Yaca
25.11.2006, 17:04:26
Juu. Sainpa jonkun inspiksen eilisiltana, aloitin kirjoittamaan. Ajattelin ensin kirjoittaa jotain elämä on ihanaa -tyylistä, mutta vaikka itselläni on kaikki hyvin, piti taas kirjoittaa jotain tällaista.
--
Onko tämä unta?
Jos tämä on unta, olen paratiisissa. Tämä on unelmieni pilvilinna, minä olen prinsessa, sinä olet vieressäni prinssinä. Pilvilinnassa ei ole sotia, eikä riitoja. Iltaisin meidän kunniaksi järjestetään pidot, jokainen tanssii iloisena. Istun vieressäsi, vannoin ikuista rakkautta. Sidoit käteeni mustan silkkinauhan, vannomaan rakkaudesta ja kunnioituksesta. Annoit lämpimän suudelman poskelleni, jätit siihen ikuisen jäljen.
--
Kosketan sormillani poskeani, tunnen suudelmasi yhä siinä. Silkkinauha hiertää kättäni, en ole ottanut sitä ikinä pois. Valkoinen pilvilinna muuttui painajaiseksi, imi hyvyyden ja antoi tilalle pahuuden. Ihmiset riitelivät, huusivat, rikkoivat toisten omaa. Pilvilinnan ympäristö täyttyi vankiloista. Kaikki hyvä kuihtui kuin kukkanen, kaikki kuoli, tippui taivaalta kuten lintu. Sinä löysit uuden rakkaan, rakkaan, jolla oli omaisuutta, kultaa miljoonia. Minulla oli vain kaksi vaivaista hopeakolikkoa.
Istun yksin pimeydessä. Ojensin kättäni eteenpäin, melkein tuntien kosketuksesi uudelleen kädessäni. Uusi rakkaasi sekoitti pääsi, raha oli syynä kaikkeen. Rahasta menit sekaisin, köyhyyteni takia hylkäsit. En ole enää prinsessa, pukuni ovat likaiset ja rikkinäiset. Kruunu minulta riistettiin, rakkaus sisältäni kaivettiin pois. Kauniit korut korvistani ja kaulastani revittiin, tuotiin uudelle rakkaallesi. Olin arvoton, kaikki arvokas oli viety pois. En enää nähnyt hymyäsi, en tuntenut suudelmiasi huulillani, näin suudelmasi vievän uusi rakkaasi.
Et edes huomaa, miten uusi rakkaasi riistää linnamme voimia, valkoisesta kauneudesta muuttuu musta ja pimeä. Onko se mitä toivot? Unien maailma muuttuu painajaiseksi, minut on vangittu painajaisen vankilaan, estetty elämään kunnollista elämää. Kahleet ranteissani peittävän osan likaisesta silkkinauhasta. Katselen sitä sekunteja, minuutteja, tunteja ehkä päiviäkin. Kulutan aikaani uskoen sinuun, rakkauteemme, sekä hyvyyteen. Luulin, että on prinsessoille on olemassa vain hyviä loppuja.
Sisältäni lämpö on kaivettu pois, jäljellä on enää vain kovuus ja kylmyys. Hauras iho luitteni ympärillä ei suojaa pakkaselta, menehdyn luultavasti talvena. Sitä ennen tahtoisin nähdä vielä kerran pilvilinnan täydessä loistossaan, sinut vierelläni. Haluan tuntea huulesi omillasi, kätesi lämmön hauraan käteni päällä. Haluan, että haet minut täältä kylmyydestä, annat ruokaa, ennen kuin näännyn. Olen vain elävä luuranko enää. Olin prinsessa omassa pilvilinnassani, unien maailmassa. Painajaiset eivät kadonneet, syövyttivät jokaisen mielen. Painajaiset muuttivat unen maailman sotatantereeksi.
Talven kylmyys kiiri nurkissa, tunsin hengitykseni kylmenevän. Mielessäni en nähnyt sinua, silmissäni sumeni, kyyneleet jäätyivät poskilleni. Käsiäni ei enää hiertänyt, kahleet eivät olleet ranteissani. Tunsin pehmeän kosketuksen poskellani, ne olivat sormesi. Pukuni muuttui likaisesta jälleen kauniiksi, sujautin käteni omaasi. Vihdoin palasin taas pilvilinnaani, tanssien viimeisen, ikuisen tanssini.
