Slay'a
14.8.2006, 1:54:49
okei päätin minäkin yrittää tänne saada jotain aikaan huomatkaa että kirjoitin tämän nopeasti aikavälillä 00.15-02.53 joten kirjoitusvirheitä pilkku sekä pistevirheitä löytyy toooodella paljon. kehuja/kritiikkiä otetaan vastaan *menee nurkkaan piiloon ja vetää mustan lakanan päällensä*
Elämän suuria salaisuuksia
Kaikki me olemme joskus miettineet mikä on elämän tarkoitus minä teen sitä tälläkin hetkellä, joskus...joskus tuntuu siltä että elämällä ei tarkoitusta olekkaan
ja joskus elämän tarkoitus on lähempänä kuin arvaatkaan. Elämältä on turha odottaa suuria, sillä se ei voi antaa paljoa...mutta sinä voit antaa paljon elämälle kuten tässä kirjoituksessa näemme:
-------------------------- I -----------------------
"Opettaja! onko elämällä tarkoitus?" kysyi eräs henkilö kesken oppitunnin...itse istuin aivan kyseisen henkilön läheisyydessä ja ryhdyin ajattelemaan
...Elämän tarkoitus...onko sillä tarkoitusta....olenko löytänyt jo vastauksen tuohon kysymykseen? jokainen vastaus synnytti tuhat uutta kysymystä joten päätin jättää asian myöhempää pohtimista varten...ajatukseni keskeytti eräs epämiellyttävä ääni vasemmalta puoleltani
"Johansson! sen sijaan että nukkuisit tunnilla niin suosittelisin kuitenkin oman terveytesi tähden että kuuntelet mitä sanotaan ja vastaat jos sinulta kysytään!"
Huoh...koulupäivä sujui verkkaisesti ja painuin kotiin...Ai niin nimeni on Johansson etunimeäni en tiedä.. minua on aina kutsuttu Johanssoniksi vanhempani kuolivat kun olin pieni nyt olen kuitenkin jo kuudentoista ja osaan huolehtia itsestäni jotenkin, karkasin sijaiskodistani ja tein töitä läheisellä sahalla että saisin rahaa ruokaan... yövyin läheisessä metsässä josta oli noin kilometrin mittainen matka kouluun, sen minä sanon että ei ole helppoa nukkua koststeiden lehtien päällä päivästä toiseen...huoh...
---------------------- II -----------------------
Elämäni sujui varsin mallikkaasti (mitä nyt metsässä nukkumista ei lasketa) sain kerättyä töitä tarpeeksi rahaa pieneen asuntolaan joka annettiin minulle käyttöön kun kerroin tilanteeni... asuin erään lukiolaisen kanssa jolle kämppä oli alunperin varattu... hän oli varsin ymmärtäväinen minua kohtaan ja kunnioitti minua kun olin pysynyt niin hyvässä kunnossa vaikka söinkin niukasti ja asuin keskellä metsää...Vuodet vierivät ja yläaste loppui siirryin lukioon jossa lempiaineenani oli filosofia. Aika kului kunnes päätin herättää eloon yläasteella kuulemani kysymyksen ja kysyin: "Opettaja onko elämällä tarkoitus, ja jos on niin mikä se on" opettaja näytti häkeltyneeltä ja näytti miettivän hetken kunnes käski minun olla hiljaa ja keskittyä tunnin kulkuun. Tunnin jälkeen hän kuitenkin pysäytti minut ja kysyi että haluanko vielä vastauksen kysymykseeni. Tietenkin minä olin valmis tuo kysymys oli vaivannut minua yläasteelta lähtien ja siitä on nyt lähemmäs kolme vuotta. Noh opettaja sanoi: "Johansson, tuo kysymys on sellainen mihin voin antaa vain vähän apuja en enempää en vähempää. Elämän tarkoitusta on pohdittu usein, joidenkin mielestä se on että saa tehdä kaiken mitä haluaa toisten mielestä se on että saa vain olla, mutta itseäsi tyydyttävän vastauksen voit löytää vain kuuntelemalla sydäntäsi."
