Spyrot

[mogvisti]

Eli tässä muutama päivä sitten pelailin Spyro 2:sta ja pidin pelistä kovasti. Sitten saavuin tänne ja huomasin ettei kyseiselle pelisarjalle ole aloitettu omaa threadia. Nyt asiaan, eli mielipiteitä Spyroista kunnon perusteluilla.

No omat mielipiteeni pelisarjasta ovat seuraavat. No pidän spyroista koska niissä on hienosti suunnitellut kentät ja musiikki on kaunista ( varsinkin Spyro 1:ssä olevassa yö kentässä ). Grafiikat ovat PlayStation 1:nen parasta antia, mutta se saatta olla vanhemille ihmisille liian lapsellista.

Paras Spyro on ehdottomasti Spyro 2:nen. Siinä on ovelat tehtävillä höystetyt kentät ja vihulaiset on rautaa. Myös loparit ovat ihan hyviä. Toisaalta vaikeusaste on liian helppo.

Hopeamitallin saa Spyro 1:nen joka saa samat perusteet kuin kakkonen, mutta ilman tehtäviä. Aivan loistava peli.

Mutta sitten nämä uusimmat ovat jo vanhojen pelien toistoa joka saattaa olla syy siihen että tämä pelisarja ei loista enää vanhojen spyrojen lailla vaan jää unholaan.

No nyt kun ollaan taas puhuttu paljon, niin päästän teidät, arvoisat FFfinin käyttäjät, äänen. Eli mielipiteet pelisarjasta. Jaa taas kunnon perusteilla.
( en ollut varma menikö tämä oikeaan paikkaa, mutta ei kai sitä voinut laittaa Sony- osastollekkaan sillä spyroja on ilmestynyt myös Game boylle )

[Daial]

Aivan mahtava pelisarja, totta tosiaan. ^^

Spyro 1 oli järjestyksessä toinen peli, mitä pleikkarilla aloin pelaamaan. Ja ikäni tuolloin oli roimat 8 vuotta. Fantastinen peli, joka viehätti minut ensimmäisellä silmäyksellä. Varsinkin pelin sankarista Spyrosta tuli silloisen pikkutytön ehdoton ihailun kohde veikeällä luonteellaan. Grafiikan hyvästä tasosta olen täysin samaa mieltä mogvistin kanssa. Ja kaikki monenlaiset ja omituiset hahmot lumosivat minut täysin. Lohikäärmeistä puhumattakaan. ^^
Pelin näppäimien systeemit olivat kyllin helposti opitttavissa, etten jäänyt jumiin missään kohtia. Tarina, vaikka olikin paikoin yksiuloitteinen, piti minut otteessaan. Mahtavaa tasoloikkaa, joka teki minusta samanlaisten pelien ihailijan.

Spyro 2 on loistava jatko-osa. Olen mennyt sen läpi yli kymmenen kertaa ja vielä varmaan jaksaisin, jos viitsisin FF:ien peluultani. Minusta tuli heti innokas Orbsien kerääjä, en voinut jättää yhtäkään sivutehtävää tekemättä. Ja uudet hahmot olivat erittäin kiehtovia, varsinkin tykäistyin höhlään Hunteriin. Ja lisänä tullut ominaisuus, että Spyro saa uuden elämän aina, kun Sparx on syönyt kymmenen perhosta, teki minusta innokkaan perhosien kerääjän. Maailmat olivat ykkösosaa kiinnostavimpia ja sisälsivät paljon enemmän tekemistä. Sekä tuo lennon lopussa hetken paikallaan leijuminen toi kätevän lisän näppäimistöön.

Spyro 3 on ehdoton suosikkini. Ominaisuuksiltaanhan se on aika samanlainen kuin muutkin osat, mutta mielenkiintoisemmaksi sen tekee, kun Spyron lisäksi päästään tappelemaan neljällä eri hahmolla, joilla kaikilla on erilaiset hyökkäys ja puolustus-ominaisuudet kuin Spyrolla. Varsinkin mahdollisuus pelata Sparxilla oli parhainta koko pelissä. Sekä pelin täydellisesti läpi mennyttä palkitaan toiminnantäytteisellä Bonus maailmalla. Ja unohdin mainita kaikkien pelastettujen lohikäärmepoikasten veikeät nimet. Jotkut ovat sitten niin hauskasti väännettyjä. Tämän osan tarinakin on muita mielenkiintoisempi ja paljon moniulotteisempi.

Miellyttävintä oli, että vaikeustaso joka pelissä oli sopivasti kohdallaan. Ja pahikset olivat juuri sellaisia, että heidät tekee mieli kuristaa.
Musiikki on erittäin omaperäistä jokaisessa Spyrossa. Se tekeekin peleistä moninpaikoin viihdyttävän pelata. Musiikin yleisvaikutelma on ainakin minun mielestäni parempaa tasoa kuin FFX-2:ssa (joitakin kappaleita tosin lukuunottamatta).

Edit:// Nämä kaikki pelaamani ovat PSX:n Spyroja. Uusimpiin PS2:sen ja GameCuben Spyroihin en ole tohtinut koskea. Ja ne tuskin vetävät vertoja pleikkari ykkösen loistaville Spyroille.

[Cele]

Ihan ok pelejä. En ole paljoa pelaillut, mutta sen minkä kuitenkin olen kerennyt pelaamaan niin on ainakin näyttänyt sen, että peli toistaa itseään tylsillä ja vielä kerran tylsillä kentillä.
Idea pelissä on kuitenkin ihan hyvä, ja pitäähän pelimarkinoilla olla ainakin yksi haussu dinopeli. Vai mikä lohari se nyt onkaan.

Tosiaankin vaikeustaso on sellainen, että sen puolesta pelaisi pitempäänkin.
Ainakin omalla kohdalla se oli sopivan vaikea, että kaikkia kenttiä ei mentykään kahtee sekuntiin läpi.

Ihan mukava sarja niille, jotka tykkää tämän genren peleistä, mutta itse jään huvista pois ja siirryn pelaamaan FF:iä ja muita RPG:eitä. ^^

[make]

Spyro -pelit ovat mahtavia vaikka niissä ei ole paljon väkivaltaa...
Hyviä näistä peleistä tekee se että ne ovat aika isoja; pelaamisen ja maailmojensa puolesta. Olen pelannut Year of the Dragonin kolme kertaa läpi, eikä siihen kyllästy. Varmaan kesällä tulee taas pelattua sitä... Pitäisi ostaa varmaan joskus se PS2:lle tullut Spyro, se on varmaan hyvä.
Ainut huono puoli oli nuissa PS1:n peleissä on grafiikka, se pisti silmään. Tietysti ei voi odottaakkaan hyvää grafiikkaa hahmoille sillä maailma oli hyvin toteutettu.

[Candice]

Yäkyäkyyääk.

Spyro oli muistaakseni ensimmäinen niistä kolmesta pelistä, jotka kaveriltani sain lainaan ja joita veljen pleikkarilla kokeilin. Ei todellakaan toiminut. Jääkuutio-lohikäärmeet, joita piti sulatella ja se ärsyttävä pieni violetti ärsytys (Ei, se on kaikkea muuta kuin söpö). En jaksanut tahkota tämän kanssa pitkään. Vihulaisetkin rupesivat loppujen lopuksi tökkimään. Kamalan paha maku jäi tästä pelistä. Sitten mokoman jälkeen kokeilin Crash Bandicoottia ja olin sen jälkeen varma, että pleikkari ei ole minun juttuni. Onneksi se kolmas peli oli Final Fantasy VIII. :>

Mutta ei, Spyro ei toimi minulla. Tosin en ole muita kokeillut kuin ykköstä ja sitäkin aika vähän joten en varmaan saisi edes osallistua keskusteluun, mutta jos ei toimi niin ei toimi.

[josu]

Onhan Spyroa tullut hieman pelailtua, lähinnä tuota Year of the Dragonia. Kaverilla tosin kaikki PS1:n Spyrot, joten voisin ne tässä kesällä läpi vaikka pelata. Mutta ainakin tuo Year of the Dragon oli todella hauska ja pelattavuus oli kohdallaan. Kentät olivat mukavia (en tosin tykännyt niistä vedenalaisista kentistä =)) sekä pomovastukset juuri sopivan haastavia. En tosin kerennyt pelata aivan läpi, koska kaveri halusi pelinsä jo takaisin :D
Olen myös pelannut hieman Spyro 2:sta sekä sitä PS2:n Spyroa (ja make, ei, se ei ole hyvä. En saanut yhtä tehtävää tehtyä koska peli bugitti. Muutenkaan peli ei yllä lähellekään vanhempia Spyroja).
Spyro nyt on eräänlainen legenda tasohyppelypuolella, yhtä lailla kuin FF:t roolipelien seassa.

[Potri]

Pitäisi ostaa varmaan joskus se PS2:lle tullut Spyro, se on varmaan hyvä..
Tuskin. Spyrosarjan voisi katsoa päättyneen siihen kun Isonomiac lopetti niiden tekemisen. Sen sijaan tiimin nykyinen R&C sarja on pelaamisen arvoinen.

Spyroista on tullut lähinnä kolmosen demoa pelattua, mutta sen ja tekijöiden uudempien pelien perusteella uskon sarjan olevan erinomainen. Grafiikka oli psx peliksikin varsin hienoa ja jopa tämä nykyään ultracuuli skeittauskin hauskaa. Voisi tuon Year of the Dragonin vielä hankkiakkin jos sellainen tulee vastaan.

[Roakel]

En ole ikinä pelaillut sen pidemmälle näitä Spyro pelejä kuin mitä näissä demoissa on saanut pelata ja niissäkin on ollut jonkin verran pelaamista, joten ostopäätöksen tekeminen sujui minulta sangen nopeasti ja se oli ei. Ykkönen oli demon perusteella ihan jees ja kyllä sitä jaksoi pelata, mutta pidemmän päälle sekin meni tylsäksi ja kenttäsuunittelukin on aika kökkö (vaikka onkin laaja). Niistä uudemmista Spyro peleistä olen vain pelannut kolmosta joka ei myöskään ollut ihan minun makuuni, sitä samaa tylsyyttä tässäkin ja totesin tätä peliä pelatessa sen että tässä on aivan mahdoton kuolla.

[mogvisti]

Tuskin. Spyrosarjan voisi katsoa päättyneen siihen kun Isonomiac lopetti niiden tekemisen.

En kyllä ihmettele yhtään minkä takia, sillä Spyro 3:n jälkeen Spyro- pelisarjan tähti lähti huimaan laskuun. Syy on selvä, sillä pelit alkavat muistuttaan toisiaan. Mutta sinänsä sääli että näin hyvä pelisarja jää unholaan. Saman kohtalon ovat kokeneet Crash Banditcootit ja Tomb Raiderit. Surullista, totta toisiaan.

