Enkuli
7.9.2006, 20:24:35
Kirjoitin tämmöisen paremman tekemisen puutteessa. Joo, siinä on html-tagit valmiiksi, en jaksa ottaa pois.
<h2>Final Fantasyjen sietämätön keskinkertaisuus</h2>
<p>Pelattuani viime aikoina jonkin verran muihin sarjoihin kuuluvia, vähemmän nimekkäitä japanilaiseen rpg-genreen mahtuvia pelejä olen tosissani alkanut epäillä Final Fantasyjen sijoittumista arvoasteikolla. Niinpä onkin ajankohtaista tehdä pieni vertaileva tutkimus, joka toteutetaan tällä kertaa vertailemalla pelien eri osa-alueita: Tarina, Tarinankuljetus, Hahmot, Maailma, Mekaniikka ja Elinikä</p>
<p>Vertailussa FF-sarjaa edustaa kullakin osa-alueella mielestäni paras yksilö, muita sarjoja edustaa kutakin yksi ainoa peli jokaisella osa-alueella. Syy on lähinnä siinä, että en ole pelannut muita sarjoja läheskään kokonaan ja/tai kyseessä on vain yksittäisiä pelejä, ei sarjoja. Vertailuun pääsevät mukaan SNES-ajoilta Chrono Trigger, PSX-ajoilta Xenogears ja tuoreimmasta päästä PS2-aikakauden Shadow Hearts: Covenant, Shin Megami Tensei: Lucifer's Call ja Star Ocean 3. <br></p>
<h3>Tarina</h3>
<p>Tarina on genren pelien ydin hyvin useassa tapauksessa ja sen vetovoima on lähes suoraan verrannollinen pelin kiinnostavuuteen. Yleensä. Tarinan puolesta vahvin Final Fantasy monien mielestä on VII, jonka juoni on mutkikas sisältäen paljon mielenkiintoisia käänteitä ja sopivasti mysteerejä, jotka jäävät lopussakin vielä arvailun varaan. VII on myös ensimmäinen Final Fantasy jossa päästään irti sarjan aiempien osien "perusfantasia"-meiningistä. Seiskan tarina on yllättävän vahva, mutta ei kuitenkaan vahvin. Ehdottomasti kiehtovin tällä saralla on Xenogears, jonka mammuttimaisiin mittoihin joka suuntaan leviävä juoni vetää mukaansa ja yllättää monessa käänteessä. Peli esittää valtavan määrän kysymyksiä joihin vastauksia haetaan aivan loppumetreille saakka.</p>
<p>Muita maininnan arvoisia ovat ainakin Shin Megami Tensei: Lucifer's Call sekä Chrono Trigger. Ensimmäisen tarina huokuu omaperäisyyttä: alussa Tokiosta tapetaan lähes kaikki ihmiset ja se muutetaan omaksi pieneksi maailmaksi, Vortex Worldiksi, jonka keskellä hohtaa mystinen Kagutsuchi-valo. Päähahmo herää sairaalasta puolidemoniksi muutettuna ja demonit kansoittavat maailmaa, jossa muutamat ihmiset yrittävät luoda maailman omien ihanteidensa mukaisesti uudestaan. Chrono Trigger puolestaan harjoittaa rohkeasti aikamatkailua, mikä pitää juonen vähintään kiemuraisena. Puhumattakaan siitä, kuinka pelin voi pelata läpi aikaisemminkin kuin ihan lopussa.</p>
<p>Hyvää peruskamaa edustaa Shadow Hearts: Covenant, jonka juoni on ainakin pitkä ja mutkikas. Mitään kovin uutta ei kuitenkaan esitellä ja jatkuva uuden pahuuden voiman esiin tuleminen käy hieman hassuksi loppua kohti. Peli saa lisäpisteitä siitä, että se on suoraa jatkoa ykköselle, jota käytetään hyvin hyödyksi kakkososassa. Pahnan pohjimmaisena tulee Star Ocean 3, jonka juoni on täysin pölhö ja typerä.</p>
<p>Lopullinen järjestys tarinan perusteella näyttää siis tältä: <br>
1. Xenogears<br>
2. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
3. Final Fantasy VII<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Shadow Hearts: Covenant<br>
6. Star Ocean 3<br></p>
<h3>Tarinankuljetus</h3>
<p>Tarinan toinen puoli on aina sen kuljetus. Siinä missä edellä käsiteltiin puhtaasti tarinan kiinnostavuutta paperilla, katsotaan nyt kerrontatapaa. Kerrontatavasta riippuu usein pysyykö tarina kiinnostavana ja uskottavana. Tämä osa-alue on jokaisen Final Fantasyn vahvuus, mutta edustajaksi voidaan silti valita mielestäni yksi ylitse muiden: Final Fantasy X, jonka hieno matkateemainen tarina etenee todellakin kuin matka ja luo peliin aivan omanlaisensa tunnelman. Tässä kategoriassa FF-sarja jopa loistaa kärkenä ainakin tämänkertaisessa otosaineistossa. Xenogears jää jälkeen aivan pikkuisen muutaman ylipitkän luolaston vuoksi, jotka pätkivät kerrontaa kun haluaisi jo tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.</p>
