Runo: Viha

[AlkoTanko]

Miksi ystävystyä ja rakastaa toisia, kun voi yhtä hyvin vain vihata heitä? Tämä runo kertoo juuri tästä asiasta.

Viha.

Se saa ihmiset,
nuo kurjat maan matoset,
tekemään mitä hirviömäisimpiä tekoja,
jotka heidän mielestään ovat oikeutettuja.

Viha.

Se saa kansat tarttumaan aseisiin,
marssimaan toisten koteihin,
ja tappamaan naiset ja lapsetkin,
jopa ystävät entisetkin.

Viha.

Se on myös hyvä asia.
Se saa miehen vahvaksi.
Se saa hänet unohtamaan kivun,
katkeruuden, pelon, jopa surun.

Viha.

Sillä on myös hintansa.
Se polttaa sielun kantajansa,
jättäen hänestä vain raunion
joka tuntee vain sanan tunteeton.

Tästä runosta pidän jopa itsekin. Entä te?

[yksisiipi]

Että pidänkö... tuossa on pinttia, vaikka minä taivun enemmän vihan vastavoiman, rakkauden edessä. Totta joka sana, viha tekee vahvaksi, mutta kuitenkin se ei ole kovin hyvä tunne, se syö sielua tuottaen pahaa oloa. Mutta hyvä on. Tuo vihan toistaminen on myös hyvä juttu.
Tuli mieleeni hyvä lainaus Rautiaiselta:
"Aina en tiedä mistä minä pidän
mutta taatusti tiedän mitä minä vihaan"
Lot's of :rispekti: to ya, my friend. :D