[ZuLie]

Hyviä pelejä mutta itselläni tilanne meni nurinkurisesti ja aloitin kolmosesta eli Year of the Dragonista. Se on edelleen mielestäni paras, sillä siinä on paranneltu kakkosen ja ykkösen puutteita ja vaikeustasokin on hieman laskenut muttei liikaa. (jopa minä pääsin kolmosen täysin läpi, mutta 2:ssa taas on joitakin sellaisia tehtäviä jotka saavat niin heittelemään tavaroita seiniin että! :shy: ) Kakkosesta grafiikka ei ole pahemmin parantunut, mutta onpahan ainakin paremmat ääninäyttelijät!! (ja vielä kerran !!!!) Ja hahmojen vaihtelut ja skeittaus ovat todella hauskoja uudistuksia!
Katsonkin kolmosta lähinnä siltä kantilta että se on paras siksi että se on paranneltu versio 1:stä ja 2:sta, vaikka jos olisin pelannut pelit järjestyksessä, en varmasti osaisi arvostaa sitä ominaisuutta. Toistoahan peleissä on mutta hyviä ne ovat silti. Itseasiassa ainoita pomppimispelejä mitä minä jaksan pelata. :P

[Hämäräh]

Tosiaan, Spyro 1 oli niitä ensimmäisiä pleikkari-pelejäni. Ja oli kivaa :D
Spyrot ovatkin yksiä lempparipeleistäni. 1 ja 2 ovat parhaimpia, kolmonen alkoi minusta jo kökkimään. Mutta oli sekin ihan hyvä, en tosin sitä päässyt läpi, koska se aina tilttasi siinä aivan viimeisessä loppuvastuksessa :eh:
Minustakin tuntuu että ne Pleikka2:sen Spyrot ei taida oikein hyviä olla. Varmaan alkaa jo toistamaan itseään ne siinä vaiheessa :P

[mogvisti]

Mutta oli sekin ihan hyvä, en tosin sitä päässyt läpi, koska se aina tilttasi siinä aivan viimeisessä loppuvastuksessa :eh:

Minulta itseltani meni Spyro 2:n loparissa hermot. Ai että osataan tehdä typeriä lopareita. Kyllä se sitten läpi meni kun aikansa sitä tahkosi, mutta kyllä se kyrsi kun aina kun kuoli niin piti aloittaa alusta uudestaam ja uudestaan ja uudestaan... :mad:

[Daiki]

Jaa jaa, vai että ne vanhat Spyrot.
No pelit on ihan hyviä. 1 osassa oli vain se ettei pystynyt uimaan? Niin ainakin muistelisin, 1 en kylläkään omista mutta demon ainakin.
Omistan 2, 3 ja 4 [siis se joka on PS2]. 2 on kylläkin hävinnyt...
2 on ihan hyvin onnistunut, oppii kaikkia uusia juttuja mitä ei 1 läheskään voinut tehdä.
3 on myös jonkun verran onnistunut. Bianca siinä kyllä on vähän... kökkö? No siis silleen... Tässä oli myös se hyvää että 2 opitut jutut osaa jo alussa.
4 taasen... Ei, kun tekijät vaihtuivat, pelikin kärsi. Muutama rata on ihan hyvä, esim. se pilvimaa mutta muut ovat hieman kökköjä. Grafiikkakin on outoa, Hunterkin näyttää aivan erillaiselta. Hyvänä lisänä on se että Spyrohan oppii jää, sähköt sun muut jutut. Sekin on jotenkin hauskaa kun tuttu vihollisemme siinä seilailee... Ohjauskin tökkii ja minulla ainakin tökkii välillä koko peli. Pahin moka on se että peli sekoaa joissain radoissa tai joissain tasoissa voi tipahtaa läpi ja kuolla.
2 ja 3 hyviä [joita olen pelannut], 4 taasen... :down:

[Feamor]

En oo ikinä pitäny siitä lilasta lohikäärmeen näkösestä kolmiosta.
Kyllähän sitä pitää myöntää, että monia niistä on tullu pelattua, (tosin oli vaan demoja) ja kyllähän se ykkönen niistä on huomattavasti paras, siinä yhessäkin oli se tyhmä skeitti hommeli.
Ei kyllä oikeen iske muhun noi Spyrot. =/

[mogvisti]

En oo ikinä pitäny siitä lilasta lohikäärmeen näkösestä kolmiosta.

Anteeksi että kuulostan typerältä, mutta en ymmärrä mitä tarkoitat tällä lauseella. Kolmio? Voisitko tarkentaa. :huh:

[Omenarosvo]

Ostin tuossa pari viikkoa sitten Spyro the Dragonin, eli sen ykkösen. Joskus yläasteaikoina (siitä on kymmenen vuotta prkl) pelasin tämän ensimmäisen ja tähän asti viimeisen kerran läpi, ja tykkäsin niin maan perkeleesti. Toiseksi paras tasohyppely PSX:llä.

Minun oli aluksi hieman hankala päästä peliin sisälle, sillä en ymmärtänyt mitä pointtia oli kerätä jalokiviä joista ei saa lisäelämiä, tai pelastaa lohikäärmeitä patsaista kun etenemään suurinpiirtein pääsee vaikkei sitä tekisikään.

Muutaman kentän jälkeen olin jo lopettamaisillani, kunnes yhtäkkiä ymmärsin mikä pelistä tekee niin loistavan. Kaikkien lohikäärmeiden ja jalokivien löytäminen oli jo hankalaa, ja välillä niitä sai etsiä yhdestäkin kentästä tunteja. Tyydytys oli valtava kun viimein useiden turhautumisten jälkeen löysi sen pienen puuttuvan jalokiven jostakin hämärästä salapaikasta.

Ja ne salapaikat olivat monesti todella ennalta-arvaamattomasti kätkettyjä. Pidän Spyro ykkösestä sillä se ei todellakaan aliarvioi pelaajaa. Sekin hiton puukenttä jossa hypitään superchargella puusta toiseen oli lähes mahdoton selvittää täydellisesti. Mutta selvitin silti ja mikä fiilis!

Huumori oli myös "lastenpeliksi" ronskimpaa kuin niin monessa Nintendon lässytyspelissä. Sotilaat juoksevat Spyroa telttoihin piiloon, ja kun teltan polttaa tuhkaksi, he vetävät housut kinttuihin ja näyttävät persettä. Wtf? :D

Kaiken kruunaa vielä Stewart Copelandin (ex-Policen rumpali) loistava musiikki. Pidän aivan mielettömästi useimmista pelin biiseistä. Hienoja rokkiurkuja, kaikuefektejä ja poppismelodioita. Muinainen Super Power -lehti arvosteli Spyron musiikkeja keskinkertaisiksi ja mitäänsanomattomiksi, mutta minusta ne sopivat peliin kuin nakutettu. Rok.

Spyro kakkosen ja kolmosen loistavuuden pilaa mielestäni turhanpäiväinen lässytys (lue: juoniviritelmät). Kakkosen jaksoin pelata, mutta kolmosen aikana turhauduin niiden sivuhahmojen höpöttelyyn.

Ykkönen on paras!

[ascalon]

Joskus kesäisin on itseäni viisi vuotta nuorempi serkkuni jokseenkin suorastaan lyönyt padin kourana ja laittanut sitten pelaamaan näitä pleikka ykkösen legendoja. Ykkönen ja kakkonne läpi. Kakkonen täydellisesti, ykkösessä puuttuu yhdestä kentästä lohikäärme ja muutamat jalokivet, jotka ovat jossain aivan hevon kuusessa. Eivät ole yhtään hassumpia. Puukenttä tosin pistää aivan perkeleen nätisti vihaksi. Kuolin siellä aivan törkeän monta kertaa, mutta kiitos äärimmäisen anteliaan lisäelämäsysteemin sain kuin sainkin vedettyä mokoman lopulta täydelliseksi. Fiilis oli mitä mainioin. Muutenkin peli on ihan mukavaa pelattavaa, jos ei oikein parempaakaan tekemistä ole. Kyllä minä mieluummin jotain Final Fantasyita mätän, mutta menevät nämä mukavan välipalana.

Kakkonenkaan ei sinänsä ole hassumpi. Ne erilaiset tavoitteet luovat mukavaa vaihtelua, mutta pelinähän tämä on aivan tolkuttoman helppo. Ihan kivaa se oli sen aikaa kun sitä kesti, muttei paljoakaan sen pidemmälle. 100% -läpäisystä aukeava ikuinne supertulipallo on kyllä aika metka loppumörössä. Se tosin on ilman sitä paljon hauskempi. Se, mikä kakkosessa viehättää eniten on se, että homman mahtipontisuun on vedetty mukavna överiksi. Ei yhtään huono.

Pleikka kakkosen A Hero's Tailia olen kokeillut ja aivan uskomatonta kakkaahan mokoma on. Ei näin.

[Nyarlathotep]

Ykkönen on paras!Aye, mutta samalla vaikein. Itsekkin ykkösen läpipelanneena voin sanoa, että siinä on eniten haastetta verrattuna muihin PS1:n Spyroihin. Ykkösosaa en itse harmillisesti omista, mutta kaverilta olen sitä lainannut. Kakkososa ja kolmososa löytyy kyllä. Kolmonen kaiken lisäksi ei-platinumina ja se olikin ensimmäinen pelini pleikkarille. Ykkösosa on se kaikista paras, mutta kolmonen kaikista rakkain.

Sitten tuntemuksia. Noh, mikään noista peleistä ei ole aivan erityisen vaikea. Kakkosen ja kolmosen olen pelannut useasti 100%:sesti läpi, eikä se ole tehnyt edes kauhean tiukkaa. Timantit löytyvät usein aika helposti joka kentästä. Parissa kentässä revin kyllä päästäni harmaita hiuksia, kun en vain millään löytänyt sitä yhtä, puuttuvaa timanttia. Kuten vaikkapa Kolmososan Midnight Mountain -kentässä, jossa etsin vähintään tunnin yhtä keltaista timanttia, joka loppujen lopuksi löytyi yhden käärmekentän sisäänkäynnin takaa (kaikki on vain pakko kerätä, ei mitään saa jättää puuttumaan). Ja koska kaikki tosiaan on pakko kerätä heti ja nyt, niin en liiemmin pitänyt siitä systeemistä, että joitain kenttiä ei heti voinut vetää 100%:sesti läpi. Ensin piti käydä tietenkin vapauttamassa joku turha sivuhahmo seuraavasta maailmasta ja sitten palata takaisin, jes.

Kolmonen kaatuu siihen, että siihen on tungettu kaikki agenttiapinat, lumimiehet, lentävät patrioottipingviinit ja kengurut pelattaviksi sivuhahmoiksi, vaikka ne eivät loppujen lopuksi hyödytä juonellisesti yhtään mitään. Lisäksi en liiemmin pitänyt niistä skeittausminipeleistä, vaikka ne olivatkin ihan helppoja. Kolmosen ehkäpä paras kohta on Moneybagsin jahtaaminen pelin loppuvaiheilla, jolloin kaikki hänelle pelin kuluessa antamat rahat saa takaisin. Ja loppuvastuskin täytyy kohdata kahdesti, mitä se sellainen oikein on. >:(

Kakkonen on kolmosen kanssa yhtä hyvä, vaikkakin lyhyempi. Kakkosenkin yksi hauska juttu on se, että kun on päässyt pelin läpi ja saanut kyvyn sylkeä tulipalloja, niin pelin voi aloittaa alusta ja heti alussa voi sylkeä tulipalloja. :D En tiedä, onko tuo bugi, vai tarkoituksellinen juttu, mutta helpottaa peliä huomattavasti. Monet sivutehtävät voi tehdä aikaisemmin, kuin pitäisi.

Unohdin mainita vielä ihan helkutin hienot pelimaisemat. Kun vaikkapa kiipeät jonkun ison kentän korkeimmalle kohdalle (kakkososan toinen maailma) ja katsot alas, niin kyllä siinä on huimat ja kauniit näkymät. Moni peli ei vedä siinä suhteessa vertoja.