Kiitin opettajaa ja lähdin kotiin miettien opettajan antamaa vastausta, se synnytti tuhansia ja taas tuhansia vastauksia mutta luoden myös uusia kysymyksiä patikoin takaisin asuntolalle (kyllä asuin vieläkin samassa asuntolassa kuin silloin joskus), mutta käännyin ulko-ovelta pois ja lähdin kävelemään kohti paikkaa jossa olin asunut ennen lukioon menoa, eli sinne metsään jossa majani sijaitsi. Hämmästys oli kyllä suuri kun näin että maja oli vielä ehjänä kaikkien näiden vuosien jälkeen kävelin rakennelman luo ja sytytin nuotion paikalle jossa olin sitä aina ennenkin pitänyt istuin nuotion vieressä ja katselin liekkiä, se muodosti kuvioita, kaaria, porttja kaikkea mahdollista se oli minusta jotenkin todella kaunista istuin vain ja katselin...kunnes nukahdin...
---------------------- III -----------------------
heräsin aamulla, nuotio oli sammunut ja olin hiukan hämilläni siitä että olin vieläkin majapaikallani, kaivoin kännykän taskustani ja katsoin kelloa, se oli vähän yli viisi aamulla, sitten kuulin tutun soittoäänen kädessäni olevasta puhelimesta ja ihmettelin miksi joku soittaa näin aikaisin vastasin ja huomasin sen olevan ystäväni joka oli ollut huolissaan kun ei ollut löytänyt minua asuntolalta, minä sanoin että kaikki on hyvin ja kysyin että miksi hän on vieläkin valveilla vaikka tänään on koulupäivä? Hän vastasi että oli ollut huolissaan minusta. Menin hämilleni siitä että joku jota rakastan oli huolissaan minusta vaikka ei tiedäkkään tunteistani, ystäväni nimi on Elizabeth ja minä...minä rakastan häntä en vain...uskalla kertoa hänelle tunteistani ja nyt hän soittaa minulle kun on valvonut koko yön kuullessaan että en ole tullut asuntolalle. lopetin puhelun ja lähdin kävelemään koululle...
----------------- IV ----------------------
Yleensä olen iloinen kun loma alkaa mutta nyt en osannut oikein iloita sillä olisin halunnut vielä puhua filosofian opettajan kanssa elämän tarkoituksesta ja siitä mitä elämällä on meille tarjota.
loman alettua huomasin viettäväni usein aikaa vanhalla majapaikallani istuin siellä iltaisin katsomassa nuotion liekkiä ja rentoutumassa ja samalla miettien elämään liittyviä kysymyksiä
loma kului varsin nopeasti ja "meidän porukalla" oli tapana matkustaa viimeisellä viikolla johonkin. "Meidän porukkaan" kuuluivat Elizabeth, Mick aka "vuori" sillä hänen mieltään ei saanut muuttumaan ei sitten millään
Jennifer, luokan missi erittäin kaunis mutta minä rakastan Elizabethia. Ja sitten vielä minä, yleensä minä olen se joka jättäytyy jälkeen ja kävelee hitaasti mikä saa toiset ärsyyntymään. No tällä kertaa reissumme olisi vähän erikoinen emme pysyisi enään USA:n rajojen sisäpuolella vaan matkustasimme Norjaan laskettelemaan... kalliiksihan lysti tulisi mutta olisi varmaan sen arvoista...
