Noirre
15.8.2006, 19:42:42
--kiihtyvyyden asteikolla mitattuna / Tunnen nollan läheisyyden // Koita hyväksyä / En osaa käyttäytyä / Olen idiootti
~Zen Café - Idiootti
Tässä siis tarina eräänlaisesta idiootista, satiiripajan tuotantoa. Voipi tosin olla, että vaihdan nimen; "Rikas, rakas..." sopisi ehkä paremmin. Tai en tiedä. Saa ehdottaa jos tietää osuvamman.
Maan vetovoima vetää miehen takapuolen kiinni sohvaan. Vetovoiman määrä on niin suuri, että punaiselta mokkapilveltä nouseminen on vaikeaa, suorastaan ylivoimaista. Jo käden kurkottaminen kohti käsinojalla lepäävää kaukosäädintä on väsyttävää, ja kapulan osoittaminen kohti televisiota melkein mahdotonta. Nappia jaksaa vielä jotenkuten painaa, kun oikein pinnistää. MM-kisat ovat alkaneet pari päivää sitten. Joka kanavalta tulee urheilua ja mies hymähtää. Hyvähän noiden on pinkoa, pitkäkoipien, kun ei ole ylimääräisiä kiloja joita kantaa mukana. Mies laskee katseensa omaan, kunnioitettavan kokoiseen vatsaansa ja leveä virne nousee hänen naamalleen. Pian hänkin kirmaa kuten nuo afrikkalaiset, aika rasvaimuun on jo varattu. Sitten hän näyttää kaikille, toimiston Jutallakin muuttuu ääni kellossa kun näkee pomonsa solakoituneen. Itsetyytyväisenä mies vajoaa syvemmälle kankaan ja jousten syleilyyn. Hän ottaa kännykkänsä käteen ja valitsee pikavalinnasta Koti-Pizzan numeron. ”Perhelätty kotiinkuljetuksella, reilusti juustoa ja pepperonia. Ja ei tarvitse tuoda niitä rehuja, ei täällä mitään kaneja ole”, mies hörähtää puhelimeen. Nyt saa syödä kun pian ne kaikki ylimääräiset kilot imetään kuitenkin pois.
Mies kurkottaa toisella käsinojalla olevan tupakka-askin käteensä ja sytyttää nortin palamaan. Välillä hän hörppii tölkistä keskiolutta ja jommankumman käden ollessa vapaana surffailee kanavia. Mistään ei tule mitään mielenkiintoista, urheilukanavallakin on nyt naisten lajeista. Mitä katsottavaa niissä nyt on, kaikki ovat voimistelleet rintansa pois, tylsää lautoja on töllötellä. Vihdoin kanavasurffailun ohessa mies näkee vilahduksen jostain, mikä ei ole urheilua, ja jää katsomaan kanavaa. Ostos-TV:hän se, vai Tvinskö se nykyään on nimeltään. Vetävän näköinen mimmi pitää jonkinlaista laitetta suussaan ja toinen kehuu heti perään kuinka kauniin valkoiset hampaat naisella tämän jälkeen on. ”Elämänlaatu paranee kun voi hymyillä ja tietää hammasrivistön näyttävän hyvälle”, sanoo esittelijä. Aivan huomaamattaan mies alkaa tunnustella kielellään omia hampaitaan ja tuntee niiden pinnalla töhnäkerroksen. Hän odottaa mainoksen loppuun ja soittaa toisella kännykällään – jottei puhelu vain menisi pizzalähetin soiton päälle - ruudussa näkyvään numeroon. Ettei vaan jää Jutan valloittaminen sitten enää kiinni mistään tummaläiskäisistä hampaista, mies kun ei ollut edes tajunnut ajatella purukalustonsa keltaisuuden osuutta valloitusvaikeuteen.
Mies alkaa pohtia, onko kenties vielä joitain muita seikkoja, joita hän ei ole ottanut huomioon. Autonsa hän jo vaihtoi BMW 530XD Touring Businessiin. Sisustussuunnittelijalle hän soitti pari viikkoa sitten, ja suunnitelmien mukainen makuuhuone on jo valmis – mies ei halunnut viettää leikkauksen jälkeisiä päiviä ihan minkälaisessa ympäristössä tahansa. Uusi tupee löytyy. Vaatevarastonsa mies aikoo uusia heti kun näkee, miten pieneksi leikkaus on hänet kutistanut. Mies hymyilee miettiessään, kuinka kauppojen tympeät myyjät joutuvat vihdoinkin palvelemaan häntä
- kuten oikein on - sen sijaan, että sanovat aina, ettei Armanin pukuja löydy koossa 60. Kunhan eivät olisi provisiopalkalla, huolehtii mies heti jälkiajatuksena, sillä silloinhan pilkka osuu hänen omaan nilkkaansa. No, hän on sitten hankala asiakas koko rahan edestä!
Puhelimen pirinä keskeyttää miehen ajatukset. Pizzakuski soittaa ja pyytää miestä päästämään hänet portista sisään. Mies laskee luurin kiinni ja kokoaa kaikki voimansa. Silmät kiinni puristettuina ja hikikarpalot pitkin otsaa vierien hän pinnistää itsensä vapaaksi sohvan ahneesta halauksesta. Voitonriemua tuntien hän kävelee eteiseen ja painaa nappia jolla pihaportti aukeaa. Kyllä, pian iso pyörä alkaa pyöriä ja jää Jutaltakin monttu auki: pian hän on kuin uusi mies.
