Onko joku nähnyt Signs leffan?

[AlkoTanko]

Kuten useimmat ovat kai huomanneetkin, niin M. Night Shyamalan (mm. Kuudes Aisti, Unbreakable) uusin, Signs, sai eilen Suomen ensi-iltansa. Olin sitä katsomassa eilen, ja täytyy sanoa, että ei ihmetytä, miksi se on ollut katsojatilastojen ykkönen USA:ssa. Ei-jenkkimäisesti elokuvassa huikeat efektit ja kammottava Amerikka-ylistys, jota oli hirvittävässä Independece Day:ssä, on saanut tehdä tilaa erinomaisesti rakennetulle tunnelmalle (olin jo kananlihalla alkutekstien aikana). Mel Gibson on, kuten aina, loistavassa vedossa ja Joaquin Phoenixkin teki osassaan hyvää työtä. Pisteen i:in päälle tekee vielä yksi hyytävimmistä soundtrackeista, jota olen kuullut, ja tehokkaasti toimiva kameratyöskentely. Pahimmat kliseetkin on onnistuttu välttämään. Bonuksena elokuvassa ei ole juurikaan väkivaltaa, vaikka K-15-ikäraja saattaa antaa sellaisen kuvan. Signs on siis hyvin toimivaa pienillä sci-fi-piirteillä ja tilanteeseen sopivalla irvokkaalla huumorilla höystettyä kauhua, jota en ole nähnyt sitten Stanley Kubrickin mestariteoksen Hohdon jälkeen. Suosittelen elokuvaa varauksetta kaikille, jotka kaipaavat vanhoja kunnon jännitysnäytelmiä Hitchcock-tyyliin, ja ovat kurkkuaan täynnä nykymuodikasta slashes/efektikauhuleffoja.

Pitikö joku muu elokuvasta?


Editoin topikkia vähäsen, oki? -N

[Jubar]

Katsoin juuri elokuvan ja ajattelin tehdä sille oman ketjun, mutta löysinkin tämän :) Minä pidin elokuvasta, se oli mielestäni huolellisesti tehty.

Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja näyttelijät tekivät loistotyötä, etenkin lapsinäyttelijät. Jopa Mel Gibson perheenisän roolissa onnistui vakuuttamaan.

Tunnelma oli koko elokuvan ajan uskottava eikä kömmähdellyt missään vaiheessa. Pelon tunne ja jännitys lisääntyivät koko ajan, mutta näissäkään ei sorruttu liiaksi kliseisiin.

Juoni oli mielenkiintoinen ja aukesi hienosti vasta loppumetreillä. Elokuvan voi varmasti kokea hyvin monella tavalla, mutta minuun tarina iski kovasti ja laittoi taas kivasti ajattelemaan Elämän Suuria Kysymyksiä, uskonnolliset asiat kun ovat olleet viime aikoina aika pinnalla minun elämässäni.

Erääseen kliseeseen elokuva kuitenkin sortui. Jälleen kerran pääosassa olevan perheen lapset olivat vähäsanaisia ja kalpeita heti alkumetreiltä lähtien. Olin koko ajan korva tarkkana 'I see dead people'-kuiskausten varalta.

Lisäksi koko ufoteema liittyi mielestäni vähän turhan löyhästi mihinkään, se oli kovin irtonainen osa elokuvaa.