Ajatukset

[MonGooli]

Hih, ensimmäinen viestini tänne. Nämä ajatukset tuli ehkä äskettäisen irc-keskustelun myötä, mutta siihen se ei kuitenkaan liity millään lailla. Lukekaa ja ymmärrätte, mikä tämän idea on.

______________________________

"Ja taas tätä paskaa!" ajattelin mielessäni. Miksi minä aina päädyn tähän? Enkö keksi itselleni parempaa tekemistä? Joka päivä tätä samaa, joka ikinen päivä. Olenko menettänyt elämäniloni? Onko elämää tämän ulkopuolella? "Ei!" kaikuu pääkopassani. En osaa ajatella muuta, enkä ehkä tule koskaan ajattelemaankaan.

"No ei tässä mitään", ajattelen taas mielessäni. Mitä minä oikeasti ajattelen? Eihän tuo pidä paikkaansa! Olen kuin ihminen häkissä, muiden ihmeteltävänä, naurettavana. Olen se, joka ei kuulu joukkoon. Vaikka kuinka haluaisin sanoa asiani, niin kuin ne ovat, en silti niitä sano, vaan pidän ne sisälläni. Minun ei tarvitse sanoa mitään. Minulla menee hyvin, niin kauan kuin minusta pidetään ja minua arvostetaan.

Ajatukseni hortoilevat asiasta toiseen, en pysty keskittymään useaan asiaan kerrallaan, mutta silti yritän pysyä kaikessa mukana. Mutta miksi? Miksi minä teen tätä? Vain siksi, että minua arvostettaisiin? Vain siksi, että saisin kuulla kiitoksen? Kiitoksen, joka auttaa minua jaksamaan, hyväksymään sen, millainen minusta on tullut? "Niin", ajattelen taas. Onko minun siis vain hyväksyttävä tämä tosiasia? Hyväksyttävä se, että olen tällainen, enkä osaa tehdä asialle mitään?

"Paskat, mietitään sitä huomenna", tokaisen taas kerran mielessäni. Nämä ajatukset tulevat mieleeni aika ajoin. Mutta joskus minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja tehtävä asialle jotain. Mutta sen aika ei ole nyt, on unohdettava nämä ajatukset ja jatkettava irkkausta...

______________________________

Tällaista. Tappakaa vaan, jos en osaa. :) En ole koskaan ollut kovin hyvä kirjoittelemaan oikein mitään. Nyt vaan iski inspis, niin olihan se pakko kirjoittaa. Mut mut, pistäkkee kommenttia?

[Zircca]

Hmmm...interesting, interesting. Tekstistä sai sellaisen vaikutelman että kyseessä oli taas tätä tyypillistä teiniangstia, synkistelyä ja ... angstia. Viimeinen lause sitten käänsi koko perusajatuksen nurinpäin kun paljastettiin että henkilö olikin koko ajan puhunut vain irkistä. Kaikki omituiset vertauskuvina pidetyt asiat liittyivätkin irkkiin, ja näin ollen jokainen lukijan ajatus heitettiin tuosta vain roskakoppaan. Tämä olikin tekstin pelastava tekijä.

Muttamutta, pelkkien (no-life)jätkän ajatusten varaan ei voi rakentaa täydellistä tekstiä. Itseäni rupesivat jo ärsyttämään kaikki nuo kiroukset ja raivoisat pohdinnat. Rauhas vaan jätkä, mutta lopussa paljastuikin ettei tämä ollutkaan sitä kulunutta ja tyypillistä teiniangstia niin kuin lähes koko tekstin ajan annettiin ymmärtää. Oli myös hyvä ettei tarina ollut tätä pidempi, muuten moni olisi saattanut lähteä ruudun äärestä kesken kaiken ajatellen että kirjoitus oli tylsä, ja tällöinhän he olisivat missanneet mukavan lopun.

Ihan mielenkiintoinen teksti, mutta pelkkiä ajatuksia on tylsä lukea. Myös samojen asioiden liiallinen toistelu oli paikka paikoin rasittavaa, ja jätkällä tosiaan näyttäisi olevan järkyttäviä ongelmia irkin kanssa. Tuo ei kuitenkaan ole kovin yleistä, siis tuolle tasolle meneminen, toivottavasti tämä ei kertonut sinusta itsestäsi.

Ihan kiva teksti tällaiseksi lyhyeksi kirjoitelmaksi, mutta kuten aina tällaisten pätkien kanssa, sisältö jää ontoksi.

[MonGooli]

Ihan mielenkiintoinen teksti, mutta pelkkiä ajatuksia on tylsä lukea. Myös samojen asioiden liiallinen toistelu oli paikka paikoin rasittavaa, ja jätkällä tosiaan näyttäisi olevan järkyttäviä ongelmia irkin kanssa.
Njoo, kyllähän tuossa tuota toistoa sinällään on, mutta kuten sanoin, en osaa oikein kirjoitella minkäänlaisia tarinoita. :)


Tuo ei kuitenkaan ole kovin yleistä, siis tuolle tasolle meneminen, toivottavasti tämä ei kertonut sinusta itsestäsi.
Ei, ei tosiaankaan kerro minusta. Sattui vaan inspaamaan ja päätin kirjoittaa tällaisen.

Mutta kiitoksia kommenteista. Tästä ei muuta kuin paranneta. Ja en minä jatkossa kyllä tällaisia kirjoittele, meinaa vaan tulla turhan vakavaa tekstiä. :)

[Lacrima]

Tuntuu tuo päähenkilö omituiselta. Kuin tupakoiva, joka tahtoo päästä eroon riippuvuudestaan, mutta ei tee asialle mitään. Kiroilee vain omaa riippuvuuttaan.

Tämä tarina tuntuu hataralta pilveltä. Tuli vahvasti mieleen oma tänne ei-niin-kauan-aikaa-sitten lähettämä tarina, jossa vasta viimeisessä lauseessa paljastin, että mistä kaikessa olikaan kysymys.

Ajatukset tuntuvat tässä liitävän nopeasti. Liiankin nopeasti, jos voisi niin sanoa. Tuo ihminen ei tunnu tarttuvan mihinkään ulkoiseen, vaan pysyttelee omissa ajatuksissaan. Ei ihmekään, ettei pysy irkissä perässä. Ajatella nyt koko ajan ja samalla koettaa pohtia ajatuksiaan.

Kumman tyynesti hän lopussa jatkoi irkkaamista, vaikka oli juuri äsken raivonnut kunnolla. Kuin tämä raivonpuuska olisi tullut jostain hänen sisimmästään, kuin jakomielitautisella. Niin ja jakomielitautiselta tämä henkilö vähän tuntuukin.