Shagrauth
4.7.2006, 18:00:07
Tämmöisen tarinan olen joskus KAUAN KAUAN sitten saanut aikaan. Kommentoikaa!
Ne liikkuvat öisin
Johdanto
Timo oli kävelemässä kohti kotia myöhään illalla. Hän oli ollut Halloween juhlissa ystäviensä kanssa, jotka olivat kestäneet erittäin myöhään. Timo katsoi kelloaan; se näytti jo yli puolta yötä. Hänen ystävänsä olivat jo menneet kotiin matkan varrella, mutta hänen kotinsa sijaitsi kauempana. Hän mietti mitä kaikkea juhlissa oli tapahtunut. Ensiksi he olivat menneet sisään ja ostaneet jotain juotavaa. Sitten he menivät istumaan jonnekin ja valot sammuivat. Ja ulkoa alkoi kuulua huutoa, aivan kuin jota kuta olisi kidutettu. Miettiessään sitä hän kuuli askelia takaansa ja kääntyi katsomaan mitä siellä oli. Hän katsoi pimeyteen, eikä nähnyt yhtään mitään. Hän ajatteli, että hänen mielikuvituksensa oli alkanut taas jylläämään ja hän jatkoi matkaansa. Hetken käveltyään hän kuuli jälleen askelia takaansa. Tällä kertaa Timo kääntyi nopeammin kuin aiemmin, mutta ei nähnyt ketään. “Kuka siellä?” Timo kysyi pimeydeltä. Hän ei ikinä saanut vastausta. Timo katsoi erittäin tarkasti pimeyteen ja oli erottavinaan jonkinlaisen hahmon. Hahmo oli ainakin pari metriä pitkä ja melko leveä kooltaan. Kuului pientä kähinää ja sen kuultuaan Timo joutui kauhun valtaan. Hän lähti juoksemaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Hän vilkaisi taakseen, eikä nähnyt enää hahmoa. Hän pysähtyi ja huokaisi helpotuksesta. “Senkin tollo, eihän siellä ketään voi olla.”, Timo mietti mielessään. Kun hän lähti kävelemään taas kotia kohti hahmo oli aivan hänen edessään. Timo pelästyi ja juuri kun hän oli lähdössä karkuun hahmo tarttui Timoa kurkusta ja kirkui.
1. Luku
Timo nousi sängyltään aivan hengästyksissään. Hän mietti painajaista mielessään ja sitä kuinka hahmo oli tarttunut häntä kaulasta. Hän nousi ylös ja veti housut jalkaansa ja meni vessaan. Juuri kun Timo oli alkamassa pestä hampaitaan hän huomasi kaulassaan jäljen. Käden jäljen. Hän pelästyi ja säpsähti. “Mitä? Mitä tämä on? Eikö painajainen ollutkaan painajainen?” Timo mietti kauhistuen. Hän laittoi kätensä jäljen päälle ja huomasi, että jälki oli huomattavasti isompi kuin hänen kätensä. Painajaisessa olevan hahmon käsi oli ollut valtava. Hän mietti miten piilottaisi jäljen, eikä herättäisi suurta mielenkiintoa muissa. Hän meni huoneeseensa ja otti vaatekaapistaan korkeakauluksisen paidan ja puki sen päälleen. Timo käveli rappuset alas ja meni keittiöön, missä hänen äitinsä ja isänsä olivat. “Huomenta! Miten nukuit?” äiti kysyi. “Mm… Ihan hyvin, kai.”, Timo vastasi hieman epäröiden. “Tänään on suuri päiväsi, Timo. Saat näyttää piirustus taitosi, vihdoin ja viimein.”, isä sanoi intoa puhkuen. “Mitä? Mitä isä sanoi?” Timo mietti mielessään ja muisti, että hänen piirustuksensa oli osallistunut hänen kotikuntansa piirustus kilpailuun. “Niin, toivotaan parasta.”, Timo vastasi ja käveli ulko-ovelle. “Etkö sinä syö mitään?” äiti kysyi keittiöstä. “Njääh… Ei minulla ole nälkä, menen suoraan kouluun.”, Timo vastasi hieman hermostuneena. “No hyvää koulu päivää sitten!” äiti huikkasi ennen kuin Timo oli ehtinyt sulkea ulko-oven. “Mitä viime öinen