Kreifi
15.6.2006, 17:46:54
Huomauttaisin, että teksti sisältää K-18 materiaalia, eikä sitä suositella alle 18-vuotiaille. Sensuuria en hyväksy, joten jos jollakin on ongelma, niin älkööt lukeko.
Aikaisemmin ilmestynyt:
Traileri (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=14251)
Lehdistötilaisuus (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=17607)
-----
FIST FIGHT FINLAND CLUB
(16.7.05 - 15.6.06 - v1.o1)
Niko Silander
Kartz raahautui töihin. Hän ei ollut nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Itse asiassa hän ei ollut nukkunut viimeiseen kahteen viikkoon hetkeäkään. Kaksi viikkoa sitten hän nukahti hetkeksi linja-autoon, mutta tuo nautinto kesti vain joitakin minuutteja - tai siltä se ainakin tuntui. Kartz kuitenkin jaksoi mennä töihin ja hoiti hommansa ihan kiitettävästi. Kartzin työ oli olla nyyppien asianajajana. Hänellä oli varsin hyvä työ ja erittäin muhkea palkka. Nyyppien oikeuksista kun oli tullut muotia ja kaikki tuntuivat olevan kyseisen asian puolesta.
Kartz jatkoi samaa rataa viikkotolkulla, kunnes hän oli tilanteessa, jossa hän ei enää pystynyt erottamaan todellisuutta. Hän oli hereillä, mutta silti hän nukkui, eikä ikinä uneksinut. Kartzin valtasi ahdistus, tuska, ärtymys - kaikki tuntemukset hyökkäsivät nuoren miehen kimppuun kerralla. (PENIS) Kartz kävi töissä, sai hommansa hoidettua juuri ja juuri, joskin useammin kuin kerran hänet jouduttiin palauttamaan todellisuuteen muiden toimesta. Töiden jälkeen Kartz tuli kotiin, istahti jonnekin ja tuijotti jotakin tuntitolkulla, aikaa ei enää ollut olemassa.
Aika kului ja kului, eikä ollut mitään mistä Kartz olisi saanut hyvää oloa itselleen, kaikki tuntui vain pahalta, kunnes eräänä iltana Kartz käveli erikoisen elokuvateatterin ohi. Graniitin porno ja pimppi. Aivan kuin vastonvaraisesti Kartz pysähtyi elokuvateatterin eteen ja alkoi tutkailemaan mainoksia eri pornoleffoista. Jokin tuntui hyvältä. Kartz maksoi lippunsa ja meni sisään. Hän nukahti puolessa välissä elokuvaa ja heräsi, kun muut katsojat alkoivat poistumaan paikasta. Kartz tunsi rauhan sisällään.
Kartz istahti penkkiin ja huokaisi syvään. Jälleen uusi elokuva, jälleen yksi hyvä kokemus. Kartz hymyili, mutta hänen hymynsä hyytyi tupakansavun tunkeutuessa hänen keuhkoihinsa. Kartz yskäisi muutaman kerran ja huomasi, että henkilö hänen edessää poltti.
"Anteeksi, voisitteko sammuttaa tupakkanne."
Nainen kääntyi ja katsoi Kartzia. Kartz tajusi samalla hetkellä naisen olevankin mies - tai no transvestiitti.
"En."
"Sepä mukavaa."
Kartz ei pystynyt nauttimaan elokuvasta lainkaan.
Sama toistui taas seuraavalla kerralla, ja seuraavalla, ja sitä seuraavalla, ja aina vain uudestaan, kunnes Kartz kyllästyi. Naisen poistuttua elokuvateatterista Kartz lähti tämän perään.
"Hei, neiti!" Kartz huusi.
Nainen kääntyi ympäri ja sanoi, "on minulla nimikin, ei minua neidiksi tarvitse kutsua."
"Ai. No minä olen Kartz."
"Hauska tavata, minä olen Boss, oliko sinulla jotain asiaa vai voinko mennä?"
"Katsos kun nuo elokuvat ovat minulle tärkeä juttu ja sinä läsnäolollasi viet sen jonkin pois mitä minä tarvitsen", Kartz selitti.
"Mitä sinä oikein ajat takaa?" transvestiitti kysyi.
"Voisitko sinä mennä johonkin toiseen teatteriin?"
"En. Tämä on ainoa pornoteatteri tässä kaupungissa, joten ehkä sinun on vain opittava siihen, että minäkin olen siellä katsomassa elokuvia", Boss sanoi, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään rivakasti pois.
"Odotas hetki!" Kartz huudahti ja lähti transvestiitin perään. "Emmekö voisi vaikka vuorotella?"
"Vuorotella?" Boss ihmetteli.
"Niin, sinä käyt parillisina viikkoina ja minä parittomina."
"Humm, no sopii se kai minulle."
Kartz hymyili, nautinto palaisi takaisin hänen elämäänsä.
"Vaihdetaanko me puhelinnumeroita?" Boss ehdotti.
Kartz katsoi miesnaista hiukan kummissaan. "Miksi?"
"Jos vaikka haluamme vaihtaa vuoroja."
"Aaa, okei, selvä."
Ja he vaihtoivat numeroitaan, jonka jälkeen molemmat karkasivat omille teilleen. Kartz palasi tyytyväisenä kotiin, nyt hän voisi taas rentoutua kunnolla.
Seuraavana päivänä heti Kartzin istuuduttua työtuoliinsa hänen pomonsa tuli paikalle. "Erityistehtävä, sinun pitää matkustaa."
Kartz sai erityistehtävänsä hoidettua (liittyi jotenkin nyyppien flamettamiseen). Hän istui lentokoneessa ja pian hän olisi taas kotona.
"Qualin", mies vierestä sanoi ja tarjosi kättään.
Kartz katsoi hetken miestä ja vastasi sitten, "Kartz", ja kätteli miestä.
"Näytät kovin väsyneeltä", Qualin sanoi.
"Uniongelmia", Kartz vastasi lakonisesti.
"Siltä se vähän nayttääkin." Qualin nauroi. "Mitä sinä teet oikein työksesi?"
"Olen entinen NAVY SEAL ja toimin minä aikanaan kokkinakin. Nyt olen asianajaja", Kartz vastasi.
"Itse Hänen palveluksessaan?"
"Ei sentään. Teen töitä Jackal von ÖRFille."
"Ahaa. Tiedänkin hepun. Ollaan joskus satuttu törmäämään. Minä teen työkseni saippuaa."
"Saippuaa?" Kartz katsoi Qualinia hölmistyneenä. Miten kummassa joku muka teki saippuaa.