<p>Shadow Hearts: Covenant sijoittuu seuraavaksi ja siinäkin juoni etenee varsin jouhevasti, paitsi että peliin on survottu hirveä määrä piilotettua tavaraa joka tarkoittaa joka nurkan tonkimista sekä vanhoille alueille palailua, mistä aiheutuu ylimääräisiä katkoksia. Chrono Trigger kärsii ajoittain pienestä hajoilusta myöskin, mutta ei muuten sisällä mitään suurempia juonenkuljetusongelmia. Pohjalla ovatkin sitten kaikki loput: Star Ocean 3:n juonen rytmitys on täysin pielessä kun yli puolet pelistä vietetään sivujuonen parissa ja sieltä sitten vaan äkkiä hypätään lopussa pääjuoneen ja runtataan se nopeasti läpi. Ihan pohjalle tippuu valitettavasti Shin Megami Tensei: Lucifer's Call jossa tarina etenee niin hitaasti, että sitä on vaikea pitää päässää kasassa edes.</p>
<p>Lopullinen järjestys tarinankuljetuksen osalta näyttää tältä:<br>
1. Final Fantasy X<br>
2. Xenogears<br>
3. Shadow Hearts: Covenant<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Star Ocean 3<br>
6. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br></p>
<h3>Hahmot</h3>
<p>Hahmot ovat lähes samalla viivalla tarinan kanssa mitä pelin mielenkiintoon tulee. Hahmoista arvioidaan sekä henkilöiden kiinnostavuus että tapa jolla peli tuo hahmot lähemmäs pelaajaa ja miten hyvin siinä onnistutaan. Tälläkään kertaa FF-sarjan edustajan valinta ei niin kauhean vaikeaa ole, sillä Final Fantasy VI:n monipuolinen hahmojoukko on kirkkaasti kiinnostavin. Taistelu kategoriassa on kovaa, mutta voittajaksi selviää mahtavasti kirjoitetulla dialogilla sekä kiinnostavilla hahmoilla varustettu Shadow Hearts: Covenant, jossa hahmot heräävät kunnolla eloon. Lisäksi ykkösosasta tuttu päähenkilö Yuri on sijoitettu luontevasti ja loogisesti aivan uuteen porukkaan. Taidokasta.</p>
<p>Kakkosena häärää jälleen kerran Xenogears, jossa varsinaiset päähahmot Fei, Citan, Elly ja Bart ovat erittäin kiinnostavia ja kehittyvät pelin aikana. Pelattavat sivuhahmot eivät ole Xenogearsissa sitä vahvinta antia, mutta pääosa täyttää kuitenkin roolinsa hyvin ja joukkoon mahtuu kiinnostavia erikoisuuksiakin. Muut juoneen liittyvät hahmot, erityisesti pahikset ovat niin ikään vakuuttavia. Final Fantasy VI:n alapuolelle jäävät kaikki loput, joista ensimmäisenä varsin kiinnostavalla kaartilla varustettu Chrono Trigger, joka kärsii ehkä enemmän aikakaudelle ominaisesta hahmojen elävöityksen vähyydestä. Star Ocean 3 esittelee ryppään sinänsä kiinnostavia ja hyvin esille tuotuja, mutta ah niin tavanomaisia hahmoja.</p>
<p>Shin Megami Tensei: Lucifer's Call kärsii ehkäpä eniten hahmojen kasvottomuudesta. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä peliä kuljetetaan eteenpäin lyhyillä dialogeilla, joissa päähenkilö ei oikeastaan edes sano mitään monivalintoja lukuunottamatta. Erityisen suuri ongelma on juuri päähenkilö, jolle ei kehity pelinsisäisesti minkäänlaista luonnetta. Hahmoja on tavallaan myös todella vähän, ne voidaan laskea kahden käden sormilla. </p>
<p>Lopputuloksina hahmojen osalta siis:<br>
1. Shadow Hearts: Covenant<br>
2. Xenogears<br>
3. Final Fantasy VI<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Star Ocean 3<br>
6. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br></p>
<h3>Maailma</h3>
<p>Seuraavaksi keskitytään ympäristöihin. Maailmaan kuuluu itse maailma, ihmiset (ynnä muut) siellä sekä kaiken tämän esittäminen. Tässä on taas hieman vaikeuksia valita FF-sarjan edustaja, mutta lopullinen voittaja on uskottavimmin esitetty FFX:n Spira, jossa vaikuttavin tekijä on Jevonin ympärillä rakentunut uskonnollinen mahti sekä myyttinen Zanarkand, Summonerien pyhiinvaelluksen kohde. Spira on täynnä kauniita paikkoja ja pelin matkaluonne esittää ne hienosti yksi kerrallaan välietappeina. Kategoriassa kuitenkin Spiran ylitse kävelee jälleen kerran Xenogears, jossa niin ikään uskonto jyllää. Maailma on täynnä mystisiä osapuolia normaalien kuningaskuntien lisäksi, mikä tuo mielenkiintoa aivan valtavasti. Varsinkin kun historia tuntuu olevan kovasti salattu.</p>