uni oli? Vai oliko se edes unta?” Timo mietti, kävellessään kohti koulua. Hän käveli pitkin vanhaa metsä tietä ja potki kiviä kulkiessaan. Yht’ äkkiä kuului rapinaa metsästä. Timo hätkähti ja katsoi metsään. Hän ei nähnyt mitään ja jatkoi matkaansa. Tämän jälkeen Timo kuuli rapinaa erittäin läheltä itseään ja näki luonnottoman olennon metsässä. Timo kirkaisi ja pelästyi suunniltaan. “Terve Timo!” olento sanoi iloisesti. “Mitä ihmettä?!?! Jukka mitä sinä täällä teet, ja miksi sinulla on tuollainen puku?” Timo kysyi hämmästyneenä. “No kun isä toi yhden tällaisen puvun kotiin töistään. Hänhän on töissä tehtaalla jossa tehdää eri elokuviin lavasteita, joten tällainen jäi ylimääräiseksi.” Jukka selitti. “Mutta olisit sinä voinut olla hiippailematta metsässä jokin örkki puku päälläsi! Meinasin kuolla säikähdyksestä, varsinkin sen viime iltaisen tapahtuman taki..” ja tämän juuri kun hän oli lopettamassa lausettaan ja säpsähti ja muisti taas sen saman olennon joka oli tarttunut häntä kaulasta. “Siis mitä? Mitä eilen tapahtui?” Jukka kysyi ihmeissään. “Öö… Ei mitään, ei yhtikäs mitään!” Timo vakuutti Jukalle. “Hyvä on, mutta nyt meidän täytyy lähteä kouluun ettemme myöhästy!” Jukka sanoi ja riisui örkki pukunsa ja tunki sen reppuunsa. Tämän jälkeen Timo ja Jukka lähtivät kävelemään kohti koulua, eivätkä he osanneet arvata, että jokin seurasi heitä metsästä.
Koulussa Timoa jännitti aivan kauheasti. “Voittaisikohan minun piirustukseni…” hän ajatteli. “PIRRRRR!!” koulun kellot soivat ja se oli merkki siitä, että oli aika mennä tunnille. Timo astui sisään luokka huoneeseen ja heti hänen eteensä astui koulun kovis, Kalle. “Hah, mitä sinä oikein kuvittelit kun laitoit ne sinun örkki piirustuksesi kisaan mukaan? Luuletko oikeasti voittavasi niillä?” Kalle kysyi ilkeästi. “Öö… Tuota.. En minä tiedä… Tuomarithan sen päättävät..” Timo sanoi pelokkaasti. Kalle nauroi makeasti ja sanoi: “Kyllä sinä sitten osaat olla hauska!”. “No kivan kun joku tykkää.” Timo sanoi ja sujahti Kallen ohi. “Hei! En antanut sinun vielä mennä!” Kalle sanoi ja tarttui Timoa kädestä. “Mistä sinä oikein keksit ne monsterit?” Kalle kysyi. “E-en minä tiedä!” Timo änkytti. “Keksin ne vaan jostakin! Käytin mielikuvitusta!” Timo yritti selittää. “Vai että valehtelet vielä! Nyt sinä saat turpaasi!” Kalle sanoi nyrkki ojossa. “Hei anna Timon olla!” kuului ääni Kallen takaa. Tämä ääni omistautui Jukalle. “Sinäkö muka määräät?” Kalle sanoi Jukalle. “Minäpä minä ja jos et päästä Timoa nyt irti, takaan, että kadut sitä!” Jukka sanoi naama vihaisena. “Voi ei kuinka minua pelottaa!” Kalle sanoi pikku lapsen äänellä ja alkoi nauraa. Mutta nauru loppui lyhyeen sillä Jukka löi Kallea niin lujaa, että yksi hänen hampaistaan irtosi. “Senkin hullu! Psykopaatti!” Kalle huusi Jukalle ja juoksi pois luokasta. “Kiitos kun autoit minua” Timo sanoi Jukalle. “Eipä mitään. Kannattaa tosin varoa suututtamasta tuota, sillä jos hän sanoo, että hän lyö niin hän myös lyö” Jukka sanoi ja istui paikalleen. Timo teki samoin ja juuri kun hän istui paikalleen opettaja astui huoneeseen. “Hyvää huomenta oppilaat! Tätä hetkeä olette varmasti odottaneet sillä kerron nyt piirustuskilpailun