FFVII runo(ja) [spoilereita tähän peliin]

[Purity]

Jos ette jaksa lukea molempia, niin lukekaa nyt edes toinen niistä ja kommentoikaa sitten sitä, jookos? :)

Elis löysin tällaisen vanhemman runon tuolta jostain tuhansien kansioiden takaa, ja päätin postata senkin. Aivan täysin ensimmäinen englanniksi tekemä runoni, aiheena FFVII:n loppu. Olen tämän kerran yhdelle toiselle foorumille postannut, ja se sai siellä ihan mukavan vastaanoton. Tässä on nyt kaksi versiota, sen takia kun kysyin ennen postaamista mielipidettä kahdelta eri ihmiseltä, toisen mielestä se oli hyvä noin, mutta toisen mielestä rivien olisi pitänyt olla pidempiä. Itse en pidä toisesta versiosta paljoakaan, koska ne sanat vain heitin sinne, ne ovat aivan täysin tarkoituksettomia. Sen lisäksi toisessa versiossa puhutaan muistaakseni useammassa säkeistössä sanalla 'she', ja siitä ei välttämättä tiedä milloin tarkoitetaan ketäkin (joskus Aeris, joskus Tifa).

Tämä on (ensimmäinen versio siis) varmaan vieläkin suosikkini kaikista niistä runoista mitä olen tehnyt. Ei ehkä parhaiten tehty niistä, mutta sillä on tunnearvoa sekä sen takia, että se on ensimmäiseni (englanniksi siis, suomeksi olen tehnyt ennenkin) ja siksi että se käsittelee FFVII:n loppua, ja minä rakastan FFVII:n loppua. :)

Saa kysyä, jos ei saa selvää, että mitä olen hakenut takaa, runo saattaa olla sekavakin. Mainittakoon, että viimeisen säkeistön sanat eivät liity Aerikseen, vaan siinä on taas minun oma käsitykseni pelin lopusta (tuosta olisi helposti voinut kuvitella sen liittyvän Aerikseen).


Versio 1

I see her hand,
and reach for it.
But then she disappears.

The pain,
caused by the wound in my heart
that came when she left me.
But I smile.

Because I know her soul is in peace now.

It was just a dream,
her green eyes are gone,
brown eyes trying to replace them.

The pain,
caused by the wound in my heart
that came when she left me.
But I smile.

Because she promised to come back.

How can I tell her?
I must say good bye now,
my love belongs to someone else.

The pain,
caused by the wound in my heart
that came when she left me.
But I smile.

Because someday I’ll see her again.

She understood,
her eyes are in tears.
But she bravely forces a smile on her face.

The pain,
caused by the sword
that went through my body.
But I smile.

Because now I can finally see her again.

Versio 2

I see her hand, and reach for it,
she disappears.
Her green eyes are gone, brown ones replacing them.
And I realize it was just a dream.

The pain,
caused by deep wound in my heart,
that came when she left me.
But I smile, because I know her soul is in peace now.

I look at her, and see her lips turning into a wide smile,
while she is gazing at me with her brown, shining eyes.
How can I tell her?
I must say goodbye now, my love belongs to some else.

The pain,
caused by the deep wound in my heart,
that came when she left me.
But I smile, because she promised to come back to me.

She understood.
Her eyes are full of tears, but love is still reflecting from them.
She bravely forces a smile on her lips,
she knows this world isn’t for me anymore.

The pain,
caused by the deep wound in my heart,
that came when she left me.
But I smile, because I know I’ll see her again someday.

Destruction, the day when the world ends.
All was doomed, but she saved us,
world was rescued, but humans paid the prize,
with my own eyes I saw them disappearing, we were the only ones left.

The pain,
caused by the sword,
that went through my body.
But I smile, because now I can finally see her again.

[Ilezki]

Yleensä en postaa kommenttejani runoihin, mutta nyt teen harvinaisen poikkeuksen.

