KotOR-välipaloja

[Purity]

Kuten monet tietävätkin, satun Star Wars: Knights of the Old Republic -fanityttö olemaan. Olen luonut pelihahmoilleni menneisyyden, ja tykkäilen näistä kirjoitella. Vaikka uskon, ettei täältä foorumilta kovin suurta yleisöä näille teksteille löydy, ajattelin kuitenkin näitä laittaa esille. :]

Elikkäs, ellei toisin varoiteta, mikään näistä teksteistä ei sisällä spoilereita, eli niitä voi turvallisesti lukea vaikkei olisi ikinä kotorista tai Star Warsista kuullutkaan. Peliä pelanneet saavat luonnollisesti näistä enemmän irti, mutta kaikki nämä tekstit ovat lähinnä välipaloja, lyhyehköjä kohtauksia hahmojen menneisyydestä, joten niiden seuraamisen pitäisi onnistua ihan hyvin kotor-sivistymättömiltäkin. Mainittakoon vielä, että kaikki tähän ketjuun postaamani tekstit ovat tosiaan yksittäisiä, omillaan toimivia tekstejä (ellei jostain syystä toisin mainita), mutta ne ovat silti yhteydessä toisiinsa. Eli jos jossain tekstissä sanotaan, että vuonna X tapahtui jotain, on tuo vuonna X tapahtunut asia tapahtunut myös toisissa teksteissä, vaikkei sitä erikseen mainittaisi.

Tämän nyt postaamani tekstin taustatietona kerrottakoon, että teksti sijoittuu aikaan noin ~7 vuotta ennen ensimmäistä KotOria, Mandalorialaissotien alkupuoliskolle. Elikkä tosiaan taustatietona menneisyydestä sellaista, että Mandalorialaiset ovat taisteluun pitkälti keskittyvä kansa, jotka hakevat kunniaa taistelusta. Ne päättivätten Tasavallan kimppuun hyökätä, ja pieksivät näitä aika 10-0. Tasavalta pyysi jedeiltä toistuvasti apua, mutta jedineuvosto päätti pysyä poissa sodasta. Kuitenkin kaksi nuorta jediritaria - Revan ja Malak - päättivät, että ei sellainen käy päinsä, että annetaan vaan viattomien kuolla. He houkuttelivat joukkoonsa liudan muita jedejä ja liittyivät sotaan Mandalorialaisia vastaan vastoin neuvoston tahtoa. Niin joo, ja kaikki kotor-ajan tekstithän sijoittuvat noin ~4000 vuotta ennen SW-elokuvien tapahtumia.

Aajoo, ja teksti on kökköenglannilla, koska 1) en osaa kuvitella kotor-hahmoja puhumassa suomea ja 2) suurin osa mahdollisista lukijoista on kuitenkin englantilaisia.


RUDE AWAKENINGS




Marin still remembered the day she had first arrived on Dantooine. She had been only fourteen back then and had just built her own lightsaber a few days earlier. She had been itching to test it in battle - not only because she was proud of the double-bladed weapon, but also because she couldn’t have hated the idea of moving to the quiet farm world more. Having lived all of her previous live on Coruscant, the change of atmosphere had been huge, and not at all to the girl’s liking.

Her frustration of being transferred to Dantooine had finally culminated in her hurling her lightsaber at her bed, swiftly cutting said bed in half. Needless to say, her Master had not been very happy about this when he had found out. Her lightsaber had been confiscated for quite a while and she had been forced to sleep on the floor for over a week before she finally got a new bed. By the end of that time, both her neck and back had been hurting a lot. She had sworn to never sleep on the floor again, no matter what.

While she never cut her bed in half again, things did not go as planned either. Various reasons had lead to her ending up spending quite many nights sleeping on the floor and waking up with a terrible neck ache during her years on Dantooine.

Now, Marin suddenly found herself missing all those mornings. To say this was worse would be the understatement of the year - even counting in the time Malak had compared her to a kinrath, stating that in his opinion, kinraths were only slightly less charming than her.

Literally every part of her body was aching - she actually felt pain in some parts of her body she had not even realized could get hurt. And this wasn’t even the worst part. No, physical things she could endure; she had been trained for that. But this emptiness she felt - it was something else.

She was not sure what to make of this. Her first thought had been that she was dead - she sure as hell felt like she was. She had ditched that theory after a moment of considering, deciding that if she truly was dead, she probably would not hurt as much. Besides, dead people weren’t really supposed to think, right? She didn’t really feel she had become one with the Force, either - actually, she felt quite the opposite.

The memory of the moment just before she had passed out still managed to make her shiver. It had been like she had not felt the Force at all; as if she had been blinded and deafened at the same time, only she imagined this was worse. She wondered if this was what being on the dark side felt like. The thought was unpleasant. She felt the Force again, now - it was faint, but at least it was there.

Reluctantly, she opened her eyes. She could see the sunlight pushing its way through the thick jungle growth and she realized it was no longer night. A pulse of panic ran through her as she realized she had no idea how much time had passed. With a sudden jolt, she pushed herself to sit up, immediately afterwards realizing this had been a mistake. She felt a terrible, searing pain on her left side, almost strong enough to cause her to lose consciousness again. She shut her eyes tightly and bit her lip, determined to stay awake by the sheer strength of her will.

“Easy there,” a gentle voice said, and it was only then that Marin realized she was not alone. The voice sounded familiar, but it took a moment for her fuzzy mind to find a face to match the voice. She was determined to do so anyway, because opening her eyes again seemed like too much effort - at the moment, sitting up demanded all of her remaining strength.

“Baldie?” She finally asked. It troubled her that she had not sensed his presence through the Force - she sensed it now, weakly, but only because she already knew he was there.

For a second, Malak could only stare at her. It was all he could do to keep himself from laughing. Here she was, in a pool of her own blood, barely able to sit up, her voice only a weak whisper, and the first thing that came out of her mouth was ‘Baldie’. No ‘what happened’, no ‘where am I’, no ‘nice to see you’ - just ‘Baldie’.

“You have a nasty wound there,” Malak informed rather unhelpfully, as Marin had undoubtedly already figured that out herself. “I suggest you don’t try moving too much.” He gently pulled her closer to him, supporting her body against his lap. “Is this good?”

“Better,” she said, allowing herself to relax. They stayed silent for a while, before she gathered enough strength to talk more. “How long have we been here?”

“I came here and found you a bit over five hours ago. As for you,” he shrugged, “I don’t know. You were unconscious then, so I’m guessing not much longer. Otherwise you’d have been eaten by cannoks or something.”

“Ah,” she said, processing this information, “my Jedi Knight in shining armor… come to rescue me from the evil cannoks?”

“Something like that, yeah. I’d replace evil cannoks by evil Mandalorians, though,” he added as an afterthought.

“A question.”

“Shoot.”

“The battle is over… right?”

“Yeah.”

“Then… what the heck are we still doing here? Did you just figure this was a nice place for a picnic?”

“You are an amazing woman,” Malak said, shaking his head in disbelief. “You’d think being on the verge of death would do something to your sense of humor. But to answer your question: my white shuttle is already on the way here.”

Marin barely registered his last sentence. She thought she shouldn’t be surprised; from what she remembered of the battle, she had been injured quite badly, and she guessed five hours in a jungle with the worst nurse in the Galaxy had done little to improve her situation. Feeling her body tense, Malak instantly cursed himself in his mind. Leave it to him to say just the wrong words.

“Verge of death, huh?” She said, trying to sound casual.

“Marin,” he began, not really knowing what to say.

“It’s all right. I’m actually surprised I stayed alive this long, anyway.”

“Marin, I didn’t mean-”

“What with you tending to my wounds, that is,” she added, managing a small smile.

“Okay, that’s it,” Malak said, finally deciding that if she was well enough to joke about her condition, so was he. “I swear it to you, Blondie, the minute you’re feeling better, I’m going to beat you right back into that condition.”

“You’re such a jerk,” Marin said, trying to let out a laugh, but ending up coughing a little. “That’s no way to talk to a dying lady.”

“You might be close, but you’re not dying,” Malak said determinedly. He knew as well as Marin did that he was pretty much clueless when it came to tending the wounded, but he also knew the woman was strong enough to survive this - she had to. “And you’re certainly no lady. So in my books, I’m entitled to talk to you in whatever way I wish.” Even though he could not see any change in her expression, Malak knew she was smiling - or at least would have been, had she not been that tired. “And besides, I did save your life, so you could at least be a little thankful,” he continued when she said nothing.

“Thanks,” she muttered.

