Pyro
24.1.2007, 10:29:02
Tämä tarina on ollut päässäni jo ihan kohtuullisen pitkään, mutta vasta eilen sain muotoiltua sille järkevämmän nimen ja naputtelin sen yön hämärissä wöördiin...
Tarinasta ei tullut niin härski kuin olin aluksi luullut, eikä tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Voisi määritellä tavanomaiseksi rakkaustarinaksi jossa on yksi seksikohtaus miesten välillä.
Pikkuinen novelli.
Toivottavasti tyksitte!
Just Sex
Muistan ensimmäisen kerran kun tapasin hänet. Se ei ollut kaunis saati merkittävä päivä, itse asiassa sää oli aivan uskomattoman hirveä.
Koko päivän satoi vettä ja taivaalla vallitsi masentavan harmaa pilvivaippa ilman pienintäkään häivää auringosta, joka olisi kuivannut nämä luonnon kyynelpisarat. Kello neljä kävelin sateessa vailla sateenvarjoa bussipysäkille mikä aloittaisi matkani kotiin koulupäivän jälkeen, pahemmin muistelematta miten se päivä alkoi ennen kukonlaulua herätyskellon ulvontaan.
Bussi oli puoli tuntia myöhässä. Istuin bussikatoksen alla kuunnellen sadepisaroiden räminää vasten vanhaa vihreää peltikattoa toivoen, ettei siihen tule enempää reikiä kuin mitä siinä jo oli. Järki sanoi, että odotin kyytiäni aivan turhaan ja että minun olisi kohta hakeuduttava johonkin lämpimämpään kuivaan paikkaan, ellen haluaisi maata koko viikonloppua flunssassa.
Käänsin katseeni suuntaan, josta linja-auton piti tulla näkyviin puoli tuntia sitten ja huomasin tumman hahmon lähestyvän bussipysäkkiä sateenvarjonsa kanssa. Hyvin harva olisi ollut tähän aikaan vielä tämän koulun pysäkin tienoilla, koska kyseessä oli perjantai. Ainoa jonka pystyin kuvittelemaan olevan koululla, oli koulumme suosituin poika Alex.
En siis yllättynyt, kun tämä tumma hahmo astui bussipysäkin katoksen alle ja märän sateenvarjon alta paljastuikin juuri hän. Hän sulki varjon ja ravisteli sitä hetken katoksen ulkopuolella. Siitä ei tosin ollut paljon hyötyä.
Alex pelasi koulumme jalkapallojoukkueessa, hänellä oli punertavan ruskea puolipitkä tukka, pähkinänruskeat silmät, vaalea pehmeä iho vailla epäpuhtauksia sekä kasvot jotka saivat hänet näyttämään charmikkaalla tavalla keskimääräistä älykkäämmältä. Ei tarvinnut miettiä miksi hän oli niin suosittu. En ollut nähnyt häntä muuten kuin etäältä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun oikeasti tapasin jonkun poikien uimajoukkueen ulkopuolelta.
Alex käänsi katseensa ja katsoi minua. Olin katsonut häntä jo pitkään selittäen mielessäni kuinka lähellä olin tätä hullun lailla ylistettyä nuorta miestä; analysoiden häntä silmilläni päästä varpaisiin mietin, mitä minulta puuttui mutta mitä hänellä oli.
En ollut kovin suosittu, uimari ei ollut läheskään niin mielenkiintoinen kuin jalkapalloilija ja toisin kuin Alexilla minulla oli tumma sotkuinen tukka joka ei talttunut missään käsittelyssä.
”Sinä olit Callum, eikö niin?” Alex kysyi äkkiä. Hätkähdin tätä yllättävää kysymystä, ehkä jopa sitä että hän tiesi nimeni. Minulla kesti hetken aikaa saada muodostettua kunnollinen vastaus, joka ei olisi saanut minua vaikuttamaan tyhmältä.
”Joo”
Seurasi parin minuutin hiljaisuus.
”Olen Alex.” Alex sanoi.
”Joo”, vastasin.
Toinen hiljaisuus, joka rikkoutui kun tajusin miten tyhmältä viimeisin vastaukseni oli kuulostanut.
”Siis tuota, tiedän kuka olet”, tarkensin nojaten pääni vasten pysäkin penkin takana olevaa seinää, tuijotin pysäkin reikäistä kattoa. Alex alkoi nauraa. Katsoin Alexin suuntaan ja lopetin seinään nojaamisen, tuntien itseni typeräksi.