------------------- V -----------------
Norjassa on...ainakin hyvin kylmä ja paljon lasketteluun hurahtaneita turisteja. No jaa pari ensimmäistä päivää vietimme tutustuen kaupunkiin ja hotelliimme joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Hotellimme oli sellainen keskivertohotelli eli ei kullattuja kylpyammeita mutta ei mikään röttelökään. Viihdyimme siellä erittäin hyvin mutta rinteiden kutsun pystyi jo kuulemaan. Eli lähdimme laskettelemaan jota meistä kukaan ei osannut Vuori päätti että hän oppii laskettelemaan laudalla ja että suksiin hän ei koskekkaan...emme yrittäneet estää häntä meille kolmelle muulle kelpasi kyllä suksetkin ja tulin melkein heti siihen tulokseen että olisi varmaan kannattanut ottaa sittenkin vain pulkka... siinä me sitten opettelimme ja saimme pientä lisämaksua vastaan osaavan opettajankin parin tunnin päästä osasin jo jarruttaa mikä oli minusta huimasti edistystä siihen että Norjaan tullessani en osannut lasketella lainkaan. parina seuraavana päivänä kävimme opettelemassa laskettelua ja kun osasimme lasketella omasta mielestämme kunnolla jätimme ruuhkaiset turistirinteet omaan arvoonsa ja painuimme etsimään autiompia seutuja. Pakkasimme teltan, sukset, laudan ja ruokaa autoon ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista kunnes saavuimme kapealle metsäpolulle johon hädintuskin autolla mahtui se polku muistutti minua samaisesta polusta jonka varrella majani USA:ssa sijaitsi metsäkin näytti samalta vaikka se olikin kokonaan lumen peitossa. Parin tunnin päästä suuni loksahti auki metsäpolun varrella oli täysin samanlainen maja kuin kotona USA.ssa sen oviaukko osoitti kylläkin päinvastaiseen suuntaan kuin kotona itse olin asettanut oviaukon osoittamaan reitin pois metsästä joten päätin käydä katsomassa mihin päädymme jos lähdemme oviaukon osoittamaan suuntaan, en kysynyt muilta mitään käänsin vain rattia ja jatkoin ajamista. Tie paheni entisestään ja ajoimme ainakin tunnin ennen kuin näin metsän harventuvan pääsimme aukiolle jonka keskellä kohosi tunturijono joka jatkui silmänkantamattomiin.
--------------------- VI ------------------
Jennifer sanoi että tuossapa hyvät laskettelurinteet joten kaivoimme kamat autosta, pystytimme teltan ja koska päivä oli vaihtunut iltaan niin kukaan ei jaksanut enään lasketella joten kävimme levolle.
Seuraavana aamuna heräsimme varhain ja lähdimme kapuamaan rinnettä ylös. Rinne oli erittäin liukas ja lumi peitti mahdollisen jään alleen, mutta pääimme kuitenkin ylös asti jossa laitoimme sukset ja vuori laittoi lumilaudan kuntoon ja lähdimme laskemaan alas. hämmästyin kun rinne ei tuntunut loppuvan ollenkaan, muutkin näyttivät huomanneen sen ja kaikki katselivat huolissaan eteensä. sitten yht'äkkiä meno tasoittuin ja liuin hetken eteenpäin ja huomasin päätyneeni jäälle katsoin jään läpi ja näin vain outoa harmaata sumua jatkoin liukumista enkä pystynyt pysähtymään, kunnes törmäsin suoraan hiekoitetulle rantatörmälle, se oli täysin autio. Hetken kuluttua toisetkin saapuivat riisuimme laskettelukamat pois päältämme ja lähdimme tutkimaan paikkaa kun kävelimme eteenpäin huomasin jotain kauheaa, maa alkoi kadota takanamme siitä lohkeili suuria palasia ja railoista joita syntyi nousi liekit...samanlaiset kuin silloin kun katselin niitä kotona. Huusin toisille: "Juoskaa!" ja hekin vilkaisivat taakseen jonka jälkeen he lähtivät juoksemaan suoraan eteenpäin, mutta maa esitti ovelaa ja ympäröi meidät railoilla ja liekeillä emme päässeet liikkumaan mihinkään tiesin loppuni tulleen kunnes keksin sen, se toisaalta vaatisi