He blinked in surprise, but didn’t say anything. Marin said nothing either, and after a while he realized she had fallen asleep. This made the situation rather uncomfortable for him, as his position wasn’t exactly comfy, but he didn’t move away, not wanting to disturb her sleep.

The next time Marin woke up and opened her eyes was considerably more pleasant. She found herself from the medbay of Revan’s ship with her wound healed. The pain was mostly gone, too, and even though her mind was still somewhat fuzzy, her connection to the Force was back to normal, and that was the most important thing.

Now that she was in the relative safety of the medbay, the events back on Dxun actually felt somewhat distant. She wasn’t sure anymore if she had ever lost her connection to the Force in the first place; perhaps being wounded that badly had simply caused her to imagine it.

A quick look around the room revealed she was alone at the moment. She was fairly sure something between three to five days had passed since Malak had found her on Dxun; she knew she must have spent at least two - probably three - days inside a kolto thank. Otherwise she would be hurting a whole lot more at the moment.

Not being one to just lie around and wait, she tentatively pushed herself to sit up and was pleased to find out she managed to do that without any trouble this time. Encouraged by her success, she flung her feet over the bed, deciding that if she was well enough to sit, she would certainly be well enough to walk, too.

When Malak entered the room three minutes later, he found Marin lying on the floor in a very amusing position. Sensing his arrival, Marin felt herself blush.

“Okay, Baldie, go ahead and laugh,” she snapped, “I dare you.”

“I wouldn’t laugh,” he said, his tone completely serious. Marin was surprised to sense no deceit from him. She decided this had to have something to do with her connection to the Force not yet having been completely restored, even though she knew well this was not the case.

“Well then, don’t just stand there. Help me up,” she commanded. Without a word, Malak dropped the small bag he had been holding to the floor and obeyed, lifting her back to her bed.

“Thanks.”

“That’s the second time you’re thanking me this week. You must really like me,” Malak said, grinning widely.

“You’re still a jerk,” Marin informed, “I’ve just woken up from the dead - well, almost anyway - so you could be a little nicer, you know.”

“I am nice. I saved your life and now I came to see how you’re recovering.”

Marin stared at him, not saying anything. Malak’s grin grew even wider.

“Can I get you anything? Water? Are you hungry?”

“Water,” she said, still staring at him as if he had lost his mind.

He nodded and left the room, returning after a short while with a mug in his hand. He handed it to her and she proceeded to examine it carefully.

“It’s not poisoned,” he said, sighing as he sat down on the chair next to her bed.

“Why are you being nice to me?” She asked, eyeing him suspiciously while she drank. She emptied the whole mug at once, then placed it on the bedside table.

“I’m your Jedi Knight in shining armor, remember?”

Marin glared at him, but didn’t say anything.

“I even brought you a get well gift,” Malak said, picking up the bag from the floor and tossing it to her.

“Seriously, who are you and what have you done to Baldie?”

“Hey, stop that!” Malak exclaimed, quickly blocking his mind from her probing. She assumed a disappointed look on her face. “That’s not really proper Jedi behavior.”

“And disobeying the Council is?” She said, dismissing his disapproval with a wave of her hand.

“I meant what I said earlier, Blondie. Just as soon as you’re well enough to walk, I’ll make sure you won’t be again in at least a week.”

“Now there’s the Baldie I know,” Marin said with a slight grin, then proceeded to examine the bag.

“So,” Malak said conversationally as she started to open the bag, “judging by the condition you were in when I found you, I take it you can’t walk?”

“Yeah. I learned that the hard way, too. Makes one wish there’d be some damned Medics here to take care of their patients,” Marin complained, then stopped opening the bag as she sensed he was pleased to hear this. “Okay, out with it, Baldie. What’s in this bag? Dead gizka? Deralian Shampoo? Living gizka?”

“Nothing like that,” Malak assured, gesturing her to open the bag. When she made no move to do such thing, he shrugged. “It’s your uniform.”

“My uniform?”

He nodded. She stared at him with a look of complete and utter horror on her face.

“You don’t mean the horrid, bright-coloured, standard Republic uniform… do you?”

“That’s the one,” he said with a huge grin.

“You better hope this is some sick joke, Baldie.”

“It’s not. The Republic wants us to wear them from now on. Enjoy!” Malak exclaimed cheerily and then fled the room, knowing full well that if Marin had been able to, she would have ran after him and beat the crap out of him, or at the least yelled loud enough for people on the other side of the Galaxy to hear her.

Marin looked at the bag with obvious disgust, then opened it and pulled the uniform out to inspect. For the first time, she started hoping she had stayed out of the war. Or if not that, at least died on Dxun. Of course, she thought, it was just like that bastard to save her life just so she’d have to suffer wearing this.

[Eliza Liv]

Hih, toivottavasti tämä kommentoiminen tekee Purrista iloisen. Ilahduttaminen on kivaa. :]

Aluksi, englanninkielinen teksti kaiken suomenkielisen tekstin keskellä herättää valtavaa kiinnostusta. (Lukeminen tosin tuotti aluksi valtavia vaikeuksia, englanninkielentaitoni kun ei todellakaan ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta kyllä se siitä helpottui, kun vain malttoi lukea hitaasti ja ääneen). Ja kun se tarina vielä keskittyy SW-maailmaan, olen ihan täpinöissäni. Tosin ihmettelen, ettei tämä ole kerännyt lainkaan kommentteja... hyi hävetkää te muut.

Alussa vain muutama kohta tuntui särähtävän hassulta, muutoin ainakin minun rajalliset tietämykseni englannin kieliopista ja oikeinkirjoituksesta hyväksyvät tekstisi virheettömäksi. Minä en siis ole paras mahdollinen etsimään virheitä, mutta tuskin sitä niin haluaisinkaan. Kiinnitin huomioni tässä enemmänkin hahmoihin ja niiden väliseen kemiaan. Tarina sai minut ainakin hihittelemään hervottomana. Pidän aivan valtavasti hahmojen keskenäisestä nälvimisestä. :] (Marin on siis sinun oma hahmosi, nee? Muistelisin nähneeni ainakin joitain KotOR-hahmosi kuvia Grafiikassa, mutta liekkö häntä?)

Mielestäni myös miljöön kuvailu ja kerronta englanniksi sujuu sinulta todella hyvin. En taida olla muutenkaan ainut, joka on sitä mieltä, että tapahtumien kuvailu on kauniimpaa englanniksi, tosin ehkä suomalaiselle hieman vaikeampaa. Tässä olet onnistunut loistavasti, oikein olen ylpeä sinusta.

Mielestäni siis varsin eheä ja mukava lukukokemus. Heh, sain jopa idean tehdä fan arttia hahmoistasi, saas nähdä mitä siitäkin tulee. Jatka samaan malliin, Purrisein. ;]

[freya™]

Erittäin mielenkiintoista! Fanipoikana tälläinen setti kiinnostaa suuresti ja varsinkin, kun se on vielä moitteetonta englantia ja helposti luettavissa, vaikka kyseessä ei olekaan mitään palikka englantia. Erittäin rikasta sanojen käyttöä siis.

Päällimmäisin syy, miksi tunsin vetoa tekstiisi, on se seikka, että liikut mielenkiintoisella alueella. Nimittäin Malakin & Revanin menneisyydessä. (No oikeastaan vasta Malakin, mutta oletan, että Revankin pääsee spotlightiin jossain vaiheessa) Peli kun ei kerro hirveästi kaksikon menneistä edesottamuksista, paitsi juuri nuo postisi alussa kertomasi pääpiirteet.

Hauskaa kontrastia luo nuo tekemäsi dialogit Marinin (Onko hän muuten kuvitteellinen vai onkos sarjassa tällainen hahmo?) ja Malakin kanssa, ottaen huomioon millainen tyyppi Malak on itse pelissä. Huumoria hän ei ainakaan viljellyt vastaavalla temmolla. :] Toivon mukaan kertomuksesi etenee siihen pisteeseen jolloin saamme kuulla oman näkemyksesi siitä miten Malak ja Revan alunperin kääntyivät Teh Darksidezziiin. Ja mikäli niin teet, tai yleensäkin jatkat tarinaasi, voit luottaa siihen, että minä olen yksi suurimmista faneistasi.


Tarkoitus on varmaan, että koko ketju pysyy spoiler-vapaana, kun itse tuossa postissasi lupailit sellaista, joten aattelin itsekin käyttää tageja. Vertauksia pelin tapahtumiin on varmaan tulossa enemmänkin, voisin kuvitella.

