Koulukiusattu

[Slay'a]

********************
Varoitus! Tylsää itsesäälivuodatusta edessä!
********************

joo peräti toinen kirjoitukseni tänne alueelle \o/ olen kovin ylpeä itsestäni :wink: :D noh tarina perustuu tositapahtumiin omasta elämästäni. tekstin lopusta paljastuu todellinen nimeni joten älkää naurako =) (kirjoitin mokoman psykologilleni ja oli pakko tällätä se teidän pällisteltäväksenne)


Koulukiusattu


Elämä on kuin sota jossa sinä toimit lennostossa.
Ikinä ei tiedä koska sinuun osuu ja kone alkaa sakata ja putoaa,
vai selviätkö kenties tulituksesta ja saat omat pommisi vihollisen alueelle jolloin voitat lisää elinaikaa, mutta et paljoa.
Elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä,
mutta ne kuuluvat siihen.
Kuinka luulet elämäsi olevan surkea jos välillä sattuu jotakin vähemmän miellyttävää?
Ei se ole huono juttu jos esimerkiksi kiipeät puuhun, putoat ja murrat jalkasi, sillä tapahtuman jälkeen tiedät olla kiipeilemättä tai vähintään varovaisempi puissa.
Seuraava tarina on tosijuttu omasta elämästäni.
Se kertoo elämästäni koulukiusattuna ja on vähän nolokin juttu.
Mutta katson asiakseni kertoa siitä teille.

Mistä kaikki alkoi?

Koulukiusattuna ei ole helppoa tuoda omia mielipiteitään esille. Se on tullut minulle usein selväksi kantapään kautta. Kuitenkaan en ole luovuttanut ja olen saanut joitakin asioita läpi maailman kuultavaksi. Olen puhunut ihmisille siitä kuinka pahalta meistä koulukiusatuista tuntuu, mutta usein minusta tuntuu siltä että kukaan ei kuuntele ja se tunne pitää yleensä kaiken hyvän lisäksi paikkaansa. Ihmiset vain nauravat ja jatkavat siitä mihin olivat jääneet. Tiedän myös että elämältä on vaikea odottaa suuria, sillä ei kovin paljoa voi saada ja siihenkin vähään minkä saa on todella vaikea tyytyä, haluaa vain lisää ja lisää ja lisää tavaraa ja asioita kuten nostaa koulun arvosanoja.
Itse löydän paljon samoja piirteitä itsestäni, kuten varmaan moni muukin. Häpeän ulkonäköäni ja siksi välttelen ihmisiä, olen koulukiusattu ja pidän arvosanojani huonoina mutta riittävinä päästäkseni koulussa eteenpäin ihan vain kiusaamisen pelosta. Tuttua huttua sinullekkin?
Uskoinkin niin, mutta tässä tekstissä ei ole tarkoitus kertoa siitä kuinka vaikeaa on olla kiusattuna vaan siitä millainen on kiusattu omasta näkökulmastani. Yleensä kuljen aamulla kouluun kävellen ja koko kävelymatkan pelkään että kaverit aloittavat kiusaamisen jälleen, kuten aina ennenkin.
Kavereita ei minulla ole ikinä ollut ulkonäköni vuoksi, tai ainakin itse ajattelen noin ja joudun siis kantamaan häpeää siitä kun jään yksin jälleen kerran. En siis kerta kaikkiaan tiedä miten jaksan tällaista elämää! Se sattuu.

Kiusaamista jatkuu vuodesta toiseen

Minua on kiusattu jo ihan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Vaihdoin koulua suunnilleen vuoden välein eli jouduin aina uuteen luokkaan ja aloittamaan kaiken alusta, tuntui kuin kokoajan olisi sisälleni patoutunut tuskaa jota nyt yhdeksän vuoden jälkeen on niin paljon että tekisi mieli itkeä se sattuu jonnekkiin syvälle sydämeeni, eikä kukaan kuuntele tai puolusta minua vaikeissa tilanteissa.
Tämän takia en helposti kerro tunteitani muille, ilmeisesti häpeän itseäni, rakennan ympärilleni jonkinlaiset näkymättömät muurit jotka estävät kontaktin minuun ja samalla sisälle patoamani tuska muuttuu peloksi ja ahdistuneisuudeksi. Siksi on hyvä kysyä, jos sinua kiusataan, niinkuin minäkin kysyn itseltäni kohtalaisen usein: ”Miksi minua aina kiusataan?” ja ryhdyn ajattelemaan että olenko tehnyt jotakin tovereilleni. Taas astuu ulkonäköni häpeäminen kuvaan, miksi en voi olla yhtä ”komea” kuin muut luokallani? Tekisi mieleni paukuttaa päätäni seinään ja miettiä tarkemmin ja järkevämpiä syitä kuin tuo edellä mainitsemani.