<p>Niin ikään Spiran yli kävelee omaperäinen Shin Megami Tensei: Lucifer's Callin Vortex World, jota kansoittavat vain demonit - ihmiset ovat lähinnä vierailijoina. Maailma näyttää kieroutuneelta ja se on todellakin omaperäinen, mutta esitystapa pudottaa sijoituksen. Paikat ovat turhan pelkistettyjä kliinisine käytävineen. Star Oceanin maailmana on periaatteessa kokonainen universumi, mutta tämä ei oikein näy. Pääosan pelistä ympäristönä toimiva Elicoor on kuitenkin ihan toimiva pieni fantasiamaailma, jossa kaksi osapuolta sotivat toisiaan vastaan. Ihan kiva, mutta tavanomainen. Chrono Triggerinkään maailma ei varsinaisesti ole mitenkään erityisen hieno, mutta se esitetään komeasti useana eri aikakautena, mikä toimii mainiosti.</p>
<p>Pohjaa pitelevee tällä kertaa Shadow Hearts: Covenant. Covenantin maailmana toimii nykymaailma ja ajankohtana ensimmäinen maailmansota, kaikki varustettuna mystisillä paikoilla. Sinänsä asetelma on ihan siisti, mutta pelissä paikat esitetään aika tylsästi ja rajoitetusti eikä vaikutelmaa suurista kaupungeista oikein pääse syntymään. Sota ei myöskään näy juuri missään. Ympäristöt ovat kyllä kauniita. </p>
<p>Maailmat parhausjärjestyksessä:<br>
1. Xenogears<br>
2. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
3. Final Fantasy X<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Star Ocean 3<br>
6. Shadow Hearts: Covenant<br></p>
<h3>Mekaniikka</h3>
<p>Tässä oli taas kerran vaikea valita edustajaa FF-sarjalle. Vaihtoehtoja on pienen mietinnän jälkeen kolme: V, VII ja VIII. Seiskan mekaniikassa on periaatteessa todella paljon kaikkea siistiä, mutta ongelmaksi muodostuu se, että tehokkaimmat jutut ovat sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Syynä mm. vahinkokatto 9999 sekä pari muuta juttua. 4x Cut on tylsä ja liian tehokas. Koska VIII ei paljon paremmin pärjää, niin valinta olkoon lopulta FFV, jonka ammasttisysteemi jättää kehitykseen vaikka miten paljon säätövaraa ja siitä on jopa hyötyä. Kategorian voittaja sitten? Jos tuntee minut niin tämä pitäisi tietää: Star Ocean 3. Nopeatempoiset reaaliaikataistelut joissa käytettyjen kykyjen yhdistelmillä on hyvinkin taktinen merkitys. Mahtavan taistelumekaniikan lisäksi Creation-systeemi ja vaikka mitä muuta kustomointia, eli voittajaa ei tosiaan tarvitse arvailla tässä kategoriassa. </p>
<p>Kakkoseksi kipuaa yllättäen ykkösestä reippaasti petrannut Shadow Hearts: Covenant. Toki, peli on helppo, mutta jekku onkin siinä että taitoa tarvitaan erityisesti Judgment Ringin hallintaan. Mitä paremmin hanskaa Ringin, sitä tehokkaammin omat hahmot toimivat. Lisäksi taisteluissa viritellään tehokkaita iskuja useilla erilaisilla tehostuksilla, taikoja voi jakaa ryhmälle näppärän vapaasti ja jokaisella hahmolla on vieläpä omat erikoiskykynsä. Tehon kasvu ei ole pahemmin leveleihin sidottu, mikä on aina plussaa. Kolmossijalle pääsee Shin Megami Tensei: Lucifer's Call, jonka mekaniikan ainoana riippakivenä on pelkästään leveluppaamalla kehittyminen. Demoneiden kasvatus on kuitenkin mainiota hupia ja kun yhdistelemällä demoneja fuusion kautta rakennetaan vähitellen täydellisiä tappokoneita, pysyy mielenkiinto yllä pelatessa. Lisäksi taistelusysteemi on oikeasti taktikointia vaativa. Pidemmän päälle tämä häviää Covenantille vain pelaamisen hauskuudessa - Lucifer's Call on turhan työläs ajoittain.</p>
<p>Pohjalla on sitten tätä perinteisempää kamaa, joista Xenogears vetää Chrono Triggeristä ohi, vaikka jälkimmäisessä onkin hieman merkitystä vihollisten sijainnilla sekä yhteisiskut hahmojen välillä. Xenogearsissa on kuitenkin säätövaraa Gearien sekä hahmojen varustelussa, jolla voi saada ihan kivoja yhdistelmiä. Kehitys on kuitenkin lineaarista.</p>
<p>Mekaniikat järjestykseen siis:<br>
1. Star Ocean 3<br>
2. Shadow Hearts: Covenant<br>
3. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
4. Final Fantasy V<br>
5. Xenogears<br>
6. Chrono Trigger<br></p>
<h3>Elinikä</h3>