"Niin juuri. Valmistan erittäin kallista ja laadukasta saippuaa", Qualin sanoi ja ojensi käyntikorttinsa.
"Saippuaa." Kartz nauroi.
Miehet jatkoivat jutustelua lentokoneessa. He tulivat yllättävänkin hyvin toimeen. Pian lentokone kuitenkin laskeutui ja miehet jatkoivat molemmat omille teilleen. Kartz tilasi taksin, kun Qualin lähti liikenteeseen hienolla avoautollaan.
Jo kaukaa ennen kuin Kartz oli lähellä kotiaan, hän kuuli kuinka sireenit ulvoivat. Se oli aika normaalia, isossa kaupungissa sattui ja tapahtui. Mutta mitä lähemmäs Kartz pääsi kotiaan, sitä enemmän hänelle tuli omituinen olo. Ja pian näky olikin Kartzin silmien edessä, hänen asuntonsa ilmiliekeissä.
"Ei helvetti."
Kartz nousi autosta ja tuijotti kattohuoneistoaan. Kaikki hänen vaivalla hankkimansa oli tuhoutunut, kaikki oli poissa, kymmenien tuhansien eurojen edestä tavaraa, poissa. Kartz tyytyi säälittävään kohtaloonsa, mutta hänellä oli uusi ongelma edessään, missä hän viettäisi yönsä.
"Boss", Kartz sanoi ääneen nimen ja asteli puhelinkoppiin.
Kartz nosti luurin ja alkoi näppäilemään numeroa, mutta jokin sai hänet lopettamaan kesken. Kartz laski luurin alas ja huokaisi syvään. Kart kaiveli taskujaan ja mietiskeli mitä hän nyt tekisi. Silloin hänen käteensä osui käyntikortti, Qualinin käyntikortti, jossa oli puhelinnumero.
"Qualin."
"Kartz tässä moi."
"Kartz", Qualinin ääni oli selvästi hämmentynyt.
"Sieltä lentokoneesta, entinen NAVY SEAL, muistathan."
"Ainiin joo, sinä olit se hienostunut heppu. Kyllähän minä sinut muistan. Miksi kummassa sinä minulle soittelet? Et kai vaan... tahdo saippuaa?"
"Ajattelin vain josko lähtisit kaljalle kanssani?"
"No, eipä minulla tässä ole parempaakaan tekemistä. Minne haluat mennä?"
"Dimmyn räkälään."
"Selvä, nähdään siellä tunnin päästä, sopiiko?"
"Juu."
Kartz ja Qualin viettivät iltaa kapakassa jutustellen. He tulivat yllättävän hyvin juttuun, vaikka olivatkin niin erilaisia ihmisiä, täysin eri maailmasta ainakin. Lopulta iltakin tuli päätökseen ja valomerkin käskystä miehet poistuivat baarista. He jäivät kuitenkin istuskelemaan katukivetykselle baarin eteen.
"Tiedätkös. Oli kiva olla kanssasi kaljalla", Kartz sanoi.
"Hei, älä nyt viitsi, kysy vaan."
"Kysy mitä?"
"Hei, me ollaan istuttu kaljalla monta tuntia kuin kaverukset, etkä sinä saa suustasi ulos sitä. Anna tulla vaan."
"Mitä sinä oikein tarkoitat?" Kartz kysyi hämmentyneenä.
"Tarvitset yöpaikan. Joten kysy vain."
"En minä nyt sinua sen takia pyytänyt kaljalle."
"Kysy vain."
"No, olisiko sinulla tarjota minulle yöpaikkaa?" Kartz kysyi.
"Toki."
"Okei, kiva homma."
Miehet istuivat hetken hiljaa ja joivat viimeisiä pullojaan kaljaa. Lopulta hiljaisuuden rikkoi Qualinin kovin outo ehdotus: "Lyö minua."
"Mitä?" Kartz ei oikein ymmärtänyt mistä hommassa oli kyse.
"Haluan sinun lyövän minua niin lujaa kuin pystyt", Qualin sanoi ja nousi seisomaan.
Kartz katseli hetken kaljakaveriaan hölmistyneenä, mutta nousi seisomaan ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Oletko nyt ihan varma?" Kartz kysyi ja sai myöntävän vastauksen.
"No..."
Kartz löi Qualinia poskeen ja Qualin kaatui maahan.
"Ai saatana, helvetin kusipää, vittu, sinä löit minua."
"Sori, sattuiko?"
"No totta vitusssa sattui. Löit minua naamaan."
Qualin piteli poskeaan ja kömpi ylös maasta. Kartz katseli häntä ja hänen olisi tehnyt mieli auttaa jotenkin Qualinia, mutta hän ei oikein tienyt keinoja.
"Lyö sinä nyt minua", Kartz sanoi lopulta. "Mutta lyö mahaan, tuo sattuu ihan saatanasti, kun lyö päähän."
"Miksi en saa päähän lyödä? Se on paljon hauskempaa."
"Ei, kun lyö mahaan."
"Okei okei", Qualin sanoi ja iski nyrkillään Kartzia suoraan kasvoihin.
"Vitun mulkku! Sanoinhan ettei päähän", Kartz kirosi ja piteli nenäänsä.
Kartz vastasi iskuun toisella iskulla, joka iskeytyi suoraan Qualinia kylkeen ja mies taittui kaksinkerroin iskun voimasta. Qualin ei kuitenkaan luovuttanut vaan iski nopean koukun Kartzia leukaan. Homma jatkui samaan malliin muutamia minuutteja, Kartz ja Qualin mättivät toisiaan turpaan kunnes olivat molemmat aivan uuvuksissa - ja tunsivat kivun, joka valtasi koko ruumiin.
Ilta oli saatu päätökseen ja oli aika kellahtaa sänkyyn.
Kartzin ja Qualinin elämä tuntui jumittuneen paikalleen, joka ilta baariin ja baarin jälkeen he mättivät toisiaan turpaan. Joskus Qualin voitti taiston (mikä tarkoitti sitä, että hän pystyi vielä seisomaan) joskus taas Kartz selviytyi voittajana.
Kerran kun miehet olivat taasen viettämässä iltaa, saapui pieni prätkäporukka paikalle ihmettelemään kahta miestä, jotka mätkivät toisiaan turpaan.
"Kusipäänahkahomot", Kartz huusi.