//pari aikamuotosekaannusta korjattu.
~Zen Café - Idiootti
Tässä siis tarina eräänlaisesta idiootista, satiiripajan tuotantoa. Voipi tosin olla, että vaihdan nimen; "Rikas, rakas..." sopisi ehkä paremmin. Tai en tiedä. Saa ehdottaa jos tietää osuvamman.
Maan vetovoima vetää miehen takapuolen kiinni sohvaan. Vetovoiman määrä on niin suuri, että punaiselta mokkapilveltä nouseminen on vaikeaa, suorastaan ylivoimaista. Jo käden kurkottaminen kohti käsinojalla lepäävää kaukosäädintä on väsyttävää, ja kapulan osoittaminen kohti televisiota melkein mahdotonta. Nappia jaksaa vielä jotenkuten painaa, kun oikein pinnistää. MM-kisat ovat alkaneet pari päivää sitten. Joka kanavalta tulee urheilua ja mies hymähtää. Hyvähän noiden on pinkoa, pitkäkoipien, kun ei ole ylimääräisiä kiloja joita kantaa mukana. Mies laskee katseensa omaan, kunnioitettavan kokoiseen vatsaansa ja leveä virne nousee hänen naamalleen. Pian hänkin kirmaa kuten nuo afrikkalaiset, aika rasvaimuun on jo varattu. Sitten hän näyttää kaikille, toimiston Jutallakin muuttuu ääni kellossa kun näkee pomonsa solakoituneen. Itsetyytyväisenä mies vajoaa syvemmälle kankaan ja jousten syleilyyn. Hän ottaa kännykkänsä käteen ja valitsee pikavalinnasta Koti-Pizzan numeron. ”Perhelätty kotiinkuljetuksella, reilusti juustoa ja pepperonia. Ja ei tarvitse tuoda niitä rehuja, ei täällä mitään kaneja ole”, mies hörähtää puhelimeen. Nyt saa syödä kun pian ne kaikki ylimääräiset kilot imetään kuitenkin pois.
Mies kurkottaa toisella käsinojalla olevan tupakka-askin käteensä ja sytyttää nortin palamaan. Välillä hän hörppii tölkistä keskiolutta ja jommankumman käden ollessa vapaana surffailee kanavia. Mistään ei tule mitään mielenkiintoista, urheilukanavallakin on nyt naisten lajeista. Mitä katsottavaa niissä nyt on, kaikki ovat voimistelleet rintansa pois, tylsää lautoja on töllötellä. Vihdoin kanavasurffailun ohessa mies näkee vilahduksen jostain, mikä ei ole urheilua, ja jää katsomaan kanavaa. Ostos-TV:hän se, vai Tvinskö se nykyään on nimeltään. Vetävän näköinen mimmi pitää jonkinlaista laitetta suussaan ja toinen kehuu heti perään kuinka kauniin valkoiset hampaat naisella tämän jälkeen on. ”Elämänlaatu paranee kun voi hymyillä ja tietää hammasrivistön näyttävän hyvälle”, sanoo esittelijä. Aivan huomaamattaan mies alkaa tunnustella kielellään omia hampaitaan ja tuntee niiden pinnalla töhnäkerroksen. Hän odottaa mainoksen loppuun ja soittaa toisella kännykällään – jottei puhelu vain menisi pizzalähetin soiton päälle - ruudussa näkyvään numeroon. Ettei vaan jää Jutan valloittaminen sitten enää kiinni mistään tummaläiskäisistä hampaista, mies kun ei ollut edes tajunnut ajatella purukalustonsa keltaisuuden osuutta valloitusvaikeuteen.
Mies alkaa pohtia, onko kenties vielä joitain muita seikkoja, joita hän ei ole ottanut huomioon. Autonsa hän jo vaihtoi BMW 530XD Touring Businessiin. Sisustussuunnittelijalle hän soitti pari viikkoa sitten, ja suunnitelmien mukainen makuuhuone on jo valmis – mies ei halunnut viettää leikkauksen jälkeisiä päiviä ihan minkälaisessa ympäristössä tahansa. Uusi tupee löytyy. Vaatevarastonsa mies aikoo uusia heti kun näkee, miten pieneksi leikkaus on hänet kutistanut. Mies hymyilee miettiessään, kuinka kauppojen tympeät myyjät joutuvat vihdoinkin palvelemaan häntä
- kuten oikein on - sen sijaan, että sanovat aina, ettei Armanin pukuja löydy koossa 60. Kunhan eivät olisi provisiopalkalla, huolehtii mies heti jälkiajatuksena, sillä silloinhan pilkka osuu hänen omaan nilkkaansa. No, hän on sitten hankala asiakas koko rahan edestä!
Puhelimen pirinä keskeyttää miehen ajatukset. Pizzakuski soittaa ja pyytää miestä päästämään hänet portista sisään. Mies laskee luurin kiinni ja kokoaa kaikki voimansa. Silmät kiinni puristettuina ja hikikarpalot pitkin otsaa vierien hän pinnistää itsensä vapaaksi sohvan ahneesta halauksesta. Voitonriemua tuntien hän kävelee eteiseen ja painaa nappia jolla pihaportti aukeaa. Kyllä, pian iso pyörä alkaa pyöriä ja jää Jutaltakin monttu auki: pian hän on kuin uusi mies.
//pari aikamuotosekaannusta korjattu.