[Omenarosvo]

Aye, mutta samalla vaikein. Itsekkin ykkösen läpipelanneena voin sanoa, että siinä on eniten haastetta verrattuna muihin PS1:n Spyroihin. Nimenomaan! Ykkösen tekeekin parhaaksi mielestäni se, että se on reilusti vaikeahko. Kentissä on paikkoja joihin on hankalaa päästä. Kakkos- ja kolmososan ärsyttävä tyyli (jonka mainitsit) on mutkistuttaa peliä ominaisuuksien perässä juoksemisella ja aikaisempiin kenttiin myöhemmnin palaamisella.

Spyro ykkösessä pitää käyttää jopa aivojaan ja avaruudellista hahmotuskykyään. En usko että kukaan lähtee randomilla lentämään vaikkapa Wizard Peak(?) -kentässä linnan ulkoseinämää pitkin kohti tyhjyyttä, jota kautta lopulta pääseekin kaartamaan eräälle parvekkeelle noutamaan timantit. Sitäkin kohtaa tutkiessa täytyi pitää ilmansuunnat tiukasti muistissa, koska katolle vievä reitti tekee niin monta mutkaa ettei sinne päästyään meinaa enää muistaa missä ollaan.


Kolmonen kaatuu siihen, että siihen on tungettu kaikki agenttiapinat, lumimiehet, lentävät patrioottipingviinit ja kengurut pelattaviksi sivuhahmoiksi, vaikka ne eivät loppujen lopuksi hyödytä juonellisesti yhtään mitään. Lisäksi en liiemmin pitänyt niistä skeittausminipeleistä, vaikka ne olivatkin ihan helppoja.Samaa mieltä. Skeittauskentät olivat haukotuttavan tylsiä. Se puumahahmo ei ole järin kiinnostava. Muutkin hahmot tuntuvat lähinnä väkinäiseltä pelituntuman monipuolistamiselta. Pingviinihahmosta pidän ainoastaan sen vuoksi, että sen kentissä oleva musiikki on mainiota.

Pitäisiköhän joskus ottaa se kolmonenkin työn alle... En siis ole vielä pelannut sitä läpi, mutta ei kai se niin huonokaan voi olla, vaikka onkin paikoin tylsä.

[Hawie]

Hm hm... Spyro kolmonen oli ensimmäisiä pleikkapelejäni joita olin saanut. eikä senkään läpipääseminen aluksi onnistunut erään jutun takia, ku cd:lle kävi hiukan ikävästi, josta en tahdo puhua. Kun sain vihdoinkin ostettua uuden, ei siinä mennyt kuin parisen viikkoa tai vähän ylikin kunnes vihdoin ja viimein pääsin kolmoisen läpi. Sataprosenttisesti.

Sitten se jäikin siihen. Nyt kaivoin sen taas esiin ja aloin pelata sitä niin kyllä se lupsakkaasti läpi. Ikävä kyllä se on minulle hiukan helppo, samoin kakkonenkin. Rasittavia kenttiä on aivan rasittavaa mennä, mikäs sen rassaavampaa on.
Vertailua:
Kolmosesta sanoisin että se on paljon monipuolisempi ja hiukan haastavampi kuin kakkonen. Siinä myös on hyvää musiikkia, kuten kakkoisessa. Kolmosen maailma on värikkäämpi ja tarinakin ihan totta pualet parempi kuin kakkonen.
Kakkonen on aika tylsä, koska siinä pitää kerätä joitain tyhmiä talismaaneja jotta voisi voittaa sen tyhmän mini-napoleonin (Ripton siis) ja se on aika tyhmä. Tasoja (maailmoja) on vähän eikä ne ole yhtä monipuolisempia kuin kolmosen tasot. Minusta kakkonen ei ole kyllä yhtä hyvä kuin kolmonen. Ykköstä en ole pelannut.

Entäs se pleikka kakkosen Spyro: Enter the Dragonfly (Niinkö se nyt meni?). Hieno grafiikka, hyvä musiikki, haastavat tasot, en ole vielä päässyt läpi, mutta kun mua niin ärsyttää että se on niin hidas!! Ainakin meiän pleikas.

Oikein hyvä peli. Mutta ei kuitenkaan paras. ^^

[LizzieFox]

No niin nyt sit on pelattu jo muutama päivä Spyro ykköstä enkä osannut kuvitellakkaan sitä noin vaikeaksi. Kamera heiluu miten sattuu enkä meinannut ensimmäisten pelipäivieni kanssa pysyä koko kameran mukana. Ärsytti vaan kun se pyöri kokoajan missä sattui. Piti vielä kokeilla kameraa aktiivisena ja passiivisena erikseen enkä nyt edes muista kumman kanssa pelaan mutta ihan sama kun nyt pystyn pelaamaan. Timantit ovat kokoajan hukassa enkä meinaa löytää kaikkia mitenkään. Aijempiin kenttiin on jäänyt muutamia kymmeniä kiviä ja olen saanu tkaikki timantit ehkä vain viidestä maasta. Munat olen silti saanut munavarkaalta muistaaksnei kaikisat kentistä joissa olen ollut. Tässä uudemmassa niitä tuntuu olevan vaikka kuinka monta. Muistaakseni oli kolme. Se Spyro on ihana. <3 Aikamoinen hassu otus osaa olla. Muutkin lohikääremeet saavat minut hymähtelemään kommenteillaan Spyrolle.

Tällä hetkellä olen kolmannessa maailmassa jossa on ihmeellisiä noitia jotka taikovat maan nousevan korkealle tai muuta vastaavaa. Kenttänä tällähetkellä sellainen jossa on hämähäkkejä. En vana usko että ehdin mitenkään tappamaan sen viimeisen hämähäkin punaisena ollessani. Sieltä ylhäältähän on sinne alas matkaa liikaa!

Musiikitkin ovat ihan jees. Oli kiva huomata että joissain kentissä musiikki vaihtuu jos ei kuole välillä (kuten minä teen lähes kokoajan). Pitäisi ehkä pelata vähän rauhallisemmin muttajuoksen aina jonnekkin myrkky veteen. Ei jaksa madella eikä ehdi sitten kääntyä.

Spyro kakkosta olen aikaisemmin pelaillut koska se oli lainassa kaveriltani. Muistan vaan sen että se oli helpompi. Läpikin sen varmaan olen mennyt mutta ei voi muistaa. Voisinkin pelata sitä tämän pelin jälkeen.

[Amira]

Voi Spyro! :33
Muistan vieläkin, kun paras ystäväni sai Playstationin joululahjaksi. Kukaan meistä ei oikeastaan tiennytkään tuollaisista peleistä mitään, hänen isänsä vain oli päättänyt ostaa sen lahjaksi lapsilleen jostain syystä (Joka oli, että hän halusi itse pelata xD) Sitten innoissamme kokeilimme ensimmäistä peliämme, joka yllättäen oli Spyro. Tietty tämä ystäväni isä halusi pelata ensimmäisenä, mutta pian kävi ilmi ettei hän osannut pelata. Saimme sitten keskenämme pelata kovasti ja olimme kaikki koukussa.

Peli oli vaikea kyllä, mutta ei liian vaikea. Me pikkukakaroina jaksoimme yrittää ja yrittää ja voi sitä tunnetta kun pääsimme sitten läpi jonkun vaikean maan tai tehtävän. Puumaakin [Treetops, ei hitto muistan nää yhä xD] oli vaikea joo, mutta me melkein tappelimme että kuka saa pelata sen vain koska se oli niin haastava. Lentomaat olivat myös yksi, joita kukaan meistä ei osannut. Kuitenkin yritysten jälkeen, kun senkin oppi niin ai vitsi kun oltiin ylpeitä. xD Mä taisin olla melkein ainoa, joka ne osasi niin vitsi kun olin julkkis meijän pienessä maailmassamme.

Olen ollut ystävieni kanssa aivan pakkomielteisesti Spyrojen kannattajina siitä lähtien, kaikki pelit on kaluttu läpi moneen otteeseen eikä mikään ole jäänyt huomaamatta. Olemme jopa (olikos se nyt kakkos Spyro) keksineet omia ihme keinoja saada pelissä kaikki orbit ja tehtävät tehtyä vaikka niiden tekemiseen tarvitsisi ensin hakea jotkut taidot pidemmällä olevista maista. Me ollaan vaan niin hyviä hei. Yhden PS2 Spyron ostin myös, mutta sen pelaaminen jäi melkein alkuun, kyllähän niitäkin jaksaa joskus omituisina aikoina, mutta kyllä ne laatupelit se Playstaatio ykkönen vei mukanaan.

Joskus monia vuosia sitten. :)

[The Lord ZXV]

Kyllä Spyrot on yksii kaikista parhaimpia pelejä.
Mulla on tosin vain Spyro year of dragon ja Legend of Spyro. New beginning sekä Heros tail. Mutta ostosuunnitelmissa on moni muukin. Peleissä on vain sitä jotain. Upeat maailmat, tehtävät ja hahmot. Spyro on kovista kovin. Muista pelattavista hahmoista Hunter, Byrd ja Bentley on aika loistavia. Huonoo on New beginning kohdalla helppous ja lyhyys.

Onko kukaan muu pelannut Legend of Spyro. New Beginning peliä?

[Ceassa]

Uijui miä olen tahkonnut ykkös-Spyroa täällä tuhannen innoissani lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen, ja oi että tekee gutaa. Unohdin miten kiva peli onkaan. Muistin toki että oli lemppareitani pienempänä, mutta että näin mainio. Ehana!

Lohikärmes tosin tuntuu pysyvän näpeissä astetta heikommin kuin tuolloin joskus. :D Pienten kallionkielekkeiden laitamilla seikkaillessa ja vähän kauempana lymyileviin kohteisiin lenneskellessä tuppaan älyttömän helposti potkaisemaan tyhjää. En millään malta jatkaa kentästä/maailmasta toiseen ennen kuin olen saanut kustakin joka ikisen timantin ja patsaan kerättyä (plus tietty ne viheliään vikkelät munavarkaat), ja tätä yrittäessä hätäilen ja poukkoilen pää kolmantena jalkana ympäriinsä siihen malliin että olen nyt n. puolessavälissä peliä kuollut jo varmaan puolisensataa kertaa. ^__^ Emmää ennen näin hösö ollut!

Spyrossa viehättää erityisesti erilaiset maailmat ja pirtsakka kenttäsuunnittelu. Jokainen maailma on omanlaisensa ja kentistä löytyy aina jokunen timantti jostain mahottoman ihmeellisestä onkalosta tai kielekkeeltä, ja pelaaja saa tosissaan pähkäillä että kuinkas noihin nyt pääseekään käsiksi. Hämmästyttävää sinänsä että muistan yhä huomattavan osan noista "piilopaikoista" ja sen kuinka niihin pääsee (on koluttu aikoinaan ihan 100 % läpi juujuu)! Tämä tuo pelaamiseen ihan oman vibansa mukaan.