<p>Ainakin tällä kertaa viimeisenä käsittelyssä on pelin elinkaaren pituus. Sidequestit, vaikeustasot sekä pääjuonen pituus kaikki vaikuttavat tähän. Samaten uudelleenpeluun mielekkyys. FF-sarjaa edustaa tietenkin sarjan ensimmäinen kunnon sidequest-hirviö Final Fantasy X Dark Aeoneineen sun muineen. Pelin pituuskin on ihan kiitettävä, vaikeudesta voidaan kuitenkin puhua ainoastaan kovimmissa Dark Aeoneissa sekä Penancessa. Uudelleenpeluu on raskasta. Tämänkin kategorian voittaa Star Ocean 3, jossa on järjettömän pitkät bonusluolastot, supervaikeat lisävastukset ja addiktoiva Battle Trophy jahti. Lisäksi peräti neljä vaikeustasoa (käytännössä kolme, helpoin on nössöille) joista viimeinen pistää jo lujasti kampoihin kokeneellekin pelaajalle. Varsinkin kun Battle Trophyjen ehdot usein vaikeuttavat taistelua entisestään. Uudelleenpeluu ei ole ongelma: läpäisyyn menee veteraanilta vain noin 10h.</p>
<p>Toiseksi kipuaa varsin vaivatta Shin Megami Tensei: Lucifer's Call, jossa sisältöä riittää mm. kuuden eri lopun verran joista jokainen vaatii oman läpipeluukertansa. Koska taktiikkaa voi muuttaa demoneita kehittämällä vaikka miten, pysyy mielenkiintokin ainakin pari läpipeluukertaa yllä - eivätkä ne ole ihan lyhyitä, sillä pelin peruspituuskin on lähellä ennätysluokkaa. Lisäksi tarjolla on vielä kovempi vaikeustaso lisäporkkanana.Xenogears jyrää alapuolelleen jäävät lähinnä tarinan pituudella, sillä se on peräti massiivinen. Juonelliseen osuuteen palaa aikaa enemmän kuin Lucifer's Callissa. Sidequestien määrä saati pituus ei ole kovinkaan huimaava. Muutamia lisäluolastoja joista saa kaikenlaista bonusroinaa sekä yksi paikka, joka valottaa yhden hahmon taustaa. Nämä kaikki kun tekee niin aikaa palaa kuitenkin varsin reippaasti. Xenogearsia jaksaa myös pelata uudestaan aika hyvin, juonen täysi tajuaminenkin voi vaatia joiltain sen toisen pelikerran.</p>
<p>Shadow Hearts: Covenant pääsee Chrono Triggerin ohi myös lähinnä pitkällä pääjuonella. Sidequestit eivät paljon aikaa kuluta, mutta ne ovat ihan kiinnostavia. Pelissä riittää kyllä tekemistä jos kaiken haluaa kerätä. Lisäksi tällä on aika korkea uudelleenpeluuarvo, koska pelaaminen on vaan niin pirun hauskaa ja voihan sitä aina kohottaa omaa Scoreaan - peli pitää kirjaa pelaajan suorituksista hyvin monipuolisesti. Chrono Trigger on vanhemman aikakauden pelinä altavastaajan asemassa. Ylimääräistä tauhkaa on jonkin verran, mutta ei hirveästi. Kesto on perusluokkaa, uudelleenpeluuarvo hyvä kiitos lukuisten loppuvaihtoehtojen.</p>
<p>Elinkaaren pituuden mukaan järjestys on seuraava:<br>
1. Star Ocean 3<br>
2. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
3. Final Fantasy X<br>
4. Xenogears<br>
5. Shadow Hearts: Covenant<br>
6. Chrono Trigger<br></p>
<h3>Loppuhöpinät</h3>
<p>Final Fantasy saa sarjana kuitenkin ihan hyvät loppusijoitukset: 3-1-3-3-4-3. Valitettavasti ei minkään yksittäisen osan voimalla. Näin esimerkkinä voitaisiin ottaa kaikkien suosikki FFVII, joka edusti sarjaa tarinakategoriassa. Tarinankuljetuksessa peli olisi suurinpiirtein tasoissa Xenogearsin kanssa ja hahmoissa päästäisiin varmaan samaan sijoitukseen kuin FFVI. Maailmassa jäätäisiin jo kuitenkin ainakin Chrono Triggerin jalkoihin, koska FFVII:n maailma on Shinraa lukuunottamatta aika perustylsä oikeastaan. Heittäisin ehkä jopa pinon pohjalle asti. Mekaniikan puolesta VII pitäisi sarjan paikan, mutta elinkaari tippuisi suoraan Shadow Hearts: Covenantin alapuolelle - pelkät Weaponit eivät paljoa pelasta.</p>
<p>Muuta hauskaa huomattavaa on ainakin tietynlainen vastakkaisuus: pelit jotka jyräävät kahdessa viimeisessä kategoriassa ovat aika heikoilla ensimmäisissä ja toisin päin. FF-sarja vetää tässäkin suhteessa kompromissilinjaa hyvin pitkälti, mikä onkin yksi syy myös siihen miksi näin suosittu sarja tuskin tuleekaan koskaan kahmimaan mieletöntä määrää kärkisijoja - mutta toisaalta ei tipu pohjallekaan. Juuri tästä syystä myöskin otsikko: pelattuani näitä eri kategorioiden kärkiteoksia olen todellakin sitä mieltä, että FF:t ovat keskinkertaisia. Loppujen lopuksi on tärkeämpää ainakin itselleni, että pelin pääpainona oleva osa-alue loistaa kilpailijoiden yli, kuin että kokonaisuus on tasaisen vahva.</p>
<p>Mitä sinä, lukija, voit sitten tästä artikkelista repiä irti? Ehkäpä innostut kokeilemaan muitakin sarjoja, jos et ole niin vielä tehnyt. Maailma on täynnä hyviä ja huonoja jrpg:itä, miksi ihmeessä tyytyä pieneen kouralliseen? Tämäkin käsittely on vain pintaraapaisu, mutta sekin kertoo jo paljon miksi muut sarjat ovat olemassa.</p>
