Povipommi ja seksikkäät kurvit

[Lacrima]

Povipommi ja seksikkäät kurvit


Vietin tavallisesti päivääni istuskellen kahvilassa juoden mustaakin mustempaa kahviani, kunnes se iski. Kauniin viehkeä tyttö edessäni katsoi minua merkitsevästi silmillään, kuin viestittääkseen tutkivansa minua, enkä voinut olla noteeraamatta sitä avaraa kaula-aukkoa, joka paljasti vähintään puolet tuon viattoman silmäterän rintakehästä antaen minulle ahnaan herkulliset maisemat.

Tunsin rakkaimman partnerini sykkivän rakkauden välittömästi, mutta häpeillen en uskaltanut sanoa mitään. Pelkäsin niin kovasti, että tuo tyttö torjuisi minut tai vain leikittelisi kanssani. Sillä niin oli käynyt ennenkin. Tarkkailin enemmän tuota tyttöä ja tuntui, että hän halusi jakaa kaiken kanssani. Milloin levitteli jalkojansa ja milloin kumartui puoleeni paljastaen lisää kaula-aukkoonsa kätkeytyvistä kalleuksista. Tunsin ahdistusta housuissani asti ja sydämeni tykytti tuhatta ja sataa. Hikoilin kuin sika katsellessani tuota seksikästä povipommia.

Kysyin sitten kavereiltani neuvoa, sillä en tiennyt mitä tehdä. He pitivät minua ensin hulluna, ehkä juuri siksi, etten ollut vielä tähän mennessä tehnyt mitään aloitetta tuota naista kohtaan. He kuitenkin kaikki lopulta naureskellen rohkaisivat minua aloitteen tekemiseen. Ajattelin, että tekisin sen nyt tai en koskaan. ”Hitto vie, tätä mahdollisuutta minulta ei tasan tarkkaan viedä”, kirosin mielessäni hörpätessäni lisää kahvia, joka sai minut aina vain varmemmaksi tästä tulevasta voitosta. Minä tulisin taatusti voittamaan tuon tytön itselleni!

Aloitin keskustelun hyvin viattomasti tervehtimällä tyttöä. Tyttö tervehti minua takaisin sama leveä hymy kasvoillaan ja tunsin itseni varmemmaksi. Viaton keskustelumme päätyikin sitten lopulta aavistuksen intiimimpään. Tässä vaiheessa olin hermostuneempi, kuin koskaan aiemmin. Tiesin kyllä, että minun olisi vielä tehtävä aloite tuon tytön suhteen. Pyydettävä hänen numeroaan.

Tyttö asui naapurikaupungissani. Sinne ei olisi edes pitkä matka matkustaa silloin tällöin. Ehdotin tytölle tapaamista, jonka jälkeen hän hiljeni. Tulin surulliseksi tuosta, joten lähdin kotiin. Tiputin vahingossa kahvikupinkin lattialle, niin huolimattomasti lähdin pois paikalta.

Myöhemmin näin saman tytön uudestaan. Rohkaisin itseäni ja pyysin puhelinnumeroa. Ei kuulunut mitään vastausta pitkään aikaan. Lähdin pois taas. Seuraavan kerran, kun kirjauduin galleriaan, hän kertoi, että hänellä on jo poikaystävä.
__________________________________________________ ___________

Hetkellinen mieliteko ja jonkinlainen raakile, mutta teki mieli vain yhtäkkiä kirjoittaa. Aihekin tuli jostain vain mieleen.

[Kreifi]

Sanoit tämän olevan raakile. Siinä mielessä olen kyllä samaa mieltä, sillä jotenkin selkeä ajatus, punainen lanka puuttuu. Alku oli ihan hyvää kamaa, mutta sain jotenkin sen kuvan, että tämä kertoja olisi paljon itsevarmempi. Kun kaverit tulivat mukaan, niin olin hetken vähän sekaisin.
Lopussa tuntuukin sitten tulleen kamala kiire. Alussa kuvailet miehen olotiloja aika tarkasti, mutta loppupuolella tyydyt vain totetamaan "Sitten lähdin".