Noista hankalapääsyisistä paikoista meikäläisen mieleen on painunut epäilyksettä parhaiten Treetops-kentän se yksi penteleen systeemi siellä hevon kuusessa. Jyy nou, se jonne päästäkseen pitää luikerrella ties kuinka monessa eri boost-mäessä ja lopulta liihottaa viimeisen hyppyrin jälkeen viuuuuuh sinne älytsin kauas. Tappelin tuon kohdan kanssa lapsena valehtelematta viikkotolkulla, oli niin turhauttavaa kun jokaisella yrittämällä Spyron lento jäi aina sen verran vajaaksi että tämä kerkesi sarvillaan vähäsen hipaista kielekkeen reunaa ja sitten tiputtiin. Lopulta tajusin viimeisessä hyppyrissä painaa yhtäaikaa hyppynappia jolloin Spyro loikkaa paaaaljon korkeammalle ja lennähtää tuonne kielekkeelle naurettavan helposti. Enhämmää tuota hyppy-kikkaa silloin pikkuisena tiennyt, kun en koskaan jaksanut kuunnella että mitäkä ne pelastetut lohikäärmeet aina vihjeiksi höpäjivät. ^^ Mutta nyt kun nostalgiatripilläni Treetops-kentän aika jälleen koitti, niin oli sanoinkuvaamaton voittajafiilis kun muutaman yrityksen jälkeen pölähdin tuonne vaikeaan paikkaan kuin vettä vaan. Muutama yritys sen takia, kun ei ollut tarkkaa muistikuvaa siitä että minkä mäkien kautta sinne oikeaan suuntaan pääsi ja Spyro kerkesikin ottaa useamman vauhdikkaan surmalennon keskelle ei-mitään, ennenkuin onnistuin hahmottamaan toimivan reitin. Ja sittenkös hymyilytti! Ahihiiii.

Sitten sitten... tätä kenttää ei ole nyt vielä tullut vastaan, mutta joku semmoinenkin vaikea tsydeemi oli, että jossain huoneessa katon/seinien läpi kantautui se pelastettavan lohikäärmeen hienoinen kilinä ja kalina, mutta itse patsasta ei näkynyt mailla halmeilla. Muistan pähkäilleeni tuon kärmeksen kanssa tolokuttomasti ja kait minä sen lopulta jollain ilveellä löysin. Ei hajuakaan miten. Ääk, odottelen tuota kohtaa kauhulla. o.o

Lentokenttien kanssa minulla on joku viha/rakkaus-suhde meneillään. Ovat niin ärsyttävän vaikeita, mutta toisaalta tykkään niistä juuri siksi. Pakko kylläkin myöntää että tähän mennessä en ole päässyt yhtä ainuttakaan lentokenttää "kunnialla" läpi, vaan aina onnistun ~sadannella yrittämällä poimimaan viimeisen arkun/renkaan/mitäniitäolikaan puhtaalla tuuripelillä juuri silloin kun aikaa on jäljellä enää tyyliin sekunti ja olen parhaillaan syöksymässä pää edellä jorpakkoon. "Noniin se kusi taas-- EIKU TUOSSA ON JUST VIIMENEN HEI [whoosh tulisuihku] JEEEEEE". Tyylikästä eiks je :lovetus:

Spyro the Dragonia ajatellessa minulle tulee aina hyvin lämmin ja mukava olo, jokin siinä vaan riemastuttaa niin paljon. Ihan loistopeli, yksi kaikkien aikojen parhaimmista ehottomasti. :)

[tumii]

Kyllä, kyllä ja kyllä... itselläni on Spyro 2 (joka ei ees toimi kunnolla..:saarna:)
Siis yksinkertaisesti: (oonkyl pelannu muitaki spyroja...mutta -->) Tämä on maailman paras Spyro, The Dragon....=D
Esim: ekan tason bossi oli kyllä helppo, mutta entäs sitte tokan tason... se samperin Ripto(?) aina tulee keskeyttää, ja on sitte ite kolmostason bossi joka on kyllä kevyesti vaikein...:D

[The Lord ZXV]

Uusi Spyro peli ilmestyy muutamien Sierran tietojen mukaan tänä syksynä, mutta kuten kaikki tiedämme, viivästymiset ovat arkipäivää pelimaailmassa.
Peli jatkaa siitä mihin The Legend of Spyro: New Beginning loppui.

Pelin nimi on tietääkseni: The Legend of Spyro: The Eternal Night.

Ja...
Eternal Nights on toinen osa uutta Spyro trilogiaa. ;)

Jäämme odottamaan.

Mitä ajattelette tästä:huh:

Itse olen sitä mieltä että jo oli aikakin, hankin tuon pelin heti kun se ilmestyy. Toivottavasti parannuksia on tiedossa. Vaikka lisää pituutta ja hieman haastetta. Mutta joka tapauksessa omalla kohdallani tämä peli on pitkään odotettu ilmestys.

[Hawie]

Noh, mitäs Spyro pelejä on nyt tähän mennessä ilmestynyt? Ja mitä kaikkea niissä sitten tapahtuu? Tai siis että mihin ne liittyy. Spyro 2 ja 3 on mulle tuttuja, samoin se Spyro: Enter the Dragonfly, joka osoittautui hieman tylsähköksi peliksi, pitäisi kai vetää se läpi nyt vihdoinkin. A Heros Tail olisi semmoinen mitä haluaisin kokeilla.

[The Lord ZXV]

Noh, mitäs Spyro pelejä on nyt tähän mennessä ilmestynyt? Ja mitä kaikkea niissä sitten tapahtuu? Tai siis että mihin ne liittyy. Spyro 2 ja 3 on mulle tuttuja, samoin se Spyro: Enter the Dragonfly, joka osoittautui hieman tylsähköksi peliksi, pitäisi kai vetää se läpi nyt vihdoinkin. A Heros Tail olisi semmoinen mitä haluaisin kokeilla.

Siis uusin ilmestynyt on New Beginning ja se kertoo version Spyron syntymästä ja vaiheista ennen ensimmäistä Spyroa. Tuleva Eternal Night on sille jatkoa.

Hero's Tail oli omasta mielestäni pettymys, se oli puuduttava ja parilla tapaa ruma peli, maisemat olivat hienoja mutta varsinkin Spyron toteutus oli kaamea.

Gameboy advancelle on ilmestyneet seuraavat pelit:

Spyro: Season of Ice.
Spyro 2: Season of Flame.
Spyro 3: Attack of the Rhynochs.
Spyro: Fusion.

Nintendo DS:lle on ilmestynyt:

Spyro: Shadow Legacy.

Eternal Night ilmestyy mahdollisesti 2. Marraskuuta ja se toimii samoin kuin New Beginning, hieman paranneltuna.

Valaisko tää yhtään vai ymmärsinkö viestin väärin?

Sanokaas (te jotka olette pelanneet New beginnigiä) että mitä odotatte uudelta Eternal Night peliltä?

Itse odotan enemmän pituttaa ja parannuksia. Ennen kaikkea hyvä juoni ja hyvin tehdyt maailmat olisivat hyviä. Pelissä voisi myös olla lisää vapautta.

[The Lord ZXV]

mahdollinen spoiler warning

The Legend of Spyro: Eternal Night on nyt kaupoissa.

Itse olen sen jo saanut ja pelannut läpi, niin, peli ei ole sen pidempi kuin sen edeltäjäkään mutta itse tykkäsin todella, siinä oli parannuksia edelliseen nähden ja se näytti hienolta.

Peli loppuu kyllä melkoiseen Cliffthangeriin Spyro, Sparx ja Cynder vaipuvat uneen, mutta kun he heräävät, heillä on liittolaisia ja petaa jatkoa kolmannelle ja mahdollisesti viimeiselle The Legend of Spyro pelille, jonka aion itse hankkia heti kun se ilmestyy, ehkä joskus ensi syksynä :tuska: (Olisi kiva tietää ilmestymisajankohta)

Pelissä on vanhoja ja uusi tuttuja, sekä eräs tuttu nimi niille jotka tuntevat vanhemmat Spyro pelit.

Sanoisin ettei peliä kannata hankkia jos odottaa monien kymmenten tuntien iloa ja jotain todella ihmeellistä. Spyro fanit ovat tyytyväisiä ja myös ne jotka pelasivat edellistä Spyroa. Lopetus on minusta pelin ikävin osa, mutta kyllä peli omasta mielestäni oli hyvä vaikka se lyhyt olikin.

[Riku]

Spyrosta ehkä tulossa elokuva! (http://www.filmifin.com/FF20/uutinen.php?site=filmi&id=2042)

[The Lord ZXV]

Jipikaijee!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!!!!!!

Jos toi on totta niin se on kyllä harvinaisen mukava yllätys. Sellainen leffa olisi meikäläisen kohdalla ehdotottomasti pakko katsoa. Toivottavasti tää ei ole mitääm törkeää pilaa. Itse olen jonkinaikaa toivonutkin elokuvaa tästä aiheesta.

Toivottavasti tekijät eivät nyt sitten sössi tätä. Spyrosta tehtävä elokuva... wau...

[Telac]

SPYRO! Eka Pleikkaripeli ikinä. 7v sain pleikkarin ja spyron (vai oisko se ollu 8). Ihastuin siihen heti, pikkulohikäärme joka juoksee kovaa ja pelastaa muita lohiksia <3.

Nyt tulee heti mieleen ku niitä lohiksia pelasteli, se animaatiokin tulee mieleen vaikka viimeksi olen pelannut varmaan 3 vuotta sitten peliä. Minulla on myös spyro 2 ja sit joku toinenkin mitä en nyt muista. Jotenkin Spyro on niin sympaattinen ja sellanen. ps2 versioita en ole kokeillut, mutta oletan, että ovat pitäneet lippua korkealla, vaikka ei sitä niin korkealla voi pitää mistä ovat lähteneet.

Pakko sanoa, spyrosta on jääneet parhaat pelimuistot. Nytkin muistan kun pelasin sitä silloisen äidin miesystävän kanssa, mietittiin mitenkä saadaan ne sellaset rautarkut rikki ku ei oltu viel keksitty >_<.

[OrichalonMasterr]

Itseltäni löytyy spyropelejä hyllystä. 3 peliä muistaakseni. Pelasin näitä pelejä pienenä crashin ohella, hirveästi. Hauskoja ja viehättäviä. Itsellänikin on hyviä muistoja tästä pelisarjasta ja myös yksi epämiellyttävä muisto. Angiinaa sairastelin kun olin saanut ja pelannut spyro 2 ja taisin joskus niihin aikoihin saada allergiakohtauksen.:P En ole ostanut kuin yhden spyro-pelin pleikkari kakkoselle ja olen vaihtanut sen pois. Pleikkari 2 spyrot eivät pärjää pleikkarin spyroille.

[The Lord ZXV]

The Legend of Spyro trilogian kolmas peli tosiaan ilmestyy tänä vuonna (ainakin pitäisi), aika lienee 7.10.2008. Pelin nimi on:
The Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Kyseinen peli ilmestyy PS2:lle, Xbox 360:lle, Wii:lle ja Nintendo DS:lle. Uudistuksena edellisiin lienee kahden pelaajan moodi, toinen pelaa Cynderillä. Lisäksi pelissä viimein näkyy Dark Master, sekä mahdollisia tuttuja kasvoja alkuperäisestä Spyro sarjasta, mm. Hunter.

Ääninäyttelyssä Spyron äänenä toimii jälleen Elijah Wood ja Ignituksen ääninäyttelijänä Gary Oldman. Sparx ja Cynder saavat jälleen uudet äänet. Sparxin äänenä tulee toimimaan Wayne Brady ja Cynderin äänenä Christina Ricci (Sleepy Hollow). Hunterin äänenä toimii Blair Underwood, joka on ollut mm. sarjassa Dirty Sexy Money, rooli oli Simon Elder. Dark Masterin äänenä nähdään Star Wars elokuvista IV - VI tuttu Mark Hamil (hieman epäilyttää).