Kuinka selviän?

Ihmiset sanovat:”Sun ei tarvi vaan jaksaa” tai ”älä piilota sitä mitä tunnet” ja syyksi he sanovat että tuska ei lähde puhumattomuudella ja toimettomuudella mihinkään vaan korkeintaan pahenee. Olen kuitenkin vainoharhainen ihminen joka luulee että jos kantelen niin kiuasaaminen vain jatkuu.
Joten pidän itseni vain mahdollisimman kaukana ihmisistä ja jos olen ihmisten seurassa kuten luokassa niin pysy niin hiljaa kuin mahdollista. Tuska patoutuu koko ajan vain suurempana sisälleni mutta en vain osaa puhua.
Alkoholi ja tupakkatuotteet lisäävät minuun kohdistuvaa kiusaamista
En polta tai käytä alkoholia, mikä saa luokkatoverini kiusaamaan minua koska en ole yhtä kova kuin he. He polttavat suunnilleen joka välitunti aivan opettajien silmien alla ja ryyppäävät viikonloppuisin. Olen sanonut heille halveksivani heitä koska he tuhoavat elämänsä tai ainakin lyhentävät sitä ja mitä saan? Ilkeää naurua ja pilkaa! Elämäni ei ole reilua, eikö totta?

Harrastukseni=Lisää kiusaamista

Harrastusteni takia minua kiusataan todella paljon, ihmiset ovat mielestäni vain kateellisia koska häviävät shakissa minulle tai eivät osaa viettää yötä metsässä muuta kuin pelkkää ruokaa, puukko ja kompassi matkassa. Heidän mielestään vain huijaan tai teen joitain omia sääntöjäni shakkipeliin, minkä minä sille voin jos he eivät osaa sääntöjä? Tekisi mieli kirota ja lujaa kun he kohtelevat minua näin.

Johtopäätös

Kiusattuna ei ole helppoa, järkevintä on kertoa jollekkin luotettavalle ihmiselle asioistaan, itse en ole tätä tehnyt ja kärsin sen vuoksi. Sen takia kirjoitin tämän tekstin johon purkaisin tunteeni.
Itse ajattelen tällä hetkellä: ”Sankarilentäjän tie syöksykierteestä elämään, taas lentämään” joka mielestäni kuvaa elämää aivan loistavasti. Tämän tekstin aikana huomasin itsessäni uuden vahvuuden: Olen loistava vaipumaan itsesääliin. Eiköhän tämä riitä itseäni tullaan kiusaamaan vielä vaikka kuinka paljon tämän jälkeenkin mutta minä olen totutellut vain kestämään sitä ja patoamaan tunteitani. Kenties vielä kerran kirjoitan tällaisen samanlaisen tekstin ja pääsette taas lukemaan vuodatustani. Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän loppuun asti, muistakaa älkää antako itseänne kiusattavan niinkuin minulle kävi!





Kirjoittanut: Kim Parkkinen (aka Slay’a) Sivu 2 päivämäärä: 29.12.2006

[Eev!]

Minä en tiennytkään sinusta :/

Kuitenkin, minusta oli hyvä että toit sen tänne esiin . Oikeastaan, täällä on varmasti monia joita on myös koulukiusattu,mutta heidän mielestään se on niin hirveä asia ettei siitä pitäisi sanoa mitään.En itse ole ollut kaamean kiusattu, mutten ole ikinä ollut sitä suosittuakaan porukkaa.


Jaksamisia:) Muista että sinulla on aina Finiläiset. Ja jos luet tätä yöllä niin hyvää yötä~

//Teksti oli helppolukuista, ja Entteriä painettu oikeaan tahtiin. Tekstin aihe tuli paljon esiin. Sopivan pitkä teksti~
Nyt on turhat poissa ja uutta tilalla.

