Milloin sait Playstationin?

[carnaviero]

No olisin tehnyt pidemmänkin nimen ketjulle, mutta se ei ollut tarpeen. Siis aloitetaanpas. Milloin näit tämän vehjeen ensimmäistä kertaa ja milloin sait sen. Ihan sama onko se 1, 2 tai joku muu Pleikka, kunhan se vain on se.

Minä sain sen jouluna 98. Oikeastaan lahja oli siskolleni. Myöhemmin kuitenkin sain sen vehjeen omakseni. Se oli melko isossa paketissa ja olin varmaan ihan äimän käkenä, kun näin sellaisen laatikon. Olin varmaan aluksi myös kateellinen, koska siskoni sai niin ison paketin. Boksista putkahti esiin levy minkä nimi on Demo 1 ja se on vieläkin pelihyllyllä. Sitten sisältä näkyi myös jotain harmaata ja se se oli: Playstation. Iskä teki asennukset, kun, sillä aikaa lapset tuijottivat ihmeissään. Tv laitettiin päälle ja demo sisään. Saatiin myös Croc, mutta sitä ennen kokeiltiin demoa.

Vuonna 03 silloin jo oma pelikoneeni alkoi yskiä ja se rämähti. Sellaiset hopeanväriset pallukat lähti siitä irti. Olin jo 2 vuotta ajatellut saavani Pleikka kakkosen ja olin varma, että ajatus kävisi toteen. Oikeastaa olin melko iloinen, että se hajosi (kaipa sitä ahneutta). Lokakuussa käytiin ostamassa se kone mahdollisimman halvalla Jumbosta. Löydettiin se sitten hintaan 249¤. Ostimme samalla pari peliäkin. Kingdom Hearts oli ollut minulla jo kesästä asti. Siis jo ennen ykkösen rikkoutumista. Ja se sama vehje puksuttaa vieläkin huoneessani onnellisesti.
Siinä oli minun historiani ja luulen, että jotkut haluavat kertoa myös omista kokemuksistaan.

[Gabriel]

Sain sen joskus vuoden 98 syksyllä. Olin samana kesänä muuttanut Suomeen, en osannut kieltä tarpeeksi hyvin voidakseni edes lukea kirjoja ja kävin maahanmuuttajakoulua, jossa jouduin kiusatuksi eri maista tulleiden moniongelmaisten tapausten taholta. Pleikkari oli siinä tilanteessa varsinainen taivaanlahja.

Minulle tulee todella nostalginen olo kun muistelen sitä, kuinka hienoa olikaan paskan koulupäivän jälkeen laittaa harmaaseen pelikoneeseen Tekken 3, Gran Turismo (se ykkönen) tai Gex: Enter the Gekko. Aivan parasta päivässä. Silloin sai myös pelata enintään pari tuntia, kun oli vain yksi telkkari ja isäpuoli katseli töiden jälkeen paljon ohjelmia. Kun minulle hankittiin oma telkkari (se oli ihmeellistä se!), ei modattu pleikkarini näyttänyt isäpuolen kaverin Virosta tuomia pelejä värillisinä. Välillä tuli sitten vietyä koko kone olohuoneeseen siksi aikaa, kun isäpuoli oli töissä, jotta voisi pelata mm. Silent Hilliä väreillä. Huh, tuntuu aivan omituiselta ajatella, että se vapaus määrätä omasta pelaamisestaan oli joskus noin pieni. :D

Playstation 2:sen hankin sitten samana vuonna kun se tuli eli 2000. Sain manguttua äidiltä "etuajassa tulevan joululahjan" ja olin todella onnessani, kun sain kytkettyä hienon mustan konsolin telkkariini. Ensimmäinen pelini, Tekken Tag Tournament, tuntui aivan upealta kokemukselta sekin. Miten voi jossain pelissä olla noin hyvät graffat?!

Huh, pakko myöntää, että pleikkari liittyy henkilöhistoriaani hyvin läheisesti. :) Vaikka peliharrastukseni oli jo alkanut SNESin myötä sekä sitäkin ennen Suborin (joka taisi olla Virossa myytävä piraatti-NES, vaikken olekaan varma, koska olin ehkä viisivuotias) voimin, vasta pleikkarin saatuani se pääsi kunnolla alkuunsa. Niihin aikoihin - eli joskus 11-vuotiaana - opettelin myös käyttämään Intternettiä ja se oli todella hieno tunne mennä Cheat Code Centraliin (http://www.cheatcc.com/) ja napata koodit The Lost World: Jurassic Parkin kaikkiin hahmoihin. Tuon sivuston ulkoasu on muuten etääntynyt siitä miellyttävän yksinkertaisesta tyylistä, joka vallitsi kahdeksan vuotta sitten, mutta logo on pysynyt samana. Propsit siitä.

On se pleikkari kova.

[Naskali]

Se oli armon vuonna 1997. Itse en oikein ollut mukana pelikoneen tilauksessa, enkä oikein tajunnut kun isoveljeni iloitsi kyseisen vempeleen tulosta taloon. Edelliset peli-kokemukseni olivat olleet naapurin nesillä hankittuja, eikä pelikoneen hankinta kovin mullistavalta tuntunut silloin. Ekoina peleinä tuli Air combat ja Porsche Challenge sekä demodisketti. Tuohon aikaan me lapset leikimme enemmän ulkona kuin pelasimme pelikoneilla >:( ja aluksi pelasinkin vain silloin tällöin isoveljeni kanssa Porsche challengea, ja demodisketin tekken 2 ja Crash Bandicoot pelejä. Air combat oli ikäiselleni liian vaikea :(

Kohokohtia Pleikkaritaipaleella:

Crash bandicoot 2 - ensimmäinen koukuttanut pleikkaripeli. Ulkona leikkiminen jäi väiliin siksi aikaa kun tahkosin läpi.
Die hard trilogy - isoveljeni toi helsingistä. Ensimmäinen peli, jonka vanhempani halusivat heittää pois. Käytin cheatteja kun oli ikäiselleni kakaralle liian vaikee :(
Ensimmäiset kosketukset peleihin kulttuurina - koska tuohon aikaan ei netti ollut vielä niin yleinen, ensimäiset kosketukseni videopeleihin kulttuurina ja harrastuksena tuli hankittua pelilehtien kautta. Ensin tuli hankittua VPL:lliä, joiden mukana sai siistejä demodiskettejä, ja sitten pantiin Peliasema (nykyisin osa Pelit lehteä) tilaukseen.
Final fantasy 6 - eka FF-sarjan peli joka koukutti
Final fantasy 7 - eka ja ainoa riippuvuutta aiheuttanaut videopeli.
Ps2:n hankinta ja eka ps2 pli, dead or alive 2, joka oli vuosia suurkulutuksessa.
Kyky polttaa omat pelinsä, vasta tänä vuonna saavutettu ability.

:) :) On muuten loistava ketju, ihan sydäntä lämmitää muistella psone historiaansa.

[pehmo]

Tuossa muutama viikko sitten.
Huomattuani että paikallinen vaihtopelit (http://www.vaihtopelit.net/catalog/) oli lopettunut toimintansa 2½ vuoden jälkeen, päätin siirtyä seuraavaan liikkeeseen, joka ei ole yhtä tasokas, mutta peliliike kumminkin. Kukaan ei voinut kertoa minulle liikkeen lopettamisesta, toiveikkaana marssin putiikin ovelle siinä toivossa että josko niillä olisi tallessa jossain vanhanmallinen pleikka ykkönen. Ovella huomasin että koko parinkymmenen neliön putiikki oli tyhjä ja ovella vuokrattava lappu. Ei muuta kuin seuraavaan. Pienen jutustelen jälkeen myyjän kanssa lähti televisiosta pleikan piuhat irti ja kannoin sen kotia, hintaakin tuli vain 15 euroa. Vanhan mallinen pleikka import pelien takia.

Ensimmäinen harmaalaatikko tuli taloon kai 98, ensimmäisenä peliä crash bandicoot 2. Peli tuli pelattua yhtä kenttää lukuun ottamatta läpi, en ikinä tajunnut mikä sen yhden aikasuokristallin idea oli, oi sitä aikaa kun internetistä ei saanut apua. Pelejä konsolille ehti kertyä varmaan 30-50, suurin osa meni vaihdossa. Mainittakoon nimeltä nyt vaikka Kula world, jossa pääsin hyvin pitkellä, riippuen mikä se viiminen kenttä on, käsittääkseni pääsin viimeiseen maahan.

PS2 tuli 2002, voiko se pitää paikkansa kun muistikuva on että FFX oli ensimmäinen peli, tosin konsolia ostaessa mukana tuli FFSW niin kaipa se vuosi oli 2002 alkuvuosi. Ei kyllä uskoisi että olen hommanut laitteen noin 2 vuotta julkaisun jälkeen.

[Gabriel]

Air compat
Air Combat! :lovetus:

Ensimmäiseen en ehtinyt koskaan tutustua, mutta kolmannen ostin, koska kansi oli niin siisti ja oli se mahtava peli. En tiedä, innostuisinko siitä enää nykyään, mutta tuonikäinen vekara, jolla ei ollut muitakaan harrastuksia, oli vähintäänkin hurmiossa (ei sentään hurmeessa). Huonoilla tekstuureila tehdyt Lähi-idän maastot, suloisen köykäiseltä näyttävät lentokoneet ja se ääni, joka varoitti lähestyvistä vihollisista. Ah, mahtavaa.


Ensin tuli hankittua VPL:lliä, joiden mukana sai siistejä demodiskettejä, ja sitten pantiin Peliasema (nykyisin osa Pelit lehteä) tilaukseen.
VPL! :lovetus:
Peliasema! :lovetus:

Muistan ensikosketukseni Viralliseen Playstation-Lehteen. Olin parin kilometrin päässä kotoani R-kioskilla (joka oli 50 metrin päässä Oskelantiestä, josta en osannut aavistaa viiden vuoden päästä tulevan ensimmäinen oma kotini) ja näin hyllyssä erittäin siistin lehden, jossa oli Quake 2 -aiheinen kansi. Ostin sen ja mitä ihmettä - sen sisällä oli hieno demolevy, muovisissa kansissa! Siihen tuli ihastuttua välittömästi ja sen johdosta ostinkin Q2:sen pleikkariversion, mikä oli kyllä yksi parhaita ostoksia siihen aikaan. Peli oli aivan huippu ja moninpeli vasta rulettikin! Vain tuon takia tuli ostettua multitap ja ylimääräisiä ohjaimia. Muistaakseni juhlistimme vanhan vuosituhannen loppuakin kavereiden kanssa (silloin niitä alkoi jo olla) pelaamalla Kveik kakkosta. Ajattelenpa vaan... juhlistavatko ihmiset enää tuollaisia asioita moisella herttaisella, viattomalla tavalla? Tuskin! :murjotus:

Aloin joka tapauksessa tilata VPL:eä ja nautin joka numerosta. Siitä luin ensimmäiset jutut FFIX:stä ja monista muista hyvistä peleistä sekä ihastelin joidenkin numeroiden kansissa ollutta Lara Croftia. Murrosikään tulleena poikana yritin piirtää joistakin niistä alastonkuvaversiota, mutta ei näin paska piirtäjä mitään osannut. :D

Myös Peliasema oli todella hyvä lehti ja minä olin kerta kaikkiaan vittuuntunut, kun se päätettiin liittää tuohon PC:tä suosivaan, ylimieliseen ja porvarilliseen Pelitiin! :prkl: :prkl: :prkl: Pleikkari joutui aivan poljetuksi ja siitä kertovat uutiset hukkuivat muiden, yleensä PC:stä kertovien, asioiden joukkoon. Se pisti oikein vihaksi, kuinka ylimielisellä asenteella toimittajatkin siihen suhtautuivat puhuen samalla PC:n ylivertaisuudesta. Erityisesti tämä harmitti minua siksi, koska Peliasema oli ollut minulle niin läheinen lehti. Se kertoi oman konsolini asioista ja sille ilmestyvistä mielenkiintoisista peleistä (tuo oli pelaamiseni kulta-aikaa, sen jälkeen ei ole enää sattunut noin paljon hyviä julkaisuja ja ostoksia samaan aikaan), sen paperi oli parasta mitä olin pelilehdissä nähnyt ja kirjoituksissa vallitsi leppoisa, joviaali tunnelma. Toimittajat olivat mukavimpia, joita olin nähnyt.

Muistan ensimmäisen kosketukseni Peliasemaankin. Sanooko Legacy of Kain kenellekään mitään? Pitäisi sanoa. Soul Reaver oli juuri ilmestymässä kauppoihin ja yhdessä Peliaseman numerossa oli hieno kuva Kainista, jota Raziel lähestyi takaa. Ahmin pelistä kertovan kirjoituksen hetkessä ja luin sitä vielä monta kertaa - jopa pari vuotta pelin ilmestymisen jälkeen. Ja jos pitäisi nimetä peli, josta on ollut minulle eniten mahtavuuden, taianomaisuuden ja ihmeellisyyden tuntua, se saattaisi juurikin olla Soul Reaver (niitä muistoja tosin varjostavat pahat muistot äidin alkoholismista ja siitä kuinka perhetilanne oli ehkä pahimmillaan... pelit muuttuivat pakokokemuksena entistäkin tärkeämmiksi).

Oi voi. R.I.P. Peliasema.


Mainittakoon nimeltä nyt vaikka Kula world, jossa pääsin hyvin pitkellä, riippuen mikä se viiminen kenttä on, käsittääkseni pääsin viimeiseen maahan.
Kula world! :lovetus:

Jos me puhumme siitä herttaisesta pelistä, jossa pyöritetään palloa kolmiulotteisten kappaleiden sivuja pitkin, niin kyseessä on elämäni rakkaus, johon en koskaan päässyt tutustumaan. Pleikkarini mukana tuli demo-cd, jossa oli mm. tuo peli. Vedin sitä parin minuutin demokenttää vaikka kuinka monia kertoja ja aina tuntui, että tätä täytyy saada lisää. Ikävä kyllä tuo peli ei koskaan päätynyt kokoelmaani. :(

Hieman samanlainen tapaus on yksi toinen peli, jota pääsin myös pelaamaan jollain demo-cd:llä. En muista enää sen nimeä, mutta se tuntui mahtavalta! Siinä ohjattiin yhtä pientä ukkoa, joka pakeni pientä harmaata tasannetta pitkin kohti tulevia kuutioita. Tietyille laatoille astumalla(?) niitä kuutioita sai häivytettyä, jolloin niistä sai pisteitä. Oli myös vihreitä kuutioita, joilla sai häivytettyä kerralla monta. Se oli mahtava peli, haluaisin sen vielä joskus.