Itse aion hankkia, sillä olen hankkinut myös aiemman ja haluan nähdä miten kaikki päättyy. Viimeksi kaikki päättyi cliffthangeriin.

Juonesta: Spyro, Sparx ja Cynder heräävät tulevaisuudessa ja Spyro kohtaa Dark Masterin, joka huhun mukaan on ensimmäinen koskaan syntynyt violetti lohikäärme

[The Lord ZXV]

Legend of Spyro: Dawn of the Dragon pelin on sanottu olevan ennennäkemätön. Sillä se sisältää muihin peleihin verrattuna enemmän uudistuksia. Näihin kuuluvat mm. Yhteistyö moodi sekä kyky vaihtaa kahden pelattavan hahmon välillä, jos pelaa yksin. Mutta myös se että nyt Spyro pystyy lentämään ilman suurempia rajoituksia. Eli enää ei ole vain paria maata jossa vain lennetään.

Itse olen sen verran suuri Spyro fani että itseäni tuo kiinnostaa suunnattomastai. Lisäksi peli sijoittuu kolme vuotta edellisen osan jälkeen ja tällä kertaa Spyro ja Cynder on tehty näyttämään vanhemmilta kuin aiemmin.

Hahmoilla on myös eroja. Spyro käyttää tuttuja elementtejä mutta Cynderin voimat ovat erilaisia. Hänen voimiaan ovat mm. Pimeys, myrkky, pelko ja tuuli.

Katsokaas tämä (http://www.youtube.com/watch?v=LLa_1vHg7HE) ja tämä. (http://plaza.fi/edome/uutiset/spyro-trilogia-paattyy-dawn-of-the-dragon-pelissa)


http://www.darkspyro.net/images/dawn/cover_na_ps2_large.jpg

[Yoona]

Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kuulun pelaajin joille tasohyppelyt eivät ole kovin tuttuja. Uusilla konsoleilla ainakaan. PS2:lta löytyy Jak & Dakster:in kaikki kolme osaa ja parempaa viihdettä tästä genrestä en ole löytänyt. Kaksinpeli moodi tässä vaikuttaa kuitenkin siistiltä. Tuntuukin että omistan koko konsolin nykyisin lähinnä vain Viimeisen fantasian pelien takia, niin jos vaikka tätä kokeilisi. Pitää kyllä muutaman arvostelut lukea ja mieluusti itse jos pääsee kokeilemaan ennen ostoa. Vaikka muuten fanitankin lohikäärmeitä, niin grafiikan sarjakuvamaisuus pelottaa hieman. Jos avarin silmin lähtisi kuitenkin kokeilemaan, eikun.. lentelemään:)

Mitä netistä löysin kuvia ja traileria, niin grafiikka on ainakin kaunista, eikä loppujen lopuksi liian sarjakuvamaista. Miten nyt yrittäisi kuvailla. Pehmeän kaunista?

[The Lord ZXV]

Niin jos ei ole aiempia pelejä pelannut niin ei ole välttämättä ihan kärryillä juonen puolesta. Tai, no jos juoni kerrotaan pelin aluksi mutta sen voin sanoa että Eternal Night loppui niin cliffthangeriin kuin vain voi.

Mutta silti, kyllä sen verran uudistuksia tulee että itse aion ainakin tuon pelin hankkia. Itse tiedän juonen tähän asti. Sen verran vielä aiemmista peleistä voi sanoa että niissä ei vapaata lentelyä ole ja lentämistä on parissa maassa, lisäksi ne eivät ole kovin pitkiä ja ovat paljon toimintapainotteisempia kuin ennen. Eli paljon tappelua. Mutta Spyro fanina en pettynyt kovin pahasti, lyhyys vain harmitti.

Maailma on tähän asti ollut väreiltään aika räikeä mutta ääninäyttelijöissä Elijah Wood ja Gary Oldman ovat hommansa hoitaneet.

Spyro pelinä tämä on kuitenkin pakko kokea sillä vapaa lentäminen ja kaksinpeli ovat aika kovia kannusteita. Kunhan pelintekijät ovat sen verran parantaneet aiemmista että pituutta olisi vähän lisää, ja sen lisäksi vähän muutakin tekemistä kuin pelkkää putkijuoksua.

[OrichalonMasterr]

Itse aloitin viikkoja sitten spyrojen pelamisen uudestaan. Jotain ihmeellistä näissä peleissä on. On monia vuosia kun viimeksi pelasin spyroja. Vieläkin niitä jaksaa innostuneesti pelata.

Spyro 3 on kyllä ehkä lempi spyroni. Monipuolinen ja hauska ja peliin liittyy paljon muistoja. Peli on aika helppo. Pelasin aika nopeasti täysin läpi(paitsi sitä pientä saarta siellä midnight mountainissa. Pääseeköhän sinne omin avuin vai pitääkö käyttää jotain koodia:huh:). Pelin musiikista taidan pitää spyroissa vähiten. Sparxilla pelaaminen tuntuu vähän turhalta ja skeittailu on vähän ylihilseen.

Spyro 2 on aika kesken. Peli on hiukan vaikeampi kuin spyro 3 ja kentät on ihan kivoja. Pelin pahis on kyllä ärsyttävä pieni riiviö. Ärsyntyy kun näkee sen.

Spyro 1 on nousemassa lempi spyrokseni. Peli on haastavampi ja maailmat ja musiikit on paljon parempia kuin muissa ja pelissä sentään on muita lohikäärmeitä(miinus Spyro 3:sen munat).

Noista Ps2sen Spyroista en ole kuullut paljoa hyvää. Onko ne pelaamisen arvoisia? Ainakin grafiikat on aika hienot ja spyron lentäminen ilman suurempia rajoituksia on aika kiva ajatus.

[The Lord ZXV]

Pelasin aika nopeasti täysin läpi(paitsi sitä pientä saarta siellä midnight mountainissa. Pääseeköhän sinne omin avuin vai pitääkö käyttää jotain koodia:huh:).

Noista Ps2sen Spyroista en ole kuullut paljoa hyvää. Onko ne pelaamisen arvoisia? Ainakin grafiikat on aika hienot ja spyron lentäminen ilman suurempia rajoituksia on aika kiva ajatus.

Mikähän saari on kyseessa? Atlasissa on kaikki maailmat joihin pääsee menemään. Vai tarkoitatko saarta jossa on ovi jossa on merkittynä muna ja timantti määrät? Itselläni ei tule mieleen mitään saarta.

Siis tuo Dawn of the Dragon ei ole vielä ilmestynyt (siinä lennetään vapaasti) mutta sen edelliset osat ovat entisiin Spyroihin verrattuna todella erilaisia. Se on selkeää putkijuoksua ja vihollisten mättämistä erilaisilla iskuilla ja myöhemmin erilaisilla taioilla. Sanotaan heti että Legend of Spyro sarja on todella helppo kokeneelle pelaajalle, sen pelaa läpi siis vikkelästi. Maailmoissa ei ole myöskään samaa vapautta kuin aiemmin ja sanoisin että vanhat Spyrot ovat paljon parempia.

Legend sarjaa aiempia ovat mm. Hero's Tail joka on omasta mielestäni askel huononpaa sillä Spyro ei näytä hienolta ja useat minipelit ovat kehnoja, tekemistä on vapaassa maailmassa mutta tämä peli painottuu valtavaan keräilyyn timanteista muniin ja kristalleihin. Se on Legend sarjaa pitkäikäisempi. Minipeleissä ovat muina hahmoina mm. Blinx joka on myyrä, nämä kentät ovat hanurista. Sitten on Byrd jonka kentät muistuttavat Speedway kenttiä. Sitten on mukana Hunter jonka kentät ovat kaikista parhaat, niissä ammutaan jousella, hypitään ja tapellaan. Sitten on Sparx kenttiä joissa lennetään eteenpäin ja ammutaan esteitä. Hunterin kenttiä ovat harmiksi vain pari.

Sitten on Enter the Dragonfly joka on itselleni hieman vieras, olen sitä joskus testannut ja grafiikan ja pelattavuuden puolesta se on hieno, ei yhtä hyvä kuin edelliset, hieman buginen, mutta tässä on mukana sähköä ja jäätä, se on siis askel uudistuksiin mutta samalla muutamiin rajuihin vastaiskuihin.

Jos löydät halvalla ja olet suuri Spyrofani niin osta pois vain. Hero's Tail kestää jonkin aikaa mutta siinä esineiden etsintä syö aikaa. Legend of Spyron kaksi edellistä osaa ovat itselleni tutut ja ne ovat suht halpoja mutta ne ovat myös lyhyitä ja helppoja, mutta tavallaan näyttäviä ja ensimmäinen pelikokemus on hieno. New Beginning on pelattavuudessaan helpompi kuin Eternal Night mutta Eternal Night on monipuolisempi.

Lyhyesti: Katso hinta sillä omasta mielestäni PS2:n Spyrot eivät ole PS:n veroisia. Mutta Spyro fani nauttii niistä kuten minä nautin. Dawn of the Dragon on jo tilattu, saapuu siinä 14.11.

[Dabuma]

Joo... Pienenä pelasin jotain PS1 Spyroa, mutta ei tule nyt mieleen, että mikä se on. Vai onks niitä ku vaan 1 pleikkari 1:le? :D

No kummiskin. Muistan siitä vaan sen, että siinä oli joku (ärsyttävä) jääkiekkopeli jossa mulla meinas mennä hermot ja sitten joku kaivos maa jossa mentiin jollain kärryllä. Pelissä oli myös jotain munia mitä pystyi keräämään. Sitten kun niitä keräsi tarpeeksi paljon sai jonkun salapaikan auki (en oo varma).

Jos joku muistaa niin voisiko antaa nimen?

[The Lord ZXV]

Joo... Pienenä pelasin jotain PS1 Spyroa, mutta ei tule nyt mieleen, että mikä se on. Vai onks niitä ku vaan 1 pleikkari 1:le? :D

No kummiskin. Muistan siitä vaan sen, että siinä oli joku (ärsyttävä) jääkiekkopeli jossa mulla meinas mennä hermot ja sitten joku kaivos maa jossa mentiin jollain kärryllä. Pelissä oli myös jotain munia mitä pystyi keräämään. Sitten kun niitä keräsi tarpeeksi paljon sai jonkun salapaikan auki (en oo varma).

Jos joku muistaa niin voisiko antaa nimen?

On myös pleikka kakkoselle. :D

Jääkiekko peli on ainakin Spyro 2: Gateway to Glimmerissä / Ripto's Ragessa, siinä yritettiin tehdä maaleja ja niitä yrittää vastustajakin. Ja siinä on myös mennään kärryllä mutta se oli omasta mielestäni eräänlainen taivasmaa jossa oli lintuja jotka olivat tulentekijöitä ja sitten kastematoja jotka olivat siinä palomiehiä. Jääkiekko minipeli oli vuorilla jossa oli myös eräs Jeti, hetki ennen jääkiekkoa.

Eräänlaisia lätkäpellejä on myös Spyro 3: Year of the Dragon pelissä mutta siinä ei yritetä maaleja kuin eräässä kissanjäädytyspelissä, se tosin ei ole jääkiekkoa. Se toinen tehtävä on nitistää jääkiekkoilevia sarvikuonoja.