Mitä enemmän tätä miettii niin sitä enemmän tässä alkaa kyllä olla jotankin järkeä. Tavallaan sisäiset tuntemukset voivat olla hyvinkin itsevarman oloisia, mutta ulosanti onkin sitten kömpelöä ja heikkoa. Miksei. Ainoa miinus tosiaan tuo juostu loppu, muuten ihan kiva pätkä lukea. Etenkin aloitus on hyvä.

PS: Pitääpä muuten käydä galleriassa. :P

[kuvotus]

Minusta oli mukava lukea. Tykkäsin kamalsti kirjoitustyylistä, ja se pelasti kokonaan se, ettei sitä punaista lankaa todellakaan ollut.
Samaa mieltä Kreifi:n kanssa, alku oli paljon loppua parempi.
Minua harmitti etenkin tuo mainittu "Sitten lähdin".
Mutta ei se mtn, silti oli kuva lukea.
Jos saisit vielä todella hyvän, kaiken kattavan idean, missä selvästi olisi punainen lanka, ja jonka jaksaisit loppuun asti kirjoittaa, niin .. Ah..
*odottaa innolla*

[Lacrima]

Nyt korjasin tuota loppua. ^___^ Itsekin huomasin sen olevan meinaan aika tyhmä. :<

Omistettu Velvetylle!!!


Povipommi ja seksikkäät kurvit


Vietin tavallisesti päivääni istuskellen kahvilassa juoden mustaakin mustempaa kahviani, kunnes se iski. Kauniin viehkeä tyttö edessäni katsoi minua merkitsevästi silmillään, kuin viestittääkseen tutkivansa minua, enkä voinut olla noteeraamatta sitä avaraa kaula-aukkoa, joka paljasti vähintään puolet tuon viattoman silmäterän rintakehästä antaen minulle ahnaan herkulliset maisemat.

Tunsin rakkaimman partnerini sykkivän rakkauden välittömästi, mutta häpeillen en uskaltanut sanoa mitään. Pelkäsin niin kovasti, että tuo tyttö torjuisi minut tai vain leikittelisi kanssani. Sillä niin oli käynyt ennenkin. Tarkkailin enemmän tuota tyttöä ja tuntui, että hän halusi jakaa kaiken kanssani. Milloin levitteli jalkojansa ja milloin kumartui puoleeni paljastaen lisää kaula-aukkoonsa kätkeytyvistä kalleuksista. Tunsin ahdistusta housuissani asti ja sydämeni tykytti tuhatta ja sataa. Hikoilin kuin sika katsellessani tuota seksikästä povipommia.

Kysyin sitten kavereiltani neuvoa, sillä en tiennyt mitä tehdä. He pitivät minua ensin hulluna, ehkä juuri siksi, etten ollut vielä tähän mennessä tehnyt mitään aloitetta tuota naista kohtaan. He kuitenkin kaikki lopulta naureskellen rohkaisivat minua aloitteen tekemiseen. Ajattelin, että tekisin sen nyt tai en koskaan. ”Hitto vie, tätä mahdollisuutta minulta ei tasan tarkkaan viedä”, kirosin mielessäni hörpätessäni lisää kahvia, joka sai minut aina vain varmemmaksi tästä tulevasta voitosta. Minä tulisin taatusti voittamaan tuon tytön itselleni!

Aloitin keskustelun hyvin viattomasti tervehtimällä tyttöä. Tyttö tervehti minua takaisin sama leveä hymy kasvoillaan ja tunsin itseni varmemmaksi. Viaton keskustelumme päätyikin sitten lopulta aavistuksen intiimimpään. Tässä vaiheessa olin hermostuneempi, kuin koskaan aiemmin. Tiesin kyllä, että minun olisi vielä tehtävä aloite tuon tytön suhteen. Pyydettävä hänen numeroaan.