Nostalgia-pelejä on niin paljon, etten jaksa niitä tässä edes mainita. Tulen kyllä quoteamaan, jos joku muu ottaa ne esille, mutta saa tämä posti nyt olla. Kylläpäs tuli tunnelmoitua ja käytettyä hymiöitä. :D

[Nyarlathotep]

Oman koneeni sain vuoden 1999 tai 2000 jouluna ja se olikin ensimmäinen varsinainen pelikone tähän taloon. Olinhan minä sitä jo pidemmän aikaa pyydellyt vanhemmilta, kun "kavereillakin oli". Hintaa en muista, mutta se oli varmaan sellaiset 700-900 markkaa. Tuossa kaapissa se makaa nyt satoja, ehkä tuhansia tunteja käytettynä ja hyvin on palvellut. Koska laite on hankittu suht. myöhään, niin se ei ole sitä vanhinta mallia, vaan tuollainen pienikokoinen PSOne, jonka isä osti käytettynä jostain. Koskaan ei ole ollut laitteen kanssa mitään ongelmia, eikä sitä ole tarvinut käydä viemässä korjattavaksi. Ja hitto vie, pienempänä tuli todella pelattua paljon. Joskus jopa sellaiset 8-10 tuntia päivässä. Yksi suurimmista pelisaavutuksistani onkin se, että olen vetänyt Spyro 3:n läpi ilman, että olen tallentanut kertaakaan. :D Muistikortin kun hankin vasta muutama kuukausi sen jälkeen, kun laite oli hankittu. Spyro kolmonen olikin ensimmäinen pelini pleikkarille ja sitä seurasivat Crash Bandicoot 3, Spyro 2 ja Tony Hawk 2 ja myöhemmin Final Fantasyt. Modpiiriä en ole koskaan tuohon hankkinut, enkä ole enää aikomassakaan. Tuskin edes omaan PS kakkoseenikaan. Pelejä en ehtinyt hankkia hirveästi. Ehkä sellaiset parikymmentä, joista osa on myyty pois ja osa vaihdettu. Lähinnä kaikista rakkaimmat pelit ja kaikki legendapelit ovat jääneet hyllyyn. Final Fantasyt, The Legend of Dragoon ja Spyrot ovat kaikista parhaimpia, mutta löytyyhän tuolta Micro Maniacsia, Toni Haukkaa, Tekkeniä ja lisäksi jotain Harry Potter ja Aku Ankka -huttua. Lisäksi minua harmittaa suunnattomasti, että myin alkuperäisen Silent Hillini joskus pilkkahinnalla pelikauppaan. Minä en vain silloin uskaltanut pelata koko peliä. ;_____; Laitteen varsinainen kulutus alkoi, kun isä osti minulle Ruotsista Final Fantasy IX:n vuonna 2002. Veikkaisin, että noin kahdeksan tai yhdeksän kymmenesosaa PS1:n peliajastani on kulunut juuri Final Fantasyiden pelaamiseen.

PS2 tulikin sitten varsin myöhään, vasta viime joulukuussa. Täytyy sanoa, että en ollut edes vailla koko laitetta, mutta se nyt vain tuli. :) Halvalla saatiin. Käytiin ostamassa (taas) käytettynä panttilainaamosta 90 eurolla ja mukana tuli viisi peliäkin (joista ainoastaan GTA: Vice City on hyvä peli), joista pari myin heti pois kaverille. Nykyään tulee pelattua hieman vähemmän, kuin aikoinaan, joten ihan niin ahkerassa käytössä ei PS2 ole ollut, mutta eiköhän se taas tuossa joulun alla pääse kunnon käyttöön (FFXII ja MGS3: Subsistence). Eniten tuossa häiritsee tuulettimen hurina, josta ei PSOnessa ollut tietoakaan, mutta ei se pelatessa kovin haittaa.

Meitsi ei ole koskaan omistanut niitä Demo-CD:eitä, joita sai ties mistä. Pleikkarin mukana tuli kyllä joku lappunen, joka piti täyttää ja sitten lähettää postitse. Demoa ne lupailivat, mutta vaikka lähetinkin sen lomakkeen, niin eipä sieltä mitään demoa kuulunut. Törkeää. >:/ Kaverin luona olen kyllä pelaillut niitä ja hyviä pelidemoja löytyikin, kuten vaikkapa mahtava Ghost in the Shell, Tomb Raider ja jo mainittu Kula World. Muistaako joku sellaista peliä, kuin Lomax (http://www.cdaccess.com/jpg/shared/front/large/lomax.jpg)? Itse en ole koskaan sitä omistanut, mutta pelasin sitä yhden kaverini luona jo ennen, kuin sain oman pleikkarini. Silloin se ainakin oli ihan hemmetin haastava tällaiselle evopelaajalle.

Loistava nostalgiaketju _b

[pehmo]

Kula world! :lovetus:

Jos me puhumme siitä herttaisesta pelistä, jossa pyöritetään palloa kolmiulotteisten kappaleiden sivuja pitkin, niin kyseessä on elämäni rakkaus, johon en koskaan päässyt tutustumaan. Pleikkarini mukana tuli demo-cd, jossa oli mm. tuo peli. Vedin sitä parin minuutin demokenttää vaikka kuinka monia kertoja ja aina tuntui, että tätä täytyy saada lisää. Ikävä kyllä tuo peli ei koskaan päätynyt kokoelmaani. :(

Kyllä puhumme juuri siitä missä syötiin hedelmiä, käännettiin tiimalasia ja väisteltiin milloin mitäkin. (Kääntäen veistä vielä haavassa,) peli sai ihan uusia ulottivuuksia kun pallo vaihtoi väriä jonkun 20? kentän välein jolloin vaihtui myös teema. Voi että sitä ensimmäistä viidakkokenttää kun sai vielä uuden pallon. Ehkäpä saan syyttää Kulaa nykyiseen seikkailupeli intooni. Oikeasti peli muuttui loppu päässä oikeasti vaikeaksi, kentät ovat yhtä sokkeloa ja liikkuvat piikkitähdet tuskaa. Aikuisten oikeasti pelin loppu oli vaikea.

Jos joku haluaa ostaa läjän vpl demoja niin voin tarkistaa joskos ne olisivat vielä tallella. VPLlää kyllä tuli ostettua juuri demojen takia, ikinä lehdet niin kiinnostaneet, mutta hyviä demoja(g-darius?,tombi,ja miljoona muuta jotka ei nyt tule mieleen) pystyi pelaamaan vaikka kuinka paljon. Damn että pleikka ykköselle tehtiin sen alkuaikana oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia pelejä.

[Jubei]

Hmm...koskahan itse sain ensimmäisen pleikkarini, taisi olla joku kymmenisen vuotta sitten. Olin tosiaan kahdeksan tai yhdeksän kun omani sain, ensimmäisen viikon minulla ei tainnut olla edes muuta kuin demodisci, silläkin oli jotain hyviä pelejä vaikka en tosin enää muista että mitä. Ensimmäinen pelini pleikalla oli crash ykkönen, joka on minulla vieläkin. Kaikenkaikkiaan loistava peli ja mielestäni paras crash. Tosin en kai koskaan päässyt tätä täydellisesti läpi, parhaimmillaan sain joku 97-98% kun 100% oli täydet. En koskaan saanut kaikkia laatikoita siltakentistä, toisen nimi ainakin oli road to nowhere. Pitäisi oikeasti kaivaa tuo taas joskus kaapista ja alkaa pelaamaan, loistava peli kaikenkaikkiaan. Yksi aikainen peli oli myös tekken 3, pelistä itsestään en paljoa muista kuin sen että kaikki boonukset oli hirveän helppo saada. Kolmas jostai on hyviä muistoja on resident evil 3: Nemesis. Tämän pelin pystyi tosiaan pelaamaan läpi tunneissa, muistan vieläkin kun vedin parhaimmillaan tätä peliä 2-3 kertaa päivässä putkeen läpi.:D Parhaimmillaan sain toiseksi parhaimman rankin eli A:n kun S oli paras. Kaikki muut kriteerit täytin, paitsi S:n tarvitsi läpipeluuajaksi 2h ja minulla meni 2h 18 min.

Yleisesti ottaen pleikka 1 oli ensimmäinen pelialustani, sitä ennen olin vain hakannut jotain keenejä tietokoneella. Mutta kaikenkaikkiaan hyviä muistoja tulee mieleen ensimmäisiltä pelivuosilta. Tuolloin ei itsellänikään ollut Kaapin tapaan omaa tv:tä vaan pelasin aina olohuoneessa vain silloin kun porukat eivät katselleet tv:tä. Jossain vaiheessa sain oman tv:n ja siitä vasta pelaaminen alkoikin.


Air Combat!:lovetus:

Ensimmäiseen en ehtinyt koskaan tutustua, mutta kolmannen ostin, koska kansi oli niin siisti ja oli se mahtava peli. En tiedä, innostuisinko siitä enää nykyään, mutta tuonikäinen vekara, jolla ei ollut muitakaan harrastuksia, oli vähintäänkin hurmiossa (ei sentään hurmeessa). Huonoilla tekstuureila tehdyt Lähi-idän maastot, suloisen köykäiseltä näyttävät lentokoneet ja se ääni, joka varoitti lähestyvistä vihollisista. Ah, mahtavaa.

Minäkin muistan pelanneeni kyseisen pelin ykkösosaa, lainasin sen aikoinaan kaveriltani. Itse pelistä en muista paljoakaan, paitsi että pidin tehtäväsysteemistä ja että läpäisin kai pelin. Eikös siinä ollut jonkinlainen rahasysteemi että tehtävistä sai rahaa jolla pystyi ostamaan uusia koneita vai muistanko täysin väärin?

[Ninjor]

Oma peliurani ponkaisi käyntiin siinä viiden-kuuden ikäisenä tappina. Serkulla oli Sega megadrive, joka räjäytti tajunnan aika tehokkaasti. Oli vielä niin antelias heppu, että antoi laitteen ja pelinsä "lainaan". Ko. laite löytyy täältä vieläkin, ja ostin sille itsekin kasan pelejä. Kaverit ja naapurit hankkivat SNESsejä ja NESsejä ja jokaisen luona käytiin vuoroin hakkaamassa aikakauden kovimpia tuotoksia.

Mutta vasta playstation vei minut täysin mukananaan. Tällä kertaa jutun takana oli toinen serkku, joka tuli Tanskasta asti julistamaan pleikkarin ilosanomaa. En ollut vielä kuullutkaan koko laitteesta, koska ainoa peliaiheinen lehti jota luin oli Sonic the hedgehog -sarjis. ;D

Pleikkari tuli hankittua vuonna 97 (vai oliko se 98), ollessani vasta napero. Aivan käsittämättömän upea laite. Ekat pelit oli Croc: Legend of the Gobbos ja Destruction Derby, jotka tuli vaihdettua Tampereen gamehousesta pieneen kasaan megadrive-pelejä. En muista loppujen pelien ostojärjestystä, mutta alkujoukossa oli mm. Tekken 1 & 3 (kakkonen tuli jauhettua serkulla puhki joten en omaksi hankkinut), Armored Core, Tomb Raider, LoK: Soul Reaver, Bushido blade + muita joita ei nyt tule mieleen.

Ja tietenkin Final Fantasy VII. Super Powerista tuli luettua hypetystä, ja peligenre oli Phantasy Starin (jota en tosin alle kouluikäisenä tajunnut) muodossa tuttu jo megadrive-ajoilta. Tietty ensin peliä piti kokeilla gamehousessa ennen ostoa. Olin aika pettynyt, enkä ymmärtänyt hypeä tekeleen ympärillä. No, naapuri hommasi pelin ja pelasimme sitä porukalla. Lopulta piti ostaa omakin kappale. Tästä tuli koko elämäni paras pelikokemus. Juoni, hahmot - koko peli, oli aivan sanoinkuvailemattoman upea. Tarina kosketti aikalailla, huikea seikkailu. Se oli ennennäkemätöntä, että pelihahmot kuolivat ja koko pelin fiilis oli täysin uusi tuttavuus. Peli eteni myös hitaasti dialogia kääntäessä sanakirjan avulla, ja sitä toivoikin ettei tarina ikinä lopu. Onneksi kaverini olivat 1-3 vuotta vanhempia, joten enkunkielikin taittui paremmin kuin meikäläisellä, jolla englannin opiskelua ei ollut tuohon aikaan edes vuotta takana. Nimesimme hahmot omilla nimillämme, joka syvensi kokemusta entisestään. :D

"Hei ota toi Timo pois ryhmästä ja anna mulle toi taika! Miks Vesalla on isoimmat levelit?! Tuukalla on parhaat limit breakit joten ehkä toi pomo kaatus niillä"

Resident Evilit iskivät myös, ja todella kovaa. Ykkönen tuli hakattua useaan otteeseen läpi. Paras kohtaus oli "Kaappi-tsombi" (:P). Kakkososaa odotettiin kuin kuuta nousevaa ja sen saatuamme seurasi 14-tunnin peliputki, ruokana pelkkiä laivalta ostettuja chewits-karkkeja. Siinä sitten käytiin vuorotellen oksentamassa parvekkeelta, mutta se ei pelausta haitannut! (paitsi lopuksi homma kävi fyysisesti mahdottomaksi, mahakipu, huono olo ja päänsärky ehkäpä ennätysmitoissa, mutta tosi siisti kokemus silti)

Koulussakin kirjotettiin Final Fantasy- ja Tomb Raider-henkisiä tarinoita kolmannen luokan äikäntunneilla! :shy:

Demo Cd:t olivat kyllä loistavia. Soul Reaverin demo tuli ennen pelin lopullista hankintaa hakattua läpi kaikilla mahdollisilla tavoilla, kiskottua ne parit vihut mitä siinä löytyi ympäri pelialuetta ja koitettua kaikki niksit. En tilannut Virallista Playstation-lehteä, mutta ostin numerot aina kun niissä oli demoja hyvistä peleistä. Joskus lyhyitä demopelejä tuli pelattua ihan älyttömästi, samaa pelikenttää uudestaan ja uudestaan. Kaapin mainitsema Kula World esimerkiksi. Luin tuohon aikaan lähinnä Super Poweria ja Pelimestaria, sekä lainasin viikottain kirjastoautolta muita pelilehtiä.