[Ze Shoopuf]

Vaikka kuinka onkin surullista, että Slay'aa ja kaikkia muita on koulukiusattu ja vaikka sitä voisi vatvoa ja kertoa omia kokemuksiaan vaikka kuinka, niin tämä on Fiktio&Kirjallisuus -alue. Tietenkin voipi kertoa, jos teksti on herättänyt tuollaisia muistoja ja kaikkea ja ottaa osaa kirjoittajan tuskiin, mutta tekstien kommentointi on täällä silti pääasiassa. Jätän nuo viestit, sillä en niitä raaski poistaakaan, mutta pyydän, että editoitte viesteihinne jotain tänne sopivaa sisältöä. Kommenttia tekstistä siis, mitä piditte, mitä se sai teidät ajattelemaan, miten se oli kirjoitettu, millainen sen luettavuus on.

Sillä jos ette editoi mitään sisältöä, niin sitten delete kyllä soi ja se on sääli. :<

//Maya, tietenkin tänne voi laittaa terapiakirjoittamisen tuotoksia ja niitä kommentoida asiaan kuuluvalla tavalla, mutta minusta yllä olevat postit menevät jo vähän liian kauas. Alkuperäinen tarkoitus on tekstien kommentointi ja terapiatekstejäkin voi kommentoida rakentavasti, kritisoivasti, kuin tekstiä tarkastellen. Mainitsee jonkin kohdan, jossa tunnelma oli hyvin ilmaistu, jotain. Jos haluaa keskustella pelkästään koulukiusaamisesta - tai mistä tahansa muusta kirjallisuuteen liittymättömästä aiheesta, sen voi tehdä omassa ketjussaan. Alueet eivät ole täällä turhaan. Ja jos rupean sallimaan tällaiset viestit, niin kohta tämä on vain toinen Yleistä Keskustelua -alue hieman kirjallisuudella höystettynä.

[Mayatar]

Terapiakirjoittaminen on yksi kirjoittamisen keskeinen ala. Minusta tämä ketju voi olla ihan hyvin Fiktio&Kirjallisuus alueella, ja aihetta voi kommentoida eri tavalla kuin perinteistä fiktiivistä tekstiä. Terapiakirjoittaminen ei tarkoita sitä, että aihe olisi taiteellisesti mitätön, tekstiin voi sisältyä paljonkin taiteellista arvoa. Tärkeämpää on kuitenkin tekstin tuottama terapeuttinen arvo. Jos Puhville vaan sopii, minun mielestäni fiktioon&kirjallisuuteen voi sisältää myös tämän kirjallisuudenlajin mahdollisuuden, ja sitä voi mielestäni kommentoida eri tavalla kuin pääasiassa taiteellisesti tavoittellista tekstiä. Tällaiset kirjoituksethan herättävät lukijassa, niiden todenperäisyyden takia, usein paljon tuntemuksia, ja halua kannustaa kirjoittajaa. Mikä saattaa olla se ratkaiseva hyvä asia ikävien kokemuksien keskellä. :)

[Slay'a]

Minä en tiennytkään sinusta :/

Kuitenkin, minusta oli hyvä että toit sen tänne esiin . Oikeastaan, täällä on varmasti monia joita on myös koulukiusattu,mutta heidän mielestään se on niin hirveä asia ettei siitä pitäisi sanoa mitään.En itse ole ollut kaamean kiusattu, mutten ole ikinä ollut sitä suosittuakaan porukkaa.


Jaksamisia:) Muista että sinulla on aina Finiläiset. Ja jos luet tätä yöllä niin hyvää yötä~

//Teksti oli helppolukuista, ja Entteriä painettu oikeaan tahtiin. Tekstin aihe tuli paljon esiin. Sopivan pitkä teksti~
Nyt on turhat poissa ja uutta tilalla.

otan ny tämän kokonaan quoteen~ tuo sinu tekstinpätkäs kuulosti jotenki hyvältä ja sai meikäläisenki paremmalle tuulelle ;D


No toivottavasti olosi edes vähän helpottui tuon vuodatuksen myötä. Koulukiusatun elämä ei, tämän luettuani, kuulosta helpolta.

Omia kokemuksia ei ole niin kamalasti. En minä koulukiusattu ole, mutta en kuulu suosittuun joukkoonkaan. Minussa olisi monta syytä miksi minua voitaisiin kiusata koulussa, kuten harrastukseni (MtG, DuelMaster ja Shakki) mutta kaipa olen sen verran vahva luonteinen että osaan sanoa takaisin.