<p>Enkuli</p>
<h2>Final Fantasyjen sietämätön keskinkertaisuus</h2>
<p>Pelattuani viime aikoina jonkin verran muihin sarjoihin kuuluvia, vähemmän nimekkäitä japanilaiseen rpg-genreen mahtuvia pelejä olen tosissani alkanut epäillä Final Fantasyjen sijoittumista arvoasteikolla. Niinpä onkin ajankohtaista tehdä pieni vertaileva tutkimus, joka toteutetaan tällä kertaa vertailemalla pelien eri osa-alueita: Tarina, Tarinankuljetus, Hahmot, Maailma, Mekaniikka ja Elinikä</p>
<p>Vertailussa FF-sarjaa edustaa kullakin osa-alueella mielestäni paras yksilö, muita sarjoja edustaa kutakin yksi ainoa peli jokaisella osa-alueella. Syy on lähinnä siinä, että en ole pelannut muita sarjoja läheskään kokonaan ja/tai kyseessä on vain yksittäisiä pelejä, ei sarjoja. Vertailuun pääsevät mukaan SNES-ajoilta Chrono Trigger, PSX-ajoilta Xenogears ja tuoreimmasta päästä PS2-aikakauden Shadow Hearts: Covenant, Shin Megami Tensei: Lucifer's Call ja Star Ocean 3. <br></p>
<h3>Tarina</h3>
<p>Tarina on genren pelien ydin hyvin useassa tapauksessa ja sen vetovoima on lähes suoraan verrannollinen pelin kiinnostavuuteen. Yleensä. Tarinan puolesta vahvin Final Fantasy monien mielestä on VII, jonka juoni on mutkikas sisältäen paljon mielenkiintoisia käänteitä ja sopivasti mysteerejä, jotka jäävät lopussakin vielä arvailun varaan. VII on myös ensimmäinen Final Fantasy jossa päästään irti sarjan aiempien osien "perusfantasia"-meiningistä. Seiskan tarina on yllättävän vahva, mutta ei kuitenkaan vahvin. Ehdottomasti kiehtovin tällä saralla on Xenogears, jonka mammuttimaisiin mittoihin joka suuntaan leviävä juoni vetää mukaansa ja yllättää monessa käänteessä. Peli esittää valtavan määrän kysymyksiä joihin vastauksia haetaan aivan loppumetreille saakka.</p>
<p>Muita maininnan arvoisia ovat ainakin Shin Megami Tensei: Lucifer's Call sekä Chrono Trigger. Ensimmäisen tarina huokuu omaperäisyyttä: alussa Tokiosta tapetaan lähes kaikki ihmiset ja se muutetaan omaksi pieneksi maailmaksi, Vortex Worldiksi, jonka keskellä hohtaa mystinen Kagutsuchi-valo. Päähahmo herää sairaalasta puolidemoniksi muutettuna ja demonit kansoittavat maailmaa, jossa muutamat ihmiset yrittävät luoda maailman omien ihanteidensa mukaisesti uudestaan. Chrono Trigger puolestaan harjoittaa rohkeasti aikamatkailua, mikä pitää juonen vähintään kiemuraisena. Puhumattakaan siitä, kuinka pelin voi pelata läpi aikaisemminkin kuin ihan lopussa.</p>
<p>Hyvää peruskamaa edustaa Shadow Hearts: Covenant, jonka juoni on ainakin pitkä ja mutkikas. Mitään kovin uutta ei kuitenkaan esitellä ja jatkuva uuden pahuuden voiman esiin tuleminen käy hieman hassuksi loppua kohti. Peli saa lisäpisteitä siitä, että se on suoraa jatkoa ykköselle, jota käytetään hyvin hyödyksi kakkososassa. Pahnan pohjimmaisena tulee Star Ocean 3, jonka juoni on täysin pölhö ja typerä.</p>
<p>Lopullinen järjestys tarinan perusteella näyttää siis tältä: <br>
1. Xenogears<br>
2. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
3. Final Fantasy VII<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Shadow Hearts: Covenant<br>
6. Star Ocean 3<br></p>
<h3>Tarinankuljetus</h3>
<p>Tarinan toinen puoli on aina sen kuljetus. Siinä missä edellä käsiteltiin puhtaasti tarinan kiinnostavuutta paperilla, katsotaan nyt kerrontatapaa. Kerrontatavasta riippuu usein pysyykö tarina kiinnostavana ja uskottavana. Tämä osa-alue on jokaisen Final Fantasyn vahvuus, mutta edustajaksi voidaan silti valita mielestäni yksi ylitse muiden: Final Fantasy X, jonka hieno matkateemainen tarina etenee todellakin kuin matka ja luo peliin aivan omanlaisensa tunnelman. Tässä kategoriassa FF-sarja jopa loistaa kärkenä ainakin tämänkertaisessa otosaineistossa. Xenogears jää jälkeen aivan pikkuisen muutaman ylipitkän luolaston vuoksi, jotka pätkivät kerrontaa kun haluaisi jo tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.</p>