"Gabrielit!" Qualin huusi ja syntyi välittömästi tappelu Kartz ja Qualin vastaan viisi prätkätyyppiä. Lopputulos oli Kartzin ja Qualinin kannalta ihan hyvä. Vaikka he eivät varsinaisesti selviytyneetkään taistosta voittajina, olivat he näyttäneet kykynsä tipauttaa kaksimetrisiä miehiä.
Prätkämiesten, Qualinin ja Kartzin välille ei kuitenkaan syntynyt riitaa, vaan heidän tappeluistaan tuli tavanomaista viihdettä. Ja kun lopulta poliisi puuttui asiaan, he siirsivät tappelunsa piiloon virkavallan katseilta.
"Tervetuloa Fist Fight Finland Clubiin", Qualin julisti. "Meillä on muutama sääntö. Ensimmäinen sääntö: FFfin-clubista ei puhuta. Toinen sääntö: FFfin-clubista ei puhuta FFFFansilaisille. Kolmas sääntö: Jos joku sanoo 'seis', menee löysäksi tai luovuttaa, postaaminen on ohi. Neljäs sääntö: Vain kaksi kaveria postaa samaan aikaan. Viides sääntö: Vain yksi postaus kerrallaan. Kuudes sääntö: Ei IE:tä, ei warea. Seitsemäs sääntö: Postaaminen jatkuu niin kauan kun tarvitsee. Kahdeksas sääntö: Jos tämä on ensimmäinen iltasi FFfin-clubissa, sinun tarvitsee postata."
FFfin-clubin suosio räjähti käsiin. Enää ei riittänyt yksi clubi, vaan tarvittiin lisää, sillä jäseniä tunki mukaan ikkunoista ja ovista jättäen kaikki muut clubit tyhjiksi (kuten jonkun typerän golf-clubin ja muutaman omituisen hihhulin epäonneksi Star Wars Clubikin kuoli pystyyn).
"Me laajennumme", Qualin sanoi.
"Mitä sinä sillä tarkoitat?" Kartz kysyi ja vaihtoi televisiokanavaa ja piteli jääpussia oikean silmänsä päällä.
"Minä haluan jotain enemmän. Huomenna aloitetaan projekti Rutsaus."
"Mitä se tarkoittaa?"
"Me iskemme rajusti Internetiin."
Qualinia ei näkynyt pariin päivään, mutta se ei Kartzia haitannut. Hän johti paikallista FFfin Clubia, joi kaljaa ja piti hauskaa. Eräänä iltana kun Kartz palasi kotiin, ei hän voinut olla kuulematta omituisia ääniä. Hän kuitenkin sivuutti äänet ja istahti sohvalle kylmän kaljansa kera.
"Nussi mua, pane ori. Aaah. Mä tuun. Rajummin, rajummin, ota mut", kuuluivat äänet yläkerrasta. Ne päättyivät naisen pitkään huutoon.
Vartin päästä ne alkoivat jälleen. Sänky hakkasi seinään ja sen jalat raapivat lattiaa.
"Täytä mut kyrvälläs. Saatanan sonni, nai mua."
Aamulla Kartz oli keittiössä, kun sinne asteli yläkerrasta Boss.
"Mitä sinä täällä teet?" Kartz kysyi?
"Olin hakemassa elämäni parhaat panot.", Boss sanoi ja tuli aivan kiinni Kartziin.
Kartz irroittautui otteesta hyvinkin hämmentyneenä. Ei hän nyt toisen panoja alkaisi lähennellä.
"Jaaha", Boss sanoi. "Ehkä minä tästä lähdenkin."
"Okei."
Seuraavina viikkoina ja kuukausina Internetissä nähtiin monia omituisia "terroritekoja", ne tuntuivat keskittyvän FFfinin-foorumille, mutta eivät rajoittuneet siihen. Mm. MTV3:n nettisivuille ilmestyi valtava peräreikä, jota mies levitti käsillänsä. Vastaavia tapauksia oli lukuisia. Olipa jopa huhuja koko Ruotsin televerkon sulkemisesta, mutta ne taisivat vain olla Rauskimonin levittämiä huhuja, hän kun ei osannut lainkaan ruotsia ja vihasi maata tästä johdosta. Hänellä oli myöskin omituisia harhoja siitä, että kaikki ruotsalaiset olisivat homoja.
FFfin Club kasvoi. Se sai yhä uusia tarmokkaita jäseniä, jotka olivat valmiita pistämään kehonsa ja sielunsa likoon. He tappelivat, he tekivät jekkuja (jotka kummasti liittyivät peniksiin) ja aiheuttivat kaikin tavoin häiriötä.
"Me olemme pientä. Olemme puuhastelijoita", Qualin sanoi ringin keskeltä. "Me teemme jotain isompaa, me näytämme maailmalle mikä on mahti. FFfin Club jää historiaan."
"Mistä hitosta sinä oikein puhut?" Kartz kysyi hiukan hämmentyneenä.
"Operaatio Lutsaus."
"Operaatio Lutsaus?" Kartz ihmetteli.
"Miehet hommiin. Jaan myöhemmin tänään jokaiselle omat tehtävät. Tämä ei saa epäonnistua", Qualin valotti.
Myöhemmin samana päivänä (tunti sen jälkeen, kun Boss oli huutanut pari tuntia jotain täyttämisestä, nesteistä ja villihevosista) Qualin istui keittiössä syömässä valtavaa ja herkullista leipää. Kartz saapui paikalle, katseli hetken aikaa Qualinia ja avasi sitten suunsa: "Minä en oikein tajua missä mennään? Tappeleminen on hauskaa, vittu, se on mahtavaa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että menemme ehkä liian pitkälle. Hitto, en edes tiedä missä me menemme. Voisitko selittää, kertoa mistä on kyse?"
Qualin katseli Kartzia arvioiden.
"Sinä et osaa päästää irti. Et osaa vaan antaa olla ja mennä. Anna kätesi."
"Käteni? Miksi?" Kartz ihmetteli.
"Anna nyt vain se hiton kätesi. Näytän sinulle mistä on kyse."
Hiukan epäeillen, mutta jollakin kierolla tavalla luottaen Kartz antoi kätensä Qualinille. Virheliike, kuten on tapana sanoa. Qualin iski puukon Kartzin kämmenselästä läpi niin, että puukko naulasi Kartzin käden pöytään kiinni.
"Ai saatana, ai vittu, toi sattuu", Kartz huusi ja yritti repiä kättänsä irti.
"Kipu? Kipu ei ole mitään. Nauti siitä, nauti siitä kuinka se virtaa lävitse kehosi. Tunne se. Jumalauta, anna kaiken olla!" Qualin komensi.