Alex katsoi minua ja näytti peukkua.
”Kuulin että tulit piirimestaruuksissa viidenneksi. Hieno homma.”
”Äh…” Hieraisin niskaani ja katsoi rapaisia kenkiäni, ”en edes päässyt mitaleille.” Muminani sai Alexin hiljenemään ja hän sulloi kätensä takkinsa taskuihin.
”Tulitko harkoista?” Yllätyin hetken itsekin, että yritin saada aikaan keskustelua. Alex nyökkäsi.
Tuon ensimmäisen kohtaamisen jälkeen seuraavanakin perjantaina istuin tällä samaisella bussipysäkillä. Tällä kertaa bussi tuli ajoissa, mutta en noussut siihen. Puolen tunnin päästä Alex saapui pysäkille ja odottaessani Alexin kyytiä meillä oli taas lyhyt keskustelu.
Viikko toisensa jälkeen, myöhästyin tahallani bussista.
Nautin minun ja Alexin välisistä lyhyistä keskusteluista, jotka syvenivät ajan myötä enemmän elämiimme ja perheeseemme, harrastuksiimme ja mieltymyksiimme.
Kyydistäni myöhästyminen muodostui minulle tavaksi.
Näimme toisiamme harvoin koulun käytävillä, mutta ne harvat ohitse pyyhkäisevät hetket hymyjen kanssa saivat aikaan sisäistä hyvää oloa ja lämpöä.
Yhtenä perjantaina Alex ei tullut enää pysäkille.
Katsoin levottomana suuntaan josta Alex aina käveli, mutta en nähnyt häntä.
Se oli ensimmäinen perjantai viimeisenä opintovuotenani siinä koulussa, ja yhtäkkiä se valkeni mieleeni, Alex oli yhden vuoden edellä minua.
Olin lukenut lehdestä miten hän oli solminut sopimuksen kunnan jalkapallojoukkueen kanssa. En näkisi Alexia enää bussipysäkillä, se tuttavuus mikä meillä oli, oli ohitse.
Kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Tunsin kuinka käteni puristuivat nyrkkiin ja ruumiini värisi tiedosta, että jokin merkittävä oli revitty sielusta irti.
”Callum!”
Hätkähdin ja nostin katseeni jaloistani eteeni. Bussipysäkin eteen oli parkkeerannut sininen auto, jonka ikkunasta näin Alexin kasvot.
Nappasin vieressäni lojuvan reppuni ja ampaisin auton avonaisen ikkunan luokse.
”Kelpaako kyyti?” Alex kysyi. Hymyissä suin otin kyydin avosylin vastaan.
”Haluaisitko tulla luokseni käymään? Vuokrasin kesä-käyttööni huoneiston keskustasta ja haluaisin näyttää sen sinulle.” Alex vaihtoi vaihdetta päästessään moottoritielle.
Nyökkäsin hänelle ja vastasin että tulisin mielelläni.
Alex parkkeerasi autonsa talliin, seurasin häntä rappukäytävään ja hissiin. Kuudes kerros.
Hän kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven isohkoon yksiöön, joka oli täynnä puun eri sävyjä ja seinällä riippui jalkapallojuliste.
Ripustaessaan takit naulakkoon Alex selitti halunneensa juuri isokokoisen yksiön, johon hänen tavaransa mahtuisivat hienosti ja että jäisi vielä paljon ylimääräistä tilaakin.
Hän oli sisustanut ruokailualueen japanilaisittain, matala pöytä, tatami ja istuintyynyt.
”Tilan takia, lisäksi hieman erikoisuutta.” Alex selitti.
Istuin yhdelle tyynylle kun Alex meni keittiöön laittamaan kahvin tulemaan. Alex palasi pian kahvipannun sekä kahden kupin kanssa ja istuutui minua vastapäätä. Meillä oli mukava juttutuokio, mutta jostain syystä Alex nauroi tavallista vähemmän ja hänen ilmeensä oli tavallista vakavampi.
Oli kuin jokin iso synkeä pilvi olisi laskeutunut hänen päänsä päälle, kuin sinä päivänä kun ensin tapasimme. Syy selvisi pian.
”Minulle tuli puhelu Italiasta.” Alex sanoi. Hiljenin ja hörppäsin kahviani.