Jossain vaiheessa tuli hankittua mod-piiri, jonka faijan työkaveri juotti koneeseen. Pelejä tuli hommattua laittomia teitä isommissa määrin ja jossain vaiheessa opeteltiin kaverini supersiistillä polttavalla cd-asemalla kopioimaan niitä.

Sitten tuli hankittua PS2 sen ilmestyttyä, josta en nyt erityisemmin jaksa kirjottaa. Hyviä pelejä, mutta parhaat kokemukset ovat tulleet ykkösellä.


Hieman samanlainen tapaus on yksi toinen peli, jota pääsin myös pelaamaan jollain demo-cd:llä. En muista enää sen nimeä, mutta se tuntui mahtavalta! Siinä ohjattiin yhtä pientä ukkoa, joka pakeni pientä harmaata tasannetta pitkin kohti tulevia kuutioita. Tietyille laatoille astumalla(?) niitä kuutioita sai häivytettyä, jolloin niistä sai pisteitä. Oli myös vihreitä kuutioita, joilla sai häivytettyä kerralla monta. Se oli mahtava peli, haluaisin sen vielä joskus.

Taisi olla nimeltään Kurushi, tjsp. Oli playstationin mukana tulleella demo cd:llä ellen väärin muista. Kavereiden kesken ihmeteltiin, että kuka nyt tälläisen pelin ostaisi ja Kurushista tulikin aika hyvä vitsi meidän keskuudessamme. :D Nykyään peli saisi varmaan paremman vastaanoton.

[Moonstone]

Hieman samanlainen tapaus on yksi toinen peli, jota pääsin myös pelaamaan jollain demo-cd:llä. En muista enää sen nimeä, mutta se tuntui mahtavalta! Siinä ohjattiin yhtä pientä ukkoa, joka pakeni pientä harmaata tasannetta pitkin kohti tulevia kuutioita. Tietyille laatoille astumalla(?) niitä kuutioita sai häivytettyä, jolloin niistä sai pisteitä. Oli myös vihreitä kuutioita, joilla sai häivytettyä kerralla monta. Se oli mahtava peli, haluaisin sen vielä joskus.Pelin nimi on muistaakseni Kurushi Final. Kaverin luona tahkottiin monia kertoja sitä demoa. Pidin siitä pelistä. Tuossa linkki (http://www.jeuxvideo.com/articles/0000/00000359_test.htm) johonkin ranskankieliseen arvosteluun. Kuvista voinet helposti päätellä onko kyseessä sama peli.

Kotiin Playstation tuli joskus. Minulla ei tarkkaa muistikuvaa ole mutta olisikohan ollut loppusyksy '97. Sen muistan kun koulun jälkeen kävin kääntymässä kotona ja äiti lähti käyttämään kaupungissa. Matkalla poikkesin pankin kautta nostamassa säästämiäni rahoja (en muista kuinka suuren osuuden ne säästöt kattoivat konsolin hankintahinnasta) ja voi sitä hetkeä kun Joensuun Anttilassa kylmä käteinen vaihtui komeaan konsoliin. Samassa muovisäkissä oli myös toinen ohjain, muistikortti ja Grand theft auton platinum versio.

Kotona sitten ihmeteltiin piuhojen laittamista ohjekirjan kanssa. Lopulta kone oli kiinni seinässä ja olihan sitä naperona mukava ajaa autolla lenkkeilijäryhmän yli. Tuskailtiin kavereiden kanssa myös pelin tallennussysteemiä. "Miten tää tallentaa kun joka kertaa joutuu kuitenkin alottaa alusta?" Jippo oli siinä että massiivinen "kenttä" piti vetää kerralla läpi keräämällä tarpeeksi rahaa ja menemällä johonkin tiettyyn kohtaan. Vasta sen jälkeen tallentaessa sen kentän läpäisy tallentui. Vuosien saatossa sain avattua kaikki kuusi "kenttää" ilman huijauskoodeja mutta viimeistä en ikinä jaksanut yrittääkään vakavasti. Tehtävät tuntuivat turhan vaikeilta ja miljoonien keräämiseen olisi mennyt varmaankin kauan. Viidennen rupeaman läpäiseminen tuntui todella hienolta.

Erityisen lämpimästi muistelen kaverilta pariinkiin otteeseen lainassa ollut Vigilante 8:a. Co-oppina vihollisautojen romuttaminen oli mainiota ajanvietettä. Vigilante 8 2nd offence tarttui omaan hyllyyn myöhemmin ja yhtä hupia senkin hakkaaminen kaverien kanssa oli (ja miksei olisi vieläkin kunhan grafiikkaa ei katso). Suurin ero oli uudet autot ja liekinheitin, jolla ei tehnyt mitään. Taisi siihen saada yhden auton enemmän olemaan kentällä samaan aikaan. Varma en ole. Hulppeinta oli aina kun jonkun suusta pääsi: "Eiii! Ajoin omaan miinaan!" Siinäpä sitten sai nauraa toiselle tai kuunnella muiden röhötystä uudelleenyritykseen johtavaa tekstiä painellessa. Emme koskaan pelanneet Vigilanteja versuksena. Kavereiden mielestä co-op oli kivempaa.

Jossain välissä (Joulu '99) pukinkontista paljastui Final Fantasy 8. Koko pelin ensimmäinen läpipeluukerta oli hienointa ikinä. Enpä ole sen jälkeen mitään pelannut samallaisten fiilisten kanssa. Ilman sitä joululahjaa tuskin olisin täällä. Yhteensä itselleni pelitunteja kertynyt varmaankin jotain 400-500 eri uudelleenpeluukertojen merkeissä. Jossain välissä taisin vuokratakin konetta eräälle tutulle edullisesti, jotta tämä voisi pelata ff8:a. (Muistan kun näpyttelin hänelle written testien oikeita vastauksia tekstiviesteillä.) Myöhemmin kun hankin PS2:n annoin konsolin hänelle. Toivottavasti sillä on pelattu paljon ja siitä on pidetty hyvä huoli.

Hyvin se PS1 palveli monien vuosien ajan. Cd-keskiön halkeaminen ja niiden kuulien katoaminen tekivät sen käytöstä hieman hankalahkoa koska keskiön ympärille piti laittaa pieni paperilappu jotta levy pysyi paikoillaan. Ei se kuitenkaan paljoa häirinnyt kun harvakseltaan vaihteli pelilevyä.


Edit: Arvasin että joku ehtii ensin tuon kurushin kanssa.

[Yukimaru]

Eka playstation tuli kuudennella luokalla, Kun Isä kävi sen ostamassa nimipäivä lahjaksi. Sain siinä mukana Crash bandicootin ja Reloadin (josta ei äiti oikein tykännyt koska siinä teurastetaan porukkaa kuin muurahaisia). Näiden pelien jälkeen tulivat tietenkin Roolipelit.mm Final fantasy, Breath of fire jne.

Playstation 2 olikin sitten vasta amiksen tokal eli vuosi sitten, kun hankin sen vartavasten että, pääsin pelaamaan Makai kingdom Chronicles of the Sacred tomea. Ja siis tämähän PS2 oli se litteä musta malli ja on ihan hyvin palvellut yhden vuoden.

[Echo]

Olisiko vuosi ollut 1995, kun veimme SNES:n ja kaikki omistamamme pelit myyntiin saadaksemme rahaa PlayStationia varten. Ruotsista tuli tämä ihmelaite (3D-grafiikkaa!!) hankittua, sillä taisi olla silloin halvempi siellä, vai oliko niin, ettei vielä siihen aikaan ollut Suomessa julkaistu. Pohdimme aikamme myös Sega Saturnin ja Pleikkarin välillä, mutta päädyimme Pleikkaan syystä tai toisesta. Ensimmäiset pelit olivat Alien Trilogy ja Ridge Racer Revolution. Alien Trilogyn muistelisin olleen aika pelottava siihen aikaan, eikä me taidettu sitä koskaan läpi asti pelata. Muistan myös kuinka kenttien välissä olevia juonenpätkiä yhdessä äitiä apuna käyttäen koitimme suomentaa. Myimme pelin kuitenkin suhteellisen pian Suomessa olevaan pelikauppaan ja saimme siitä todella hyvän hinnan (olisiko ollut n. 300 mk, kun pelit maksoivat silloin 350-400 mk), sillä se oli niin uusi. Ridge Racer Revolutioniin ei ihmeemmin muistoja liity, paitsi muistan latausruutuna toimineen Galaxianin olleen suuri yllätys. Peliä ei kaiketi tullut pelattua kovinkaan paljon, sillä ajomalli oli liian vaikea, enkä ymmärtänyt mitään, kun auto lähti yhtäkkiä mutkassa sivuliirtoon. Sittemmin kaikki Ridge Racerit on tullut pelattua suurin piirtein läpi, vaikka ainoastaan neljännessä osassa on oikeastaan mitään merkittävää kehitystä tapahtunut aiempiin verrattuna.

Peliurani ei käynnistynyt PlayStation-aikoina, vaan jo SNES:n aikaan, joten aivan yhtä haikeita muistoja ei ole koneesta jäänyt. Monet pelaamistani peleistä ainakin näin jälkikäteen ajateltuina olivat melko keskinkertaisia, mutta kummasti ne jaksoivat silloin viihdyttää. Noihin aikoihin myös serkullamme oli PS, ja häneltä tulikin lainattua pelejä paljon. Parhaimpiin muistoihin kuuluu ranskankielinen Resident Evil ja Time Commando. Omaksikin hankimme Resident Evilin myöhemmin. RE oli todella jännittävä peli, ja etenkin metsästäjiksi kutsutut vihreät hirviöt tuntuvat vieläkin kammottavilta, sillä ne huitaisivat pään poikki yhdellä lyönnillä ja kuolemisen seurauksena joutui mahdollisesti pelaamaan tunteja uudestaan. Mieleen on jäänyt myös, kuinka soitimme serkuillemme kysyäksemme käännöstä erääseen taulupuzzleen, joka siis oli ranskaksi. Time Commando taas on jäänyt lähinnä mieleen omaperäisen kuvasuunnittelun ja kummalliset ohjauksen takia.

Myöhemmin pelaaminen kasvoi valtaviin mittasuhteisiin, sillä ostimme mod-piirin eräältä tutulta, joka myös piraattipelejä kaupitteli n. 100 mk:lla. Silloin se tuntui halvalta (kolme peliä yhden hinnalla), mutta en silloin piratismista muutenkaan niin välittänyt. Gran Turismon ja Resident Evil 2:n USA-versiot tuli ainakin hankittua, ja Bushido Blade 2:n taisin joskus jopa synttärilahjaksi saada. RE2:ta tuli tahkottua varmaan kymmeniä kertoja läpi, aivan loistava peli oli kyseessä. Peli oli erilainen riippuen siitä, kummalla hahmolla (Leon/Claire) pelin aloitti. En aivan tarkalleen kylläkään muista, miten systeemi toimi.

Gran Turismo oli autopelaamisen kulta-aikaa. Sitä ennenkin autopelit olivat kiinnostaneet, mutta mitään vastaavaa ei yksikään peli ollut aiemmin tarjonnut. GT oli aivan mielettömän addiktoiva ja laaja ja tuntui, ettei sitä koskaan voinut pelata tarpeeksi. Se, että autoja oli satoja ja kaikki vielä virallisia "oikeita" autoja oli ihmeellistä. Lisenssitestit olivat myyttisiä, älyttömän hankalia kokeita ja vaikemman saaminen tuntui vain etäiseltä haaveelta. Autojen virittäminen osilla tehokkaammiksi, uusien autojen saaminen kilpailuja voittamalla, rahan kerääminen samoja kisoja yhä uudestaan ja uudestaan pelaamalla - kaikki tämä oli uskomattoman hauskaa puuhaa. Pelissä oli myös järjettömän pitkiä Endurance-kisoja, joissa piti ajaa samaa rataa pari tuntia, niissäkin oli ihan oma tunnelmansa. Ensimmäinen Gran Turismo on ainoa peli, jonka jokaista versiota olen pelannut paljon. Japaniversio oli ensimmäinen pelaamani, mutta myöhemmin tuli USA-versiokin hankittua ja modatun pleikkarin hajottua meillä oli jonkin aikaa tavallinen pal-pleikkari, jossa ei tietenkään piraatit toimineet. Addiktio oli niin suuri, että piti euroversiokin ostaa vain jotta pääsi heti pelaamaan. Kakkososaakin tuli tahkottua varmaankin yhtä paljon, mutta kolmosen kohdalla alkoi into loppua, vaikka grafiikat olivatkin käsittämättön komeat (en uskonut ensimmäisiä videoita IGN:stä katsellessani sen olevan pelikuvaa).

Nämä pelit ovat kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä kaikkea koneeseen tuli työnnettyä ja hyviä pelikokemuksia on mielettömästi. Ylä- ja ala-asteella peleille tuntui olevan enemmän aikaa, silloin tapana oli pelata monia pelejä useaan kertaan läpi, mikä nykyään on kohdallani erittäin harvinaista.

[Sami E]

Pleikkari julkaistiin 1995, mutta siinä vaiheessa hyvin harvat oikeasti tiesivät siitä. Vielä vuonna 1996:kaan se ei ollut päässyt massojen tietoisuuteen, mutta silloin minä sen ostin. Silloin myytävät Pleikkarit olivat vielä ensimmäistä erää, joka myöhemmin osoittautuisi heikosti valmistetuksi, mutta hintaa oli jo silloin alennettu varsin kohtuullisen kuuloiseen 1595 markkaan, jolla se Pleikkari tuli hankittua kesällä 1996. Peleistä oli vielä siinä vaiheessakin pulaa: alkuajat olivat aika kuivia, vaikka Tekken oli hankittu jo valmiiksi ja pian jäljessä seurasivat Toshinden ja Krazy Ivan. Siinä vaiheessa demolevyt kuluivat käytössä paljon, kunnes elokuussa tuli hankittua se ensimmäinen todellinen Pleikkarin laatupeli: Jumping Flash! ja sitten marraskuussa suurin syntymäpäivälahjatoive oli tietenkin Jumping Flash! 2. Vuoden 1997 aikana tulivatkin sitten Suikoden, Vandal Hearts, Soul Blade, ja tietenkin Final Fantasy VII, ja kivaa oli. Tosin Final Fantasy VII -pelikokemusta häiritsi se, että se ensimmäinen Pleikkari meni rikki juuri sen aikana, toisella levyllä Aerithin kuoleman jälkeen (spoileri!). Se oli vähän kohtuutonta ja harmittavaa, kun laite oli kuitenkin tullut hankittua vain vähän päälle vuosi sitten, ja se ei ollut mitenkään kohtuuttomassa käytössä. Onneksi olin hankkinut myös Sega Saturnin, ja Pleikkapelejä pelattiin sitten muutama vuosi siskon hankkimalla laitteella.