"En voi, tuska, en kestä", Kartz sanoi ja alkoi miettimään kohtauksia pornoleffoista. Hän pakeni kipua omaan pieneen pokemaailmaansa, jossa kaikki oli hyvin, puhdasta nautintoa.
Qualin löi Kartzia kasvoihin.
"Anna olla, tunne kipu."
"Irrota!" Kartz huusi tuskissaan.
"Irrotan sinut kun antaudut kivun vietäväksi, kun olet valmis uuteen maailmaan."
Kartz huokasi syvään ja otti kaiken sen kivun vastaan. Hän ei enää huutanut, ei repinyt kättään, oli vain paikoillaan ja katseli verinoroa pöydällä.
"Noin. Eihän se ollut kovin vaikeaa?" Qualin kysyi ja veti puukon irti Kartzin kädestä. "Nyt sinä ymmärrät."
Päiviä kului ja Lutsaus eteni. Ei sillä, että Kartz olisi ollut vieläkään mitenkään perillä koko operaatiosta. Kartz kuitenkin tutkaili mitä jäsenet tekivät ja yritti päästä perille siitä mistä oli kyse. Uteluihin hänelle ei kuitenkaan vastattu. Tai no, vastattiin, mutta aina samalla tavalla: "Me emme saa puhua operaatio Lutsauksesta."
Äkkiä yksi jäsenistä ryntäsi sisälle.
"Jäsen numero 77 on lähtenyt foorumilta."
"Mitä?" Kartz ihmetteli.
"Aivan. Hän jätti hyvästit ja lähti."
"En minä sitä tarkoita. Hän ei ole mikään numero 77, hän on Elias", Kartz selvensi.
"Hä?" viestintuoja ihmetteli. "Me olemme numeroita, jäseniä."
"Ei, hän oli Elias ja me suremme hänen lähtöään."
"Nyt minä tajuan. Kun jäsen lähtee foorumilta, hän saa numeron sijaan nimen", eräs jäsenistä (numero 580) totesi.
"Tämä on sairasta", Kartz huokaisi. "Tästä on tehtävä loppu. Missä Qualin on?"
Ei vastausta.
"Missä Qualin on, kysyin."
Ei edelleenkään vastausta.
Kartz päätti soittaa Bossille. Hän jos joku tietäisi missä Qualin on.
"Moro, minä täällä. Tuota, onko sinulla mitään havaintoa Qualinista?"
"Anteeksi? Hä?"
"Niin, että tiedätkö missä Qualin on?"
"No siis, mitä vittua Qualin, mitä vittua sinä selität? Perutko treffimme vai mitä ihmettä sinä pelleilet?"
"Treffimme?" Kartz ihmetteli. "Onko meillä treffit? Mutta sinähän olet Qualinin bitch, ei meillä ole treffejä?"
"Sinä olet taas ihan vitun sekasin. Me sovittiin, että nähdään - odotas - tunnin päästä Kaapin kapakan yläkerrassa. Muistatko? Ja nyt soitat minulle ja kysyt, että missä olet? Mistä helvetistä minä tiedän missä sinä olet? Painu vittuun", Boss raivosi ja lopetti puhelun.
"Tunnin päästä Kaapin kapakan yläkerrassa. Qualinin täytyy olla siellä", Kartz mutisi itsekseen ennen kuin nappasi takkinsa ja lähti menemään.
Kaapin kapakka oli tapansa mukaan hiljainen. Ei siksi, ettei siellä olisi ollut ketään, vaan siksi, että kaikki olivat kellarissa tappalemassa tai vetämässä huumeita. Kartz asteli suoraan yläkertaan, mutta se oli täysin tyhjä, edes baarimikko ei ollut paikalla. Aivan kuin ihmiset olisi suorastaan käsketty pois sieltä.
"Moi", kuului Kartzin takaa.
Kartz käännähti ja huomasi edessään Qualinin. Hetken hän tutki katseellaan tuota omituista kaveriaan ja sanoi lopulta: "Tämän on loputtava?"
"Minkä?" Qualin kysyi pieni virne naamallansa.
"Minä ilmoitan sinusta poliisille", Kartz sanoi.
"Minusta? Sinä minusta? Sinä et ole vieläkään ymmärtänyt. Minä olen sinä ja sinä olet minä. Minä olen sinä silloin kuin sinä... no 'nukut'."
Silloin Kartz tajusi sen. Kaikessa alkoi olla järkeä. Hän ja Qualin olivatkin yksi ja sama henkilö, tuplanikki, kuten oli tapana sanoa.
"Uber Weapon oli ensimmäinen, me, tai siis sinä, tai minä, ihan kuinka vain olemme tai olen tai siis olet toinen."
"Tuplanikki", Kartz maisteli sanoja suussaan.
"Entä, entä Lutsaus?"
"Sinä kaipasit sitä. Sinä halusit sitä. Minä olen olemassa vain, koska Lutsaus pitää toteuttaa. Sinulla oli kaikki niin hyvin, hieno asunto, hyvä työ, kaikki - sinulla oli kaikki, mutta silti olit onneton. Etkö ole ollut onnellinen viimeiset kuukaudet? Etkö olekin nauttinut elämästäsi? Sinun piti menettää kaikki saadaksesi vieläkin enemmän."
Kartz pohti ja mietti. Kaikki tuntui jotenkin niin oudolta, mutta niin tutulta.
"Mutta mikä Lutsaus oikeastaan on?" Kartz ihmetteli.
"Foorumien tuho, Internetin katoaminen. Internetiä ei enää ole. Internet pilasi elämäsi. Olemme asettaneet räjähteitä jokaiseen Mjölniriin. Kun Mjölnir kuolee, koko Internet kuolee. Ei enää mitään, ei goatsea, ei hupsuja pöllöjä, ei animea, ei J-rockia, ei mitään."
"Entä, oi ei, entä Boss? Sinä..."
"Ei, en minä, sinä", Qualin virnisti.
Samassa Boss ryntäsi sisään: "Mistä ihmeestä on oikein kyse?"
Kartz hymyili.
"Kaikki on hyvin. Minä rakastan sinua", Kartz sanoi ja ojensi kätensä kohti Bossia. "Tule. Kaikki on hyvin. (http://www.tinypenis.com/media/nude01.jpg)"
Boss otti muutaman askeleen hiukan epäröiden, mutta tuli kuitenkin Kartzin, siis Qualinin, no, Quazinin kainaloon. Samassa he näkivät Kaapin kapakan yläkerrasta kuinka kaikki Mjölnirit musertuivat, räjähtivät kappaleiksi ja satoivat romuna alas taivaalta.
