat häneen jotain korppimaista, mutta yhtä hyvin se saattoi johtua hänen mustista silmistään. Tytön kaulassa oli muutamia pakollisia koodeja, jotka sisälsivät tytön henkilötiedot. Keneltäkään, joka näitä koodeja ymmärsi (kaikki ymmärsivät), ei mennyt ohi se tieto, että tyttö oli yleisessä käytössä. Tytön nenästä valui hieman verta, mutta hän ei välittänyt. Tytön ranteisiin ja selkään oli kiinnitetty pimeässä hohtavia rihkamakoruja, joita hän inhosi yli kaiken, joten hän oli tehnyt mielessään valmiin suunnitelman: kun hän vihdoin vapautuisi, hän kävisi heti ensimmäisenä suihkussa ja poistattaisi korut.
Tytöllä oli päällään ainoastaan punaiset alushousut (ne olivat pervot, eikä niillä muuta tarkoitusta ollutkaan), jotka hän oli saanut lahjaksi herra Thompsonilta kolme päivää sitten.
Tytön silmät olivat kiinni. Hän yritti rentoutua ja unohtaa, joten hän ei varsinaisesti miettinyt mitään. Parhaimmillaan hän sai pitää taukoa reilut kymmenen minuuttia. Ruuhka-aikana muutaman minuutin, jos sitäkään. Tyttö heitti tupakan jämän maahan.
Ovi avautui.
Ja taas lähtee, tytön ilmeettömät kasvot kertoivat.
Asiakas oli pukeutunut kalliiseen ja pitkään verenpunaiseen miesten nahkatakkiin ja hänen silmänsä olivat värittömät. Hänen valkoisenhohtoiset ja lyhyet hiuksensa loivat jotain kiihottavan aavemaista kajoa tuossa vihreiden lamppujen täyttämässä huoneessa.
Ovi sulkeutui.
Tyttö ei vieläkään avannut silmiään, vaan kuunteli kuinka uusi asiakas käveli hitain askelin sänkyä kohti. Tyttö yritti olla miettimättä, millä tavalla tuleva akti aloitettaisiin, mutta hän kuulikin parhaimmat sanat, mitä oli eläessään ikinä ennen kuullut:
"Melysa, lähetään vittuun täältä."
Tyttö avasi silmänsä jopa luonnottoman nopeasti. Miehen rauhallinen ja nuorekas ääni oli saanut tytön ihon kananlihalle. Mies ei katsonut häntä kohti, vaan piteli ojennetussa kädessään reppua.
"Siinä on uudet puhtaat vaatteet. Pistä ne nopee päälle, meillä on kiire."
Melysalla kesti hetki tajuta, mitä mies oli hänelle sanonut. Kaikissa muissa tilanteissa hän olisi pitänyt tätä jonain sairaana pukeutumisleikkinä, mutta jokin miehen äänensävyssä herätti tytön kiinnostuksen ja luottamuksen miestä kohtaan. Melysa nousi nopeasti lattialta ja otti repun mieheltä, joka kääntyi selin tyttöön tämän tyhjentäessä repun sisällön sängylle.
Melysan silmät välähtivät syvää innostusta ja hänen sielunsa oli pakahtua onnesta.
Otsikon keksiminen oli vaikeinta, joten siksi se saattaa olla vähän vaisu. Parempaa en ole keksinyt. Jepujee.
Tyttö istui huoneessa, jonka paksut betoniset seinät olivat vuosien kuluessa jo hieman rappeutuneet, lähellä suurta sänkyä. Huone oli lähes täynnä erivärisiä ja -sävyisiä neonlamppuja, joista tosin päällä oli vain vihreät. Huoneessa oli melkein hiljaista. Ainoastaan kuluneen ilmastointijärjestelmän rauhaton hurina aiheutti toistuvaa ääntä tuossa tyttöä ahdistavassa tilassa. Ainoa merkittävä esine huoneessa oli lähes koko huoneen kokoinen sänky, mutta tauon aikana tyttö istui lattialla mahdollisimman kaukana siitä, vaikka se olikin vaikeaa sängyn koon vuoksi. Hän ei pelännyt, ja vaikka joskus pelkäsikin, hän osasi säilyttää itsekunnioituksensa lähes täydellisesti.
Tytön olkapäille ulottuvat kerroksittain leikatut ja osittain takutetut mustat hiukset loivat häneen jotain korppimaista, mutta yhtä hyvin se saattoi johtua hänen mustista silmistään. Tytön kaulassa oli muutamia pakollisia koodeja, jotka sisälsivät tytön henkilötiedot. Keneltäkään, joka näitä koodeja ymmärsi (kaikki ymmärsivät), ei mennyt ohi se tieto, että tyttö oli yleisessä käytössä. Tytön nenästä valui hieman verta, mutta hän ei välittänyt. Tytön ranteisiin ja selkään oli kiinnitetty pimeässä hohtavia rihkamakoruja, joita hän inhosi yli kaiken, joten hän oli tehnyt mielessään valmiin suunnitelman: kun hän vihdoin vapautuisi, hän kävisi heti ensimmäisenä suihkussa ja poistattaisi korut.
Tytöllä oli päällään ainoastaan punaiset alushousut (ne olivat pervot, eikä niillä muuta tarkoitusta ollutkaan), jotka hän oli saanut lahjaksi herra Thompsonilta kolme päivää sitten.
Tytön silmät olivat kiinni. Hän yritti rentoutua ja unohtaa, joten hän ei varsinaisesti miettinyt mitään. Parhaimmillaan hän sai pitää taukoa reilut kymmenen minuuttia. Ruuhka-aikana muutaman minuutin, jos sitäkään. Tyttö heitti tupakan jämän maahan.
Ovi avautui.
Ja taas lähtee, tytön ilmeettömät kasvot kertoivat.
Asiakas oli pukeutunut kalliiseen ja pitkään verenpunaiseen miesten nahkatakkiin ja hänen silmänsä olivat värittömät. Hänen valkoisenhohtoiset ja lyhyet hiuksensa loivat jotain kiihottavan aavemaista kajoa tuossa vihreiden lamppujen täyttämässä huoneessa.
Ovi sulkeutui.
Tyttö ei vieläkään avannut silmiään, vaan kuunteli kuinka uusi asiakas käveli hitain askelin sänkyä kohti. Tyttö yritti olla miettimättä, millä tavalla tuleva akti aloitettaisiin, mutta hän kuulikin parhaimmat sanat, mitä oli eläessään ikinä ennen kuullut:
"Melysa, lähetään vittuun täältä."
Tyttö avasi silmänsä jopa luonnottoman nopeasti. Miehen rauhallinen ja nuorekas ääni oli saanut tytön ihon kananlihalle. Mies ei katsonut häntä kohti, vaan piteli ojennetussa kädessään reppua.
"Siinä on uudet puhtaat vaatteet. Pistä ne nopee päälle, meillä on kiire."
Melysalla kesti hetki tajuta, mitä mies oli hänelle sanonut. Kaikissa muissa tilanteissa hän olisi pitänyt tätä jonain sairaana pukeutumisleikkinä, mutta jokin miehen äänensävyssä herätti tytön kiinnostuksen ja luottamuksen miestä kohtaan. Melysa nousi nopeasti lattialta ja otti repun mieheltä, joka kääntyi selin tyttöön tämän tyhjentäessä repun sisällön sängylle.
Melysan silmät välähtivät syvää innostusta ja hänen sielunsa oli pakahtua onnesta.