Gabriel
5.9.2002, 9:20:33
Kaikenlaista sitä keksiikin kun tunnilta myöhästyy ja tahtoo viettää aikaa hieman ATK-luokassa. Pitäisi varmaan jo tunnillekin siirtyä. Tekisi hyvää.
Askel askeleelta, kävelen eteenpäin.
Askel askeleelta, kotoa poispäin.
Jättäen kaiken menneen kauas taakseni,
kävelen minä nyt kohti tulevaisuuttani.
Jokainen askel voimia veroittaa,
punainen valo aina varoittaa.
Menneestä on nyt pakko poispäin astua,
ellen tahdo taas kyynelten sateessa kastua.
Oi miksi sinä äitini, et tunnusta tekojas?
Mikset suostu katsomaan henkisiä viiltojas?
Kykenisit vain sanomaan "elämäsi vein.",
ilkeä sinä olet, kuin paholaisjuna Blaine.
Halveksi sinua silti, minä en.
Vaikka elää kanssasi jouduin kärsien.
Luontooni ei silti kuulu sellainen,
äitini sinä olet, vaikkakin tuollainen.
Jaksa silti tällaista en, minä poistun.
Tulevaisuudelle tästedes lupaudun.
Kyllästynyt minä vihdoinkin nyt olen.
Hermoni eivät enää kestä, pian vielä kuolen.
Kaikki ponnistukseni ovat tyhjään kadonneet,
kuin hieta kädestäni, ovat ne karanneet.
Vain typerys jatkuvasti päätään seinään takoaa.
Sillä ei se seinä siirry, vaikka itse katoaa.
Kun koneisto on särkynyt hierovat sirpaleet vastakkain,
tuskaa se suunnatonta tuottaa ja saattaa kestää ain.
Hammaspyörät toimiakseen öljyä vaativat,
ruosteisina ne koneistosta hajoavat.
Aika kenties sitten, lähteä jo on.
Tulevaisuus edessä, toivon itselleni suon.
Olen minä lupanut, taaksepäin en käänny.
Autiomaahan peruuta, likakaivoon näänny.
Tulevaisuus jäljellä vain, enää ainoastaan.
Pimeydestä valoon astua, valoon autuaan.
Askel askeleelta, kävelen eteenpäin.
Askel askeleelta, kotoa poispäin.
Otsikko ei ole minun keksimäni. Se kuvaa silti todella hyvin.
EDIT: Korjasin kirjoitusvirheen.
Askel askeleelta, kävelen eteenpäin.
Askel askeleelta, kotoa poispäin.
Jättäen kaiken menneen kauas taakseni,
kävelen minä nyt kohti tulevaisuuttani.
Jokainen askel voimia veroittaa,
punainen valo aina varoittaa.
Menneestä on nyt pakko poispäin astua,
ellen tahdo taas kyynelten sateessa kastua.
Oi miksi sinä äitini, et tunnusta tekojas?
Mikset suostu katsomaan henkisiä viiltojas?
Kykenisit vain sanomaan "elämäsi vein.",
ilkeä sinä olet, kuin paholaisjuna Blaine.
Halveksi sinua silti, minä en.
Vaikka elää kanssasi jouduin kärsien.
Luontooni ei silti kuulu sellainen,
äitini sinä olet, vaikkakin tuollainen.
Jaksa silti tällaista en, minä poistun.
Tulevaisuudelle tästedes lupaudun.
Kyllästynyt minä vihdoinkin nyt olen.
Hermoni eivät enää kestä, pian vielä kuolen.
Kaikki ponnistukseni ovat tyhjään kadonneet,
kuin hieta kädestäni, ovat ne karanneet.
Vain typerys jatkuvasti päätään seinään takoaa.
Sillä ei se seinä siirry, vaikka itse katoaa.
Kun koneisto on särkynyt hierovat sirpaleet vastakkain,
tuskaa se suunnatonta tuottaa ja saattaa kestää ain.
Hammaspyörät toimiakseen öljyä vaativat,
ruosteisina ne koneistosta hajoavat.
Aika kenties sitten, lähteä jo on.
Tulevaisuus edessä, toivon itselleni suon.
Olen minä lupanut, taaksepäin en käänny.
Autiomaahan peruuta, likakaivoon näänny.
Tulevaisuus jäljellä vain, enää ainoastaan.
Pimeydestä valoon astua, valoon autuaan.
Askel askeleelta, kävelen eteenpäin.
Askel askeleelta, kotoa poispäin.
Otsikko ei ole minun keksimäni. Se kuvaa silti todella hyvin.
EDIT: Korjasin kirjoitusvirheen.