voittajat. Mutta hetkinen, missäs Kalle on?” opettaja kysyi. “Hänen täytyi mennä käymään terkkarilla” Jukka sanoi opettajalle virne kasvoillaan. “Jaahas, no selvä sitten. No niin, aloitetaan vaikka kolmannesta. Kolmanneksi tuli Jukka hienolla auto piirustuksellaan, onnittelut hänelle!” opettaja sanoi hymyillen ja alkoi taputtaa merkkinä muille ja hetken kuluttua luokka täyttyi aplodeista. “Toinen sija Minna upealla koira kuvallaan, onnea!” opettaja sanoi iloisesti ja jälleen kaikki alkoivat taputtaa. “Ja sitten…” opettaja sanoi salamyhkäisesti. “Voittaja on.. Timo aivan uskomattoman hienolla hirviö piirustuksellaan!” opettaja kiljaisi ja tällä kertaa koko luokka repesi aplodeista ja suosion osoituksista. Timoa alkoi hymyilyttää ja hän meni luokan eteen ja kumarsi kaikille. “Palkintona Timo saa 50 euron stipendin upeasta työstä!” opettaja sanoi ja halasi Timoa onnitteluksi. Koti matkalla Timo mietti kaikkea mitä oli päivän aikana tapahtunut. “Isä varmaan on minusta erittäin ylpeä ja onnellinen!” Timo ajatteli hymyillen. Hän itsekin oli onnellinen upeasta voitostaan. Mutta kun hän oli jo melkein kotona hän näki metsässä jälleen jotain. “Hetkinen! Aivan kuin se sama olento kuin siinä unessani!” Timo ajatteli ja säikähti. Olento lähestyi Timoa ja Timo olisi halunnut kiljaista, mutta jäykistyi kauhusta ja olento vai lähestyi ja lähestyi Timoa kunnes se oli aivan Timon edessä. Yht’ äkkiä olento alkoi kirkua jälleen samalla tavalla kuin Timon unessa ja tarttui jälleen Timoa kurkusta. Timo tunsi kuinka hänen happensa alkoi loppua, eikä hän saanut enää henkeä.
Ne liikkuvat öisin
Johdanto
Timo oli kävelemässä kohti kotia myöhään illalla. Hän oli ollut Halloween juhlissa ystäviensä kanssa, jotka olivat kestäneet erittäin myöhään. Timo katsoi kelloaan; se näytti jo yli puolta yötä. Hänen ystävänsä olivat jo menneet kotiin matkan varrella, mutta hänen kotinsa sijaitsi kauempana. Hän mietti mitä kaikkea juhlissa oli tapahtunut. Ensiksi he olivat menneet sisään ja ostaneet jotain juotavaa. Sitten he menivät istumaan jonnekin ja valot sammuivat. Ja ulkoa alkoi kuulua huutoa, aivan kuin jota kuta olisi kidutettu. Miettiessään sitä hän kuuli askelia takaansa ja kääntyi katsomaan mitä siellä oli. Hän katsoi pimeyteen, eikä nähnyt yhtään mitään. Hän ajatteli, että hänen mielikuvituksensa oli alkanut taas jylläämään ja hän jatkoi matkaansa. Hetken käveltyään hän kuuli jälleen askelia takaansa. Tällä kertaa Timo kääntyi nopeammin kuin aiemmin, mutta ei nähnyt ketään. “Kuka siellä?” Timo kysyi pimeydeltä. Hän ei ikinä saanut vastausta. Timo katsoi erittäin tarkasti pimeyteen ja oli erottavinaan jonkinlaisen hahmon. Hahmo oli ainakin pari metriä pitkä ja melko leveä kooltaan. Kuului pientä kähinää ja sen kuultuaan Timo joutui kauhun valtaan. Hän lähti juoksemaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Hän vilkaisi taakseen, eikä nähnyt enää hahmoa. Hän pysähtyi ja huokaisi helpotuksesta. “Senkin tollo, eihän siellä ketään voi olla.”, Timo mietti mielessään. Kun hän lähti kävelemään taas kotia kohti hahmo oli aivan hänen edessään. Timo pelästyi ja juuri kun hän oli lähdössä karkuun hahmo tarttui Timoa kurkusta ja kirkui.