Aikaisemmin ilmestynyt:
Traileri (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=14251)
Lehdistötilaisuus (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=17607)
-----
FIST FIGHT FINLAND CLUB
(16.7.05 - 15.6.06 - v1.o1)
Niko Silander
Kartz raahautui töihin. Hän ei ollut nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Itse asiassa hän ei ollut nukkunut viimeiseen kahteen viikkoon hetkeäkään. Kaksi viikkoa sitten hän nukahti hetkeksi linja-autoon, mutta tuo nautinto kesti vain joitakin minuutteja - tai siltä se ainakin tuntui. Kartz kuitenkin jaksoi mennä töihin ja hoiti hommansa ihan kiitettävästi. Kartzin työ oli olla nyyppien asianajajana. Hänellä oli varsin hyvä työ ja erittäin muhkea palkka. Nyyppien oikeuksista kun oli tullut muotia ja kaikki tuntuivat olevan kyseisen asian puolesta.
Kartz jatkoi samaa rataa viikkotolkulla, kunnes hän oli tilanteessa, jossa hän ei enää pystynyt erottamaan todellisuutta. Hän oli hereillä, mutta silti hän nukkui, eikä ikinä uneksinut. Kartzin valtasi ahdistus, tuska, ärtymys - kaikki tuntemukset hyökkäsivät nuoren miehen kimppuun kerralla. (PENIS) Kartz kävi töissä, sai hommansa hoidettua juuri ja juuri, joskin useammin kuin kerran hänet jouduttiin palauttamaan todellisuuteen muiden toimesta. Töiden jälkeen Kartz tuli kotiin, istahti jonnekin ja tuijotti jotakin tuntitolkulla, aikaa ei enää ollut olemassa.
Aika kului ja kului, eikä ollut mitään mistä Kartz olisi saanut hyvää oloa itselleen, kaikki tuntui vain pahalta, kunnes eräänä iltana Kartz käveli erikoisen elokuvateatterin ohi. Graniitin porno ja pimppi. Aivan kuin vastonvaraisesti Kartz pysähtyi elokuvateatterin eteen ja alkoi tutkailemaan mainoksia eri pornoleffoista. Jokin tuntui hyvältä. Kartz maksoi lippunsa ja meni sisään. Hän nukahti puolessa välissä elokuvaa ja heräsi, kun muut katsojat alkoivat poistumaan paikasta. Kartz tunsi rauhan sisällään.
Kartz istahti penkkiin ja huokaisi syvään. Jälleen uusi elokuva, jälleen yksi hyvä kokemus. Kartz hymyili, mutta hänen hymynsä hyytyi tupakansavun tunkeutuessa hänen keuhkoihinsa. Kartz yskäisi muutaman kerran ja huomasi, että henkilö hänen edessää poltti.
"Anteeksi, voisitteko sammuttaa tupakkanne."
Nainen kääntyi ja katsoi Kartzia. Kartz tajusi samalla hetkellä naisen olevankin mies - tai no transvestiitti.
"En."
"Sepä mukavaa."
Kartz ei pystynyt nauttimaan elokuvasta lainkaan.
Sama toistui taas seuraavalla kerralla, ja seuraavalla, ja sitä seuraavalla, ja aina vain uudestaan, kunnes Kartz kyllästyi. Naisen poistuttua elokuvateatterista Kartz lähti tämän perään.
"Hei, neiti!" Kartz huusi.
Nainen kääntyi ympäri ja sanoi, "on minulla nimikin, ei minua neidiksi tarvitse kutsua."
"Ai. No minä olen Kartz."
"Hauska tavata, minä olen Boss, oliko sinulla jotain asiaa vai voinko mennä?"
"Katsos kun nuo elokuvat ovat minulle tärkeä juttu ja sinä läsnäolollasi viet sen jonkin pois mitä minä tarvitsen", Kartz selitti.
"Mitä sinä oikein ajat takaa?" transvestiitti kysyi.
"Voisitko sinä mennä johonkin toiseen teatteriin?"
"En. Tämä on ainoa pornoteatteri tässä kaupungissa, joten ehkä sinun on vain opittava siihen, että minäkin olen siellä katsomassa elokuvia", Boss sanoi, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään rivakasti pois.
"Odotas hetki!" Kartz huudahti ja lähti transvestiitin perään. "Emmekö voisi vaikka vuorotella?"
"Vuorotella?" Boss ihmetteli.
"Niin, sinä käyt parillisina viikkoina ja minä parittomina."
"Humm, no sopii se kai minulle."
Kartz hymyili, nautinto palaisi takaisin hänen elämäänsä.
"Vaihdetaanko me puhelinnumeroita?" Boss ehdotti.
Kartz katsoi miesnaista hiukan kummissaan. "Miksi?"
"Jos vaikka haluamme vaihtaa vuoroja."
"Aaa, okei, selvä."
Ja he vaihtoivat numeroitaan, jonka jälkeen molemmat karkasivat omille teilleen. Kartz palasi tyytyväisenä kotiin, nyt hän voisi taas rentoutua kunnolla.
Seuraavana päivänä heti Kartzin istuuduttua työtuoliinsa hänen pomonsa tuli paikalle. "Erityistehtävä, sinun pitää matkustaa."
Kartz sai erityistehtävänsä hoidettua (liittyi jotenkin nyyppien flamettamiseen). Hän istui lentokoneessa ja pian hän olisi taas kotona.
"Qualin", mies vierestä sanoi ja tarjosi kättään.
Kartz katsoi hetken miestä ja vastasi sitten, "Kartz", ja kätteli miestä.
"Näytät kovin väsyneeltä", Qualin sanoi.
"Uniongelmia", Kartz vastasi lakonisesti.
"Siltä se vähän nayttääkin." Qualin nauroi. "Mitä sinä teet oikein työksesi?"
"Olen entinen NAVY SEAL ja toimin minä aikanaan kokkinakin. Nyt olen asianajaja", Kartz vastasi.
"Itse Hänen palveluksessaan?"
"Ei sentään. Teen töitä Jackal von ÖRFille."
"Ahaa. Tiedänkin hepun. Ollaan joskus satuttu törmäämään. Minä teen työkseni saippuaa."
"Saippuaa?" Kartz katsoi Qualinia hölmistyneenä. Miten kummassa joku muka teki saippuaa.