[Ted]

Pleikkari julkaistiin 1995, mutta siinä vaiheessa hyvin harvat oikeasti tiesivät siitä. Vielä vuonna 1996:kaan se ei ollut päässyt massojen tietoisuuteen, mutta silloin minä sen ostin.
Kyllä minä ainakin tiesin oikein hyvin ja varmasti kaikki muutkin, ketkä senaikaisia pelimedioita seurasi tarkkaan, mm. Super Power -lehteä. =)

Aluksi suhtauduin todella penseästi PlayStationin tuloon ja pidin sitä kaikista tulokkaista vastenmielisimpänä ja sellaisena, jonka viimeiseksi hankkisin. N64 oli kirjoissani korkeimmalla ja Segan Saturn toisena. Näistä ehkä Saturn oli jossain vaiheessa potentiaalisin, jota olin hankkimassa. Toisin kävi, ehkä onneksi.

Siskonmies hankki PlayStationin joskus 1996 ehkä ja heillä oli mm. Wipeout ja Destruction Derby. Edellämainittu häkellytti minut ihan täysin ja samalla vaivihkaa hyppäsin PlayStationin kelkkaan. Vielä kun tuli ilmoitus, että Final Fantasyt siirtyy PlayStationille, oli soppa melkein valmis.

Meidän talouteen PlayStation taisi saapua sitten 1996 loppuvuosi tai 1997. En muista nyt ihan tarkkaan, mutta menoa se oli ja kyseinen konsoli palveli hyvin, tosin ensimmäinen hankittu alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä, mutta toinen yksilö palveli hyvin oman aikansa ja taitaa edelleen löytyä toimivana jostain kaapinkätköistä.

Edelleen PlayStation on minulle se kaikkien aikojen konsoli, sellaiset pelit kuin: Metal Gear Solid, Final Fantasy VII-IX, Suikoden I-II, Resident Evil 1-2, Silent Hill, Xenogears, Tekken 2, Soul Blade ja jokunen muukin on jättänyt ikimuistoiset jäljet mieleen ja yhdenkään toisen pelikoneen tarjonta ei omalla kohdallani pääse edes lähelle, no ehkä Super Nintendo aika lähelle.

[Critis]

Oma Playstation kokemukseni alkoi kun olin erään kaverini luona pelaamassa PS1:tä, siellä tuli tutustuttua FFVII ja FVIII:siin ensimmäistä kertaa. Muita pelejä joita muistan pelanneeni hänen luonaan olivat ainakin, Crash Bandicoot, Resident Evil , Tekken 2, Suikoden, Suikoden 2, joista kaksi viimeisintä iskivät eniten. Hyvä juoni ja muutenkin melkein FF-pelien tasoisia RPG-pelejä nuo Suikodenit. Sitten itse asiaan, itse en ole koskaan omistanut PS1:tä mutta minulla oli kerran yhdeltä tutuilla se lainassa, (ei siis tuo samainen kaveri) ja otin tämän kyseisen konsolin lainaan ainoastaan FFIX pelin takia. Ehti se jotain ''about'' kaksi tai kolme kuukautta olemaan lainassa ennen kun kaveri halusi sen takaisin, mutta ehdinpä siinä ajassa pääsemään Necroniin vaikka en sitä läpi päässytkään, damm. Ihan ok konsoli tämä PS1.

Sitten tämä varsinainen oma ''pleikkarini'' jonka sain virallisesti, niin se on PS2. Playstation 2 tuli hankittua oikeastaan kahdesta syystä, FFX , MGS3 Snake Eater. Mutta onhan siihen tullut nyt muitakin pelejä hankittua kuten FFX-2, (joka ei ollut yhtä hyvä kuin X, mutta onhan tämä ihan ok) Soulcalibur 3, (joka pieninä annoksina on hyvää mätkintä viihdettä, muutenkin parhaimpia mätkintäpelejä joita on tullut pelattua). Kyllähän tälle PS2:lle varmaan hyviä pelejä vielä ilmestyy, kuten FFXII jonka takia ei tämän konsolin hankkiminen turhaa minusta ollut. Vielä kun tietäisi kuinka hyvät pisteet Suikoden V on saanut, koska nelonen oli minulle pettymys verrattuna ensimmäiseen ja toiseen osaan.

EDIT: Niin ja PS2:n sain tuossa 2005 keskipaikkeilla. Näin tärkeä asia pitää ehdottomasti mainita. :P

[Hukka]

Sain ihkaensimmäisen Pleikkarini joskus vuoden 1997-1998 paikkeilla. Se oli syntymäpäivälahjani, joka oli tavallaan sekä minun että pikkuveljeni yhteinen laite. Ostimme siihen läjäpäin pelejä; kaikenmaailman Crash Bandicootit sun muut lähes pakolliset tasoloikat ja niitä pelaillessa vietimme pari vuotta. Myös Tekken kolmosta tuli tahkottua aika lailla ykkösen aikoihin.

En muista tarkkaa vuosilukua, jolloin sain ensimmäisen Pleikkari 2:sen. Sillä pelailin ensimmäistä kertaa Final Fantasyjä ja Kingdom Heartsia. Pikkuveljeni onnistui hajottamaan ensimmäisen yksilön, jonka jälkeen hankimme "uuden" mallin siitä: pienen ja litteähkön. Tällä sitten väänsin suurimmaksi osaksi GTA:ta ja FF:iä tietysti myös.

[LizzieFox]

Mitään tuommoisia pelikonelaitteita en ole koskaan saanut mutta ostimpas sen itse kun psx halut kävivät turhan koviksi.

Kaverillani Nicolla Savonlinnassa oli PlayStation ja olin aivan hurmiutunut siitä laitteesta. Useasti kävin pelaamassa kaverini luona jotain Rekkeniä tai vastaavaa mätkintäpeliä. Autopelejäkin tuli aika varmasti pelattua. Kun muutin sitten Liminkaan, kaikilla kavereillani oli Pleikkari (niin ja jos tuuri kävi niin vielä GC tai DC tai joku muukin)! Minua alkoi poltella pelisormiani enemmän kun Nes antoi varaa. Eihän siinä ollut edes tarpeeksi nappuloita joilla pelata. Katselin haltiutuneena kun kaverit pelasivat yö myöhään Resident Evileitä samalla sätkyillen säikähdyksestä. Se näytti niin hienolle ja aidolle! Kaverini Tomi lupasi lainata minulle Pleikkariaan kesäksi koska, no koska hän piti minusta. Ja lainasipa vielä aimo kasan pelejäkin, mm Resident evil 2 jonka menin läpi sinä kesänä. Taisi muuten olla ainoa peli jota pelasin. Niin pelottava etten sitä yksin uskaltanut pelata eteenpäin. Istuimme sitten 3 tyttökaverini kanssa meidänj sohvalla muutaman viikon pelaten yhdessä (minulla oli ohjain, tytöt katsoivat) Resevil kakkosen läpi. Oli huisa kokemus. Palautin Pleikkarin ja elämä jatkui Pleikkarittomana. Sitten paras ystäväni Juha näytti minulle FinalFantasy VII:n. Leikittelin ajatuksella että siellähän oli kaverini Juha (Cloud), Tomi (Barret), Tezzy (Aeris, joo meidän fooruminin Tezzyähän minä tarkoitan) ja minä (Tifa). Hehe. Oli aikas jännää. Hahmojen lisääntyessä pelin kulussa nimesin ne sitä mukaan päässäni kavereikseni hahmojen ulkonäön ja/tai luonteiden perusteilla. Halusin tämän pelin itsellenikin. Nyt sain sen sykäyksen että pleikkari oli pakko hankinta. Tomi kertoi minulle että hänen serkkunsa olisi myymässä omaansa pois ja teki minule tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Oman pleikkarini sain siis ostettua ysiluokan aikana ja se taisi olla vuotta 2002. Minulla ei siis ole pitkään ollut tuota laitetta vielä mutta sitäkin enemmän olen sitä käyttänyt ja pelejä ostellut lisää ja lisää.

Tarkoituksena olisi ostaa jossain vaiheessa PS2 tosi littetä mallia, kunhan ne ensin halpenee tarpeeksi. :D

[Stormheart]

Isä hommasi mulle PS2:n ehkä sellainen kuukausi toosan imestymisen jälkeen ( oliko se nyt 2001 vai mitä ), ja sillä olen pelaillut siitä alkaen. Tuntui silloin melkoisen hyvältä saada tuo PS2, kun olin joutunut pelaamaan varmaan puolentusinaa vuotta Super Nintendoa:prkl: ( olisi pitänyt vaatia isää ostamaan heti alkuun pleikkari ). Ihan ekana pelinä tuli pelattua SSX:ää, ja sitten tulivat DOA 2, FFX ynnä muut.

[Physe]

PS2 tuli meille kotiin jouluna 2002 tai 2003, en ihan osaa sanoa, menee vuosiluvut sekaisin. Olin silloin 12 vuotias pikku naski. Ensimmäisiä pelejämme olivat Spyhunter ja FFX. FFX innostuin pelaamaan ihan tosissaan ja on vieläkin varmaan suosikkipelini PS2:lle. FFX toi minut tännekin, kiitos FFX.
Olin kaverillani Tampereella päässyt FFX:ää pelailemaan ja olin ihastunut siihen. Äidilleni oli ihan mahdoton ajatus ostaa PS2, joten se tuli pukinkontissa isäni luona.

Ja nyt odotellaan PS3:sta, jonka isä on jo luvannut ostaa, muttei ihan heti ilmestyttyä, koska sen hinta laskee ilmestymisen jälkeen.

[Fumi]

PS2 tuli meille kotiin jouluna 2002 tai 2003, en ihan osaa sanoa, menee vuosiluvut sekaisin. Olin silloin 12 vuotias pikku naski. Ensimmäisiä pelejämme olivat Spyhunter ja FFX.
Tiiäkkö, minunkin yhtenä ensimmäisitä peleistäni oli FFX? :] Ja minäkin sain sen samaan aikaan kun pleikkarini. Kyseessähän oli tietysti PS2, oli varmaan joskus silloin ilmestynyt siihen aikaan. Muistaakseni sain pleikkani joululahjaksi enoltani vuonna 2001, tj. En kylläkään ole enää ihan varma kun muisti on sen verran rappeutunut minulla. Tosiaankin sain sitten tuon pleikan kanssa Kingdom Heartsin ja tuon Final Fantasy X:n. Niitä tuli sitten hirmuisalla vimmalla rämpytettyä. Tietysti aluksi pelatessa oli "alkukankeutta" kun ei juurikaan ollut tottunut pelaamaan, vaikka itseasiassa sain ennen pleikkaria [joskus vuonna kuplamuovi] Nintendon. Ihana retrovehje se kyllä on. Minulla on se vieläkin, mutta ilmeisesti se ei sovi yhteen nykyisen telkkuni kanssa. Pitäisi hommata edellinen telkku takaisin, tj. Pitänee kyllä kohta puoliin ostaa uusi pleikkari. Pelkään että nykyinen hajoaa vielä. :[ Sitä PS3:sta tuskin tulen ostamaan kun se näyttää olevan muhkeissa hinnoissa, joten minäkin aion hommata littanan version tuosta lootasta.

[Nautilus]

hihii pleikka ykösen sian kun olin 8 luokalla niin sian sen siskon poikakaverilta "joululahjaksi"...eli kun itte se ei tarvinnut niin se päätti lahottaa sen mulle...seuraavana kesänä sitten vaihdoin serkkuni kanssa pleikkareita koska hän ajatteli että minä pelaan enemmän niin se antoi mulle vaihossa modatun pleikkarin...mukana sain vielä mielettömän ksasan pelejä....eli siis aika hupaisa vaihtokauppa...

kakkosta en ole saanut vieläkään hankittua...ehkä hankin sen sitten kun pleikka 3 tulee niin kakkosia saa halvemmalla...

[Mikaku]

Pleikan hankin ...tjaa, taisi olla vuosi -98. Ensimmäisiä pelejä Tomb Raider ja Resident Evil. TR sattui olemaan saksaksi dubattu (kiitti vïtusti, entinen verkkokauppa NordicGames tai vastaava). Eipä silti, onneksi ei sitä dialogia niin hirveästi ollut.

Tällä hetkellä omistuksessa on Super Nintendo, Sega Saturn, Sony PlayStation, Sega Dreamcast, PlayStation 2 ja Nintendo GameCube. Ensimmäisen pleikkarini taisin myydä jossain vaiheessa, uusi ostettiin, joka on mennyt rikki. Pelit toimivat, mutta huonosti ja sitäpaitsi uskon sen naarmuttavan levyjä. Mutta ei hätää, PS2 pyörittää myös ykkösen pelejä! Tälläkin hetkellä koneessa makaa vasta ostettu Final Fantasy IX ja viimeisin läpipelaamani peli oli FF II.







1, 4, 6, 7, 8, 9, 10, 10-2, Tactics läpi, muita pelattu 10-2:een asti

[Bloodlust]

Minä sain ensimmäisen Playstationin vuonna 2000 ja ensimmäiset pelini olivat Gex Deep Cover Cecko, Crash Bandicoot 2, joku Mikki Hiiri peli.

Hyvin on kone kestänyt:D . En tosin tiedä onko se enää kunnossa kun en ole pitkään aikaan testannut:huh: .

Playstation 2:sen sain kesällä 2002 ja ostimme paketin jossa oli Pleikka 2:nen ja Final Fantasy X. Paketti maksoi jotain 250¤. Pleikka 2:nen toimii vielä ihan hyvin, paitsi se lataa pelejä pari minuuttia.

[Steiner]

Saatiin pikkuveljen kanssa PSX vuonna 98-99 (en nyt muista tarkalleen...) Mukana tuli pari peliäkin joten olipahan heti pelailtavaa: Spyro 2, Driver ja joku Tiger Woods. Niitähän tuli jonkin aikaa pelailtua, mutta nykyisin PSX:n pelejä on n. 50 :). Hyvin on kestänyt vaikka sillä oli paha tapa naarmuttaa kaikkien PSX:n Finaaleiden ykköslevyt tunnistamattomaksi (jouduin ostamaan serkulle uuden FF VIII:n :) )

PS2 tuli ostettua joskus 2003-2004 (jälleen, en muista...) Se oli se hopeinen, toinen versio PS2:sta. Mutta, voi surku, kaverin lainattua sitä kone ei enää hyväksyny mitään levyjä, ja vaihtoonhan se meni. Nyt on kyllä jo uusi PS2, mutta nyt sitä vanhempaa mallia... pelit kyllä toimii ihan samalla tavalla.