Monesta asiasta olen kanssasi samaa mieltä, kuten siitä, että on täysin typerää polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia eikä se tee kenestäkään kovempaa. Ihmettelen myös miten saat haukkuja siitä että osaat pelata Shakkia, minua ei ole tästä kiusattu.

Aah... että mä tykkään kun kannustatte ;D olo todellakin helpottui huomattavasti... Kiitän myös tuosta sinun viimeisestä palstastasi o.o ihmiset on vaan kateellisia kun tiedän nuo ohestalyönnit ja tornitukset ja ne ei tajua niitä ._. \o/


kiitos myös puhville ja mayalle siitä että jaksoitte lukea tekstini :D odotan lisää kommentteja

[Sase]

~___~

Tällainen teksti sopisi melkein jokaisen koulukiusatun kohdalle (lukuunottamatta harrastukset eivät välttämättä ole aivan samat...)

Todella hienoa tekstiä, toivottavasti vuodatuksesta oli apua :) Toivon että pääset eroon tästä ennemmin tai myöhemmin tai että et enää välitä, koulukiusaus on paskamainen asia. Olen samaa mieltä kuin Link, tupakka tai alkoholi eivät tee kenestäkään haluttua tai ei-haluttua. Se vain on niin että kaveriporukkoihin pääsemiseen vaaditaan paljon, kiusatuksi joutumiseen ei.

[Slay'a]

~___~

Tällainen teksti sopisi melkein jokaisen koulukiusatun kohdalle[...]
[...]vain on niin että kaveriporukkoihin pääsemiseen vaaditaan paljon, kiusatuksi joutumiseen ei.

joo-o tarkoitus oli lisätä vielä tuohon tekstin loppuun: "Olkoon tämä siis opetukseksi teille kiusaajille, teidän tekonne eivä johda mihinkään ja rohkaisuksi teille kiusatuille, on muitakin jotka kärsivät kuten te!" :D

(kiitti Sase ^^)

kommentteja edelleen \o/

[Hukka]

Koulukiusaamisesta kirjoittaminen ja etenkin omien kokemusten esille tuominen on varmasti todella vaikeaa, olenko oikeassa? Tuollainen tekstinpätkä antaa varmasti paljon mietittävää ihmisille, jotka kiusaavat tai ovat seuranneet vierestä kun toista kiusataan.

Aika tunteita herättävä tekstisi on. Välillä minulla oli pikkuriikisiä vaikeuksia tekstin lukemisen kanssa, mutta se saattaa johtua tästä 38 asteen kuumeesta, jota para-aikaa poden. Joka tapauksessa tästä käy hyvin selville, kuinka pahalta tuntuu joutua kiusaamisen kohteeksi. Samalla tarina on kuitenkin toivoa antava ja opettava. ^^

Oikein hyvä ja puhuttava pätkä. o7

[Reddawn]

Off-topic

Tämä saattaa kuulostaa todella epäasialliseslta, mutta onneksi olet pystynyt kirjoittamaan tuntoja ylös, vaikka muuntelisitkin joitakin asioita. Ajan myötä puhuttamuus kostautuu. Itseltä loppui koulukiusaus siihen kun pääsin lukioon, mutta nyt kolme vuotta myöhemmin ne asiat, joita en koskaan ole sanonut tai haluanut itselleni myöntää, kuinka paljon silloin oikeesti sattui, ovat tulleet takaisin kummittelemaan. Itseluottamus on nollissa, itsekritiikki liiankin korkea, masentaa ja ahdistaa yhtä aikaa eikä energiaa ole juuri mihinkään. Sillon kun oli pakko kestää kiusaamista sen kesti, mutta nyt kun ei ole enää koko aikaa taisteluasetelmissa niin kaikki tämä on pääsemässä pinnalle.
Joten vaikka harvat pystyvät lopettamaan kiusaamiskierteen, ei kaikki siihen pysty, se riippuu niin paljon kiusaajistakin. Jos kuitenkin on kiusaamista niin kannattaisi löytää jokin tapa purkaa tuntojaan esim. juuri kirjoittaminen tai puhuminen, mikä nyt kenelläkin toimii parhaiten. Paremmin se toimii kuin vahvan esittäminen.

Off-topic loppuu

Mutta nyt takaisin itse tekstiin. Tarkastelen tekstiä niin kuin mitä tahansa muutakin tekstiä eli älä loukkaannu.