<p>Shadow Hearts: Covenant sijoittuu seuraavaksi ja siinäkin juoni etenee varsin jouhevasti, paitsi että peliin on survottu hirveä määrä piilotettua tavaraa joka tarkoittaa joka nurkan tonkimista sekä vanhoille alueille palailua, mistä aiheutuu ylimääräisiä katkoksia. Chrono Trigger kärsii ajoittain pienestä hajoilusta myöskin, mutta ei muuten sisällä mitään suurempia juonenkuljetusongelmia. Pohjalla ovatkin sitten kaikki loput: Star Ocean 3:n juonen rytmitys on täysin pielessä kun yli puolet pelistä vietetään sivujuonen parissa ja sieltä sitten vaan äkkiä hypätään lopussa pääjuoneen ja runtataan se nopeasti läpi. Ihan pohjalle tippuu valitettavasti Shin Megami Tensei: Lucifer's Call jossa tarina etenee niin hitaasti, että sitä on vaikea pitää päässää kasassa edes.</p>
<p>Lopullinen järjestys tarinankuljetuksen osalta näyttää tältä:<br>
1. Final Fantasy X<br>
2. Xenogears<br>
3. Shadow Hearts: Covenant<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Star Ocean 3<br>
6. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br></p>
<h3>Hahmot</h3>
<p>Hahmot ovat lähes samalla viivalla tarinan kanssa mitä pelin mielenkiintoon tulee. Hahmoista arvioidaan sekä henkilöiden kiinnostavuus että tapa jolla peli tuo hahmot lähemmäs pelaajaa ja miten hyvin siinä onnistutaan. Tälläkään kertaa FF-sarjan edustajan valinta ei niin kauhean vaikeaa ole, sillä Final Fantasy VI:n monipuolinen hahmojoukko on kirkkaasti kiinnostavin. Taistelu kategoriassa on kovaa, mutta voittajaksi selviää mahtavasti kirjoitetulla dialogilla sekä kiinnostavilla hahmoilla varustettu Shadow Hearts: Covenant, jossa hahmot heräävät kunnolla eloon. Lisäksi ykkösosasta tuttu päähenkilö Yuri on sijoitettu luontevasti ja loogisesti aivan uuteen porukkaan. Taidokasta.</p>
<p>Kakkosena häärää jälleen kerran Xenogears, jossa varsinaiset päähahmot Fei, Citan, Elly ja Bart ovat erittäin kiinnostavia ja kehittyvät pelin aikana. Pelattavat sivuhahmot eivät ole Xenogearsissa sitä vahvinta antia, mutta pääosa täyttää kuitenkin roolinsa hyvin ja joukkoon mahtuu kiinnostavia erikoisuuksiakin. Muut juoneen liittyvät hahmot, erityisesti pahikset ovat niin ikään vakuuttavia. Final Fantasy VI:n alapuolelle jäävät kaikki loput, joista ensimmäisenä varsin kiinnostavalla kaartilla varustettu Chrono Trigger, joka kärsii ehkä enemmän aikakaudelle ominaisesta hahmojen elävöityksen vähyydestä. Star Ocean 3 esittelee ryppään sinänsä kiinnostavia ja hyvin esille tuotuja, mutta ah niin tavanomaisia hahmoja.</p>
<p>Shin Megami Tensei: Lucifer's Call kärsii ehkäpä eniten hahmojen kasvottomuudesta. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä peliä kuljetetaan eteenpäin lyhyillä dialogeilla, joissa päähenkilö ei oikeastaan edes sano mitään monivalintoja lukuunottamatta. Erityisen suuri ongelma on juuri päähenkilö, jolle ei kehity pelinsisäisesti minkäänlaista luonnetta. Hahmoja on tavallaan myös todella vähän, ne voidaan laskea kahden käden sormilla. </p>
<p>Lopputuloksina hahmojen osalta siis:<br>
1. Shadow Hearts: Covenant<br>
2. Xenogears<br>
3. Final Fantasy VI<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Star Ocean 3<br>
6. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br></p>
<h3>Maailma</h3>
<p>Seuraavaksi keskitytään ympäristöihin. Maailmaan kuuluu itse maailma, ihmiset (ynnä muut) siellä sekä kaiken tämän esittäminen. Tässä on taas hieman vaikeuksia valita FF-sarjan edustaja, mutta lopullinen voittaja on uskottavimmin esitetty FFX:n Spira, jossa vaikuttavin tekijä on Jevonin ympärillä rakentunut uskonnollinen mahti sekä myyttinen Zanarkand, Summonerien pyhiinvaelluksen kohde. Spira on täynnä kauniita paikkoja ja pelin matkaluonne esittää ne hienosti yksi kerrallaan välietappeina. Kategoriassa kuitenkin Spiran ylitse kävelee jälleen kerran Xenogears, jossa niin ikään uskonto jyllää. Maailma on täynnä mystisiä osapuolia normaalien kuningaskuntien lisäksi, mikä tuo mielenkiintoa aivan valtavasti. Varsinkin kun historia tuntuu olevan kovasti salattu.</p>