[LuZu]

En muista kuollaksenikaan milloin ekan pleikan saimme käsiimme, sitä ennen meillä oli sega... Mutta muistan vaan että keltaisesta pörssistä me se ostettiin kun siinä oli vielä vuosi takuuta ja mukana tuli se pieni hopeinen loota jolla pystyi kopioita pelaamaan ja että demo tuli mukana.
Muistanpa vielä että eka peli (ja syy miksi pleikka hankittiin) oli Crash Bandicoot 3:nen. Sen jälkeen FF7 heti perään.

Ihania lapsuusmuistoja.

Kakkonen tuli eräs joulu noin kolme viiva neljä vuotta sitten...kai vuosi ilmestymisensä jälkeen suurpiirtein kuitenkin samaan aikaan kun DVD:t löi läpi. Äiti oli vannonut ettei meille sitä pelikonetta tule ennen kuin hinnat laskee.
Jep Isä sai taas tahtonsa läpi, se halusi katsella DVD:tä ja kakarat halusi pelikoneen. 2+2=DVD ja pelikone. Isälle DVD, lapsille pelikone, simppeliä.
Se tuli jouluna koko perheen joululahjaksi...
Sitten alkoi nuija sota siitä kuka pelaa ja kattoo samaa konetta...
Me voitettiin lälläslää:P

[Lord Bahamut]

Pleikkari ykkösen sain joululahjaksi joskus vuonna 199X, en muista, mutta sain sen melkein heti kun se tuli. Ensimmäisen pelinikin siihen muistan. Se oli joku ralli peli, jota pelasin tohkeissani, ennenkuin Crash Bandicoot hyppäsi kehiin. :cool:

PS2 sain synttärilahjaks joskus 2001-2002 vuosina. Siihen ensimmäinen pelini oli joku poltetuista, sillä pleikkariin oli asennettu MOD-piiri. ^^. (En enää edes pelaile poltettuja pelejä :S).

Eli aika kauan on pleikkaritkin viihtyneet meidän taloudessamme.

[Pyro]

Sain ensimmäisen pelikoneeni (PS) vuonna 98 kun olin ensin kaverin luona sitä pelaillut. Myöhemmin samana vuonna sain sitten oman vermeeni... Ensimmäisiä pelejä olivat Crash Bandicootit ja Gran Turismo.

PS2 tuli taas vuoden sen ilmestymisen jälkeen (kun faijani fiksusti kertoi että kannattaa odottaa se ns. perinteinen 'buginkorjaus'-aika). Sain sitten sen version pelikoneesta, jolla pystyi ongelmitta katsomaan DVD-elokuvia.
Ensimmäisinä peleinä olivat FFX, Tekken4 ja Jak & Daxter Precursor Legacy.

Ja siitä sitten alkoi se kuuluisa pelaajan aikakausi joka ei vissiin lopu minulla ennen kuin kaikki pelikoneet poltetaan roviolla ja maailmanloppu tippuu niskaan. On ne pelikoneet niin addiktiivisia peleineen -__-

[mkl]

Muistaakseni siina 97-99 aikoihin.. PS2 saatiin toisaalta ennen suomen julkaisupaivaa (isa sattui olemaan firmassa mika maahantoi sonyn tuotteita silloin.)
PS oli toisaalta isoveljeni aluksi, silloin kun PS2 tuli niin sain PS1sen omakseni ja PS2 meni veljelle.
Omia peleja itsellani on ollut playstationilla: Final Fantasy 7-9, Chocobo racing, Ehrgaze, Speedfreaks, Micro maniacs ja Tony Hawk's Pro Skater 3.
Itse olen tykannyt Final Fantasy 7:ta parhaana, ja myoskin parhaana pelina kaikilla konsoleilla. Muut Squaren pelit tulevat playstationilla ennen muita peleja - ja omasta mielestani Final Fantasy 8 oli huonoin Final Fantasy. :eh:
Final Fantasy 7 taitaakin muuten olla ensimmainen peli jonka olen aidosti pelannut lapi, Sonic Adventure toisaalta ennen sita, mutta en voi sanoa etta se on vedetty lapi, silla jokaisessa stagessa on 4~ eri missionia, joista yleensa olen pelannut vain yhden. :)

[Jonkka]

Meidän perheeseen PSX rantautui vuoden 1998 jouluna. Olimme asuneet viime vuoden Englannissa Oxfordissa ja olimme siellä pikkuveljen kanssa mankuneet pleikkaria. Olimme siihen mennessä tyytyneet vanhempien vanhaan kannettavaa ja nyt jälkeenpäin miettien ihmettelen miten me selvisimme sillä. No, Suomessa meitä jouluna yllätti pleikkari, pari demoa ja Crash Bandicoot 3. Demoissa oli ainakin jo mainittut Kula World ja Ghost in the Shell. Kaveri sai sinä jouluna Tekken 3, jota me sitten hakkasimme koko joulun.

PS2 taisi tulla meille varmaan vuonna 2003, koska rakas pikkusiskoni, joka oli varmaan juuri oppinut juoksemaan ja tekemään jekkuja, vetäisi huoneeni poikki menevästä ohjainjohdosta pelatessani FF8. Tarpeeksi korkealta tippuessaan kone sanoi sopimuksensa poikki ja pikkupirulainen juoksi hihittäin ja huutaen äitiä apuun, sillä hän tiesi, että saisi aivan varmasti meiltä muuten selkäsaunan. Äiti sitten lupasi maksaa puolet PS2 hinnasta ja olimme pikkuenkelimme kanssa sujut. Ostosreissulla mukaan tarttui myös FFX. Taisin oikeastaan vain siksi haluta PS2, että pääsisin pelaamaan uutta Finalia.

Pitää taas katsoa tuon kakkosen perään, että milloin se suostuisi jäämään eläkkeelle, kun tuo kolmonen joskus sitten tulee. :evilgrin:

[Susumu]

Ensimmäisen Playstationini sain kultaiselta isoveljeltäni tuossa...kaksi vuotta sitten . Veli kun tiesi, että tykkäsin pelata, hän kysyi, haluasinko aloittaa pelaamaan jotain Final Fantasyista. Sitten veli lahjoitti pleikkarinsa minulle, kun hänellä itsellään oli kakkonen, ei hän enää tarvinnut sitä. Siitä se minun pelaajan urani lähti, kun FFVII tempaisi minut täysin mukaansa.

Kun FF:t seiskasta ysiin oli pelattu läpi, antoi isoveli minun pelailla PS2:lla aikani, ja vihdoin viime vuonna sain itsellenikin PS2:sen, joka on siitä lähtien
ollut kovassa käytössä...:)

[fernircide]

PSX:n sain joku vuos 98 tai 99 ja ekat pelit olivat hercules crashbandicoot 3 ja granturismo. niitä sitten hakattiin jonku aikaa kunnes naapuri lainasi / näytti meille (minulle ja veljelleni) ff 9:iä


PS2 astui talouteemme jossain 2002 vuoden paikkeilla siihen ekat pelit olivat joku kummallinen ilotulitus peli granturismo 3 nhl-2001 ja gta vice city sitten ostimme FFX jota yhä vielä pelailen. Sitten aloin ostamaan vanhoja FF:iä koneeseen vielä puuttuu 9 niin olisi kaikki 6 eteenpäin voi kun löytäisin jonkun kaupan josta voisin ysin hankkia...

[wishs]

Sain Playstationin joskus vuoden 99 lopussa. Sitä ennen olimme kaverini kanssa jo pari vuotta pelanneet vuorotellen Nesiä ja Pleikkaria. Peleinä tosin oli vain joku Mario-peli, josta en yhtään tykännyt, ja sitten joku umpitylsä formula.

Äitini hommasi pleikkarin minulle joltain kaveriltaan, ja pelinä oli vain Gran Turismo. Kai sitä "nättien" ja "värikkäitten" autojen takia pikkutyttö jaksoi vääntää, vaikka sitten ajelikin aina päin seiniä eikä koskaan voittanut yhtään kisaa. Joululahjaksi sain toivomani The land before time: returning to great walley-pelin ja se sitten olikin ehdoton huippu. Siinäkin vielä jäin jumittamaan johonkin puunrunkojen hakkaamiseen, kun en vielä osannut englantia. On se jotenkin outoa, miten ymmärtämätön on ollut joskus vuosia sitten.
Sen jälkeen sain Harry Potter-pelin, ja se oli tosi hyvä kanssa. Siinäkin jäin tosin jumiin ja kaadoin vielä jotain sekamehua levyn päälle niin, että se meni pilalle. Kadehdin kavereitani, jotka pelasivat uudella Playstation 2:lla, kun minulla oli vielä se vanha vehje.
Kaverini antoi sitten minulle lainaksi yhden Playstationin demon, jota olimme pelanneet jo aiemmin. Levyllä olleet kolme kenttää Spyro the dragonista saivat minut tunneiksi pelaamaan sitä ja hihkumaan Spyron söpöyttä. Kaverini lainasi minulle myös saman sarjan kolmannen osan, ja sen jälkeen ostin itse kaikki kolme osaa ja nautin niistä tunteja. Ilman niitä tuskin olisin sen enempää peleistä kiinnostunut.

Sitten vuonna 2002 aloin ostamaan Pelit-lehtiä. Yleensä en ollut kauhean tarkka lukija, luin ehkä muutaman sivun. Mutta sitten näin pikkujutun siitä, että Final Fantasy VII oli julistettu ykköspleikkarin parhaaksi peliksi. Ostin sitten kyseisen pelin vuonna 2003, vaikka ajattelin, että siinä on korkeintaan rumia örkkejä eikä muuta. Aluksi peli vaikutti synkältä ja kurjalta, mutta heti kun hahmoporukka oli saatu suunnilleen kasaan, tajusin olevani tyystin koukussa peliin. Pelasin peliä kaksi vuotta, vasta sitten se oli menty läpi. Kuluvana aikana ostelin myös muita pelejä, joista parhaimpia ovat olleet FF VIII, FF IX ja Jade Cocoon.

Ensimmäinen pleikkari varastettiin jossain vaiheessa, joten jouduin pyytämään uuden Psonen, jotta saatoin pelata Spyroja.

Playstation 2:sen sain, kun serkku sai litteän mallin ja myi entisen minulle parilla kympillä. Parhaita pelejä sille ovat olleet FF X, FF X-2 ja KH II. Kyllä kakkonenkin hyvä on, mutta pidin ykkösen peleistä enemmän. Johtuiko se sitten siitä, että ykkösen aikaan koko touhu oli uutta, ja olin nuorempi, jolloin aikaa oli enemmän. Playstation 3:sta tuskin hankin, kakkonen saa toimia niin kauan kuin toimii.

[Sininenkissa]

En edes muista enää milloin olisin saanut tuon ihanan hököttimen. o__O; Muistan vain, kun joskus. Ehkäpä. 6-7 vuotta sitten jos heittäisin tällä tavoin nopeasti iskä osti Venäjältä meille muutaman piraattipelin ja innostuin. Silloin meillä ei ollut vielä pleikkaria, vain Super Nintendo ja äiti tällöin sitten ajatteli, että meille sellainen pitää hankkia koska rakastin pelaamista. Äiti osti sitten halvalla tuon PSonen (vuodet siis saattavat minulle todellakin heittää, älkää whinetkö kiitos) ja pääsin pelaamaan kun iskän kaveri hankki siihen jonkun levyn jolla sitten pystyi pelaamaan piraattipelejä.

Vuosia kului, uusia pelejä tuli ja ohjaimia tuli ja meni. (varsinkin ohjaimia, meillä on ollut ~5 ohjainta joista jokaisen olen rikkonut kaipa, yksi aito PS1 ja 2 ohjain on säästynyt tältä kohtalolta) Tällöin sitten myös pleikkarimme hajosi. Muttei ollut pitkä suru, saatiin uusi tuo vanhempi versio serkuilta melkein ilmasiksi ja nyt sitten ostettiinkin vähän aikaa sitten (vasta) tuo kakkonen. Ihanaa aikaa ja muistoja kyllä tosiaan noissa pleikkareissa. Rakastan sitä pientä laatikkoa.

[Jean Tula]

PSOnen sain jouluna 1999, joka oli ensimmäinen joulu, jolloin en sitä lahjaksi toivonut. Mukana tuli muistikortti ja Wacky Races-peli, josta riitti hauskaa pitkäksi aikaa.

PS2-läskiversion sain jouluna 2003. Se oli semmoinen paketti, jossa tuli kaksi ohjainta ja muistikortti. Mukana sain vielä Nemoa etsimässä-pelin, joka oli yllättävän hauska lastenpeliksi, mutta on nykyään hajonnut.

Ps2 slimmin sain synttärilahjaksi 2005, koska läskiversio hajosi. Mukana ei tullut pelejä.

[Alpha_Zealot]

Ensimmäisen kerran sain pleikkarin kun isoveljeni osti sen vuonna 1997. Sain sen omaksi nelisen vuotta myöhemmin.:D Ei ole vieläkään lakannut toimimasta. Hänen ensimmäisiä pelejä olivat FF 6 ja 7. Pleikka 2:sen ja 10 peliä ostin itse Huuto.net:istä noin pari vuotta sitten noin 150¤:lla. Se räsähti viime talvena.:( Ostin litteämmän mallin uutena melkein heti. Hinnaksi tuli noin 150¤. Se on toiminut moitteettomasti tähän päivään asti.:D

[SuperDude]

Itse edes muista niin kauas menneisyyteen, että koska pleisteissönin sai...

Nostalgisia ajatuksia herättää, Tekken oli ensimmäinen peli, Tomb Raider II toinen, ja sitä tuli aikanaan pelattua paljon. Niin ja Resident Evil 1 (joka on muuten mielestäni sarjan paras, se o pelottava!)

Muistaako kukaan Maailman Parasta tappelupeliä, BUSHIDO BLADEA?
Kumma kun tuosta pelistä ei tunnu olevan mitään juttua ikinä?

[reptile]

No , minä sain pleikkarini vuonna 2000 ja ps2 sen kapean jossain 03-04 , kun lihavampi posahti jossain välissä en oikeen nyt tarkasti muista.