uhrauksen...suuren uhrauksen. Olimme mäen päällä josta näkyi liekkien yli toisella puolella puita, toisella liekkejä otin riskin... juoksin kohti puita minut ja puut erotti vain typerä railo ja tuli minua yritettiin estää en välttänyt kuka... ajattelin että: "nyt minulla on mahdollisuus löytää vastaus" juoksin... juoksin... ja juoksin kunnes kohtasin reuna hyppäsin railon yli liekit tarttuivat vaatteisiini ja sytyttivät ne palamaan mutta pääsin kuin pääsinkin toiselle puolelle. Etsin kohdan josta oli juuri lähdössä palanen maata ja jossa olisi tukevarunkoinen puu löysin semmoisen parin metrin päästä minusta ja kiskaisin...kiskaisin voimieni takaa mutta voimani eivät riittäneet...vaatteeni paloivat puu alkoi kaatua ja veti minutkin mukanaan se kaatui kohti ympyrää jossa ystäväni olivat se kaatui ja jäi nojaamaan ympyrän seinämää vasten kuin sillaksi alas yllätyin itsekkin ja sitten...silmissäni musteni heräsin hetken päästä ja tiesin että minulla ei olisi paljoa aikaa näin ystäväni jotka katsoivat minua huolestuneina minä sanoin: "nyt tiedän mikä on elämän tarkoitus ja mitä minä voin antaa elämälle"
toiset kysyivät hiljaa että mikä? johon minä vastasin "Elämäni tarkoitus on päästä urhautumaan lähimmäisteni ja rakkaimpieni puolesta ja minä annoin elämälle aarteista kalleimman...itseni" tämän jälkeen silmissäni musteni. Hautajaiset olivat heti kun ystäväni olivat löytäneet reitin takaisin autolle ja päässeet takaisin USA:n. Hautajaiset olivat surua täynnä ja ilmapiiri oli synkkä, jostakin syystä filosofian opettajanikin oli paikalla, kun hän kantoi kukkia arkulleni hän sanoi hiljaa: "sinä löysit vastauksen kysymykseesi Johansson, nyt on minun vuoroni kysyä miksi teit sen?" ja sitten hän lähti...
Tämä oli vain Johanssonin ajatus Elämän tarkoituksesta ja minunkin mielestäni lähimmäisten puolesta uhrautuminen, vaikka se maksaisi henkeni olisi yksi hienoimmista asioista jonka voisin tehdä.
mutta mikä on oikea elämän tarkoitus? en tiedä. Mutta sen tiedän että se on yksi elämän suurimpia salaisuuksia
The END
Elämän suuria salaisuuksia
Kaikki me olemme joskus miettineet mikä on elämän tarkoitus minä teen sitä tälläkin hetkellä, joskus...joskus tuntuu siltä että elämällä ei tarkoitusta olekkaan
ja joskus elämän tarkoitus on lähempänä kuin arvaatkaan. Elämältä on turha odottaa suuria, sillä se ei voi antaa paljoa...mutta sinä voit antaa paljon elämälle kuten tässä kirjoituksessa näemme:
-------------------------- I -----------------------
"Opettaja! onko elämällä tarkoitus?" kysyi eräs henkilö kesken oppitunnin...itse istuin aivan kyseisen henkilön läheisyydessä ja ryhdyin ajattelemaan
...Elämän tarkoitus...onko sillä tarkoitusta....olenko löytänyt jo vastauksen tuohon kysymykseen? jokainen vastaus synnytti tuhat uutta kysymystä joten päätin jättää asian myöhempää pohtimista varten...ajatukseni keskeytti eräs epämiellyttävä ääni vasemmalta puoleltani
"Johansson! sen sijaan että nukkuisit tunnilla niin suosittelisin kuitenkin oman terveytesi tähden että kuuntelet mitä sanotaan ja vastaat jos sinulta kysytään!"
Huoh...koulupäivä sujui verkkaisesti ja painuin kotiin...Ai niin nimeni on Johansson etunimeäni en tiedä.. minua on aina kutsuttu Johanssoniksi vanhempani kuolivat kun olin pieni nyt olen kuitenkin jo kuudentoista ja osaan huolehtia itsestäni jotenkin, karkasin sijaiskodistani ja tein töitä läheisellä sahalla että saisin rahaa ruokaan... yövyin läheisessä metsässä josta oli noin kilometrin mittainen matka kouluun, sen minä sanon että ei ole helppoa nukkua koststeiden lehtien päällä päivästä toiseen...huoh...