[Ze Shoopuf]

Joo, hei, tämä oli todella kiva. Kuvailu oli elävää ja mielenkiintoista. Oli kyllä vähän outoa nähdä Malak tuollaisena, mutta hauskaa myös. En kyl ikinä olisi uskonut, että Malak pystyy jopa huumoriin. =P
Kieli oli myöskin sujuvaa ja mukavasti luettavaa. Hiukan oli epätuttuja sanoja, muttei kovin paljoa. Yhden virheen taisin jopa tosin bongata:

"the understatement of the year"
Olisiko kenties "underestamate"? Jotenkin "alitoteamus" kuulostaa tyhmältä, veikkaisin sen olevan "aliarviointi". Vai?

Mutta tosiaan, hieno välipala tähän väliin. Sopivan pituinen, sopivasti kerrottu. Ja mielenkiintoinen vieläpä. Odotan innolla, josko tälle tulisi jatkoa. Olisi kiva kuulla enemmänkin. :}

[Qualin]

Kuvittelevatko pimeässä kiiltävät silmäni omiaan, vai onko tässä mukana samaa ainesta kuin Vader-Anakin -tarinassa? Ensin hahmosta tehdään symboli pahuudelle, hän räjäyttelee planeettoja, pihtaa sähkölaskussa ja pelottelee pikkutyttöjä. Sitten pataan heitetään menneisyys ja todetaan kaverilla olevan tai olleen myös tunteita. Se on ihan tehokas tapa lämmittää pakasteruokia, tiiäks.

En ole peliä vielä pelannut kovin pitkälle (mutta mulla on jo kaksi sinistä valomiekkaa ja kokoelma sekalaisia!), joten en Malakista parin videopätkän ja random tiedon perusteella ole kovin kummoista kuvaa luonut. Ei siis ollut vaikeaa tunkea punaista niskatukihemmoa tarinan antamiin lokosiin. Itse asiassa aika helppoa, jos oletetaan että tuo naikkonen kuolee lähitulevaisuudessa. Siten Vader morphs into Malak -teoriani saisi myös lisää polttopuuta. Jippii. ^_^

Tapa se siis. -.-

[Purity]

Eliza Liv

Hih, toivottavasti tämä kommentoiminen tekee Purrista iloisen. Ilahduttaminen on kivaa. :]
Et välttämättä uskokaan kuinka iloisen. Kiitoksia sinulle hirmuisesti. <3


Kiinnitin huomioni tässä enemmänkin hahmoihin ja niiden väliseen kemiaan. Tarina sai minut ainakin hihittelemään hervottomana. Pidän aivan valtavasti hahmojen keskenäisestä nälvimisestä. :] (Marin on siis sinun oma hahmosi, nee? Muistelisin nähneeni ainakin joitain KotOR-hahmosi kuvia Grafiikassa, mutta liekkö häntä?)
Tuon pätkän tarkoitus olikin lähinnä hahmottaa Malakin ja Marinin välejä, joten oikeastaan todella hienoa kuulla, että huomiosi kiinnittyi siihen ja että vieläpä pidit lukemastasi. :] Huomasin tässä etten tainnut edes muistaa mainita, mutta Marin on tosiaan kakkoskotorin pelihahmoni. Eli ei varsinaisesti oma hahmoni, vaikkapa tämän persoonallisuus ja suuri osa elämästä onkin mielikuvitukseni tuotetta. Marin on itse asiassa kohtuullisen usein tainnut esiintyä fanarteissani. Sellainen blondi tyttönen, siniset silmät, hiusten pituus vaihtelee vähän sen mukaan mistä ajasta on kyse.


Mielestäni myös miljöön kuvailu ja kerronta englanniksi sujuu sinulta todella hyvin. En taida olla muutenkaan ainut, joka on sitä mieltä, että tapahtumien kuvailu on kauniimpaa englanniksi, tosin ehkä suomalaiselle hieman vaikeampaa. Tässä olet onnistunut loistavasti, oikein olen ylpeä sinusta.
Tämä on myös todella mukava kuulla, sillä kuvailu on yksi niistä asioista joka aina tuottaa minulle päänvaivaa. Itse kun näen hyvinkin elävästi kirjoittamani asiat päässäni, joten tiedän tarkkaan miltä mikäkin näyttää - näin muodostuu usein ongelmaksi miten tuo pitäisi välittää lukijalle niin, että nämä pysyvät perällä, mutta eivät kuitenkaan kyllästy liialliseen kuvailuun. Joten tosiaan siis hienoa kuulla, että olen mielestäni kuvailussa onnistunut. :]


Heh, sain jopa idean tehdä fan arttia hahmoistasi, saas nähdä mitä siitäkin tulee.
Ooh, sinun piirtämääsi fanarttia? :o Sinun töitäsi olen aina ihastellut hirmuisesti, joten täytyypi sanoa että olisi aivan mahtavaa kyllä nähdä jos jotain saisit aiheeseen liittyen aikaan. :]


Freya™

Fanipoikana tälläinen setti kiinnostaa suuresti ja varsinkin, kun se on vielä moitteetonta englantia ja helposti luettavissa, vaikka kyseessä ei olekaan mitään palikka englantia. Erittäin rikasta sanojen käyttöä siis.
Kotor-fanipoika sinäkin? Olet selvästi hyvä ihminen. _b On myös mukava kuulla että kieli ei välttämättä ollut sitä huonointa mahdollista, sillä tuota englantia on tullut viimeksi opiskeltua yläasteella, ja ennen kuin kotor-ficcejä aloin kirjoitamaan en edes ollut sitä aktiivsesti käyttänyt vuosiin. Tunnen taitojeni olevan vähän ruosteessa (vaikka lukemalla ja kirjoittamalla onkin alkanut kieli palautumaan paremmin mieleen), ja ei-äidinkielellä kirjoittamalla tulee kuitenkin jotenkin aina tökerömpää tekstiä kuin suomeksi. Kuitenkin yritän ja tahdon teksteistäni mahdollisimman sujuvasti luettavia tehdä, joten kiva tosiaan jos ei hirmuisen tökeröltä lopputulos vaikuta. :]


Päällimmäisin syy, miksi tunsin vetoa tekstiisi, on se seikka, että liikut mielenkiintoisella alueella. Nimittäin Malakin & Revanin menneisyydessä. (No oikeastaan vasta Malakin, mutta oletan, että Revankin pääsee spotlightiin jossain vaiheessa) Peli kun ei kerro hirveästi kaksikon menneistä edesottamuksista, paitsi juuri nuo postisi alussa kertomasi pääpiirteet.
Heh, juu, Revan tosiaan tulee pääsemään spotlightiin vieläpä aika ahkerastikin. Olen tosiaan kaavaillut kyseisen hahmon koko elämän päässäni ja varsinkin tuonne menneisyyteen Mandalorialaissotien aikoihin ja sitä ennen keskittynyt kovasti. Revania ja Malakia voi siis odottaa näkevänsä usein. Tosin Revan-tekstini tuppaavat sisältämään spoilereita useammin kuin muut, joten näissä epäspoil-teksteissäni esiintyy päähahmona usein joku muu hahmo. Päätin kuitenkin että laitan tänne ketjuun esille myös niitä spoilaavia tekstejä, mutta vain linkkeinä niin, että ketju tosiaan pysyy spoilerivapaana.


Hauskaa kontrastia luo nuo tekemäsi dialogit Marinin (Onko hän muuten kuvitteellinen vai onkos sarjassa tällainen hahmo?) ja Malakin kanssa, ottaen huomioon millainen tyyppi Malak on itse pelissä. Huumoria hän ei ainakaan viljellyt vastaavalla temmolla. :] Toivon mukaan kertomuksesi etenee siihen pisteeseen jolloin saamme kuulla oman näkemyksesi siitä miten Malak ja Revan alunperin kääntyivät Teh Darksidezziiin. Ja mikäli niin teet, tai yleensäkin jatkat tarinaasi, voit luottaa siihen, että minä olen yksi suurimmista faneistasi.
Heh, juu, minun näkemykseni nuoresta Malakista eroaa aika rajustikin siitä mitä miehestä tulevaisuudessa tulee. :] Siihen voi luottaa, että näkemykseni tuosta spoil-asiasta tulee varmasti näkymään mikäli vain jaksan näitä tekstejä tarpeeksi ahkerasti laittaa esille (mihin tietysti vaikuttaa se kuinka ahkerasti näitä jaksetaan kommentoida. khih, kiristystä :> ), silläpä olen asiaa hyvin paljon miettinyt ja pohtinut. Mukavata siis jos pidit. :)


Tarkoitus on varmaan, että koko ketju pysyy spoiler-vapaana, kun itse tuossa postissasi lupailit sellaista, joten aattelin itsekin käyttää tageja. Vertauksia pelin tapahtumiin on varmaan tulossa enemmänkin, voisin kuvitella.
Juu, ketju on tosiaan tarkoitus spoiler-vapaana pitää, joten spoiler-tagit ovat hyvä asia. Tosin tuota sinun spoilereihin laittamaasi asiaa en välttämättä itse edes spoileriksi laskisi, koska se tapahtui kuitenkin jo ennen kumpaakaan kotoria, joten se on jo historiaa peleissäkin. Vähän sama kuin Mandalorialaissotien aikana. Mutta toki aina parempi laittaa spoilereihin tuollaiset kun olla spoilaavampia asioita laittamatta.

