Runo: Luoja

[yksisiipi]

Tässä on taas aimo annos satanismiä. Ei sinänsä huono aihe. Se mitä minä koen on elämäni, mitä en ole kokenut voin vain epäillä. Eiköhän tuossa kuitenkin aatteen pääajatus tule esiin, päättäkää itse.


Luoja

Seison korkeimmasta korkeimmalla vuorella
yllä kaiken elävän
Voimani, valtani merkillä, kirkkaudella
katson teitä kuolevia

Kuljette maillani kuolevaiset
etsittekö rakkauttani?
Kulkekaa hyvin kuolevaiset
viha on kostoni

Sillä:

Sanani on totuus
tahtoni on oikeus
toiveeni on laki
elämäni on maailmankaikkeus

Olen valo,
olen pimeys,
olen lämpö,
olen kylmyys

Olen vuodenajat, lumi ja jää
olen vuorokaudet, yö ja päivä
olen ilmansuunnat, pohjoinen ja etelä
olen luonnon ihmeet, myrsky ja sade

Mitä en tiedä, ei ole
mitä en näe, on vale
mitä en kuule, on harha
-Olen maailma

Kauan kannoin pahuuttanne
vielä kauan tulen kantamaan
ja kun minusta aika jättää
vien kaiken mukanani
ajattomuuteen, tyhjyyteen
-ehkä luon kaiken taas uudelleen

Seison korkeista korkeimmalla vuorella
kuvana kaiken elämän
Auringon noususta sen laskuun
olen luojanne

[Mirandos]

ihanan rytmikäs!
siis tuo ei todellakaan töki.
minä en nyt satanismistä silleen 'digsaile' mutta ei minulla mitn vastaankaan ole.

siis tuon runon rytmi on mainio ja sanoma.. en saanut selvää, mutta en tiedä onko sitä edes.

se on taidokas. hienoa tekstiä. tuostahan saisi hyvin biisinkin tehtyä.

ajatuksesi tuli selvänä esille. kunnon asenne joujou.