---------------------- II -----------------------
Elämäni sujui varsin mallikkaasti (mitä nyt metsässä nukkumista ei lasketa) sain kerättyä töitä tarpeeksi rahaa pieneen asuntolaan joka annettiin minulle käyttöön kun kerroin tilanteeni... asuin erään lukiolaisen kanssa jolle kämppä oli alunperin varattu... hän oli varsin ymmärtäväinen minua kohtaan ja kunnioitti minua kun olin pysynyt niin hyvässä kunnossa vaikka söinkin niukasti ja asuin keskellä metsää...Vuodet vierivät ja yläaste loppui siirryin lukioon jossa lempiaineenani oli filosofia. Aika kului kunnes päätin herättää eloon yläasteella kuulemani kysymyksen ja kysyin: "Opettaja onko elämällä tarkoitus, ja jos on niin mikä se on" opettaja näytti häkeltyneeltä ja näytti miettivän hetken kunnes käski minun olla hiljaa ja keskittyä tunnin kulkuun. Tunnin jälkeen hän kuitenkin pysäytti minut ja kysyi että haluanko vielä vastauksen kysymykseeni. Tietenkin minä olin valmis tuo kysymys oli vaivannut minua yläasteelta lähtien ja siitä on nyt lähemmäs kolme vuotta. Noh opettaja sanoi: "Johansson, tuo kysymys on sellainen mihin voin antaa vain vähän apuja en enempää en vähempää. Elämän tarkoitusta on pohdittu usein, joidenkin mielestä se on että saa tehdä kaiken mitä haluaa toisten mielestä se on että saa vain olla, mutta itseäsi tyydyttävän vastauksen voit löytää vain kuuntelemalla sydäntäsi."
Kiitin opettajaa ja lähdin kotiin miettien opettajan antamaa vastausta, se synnytti tuhansia ja taas tuhansia vastauksia mutta luoden myös uusia kysymyksiä patikoin takaisin asuntolalle (kyllä asuin vieläkin samassa asuntolassa kuin silloin joskus), mutta käännyin ulko-ovelta pois ja lähdin kävelemään kohti paikkaa jossa olin asunut ennen lukioon menoa, eli sinne metsään jossa majani sijaitsi. Hämmästys oli kyllä suuri kun näin että maja oli vielä ehjänä kaikkien näiden vuosien jälkeen kävelin rakennelman luo ja sytytin nuotion paikalle jossa olin sitä aina ennenkin pitänyt istuin nuotion vieressä ja katselin liekkiä, se muodosti kuvioita, kaaria, porttja kaikkea mahdollista se oli minusta jotenkin todella kaunista istuin vain ja katselin...kunnes nukahdin...
---------------------- III -----------------------
heräsin aamulla, nuotio oli sammunut ja olin hiukan hämilläni siitä että olin vieläkin majapaikallani, kaivoin kännykän taskustani ja katsoin kelloa, se oli vähän yli viisi aamulla, sitten kuulin tutun soittoäänen kädessäni olevasta puhelimesta ja ihmettelin miksi joku soittaa näin aikaisin vastasin ja huomasin sen olevan ystäväni joka oli ollut huolissaan kun ei ollut löytänyt minua asuntolalta, minä sanoin että kaikki on hyvin ja kysyin että miksi hän on vieläkin valveilla vaikka tänään on koulupäivä? Hän vastasi että oli ollut huolissaan minusta. Menin hämilleni siitä että joku jota rakastan oli huolissaan minusta vaikka ei tiedäkkään tunteistani, ystäväni nimi on Elizabeth ja minä...minä rakastan häntä en vain...uskalla kertoa hänelle tunteistani ja nyt hän soittaa minulle kun on valvonut koko yön kuullessaan että en ole tullut asuntolalle. lopetin puhelun ja lähdin kävelemään koululle...