"Niin juuri. Valmistan erittäin kallista ja laadukasta saippuaa", Qualin sanoi ja ojensi käyntikorttinsa.
"Saippuaa." Kartz nauroi.
Miehet jatkoivat jutustelua lentokoneessa. He tulivat yllättävänkin hyvin toimeen. Pian lentokone kuitenkin laskeutui ja miehet jatkoivat molemmat omille teilleen. Kartz tilasi taksin, kun Qualin lähti liikenteeseen hienolla avoautollaan.
Jo kaukaa ennen kuin Kartz oli lähellä kotiaan, hän kuuli kuinka sireenit ulvoivat. Se oli aika normaalia, isossa kaupungissa sattui ja tapahtui. Mutta mitä lähemmäs Kartz pääsi kotiaan, sitä enemmän hänelle tuli omituinen olo. Ja pian näky olikin Kartzin silmien edessä, hänen asuntonsa ilmiliekeissä.
"Ei helvetti."
Kartz nousi autosta ja tuijotti kattohuoneistoaan. Kaikki hänen vaivalla hankkimansa oli tuhoutunut, kaikki oli poissa, kymmenien tuhansien eurojen edestä tavaraa, poissa. Kartz tyytyi säälittävään kohtaloonsa, mutta hänellä oli uusi ongelma edessään, missä hän viettäisi yönsä.
"Boss", Kartz sanoi ääneen nimen ja asteli puhelinkoppiin.
Kartz nosti luurin ja alkoi näppäilemään numeroa, mutta jokin sai hänet lopettamaan kesken. Kartz laski luurin alas ja huokaisi syvään. Kart kaiveli taskujaan ja mietiskeli mitä hän nyt tekisi. Silloin hänen käteensä osui käyntikortti, Qualinin käyntikortti, jossa oli puhelinnumero.
"Qualin."
"Kartz tässä moi."
"Kartz", Qualinin ääni oli selvästi hämmentynyt.
"Sieltä lentokoneesta, entinen NAVY SEAL, muistathan."
"Ainiin joo, sinä olit se hienostunut heppu. Kyllähän minä sinut muistan. Miksi kummassa sinä minulle soittelet? Et kai vaan... tahdo saippuaa?"
"Ajattelin vain josko lähtisit kaljalle kanssani?"
"No, eipä minulla tässä ole parempaakaan tekemistä. Minne haluat mennä?"
"Dimmyn räkälään."
"Selvä, nähdään siellä tunnin päästä, sopiiko?"
"Juu."
Kartz ja Qualin viettivät iltaa kapakassa jutustellen. He tulivat yllättävän hyvin juttuun, vaikka olivatkin niin erilaisia ihmisiä, täysin eri maailmasta ainakin. Lopulta iltakin tuli päätökseen ja valomerkin käskystä miehet poistuivat baarista. He jäivät kuitenkin istuskelemaan katukivetykselle baarin eteen.
"Tiedätkös. Oli kiva olla kanssasi kaljalla", Kartz sanoi.
"Hei, älä nyt viitsi, kysy vaan."
"Kysy mitä?"
"Hei, me ollaan istuttu kaljalla monta tuntia kuin kaverukset, etkä sinä saa suustasi ulos sitä. Anna tulla vaan."
"Mitä sinä oikein tarkoitat?" Kartz kysyi hämmentyneenä.
"Tarvitset yöpaikan. Joten kysy vain."
"En minä nyt sinua sen takia pyytänyt kaljalle."
"Kysy vain."
"No, olisiko sinulla tarjota minulle yöpaikkaa?" Kartz kysyi.
"Toki."
"Okei, kiva homma."
Miehet istuivat hetken hiljaa ja joivat viimeisiä pullojaan kaljaa. Lopulta hiljaisuuden rikkoi Qualinin kovin outo ehdotus: "Lyö minua."
"Mitä?" Kartz ei oikein ymmärtänyt mistä hommassa oli kyse.
"Haluan sinun lyövän minua niin lujaa kuin pystyt", Qualin sanoi ja nousi seisomaan.
Kartz katseli hetken kaljakaveriaan hölmistyneenä, mutta nousi seisomaan ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Oletko nyt ihan varma?" Kartz kysyi ja sai myöntävän vastauksen.
"No..."
Kartz löi Qualinia poskeen ja Qualin kaatui maahan.
"Ai saatana, helvetin kusipää, vittu, sinä löit minua."
"Sori, sattuiko?"
"No totta vitusssa sattui. Löit minua naamaan."
Qualin piteli poskeaan ja kömpi ylös maasta. Kartz katseli häntä ja hänen olisi tehnyt mieli auttaa jotenkin Qualinia, mutta hän ei oikein tienyt keinoja.
"Lyö sinä nyt minua", Kartz sanoi lopulta. "Mutta lyö mahaan, tuo sattuu ihan saatanasti, kun lyö päähän."
"Miksi en saa päähän lyödä? Se on paljon hauskempaa."
"Ei, kun lyö mahaan."
"Okei okei", Qualin sanoi ja iski nyrkillään Kartzia suoraan kasvoihin.
"Vitun mulkku! Sanoinhan ettei päähän", Kartz kirosi ja piteli nenäänsä.
Kartz vastasi iskuun toisella iskulla, joka iskeytyi suoraan Qualinia kylkeen ja mies taittui kaksinkerroin iskun voimasta. Qualin ei kuitenkaan luovuttanut vaan iski nopean koukun Kartzia leukaan. Homma jatkui samaan malliin muutamia minuutteja, Kartz ja Qualin mättivät toisiaan turpaan kunnes olivat molemmat aivan uuvuksissa - ja tunsivat kivun, joka valtasi koko ruumiin.
Ilta oli saatu päätökseen ja oli aika kellahtaa sänkyyn.
Kartzin ja Qualinin elämä tuntui jumittuneen paikalleen, joka ilta baariin ja baarin jälkeen he mättivät toisiaan turpaan. Joskus Qualin voitti taiston (mikä tarkoitti sitä, että hän pystyi vielä seisomaan) joskus taas Kartz selviytyi voittajana.
Kerran kun miehet olivat taasen viettämässä iltaa, saapui pieni prätkäporukka paikalle ihmettelemään kahta miestä, jotka mätkivät toisiaan turpaan.
"Kusipäänahkahomot", Kartz huusi.
"Gabrielit!" Qualin huusi ja syntyi välittömästi tappelu Kartz ja Qualin vastaan viisi prätkätyyppiä. Lopputulos oli Kartzin ja Qualinin kannalta ihan hyvä. Vaikka he eivät varsinaisesti selviytyneetkään taistosta voittajina, olivat he näyttäneet kykynsä tipauttaa kaksimetrisiä miehiä.