Kiitos sinullekin hirmuisesti kommentistasi!


Ze Shoopuf

Joo, hei, tämä oli todella kiva. Kuvailu oli elävää ja mielenkiintoista. Oli kyllä vähän outoa nähdä Malak tuollaisena, mutta hauskaa myös. En kyl ikinä olisi uskonut, että Malak pystyy jopa huumoriin. =P
Kiitos sinullekin kommentistasi. <3 Hih, tuota kuulen juu usein, että vaikea uskoa ettei Malak huumoriin olisi pystynyt. Kuitenkin tykkäilen itse kuvitella hänen omanneen vähän värikkäämmän persoonallisuuden nuoruudessaan. :]


Kieli oli myöskin sujuvaa ja mukavasti luettavaa. Hiukan oli epätuttuja sanoja, muttei kovin paljoa. Yhden virheen taisin jopa tosin bongata:

"the understatement of the year"
Olisiko kenties "underestamate"? Jotenkin "alitoteamus" kuulostaa tyhmältä, veikkaisin sen olevan "aliarviointi". Vai?
Mmh, tuohon en nyt osaa sanoa kyllä mitään. Pääni väittää kovasti ettei underestamate ole edes sana, mutta toisaalta kun olen laiska en tuota jaksa nyt alkaa selvittämään. Pistän kuitenkin tuon mieleen ja joskus oikeasti tarkistan tuon, koskapa olisi tosiaan mukavata oppia englantia paremmin kirjoittamaan. :]


Mutta tosiaan, hieno välipala tähän väliin. Sopivan pituinen, sopivasti kerrottu. Ja mielenkiintoinen vieläpä. Odotan innolla, josko tälle tulisi jatkoa. Olisi kiva kuulla enemmänkin. :}
Hah, kotor-juttuja minulta kyllä löytyy jos vaan lukijoita riittää. :] Mutta senhän saattaisi arvata jokainen vähänkään minua tunteva. Tosin suoraan tuosta tilanteesta löytyvää jatkoa ei löydy (tai no löytyy sitäkin, mutta ei ihan heti), koska nämä tänne esille laittamani tekstit ovat tosiaan itsenäisiä ja sijoittuvat vähän mihin aikaan milloinkin.


Qualin

Kuvittelevatko pimeässä kiiltävät silmäni omiaan, vai onko tässä mukana samaa ainesta kuin Vader-Anakin -tarinassa? Ensin hahmosta tehdään symboli pahuudelle, hän räjäyttelee planeettoja, pihtaa sähkölaskussa ja pelottelee pikkutyttöjä. Sitten pataan heitetään menneisyys ja todetaan kaverilla olevan tai olleen myös tunteita. Se on ihan tehokas tapa lämmittää pakasteruokia, tiiäks.
Mmh, kylläpä se jotenkin näin taitaa mennä, vaikka Anakinin mainitseminen kotorin yhteydessä aiheuttaakin epämukavia puistatuksia selkärangassani. En tosin kommentoi enempiä sitä miten Malak tulee kääntymään, toivon että tulette sen näistä tulevista teksteistä lukemaan vielä. :]


tse asiassa aika helppoa, jos oletetaan että tuo naikkonen kuolee lähitulevaisuudessa. Siten Vader morphs into Malak -teoriani saisi myös lisää polttopuuta. Jippii. ^_^

Tapa se siis. -.-
Noh sen verran voin tarinaani 'spoilia', ettei Marin ihan lähitulevaisuudessa tule kyllä kuolemaan, kun hahmon tosiaan pitää kotor kakkosessa pomppia vielä, ja kotor2 sijoittuu tuosta ylhäällä olevasta tekstistä sellaiset ~12 vuotta tulevaisuuten.

Kiitokset sinullekin Kaulin kommentistasi, aivan ihana ihminen olet sinäkin kyllä!

Muutenkin vielä ihan yhdistetyt kiitokset teille kaikille. Oikeasti oli eilen ihan hirmuisen piristävää ja muutenkin mukavaa tulla foorumeille kun tekstini oli saanut NELJÄ kommenttia ihan yhtäkkiä ja kaikki vieläpä positiivisia sellaisia. :o Se on aina todella kivaa tietää että joku yleensä jaksaa kirjoituksiani lukea, toki vielä mukavampaa silloin kun ihmiset pitävät lukemastaan. Kiitoksia siis tosiaan. :)


---


Kotor-tekstejä löytyy tosiaan koneeltani mukava läjä, keskeneräisiä vielä enemmän. Tässäpä nyt yksi valmis, joka on oikeastaan yksi flashback-kohtaus eräästä pidemmästä tekstistäni, joka vielä odottaa valmistumistaan. Tästäpä syystä tällä tekstillä ei ole nimeä laisinkaan, koska tosiaan on osa sitä pidempää tekstiä (mutta suunniteltu toimimaan myös näin yksittäisenä tekstinä). Teksti sijoittuu edelleen Mandalorialaissotien aikoihin, joskin tällä kertaa niiden loppupuolelle. Tyylistäni poiketen kirjoitettu minä-muodossa, Marinin näkökulmasta. Voisin vielä mainita, että kaikki tekstissä esiintyvät jedihahmot oikeasti ovat peleissäkin, joskin näistä osa on oikeasti mainittu vain ja ainoastaan yhdessä kohdassa ja silloinkin pelkästään nimeltä, joten näiden hahmojen persoonallisuudet, taustat ynnä muut ovat aikalailla kyllä minun luomiani - tykkään ajatella näitä enemmänkin omina hahmoinani, koska pelistä on napattu vain nimet ja ulkonäkö suurpiirteisesti. Aijuu ja antakaa anteeksi kursiivit - teksti on lähes kokonaan niillä, koska siinä mainitsemassani pitkässä tekstissä flasbackit ovat kursiiveilla, ja olin liian laiska muokatakseni tuota.

Koska teksti sisältää spoilereita ensimmäiseen kotoriin, laitan linkin tähän RTF-tiedostoon. (http://koti.mbnet.fi/purri/tekstit/kotor/MMRNCX_Kashyyyk.rtf) Ja tosiaan SPOILEREITA tuossa linkissä ensimmäiseen kotoriin, laitetaan tämä nyt ihan tuollain punaisilla kapseilla jottei keltäkään menisi ohi. Kakkoskotoria ei spoilaa lainkaan, ja ensimmäisenkin voivat turvallisesti lukea esimerkiksi sellaiset Puhvit jotka ovat jo melkein pelin läpäisseet. Ei edes suuria spoilereita tosiaan, mutta kuitenkin sen suuruisia että ne itse spoilereiksi lasken. Älkää siis koskeko, jos ette ole jo käytännössä ensimmäistä kotoria läpi pelanneet. Tuli tämä varmaan jo kaikille selväksi? :]

Ja vielä kerran kiitos teille kaikille ihanille, jotka kommentoida jaksoitte. Tehdään nyt tosiaan selväksi sekin, että kommenttejanne oli tosi ihana lukea.

[Purity]

Tuplaposti, whee~
Virallinen koelukijani sanoi että tämä on julkaisukelpoinen, joten laitetaanpas esille tämäkin sitten. Tämä teksti siis ei spoilaa. Sijoittuu aikaan vuosia ennen kumpaakaan aiempaa tarinaa, eivätkä Mandalorialaissodat ole siis vielä alkaneet. Tämäkin oikeasti flashback-kohtaus siitä pidemmästä tarinasta, minä-muodossa kirjoitettu siis ja kertojana taas vaihteeksi Marin. En jaksa RTF-tiedostoa uppia mihinkään, mutta jos joku kaipaa luettavampaa versiota tästä niin irkissä saa vinkua.