<p>Niin ikään Spiran yli kävelee omaperäinen Shin Megami Tensei: Lucifer's Callin Vortex World, jota kansoittavat vain demonit - ihmiset ovat lähinnä vierailijoina. Maailma näyttää kieroutuneelta ja se on todellakin omaperäinen, mutta esitystapa pudottaa sijoituksen. Paikat ovat turhan pelkistettyjä kliinisine käytävineen. Star Oceanin maailmana on periaatteessa kokonainen universumi, mutta tämä ei oikein näy. Pääosan pelistä ympäristönä toimiva Elicoor on kuitenkin ihan toimiva pieni fantasiamaailma, jossa kaksi osapuolta sotivat toisiaan vastaan. Ihan kiva, mutta tavanomainen. Chrono Triggerinkään maailma ei varsinaisesti ole mitenkään erityisen hieno, mutta se esitetään komeasti useana eri aikakautena, mikä toimii mainiosti.</p>
<p>Pohjaa pitelevee tällä kertaa Shadow Hearts: Covenant. Covenantin maailmana toimii nykymaailma ja ajankohtana ensimmäinen maailmansota, kaikki varustettuna mystisillä paikoilla. Sinänsä asetelma on ihan siisti, mutta pelissä paikat esitetään aika tylsästi ja rajoitetusti eikä vaikutelmaa suurista kaupungeista oikein pääse syntymään. Sota ei myöskään näy juuri missään. Ympäristöt ovat kyllä kauniita. </p>
<p>Maailmat parhausjärjestyksessä:<br>
1. Xenogears<br>
2. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
3. Final Fantasy X<br>
4. Chrono Trigger<br>
5. Star Ocean 3<br>
6. Shadow Hearts: Covenant<br></p>
<h3>Mekaniikka</h3>
<p>Tässä oli taas kerran vaikea valita edustajaa FF-sarjalle. Vaihtoehtoja on pienen mietinnän jälkeen kolme: V, VII ja VIII. Seiskan mekaniikassa on periaatteessa todella paljon kaikkea siistiä, mutta ongelmaksi muodostuu se, että tehokkaimmat jutut ovat sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Syynä mm. vahinkokatto 9999 sekä pari muuta juttua. 4x Cut on tylsä ja liian tehokas. Koska VIII ei paljon paremmin pärjää, niin valinta olkoon lopulta FFV, jonka ammasttisysteemi jättää kehitykseen vaikka miten paljon säätövaraa ja siitä on jopa hyötyä. Kategorian voittaja sitten? Jos tuntee minut niin tämä pitäisi tietää: Star Ocean 3. Nopeatempoiset reaaliaikataistelut joissa käytettyjen kykyjen yhdistelmillä on hyvinkin taktinen merkitys. Mahtavan taistelumekaniikan lisäksi Creation-systeemi ja vaikka mitä muuta kustomointia, eli voittajaa ei tosiaan tarvitse arvailla tässä kategoriassa. </p>
<p>Kakkoseksi kipuaa yllättäen ykkösestä reippaasti petrannut Shadow Hearts: Covenant. Toki, peli on helppo, mutta jekku onkin siinä että taitoa tarvitaan erityisesti Judgment Ringin hallintaan. Mitä paremmin hanskaa Ringin, sitä tehokkaammin omat hahmot toimivat. Lisäksi taisteluissa viritellään tehokkaita iskuja useilla erilaisilla tehostuksilla, taikoja voi jakaa ryhmälle näppärän vapaasti ja jokaisella hahmolla on vieläpä omat erikoiskykynsä. Tehon kasvu ei ole pahemmin leveleihin sidottu, mikä on aina plussaa. Kolmossijalle pääsee Shin Megami Tensei: Lucifer's Call, jonka mekaniikan ainoana riippakivenä on pelkästään leveluppaamalla kehittyminen. Demoneiden kasvatus on kuitenkin mainiota hupia ja kun yhdistelemällä demoneja fuusion kautta rakennetaan vähitellen täydellisiä tappokoneita, pysyy mielenkiinto yllä pelatessa. Lisäksi taistelusysteemi on oikeasti taktikointia vaativa. Pidemmän päälle tämä häviää Covenantille vain pelaamisen hauskuudessa - Lucifer's Call on turhan työläs ajoittain.</p>
<p>Pohjalla on sitten tätä perinteisempää kamaa, joista Xenogears vetää Chrono Triggeristä ohi, vaikka jälkimmäisessä onkin hieman merkitystä vihollisten sijainnilla sekä yhteisiskut hahmojen välillä. Xenogearsissa on kuitenkin säätövaraa Gearien sekä hahmojen varustelussa, jolla voi saada ihan kivoja yhdistelmiä. Kehitys on kuitenkin lineaarista.</p>
<p>Mekaniikat järjestykseen siis:<br>
1. Star Ocean 3<br>
2. Shadow Hearts: Covenant<br>
3. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
4. Final Fantasy V<br>
5. Xenogears<br>
6. Chrono Trigger<br></p>
<h3>Elinikä</h3>