Tyttö sanoi asuvansa naapurikaupungissani. Olin iloinen, sillä sinne ei olisi minulta pitkä matka matkustaa. Menisi äkkiä tuollainen kolmenkymmenen kilometrin matka. Tulin entistä itsevarmemmaksi tuon tytön suhteen. Ehdotinkin siltä seisomalta tytölle tapaamista. Jossain mukavassa kahvilassa. Tyttö kuitenkin hiljeni ja häipyi omille teilleen mitään sanomatta. Se teki mieleni apeaksi ja itkeäkin halusin. Kuitenkaan en voinut. Sen sijaan tyydyin lähtemään itsekin pois paikalta. Meinasin samalla rikkoa kahvikupinkin, kun oli niin kova tarve lähteä.

Myöhemmin törmäsin tyttöön uudestaan. Peräsin häneltä lähdön syytä, mutta minusta tuntui, ettei hän kertonut koko totuutta. Viekas on se naisen kieli, joka lepertelee omiaan ja kertoo vain sen, mitä toinen tahtoo kuulla. En kuitenkaan epäillyt mitään vakavaa. Jotain henkilökohtaista tuntui tytön lähdön takana olevan. Rohkaisin siis itseni ja pyysin häneltä numeroa. En saanut kuitenkaan minkäänlaista vastausta. Seuraavan kerran, kun kirjauduin galleriaan, hän oli kirjoittanut minulle kommentin, jossa sanoi hänellä jo olevan poikaystävä.


Minusta oli mukava lukea. Tykkäsin kamalsti kirjoitustyylistä, ja se pelasti kokonaan se, ettei sitä punaista lankaa todellakaan ollut.
Samaa mieltä Kreifi:n kanssa, alku oli paljon loppua parempi.
Minua harmitti etenkin tuo mainittu "Sitten lähdin".
Mutta ei se mtn, silti oli kuva lukea.
Jos saisit vielä todella hyvän, kaiken kattavan idean, missä selvästi olisi punainen lanka, ja jonka jaksaisit loppuun asti kirjoittaa, niin .. Ah..
*odottaa innolla*
Sitä punaista lankaa ei ollutkaan. Tai en tiedä. Sain vain omituisen idean, kun selasin irc-galleriaa satunnainen-nappia painelemalla. Tylsää kun oli. Nämä heruttelevat tytöthän minulle sitten sai tälläisen idean, joka tarvitsi toteutusta. ^_^

[kuvotus]

Nyt on jo paljon parempi!
Loppu edelleen aloitusta hivenen huonompi, mutta ei enää niin näkyvästi.
Hyvä hyvä!!

[Ted]

Jahas, tämä tarina oli melkein kuin otanta allekirjoittaneen omasta elämästä... =)

Osui ja upposi!

Samanlaista pilvilinnojen maalailua horisonttiin ja sitten niiden sottaamista, kun hommat ei menekään ihan toivomalla tavalla. Taivaanrannanmaalareita on varmaan muitakin täällä FFFinissä, joten jokunen henkilö löytänee pienellä vaivalla tästä tarinanpätkästä omaa itseään. Helpostikin.

Homman lyhyys ja tietynlainen epäselvyys ei myöskään haittaa, koska teksti tuntuu aika aidolta jonkinlaiselta päiväkirjaotannalta, lisäksi ihmisen mieli on kummallinen ja myöskin epälooginen usein, joten heilahduksia voi sattua. Etenkin sellaisen mielessä, jolla kuohuu tunteet yli laidan. Idea kaikessa karuudessaan on tärkein, et huoliteltu tekstiasu.

Joo-o, jotain opittavaa löytyy tässäkin. Jättää ne turhat haaveilut sikseen.

[cRaZy Al BhEd]

Kommentoin tätä Laculle jo irkissä mutta tungetaas nyt tännekin uudemman lukukerran jälkeen mietintöjä.