A NEW HOME




I followed a few steps behind Master Nathan as he lead me through the halls of the Jedi academy on Dantooine. He had accepted me as his Padawan a week ago, just two days before my fourteenth birthday, and I already hated him. He had said being transferred to Dantooine would do good for my bad temper. I was determined to let him find out he did not have the slightest idea of how bad my temper could get.

He showed me to my new room. It was small and clean with little furniture. Much like the one I had had on Coruscant, except the scenery from the window showed only grass and more grass instead of a lively cityscape. I was still unsure which I hated more; Dantooine or my Master. He dropped my bags on the floor and then headed back to the hallway, leaving me alone in the room.

I stood still for a while, then started pacing around the room. Controlling my emotions had never been easy for me, and right now I did not even have any real wish to try. After a while, I started unpacking my things - if it could really be called that. I mostly just tried to take my frustration out on my clothes, hurling them in random directions - which is saying something about the amount of my anger, because I would usually never treat my precious garments in such a way. After all my bags had been emptied and I still felt mighty frustrated, I ended up also hurling my lightsaber at my bed, which turned out to be a mistake. I had meant to just throw the weapon away, but somehow I managed to accidentally to turn it on and my bed was neatly cut in half before I had any chance to react. This naturally just added to my frustration.

Before I had the chance to wreak any more havoc on my room, someone knocked on my door. I considered not answering, but then decided against it mainly because whoever was there had most likely already sensed I was in here. I picked up my lightsaber and clipped it on my belt, then opened the door to find a dark-skinned boy approximately my age or a few years older standing behind it.

"Wow, this place sure is a mess," he observed, pushing himself past me and stepping inside the room, "Your Master told me you're new here and asked me to show you round."

"Great," I said dryly, "then show me the training hall. I'm itching for a fight."

"Sure," he said, and to my surprise, gave me an approving smile. We left the room and he lead me through the hallways to the training hall. It was smaller than the one on Coruscant, but I didn't really care. I was really proud of my double-bladed weapon - it had taken a lot of time and countless of mistakes and failures before I finally managed to build it right. Master Nathan had suggested I'd try building a single-bladed weapon first, but I had insisted on doing this my way, mainly because I thought double-bladed lightsabers were cool. I had just finished building it five days ago and had wanted to test it in a fight ever since, but had not yet gotten a chance to. Now more than before I felt I was up for a good fight; I had discovered beating people up - or, alternatively, getting myself beated up - was the most efficient way for me to calm my mind, however un-Jedi-like that might be.

"Don't go easy on me because I'm a girl," I said defiantly as I ignited my blue blades and switched the settings on the hilt so that the weapon would not actually deal lethal damage. This was a standard precaution in lightsaber training; it would have been too dangerous to risk students cutting limbs off from each other, but we had to learn how to handle lightsabers somehow. By setting the weapons in this way, they still clashed against other lightsabers, but passed right through anything else without causing any damage. They did give you one hell of a shock if you got hit, however, so as to teach us to actually avoid being hit by the blades.

"I won't," the boy said, igniting his purple blade and then switching it on the training settings.

He didn't lie. I considered myself a good fighter; I bested most of my friends on Coruscant, and Master Kavar often spoke highly of me. I admit I thought I would win this match without much effort, that my double-bladed lightsaber against his single blade would give me an advantage over him, but I was wrong. It was a lenghty match, but he still won rather easily. I managed to land in a few blows, but in the end he wasn't nearly as exhausted as I was. He gave me a good beating; I hurt like hell. I felt better, too.

"I'm Xaset, by the way," the boy said with a grin as he offered a hand to help me up. I grinned and instantly decided I liked him; anyone who gladly fought someone they did not even know and introduced themselves only after beating the crap out of them could not be a bad person.

"Marin," I said as I let him pull me up.

Xaset then proceeded to lead me around the academy, stopping here and there to point somewhere and explain what could be found there, or give insight about the different people here.

"That's Nisotsa," Xaset said, pointing at a blonde girl chatting with a younger, black-haired one. "Never play Pazaak with her. Repeat: never. That's Cariaga with her, but everyone calls her Carrie. Sweet girl, crap driver. And that guy over there," he turned to point in the direction of two blonde guys a little left from the two girls, "is Trask. I think he's gay. Nerd-boy with him is Talvon."

As we went on on our tour, I noticed he seemed to know pretty much everyone here by name. This felt strange to me, because I probably did not know even half of the Jedi on Coruscant. After a while I also noticed I was actually having fun with Xaset, despite hating Dantooine with most of my heart. I found his rather peculiar way of introducing the important people here refreshing and somewhat amusing.

"That," Xaset whispered as the two of us peeped from behind a corner, "is Dantooine's offical curmudgeon, Master Vrook. No sense of humor whatsoever."

I looked at the elderly Jedi Master at the other side of the room. He was currently in the middle of explaining something to a class of rather bored looking younglings.

"It's said that his robes weren't originally red," Xaset narrated, careful to keep his voice low, "they're just covered with the dried blood of kath hounds. The story goes that every full moon he feasts on them. That's how he got his personality; it runs in the blood."

"He doesn't look that bad," I observed, smiling at the story.

"Just watch," Xaset said with a wink, then ran up to Vrook. I did as he told me, trying hard not to be seen by the Jedi Master. "Master Vrook," Xaset greeted and bowed politely. Vrook turned his attention to him, his eyebrows wrinkled in a way that clearly told he was not at all pleased to see Xaset.

"Padawan Terep. What is it that you think important enough of intruding my class?"

"What, do I need a reason to come visit my favourite Master?" Xaset asked. I could only see his back, but I was sure he was flashing Vrook an innocent smile. The children behind Vrook's back no longer looked bored, but Vrook himself settled for glaring at Xaset with a very stiff expression. "Actually, I came here because I'm worried about your class," Xaset continued when Vrook didn't say anything, "they look like they're just about to die of boredom. It saddens me to waste lives in such a way. You know what I think would cheer them up? A joke!"

"A joke?"

"Yes. I made it up myself! I'm really quite proud of it."

"Listen, Padawan, I do not have time for jokes-"

"Okay, so, there were these two Gamorreans out in the woods. One of them collapses. He doesn't seem to be breathing and his eyes are glazed. The other Gamorrean takes out his communicator and contacts his commander."

"I'm warning you, Padawan."

"He gasps: 'my partner is collapsed! I don't know what to do!' After a moment, the commander responds: 'Calm down, I can help. First make sure your partner is dead.' There is a silence, then a blaster shot is heard. Back on the communicator, the Gamorrean says: 'Okay, now what?'"

This earned some giggles from the children and a smile from me, though it wasn't really the joke itself I found amusing, but the expression on Master Vrook's face.

"Do you have anything else useless you can waste my time with or can I now get back to my class?"

"Well, since you ask so politely, I do have another joke. How many gizkas does it take to change a light bulb?"

"I am not amused, Padawan."

"Just one. You see, they procreate so fast-"

"This is your last warning, Xaset."

"Okay then," Xaset said cheerfully, then turned to look at the children. Some of them were actually now rolling on the floor with laughter. "Have fun, you kids," he said, waving at them and then calmly walking away, leaving a very red Vrook behind him.

Xaset assured me he would not get in too much trouble, which I found hard to believe. He certainly could not have talked that way to a Jedi Master on Coruscant. When I told him this, he just laughed and said we were not on Coruscant now. I let the matter be; after all, Xaset seemed like the kind of person who was used to getting in and out of trouble. We continued on on our tour.

At the end of the day I returned to my room and quickly fell asleep on the floor. My frustration was back by the morning, though it was now aimed mostly at myself and my own stupidity; I made a mental note to myself to think twice before hurling my lightsaber at my bed again. Sleeping on the floor was not pleasant. My neck and back hurt like hell. I spent most of that morning trying to arrange my room to into decent condition. I actually did a pretty good job of this, as well; with the exception of the cut-in-half bed in the far corner of the room, the place actually looked considerably more presentable than my room in Coruscant ever had. Which is saying something, because I've never been a messy person.

I stood still as Master Kavar let his glance slide across my room. A slightly raised eyebrow was the only visible sign of his thoughts on his calm face, but it was enough to tell me he was not pleased. I had not expected him to be.

"Do I want to know how this happened?" He finally asked, turning to look at me.

"Err," I said.

He nodded. "I thought so."

I lifted my balance from one leg to the other a few times as I waited for him to speak more. The silence seemed to stretch for an eternity after he finally talked.

"So, how are you planning on telling Master Nathan about this?"

"What?" I asked, staring at him with disbelief.

"Surely you do not intend to sleep on the floor from now on?"