Spyro 3:ssa kerätään munia, kun niitä saa kerättyä 150 niin saa salapaikan auki, jos on tarpeeksi timantteja.

Kuullostaako tutulta?

Spyro 2:ssa on päävihollisena Ripto, sellainen pieni yksisarvinen pikkuriivi jolla kaksi apuria. Spyro 3:ssa taas vihollinen on Sorceress, joka muistuttaa dinosaurusta, tässä pelissä on myös kaapuun pukeutuva Bianca joka esiintyy heti pelin alussa, vihollisena on sarvikuonoja.

[Dabuma]

On myös pleikka kakkoselle. :D

Jääkiekko peli on ainakin Spyro 2: Gateway to Glimmerissä / Ripto's Ragessa, siinä yritettiin tehdä maaleja ja niitä yrittää vastustajakin. Ja siinä on myös mennään kärryllä mutta se oli omasta mielestäni eräänlainen taivasmaa jossa oli lintuja jotka olivat tulentekijöitä ja sitten kastematoja jotka olivat siinä palomiehiä. Jääkiekko minipeli oli vuorilla jossa oli myös eräs Jeti, hetki ennen jääkiekkoa.

Eräänlaisia lätkäpellejä on myös Spyro 3: Year of the Dragon pelissä mutta siinä ei yritetä maaleja kuin eräässä kissanjäädytyspelissä, se tosin ei ole jääkiekkoa. Se toinen tehtävä on nitistää jääkiekkoilevia sarvikuonoja.

Spyro 3:ssa kerätään munia, kun niitä saa kerättyä 150 niin saa salapaikan auki, jos on tarpeeksi timantteja.

Kuullostaako tutulta?

Spyro 2:ssa on päävihollisena Ripto, sellainen pieni yksisarvinen pikkuriivi jolla kaksi apuria. Spyro 3:ssa taas vihollinen on Sorceress, joka muistuttaa dinosaurusta, tässä pelissä on myös kaapuun pukeutuva Bianca joka esiintyy heti pelin alussa, vihollisena on sarvikuonoja.

hmm... nyt menin vähän sekasin :D Siis peli on pleikkari 1. Joo, vika pääkkä on just toi. Siin tais olla niiden paikkojen nimet jotain summerland ja tälläsii (en oo varma). Siis mikä se noista on? :D Menin vähän sekasin...

[The Lord ZXV]

Summer Forest taitaa olla paikan nimi vai kuinka? Se eka iso paikka. Ja vika pääkkä Ripto, se pikkuriiviö.

Peli on Spyro: Gateway to Glimmer / Ripto's Rage. Eli toka Spyro.

[Dabuma]

Summer Forest taitaa olla paikan nimi vai kuinka? Se eka iso paikka. Ja vika pääkkä Ripto, se pikkuriiviö.

Peli on Spyro: Gateway to Glimmer / Ripto's Rage. Eli toka Spyro.

Joo olihan se tuo. Tarkastin vielä netistä. Oli kyllä mahti peli ps1:le.
Saattaapi ollaki vielä jossain kaapin pohjalla. :)

[Hayzel]

Spyro on ollut tuttu jo ihan kersasta asti.
Mahtava peli, siitä ei pääse yli eikä ympäri, tasoloikkaa parhaimmillaan. Itse omistan neljä Spyroa.

Spyro the Dragon, oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Päähahmona ei ollutkaan enää mikään tunnistamattomissa oleva eläin, vaan selvästi pieni söpö violetti lohikäärme. Ulkoasu oli mielettömän kaunis, paljon kirkkaita värejä ja hyvin selkeitä esineitä. Yhtäkkiä oli liikkumatilaa, eikä enää tarvinnut juosta putkimaisissa kentissä suoraan eteenpäin, vaan suunnan sai päättä aivan itse. Ensimmäinen pelaamani Spyro, enkä vieläkään lakkaa pitämästä siitä. Juoni ja pelattavuus on todella yksinkertaista ja helppoa, ei tarvitse olla ruudintekijä tätä pelatakseen. Tehtävät ovat myös todella yksinkertaisia, piti vapauttaa muita lohikäärmeitä patsaista, ja voi ne munarosvojen jahtaukset olivat niin herkkua, niihin saattoi mennä useita tunteja että yhden sai kiinni.

Spyro 2: Gateway to Glimmer oli toinen pelaamani Spyro. Tämä on Spyroista suosikkini. Tässä oli tehty aivan huimia parannuksia kaikkeen Spyro the Dragonin jälkeen. Värit on tässä ehkä vähän hempeämmät, ja mikä parasta, aivan upeat äänet. Esim. siinä, kun ensimmäistä kertaa saavutaan Summer Forestiin, taustalla kuuluu ihanaa puron solinaa ja kaikenlaista metsän ääntä sun muuta. Usein käy niin, että samassa kentässä oltuaan vähän kauemmin, alkaa itseään toistava ja vispaava musiikki ärsyttää, mutta ei tässä. Hahmot olivat myös mielenkiintoisia, etenkin yhdeksi suosikikseni noussut Hunter.
Tehtävätkin ovat jo hitusen vaikeampia, ja niissä sai välillä oikeasti käyttää päätä. Ja mahti juttu oli että Spyro pystyi oppimaan uusia taitoja. Summer Forestin joitakin kenttiä ei voinut mennä 100% läpi, ellei ensin jatka seuraavaan maailmaan, Autumn Plainssiin, ja käy ostamassa kiipeämistaitoa, ja palaa sitten takaisin Summer Forestiin. Ehdottomasti paras taito on sukeltaminen. Se oli uskomattoman hauskaa vain hypätä jostain korkealta veteen, sukeltaa, ja mennä hyppäämään uudestaan, eikä edetä pelissä yhtään mihinkään, vain uiskennella ja sukeltaa. Ja lohikäärmeiden vapauttaminen oli vaihtunut Orbsien keräämiseen.

Spyro 3: Year of the Dragon oli sitten luonnollisesti kolmas pelaamani Spyro. Poikkesi mielestäni melko paljonkin edellisistä, ja siksi on näistä kolmesta pelistä huonoin, mutta ei huono. Tuntuu että tämä oli tarkoitettu vähän vanhemmille pelaajille. Maailma rupesi olemaan jo tosi laaja, ja tehtävät jo vaikeita. Taidot olivat samat mitä 2:ssa, mutta uudistuksiakin oli jonkin verran. Rullalautailu ei oikein itseeni iskenyt, ei oikeastaan ollenkaan. Ja hahmoja oli liikaa, ja koska nimimuistini on surkea, oli niitä kaikkia vaikea muistaa. Hienoa oli kyllä että muillakin hahmoilla sai liikkua, ja niillä oli monipuolisia taitoja. Etenkin pingviini Kersantti Byrd, joka oli oppinut lentämään.
Hauska juttu oli myös se lohikäärmeiden munien kerääminen. Oli kiva aina odottaa että minkähän näköinen täältä nyt tulee ja minkä niminen. Osa oli söpöjä, osa ei. Ja näitäkin sai etsiä mitä ihmeellisimmistä paikoista, ja oli välillä tosi vaikea löytää.

Sitten The Legen of Spyro: The Eternal Night. Peli on Gameboy Advancelle, ja bongasin sen jostain alelaarista. Olen aivan pihalla koko pelistä. Spyro 3:n jälkeen en ole koskenut uusiin Spyroihin kuin muutaman kerran, ja en ole tykännyt siitä. Nämä ps2 Spyrot eivät vain napanneet ollenkaan, enkä usko että tulen koskaan niitä pelaamaankaan. Olin ihan että w00t kuka helvetti on Cynder ja liuta muita uusia tuntemattomia nimiä. En edes halunnut ottaa selvää. Pelasin joku muutaman tunnin ja sen jälkeen en ole koskenut. Tottakai se on varmasti parempi pleikkarilla kuin Gameboylla, koska sillä se ainakin oli tosi köppänen grafiikoiltaan ja ulkonäöltään muutenkin. Silleen huvittaisi vähän kurkistaa että mitäs näissä uusissa peleissä tapahtui ja mistä olen jäänyt paitsi, mutta siitä tulisi taas niin jumalattoman pitkä prosessi että annan olla.

Siis vanhat Spyrot ovat herkkua. Spyro 2 on tälläkin hetkellä kesken, aloitin sen tuossa jokunen aika sitten, ja pian on menty läpi. Siksi, että en ole sitä ihan joka päivä kerinnyt pelata, enkä edes sitten montaa tuntia kerrallaan, ja haluan kaikki 100%, ettei jää kaivelemaan. Sitten on vuorossa Spyro the Dragon ja sen jälkeen Year of the Dragon.

[Clacier]

No ei oo totta: Spyro-ketju enkä mie ole vastannut siihen. =D

Mjoo, elikkäs Spyro oli minullekin ensimmäisiä pleikkapelejä koskaan. Muistan vieläkin sen ensimmäisen Playstation-lehden missä oli monen aukeaman mittainen esittely ensimmäisestä Spyro the Dragonista, ja mie kuolasin sen lehden melkein pilalle. Ja voi sitä autuutta kun peliä pääsi ensi kerran kokeilemaan: kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja ihanaa. <3

Kun Spyro: Gateway to Glimmerista sain kuulla, tuli hirmuinen "pitää saada!" -mood. Laskin päiviä julkaisuun ja päätä hakattiin seinään kun oli saman tien loppunut varastoista ja piti venailla lisäviikkoja. Ja kun kakkosenkin lopulta sai iskettyä sisään pleikkariin ja alkutekstit vilisivät ruudulla, ei ollut onnella rajaa. Tässä osassa itselleni suurin uudistus olivat toiset hahmot, Spyro kun oli tähän saakka seikkaillut kaksistaan Sparxin kanssa. Ihan jees olivat kaikki, tosin Hunusta en tykkää vieläkään.

Kolmannen osan, Spyro: Year of the Dragonin kohdalla jälleen "omg, Spyro 3, gief!" Kahden ensimmäisen tavoin tämäkin jatkoi tuttua mutta hyväksi koettua linjaansa. Uudet pelattavat hahmot ja minipelit toivat mukavaa vaihtelua. Vaikka olikin noin muuten lähes identtinen edellisen osan kanssa, ei silti särmä ollut hävinnyt mihinkään ja mielenkiinto säilyi loppuun asti, ja sitten pettymys kun peli loppui. Hyvän pituisia kyllä olivat kaikki: ei liian lyhyitä mutta ei liian pitkällekään oltu yritetty venyttää.

Season of Ice ja Enter the Dragonfly: täyttä paskaa.

En osaa kyllä mitenkään nätemmin kuvailla. GBA:lla suurin ongelma oli kuvakulma, joka jatkuvasti oli yläviistossa. Ei nähnyt minne käveli eikä tasoista aina huomannut mitkä olivat ylempänä ja mitkä alempana ja tästä aiheutui liikaakin kuolemia. Tasot piti kuolemien kautta opetella ulkoa että niitä edes sai läpäistyksi. Peliä en koskaan päässyt loppuun, kun en vain jaksanut sitä muistikikkailua ja jatkuvaa kuolemista. Grafiikat kyllä olivat todella nättejä, mutta ne ei paljoa pelasta kun kaikki muu sukkaa.