Tämä on näitä tekstejä, jossa vasta lopussa paljastetaan tietty tarinan kannalta olennainen seikka, tällä kertaa tapahtumapaikka. Sinänsä tällaiset tekstit ovat kivoja, koska ihmiset - ainakin minä - vihaavat sitä, ettei kaikki olekaan kuin he tekstiä lukiessaan päässään kuvittelivat, ja kaikki on pakko lukea uudestaan, jotta tuo 'väärä' mielikuva korjautuu. Siten tietenkin on pakotettu saamaan tekstistä enemmän irti.

Itseäni hämäsi ainakin alun "istuskellen kahvilassa", mistä tuli välittömästi mieleen pieni ja eloisa kahvila, aamulla hieman hektinen, vielä hiukan uninen. Tytöstä tuli täten tarjoilija avonaisine paitoineen ja keinuvine askelineen. Lopussa tämä kaikki romahti ja tilalle tuli hikisen, silmälasipäisen nörtin kahvikupin jättämin jäljin kuvioitu tietokonepöytä ja galtsun ah, niin tutut herutuskuvat. Mielikuva muuttui siis varsin paljon, ja yhden ainoan sanan takia, mitä ei jaksa lakata hämmästelemästä. Vanha sanonta 'yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa' kumoutuu ässä täysin; yksi sana muuttaa koko tarinan.

Loppu todellakin on toisessa versiossa parempi, aiemman "lähdin kotiin" oli kovin ristiriidassa galtsuympäristön kanssa. Ainoa miinus on tarinan lyhykäisyys, mutta toisaalta ytimekkyyttä on sitten senkin edestä. Kirjoita lisää!

[Sami E]

Hmm, mietin jo jotta meneekö tarina vielä paljon rohkeammaksikin. Sellaisia merkkejä oli tosiaan ilmassa, joten sen puoleen tarinaa voi pitää onnistumisena. Loppuratkaisu oli tosiaan vähän yllättävä, mutta siihen olisi voinut tehdä hienovaraisia viittauksia tarinan varrella, jolloin kokonaisuus tuntuisi eheämmältä ja loppuratkaisulle tulisi vähän pohjustusta. Ensi lukemalla jäin pohtimaan, näkikö poika tytön galleriassa tapaamisen jälkeen tjsp. Uusi lopetus selventää tätä vähän, mutta yleisesti ottaen nuo hienovaraiset vihjeet tarinan varrella eivät ole muutenkaan mitenkään pahaksi.

[Lacrima]

Hmm, mietin jo jotta meneekö tarina vielä paljon rohkeammaksikin. Sellaisia merkkejä oli tosiaan ilmassa, joten sen puoleen tarinaa voi pitää onnistumisena. Loppuratkaisu oli tosiaan vähän yllättävä, mutta siihen olisi voinut tehdä hienovaraisia viittauksia tarinan varrella, jolloin kokonaisuus tuntuisi eheämmältä ja loppuratkaisulle tulisi vähän pohjustusta. Ensi lukemalla jäin pohtimaan, näkikö poika tytön galleriassa tapaamisen jälkeen tjsp. Uusi lopetus selventää tätä vähän, mutta yleisesti ottaen nuo hienovaraiset vihjeet tarinan varrella eivät ole muutenkaan mitenkään pahaksi.

Joo, no vihjeiden asettelu muuhun tekstiin jäi, kun tuli täysin kieli poskella tämä kirjoitettua, niin sitten siinä vain ns. "meni virran mukana". En siis suunnitellut mitään tekstin kulkua tai mtn sen erityisemmin.

Enkä min nyt tätä oikeasti niin hyväksi pitänyt, että tämän tänne olisin pakolla halunnu postata. Repesin vain, kun ajattelin Lissun lukemassa tämän ja miettivänsä, että "Mitä hittoa!?!!"