I had no intention to do that ever again in my life. I still didn't quite understand how it was even possible for one's back to hurt this much from just one night on the floor. Of course, Xaset beating me up yesterday might have had something to do with the pain too, but I was convinced the floor was mostly to blame.

"No, Master, I just-"

"Assumed I'd arrange a new bed for you and that's it?"

"I," I stuttered, "well... yes."

"That's not going to happen."

I looked at him pleadingly, not knowing what to say. The possibility of him refusing to help me had not even occurred to me, and the thought of telling my own Master about this felt unbearable. Even though I disliked Master Nathan, he was not really a harsh person. Actually, he was less so than most Masters, but even he had his limits. I was convinced destroying Academy
property was one of them. Kavar sighed.

"Look, Marin, I understand you're frustrated, but you can't keep going on like this. Do you know why you were transferred here?"

"Yes, Master," I said, turning to look at my feet, "Master Nathan believes the 'peaceful atmosphere of Dantooine' would do good for my temper."

"I happen to agree with him."

I tilted my head back up to meet his eyes. I knew I wasn't the perfect Jedi. Master Nathan had made sure to tell me this more times I could count. My friends back on Coruscant had also made their opinions about the subject known to me. Heck, almost everyone I knew had told me that repeatedly. Master Kavar, however, had never judged me in this way before. Now that he did, I started considering for the first time if perhaps I should try doing something about the situation.

"I'm sorry, Master," I said, feeling miserable. Kavar placed his hands on my shoulders.

"I need you to promise me two things," he said softly, "if you do, I'll help you with your... bed problem."

"Anything," I quickly agreed. The only thing I wanted less than my actions coming to the attention of my Master was spending another night on the floor. I also felt I needed to prove myself to Master Kavar. He was a good friend, and he had come here with us from Coruscant for some time mostly just so the change would be easier for me. I felt I had disappointed his trust in me.

"First: do not destroy anything else unless necessary," he said with a small smile. I nodded, now smiling too.

"And what else, Master?"

"Give Dantooine a chance."

[Gabriel]

Ihan ensimmäiseksi on sanottava, että on mukavaa lukea foorumilla myös englanninkielisiä tekstejä - vieläpä hyvin kirjoitettuja sellaisia. Olen sitä mieltä, että englanti tarjoaa paljon paremmat keinot itseilmaisuun tai että se ainakin kuulostaa paremmalta. Joka tapauksessa näitä tarinoita oli ilo lukea, eikä kieli ollut tähän se pienin syy.

Ei se englanti silti näiden parasta antia ollut. Olen aiemminkin sanonut pitäväni sinua yhtenä foorumin parhaimmista kirjoittajista ja sama pätee edelleen. :) Ensimmäisen tarinan letkeä tyyli oli miellyttävä. Huumorintajuinen ja jopa kiltti Malak tuntui täysin luontevalta, vaikka pelin kautta saatu mielikuva on tietenkin täysin päinvastainen. Huumori ei ollut kuitenkaan pöljää vaan mukavan purevaa ja siten juuri sellaista kuin sen voisi kuvitella olevan, jos Malak siis vitsailisi. Hahmon persoona on siis aika helppoa sovittaa pelissä nähtyyn Malakiin.

A New Homesta on sisällön puolesta hieman vähemmän sanottavaa, koska Malakin kaltaisia vahvoja linkkejä peleihin ei ole. Vrook sentään taisi ykkösessä esiintyä, mutta hänestäkään en muista pahemmin mitään. Teksti sisälsi kuitenkin erinomaista dialogia, kuvailua ja kerrontaa. Erityisesti pidän dialogeista, koska ne kuulostavat todella luontevilta. Vuoropuhelut kun ovat niitä asioita, joita on epäonnistuneina aika karseaa lukea. Vroonin ja Xasetin keskustelu oli suosikkikohtani.

Pistin myös huvittuneena merkille tarinan otsikon ja erään SW-episodin nimen välillä vallitsevan samankaltaisuuden. Et välttämättä ajanut tuota takaa, mutta varmaankin huomasit asian myös itse? :D

Kivaa luettavaa. Enkusta tosiaan erityisplussaa.

[freya™]

Hetken jo kuvittelin miten on mahdollista, että muutaman päivän aikana pystyy tekemään näin paljon tekstiä, kun edellisestä ei ole aikaa paljonkaan. Mieleeni ilmestyikin kuva jossa sormet sauhuavat kilpaa näppiksen kanssa, kunnes muistinkin, että sinullahan on näitä arkistoituna jo valmiina.

Tällä kertaa saimmekin kaksi tarinaa samaan aikaan, ainakin minä, kun foorumeille saavuin. Ensimmäisenä luin tuon tarinan jossa oltiin Kashyykissä hätälaskun jälkeisissä tunnelmissa.

Jälleen kerran tarinan kielellinen taso on moitteetonta ja siihen on helppo tarttua. Kursivointi ei minua haitannut, ja saahan sen pois vaikka Wordissä jos kauheesti alkaa silmiin särkeä.

Revan ja Malak eivät olleet tässä tarinassa niin suuressa osassa, kuin esimerkiksi Malak tuossa ensimmäisessä, mutta silti heidän tekemisensä jättivät suuria ? ?? -merkkejä ilmaan. Itseäni ainakin kiehtoi tietää mitä R ja M tekivät pitkillä "tiedustelu" reissuillaan ja miksi he sulkivat ajatuksensa Forcella.

Toisaalta sillä ei ollut niin väliäkään, koska Marinista ja hänen kahdesta naispuolisesta toveristaan Carriesta ja Nisotsasta löytyi syvyyttä ja mielenkiintoisia puolia. Esimerkiksi Carrie oli mielestäni kaikkein hempein näistä hahmoista, ottaen huomioon kuinka hän jatkoi loukkaantuneiden parantamista ja olinkin ihmeissäni miksi jokin niinkin epäJedimäinen teko, kuin loukkaantuneiden lahtaaminen, sivutettiin melkeimpä olankohautuksella. Toisaalta sekin enteilee varmasti jo mitä tulevan pitää.

Nisotsan psykologin taipumuksista on myös oma mainintansa. Yksi hyvä puoli on jälleen, että kaikkien tarinan hahmojen kesken esiintyy kiitettävästi taas huumoria ja pientä piikittelyä, kuten näimme jo ensimmäisessä tarinassasi.

Otit myös esiin tarinan päähenkilön ja Malakin välisen suhteen, joka tosiaan vaikuttaa hieman sellaiselta epäselvältä. Mielestäni ilmassa on jotakin pientä romanssin poikasta, mutta miksipä ei, kun elämäntilanne on noinkin jännittävä ja epävakaa ja vielä kun toisen kupeella keikkuu valosapeli. ;] No joo, mutta toisessa tarinassa tulikin esiin lisää näitä Marinin elämäntilanteita ja muutakin pohjustusta.

Toisen tarinan kohdalla sisältö ja kirjoitusasu on taas kohdallaan. Tämä tarina onkin sellainen syventävä ja viekin lukijan tutkimaan Marinin elämää ja luomaan syvyyttä tälle hahmolle. Tässä tarinassa tapaamme myös Xasetin, josta on muutamia mainintoja jo ollut ja täytyy sanoa, että aikas koiranleuka on kyseessä. Gabrielin kanssa olen yhtä mieltä siitä, että tuo Xasetin ja Mestari Vrookin välinen keskustelu oli mitä parhainta antia, jotenkin tulee omat kouluajat mieleen.

Marin on myös itse ollut melkoinen "päänvaiva" Jedi akatemiassa, ainakin tuolla Coruscantissa, josta hän siirron onkin saanut Dantooiinille. Lyhyestä pinnasta tai yleensäkin mielenlaadusta oli maininta ja olisi myös hauskaa tietää mitä kaikkea siellä Coruscantissa on tapahtunut, vaikka se ei nyt lienekään niin olennaista, koska kyseessä oli viittaus ja pystyn kyllä ihan kuvittelemaan miten asiat ovat menneet. Kuitenkin näyttää siltä, että Marin ja Xaset sopivat yhteen alusta lähtien.

Tarinan viimeinen lause: "Give Dantooine a chance" oli mielestäni hyvä ja se jäikin jotenkin roikkumaan mieleeni tarinan jälkeen, eikä se johtunut siitä, että se oli juuri viimeinen lause. xD

Toivottavasti jaksat vielä postailla kirjoituksiasi!

[Lord JF]

Koska tykkäät varmaan enmmän kunnon kommenteista kuin parin rivin irc-arviosta.