Teksti oli ehyt ja helposti seurattavaa. Kappale jaot oli hyviä, ja kun yllä kerrottiin mitä oli tulossa oli paljon helpompi saada ajatuksesta kiinni. Myös alussa ollut lentokone vertaus ei yht'äkkiä lopussa vaihtunut johinkin muuhun vaan pysyi samana, mikä tavallaan kokosi tekstin. Henkilökohtaiseksi tekstiksi tämä oli hyvin hallittu, eikä tullut turhaa jankkaamista ja vuodattamista. Sanoit asiat hyvin ytimekkäästi. Totta kai omat tuntemukset paistaa läpi, mutta ei mitenkään säälikää-minua -tyylisesti. Joitakin kohtia olisi voinut hiukan hioa, mutta kokonaisuus oli hyvä. ;)

[Silweri]

Pitäisi kai kommentoida kirjoitusasua ja muuta vastaavaa, mutta jätän sen viimeiseksi. Muutama sanan sinulle ensin, kenties saat niistä lohtua, kenties et, mutta haluan silti ne sinulle sanoa. Tai oikeastaan tarkoitus ei ole niinkään lohduttaa, kuin neuvoa. En tiedä olenkos mikään auktoriteetti sinua neuvomaan, mutta omakohtaisista kokemuksista tiedän sen verran, että saatat niistä jotain apua löytää.



Minua on kiusattu jo ihan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Vaihdoin koulua suunnilleen vuoden välein eli jouduin aina uuteen luokkaan ja aloittamaan kaiken alusta, tuntui kuin kokoajan olisi sisälleni patoutunut tuskaa jota nyt yhdeksän vuoden jälkeen on niin paljon että tekisi mieli itkeä se sattuu jonnekkiin syvälle sydämeeni, eikä kukaan kuuntele tai puolusta minua vaikeissa tilanteissa.
Tämän takia en helposti kerro tunteitani muille, ilmeisesti häpeän itseäni, rakennan ympärilleni jonkinlaiset näkymättömät muurit jotka estävät kontaktin minuun ja samalla sisälle patoamani tuska muuttuu peloksi ja ahdistuneisuudeksi. Siksi on hyvä kysyä, jos sinua kiusataan, niinkuin minäkin kysyn itseltäni kohtalaisen usein: ”Miksi minua aina kiusataan?” ja ryhdyn ajattelemaan että olenko tehnyt jotakin tovereilleni. Taas astuu ulkonäköni häpeäminen kuvaan, miksi en voi olla yhtä ”komea” kuin muut luokallani? Tekisi mieleni paukuttaa päätäni seinään ja miettiä tarkemmin ja järkevämpiä syitä kuin tuo edellä mainitsemani.


Minua on myös kiusattu vaihtelevasti koko peruskoulun ajan. Tarkalleen ottaen 9 vuotta se siis teki. Elämä oli helvettiä ja onnen hetkiä oli todella harvassa. Ensinäkin sellainen homma, että vaikka koulukiusaus itsessään ei ole sinusta johtuvaa, olet sinä itse ainoa joka voi asialle jotain. Peruskoulun jälkeen koulukiusaamisesta on helppo päästä eroon, kunhan rakennat ulospäin suuntautumistasi uudestaan. Sinua kiusataan, koska peruskoululaiset ovat enimmäkseen yksinkertaisia, ja yksinkertaisuus tuo mukanaan julmuutta. Ensimmäinen askel on se, että käännät peruskoulun jälkeen uuden vaiheen elämässäsi. Lupaat itsellesi, että sama ei enää jatku, sinä et alistu samaan rooliin uudestaan. Älä moralisoi ihmisiä heidän alkoholin tai tupakan käytöstä jatkossa, ne asiat eivät kuulu sinulle, mutta älä ihmeessä aloita mitään, mitä et halua aloittaa.