Ekat pelit ykköselle oli tekken 3 (sitä sitten hakattiin sormet rakoille) toshinden 4 ja joku apinapeli. Isällä taisi olla Tomb raider ja final fantasy 7.. Kakkosen ekoja pelejä en muista kyllä yhtään.

Ohjaimiakin on menny jo neljä kappaletta , viides menossa :D Mitenköhän lienee..;)

[Tangentti]

En saanut pleikkari kakkostani vaan ostin sen Ves(s)a ( typotin aluksi nimen) Keskisen vaatimattomasta kyläkaupasta ja nappasin mukaani FF VII:n mikä oli suurimpia syitä miksi ostin PS2:sen, Tästä on n. 2½ vuotta ja pelejä on kertynyt ihan kivasti. Suosikki peliäni en osaa sanoa, luultavasti hiljattain ostamani Soul Calibur 3.

Sitä en valitettavasti en ole kerinnyt pelaamaan koska minulla on lainassa God of War 2 ja se pitää ensin tahkoa läpi ja FFXII on kesken joten sitäkin täytyy pelata.

[Mr. President]

Itse sain pleikkarin jouluna 98. Mukana tuli pelit porsche challenge ja Crash Bandicoot ja jälkimmäistä tykkäsin pelata erittäin paljon. Jostain sain käsiini myöhemmin metal gear solidin demon ja tuohon tykästyin erityisen paljon ja heti parin päivän päästä kokoversion kävin ostaan, joka on mielestäni edelleen kaikkien aikojen paras pelaamani peli.

PS2 tuli sitten hommattua n. 4 vuotta sitten ja oikeastaan tärkein syy ostamiseen oli päästä pelaamaan MGS2 peliä.

[paavolammas]

Toivotin ensimmäisen Playstationini tervetulleeksi perheenjäseneksi vuonna 1998. Se oli hienoa kun sain sen, ja pelasin innokkaasti sen mukana tulleita pelejä nimeltä Gran Turismo ja joku helikopterilla maailmantuhoamispeli Nuclear Strike (?).

Playstation 2 tuli kuvioihin noin muutama kuukausi sen jälkeen kun se oli kauppoihin tullut, tosin ilo oli lyhytaikainen sillä laite oli isäpuoleni ja hän muutti pois ja kiikutti sen kainalossaan uuteen kotiinsa.
Nyt sain vihdoin taas samaisen pelimasiinan vuosi sitten.

Olen suunnattoman iloinen sen olemassaolosta.

[Eidolon]

Jouluna '98 pukki toi lahjojen mukana Playstationin ja sen lisäksi Crash Bandicoot kolmosen, sekä Spyro The Dragonin. Toivottuhan tuota oli n. puoli vuotta ennen sitä ja katsottu vierestä kun porukoiden kummilapsi pelasi omallaan. Pelejä tälle konsolille keräytyi todella paljon, josta viimeiset olivat FFVII&VIII, jotka hankin viime kesänä. Tämän pleikkarin joku ystävällinen setä modasi myös, että toimisi vähän enemmän pelejä.
Sitten jouluna '02 ilmestyi paketista PS2 sekä sen mukana FFX. Iloa tuotti hyvin pitkäksi aikaa, kunnes tippui lattialle parin vuoden päästä, meni korjuuseen ja takuuajan ollessa vielä voimassa vaihtoivat uuteen.

Itse olin ikivanhalla SNESillä pelannut ihan penskana, joten uusi konsoli oli ihan tervetullut.

[Suuri]

Vuonna 2006 olin ostanut Final Fantasy IX ja yritin saada sitä toimimaan emulaattorilla. Kolmea eri emulaattoria ja monta eri .Iso tiedostoa koitin, mutta ei. Joten ostin halvalla kaveriltani Playstationin ja kasan pelejä. Nyt voin oikein rentoutua ja pelata nojatuoliltani Final Fantasyja VII-IX.

[CrazyGimmo]

pleikka ykkösen sain joskus kesällä -96 ja ensimmäiset pelit mitä tulee mieleen, ovat tekkenit ja tomb raiderit :blah: ja 1997 tuli ostettuu sitten FF VII ja jäin het koukkuun :lovetus::lovetus: pleikka kakkosen hankin vuonna 2001, ainoa syy ps kakkosen hankintaan oli FF-sarjan jatkuminen kyseisellä koneella :cool: ja tuliha sitä ennen FF X:ää pelailtuu kaikennäkösii räiskintä ja tasohyppely pelejä.. ps kolmosta ootellessa, en oo kerenny vielä ostamaan sitä, halpenis hinta nytte pikkasen :shy:

[Liquid]

2001 sain ps2:en ja olin innostunut 10-11v pelaaja. Aina paskan koulupäivänjälkeen vietin päivät pelaten finaleita. Ykkösen hommasin sitten ihan turhaan, koska luulin ettei ps1:n muistikortti toimi ps2:ssa. Tuli ostettua 90euron ps1 turhaan, joka edelleen homehtuu tossa laatikonpohjalla, että jos joku haluaa ostaa halvalla niin kertokaa. Playstation on ollut aina se pelaamisen sydän henk kohtasesti, boxit sun muut jää kakkoseks. No wowia pelasin 1,5v koneella tossa välissä. Nyt siirryin sitten ps3 aikaan ja odotellaan mgs4:sta ja uusia vinaaleita.

[The Lord ZXV]

PSone. Joulu 97 tai 96. Silloin peleinä Tekken 3, Hugo 2 ja Colin McRay Rally 2.0.

PS2 vuonna 2000, joulun aikaan. Ekana pelinä Stich. Experiment 626.

Muistokortteja ja pelejä on tähän mennessä kertynyt vaikka kuinka. Muistan hyvin kuinka aina koulusta tultua ja läksyt tehtyä pleikkaa tuli pelattua ja lämpimiä muistoja sisältyy myös CTR peliin.

Siitä mieleen pelaa ensin Crash Team Race peliä ja sitten Burnout 3 peliä. Sitten tiedät mikä on hidas, tai mikä on nopea.

[Merya]

Olin jo pidemmän aikaan, useita vuosia, haaveillut pelikonsolin omistamisesta, mutta vanhempieni mielestä tietokone sai riittää. No, sitten kun muutin pois vanhempieni luota kultani luokse, sain kokea Playstationin omistuksen.

Pian sen jälkeen PS alkoi temppuilemaan ja päätimme hommata PS2:n ja se tapahtui keväällä 2002. Ensimmäisiä pelejä sille oli Crash Bandicoot: Wrath of Cortex sekä Tony Hawk's Proskater 3. Vuosien mittaan tuli kyllä hankittua kaikkia mahdollisia pelejä, jotka vain vähänkin kiinnostivat.

PS2 saavutti viiden ja puolen vuoden iän aivan äskettäin ja perjantaina se sitten pääsi eläkkeelle, sillä PS3 tuli taloon. Ja siihen ensimmäiset pelit olivat tietenkin Motorstorm ja Resistance, sillä kyseessä oli Starter pack jonka ostimme. Seuraava pelihankinta luultavimmin onkin sitten NFS ProStreet tai Heavenly Sword. Myös FFXIII ja Silent Hill V tulevat olemaan pakollisia hankintoja.

[game-freak92]

Sain ps1 8-vuotiaana, mukana tuli GTA II . Eli, suhteellisen nuorena aloin GTA -pelejä pelaamaan, mutta nuorin veljeni oli silloin 4.. :lovetus:

Ihan hyviä muistojahan tästä löytyy, vuonna 2003 sain ps2 ja mukana GTA: III. Olin tuolloin joku 11-12 ikäinen.

Ja, kyllä niitä ps2 pelejä löytyy yli 40, mutta ei niitä kauheasti tule osteltua, joulu/synttärilahjaksi vaan ja joskus kyllä muutenkin, jos rahaa sattuu jäämään. ;D

[Lord JF]

Pleikkarini sain vasta joskus vuoden 2000 puolella. Enää ei oikein tahdo muistua tarkkaa ajankohtaa. Alunperin kyseinen kapistus oli ollut mummoni, joka osti sen minun ja muiden sukulaispoikien kyläilyjä varten, mutta tämä päätyi sitten siis minun omistukseeni ja mukana tuli kaksi demo cd:tä, sekä Star Wars Episode I: Phantom Menace -peli, jota pidän vieläkin kohtalaisen hyvänä SW-lisenssipelinä.

Olin kyllä varsin fiiliksissä kun usean vuoden Segalla pelailun jälkeen pääsin pelaamaan ihka omalla Playstationilla, jollainen kaikilla kavereillakin oli ollut jo monta monituista vuotta. Ensimmäinen peli jonka pleikkarille ostin oli GTA2, jonka jälkeen ostelinkin uusia pelejä sitten varmaan joka kuukausi.

PS2 taas tuli saatua jouluna 2001.

[BlackDra]

Ykköspleikka tuli hommattua tuossa -98 kesäkuussa, ja on vieläkin aktiivisessa käytössä (Kyllä, se on se sama psx vieläkin). Tosin nyt alkaa psx olla tiensä kulkenut, laser ottaa levyyn kiinni (ainakin luultavasti, mielenkiintoinen "tok"-ääni lataustauoilla vaikuttaa siltä). Ensimmäisinä peleinä voisi mainita Die Hard Trilogyn, Medievilin ja OverBoardin.

Ja tämän vuoden puolella vasta tuli hankittua ps2, johon on sittemmin ostettu swapmagic kopioiden pelailua varten. (Nämä siis kavereilta kopioituja pelejä, ei laittomasti hankittuja). Kakkosta on tullut nyt pelailtua silloin kuin on ehtinyt/päässyt (pikkuveli miehittää ps1, joka kiinni samassa telkkarissa). Ja tästä peliesimerkkejä: Kingdom Hearts 1 ja alelaarista löydetty, buginen Jak X

[josu]

Voi että olin joskus pienenä hiukan kateellinen kun en itse omistanut pleikkaria. Kaverillani oli vanha kunnon PS1, jolla sitten pelailtiin Porshe Challengea ja Breath Of Fire III:a. Oli se hianoa aikaa se, mhm.

Joskus, olikohan seitsemännellä luokalla, sain sitten viimein kinuttua meidänkin talouteemme ihka oikean PlayStationin - nimittäin kakkosen! Jostain lehti-ilmoituksesta vai mistä olikaan oli isä sen bongannut ja halvalla kun sai (sen ihkaensimmäisen mallin, juu) niin oli armeliaasti sen minulle kustantanut. Mukana tuli toinen ohjain ja kaksi peliä, olikohan NHL-joku ja Gran Turismo 3. Siinä sitten hakattiin GT3:a oikein kunnolla kunnes pelihyllyni alkoi saada toinen toistaan upeampia pelejä. Tietenkin Mustan Tornin kaveriksi piti ostaa oma telkkari, joka on vielä ahkerassa käytössä.

Ei tosin PS2:llani (R.I.P), vaan upouudella PlayStation 3:lla <3 Starter Pack, jossa peleinä Motor Storm ja Heavenly Sword (kyllä, toisen pelin sai valita mieleisekseen. I love you, Pelimies). Pelaamisen uusi aikakauteni alkoi siis reilu viikko sitten ja se muuten kestää pitkään tällä kokoonpanolla.

[WitchDoctor]

PS Onen sain muistaaksen heti ekana jouluna sen ilmestymisen jälkeen, olikohan se nyt -97. Olin toivonut joululahjaksi Nintendoa, mutta onneksi se jäi sitten saamatta ja sain pleikkarin:lovetus:. Sen mukana tullutta demoa jaksoin hakata jotain puoli vuotta ja sitten sain SoulBladen. Sitä tulikin sitten hakattua aivan helvetisti, tosin vain tunti päivässä... Sitten PsOnelle oli kans MGS ja jotain muita nyt kovasti kärsineitä pelejä. Demoja tolle tuli omistettua varmaankin jotain 20-30 kappaletta.

PS2:n sain pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen, senkin jouluna. Sitä pelailen tässä vieläkin PS3:sta odotellessa. Pelejä tolle taitaa olla jotain kymmenisen kipaletta. Nyt sitten on tavoitteessa hankkia kohtapuoliin toi PS3, jonka toivottavasti saisin viel tämän vuoden puolella.

[Kuu]

PS1 näin ekan kerran vuonna -97 exän makkarissa ja rakastuin siihen koneeseen samantien ja myös FFVII:aan :)

Silloin kun asuin vielä kotona vanhempien luona, niin oli aivan turha haaveilla minkäänlaisesta pelikoneesta. Telkkarin sain omaan huoneeseen kun olin 15 ja videot olivat saapuneet olohuoneeseen vuotta aikaisemmin...Noh, muutin kotoa pois ja muistaakseeni hommasin PS2:sen -02 tai -03, poika oli kuitenkin vielä rattaissa....ainoa muistikuva :D ostosreissusta.

[Renivier]

Meille tuli ensimmäinen playstation vuonna 1997 jouluna. Muistaakseni olivat juuri silloin syksyllä rantautuneet Suomeenkin ja olivat joulun hittituote. Itsekin olin 13-vuotiaana jonottamassa sitä Anttilasta, sillä sellainen piti saada pikkuveljen joululahjapakettiin. Maksoi tuolloin muistaakseni huikeasti, ettei olisi ollut yli 3000 mk. (Ja siis tosiaan, äiti nakkasi minut jonottamaan sitä pleikkaria, ei, minulla ei itselläni ollut tuon ikäisenä sellaisia rahoja.)

[Edeslash]

-

[Ode]

Pleikkari ykkösen isä toi kotiin v. 1999 ja ainakin 10 peliä. 2 ainakin muistan niistä ne olivat: Tomb raider ja Spyro, mutta en oikein muista niistä ajoista mitään.

Ps 2 saatin joululahjaksi v. 2003. siinä oli mukana jo kaikki tarpeellinen esim. Muistikortti ja ohjain. Ensimmäinen peli oli NHL 2003. Se tuli samana jouluna. Toinen peli taisi olla RTX Red Rock. Semmoinen sci-fi räiskintä peli. Se jäi tietenkin pölyyntymään kaapin pohjalle. 3 peli oli tietenkin se iki-ihana Kingdom hearts. Sitä tuli pelattua tosi kauan, mutta sitten tökkäs atlanticaan ja se jäi.
Sen enempiä en taida muistaa niistä ajoista.