Kun nyt luin toisen kerran tuon ensimmäisen tarinan, niin silmääni iski heti miten siinä muisteltiin tapahtumia joista kerrot tuossa Dantooine tekstissäsi. Tuollaisten "hei täähän oli siinä" juttujen huomaaminen on aina kivaa. Lisäksi kaikki omakeksimäsi pikkujutut näissä tarinoissasi ovat hauskoja, kuten tuo deralialainen shampoo.

Tykkäilen myös siitä miten tuot Malakiin hieman lisää väriä, kun itse peleissä tyypistä ei mitään kovin monimuotoista kuvaa ole tosiaankaan annettu. Tapasi luoda itse pelissä vähän sivuosaan jääneille hahmoille kunnon persoonat ja historian on kanssa kiva ja tuo maailmaan kivasti elävyyttä. Etenkin Kashyyykkiin sijoittuvassa tarinassa näkyi hyvin, että olit tosiaan miettinyt sivuhahmojenkin persoonaa ja elämää kunnolla.

A New Ho(m/p)e toi sitten kivasti valoa Marinin omaan luonteeseen ja nuoruuteen. Samoin kuin aiemmassa tarinassa, niin tässäkin toit kivasti esiin pelissä hieman sivussa olevien hahmojen persoonia. Etenkin Vrookin yrmyily jaksaa aina naurattaa. Marinin ja Xasetin tuttavuuden alkamisesta oli myös kiva tietää enemmän, ja Marinin, Xasetin, sekä Malakin väliset sosiaaliset suhteet ovatkin olleet yksi näiden tarinoiden keskeisimpiä ja parhaimpia osia.

Itse Revanista olet kertonut loppujen lopuksi aika vähän, mutta sinut tuntien asia tullee jossain vaiheessa muuttumaan. ;) Niin ja vaikka olenkin sen kertonut vaikka kuinka monesti, niin kirjoitat englanniksi todella hyvin, ja osaat tehdä etenkin vuoropuheluista todella elävän tuntuisia.

[Purity]

Erittäin paljon kiitoksia taas kommenteista teille kaikille. Lämmittivät mieltä ja muutenkin on vain hirmuisen mukavaa tietää, että omia tekstejä luetaan. Vielä kivempi kun niistä pidetään. :] Olette harvinaisen rok. <3

Edellisestä postauksestani tähän ketjuun onkin jo jonkin verran aikaa, joten voisin korvata asiaa laittamalla kerralla useamman kuin yhden tekstin. Edelleen Marin on molemmissa teksteissä kertojana. Hassua sinänsä, että julkaisemani tekstit ovat tainneet tähän mennessä olla kaikki Marin-painotteisia, vaikka yleisesti pitkän tarinan kannalta keskityn kuitenkin enemmän Revaniin. Tosin onpahan Revankin näistä toisessa mukana, ja toisessa taas Malak.

Ah, joo ja mahdollisia SPOILEREITA niille, jotka eivät ensimmäistä kotoriaan ole vielä läpi pelanneet.

Vaihteeksi kummallakaan tekstillä ei ole kunnollista nimeä, koska ne ovat edelleen oikeasti flashback-kohtauksia siitä piitkästä Marin-tekstistäni. Tämä ensimmäinen teksti sijoittuu Marinin ja Revanin ensimmäiseen tapaamiseen, aikaan aika reippaastikin ennen Mandalorialaissotia. Revan on siinä ~16-vuotias, kun taas Marinilla on ikää muutama vuosi enemmän. Marin on siis jo asunut Dantooinella monta vuotta tässä vaiheessa ja on nyt pitkästä aikaa käymässä Coruscantissa. Revania on pyydetty pitämään tälle seuraa ja esittelemään paikkoja, sekä hieman vahtimaan tämän perään. Vaan kuinkas käykään kun laitetaan ei-niin-jedimäinen Marinimme hyvinkin jedimäisen Revanin seuraan. Jälkimmäinen teksti taas sijoittuu samaan aikaan, joitain päiviä myöhemmin. Sama Coruscantin vierailu siis edelleen kyseessä.



PINKKEJÄ SATEENVARJOJA
( RTF (http://koti.mbnet.fi/purri/tekstit/kotor/RM_firstmeetingdrunk.rtf) )


"You know what's funny?"

I tilted my head up from the pink, bubbly drink in front of me, trying to locate the source of that voice. It took me a minute to realize she was sitting right at the opposite side of me, on the other side of the small table. I tried to focus my gaze on her, but gave up after a moment, deciding blurriness wasn't really that bad.

"Huh?" I asked. Revan giggled, shaking her head so that her short, black hair swung from one side to the other. I spent a while wondering how the five pink miniature umbrellas she tied to her hair did not fall off even though she shook her hair like that. Then I wondered how she had managed to tie those umbrellas in her hair in the first place.

"You're drunk," Revan said, pointing a finger at me and giggling some more.

"Am not," I said defiantly, then reconsidered. "Okay, maybe a little."

"The Jedi," Revan said with a very serious expression. It took me some time to answer, as I was busy drowning what remained of my drink down my throat.

"Huh?" I asked again.

"They are funny," she announced, "you know how they always stress how important freedom of choice is-"

"WAITRESS!" I yelled as I saw the Twi'lek waitress passing by our table. "We'll have more of these pink, bubbly drinks."

The yellow alien looked somewhat nervous, shifting balance from one foot to the other a few times. I frowned, realizing what this meant. My mind was not the at its sharpest at the moment, but I had seen that expression enough times to recognize it immediately; she was not going to bring us anymore drinks, but she knew we were Jedi from the lightsabers hanging on our belts, and so she was not really sure how to pass the news to us. While Jedi did not exactly have a reputation of starting bar-fights, non-Jedi were often intimidated by the 'aura of mystique' surrounding us. Or something like that.

"I'm sorry, Master Jedi, but I am not allowed to serve to you anymore," she finally said.

"What? Why?" Revan demanded in a very indignant tone of voice. The Twi'lek looked even more nervous.

"Y- you've had enough to drink for today, Master Jedi."

"We are not drunk if that's what you're reffer- ref- if that's," Revan paused, then frowned and shook her head, "We are not drunk." She concluded.

"I'm sorry," The Twi'lek said pleadingly, glancing behind her shoulder as if she was hoping to see a giant mutant ninja gizka or something there so that she would have an excuse to flee from our table.

"But you want to bring us more pink, bubbly drinks," I said, making a small hand gesture in front of her. The Twi'lek blinked.

"Marin!" Revan whispered loudly, waggling her finger at me. "You're not supposed to do that!"

"I- I- I'm sorry, Master Jedi," the waitress said again. I sighed. Revan just shook her head again, then looked at the waitress.

"You want to bring us more pink drinks," she said. I did not notice her waving a hand, but it seemed to work.

"I want to bring you more drinks," the waitress announced, then hurried off in the direction of the bar as if bringing us more drinks was the most important thing in her life. Revan smiled smugly, but I just stuck my tongue out at her.

"So where was I anyway?" She asked.

"Um, the Jedi being fluffy?" I suggested.

"Yes!" She frowned, then shook her head. I was beginning to wonder how she didn't feel dizzy shaking her head all the time. "Except no. The freedom of choice."

"Oh, yeah, that."

"Did anyone ever ask you if you wanted to be a Jedi?"

"No, they asked my mom."

"Exactly! I was, like, a baby, and then they just started training me. Where is the freedom of choice in that?"

"Good question," I said and nodded, "but more importantly, where are our umbrellas? We ordered umbrellas. Pink ones," I said as the waitress brought us our drinks. Revan giggled and pulled one umbrella from her hair and put it in my glass. "Ohh, an umbrella. You're the greatest, Rev. I love you, you know that don't you?"

The Twi'lek apparently took this as her cue to leave and scurried off before we had the chance to order anything else.

"Yeah, I know," Revan said, "So anyway, the Jedi. They've trained all of us to think like they do, so no one ever questions what we're teached. It's kind of like we're being manipulated."

"Funny word," I pointed out while sipping my drink, "kinda like 'manicured'."

"It's like, if we were told there were no other planets than Coruscant, would we ever realize we've been lied to?"

"Yeah!" I agreed, as I noticed her words seemed to make sense, "and it's not nice to lie there not being other worlds. There's Telos, for example. This bubbly stuff comes from Telos, did you know that?"

"I did not know that!" Revan beamed, and stayed silent for a while, apparently recording this new information to her memory as if it was as important as something a Jedi Master would teach her. "So anyway, what I'm saying is that maybe we've been manicured for so long that we don't even remember anymore how we really feel about things, and maybe we don't even really want to be Jedi. What do you think?"