Se sai minut sen tänne postaamaan. :D


Lissu = :lovetus:

[Maw]

Tsiih, kiva lukea. Sopivan kaptivoiva ja kieliposkessa-meiningillä vedetty, mutta mitään ei viedä liikaa yli joten tämä on mukavaa kevyttä luettavaa. Tuo vähän lupaavampi alku tietty lupaa liikojakin, se kait on tarkoituskin. Lopun öö... kulmikkuus korostuu vaan sen seurauksena =I

Muttamutta, lukijan tunteilla on kivaa leikkiä. Tämä on viihdyttävä, ja sehän on kaiken a ja o viime kädessä =]

Hieno suoritus *rut*

[Dorianthem]

Pidin paljonkin, mutta siitä ensimmäisestä versiosta. Toisessa alat selittämään asioita liian perusteellisesti minun makuuni.

Kuitenkin kerronta oli hyvää ja pystyinkin samaistumaan kyseiseen herraan. Ensimmäisessä tarinassa pystyi aivan hyvin sisäistämään koko jutun ilman toisen kerran juttujakin. Mielikuvitus on nimittäin keksitty.

Pistä kuitenkin lisää tarinoita ja pistä seuraavaksi jotain likaisempaa. Kuvaa vaikka seksiä. \o/

People want SEX!

[Pyro]

Hyvä Lacu! *aploodaa* Tuota oli hauska lukea vaikka teksti olikin minun silmääni pikkaisen töksähtelevää.
Tuo paranneltu versio oli kyllä parempi kuin tuo alkuperäinen.

Pyydän anteeksi kun en osaa laittaa mitään järkevämpää kommenttia tuosta, mutta minä kyllä tykkäsin. ^-^; en minä muuten kommentoisikaan tässä.

Lisää Lacun hienoja kirjoituksia!

[Lacrima]

Oih ja voih teidän kanssanne senkin höpönassukat. En todellakaan arvannut, että näin moni tulisi katsomaan, saati sitten kommentoimaan tätä. Oikeasti arvasin, koska seksi myy!

Mutta todellakin, kiitos kaikille arvosteluista ja kommentoimisesta, vaikka suurimmalle osalle olen tainnut jo kiitokset lausua tuolla irkin puolella.

Miljoona kiitosta kaikille! (http://madduck.net/~madduck/misc/thankyou/)

[Velvety]

Muistin, että aioin tämän lukea joskus. Ja tajusin, että on aikaa tälle ja luin sen. Ja nyt mie kommentoin tätä, kun lupasin sinulle. Ainakin muistaakseni lupasin. ^^

Minä pidin tästä, vaikka en normaalisti mitään tekstejä lue, joissa miehet kuvailevat naisten kaula-aukkojen kauneutta (ja en minä tätä pahalla sanonut). Tämä oli kuitenkin oikein mukava lyhyt novellin tynkä. Hienosti olit kyllä sen kirjoittanut ja tuo näkökulma oli todella sellainen miesmäinen, onneksi. Joskus luin nimittäin tekstin jossakin, jossa mieshenkilö oli niin naismainen, että alkoi hirvittää. No, kaikilla ei ole kirjoittamisen lahjoja, kuten sanonta menee.

Mutta takaisin aiheeseen. Mukavasti pidit tuollaista tuskastunutta tunnelmaa yllä tässä tekstissä minun mielestäni. Minä en edes löytänyt kirjoitusvirheitä tekstistä, en ainuttakaan. Mutta enpä minä edes harrasta sellaista kieliopillisten virheiden korjaamista. ^^' Pituus oli sopiva, ei liian pitkä siis. Ja sehän on hyvä juttu, sillä tämä olisi voinut mennä pahimmassa tapauksessa toistoksi, joka on paha juttu. Hyvin kulki tuo juonikuvitelmakin tässä tekstissä eteenpäin. Perässä pysyin oikein hyvin, mikä on hyvä juttu, vaikka en yleensä väsyneenä pysy juonen mukana. Tässä tekstissä pysyin ja se on tosi hieno asia.

Ja tämä teksti oli mukavaa vaihtelua niille teksteille, joita yleensä luen. Hienoa, Lacrima. ^^b