[tumii]

Vuonna nakki ja vasara. Tarkemminottaen meillä oli jo PS1:nen kun täytin 2, eli '97. Meillä oli pari peliä, nimeltään Oddworld: Abe's Oddysee (ja Exoddus), joitain demoja. Pelasin sitä jo viisivuotiaana, ja äiti tuli aina valittamaan... No, kheh hyvin tuo sama PS1:nen on kestänyt, ja se seisoo minun telkkarin päällä, FF7:n 1CD sisällä, ja hyvin toimii...

[Nemes]

No ensikosketuksen PlayStationiin koin joskus kesällä -97 (luoja, onko siitä jo niin kauan), olin tuolloin muutamaa kuukautta vajaa 12-vuotias. Olimme helsingissä kyläilemässä serkkujeni serkkujen luona ja näillä sattui olemaan tuo harmaa ihmeboksi. Pelailtiin PaRappa The Rapperia ja serkkuni päätti sitten että hän haluaa oman PlayStationin. Minäkin päätin haluta ja molemmat sitten saatiin ikiomat konsolit Joululahjaksi. Aikaisemmin olin pelaillut Sega master system 2:sella, Commodorella ja PC:llä suhteellisen yksinkertaisia pelejä kuten tasohyppelyä ja räiskintää. Siksi uusien pelieni Fifth elementin ja jonkun roolipelin tapaisen pelin pelaaminen tuntui oudolta. Ei sen puoleen eipä tuon konsolin käyttö muutenkaan meinannut sujua. Olin tottunut kasetteihin ja nyt olikin CD. Noloa kertoa ettei saatu pelejä aluksi toimimaan siitä syystä ettei osattu laittaa CD:tä oikein -.-;

Neljä vuotta myöhemmin ollessani paljon kokeneempi pelaaja huoneeseeni ilmestyi musta laatikko; PS2. Ensimmäinen pelini tälle konsolille oli Star Wars Star Fighter joka löytyy edelleen pelihyllystä. Ja kyllä tuo konsolikin pyörii edelleen kuvioissa. Hyvin on toiminut ja toivottavasti toimii jatkossakin. PS1 ikävä kyllä joutui varaosiksi. Myin sen aluksi kaverilleni muutamalla kymmenellä eurolla, mutta tämä kyllästyi nopeasti ja sain tämän puolesta antaa vanhan konsolini toiselle kaverilleni. Minä hyvää hyvyyttäni luovutin rakkaani uuteen kotiin missä se saisi rakkautta ja huomiota ja tämä kaverini käytti sen osia korjatakseen oman vanhan PS1:sensä ;______;

Nyt kun vielä sen PS3:sen saisi. Tosin eipä sille mitään huutavaa tarvetta ainakaan vielä ole. Ja PS2:sestani en luovu, paitsi jos se menee rikki <3

[Koindica]

Pleikkari 2:sen sain silloin ensimmäisenä lahjaksi, kun kavereillakin on semmonen piti sitte hankkia sellainen.

Pelasin silloin pelkkiä kolmea ykköselle tarkoitettuja pelelä.

The Misadventure of Tron Bonne: Tätä peliä tuli pelattua ihan vain juonen
osalta ja olihan tämä hauskakin, paitsi enkkudubbi tuntui hieman karsealta.

Landmaker: Kyseinen peli on hyvä mutta Arcade osio vielä parempi.

Digimon world: Pitihän tämän pelikin hankkia kun kaverillakin oli, tähän kyllästyy välillä kun ei jaksa kasvattaa kaikkia digimoneja ultimate muotoon.

Pleikkariykkösen hankin halvalla ja siitä aloin pelata vanhoja pelejä enemmän.

[The_Sipi]

Minä sain Playstationin jouluna '98 (hitto, mun pleikka täytti just kymmenen vuotta :ohhoh: ) ja maksoin siitä melkein puolet itse. Konsolin mukana tuli vain demo-cd, mutta en muista tähän hätään, mikä oli mun ensimmäinen peli. Tomb Raider 2 on yksi vaihtoehto. Se oli ainakin ensimmäisiä pelejä, jotka ostin nimenomaan peliarvosteluissa nähtyjen pätkien perusteella. Kuitenkin ennen kesää 1999 olin pelannut läpi niin Tomb Raiderin kuin Tomb Raider 3:n. Saattaa olla, että sain tätä ennen Duke Nukem 3D:n ja Resident Evil 2:n, mutta en ole varma. Tuohon aikaan meillä pelattiin myös niin Colin McRae Rallya (isoveljen peli) kuin myös Final Doomia (pikkuveljen peli); olihan televisio olohuoneessa ja siten Pleikkari kaikkien käytössä.

2001 sitten hommasin oman telkkarin ja PS2:n kesätyörahoilla ja ensimmäisiä pelejä oli Resident Evil: Code Veronica X, Commandos 2 (tämä taisi olla se ensimmäinen PS2-peli) sekä Tony Hawk's Pro Skater 3. Noin yleisestikin olen saanut ostettua aika vähän PS2-pelejä eikä tämä johdu niinkään rahaseikoista vaan siitä, että pelaamiseen aikaa oli aina vain vähemmän ja vähemmän ja nyt on hyvä, jos kykenen pelaamaan edes kerran viikossa.

2009 tuli sitten hankittua PS3. Ensimmäiset pelit sille olivat Tomb Raider: Underworld ja Metal Gear Solid 4 ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Myös Little Big Planetin taisin hankkia vielä ennen vuoden päättymistä, mutta just nyt tähän hätään en osaa sanoa, tuliko hankittua vielä jotain muutakin; joka tapauksessa vielä PS2:lle tuli ostettua vaikka mitä myös kyseisenä vuonna, niin PS3-pelit jäivät vielä kyseisenä vuonna melko vähälle.

[Helomaa]

Oman koneeni sain 1998 kesällä jolloin en ollut niin innostunut pelaamisesta mutta pelasin sitten kerran kaverilla CB 3:sta ja sen jälkeen olen pelaillut paljonkin enemmän.

PS2 ostin omilla rahoillani tuossa 2002 jos oikein muistan ja ensimmäinen pelini tälle koneelle oli Lord Of The Rings:Two Towers. Ei ole vaan jotenki reilua että ostin koneen itselleni ja nyt hyvä jos näen sitä enää vilaukseltakaan pikkuveljen takia.

PS3 tuli joululahjaksi enkä ole omistanut sitä kuin vasta 5 päivää joten se siitä sitten...

[Vince]

Pleikkari ykkösen sain luultavasti joskus kun olin 5-6 vuotias, ainakin muistikuva että noihin aikoihin olisin aloittanut hurjaan pelimaailmaan tutustumisen spyrojen ja crashien kautta. Ihan ihka ensimmäiset pelit meillä oli tosin joku avaruuspeli josta en koskaan päässyt kärryille mitä siin pitää tehdä, kun piois myytiin sitt jossain vaiheessa ja rabid reload tais olla kanssa niitä ekoja. sitäkin aina vaan iskä pelas eikä me tehty siskon kanssa mitään kun ei osattu. Plege kakkonen saatiinkin sitten siskon 10-vuotis synttäripäivänä, eli joskus 9 vuotta sitten. Samalla saatiin ffX ja se oli meidän eka finali.

Nykyisin tuo ps2 on tosin jo aika kakassa kunnossa kun ei jaksa pelejä pyörittää ja sainkin sen takia nyt joululahjaksi uuden slim pleikkarin. Miten surullista että vanhuus kohtaa myös konsolit ja muun elektroniikan aikanaan. : <

[Substance]

Yksikään noista konsoleista ei ole minun vaan isän. Pleikkari ykkönen tuli taloon noin vuonna 1995 tai 6, kun olin neljän-viiden.

Ensimmäiset omistamamme pelit olivat alkuperäinen Tekken, Gran Turismo ja Tomb Raider. Ensimmäinen lahjaksi saamani peli oli Warcraft 2: The Dark Saga, jossa oli vain PS1 käännökselle yksilöllisiä väkielokuvan pätkiä. Sain sen 5-vuotis nimipäivälahjakseni.

Jouluna 2000 Savonlinnaan tuotiin vain kaksi PS2:sta joista toinen tuli meille. Naapurin pelaavaäiti kummaksui hyviä grafiikoita ja ne tulivat vain paranemaan vuosien varrella. Valitettavasti tämä todella kallis laite (hinta taisi olla kovempi, kuin kallein euroopan julkaisupäivänä myyntiin tullut PS3) kuoli gran Turismo 4:n julkaisu päivänä ja ostimme uuden pienversion. Tämä osoittautui paljon nopeammaksi ja hiljaisemmaksi laitteeksi, kuin möhkäle PS2.

PS3 julkaistiin Euroopassa maaliskuussa 2007. Suomessa myytiin aluksi vain kalliimpaa 60 gigan versiota, je sen me olisimme muutenkin ostaneet. Mukaan lähti Motorstorm peli, joka oli ihan jees maistiainen lupauksena koneen koko potentiaalista. Silti se jäi parissa päivässä ainakin itseni osalta hyllyyn pölyttymään.

Vasta vuoden kuluttua julkaistu Gran Turismo 5: Prologue ja MGS4 osoittivat minulle mitä tämä uusi sukupolvi on.

[Ze Shoopuf]

Noh, ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa konsolini on uskollinen PS2. Hankin sen yhdessä siskoni kanssa - jonka idea hankinta oikeastaan olikin - keväällä 2003. Yhdessä me se maksettiin, mutta sisko ei sitä mukaansa ottanut pois muuttaessaan, joten minä sitten omin sen. Minä taisin sitä muutenkin vähän enemmän käyttää.

[Hayzel]

Mun ensikosketus Pleikkaan tapahtui kun olin aivan nappula. Pleikkari ykkönen taisi tulla taloon jo joskus -97, tai jotain. Meidän porukat oli tuohon aikaan yksi niistä harvoista, joilla tällainen löytyi. Kaikki kersat tulivat meille pelaamaan.
Ihkaensimmäistä peliämme en nyt justiinsa muista, mutta muistan että ensimmäisiin peleihin kuului Tomb Raider, Resident Evil, Crash Bandicoot ja vielä muutama muu höpönlöpönpeli. Isoveli ja kaverit pelasivat Tomb Raideria ja RE;tä, minä kun en saanut. Ja kaikkia muita tappelupelejä mitä muilta vaan ikinä sattui löytymään niin niitä tultiin pelaamaan meille.
No sitten rupesi tulemaan jo vähän lisää parempia pelejä. Loput PS1 Crashit ja Spyrot ja Silent Hill ja RE3 ja Duke Nukem ja jotain rallipelejä jne.
En edes muista kuinka nuori olin, kun sain käsiini Final Fantasy 9;n. Uuh sitä riemun päivää. Minä joka en tajua englannista sanaakaan, pelaan roolipeliä. No ei muissakaan peleissä pääjuttuna ollut se ymmärtäminen, vaan vain itse pelaaminen.

Meidän PS rupesi pikkuhiljaa hiipumaan, se ei oikein jaksanut enää pyörittää mitään kun se oli suht.koht. loppuun kulutettu, ja olisikohan ollut joulu 2000, kun isoveli sai joululahjaksi PlayStation 2.
No siitä sitten syntyi uusi hitti ja PS lensi nurkkaan. Pelattiin vain PS2;lla. Ja meillä oli aina kamalaa sotaa kuka saa pelata, vaikka se oli veljeni, niin pitihän minunkin saada. Ja pikkuveljen, sitten kun se oli kasvanut vähän.
Seuraavana jouluna sain sitten ihan ikioman Pleikka kakkosen. Siitä lähtien se on maannut tuolla lattiallani, ja koko tämän pitkän ajan se on toiminut moitteettomasti. Veljeni oma hajosi joku muutama vuosi sitten, mutta hän ei enää muutenkaan pelaillut sillä paljoa. Tai kyllä se varmaan vielä toimisi jos sen putsaisi tai jotain. Ja sitten jossain vaiheessa taas paria vuotta myöhemmin pikkuveli sai oman slim-versionsa.

Aika pitkään on kyllä nuota konsoleita meillä ollut. Ja noita ennen ja samaan aikaan on ollut vaikka minkälaista Nintendoa ja Segaa (joka muuten toimii vieläkin) ja muita käsikonsoleita. Mutta kaikkein eniten on tullut käytettyä nyt PS2. Ja vielä se jaksaa rullata.
PlaySation 3;sta en oikein tiedä vielä. Ei millään edes huvita hankkia sitä, mutta pikkuhiljaa kannattais varmaan ruveta ehkä harkitsemaan kun rupeaa tulemaan aika kovia pelejä. Mutta katsotaan nyt, jos koskaan saan sen hankittua. Mutta kiire sen kanssa ei kyllä ole.

[Candice]

Piti ihan käydä vaklaamassa koska minä tänne liityin, että osasin päätellä koska sen pleikkarin sain... vanhan muisti ei ole ihan ennallaan.

Veljeni hommasi pleikka 2:n joskus lopputalvesta-2001. Kyseessä oli siis jo ikivanha perheellinen mies, jolla ei kauan aika ja mielenkiinto riittänyt pelaamiseen ja jo keväällä-02 sain tuon kyseisen koneen lainaksi. Siinä tuli pelattua aina koulun jälkeen escape from monkey islandia (jonka olen nykyään muuten jo ominut tuonne omaan pelihyllyyni) ja need for speedia.

Todellinen rakkaus pelaamiseen pleikkarilla syttyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun koulukaveri lainasi minulle FF8:ia. En omistanut ps1:n muistikorttia, joten en oikein päässyt ikinä alkua pidemmälle. Siitä huolimatta rakastuin tulenpalavasti ja rupesin monkumaan äidiltä lupaa käyttää osan säästöistäni omaan pelikoneeseen.

Loppukeväästä kävelin rinta rottingilla gigantin ovista ulos. Mukana ikioma ps2 ja ffx. Lisäksi kävin viereisestä prismasta ostamassa platinium version kahdeksaisesta ja ps1:n muistikortin. Ensi töikseni pelasinkin tuon FF8:n loppuun ja aah. Ei ollut sanoja kuvaamaan sitä tunnetta. Se oli Nautinto isolla N:llä. Oma pleikkari, jolla sai pelata pitkälle yöhön upeaa peliä. :lovetus:

Seuraavaksi mätkin kympin läpi. Sitä tuli pelattua myös veljellä, kun lapsenlikkana toimin. Muistan kuinka veljen vaimo ei millään suostunut uskomaan, etten ollut nimennyt pelin hahmoja itse (minut tunnetaan kotopuolessa Luluna, suurin osa luulee sitä oikeaksi etunimekseni eikä tiedä että papin kasteessa sain oikeasti nimen Maria ja veljeni on Mika eli se ikivanha partasuu kympistä ^^).