Enter the Dragonflyta odotin kuin kuuta nousevaa, koska GBA:n pettymyksen jälkeen odotukset olivat uutukaisen, ensimmäisen PS2:n Spyro-pelin kohdalla todella korkealla. Täyttä paskaa, honestly. Ohjattavuus on tässä pelissä varmaan surkein mihin olen ikinä törmännyt. Spyro liikkuu aina pienellä viiveellä, mikä on vain ja ainoastaan ärsyttävää ja saa jälleen aikaiseksi turhia kuolemia. Latausajat ovat tuskaisen pitkiä, ja jo pelkästään niiden takia peliä ei meinaa jaksaa pelata, kun kaikkea pitää odotella ja välissä ehtii käydä tekemässä sapuskaakin ja tuoda tv:n ääreen.

Ja lisää tästä turhasta odottamisesta. Mitä pelaaja yleensä haluaa tehdä alkuintron loputtua ja pelihahmon ilmestyttyä ruutuun? Testata mitä hahmo osaa? Tutkia paikkoja ja oppia systeemit? Ehei, ilman muuta pelaaja haluaa vähän väliä pakotetusti pysähtyä kuuntelemaan ohjeita, kuinka hypätään, tehdään hyökkäys, tehdään toinen hyökkäys, pelastetaan joku. Kaikki erikseen. Juuri kun luulin että olisin päässyt turhista ohjeistuksista, niin heti taas piti pysähyä ja odotella että sudenkorento saa suunsa auki ja aloittaa selostuksen. Tekstit onneksi pystyi skippaamaan, mutta aina piti odotella että se edes alkaa eikä mitään voinut tehdä ilman jatkuvia keskeytyksiä.

Mie oikeasti keksisin valittamista tästä pelistä vaikka maailman tappiin asti, koska niin surkea se oli ja niin pahasti mie siihen petyin. Liian lyhytkin se perkele vielä oli, kun tasoja oli vaivaiset kymmenen (edellisissä ~30+) ja loppuvastus naurettavan helppo: sen kun rämpyttää yhtä nappia niin hyvin menee. Lisäksi peli jätättää ja pätkii jatkuvasti ja pari kertaa on tiltannutkin. Pah. Ainoa hyvä asia tässä pelissä olivat ne aiemmista peleistä tutut, sinipukuiset varkaat. Ne on söpöi. <3

Ja nyt haluaisinkin tietää, ovatko A Hero's Tail, A New Beginning ja The Eternal Night yhtä kökköjä kuin Enter the Dragonfly? Minua harmitti tuon jälkeen niin paljon että päätin alkaa boikotoida uudempia Spyroja ja olla uskollinen pelkästään noille vanhemmille mestariteoksille, mutta uteliaisuus alkaa viedä voiton. Paikallisessa myymälässä on sankarin häntä ja ikuinen yö alennusmyynnissä ja tekisi kamalasti mieli ostaa, mutta jo pari kymppiäkin olisi hirveää haaskausta sellaisesta kurasta mitä Enter the Dragonfly oli.

Joten: kannattaako ostaa?

Tuo Dawn of the Dragonin kansi ainakin näyttää syötävän hyvältä. =D

[The Lord ZXV]

Niin itse en osaa tuosta Enter the Dragonfly pelistä sanoa juuta enkä jaata, enkä taida kokeillakkaan. Kuulemma on ihan kökkö.

Hero's Tail on oman muistikuvani mukaan (siitä on jo aikaa) ohjattavuudeltaan kelvollinen, en ainakaan muista että ohjattavuus olisi ollut huono. Spyro ei ole toteutettu kovin hyvin. Tämän pelin kanssa täytyy sitten varautua siihen että keräiltävää riittää, jos se on hyvä asia niin hyvä niin. Muita pelattavia hahmojakin on kourallinen. Hunterin tehtävät ovat ehdottomasti kaikki parhaimmat, niitä on vähän. Sparxin tehtävät aika tylsiä, Blinxin (myyrä) tehtävät ihan hanurista ja Byrdin tehtävät muistuttavat Speedway tehtäviä. Ohjattavuudesta sen verran että joissakin tehtävissä kun pitää hyppiä tasolta toisella voi olla ongelmia mutta siinä on mukana taas kehno kamera, Spyro osuu milloin mihinkin ja putoaa syvyyteen.

Legend of Spyro (New Beginning, Eternal Night) pelit ovat ohjattavuudeltaan muuten hyviä mutta juuri näissä hyppelykohdissa ohjattavuus ei ole ihan elementissään, itse ainakin muistan hyvin kuinka yhtä kohtaa saattaa joutua tahkoamaan uudestaan ja uudestaan, tosin se saattoi johtua myös hätiköinnistä, taistelun suhteen ohjattavuus toimii mutta sanotaan suoraan että turha odottaa mitään sellaista mitä PS:n Spyroissa oli. Nämä pelit ovat sitten aikamoisia putkia eivätkä sellaisia kuin vanhat, niissä on aika paljon muutettu. Timantit eivät ole rahaa vaan niistä saa energiaa, tulivoimaa ja EXP:tä.

Muistan itse että ostin Hero's Tailin alemyynnistä ja suurena Spyron ystävänä sain rahoilleni vastinetta. Suurelta osin ohjattavuuden kanssa voi elää, sillä varsinkin tuo Hero's Tail sisältää paljon juoksentelua, hyppelyä (ei mitään pikkutarkkaa) ja uusia kykyjä että jos Spyro on kova sana, niin kannattaa harkita ostoa. Pelattavaa riittää ja keräiltävää sitäkin enemmän. Maailmoja oli muistaakseni about 4 tai 5.

TÄÄLTÄ (http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/429/) löytyy arvostelu ja sivun alalaidalla on käviarvosteluja, pelaajien arvioita. Mutta niihin kannattaa sitten suhtautua pienellä varauksella sillä jotkut eivät osaa antaa kunnon perusteluja.

Kappas vain mikä osui silmään...

The Legend of SPYRO: Dawn of the Dragon TRAILERI!!!!!!!! (http://www.youtube.com/watch?v=Q-ZDBPIV7AU&feature=related)

Näyttää erittäin hienolta, ja mukana ovat kaikki tärkeät tiedot pelistä. Ja muuten, se viittaan pukeutunut keltainen kissaeläin on Hunter of Avalar. Peli näyttää värikkäältä ja tällä kertaa kamera on vähän kauempana ja Spyro on paljon aikuisemman näköinen. Tuo peli ilmestyy ensin viikon perjantaina, 14.11.

[Clacier]

Mjoo, Eternal Nightin ostin tänään ja nyt jo vituttaa. Tiesin kyllä että meno on jokseenkin erilaista kuin vanhemmissa Spyroissa eikä siinä vielä mitään. Mutta lupaavasta alusta huolimatta ko. peli ei oikein tunnu muuta olevankaan kuin taistelusta toiseen juoksemista.

No, en ole vielä pelannutkaan kuin pari tuntia, mutta ärsytyskynnys on jo nyt turhan korkealla. ^^' Juuri kun vauhtiin alkaa päästä niin heti matka keskeytyy jonkin uuden taistelun takia. Lisäksi peli tuntuu turhan vaikealta, tyyliin vihuja vain tulee joka suunnasta monta kerrallaan ja käyvät yhtaikaa kimppuun, ja jotenkin ne vaan pitäisi voittaa. Comboja varten nappeja pitäisi ilmeisesti painella just eikä melkein, kun combot tuntuu toimivan vain silloin kun niitä sattuu huvittamaan.

Plääh. Toivottavasti paranee vielä tuosta. Seuraavaksi Hero's tail, mikä ainakin gameplay videoiden perusteella on enemmän perinteistä tavaraa.

[The Lord ZXV]

Voin sanoa että ei paljoa parane. Ainoa mikä käytännössä muuttuu on se että saat käyttöösi lisää erilaisia taikakykyjä. Tässä tulee sitten varoituksen sana. New Beginning on paljolti aivan samanlainen, mutta siinä ei ole Dragon Timea eivätkä kyvyt ole yhtä monipuolisia. Hero's Tail on erilainen, enemmän niiden vanhojen tapainen.

[The Lord ZXV]

Nyt on viimein päästy käsiksi Dawn of the Dragoniin. Sanotaan heti että jos ei ole pelannut aiempia Legend of Spyro pelejä niin voi olla aika pihalla kaikesta. Peli jatkuu suoraan siitä mihin edellinen osa Eternal Night jäi, aikaan tosin on kulunut vuosia. Uudistuksia aiempiin peleihin on TODELLA paljon. Spyro ja Cynder voivat lentää milloin vain, ja tämä poistaa mahdollisuuden kuolla putoamalla rotkoon. Hyppykohdissa tapahtuvia lipsahduksia ei tässä pelissä tarvitse kiroilla. Taikoja on paljon, heti aluksi kumpikin saa neljä taikaa joita sitten päivittää ja joilla ratkoa pulmia. Yhteistyö on avain sana sillä kahta hahmoa tarvitaan tiettyihin pulmiin, onneksi vaihto käy lennossa. Värimaailma on pelissä todella kirkas ja se on pelaajasta riippuen joko hyvä tai huono asia.
Edellisistä osista poiketen ei tämä peli on pelkkää putkijuoksua vaan tarjolla on vapaata tutkiskelua sillä kentissä on paljon keräiltävää kuten kristalleja ja haarniskoita joilla parantaa ominaisuuksia. Taisteluissa on paljon tapoja kurmoottaa vihollisia ja comboja voi tehdä rutosti, mutta vihollisilla on myös leivissään ns. Eliittivihollisia jotka ovat piilossa maailmassa, he ovat kovia pirulaisia tapettavaksi. Hieno peli.

MIINUSTA
Huonot alta pois. Kamera on melkoinen riesa. Sillä on paha tapa jäädä tiettyyn kulmaan mikä hankaloittaa maailman näkemistä ja aarteiden paikantamista. Peli on kokeneelle pelaajalle aivan liian helppo ja osa kentistä aivan liian lyhyitä, varsinkin pari ensimmäistä kenttää ovat joko pieniä tai putkia. Eliittiviholliset puolestaan ovat aivan liian yksinkertaisia, sama strategia toimii kaikkiin. Taisteluissa pärjää helposti parilla tempulla. Lisäksi peli alkaa hyytyä loppua kohden kuin pelintekijät olisivat kyllästyneet ja aika suuri potentiaali jää käyttämättä.

Seuraava seikka ei ole varsinainen miinus mutta se saa jokaisen Spyrofanin näkemään punaista. Itse voisin vaikka ampua sen joka on vastannut pelin suomentamisesta. Muuten ei mitään vikaa sillä ääninäyttelijät ovat hyviä. Spyron äänenä Samuel Harjanne ( tuttu itselleni Turtlesista Leonardon äänenä). Mutta suomentaja on rikkonut suomentamisen sääntöä yksi: NIMIÄ EI SUOMENNETA!:prkl: Suomenkielisessä osassa Spyron nimi on Kulo, Cynderin Kekäle ja Sparxin Kipuna. Voi hyvää päivää... )%¤#)%"(¤/&¤(#)#¤"(=

PLUSSAA
Nyt sitten plussa puoliin. Kannattaa hankkia tämä peli. Itse sanosin että se on hyvä. Peli on viihdyttävä ja kontrollit oppii nopeasti ja taisteluissa voi olla luova vaikka sama taktiikka toimii melkein aina. Pelissä on paljon uutta. Yhteistyö tila mahdollistaa peluun kaverin kanssa ja osa pulmista on mukavan simppeleitä ja niissä tarvitsee usein vaihtaa hahmoa. Lisäksi hahmojen kaikkia taikaominaisuuksia voi päivittää sinisillä kristalleilla. Maailmat ovat täynnä etsittävää ja etsintä kannattaa jos haluaa tehostaa hahmon ominaisuuksia. Plussaa peli saa myös siitä että se jaksaa kiinnostaa, tarina ei ole mitään maata mullistavaa mutta itse ainakin tykkään todella pelata tätä peliä, se vain saa mukaansa. Lisäksi peli on edistynyt, se ei ole sellainen kuin aiemmat osat joten jos et pitänyt niistä, on tämä taatusti parempi. Suosittelen kaikille Spyro faneilla. Tämä peli on tavallaan askel takaisin aiempiin, enemmän vapautta ja etsintää sekä se seikka, että edellisiin maihin pääsee takaisin. Tähän vielä uudistukset joissa myös reaktiokomentokohdat jotka nyt ovat vähän niin ja näin.