Toinen askel on se, että yrität ensiksi unohtaa, henkiset arvet kestävät kauan, mutta niitäkin voi hoivata. Et ajattele koko asiaa, tämä on uusi askel elämässäsi. Jos et pidä ulkonäköäsi riittävänä, tee asialle jotain. Ala laittautumaan, pidä itsestäsi huolta. Mieti vaatetusta ja hiustyyliä. Tämä kuulostaa typerältä ja pinnalliselta, mutta fakta on se, että ensivaikutelma ratkaisee suuren osan ihmisten sosiaalisissa kanssakäymisissä, ja ulkonäöllä on paljon merkitystä ensivaikutelman kannalta. Hyvin harva miespuolinen ihminen on itsestään hyvännäköinen, asialle täytyy tehdä jotain. Oma kohtaisesti värjäsin tukan mustaksi, muutin tyyliä ja paljon myöhemmin aloin käymään myös salilla. Ei minua nykyään kukaan yritä kiusata, ja jos yrittäisi, niin nöyryyttäisin tämän tai antaisin rehellisesti turpaan. Puoliansa täytyy pitää, elämässä tulee kusipäitä vastaan, se on vain kestettävä. Ei silti ole mitään hävettävää siinä, että puhuu jollekulle. Kestäminen ei tarkoita sitä, että pitäisi sulkea kaikki sisälleen. Päinvastoin, on paljon vaikeampaa puhua kuin olla puhumatta, ja se on myös paljon hedelmällisempää. Jos sulkee kaiken sisälleen, niin tuska vain kasvaa. Ole hyvä niille, jotka sen ansaitsevat, mutta älä näytä heikkeuden merkkejä niille, jotka yrittävät sinua alentaa. Tämä ei tarkoita, että väkivalta olisi mikään hyvä juttu, mutta väkivaltaan ei vastata hissuttelemalla. Itsepuolustus on sallittua. Ei silti kannata haastaa kenellekään riitaa, ja mitä itsevarmemmaksi tulet, niin sitä pienemmällä todennäköisyydellä kukaan yrittää sinua syrjiä.

Sinun ei tarvi olla mikään "kova jätkä". Jos mietit asiaa, niin "kova jätkä" on synonyymi idiootille. Etsi itsellesi oikeat piirit, semmoisia ihmisiä joiden kanssa sinulla synkkaa hyvin tai joilla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin sinulla. Älä alennu arviomaan ihmisiä sen mukaan, että mitä mieltä muut ovat heistä.

Kolmas askel, joka tulee paljon myöhemmin, on anteeksi antaminen. Annat kiusaajillesi anteeksi edes sen verran, että et enää jaksa miettiä heitä. Todennäköisesti hekin muuttuvat vuosien kuluessa, ylä-asteella toimivat asenteet kohtaavat aikuisemmassa maailmassa tylyn lopun. Kyllä he tekivät elämästäsi helvettiä, mutta tulee aika, jolloin voit itse nostaa itsesi pinnalle. Missä he ovat silloin? Joko omassa henkilökohtaisessa helvetissään tai aivan erilaisiksi ihmisiksi kehittyneinä normaali elämässä.

Sinun ei tarvi muuttua, mutta voit kehittyä. Ja kannattaa kehittyä, mutta älä ikinä halveksu itseäsi. Se ei ole sen arvoista, sinä olet tasan yhtä hyvä kun kaikki muutkin. Mielestäni kaikki ihmiset ovat loppupeleissä saman arvoisia, sillä me kaikki olemme mitättömiä taivaan tähtien rinnalla, eikä meitä ole olemassa sadan vuoden kuluttua.

Henkilökohtaisesti sanon tämän: Olin masentunut, syrjitty ja yleisesti paskan fiiliksen omaava. Motivaatiota ei ollut mihinkään, kaikki tuntu turhalta ja kamujakin oli vain muutama. Nykyään on ystäviä kourallinen, kavereita vaikka kuinka monta kymmentä, kontakteja ympäri suomea, pitkäaikainen tyttöystävä jota rakastan yli kaiken, ja tulevaisuuden suunnitelmat kondiksessa.

Kaiketi haluan sanoa vain, että älä koskaan luovuta. Et ole yhtään muita huonompi, partio on terveellinen harrastus ja shakki tekee hyvää aivoille. Itsekin rakastan shakin peluuta. Olet todennäköisesti fiksu, ja kun löydät itsevarmuutesi, niin voit olla onnellinen. Ja mitä muuta sitä elämältä ihminen haluakaan, kuin olla onnellinen? Se on ainoa itseisarvo, johon uskon sataprosenttisesti.

Äläkä missään tapauksessa ota tätä viestiä loukkaavana, en pidä itseäni sinua parempana ihmisenä, haluan vain auttaa. Pidän itseäni vain henkilönä, joka on paljon onnellisempi kuin viitisen vuotta takaperin.

ps. Ajattelin sanoa stoorista vielä jotain tähän loppuun. Sanonpas sen, että ei ehkä ihan tälle alueelle sopiva stoori ollut, vaan eipä se minulta poissa ole, joten mikäs siinä.