Prätkämiesten, Qualinin ja Kartzin välille ei kuitenkaan syntynyt riitaa, vaan heidän tappeluistaan tuli tavanomaista viihdettä. Ja kun lopulta poliisi puuttui asiaan, he siirsivät tappelunsa piiloon virkavallan katseilta.
"Tervetuloa Fist Fight Finland Clubiin", Qualin julisti. "Meillä on muutama sääntö. Ensimmäinen sääntö: FFfin-clubista ei puhuta. Toinen sääntö: FFfin-clubista ei puhuta FFFFansilaisille. Kolmas sääntö: Jos joku sanoo 'seis', menee löysäksi tai luovuttaa, postaaminen on ohi. Neljäs sääntö: Vain kaksi kaveria postaa samaan aikaan. Viides sääntö: Vain yksi postaus kerrallaan. Kuudes sääntö: Ei IE:tä, ei warea. Seitsemäs sääntö: Postaaminen jatkuu niin kauan kun tarvitsee. Kahdeksas sääntö: Jos tämä on ensimmäinen iltasi FFfin-clubissa, sinun tarvitsee postata."
FFfin-clubin suosio räjähti käsiin. Enää ei riittänyt yksi clubi, vaan tarvittiin lisää, sillä jäseniä tunki mukaan ikkunoista ja ovista jättäen kaikki muut clubit tyhjiksi (kuten jonkun typerän golf-clubin ja muutaman omituisen hihhulin epäonneksi Star Wars Clubikin kuoli pystyyn).
"Me laajennumme", Qualin sanoi.
"Mitä sinä sillä tarkoitat?" Kartz kysyi ja vaihtoi televisiokanavaa ja piteli jääpussia oikean silmänsä päällä.
"Minä haluan jotain enemmän. Huomenna aloitetaan projekti Rutsaus."
"Mitä se tarkoittaa?"
"Me iskemme rajusti Internetiin."
Qualinia ei näkynyt pariin päivään, mutta se ei Kartzia haitannut. Hän johti paikallista FFfin Clubia, joi kaljaa ja piti hauskaa. Eräänä iltana kun Kartz palasi kotiin, ei hän voinut olla kuulematta omituisia ääniä. Hän kuitenkin sivuutti äänet ja istahti sohvalle kylmän kaljansa kera.
"Nussi mua, pane ori. Aaah. Mä tuun. Rajummin, rajummin, ota mut", kuuluivat äänet yläkerrasta. Ne päättyivät naisen pitkään huutoon.
Vartin päästä ne alkoivat jälleen. Sänky hakkasi seinään ja sen jalat raapivat lattiaa.
"Täytä mut kyrvälläs. Saatanan sonni, nai mua."
Aamulla Kartz oli keittiössä, kun sinne asteli yläkerrasta Boss.
"Mitä sinä täällä teet?" Kartz kysyi?
"Olin hakemassa elämäni parhaat panot.", Boss sanoi ja tuli aivan kiinni Kartziin.
Kartz irroittautui otteesta hyvinkin hämmentyneenä. Ei hän nyt toisen panoja alkaisi lähennellä.
"Jaaha", Boss sanoi. "Ehkä minä tästä lähdenkin."
"Okei."
Seuraavina viikkoina ja kuukausina Internetissä nähtiin monia omituisia "terroritekoja", ne tuntuivat keskittyvän FFfinin-foorumille, mutta eivät rajoittuneet siihen. Mm. MTV3:n nettisivuille ilmestyi valtava peräreikä, jota mies levitti käsillänsä. Vastaavia tapauksia oli lukuisia. Olipa jopa huhuja koko Ruotsin televerkon sulkemisesta, mutta ne taisivat vain olla Rauskimonin levittämiä huhuja, hän kun ei osannut lainkaan ruotsia ja vihasi maata tästä johdosta. Hänellä oli myöskin omituisia harhoja siitä, että kaikki ruotsalaiset olisivat homoja.
FFfin Club kasvoi. Se sai yhä uusia tarmokkaita jäseniä, jotka olivat valmiita pistämään kehonsa ja sielunsa likoon. He tappelivat, he tekivät jekkuja (jotka kummasti liittyivät peniksiin) ja aiheuttivat kaikin tavoin häiriötä.
"Me olemme pientä. Olemme puuhastelijoita", Qualin sanoi ringin keskeltä. "Me teemme jotain isompaa, me näytämme maailmalle mikä on mahti. FFfin Club jää historiaan."
"Mistä hitosta sinä oikein puhut?" Kartz kysyi hiukan hämmentyneenä.
"Operaatio Lutsaus."
"Operaatio Lutsaus?" Kartz ihmetteli.
"Miehet hommiin. Jaan myöhemmin tänään jokaiselle omat tehtävät. Tämä ei saa epäonnistua", Qualin valotti.
Myöhemmin samana päivänä (tunti sen jälkeen, kun Boss oli huutanut pari tuntia jotain täyttämisestä, nesteistä ja villihevosista) Qualin istui keittiössä syömässä valtavaa ja herkullista leipää. Kartz saapui paikalle, katseli hetken aikaa Qualinia ja avasi sitten suunsa: "Minä en oikein tajua missä mennään? Tappeleminen on hauskaa, vittu, se on mahtavaa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että menemme ehkä liian pitkälle. Hitto, en edes tiedä missä me menemme. Voisitko selittää, kertoa mistä on kyse?"
Qualin katseli Kartzia arvioiden.
"Sinä et osaa päästää irti. Et osaa vaan antaa olla ja mennä. Anna kätesi."
"Käteni? Miksi?" Kartz ihmetteli.
"Anna nyt vain se hiton kätesi. Näytän sinulle mistä on kyse."
Hiukan epäeillen, mutta jollakin kierolla tavalla luottaen Kartz antoi kätensä Qualinille. Virheliike, kuten on tapana sanoa. Qualin iski puukon Kartzin kämmenselästä läpi niin, että puukko naulasi Kartzin käden pöytään kiinni.
"Ai saatana, ai vittu, toi sattuu", Kartz huusi ja yritti repiä kättänsä irti.
"Kipu? Kipu ei ole mitään. Nauti siitä, nauti siitä kuinka se virtaa lävitse kehosi. Tunne se. Jumalauta, anna kaiken olla!" Qualin komensi.