1. Luku
Timo nousi sängyltään aivan hengästyksissään. Hän mietti painajaista mielessään ja sitä kuinka hahmo oli tarttunut häntä kaulasta. Hän nousi ylös ja veti housut jalkaansa ja meni vessaan. Juuri kun Timo oli alkamassa pestä hampaitaan hän huomasi kaulassaan jäljen. Käden jäljen. Hän pelästyi ja säpsähti. “Mitä? Mitä tämä on? Eikö painajainen ollutkaan painajainen?” Timo mietti kauhistuen. Hän laittoi kätensä jäljen päälle ja huomasi, että jälki oli huomattavasti isompi kuin hänen kätensä. Painajaisessa olevan hahmon käsi oli ollut valtava. Hän mietti miten piilottaisi jäljen, eikä herättäisi suurta mielenkiintoa muissa. Hän meni huoneeseensa ja otti vaatekaapistaan korkeakauluksisen paidan ja puki sen päälleen. Timo käveli rappuset alas ja meni keittiöön, missä hänen äitinsä ja isänsä olivat. “Huomenta! Miten nukuit?” äiti kysyi. “Mm… Ihan hyvin, kai.”, Timo vastasi hieman epäröiden. “Tänään on suuri päiväsi, Timo. Saat näyttää piirustus taitosi, vihdoin ja viimein.”, isä sanoi intoa puhkuen. “Mitä? Mitä isä sanoi?” Timo mietti mielessään ja muisti, että hänen piirustuksensa oli osallistunut hänen kotikuntansa piirustus kilpailuun. “Niin, toivotaan parasta.”, Timo vastasi ja käveli ulko-ovelle. “Etkö sinä syö mitään?” äiti kysyi keittiöstä. “Njääh… Ei minulla ole nälkä, menen suoraan kouluun.”, Timo vastasi hieman hermostuneena. “No hyvää koulu päivää sitten!” äiti huikkasi ennen kuin Timo oli ehtinyt sulkea ulko-oven. “Mitä viime öinen uni oli? Vai oliko se edes unta?” Timo mietti, kävellessään kohti koulua. Hän käveli pitkin vanhaa metsä tietä ja potki kiviä kulkiessaan. Yht’ äkkiä kuului rapinaa metsästä. Timo hätkähti ja katsoi metsään. Hän ei nähnyt mitään ja jatkoi matkaansa. Tämän jälkeen Timo kuuli rapinaa erittäin läheltä itseään ja näki luonnottoman olennon metsässä. Timo kirkaisi ja pelästyi suunniltaan. “Terve Timo!” olento sanoi iloisesti. “Mitä ihmettä?!?! Jukka mitä sinä täällä teet, ja miksi sinulla on tuollainen puku?” Timo kysyi hämmästyneenä. “No kun isä toi yhden tällaisen puvun kotiin töistään. Hänhän on töissä tehtaalla jossa tehdää eri elokuviin lavasteita, joten tällainen jäi ylimääräiseksi.” Jukka selitti. “Mutta olisit sinä voinut olla hiippailematta metsässä jokin örkki puku päälläsi! Meinasin kuolla säikähdyksestä, varsinkin sen viime iltaisen tapahtuman taki..” ja tämän juuri kun hän oli lopettamassa lausettaan ja säpsähti ja muisti taas sen saman olennon joka oli tarttunut häntä kaulasta. “Siis mitä? Mitä eilen tapahtui?” Jukka kysyi ihmeissään. “Öö… Ei mitään, ei yhtikäs mitään!” Timo vakuutti Jukalle. “Hyvä on, mutta nyt meidän täytyy lähteä kouluun ettemme myöhästy!” Jukka sanoi ja riisui örkki pukunsa ja tunki sen reppuunsa. Tämän jälkeen Timo ja Jukka lähtivät kävelemään kohti koulua, eivätkä he osanneet arvata, että jokin seurasi heitä metsästä.