Pelin jälkeen jää tavallaan tunne siitä että se ei ole vielä loppu... niin. Lopetus on tavallaan huono, sillä se ei vie asioita loppuun ja saa hermostumaan mutta silti se tavallaan on hyvä koska se nitoo yhteen koko trilogian, se vain täydentää kaiken ja sen jälkeen kaiken näkee aivan uusin silmin. Itse olisin toivonut parempaa lopetusta sillä tämä on tavallaan eräänlaista Matrix lopetustyylistä pelleilyä. Itseäni kiusaa se ettei ole varmaa onko se nyt ohi vai odotetaako jatkoa. Jatko olisi kyllä erittäin hyvä sillä peli on kokonaisuutena ottanut suuren harppauksen aiempaan nähden ja jos tekijät nyt jaksaisivat kehittää vielä lisää, niin kokonaisuus voisi nousta uudelle tasolle. Itse kuitenkin pidän pelistä vaikka loppu nyt ei olekaan niin hyvä.

+ Spyro
+ Paljon etsittävää
+ Vie mukanaan
+ Toimiva kokonaisuus
+ Spyro

- Ajoittaiset kameraongelmat
- Loppua kohden meno hyytyy
- Typerät rajoitukset

Pienellä viimeistelyllä olisi saatu aikaa vielä enemmän. Mutta kokonaisuutena loistava Spyro peli.

Arvosana: 7

Kokeilkaa, itse en kadu tämän ostoa. On muuten myös pitkäikäisempi kuin aiemmat Legend of Spyrot.

[Ashe7]

Spyrot olivat Crash Bandicootin kanssa tasohyppely -genren kuninkaita silloin aikanaan, mutta mitäs nyt molemmat sarjat on menneet jyrkkään laskusuuntaan kokoajan.. :prkl: En todellakaan enää osta näitä Spyroja ja Crashejä uusia, ihan mukavasti rikkovat pelien klassikko statusta mikä näillä oli silloin PS1- aikana. Huoh. Joka osa-alueella on oikeastaan menty alaspäin, mitä nyt grafiikka vähän nätimmän näköistä, mutta se ei paljon pelasta, jos pelistä ei saa fiilistä sitten millään. Ja Spyro 1 taitaa olla se paras, vaikka 2 ja kolmaskin osa hyvin rullasivat.

[aloittelija]

Heipsan kaikille!

Olen vasta aloittelemassa pelitaivaltani Spyrossa. Otin tämän uusimman the legend of spyro dawn of the dragonin, ja pelini tyssäsi heti alkuunsa. Sain suoritettua yhden tehtävän ja nyt en pääse enää eteenpäin. Minun pitäisi hokata millä saisin ylhäällä olevan oven auki, olen salamalla niitä palkkeja aukaissut sekä kääntänyt kahvasta, ottanut sen valon suuhun, mutta kun sen kanssa en pääse lentämään, ja nyt en millään pääse etenemään.
Voisikohan joku innokas ja osaava pelaaja auttaa minua.

T. aloittelija:huh:

[The Lord ZXV]

Valon? Siis sen raskaan Adamant Orbin (tai Adamantium Orb) joka on hehkuva pallo joka suussa ei voi lentää.

Juu. Ensimmäisessä maassa täytyy otta pallo suuhun ja sitten hyppiä ylös erilaisia taso hyödyntäen (seinänvieressä on reitti ylös). Siinä pääsee ylös helposti, ainoa mikä rajoittuu merkittävästi on lentäminen. Ylös hypittyä aseta orb painolaatalle ja ovi aukeaa.

[Lilli]

Ihan suosiolla olen jättänyt nuo PS2:n Spyrot rauhaan. Joskus Gameworld-messuilla kokeilin silloin uutukaista ensimmäistä uuden konsolin Spyroa, ja se tuntui vanhoihin verrattuna uskomattoman raskaalta ja kömpelöltä, eikä ollenkaan niin mukaansatempaavalta kuin PS1:n pelit. 1, 2 ja 3 on koluttu läpi täysin. Joskin olen hieman katkera siitä, että Year of the Dragonissa on bugi, joka vaikuttaa siten, että jos et bonuskentistä suorita kaikkia tehtäviä kerralla ja saa kaikkia munia lähtemättä kentästä, et saa niitä koskaan. Ellet sitten lähetä muistikorttiasi johonkin hämärään osoitteeseen päivitettäväksi ja toivo parasta, että saat sen vielä takaisinkin. Ainoa vaihtoehto olisi aloittaa peli alusta. Oli siinä kyllä sen verran hommaa, ettei se IHAN heti inspannut. Eli minulta puuttuu sitten yksi ainoa muna statseista, vaikka olen kyseisen tehtävän suorittanut. Mitäköhän sillä mahtaisi saada?

Koin Spyron ja Crash Bandicootin jokseenkin suosiosta kilpailevina pelisarjoina ja valitsin tuolloin sen, jota osasin paremmin pelata. Crasheissa olin aivan toivoton ja mätkähdin tuon tuostakin piikkipuihin ja rotkoihin. Aika ei riittänyt jne. Spyroissa sai vapaasti tutkia kenttiä missä järjestyksessä itse halusi ja puuhaa tosiaan riitti. Lohikäärmeet nyt ovat muutenkin niin siistejä, että miksen olisi pelistä tykännyt. Eka fooruminikkinikin oli Spyrosta peräisin, yksi niistä lohikäärmeistä, joita ykkösosassa vapauteltiin.

[Maxwell]

Ps1 Spyro The Dragon *drool*

Siis taitaa siitä se 10v olla kun ekan kerran sitä mätin. Oi niitä muistoja!
Muistan kuin eilisen päivän sen ekan maailman, kun menin siihen ekaa kertaa ja kokoaja sellane olo et ''omgogm, eeppist aaa'' ja sitte ne kentätki oli jotain elämää suurempaa. Taisi silloin ensimmäistä kertaa olla jonkun laitteen ääressä yli 7 tuntia. ;)

Ja kaikki Spyro the Dragonista eteenpäin olen jättänyt katselutasolle. Siis niistä puuttuu se JOKIN mikä Spyro1:ssä on. ^____^
No ainakin Spyrot oli siedettäviä, ennenkuin alkoi tulla niitä PS2-hirviöitä :3
Ne on hirveitä! Ei mitää Spyromaist missää niis. (Samallai kävi Crashille, titaanei wut? o.o )

[The Lord ZXV]

Suurin ongelma mitä itse olen huomannut Spyrojen osalla on se että niistä on osin tullut liian helppoja ja suoraviivaisia. Se kaikki tietty mielikuvitus on hiipunut. Siitä tosin voi syyttää uutta tekijäryhmää.

Kolmas Spyro nyt on pleikka ykkösen paras peli sillä se on tosi hyvä, lievästi sanottuna.

PS2:llä peleistä vain lähti se jokin. Niissä olin aluksi samaa vapaata maailmaa mutta itse ainkin huomasin että ohjaus ja samalla maailmojen toteutus oli heikentynyt ja samalla juonessa ei ollut samaa terästä. Paha sanoa mikä muuttui niin paljon. Osin pelit olivat tosi helppoja ja osin raivostuttavia.

Jos Insomniacs olisi jatkanut Spyrojen kanssa ja jättänyt Ratchetit sivuun olisi Spyroista voinut tulla vielä paljon parempia.

Seuraava askel onkin sitten se elokuva. Mutta se liittyy lähemmin kolmeen uusimpaan Spyroon, jotka ovat tarinallisestikin aivan eri sarjaa kuin aiemmat.

[Clacier]

Luin muistaakseni joskus jostain (^^') että Insomniacin porukat kyllästyivät Spyroon, koska hahmo oli heidän mielestään liian rajallinen, ei esim. voinut pitää asetta kädessään, ja siirtyivät tekemään noita Ratchetteja tehdäkseen sitä mitä haluavat. *shrug* Ihan mukiinmenevä selitys, mutta en tosin siltikään tajua, miksi nykyisin jokaisessa pelissä pitäisi päähenkilönä olla joku pyssysankari. Spyron yksi viehätys kun nimenomaan oli siinä, että se erosi monista muista "kollegoistaan" olemalla niin söpö ja taistelemalla tulella ja sarvilla niiden iänikuisten aseiden sijaan.

Itteäni eivät koskaan noi heidän uudet pelinsä napanneet. Räisk räisk räisk = nähty moneen kertaan ja tullaan varmasti näkemäänkin, boooring~ Kun taas heidän Spyronsa oli jotain todella spesiaalia.

[Substance]

Tykkäsin Spyroista hurjasti lapsena. Itse en omistanut, vaan lainasin aina kaverilta.

Olen pelannut kolmea ensimmäistä osaa ja niistä 2. ja 3. osan loppuun asti. Kakkosessa oli ehdottamasti paras tunnelma ja musiikki, mutta pidin kolmosen tarjoamasta pituudesta ja monipuolisuudesta ehkä hieman enemmän. Ykkönen oli vielä mielestäni hieman alkutekijöissään, vaikka kelpo peli sekin oli.

Käsitän Crash Bandicootin Spyron kilpailijaksi, ja vaikka Crash Team Racing vie Spyrot mennen tullen (koska se on jopa onnistunut lasten ajopeli), ei yksikään tasoloikka-Crash ole ollut vastaavia Spyroja parempi.

[The Lord ZXV]

On sääli ettei Spyrosta ole tullut ajopeliä. Itse odotin sitä joskus CTR:n (Crash Team Racing) aikaan todella paljon. Mutta ei tullut. :murjotus:

Spyro the Dragon (se eka) on helposti kahteen seuraavaan verrattuna aika alkukantaiseksi, mutta se oli ilmestyessään suosittu peli. Kakkonen taas on se joka toi eniten lisää sarjaan mm. Kiipeämisen, ja oli pomoissa kai myös lisää ytyä. Mutta kolmonen räjäytti pankin sillä se keräsi kakkosen parhaat puolet ja paranteli niitä. Peli oli alunperinkin tehty huolellisemmin kuin edeltäjänsä jolloin se oli hieman lyhyempi.

Itse aloin pelata Spyro Year of the Dragonia jonkin aikaa sitten, olen saanut kerättyä siinä aivan kaiken, siis aivan kaiken. Ja uskallan ihan huoletta sanoa että Spyro 3 on Play Stationin (eli pleikka ykkösen) paras peli.