----------------- IV ----------------------
Yleensä olen iloinen kun loma alkaa mutta nyt en osannut oikein iloita sillä olisin halunnut vielä puhua filosofian opettajan kanssa elämän tarkoituksesta ja siitä mitä elämällä on meille tarjota.
loman alettua huomasin viettäväni usein aikaa vanhalla majapaikallani istuin siellä iltaisin katsomassa nuotion liekkiä ja rentoutumassa ja samalla miettien elämään liittyviä kysymyksiä
loma kului varsin nopeasti ja "meidän porukalla" oli tapana matkustaa viimeisellä viikolla johonkin. "Meidän porukkaan" kuuluivat Elizabeth, Mick aka "vuori" sillä hänen mieltään ei saanut muuttumaan ei sitten millään
Jennifer, luokan missi erittäin kaunis mutta minä rakastan Elizabethia. Ja sitten vielä minä, yleensä minä olen se joka jättäytyy jälkeen ja kävelee hitaasti mikä saa toiset ärsyyntymään. No tällä kertaa reissumme olisi vähän erikoinen emme pysyisi enään USA:n rajojen sisäpuolella vaan matkustasimme Norjaan laskettelemaan... kalliiksihan lysti tulisi mutta olisi varmaan sen arvoista...
------------------- V -----------------
Norjassa on...ainakin hyvin kylmä ja paljon lasketteluun hurahtaneita turisteja. No jaa pari ensimmäistä päivää vietimme tutustuen kaupunkiin ja hotelliimme joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Hotellimme oli sellainen keskivertohotelli eli ei kullattuja kylpyammeita mutta ei mikään röttelökään. Viihdyimme siellä erittäin hyvin mutta rinteiden kutsun pystyi jo kuulemaan. Eli lähdimme laskettelemaan jota meistä kukaan ei osannut Vuori päätti että hän oppii laskettelemaan laudalla ja että suksiin hän ei koskekkaan...emme yrittäneet estää häntä meille kolmelle muulle kelpasi kyllä suksetkin ja tulin melkein heti siihen tulokseen että olisi varmaan kannattanut ottaa sittenkin vain pulkka... siinä me sitten opettelimme ja saimme pientä lisämaksua vastaan osaavan opettajankin parin tunnin päästä osasin jo jarruttaa mikä oli minusta huimasti edistystä siihen että Norjaan tullessani en osannut lasketella lainkaan. parina seuraavana päivänä kävimme opettelemassa laskettelua ja kun osasimme lasketella omasta mielestämme kunnolla jätimme ruuhkaiset turistirinteet omaan arvoonsa ja painuimme etsimään autiompia seutuja. Pakkasimme teltan, sukset, laudan ja ruokaa autoon ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista kunnes saavuimme kapealle metsäpolulle johon hädintuskin autolla mahtui se polku muistutti minua samaisesta polusta jonka varrella majani USA:ssa sijaitsi metsäkin näytti samalta vaikka se olikin kokonaan lumen peitossa. Parin tunnin päästä suuni loksahti auki metsäpolun varrella oli täysin samanlainen maja kuin kotona USA.ssa sen oviaukko osoitti kylläkin päinvastaiseen suuntaan kuin kotona itse olin asettanut oviaukon osoittamaan reitin pois metsästä joten päätin käydä katsomassa mihin päädymme jos lähdemme oviaukon osoittamaan suuntaan, en kysynyt muilta mitään käänsin vain rattia ja jatkoin ajamista. Tie paheni entisestään ja ajoimme ainakin tunnin ennen kuin näin metsän harventuvan pääsimme aukiolle jonka keskellä kohosi tunturijono joka jatkui silmänkantamattomiin.
--------------------- VI ------------------
Jennifer sanoi että tuossapa hyvät laskettelurinteet joten kaivoimme kamat autosta, pystytimme teltan ja koska päivä oli vaihtunut iltaan niin kukaan ei jaksanut enään lasketella joten kävimme levolle.