Minä pidin kummastakin runosta. Niiden juoni oli selkeästi seurattavissa, ei kirjoitusvirheitä, rakenne oli hyvä. Ensimmäinen runo oli jotenkin rauhoittavampi kuin toinen, mutta toisessa oli jotain ytyä, ja siitä minä pidän enemmän. Huomasin, että nämä runot tukevat teoriaasi, jonka mukaan Cloud tappoi itsensä pelin lopussa (vai oliko se sinun, en minä muista). Minun mielestäni rivinpituudet ovat aivan sopivia, eli hyviä näin miten ne ovat. Runot olivat kauniita, ja niin hyviä että saivat minut tekemään poikkeuksen, ja postaamaan tähän topicciin. Enempää sanoja en pysty löytämään kuvailemaan noita kahta loistavaa runoa, vaikka paljon olisi vielä kehuttavaa.

[Isthan]

Miten kummassa en ole löytänyt tätä aiemmin? Vaikka kuinka väitän olevani FF7-friikki ja olen sivuuttanut tämän? Onneksi kuitenkin nyt löysin tämän foorumeita päämäärättömästi selaillessani. Kommenttia kehiin siis...

Eli, tästä runosta välittyy tunnelma todella vahvasti. Vaikkei olisi FF7 koskaan läpi pelannutkaan ja nähnyt loppuviedeota, ymmärtäisi runon silti, sillä useat kohdat sopivat myös vertauskuvallisiksi. Riimejä ei tarvita, sillä tämä runo on loistava juuri tällaisenaan. Luin tätä hiljaa ääneen samalla kuunnellessani FF7:n OST:lta Flow of Lifeä eli musiikkia, joka kuuluu pelissä Bugenhagenin labrassa. Nousi välistä aivan kyyneleet silmiin; niin liikuttava tämä on. Etenkin viimeisessä osiossa, eli:


The pain,
caused by the sword,
that went through my body.
But I smile, because now I can finally see her again.
Todella kaunis lopetus, eikä teoriasikaan ole hassumpi. En tosin ole koskaan ajatellut sitä noin, mutta nyt tarkemmin ajatellen, se olisi voinut olla hyvinkin mahdollista. Etenkin Flow of Lifen kanssa tuo osio luo mukavan tunnereaktion... *snif*


She understood.
Her eyes are full of tears, but love is still reflecting from them.
She bravely forces a smile on her lips,
she knows this world isn’t for me anymore.

Olen... sanaton. Olen aina pitänyt englannin kielen kirjoitusasua kauniina, ainakin suomeen verrattuna, mutta tämä luo uuden ulottuvuuden sille. "Her eyes are full of tears, but love is still reflecting from them." Vaikuttavaa. Kaunista. Pysäyttävää. Se pistää todella ajattelemaan Aerista melkein ihmisenä, eikä vain mielen luomana pelihahmona. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, se kertoo ainakin kymmenen kauniin lauseen verran.

Todella kaunista ja koskettavaa. Suosittelen kaikille tätä Flow of Lifen säestyksellä. :)

[Mirandos]

eka mitä sanoin luettuani tuon oli "voi vitsi" ja seuraava: "Ei kukaan voi kirjottaa noin tarkalleen minun tunteista." Pitänee pelata lisää seiskaa ;)

Pidin henkilökohtaisesti ensimmäisestä versioista. Toisesta tuli...hmm.. massiivinen. Se ei oikein ollut enää runo. En osaa muuten sanoa näin kirjoottamalla.

Ekasta versioista jos olisit vain poistanut pisteet lauseiden "But I smile"-lopuista, niin runo olisi ollut upea. tarkemmin sanottuna upeampi.
Toinen osiokin oli joistain kohdista hyvä. Loppuunpäin parani huomattavasti, mutta originaali on aina originaali :)

Kyllä se Puyrre osaa :) saat kirjottaa mulle sitten häärunon o.O noei