I stared at her for a while, trying my best to figure out the answer to that question. Then I shook my head.

"I think you're not making much sense," I finally said.

Revan looked unsatisfied. She spent a few moments in silence, probably trying to word her thoughts properly so that I could understand her better. After a short time, she came up with an explanation which in her opinion seemed to answer all questions perfectly.

"Umbrellas!" she declared.

"Umbrellas?"

"Umbrellas," she said again and nodded, sounding very pleased with herself.

"Okay," I said, "still not making sense."

Revan shook her head wildly. "No, no, no! Umbrellas do make sense. They are pink." She pronounced the last sentence very slowly and clearly to emphasize the importance of this. In response, my head collided with the table as I dozed off.




ABOUT DERALIANS
( RTF (http://koti.mbnet.fi/purri/tekstit/kotor/MM_supervising.rtf) )

We sat still in uncomfortable silence. I pretended to be busy examining my well-manicured fingernails while Malak watched the kids with an extremely bored look on his face. We had sat here for nearly an hour. Master Zhar had instructed us to supervise this training session, because apparently the one in charge of this class was sick or something. I had my doubts that this job had just been dumbed on us, because no one else was willing to do it. Being mere Padawans, we weren't even allowed to teach anything, and so we were forced to watch as they tried to hit the practise droids with their wooden swords. It might have been almost amusing if it hadn't been so damn boring.

"So, what's up with that bald-thing, anyway?" I finally asked in a desperate attempt to break the silence. "Is it some kind of disease, are you way older than you look like or do you just have an extremely bad taste when it comes to fashion?"

Malak frowned. While he seemed to have no problem with his baldness, this did not seem to be his favourite subject of discussion either - at least if he was going to discuss it with me. During the nine days I had known him I had insisted on calling him 'Baldie' every chance I got, and I think he was beginning to feel annoyed. Which, of course, only meant I was going to keep calling him that in the future, too.

"It's a family thing," he said after a moment of considering, apparently deciding the silence would be more uncomfortable than a conversation with me - even if the subject was his lack of hair. "The people on my planet prefer to be bald."

"All of them?" I asked. I generally wasn't interested in studying, and usually the customs of different cultures couldn't have interested me less, but I found it strange that a whole planet of people would willingly choose to be bald.

"Well, no. Only native male Deralians."

"Oh," I said, processing this information. "That's not really interesting after all."

Malak said nothing, so I turned my attention to the children, who had now decided droids weren't challenge enough and were instead trying to beat each other with their wooden practise swords. I lazily wondered whether I should interrupt them or not, but then decided that could be counted as teaching, and so it was not really my responsiblity. I doubted the children would have managed to harm anyone anyway, seeing as they were still blinded by their practice helmets. And besides, even if they did, wasn't that what the medbay was for? Apparently Malak was lazy enough to come to the same conclusion I had, as he did not make any move to stop them either.

"Those tattoos a family thing, too?" I asked after the silence had gone on for another few minutes.

"Yes. It is a Deralian tradition that the family insignia be tattooed on every child before the age of five."

I decided examining my fingernails would be more entertaining than this conversation after all. The silence went on for another few very long minutes before Master Zhar finally entered the room. Both Malak and I let out a relieved sigh, while the younglings we were supposed to be supervising actually looked disappointed. I guessed they had had more fun training than they had had in ages; most of the Masters probably never let them beat each other with sticks.

"How are you two doing?" The Twi'lek Jedi Master asked.

"Oh, we're doing just great, Master," Malak answered, making sure the heavy sarcasm in his voice did not go unheard.

"Yes, we will forever be in your debt for giving us this wonderful chance of participating in the training of these most promising young students," I chimed in, matching Malak's tone.

"Patience is important," Zhar reminded us, a smile playing on his lips.

"I know, Master," Malak said, "but could you not think of any less inhuman way to test our patience?"

"Yes," I agreed, "say, like locking us in a dark room with no windows for a week without any food or water."

"I am a Twi'lek. I am not expected to be human."

"Very funny, Master," Malak said dryly.

"Thank you," Zhar said with a smile. He then proceeded to inform us that he and the other Masters had decided Malak and I would be supervising this same class weekly for the next month. Both of us stared at the Twi'lek version of the devil in front of us with similar expressions of horror on our face. The children cheered.

[Jesh]

Rude awakenings:

Oh, englanti oli paljon parempaa kuin oletinkaan ja tästä taas huomaa miten hyvällä mallilla Suomen nuorison taidot enklannissa ovat, jos pelkillä yläasteen opetuksilla näin hyvää tekstiä saadaan aikaan. :] Meinaan sellaisia kieliopillisia ja rakenteellisia virheitä en paljoakaan huomannut, kieli vieläpä parani miusta mitä pidemmälle luin. Tosin tämäkin saattaa johtua vain omasta alkukankeudestani ja tottumattomuudestani, englantia kun en tosiaan ole tottunut lukemaan kuten jo valittelin. Vaikka kielioppi oli miusta kunnossa, niin joitain sanavalintoja ihmettelin ja parisen kolme pikkuvirhettäkin löysin, tosin nämäkin lienevät vain normaaleja kirjoitusvirheitä.

Dialogi oli hyvää. Pidin todella oikeasti, hirmuisen ihanan hellyyttävän kärkästä toimintaa kummankin osapuolen toimesta ja hirmu luontevan oloista. Itse olen toodella huono laittamaan hahmot elävästi höpisemään, niin tälläiset saavat vain huokaisemaan onnesta. Olen muutenkin ihan vaaleanpunaisia syämmiä kaikkialla näkevä hölmö välillä, niin tälläistä luki ihan kutkutuksestakin.
Ja tälläisenä Malak (Irenicus clone!) oikeastikkin jopa onnistuu miuta kiehtomaan, tosin katsotaan nyt vähän pidemmälle. Marin taas oli ihan kivake ja söpön temperamenttinen, mutta katsotaan nyt vähän lisää jos parempaa kuvaa saisi.

Kivake kuitenkin.

Juuh, seuraavaksi siis tämä Kashyyyk-teksti (Tuomas osaa! \o/) jonka nimeä en mistään bongannut, liekö vika silmissäni vai onko sille edes erillistä nimiä? Marin, Malakki, Revan, Nisotsa, Carrie, Xaset-teksti? : p

Mut siis kieli parani entisestään ja käytettiin paljon senverta luontevan oloista kieltä, jota ainakin oon itse löytänyt ihan syntyään enklantilaisten teksteistä. Tästä pätkästä, toivottavasti en tulevista, osaa oikein kunnolla sanoa asioita. Nostan kuitenkin pari itseeni kovastikkin iskevää juttua esille tässä, että saadaan lisää pituutta. Ensinnäkin todella oli mukavaa kun tuntui ihan konkreettisesti siltä, että sinulla todellakin on todella iso kokonaisuus koossa mielessäsi. Tai sen kyllä tiesinkin jo, mutta tässä se sinällään näkyi ja tuntui selvästi. Tekstissä viitattiin moniin sellaisiin asioihin eri hahmoista ja heidän historioistaan, jotka ovat minulle täysin tuntemattomia. Mut ne ei kuitenkaan jääneet silleen vain merkityksettömiksi sivuhuomioiksi vaan oikeasti tuli mieleen, että tämä on vain pieni osa kokonaisuutta ja alkoi omakin mielikuvitus lentämään. Se on aina hyvä ja tuo tekstiin ja sen maailmaan elävyyttä.
Toinen asia mikä tuli mieleen oli se, että maailma tuntui läpivetäneelle tutulta. Sinällään ei miulla ole mitään vastaan fanficcien kirjoittajia jotka ottavat paljon taiteellisia vapauksia ja esim. keskinkertaisista aiheista lajittelevat ne parhaat ja tekevät loput itse. Silloin vain kärsii se yhteneväisyys itse alkuperäisteokseen ja Kotorin tapauksessa se olis vähän huono kun se maailma kuitenkin toimii melko hyv- hitto Jaana on kuulolla...
SIIS SW SUKKAA MEE POIS JA KASVATA VIIKSET.
Khrm, siis mut hyvin onnistuit säilyttämään pelin fiilistä ja täydentämään sitä niinkin, että jopa tälläinen nyyppä pystyy ajattelemaan Kotorin maailmaa omana kokonaisuutenaan joka toimii erillään pelistäkin. :o Ottaa rungon, mut elävöittää sitä kaikilla tavoilla. Tälleen tyhmästi ilmaistuna. :confused:

Mutta pidin ja oli kiva lukea. Nälkä kasvaa syödessä. Loppuja kommentoin ajan kanssa.