--
Onko tämä unta?
Jos tämä on unta, olen paratiisissa. Tämä on unelmieni pilvilinna, minä olen prinsessa, sinä olet vieressäni prinssinä. Pilvilinnassa ei ole sotia, eikä riitoja. Iltaisin meidän kunniaksi järjestetään pidot, jokainen tanssii iloisena. Istun vieressäsi, vannoin ikuista rakkautta. Sidoit käteeni mustan silkkinauhan, vannomaan rakkaudesta ja kunnioituksesta. Annoit lämpimän suudelman poskelleni, jätit siihen ikuisen jäljen.
--
Kosketan sormillani poskeani, tunnen suudelmasi yhä siinä. Silkkinauha hiertää kättäni, en ole ottanut sitä ikinä pois. Valkoinen pilvilinna muuttui painajaiseksi, imi hyvyyden ja antoi tilalle pahuuden. Ihmiset riitelivät, huusivat, rikkoivat toisten omaa. Pilvilinnan ympäristö täyttyi vankiloista. Kaikki hyvä kuihtui kuin kukkanen, kaikki kuoli, tippui taivaalta kuten lintu. Sinä löysit uuden rakkaan, rakkaan, jolla oli omaisuutta, kultaa miljoonia. Minulla oli vain kaksi vaivaista hopeakolikkoa.
Istun yksin pimeydessä. Ojensin kättäni eteenpäin, melkein tuntien kosketuksesi uudelleen kädessäni. Uusi rakkaasi sekoitti pääsi, raha oli syynä kaikkeen. Rahasta menit sekaisin, köyhyyteni takia hylkäsit. En ole enää prinsessa, pukuni ovat likaiset ja rikkinäiset. Kruunu minulta riistettiin, rakkaus sisältäni kaivettiin pois. Kauniit korut korvistani ja kaulastani revittiin, tuotiin uudelle rakkaallesi. Olin arvoton, kaikki arvokas oli viety pois. En enää nähnyt hymyäsi, en tuntenut suudelmiasi huulillani, näin suudelmasi vievän uusi rakkaasi.
Et edes huomaa, miten uusi rakkaasi riistää linnamme voimia, valkoisesta kauneudesta muuttuu musta ja pimeä. Onko se mitä toivot? Unien maailma muuttuu painajaiseksi, minut on vangittu painajaisen vankilaan, estetty elämään kunnollista elämää. Kahleet ranteissani peittävän osan likaisesta silkkinauhasta. Katselen sitä sekunteja, minuutteja, tunteja ehkä päiviäkin. Kulutan aikaani uskoen sinuun, rakkauteemme, sekä hyvyyteen. Luulin, että on prinsessoille on olemassa vain hyviä loppuja.
Sisältäni lämpö on kaivettu pois, jäljellä on enää vain kovuus ja kylmyys. Hauras iho luitteni ympärillä ei suojaa pakkaselta, menehdyn luultavasti talvena. Sitä ennen tahtoisin nähdä vielä kerran pilvilinnan täydessä loistossaan, sinut vierelläni. Haluan tuntea huulesi omillasi, kätesi lämmön hauraan käteni päällä. Haluan, että haet minut täältä kylmyydestä, annat ruokaa, ennen kuin näännyn. Olen vain elävä luuranko enää. Olin prinsessa omassa pilvilinnassani, unien maailmassa. Painajaiset eivät kadonneet, syövyttivät jokaisen mielen. Painajaiset muuttivat unen maailman sotatantereeksi.
Talven kylmyys kiiri nurkissa, tunsin hengitykseni kylmenevän. Mielessäni en nähnyt sinua, silmissäni sumeni, kyyneleet jäätyivät poskilleni. Käsiäni ei enää hiertänyt, kahleet eivät olleet ranteissani. Tunsin pehmeän kosketuksen poskellani, ne olivat sormesi. Pukuni muuttui likaisesta jälleen kauniiksi, sujautin käteni omaasi. Vihdoin palasin taas pilvilinnaani, tanssien viimeisen, ikuisen tanssini.