Koulussa Timoa jännitti aivan kauheasti. “Voittaisikohan minun piirustukseni…” hän ajatteli. “PIRRRRR!!” koulun kellot soivat ja se oli merkki siitä, että oli aika mennä tunnille. Timo astui sisään luokka huoneeseen ja heti hänen eteensä astui koulun kovis, Kalle. “Hah, mitä sinä oikein kuvittelit kun laitoit ne sinun örkki piirustuksesi kisaan mukaan? Luuletko oikeasti voittavasi niillä?” Kalle kysyi ilkeästi. “Öö… Tuota.. En minä tiedä… Tuomarithan sen päättävät..” Timo sanoi pelokkaasti. Kalle nauroi makeasti ja sanoi: “Kyllä sinä sitten osaat olla hauska!”. “No kivan kun joku tykkää.” Timo sanoi ja sujahti Kallen ohi. “Hei! En antanut sinun vielä mennä!” Kalle sanoi ja tarttui Timoa kädestä. “Mistä sinä oikein keksit ne monsterit?” Kalle kysyi. “E-en minä tiedä!” Timo änkytti. “Keksin ne vaan jostakin! Käytin mielikuvitusta!” Timo yritti selittää. “Vai että valehtelet vielä! Nyt sinä saat turpaasi!” Kalle sanoi nyrkki ojossa. “Hei anna Timon olla!” kuului ääni Kallen takaa. Tämä ääni omistautui Jukalle. “Sinäkö muka määräät?” Kalle sanoi Jukalle. “Minäpä minä ja jos et päästä Timoa nyt irti, takaan, että kadut sitä!” Jukka sanoi naama vihaisena. “Voi ei kuinka minua pelottaa!” Kalle sanoi pikku lapsen äänellä ja alkoi nauraa. Mutta nauru loppui lyhyeen sillä Jukka löi Kallea niin lujaa, että yksi hänen hampaistaan irtosi. “Senkin hullu! Psykopaatti!” Kalle huusi Jukalle ja juoksi pois luokasta. “Kiitos kun autoit minua” Timo sanoi Jukalle. “Eipä mitään. Kannattaa tosin varoa suututtamasta tuota, sillä jos hän sanoo, että hän lyö niin hän myös lyö” Jukka sanoi ja istui paikalleen. Timo teki samoin ja juuri kun hän istui paikalleen opettaja astui huoneeseen. “Hyvää huomenta oppilaat! Tätä hetkeä olette varmasti odottaneet sillä kerron nyt piirustuskilpailun voittajat. Mutta hetkinen, missäs Kalle on?” opettaja kysyi. “Hänen täytyi mennä käymään terkkarilla” Jukka sanoi opettajalle virne kasvoillaan. “Jaahas, no selvä sitten. No niin, aloitetaan vaikka kolmannesta. Kolmanneksi tuli Jukka hienolla auto piirustuksellaan, onnittelut hänelle!” opettaja sanoi hymyillen ja alkoi taputtaa merkkinä muille ja hetken kuluttua luokka täyttyi aplodeista. “Toinen sija Minna upealla koira kuvallaan, onnea!” opettaja sanoi iloisesti ja jälleen kaikki alkoivat taputtaa. “Ja sitten…” opettaja sanoi salamyhkäisesti. “Voittaja on.. Timo aivan uskomattoman hienolla hirviö piirustuksellaan!” opettaja kiljaisi ja tällä kertaa koko luokka repesi aplodeista ja suosion osoituksista. Timoa alkoi hymyilyttää ja hän meni luokan eteen ja kumarsi kaikille. “Palkintona Timo saa 50 euron stipendin upeasta työstä!” opettaja sanoi ja halasi Timoa onnitteluksi. Koti matkalla Timo mietti kaikkea mitä oli päivän aikana tapahtunut. “Isä varmaan on minusta erittäin ylpeä ja onnellinen!” Timo ajatteli hymyillen. Hän itsekin oli onnellinen upeasta voitostaan. Mutta kun hän oli jo melkein kotona hän näki metsässä jälleen jotain. “Hetkinen! Aivan kuin se sama olento kuin siinä unessani!” Timo ajatteli ja säikähti. Olento lähestyi Timoa ja Timo olisi halunnut kiljaista, mutta jäykistyi kauhusta ja olento vai lähestyi ja lähestyi Timoa kunnes se oli aivan Timon edessä. Yht’ äkkiä olento alkoi kirkua jälleen samalla tavalla kuin Timon unessa ja tarttui jälleen Timoa kurkusta. Timo tunsi kuinka hänen happensa alkoi loppua, eikä hän saanut enää henkeä.