Runo: Harhoja ja houreita

[AlkoTanko]

Jokainen meistä on joskus houraillut kuumeissaan tai nähnyt harhoja. Mutta uskonpa, ettei kukaan teistä houraile niin pahasti kuin minä.

Aavepaloautot kiitävät läpi pääni,
tunkeutuvat rintaani ja syövät sydämeni.
Lauluja kirkuvat yksisiipiset kärpäset.
huilua soittava koira halkoo lautaset.

Silmiäni raapivat lasinsirpaleet,
Mustat enkelit särkevät kanteleet.
Viheltävä raita leikkaa jalkani,
jäänkylmä tuli polttaa käteni.

Niskassani tunnen poranterän,
verestäni punertavan ja märän.
Satajalkaiset käärmeet marssivat,
mutta heidät luiset jätit murskaavat.

Selkääni keritään rautaisella kammalla,
hiukseni Noutaja leikkaa viikatteella.
Naulapäinen mies, naurava ja hymyilevä,
kuutiollaan lapsellisesti leikkivä.

Valkoiset skorpionit ryömivät koloistaan,
ja sormiluillani kaivelevat hampaitaan.
Vihertävä vasara ilman halki heilahtaa,
ja jysähtäen kasvoni halkaistaan.


Kuten sanottua... Kellän teistä karannut todellisuudentaju käsistä?

[yksisiipi]

Varsin houreinen teksti. Pakko myöntää, että olet kyllä käynyt syvemmällä houreissasi kuin minä. :D Mutta kun se noin mukavaa tekstiä tuottaa niin mikäs siinä. Tuosta on oikein luettavissa tuska, agonia. Kiitos kivusta ja kärsimyksestä.
Erityismaininta yhdestä pätkästä...

Originally posted by Muukalainen
Lauluja kirkuvat yksisiipiset kärpäset.
käsistä?
Kiitos piilomainonnasta. :rispekti: it siitä.