<p>Ainakin tällä kertaa viimeisenä käsittelyssä on pelin elinkaaren pituus. Sidequestit, vaikeustasot sekä pääjuonen pituus kaikki vaikuttavat tähän. Samaten uudelleenpeluun mielekkyys. FF-sarjaa edustaa tietenkin sarjan ensimmäinen kunnon sidequest-hirviö Final Fantasy X Dark Aeoneineen sun muineen. Pelin pituuskin on ihan kiitettävä, vaikeudesta voidaan kuitenkin puhua ainoastaan kovimmissa Dark Aeoneissa sekä Penancessa. Uudelleenpeluu on raskasta. Tämänkin kategorian voittaa Star Ocean 3, jossa on järjettömän pitkät bonusluolastot, supervaikeat lisävastukset ja addiktoiva Battle Trophy jahti. Lisäksi peräti neljä vaikeustasoa (käytännössä kolme, helpoin on nössöille) joista viimeinen pistää jo lujasti kampoihin kokeneellekin pelaajalle. Varsinkin kun Battle Trophyjen ehdot usein vaikeuttavat taistelua entisestään. Uudelleenpeluu ei ole ongelma: läpäisyyn menee veteraanilta vain noin 10h.</p>
<p>Toiseksi kipuaa varsin vaivatta Shin Megami Tensei: Lucifer's Call, jossa sisältöä riittää mm. kuuden eri lopun verran joista jokainen vaatii oman läpipeluukertansa. Koska taktiikkaa voi muuttaa demoneita kehittämällä vaikka miten, pysyy mielenkiintokin ainakin pari läpipeluukertaa yllä - eivätkä ne ole ihan lyhyitä, sillä pelin peruspituuskin on lähellä ennätysluokkaa. Lisäksi tarjolla on vielä kovempi vaikeustaso lisäporkkanana.Xenogears jyrää alapuolelleen jäävät lähinnä tarinan pituudella, sillä se on peräti massiivinen. Juonelliseen osuuteen palaa aikaa enemmän kuin Lucifer's Callissa. Sidequestien määrä saati pituus ei ole kovinkaan huimaava. Muutamia lisäluolastoja joista saa kaikenlaista bonusroinaa sekä yksi paikka, joka valottaa yhden hahmon taustaa. Nämä kaikki kun tekee niin aikaa palaa kuitenkin varsin reippaasti. Xenogearsia jaksaa myös pelata uudestaan aika hyvin, juonen täysi tajuaminenkin voi vaatia joiltain sen toisen pelikerran.</p>
<p>Shadow Hearts: Covenant pääsee Chrono Triggerin ohi myös lähinnä pitkällä pääjuonella. Sidequestit eivät paljon aikaa kuluta, mutta ne ovat ihan kiinnostavia. Pelissä riittää kyllä tekemistä jos kaiken haluaa kerätä. Lisäksi tällä on aika korkea uudelleenpeluuarvo, koska pelaaminen on vaan niin pirun hauskaa ja voihan sitä aina kohottaa omaa Scoreaan - peli pitää kirjaa pelaajan suorituksista hyvin monipuolisesti. Chrono Trigger on vanhemman aikakauden pelinä altavastaajan asemassa. Ylimääräistä tauhkaa on jonkin verran, mutta ei hirveästi. Kesto on perusluokkaa, uudelleenpeluuarvo hyvä kiitos lukuisten loppuvaihtoehtojen.</p>
<p>Elinkaaren pituuden mukaan järjestys on seuraava:<br>
1. Star Ocean 3<br>
2. Shin Megami Tensei: Lucifer's Call<br>
3. Final Fantasy X<br>
4. Xenogears<br>
5. Shadow Hearts: Covenant<br>
6. Chrono Trigger<br></p>
<h3>Loppuhöpinät</h3>
<p>Final Fantasy saa sarjana kuitenkin ihan hyvät loppusijoitukset: 3-1-3-3-4-3. Valitettavasti ei minkään yksittäisen osan voimalla. Näin esimerkkinä voitaisiin ottaa kaikkien suosikki FFVII, joka edusti sarjaa tarinakategoriassa. Tarinankuljetuksessa peli olisi suurinpiirtein tasoissa Xenogearsin kanssa ja hahmoissa päästäisiin varmaan samaan sijoitukseen kuin FFVI. Maailmassa jäätäisiin jo kuitenkin ainakin Chrono Triggerin jalkoihin, koska FFVII:n maailma on Shinraa lukuunottamatta aika perustylsä oikeastaan. Heittäisin ehkä jopa pinon pohjalle asti. Mekaniikan puolesta VII pitäisi sarjan paikan, mutta elinkaari tippuisi suoraan Shadow Hearts: Covenantin alapuolelle - pelkät Weaponit eivät paljoa pelasta.</p>
<p>Muuta hauskaa huomattavaa on ainakin tietynlainen vastakkaisuus: pelit jotka jyräävät kahdessa viimeisessä kategoriassa ovat aika heikoilla ensimmäisissä ja toisin päin. FF-sarja vetää tässäkin suhteessa kompromissilinjaa hyvin pitkälti, mikä onkin yksi syy myös siihen miksi näin suosittu sarja tuskin tuleekaan koskaan kahmimaan mieletöntä määrää kärkisijoja - mutta toisaalta ei tipu pohjallekaan. Juuri tästä syystä myöskin otsikko: pelattuani näitä eri kategorioiden kärkiteoksia olen todellakin sitä mieltä, että FF:t ovat keskinkertaisia. Loppujen lopuksi on tärkeämpää ainakin itselleni, että pelin pääpainona oleva osa-alue loistaa kilpailijoiden yli, kuin että kokonaisuus on tasaisen vahva.</p>
<p>Mitä sinä, lukija, voit sitten tästä artikkelista repiä irti? Ehkäpä innostut kokeilemaan muitakin sarjoja, jos et ole niin vielä tehnyt. Maailma on täynnä hyviä ja huonoja jrpg:itä, miksi ihmeessä tyytyä pieneen kouralliseen? Tämäkin käsittely on vain pintaraapaisu, mutta sekin kertoo jo paljon miksi muut sarjat ovat olemassa.</p>
<p>Enkuli</p>