"En voi, tuska, en kestä", Kartz sanoi ja alkoi miettimään kohtauksia pornoleffoista. Hän pakeni kipua omaan pieneen pokemaailmaansa, jossa kaikki oli hyvin, puhdasta nautintoa.
Qualin löi Kartzia kasvoihin.
"Anna olla, tunne kipu."
"Irrota!" Kartz huusi tuskissaan.
"Irrotan sinut kun antaudut kivun vietäväksi, kun olet valmis uuteen maailmaan."
Kartz huokasi syvään ja otti kaiken sen kivun vastaan. Hän ei enää huutanut, ei repinyt kättään, oli vain paikoillaan ja katseli verinoroa pöydällä.
"Noin. Eihän se ollut kovin vaikeaa?" Qualin kysyi ja veti puukon irti Kartzin kädestä. "Nyt sinä ymmärrät."
Päiviä kului ja Lutsaus eteni. Ei sillä, että Kartz olisi ollut vieläkään mitenkään perillä koko operaatiosta. Kartz kuitenkin tutkaili mitä jäsenet tekivät ja yritti päästä perille siitä mistä oli kyse. Uteluihin hänelle ei kuitenkaan vastattu. Tai no, vastattiin, mutta aina samalla tavalla: "Me emme saa puhua operaatio Lutsauksesta."
Äkkiä yksi jäsenistä ryntäsi sisälle.
"Jäsen numero 77 on lähtenyt foorumilta."
"Mitä?" Kartz ihmetteli.
"Aivan. Hän jätti hyvästit ja lähti."
"En minä sitä tarkoita. Hän ei ole mikään numero 77, hän on Elias", Kartz selvensi.
"Hä?" viestintuoja ihmetteli. "Me olemme numeroita, jäseniä."
"Ei, hän oli Elias ja me suremme hänen lähtöään."
"Nyt minä tajuan. Kun jäsen lähtee foorumilta, hän saa numeron sijaan nimen", eräs jäsenistä (numero 580) totesi.
"Tämä on sairasta", Kartz huokaisi. "Tästä on tehtävä loppu. Missä Qualin on?"
Ei vastausta.
"Missä Qualin on, kysyin."
Ei edelleenkään vastausta.
Kartz päätti soittaa Bossille. Hän jos joku tietäisi missä Qualin on.
"Moro, minä täällä. Tuota, onko sinulla mitään havaintoa Qualinista?"
"Anteeksi? Hä?"
"Niin, että tiedätkö missä Qualin on?"
"No siis, mitä vittua Qualin, mitä vittua sinä selität? Perutko treffimme vai mitä ihmettä sinä pelleilet?"
"Treffimme?" Kartz ihmetteli. "Onko meillä treffit? Mutta sinähän olet Qualinin bitch, ei meillä ole treffejä?"
"Sinä olet taas ihan vitun sekasin. Me sovittiin, että nähdään - odotas - tunnin päästä Kaapin kapakan yläkerrassa. Muistatko? Ja nyt soitat minulle ja kysyt, että missä olet? Mistä helvetistä minä tiedän missä sinä olet? Painu vittuun", Boss raivosi ja lopetti puhelun.
"Tunnin päästä Kaapin kapakan yläkerrassa. Qualinin täytyy olla siellä", Kartz mutisi itsekseen ennen kuin nappasi takkinsa ja lähti menemään.
Kaapin kapakka oli tapansa mukaan hiljainen. Ei siksi, ettei siellä olisi ollut ketään, vaan siksi, että kaikki olivat kellarissa tappalemassa tai vetämässä huumeita. Kartz asteli suoraan yläkertaan, mutta se oli täysin tyhjä, edes baarimikko ei ollut paikalla. Aivan kuin ihmiset olisi suorastaan käsketty pois sieltä.
"Moi", kuului Kartzin takaa.
Kartz käännähti ja huomasi edessään Qualinin. Hetken hän tutki katseellaan tuota omituista kaveriaan ja sanoi lopulta: "Tämän on loputtava?"
"Minkä?" Qualin kysyi pieni virne naamallansa.
"Minä ilmoitan sinusta poliisille", Kartz sanoi.
"Minusta? Sinä minusta? Sinä et ole vieläkään ymmärtänyt. Minä olen sinä ja sinä olet minä. Minä olen sinä silloin kuin sinä... no 'nukut'."
Silloin Kartz tajusi sen. Kaikessa alkoi olla järkeä. Hän ja Qualin olivatkin yksi ja sama henkilö, tuplanikki, kuten oli tapana sanoa.
"Uber Weapon oli ensimmäinen, me, tai siis sinä, tai minä, ihan kuinka vain olemme tai olen tai siis olet toinen."
"Tuplanikki", Kartz maisteli sanoja suussaan.
"Entä, entä Lutsaus?"
"Sinä kaipasit sitä. Sinä halusit sitä. Minä olen olemassa vain, koska Lutsaus pitää toteuttaa. Sinulla oli kaikki niin hyvin, hieno asunto, hyvä työ, kaikki - sinulla oli kaikki, mutta silti olit onneton. Etkö ole ollut onnellinen viimeiset kuukaudet? Etkö olekin nauttinut elämästäsi? Sinun piti menettää kaikki saadaksesi vieläkin enemmän."
Kartz pohti ja mietti. Kaikki tuntui jotenkin niin oudolta, mutta niin tutulta.
"Mutta mikä Lutsaus oikeastaan on?" Kartz ihmetteli.
"Foorumien tuho, Internetin katoaminen. Internetiä ei enää ole. Internet pilasi elämäsi. Olemme asettaneet räjähteitä jokaiseen Mjölniriin. Kun Mjölnir kuolee, koko Internet kuolee. Ei enää mitään, ei goatsea, ei hupsuja pöllöjä, ei animea, ei J-rockia, ei mitään."
"Entä, oi ei, entä Boss? Sinä..."
"Ei, en minä, sinä", Qualin virnisti.
Samassa Boss ryntäsi sisään: "Mistä ihmeestä on oikein kyse?"
Kartz hymyili.
"Kaikki on hyvin. Minä rakastan sinua", Kartz sanoi ja ojensi kätensä kohti Bossia. "Tule. Kaikki on hyvin. (http://www.tinypenis.com/media/nude01.jpg)"
Boss otti muutaman askeleen hiukan epäröiden, mutta tuli kuitenkin Kartzin, siis Qualinin, no, Quazinin kainaloon. Samassa he näkivät Kaapin kapakan yläkerrasta kuinka kaikki Mjölnirit musertuivat, räjähtivät kappaleiksi ja satoivat romuna alas taivaalta.