Seuraavana aamuna heräsimme varhain ja lähdimme kapuamaan rinnettä ylös. Rinne oli erittäin liukas ja lumi peitti mahdollisen jään alleen, mutta pääimme kuitenkin ylös asti jossa laitoimme sukset ja vuori laittoi lumilaudan kuntoon ja lähdimme laskemaan alas. hämmästyin kun rinne ei tuntunut loppuvan ollenkaan, muutkin näyttivät huomanneen sen ja kaikki katselivat huolissaan eteensä. sitten yht'äkkiä meno tasoittuin ja liuin hetken eteenpäin ja huomasin päätyneeni jäälle katsoin jään läpi ja näin vain outoa harmaata sumua jatkoin liukumista enkä pystynyt pysähtymään, kunnes törmäsin suoraan hiekoitetulle rantatörmälle, se oli täysin autio. Hetken kuluttua toisetkin saapuivat riisuimme laskettelukamat pois päältämme ja lähdimme tutkimaan paikkaa kun kävelimme eteenpäin huomasin jotain kauheaa, maa alkoi kadota takanamme siitä lohkeili suuria palasia ja railoista joita syntyi nousi liekit...samanlaiset kuin silloin kun katselin niitä kotona. Huusin toisille: "Juoskaa!" ja hekin vilkaisivat taakseen jonka jälkeen he lähtivät juoksemaan suoraan eteenpäin, mutta maa esitti ovelaa ja ympäröi meidät railoilla ja liekeillä emme päässeet liikkumaan mihinkään tiesin loppuni tulleen kunnes keksin sen, se toisaalta vaatisi uhrauksen...suuren uhrauksen. Olimme mäen päällä josta näkyi liekkien yli toisella puolella puita, toisella liekkejä otin riskin... juoksin kohti puita minut ja puut erotti vain typerä railo ja tuli minua yritettiin estää en välttänyt kuka... ajattelin että: "nyt minulla on mahdollisuus löytää vastaus" juoksin... juoksin... ja juoksin kunnes kohtasin reuna hyppäsin railon yli liekit tarttuivat vaatteisiini ja sytyttivät ne palamaan mutta pääsin kuin pääsinkin toiselle puolelle. Etsin kohdan josta oli juuri lähdössä palanen maata ja jossa olisi tukevarunkoinen puu löysin semmoisen parin metrin päästä minusta ja kiskaisin...kiskaisin voimieni takaa mutta voimani eivät riittäneet...vaatteeni paloivat puu alkoi kaatua ja veti minutkin mukanaan se kaatui kohti ympyrää jossa ystäväni olivat se kaatui ja jäi nojaamaan ympyrän seinämää vasten kuin sillaksi alas yllätyin itsekkin ja sitten...silmissäni musteni heräsin hetken päästä ja tiesin että minulla ei olisi paljoa aikaa näin ystäväni jotka katsoivat minua huolestuneina minä sanoin: "nyt tiedän mikä on elämän tarkoitus ja mitä minä voin antaa elämälle"
toiset kysyivät hiljaa että mikä? johon minä vastasin "Elämäni tarkoitus on päästä urhautumaan lähimmäisteni ja rakkaimpieni puolesta ja minä annoin elämälle aarteista kalleimman...itseni" tämän jälkeen silmissäni musteni. Hautajaiset olivat heti kun ystäväni olivat löytäneet reitin takaisin autolle ja päässeet takaisin USA:n. Hautajaiset olivat surua täynnä ja ilmapiiri oli synkkä, jostakin syystä filosofian opettajanikin oli paikalla, kun hän kantoi kukkia arkulleni hän sanoi hiljaa: "sinä löysit vastauksen kysymykseesi Johansson, nyt on minun vuoroni kysyä miksi teit sen?" ja sitten hän lähti...
Tämä oli vain Johanssonin ajatus Elämän tarkoituksesta ja minunkin mielestäni lähimmäisten puolesta uhrautuminen, vaikka se maksaisi henkeni olisi yksi hienoimmista asioista jonka voisin tehdä.
mutta mikä on oikea elämän tarkoitus? en tiedä. Mutta sen tiedän että se on yksi elämän suurimpia salaisuuksia
The END