Noista päivistä alkaen PS2:stani on ollut pelkkää iloa ja pelkään ihan kauhiasti mitä tapahtuu jos se joku päivä sanoo itsensä irti. En minä halua sellaista mini-lätyskää, ne on hyi. Pitää olla kunnon nostalginen jööti.

Nythän minulla on puoliomistuksessa myös Ruhven modattu ps1 ja harkinnassa hankitaanko xbox360 vain ps3.

[SquallSoft]

Heh, muistan kyllä sen demon.:P Siinä oli hyviä pelejä. En muista tarkalleen milloin pleikkarin sain,(sen ensimmäisen) mutta taisi olla siinä vuosituhannen vaihteessa. Samaan aikaan sain oman telkkarin.:solong: En muista yhtään ensimmäisiä pelejäni, mutta uskoisin, että niihin kuului ainakin Crash, Red Alert ja FF VIII.:rispekti: Ai niin ja Spyro!:lovetus: Aivan loistava peli, tuli pelattua aivan mahdottomasti pienenä ensimmäistä kolmea Spyroa.:P Pelejä kertyi aika paljon enkä nähnyt tarpeelliseksi ostaa pleikkari kakkosta, joten ostin sen melko myöhään... Siinä ensimmäisiä pelejä taisi olla FF X, Medal of Honor Frontline ja Kingdom Hearts. Tuli kyllä heti tajuttua oston jälkeen, että olisi kannattanut ostaa aikasemmin.;D Sen verran kova grafiikkaparannus ykköseen verrattuna. Mutta vieläkin pelailen ykkösellä silloin tällöin, hyrrää yhtä mukavasti kuin ennenkin.:) Uusinta pleikkaria en ole ajatellut ostaa... ainakaan vielä!:D Enkä kyllä varmaan ostakkaan rahatilan takia pariin vuoteen ELLEI tule uusia ja HYVIÄ Finaleita.;) Mutta joo, nyt alko taas himottaa vanha pleikkari. :|

Hieno ketju, kiva muistella menneitä.:)

[Flare]

Muistan sen hetken aina kun sain ensimmäisen PS konsulini. Tämä tapahtui joulukuun 24. päivä vuonna 1997, kun veljeni kanssa pelasimme ilta hämärällä Super Mario Bros 3 peliä meidän 8-bittisellä. Sitten se hetki koitti kun joulupukki astui ovesta sisään ja yhdestä paketista löytyi PS1 konsoli ja toisesta Mortal Kombat Trilogy peli. Olin pelannut kyseistä peliä kaverillani ja se olikin syy miksi sitten halusin oman konsolin ja pelin. Myöhemmin ostimme ainakin pelit: Crash Bandicoot, Command & Conquer ja Croc. Myöskin olin samalla kaverilla pelannut Final Fantasy VII peliä, ja jo jouluaattona 1998 sain sitten senkin pelin itselleni. Kyseisen pelin olen nyt 11 vuoden aikana pelannut yli 20 kertaa läpi, olen omistanut 2 alkuperäistä ja yhden platinum PS version pelistä, ja tänä vuonna maalis- tai huhtikuussa ostin PC version huuto.netistä. Myöhemmin sitten tuli vielä hommattua Croc 2, Crash Bandicoot 3, Final Fantasy 6 remake, 8 ja 9 pelit.

Jouluaattona 2003 sitten sainkin PS2 konsolin ja Final Fantasy X pelin, joka olikin ainoa syy miksi kyseisen konsolin halusin ja ainoita pelejä joista olen pitänyt.

[Nameless]

Omani sain muistaakseni 1999 jouluna, oli aika mahtavat fiilikset kun löytyi paketista harmaa boxi ;D

Oli myös faija tuonut läjän pelejä joista on varmaan suurin osa vielä hyllyssäkin, ainoat kaksi joista olen varma että sain silloin on Crash Bandicoot ja Resident evil(ainakin sen tapainen). Crashiä sitten hakattiin itku silmässä eikä suostuttu lopettamaan=) ja residentistä en saanut mitään irti kun olin jossain huoneessa eikä päässyt ulos paitsi ikkunasta jossa oli pudotus ja kuolema. ja vaihtuihan se residentkin pihalaisen kanssa en vain muista mihin peliin sen vaihdoin... vai vaihdoinko ollenkaan :eh:

Kyllä parhaat pelit tähän mennessä on ollut Tombi!, Ape Escape ja CTR

[kanbela]

Sori offista mutta pakko kommentoida.. Tuntee olonsa jotenkin "vanhaksi" kun isolla osalla porukasta muistot pleikkareista on samanlaisia kuin itsellä NES:n ja 386-PC:n kohdalla :-p

Itsellä ei ole muistikuvaa milloin ostin ekan pleikkarin vaikken olekaan Sonyn konsoleita omistanut kuin vasta ~5-8 vuotta. Ainut jonka muistan on eka PSP noin puolitoista vuotta sitten, ja täytyy kyllä sanoa että PSP on parasta mitä Sony on Walkmanin jälkeen tuottanut.

[Deino]

Olikohan se 1997 vai 1998 jouluna kun paketista ilmestyi tuo pleikkari, tunnelman voi jo arvata, kun edellinen konsoli oli ollut Super Nintendo. Ensimmäinen pelini taisi olla Formula 1 1998, enkä muista enää että mitä muita pelejä mahdollisesti sain, mutta oli se peli kokoelma suuri :) Nyt on pleikkari myyty, kuten myös kakkonenkin ja sen paikalla on Xbox 360, mutta muistot säilyy ^^

[Jii-]

Hmm, mites tämä nyt menikään, olikohan se joskus 2001-2002 kun silloin sen laatikkomallisen Playstation 2:en sain. Käytettynä ostin, sain suht halvalla silloiseen hintatasoon, taisin saada 180€ ohjaimineen ja kortteineen, silloin tais kauppahinta olla +200€ ilman noita tilpehöörejä. Silloin kun sen sain niin 120€ siitä taisin itse maksaa =/ (Kaikki pitää ite maksaa prkl) ja loput tuli jostakin. No postissa tuli ja sittenhän sille ensimmäinen peli tais tulla vasta puolen vuoden päästä siitä, jotain yhtä DVD:tä katselin sillä sitten sen ajan, se oli muuten ensimmäinen DVD:kin mulla noita aikoja :p

Ja kyllähän se konsoli sitten kestikin melkoisen kauan, eipä noita pelejä nyt sinä aikana niin paljoa tullut hommattua, oliskohan alle 15, enempää ei ollut kyllä. Sitten se laatikko alkoi tuossa viime vuonna reistaamaan oikein olan takaa, ei lukenut 70% peleistä, uudet pelit olivat tuskaa, vanhat pyöritti. Lopulta ei niitä vanhojakaan pyörittänyt, Platinum-pelit vain pyörivät, syytä en tiedä. No sitten tuo konsoli toimitettiin 7-vuotiaalle serkulle ja siellä se on nykyäänkin, ja eipä se sen ihmeellisemmin toimi sielläkään.

Ja sitten tietty ostin tuon litteän version, paljon halvempi kuin tuo iso laatikko aikoinansa, kummasti se tekniikka kehittyy :eh:

[Jay]

Ensimmäinen pleikkari taisi tulla vuonna 2000 meidän taloon, olin silloin noin kahdeksan. Iskä asian päätti ja äiskä vähän mietti, että mitäköhän tästä tulee;D

Veljeni, siskoni ja minä saatiin valita kukin oma peli. Minä valitsin Gex: Deep Cover Ceckon, siskoni valitsi Mickey Mouse: Great Adventure tai joku sellainen:D
ja veljeni otti Crash Bandicoot 2.

Kaikki mahtavia pelejä joita tuli todella pelattua ja myöhemmin joukkoon liittyi Final Fantasyt ja ensimmäinen Tomb Raider, jonka sain synttärilahjaksi.

[Sakke]

Playstation tuli vuonna 1998 joululahjaksi, muistaakseni vaarilta, mukanaan Crash Bandicoot 3. Siihen tuli sitten lukematon määrä pelejä, kuten muutama Final Fantasy, Worms, Croc 2, Crash Team Racing jne.

Playstation 2 tuli erikoisemmalla tavalla vuonna 2002. Pelaessani FF VIII 2-vuotias pikkusisko tuli ja veti ohjainjohdosta pleikkarin lattialle ja juoksi pakoon nauraen. Saatiin sentään peli tallennettua, mutta seuraavan kerran kone ei käynnistynytkään kunnolla. Kävi ilmi, että kolahdus oli irrottanut koneen sisältä jonkin levyä pyörittävän osan, joten käytännössä kone ei toiminut. Äiti osti sitten pian meille PS 2:sen, jottei kiukkuiset veljekset kurittasi siskoaan. Ekana pelinä konsoliin oli FF X.

Playstation 3 tuli sitten yhtäkkiä taloon vuonna 2008. Kuukauden päästä tuli ekaksi peliksi konsoliin Assassin's Creed. PS3 onneksi pyörittää lähes moitteettomasti PSX:n pelejä, sillä vanha PS2 ei enää suostu pyörittämään muita kuin PS2:n pelejä.

[Verinaarmu]

Minullahan ei ole ikinä ollutkaan Playstationia eikä Playstation 2:sta , Playstation 3:sen ostin tänä vuonna kesälomalla.

[Deathberry]

Ah, Playstation...
Eka malli oli PS2, sellainen iso järkäle, piti ääntä ihan saatanasti... Olisikohan ollut vuoden 2003 tai 2004 jouluna. Eka peli oli Harry Potter ja Huispauksen MM-kisat... Edelleen pelihyllyssä pölyä keräämässä.
Sitten seitsemännellä luokalla tuli Kingdom Hearts, jonka ostin kaverilta. Se oli tosin rikki, ja harmitti tajuttoman paljon, kun olin siitä kai vitosen maksanutkin :D
Onneksi korvaava kappale löytyi alelaarista.
Sen jälkeen tapahtui elämäni käännekohta: löysin isän luota Final Fantasy X:n. Jäin sille tielleni, koukutuin. Pelasin yötä päivää kunnes onnistuin vahingossa tallentamaan pikkusiskoni tallennuksen omani päälle. 40 tuntia turhaa työtä, ajattelin. Aloitin silti alusta. Nyt jo 70 tuntia pelattuna.
Ensimmäisen PSOnen löysin myös isän luota, josta löysin myös Final Fantasy IX:n ja VIII:n, jälkimmäinen ikävä kyllä rikki; ei toimi alkuanimaation puoltaväliä pidemmälle. :(
Muita pelejä ei PS yköselle olekaan... :D

[Yodhi]

Pikkusisko sai PS1:n sen ilmestymisen aikoihin joululahjaksi (ehkä), en muista vuotta (liekö ollut 1997, 1998?), ja mukana jotain pelejä. En kauheasti jaksanut innostua, mutta sitten pelailin demo-levyn Abes Oddyseeta, ja hurahdimme siihen isosiskon kanssa (tykkäsin myös Ghost in the Shellin demosta, mutten löytänyt peliä mistään). Pakkohan se oli ostaa. Pikkusisko taisi vielä tuohon aikaan olla kiinnostuneempi Herkuleksista ja Spyroista... Itse lainailin kavereilta Tekken ykköstä ja kakkosta, kokeilin kai joskus Crashiakin. Sitten pikkusisko sai lahjaksi kaksi itse valitsemaansa peliä, Aku Ankan ja Grandian. No, arvaatte varmaan, kumpi minua kiinnosti. Ei päässyt sisko edes pelaamaan Grandiaa, mutta kovasti katsoi vierestä ja oli hengessä mukana, kun minä sain ensikosketukseni RPG:hen. Grandia löytyy siskolta vieläkin, ja on edelleen mielestäni parhaita RPG:itä, joita olen pelannut.

Minun PS-kokemukseni mullisti luonnollisesti FFVII, jonka sain kaverilta lainaan varmaan vuoden 1998-99 tienoilla. Kaveri ei itse ollut kovin pitkälle päässyt, mutta minä tahkosin vuorotellen sitä, vuorotellen Grandiaa melko villilläkin intensiteetillä. Muistikortin kadotettua tallennukseni kakkos-cd:n loppupuolella aloitin kiltisti uudestaan alusta, mutta sitten ilmestyi FFIX...
Oma pelaamiseni PS1:llä keskittyi siis lähinnä seikkailu- ja roolipeleihin. Heräsin laitteen hienouteen vasta aika myöhään, enkä oikein osannut etsiä mitään erikoisempia pelejä, vaan kokeilin vähän kaikkea, mitä vastaan tuli (mm. 100 poltettua peliä kaverilta). Pitkäaikaisemmat kokemukset tulivat nimenomaan tuosta Abes Oddyseesta ja erilaisista ropeista. Lämmöllä muistelen yhteistä historiaamme.

PS2:n ostin muistaakseni vuonna 2000. Samalla reissulla kaupasta lähti mukaan ensimmäinen peli, Kengo (löytyy vieläkin, en ole tainnut yhdestäkään pelistäni luopua). Seuraavaksi Tekken Tag Tournament ja sekalainen lista Prisman alelaatikosta ja huutonetistä löytyvää kamaa, suuri osa Japanin historiaa sivuavia seikkailupelejä. Niiden joukosta löytyi yllättävän hyviäkin pelejä, itse tykkäsin kovasti Onimushasta, 7 Bladesista (vaikka joku sen oli joskus tainnut mainita konsolin huonoimmaksi peliksi), ja menihän tuo Way of the Samuraikin ihan kivasti muutamaan otteeseen läpi. Tenchu oli uudella kaksinpelimahdollisuudellaan minun ja pikkusiskon yksi kestosuosikki. Pelejä tuli hankittua ihan kivasti, ja kaikkia olen kokeillut melko pitkälle tai läpi asti (vain Red Ninja taisi jäädä ensimmäiseen chapteriin, kun en päässyt kontrolleihin kiinni). Nykyään tosin pelien hankkimista rajoittaa se, että Suomessa ei näy enää julkaistun oikein muuta kuin EA:n pelejä ja Lego Star Warseja... =)

Molemmat viestissä mainitut pelikoneet ovat vielä hengissä ja hyväkuntoisia - siskon PS on modattu, mutta toimii hienosti. Ensimmäinen PS2:ni tosin hajosi aika pian sen hankkimisen jälkeen, mutta sain takuuhuollosta uuden, jonka kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Ovat ne hienoja konsoleita. :)