”Kysyivät olisinko kiinnostunut viiden vuoden sopimuksesta jalkapallojoukkueeseen, harkitsen vakavasti sen vastaanottamista.”
Vedin kahvini väärään kurkkuun. Mitä? Katsoin Alexia pitkään.
Nämä olivat jäähyväiset, siksi hän oli kutsunut minut luokseen.
Ei. Tämä ei saanut olla näin. Kahden vuoden ajan, olimme keskustelleet perjantaisin bussipysäkillä. Hymyilleet toisillemme käytävillä kun satuimme kohtamaan. Se ei ollut paljon, mutta siitä oli muodostunut rituaalin kaltainen välttämättömyys.
Se oli kuin tanssi, jossa pari pitää käsiään vastakkain tehden samat liikkeet toistensa peilikuvana. Olin oppinut rakastamaan sitä.
Heittäydyin pöydän ylitse Alexin kaulaan, kumoten hänet sekä jo viilenneen kahvin ja kupit pitkin lattiaa. Painoin Alexia olkapäistä vasten lattiaa ja tunsin kuinka ennakoidut kyyneleet tästä tulevasta eron tuskista ja kivuista kihosivat silmiini. Ymmärsin miten paljon hän merkitsi minulle, tyhmänä en ymmärtänyt ennen kuin olin menettämässä sen pienen asian, joka antoi sydämelleni syyn lyödä, keuhkojeni syyn hengittää, silmieni syyn nähdä.
Suutelin häntä saadakseni hänet jäämään ja hän kiersi kätensä ympärilleni kuin olisin lapsi kaivaten syliä johon kaivautua ja jäädä, ikuisesti.
Kuin varkain vein käteni hänen paitansa alle samalla hellästi suudellen hänen kaulaansa ja vedin hänen paitansa pois. Riisuin myös omani.
Alex nousi puoliksi istumaan ja käänsi minut makuulle kovalle puiselle parketille joka kuitenkin nyt tuntui enemmän kuin tarpeeksi pehmeältä, suudellen minua pitkään suulle ja hivellen vasemmalla kädellä poskeani, avaten vyön solkeni ja housuni. Hän kävi läpi sormillaan hitaasti hivellen yläruumiini jokaisen sopukan, eikä mikään ollut häneltä peitossa, olin hänen ja vain hänen.
Tunsin kuinka kiihkoni, kuin sula laava joka virtaa suonissani oli pakahtua ja tukehtua omaan suuruuteensa. Se tunne oli kuin musta aukko joka imi puoleensa kaiken, kyltymättömänä ja nälkäisenä.
Voihkaisin, kun Alexin alaston hieman kostunut iho kosketti omaa paljasta pintaani ja tunsin hänen kynsiensä uppoavan värisevän kehoni lihaan samalla, kun hän tunkeutui sisääni. Se tuntui kirpeältä, mutta maistui myös niin syntisen makealle ja jos tästä minut tuomittaisiin ikuiseen kadotukseen, olisi se totisesti sen arvoista enkä tulisi sitä katumaan.
Se himo tähän lihaan oli melkein kannibaalista. Kyltymättömyys ja tyydytys sen väkivaltaisimmistakin piirteistä iskostuivat syvälle tajuntaani ja hetken ajan tunsin leijuvani tyhjyydessä intohimojeni ottaessa kehostani täyden vallan.
Nukahdin hänen viereensä lattialle, tuntien oloni valehtelematta ensimmäistä kertaa elämässäni kokonaiseksi ja todella hyväksi.
Kun heräsin aamulla, Alex oli poissa.
Minulle jättämässään viestissä hän kertoi vastanneensa tarjoukseen ja lähteneensä Italiaan. Luulin pitkään Alexin lähtemisen olleen minun syyni, mutta ymmärsin pian, että asia oli paljon monimutkaisempi.
Näen hänet nykyään aina televisiossa kansainvälisten jalkapallokisojen aikaan, yhtä etäältä kuin kisaa seuraavat kamerat ja olen intohimoinen jalkapallon seuraaja, intohimoisempi kuin monet muut. En ole fani, koska minulla on fania paljon enemmän.
Alex palaa kesäisin aina siihen yksiöön, jossa vietimme ensimmäistä kertaa pitkän, mutta kuitenkin niin lyhyen hetken elämästämme.
Hän hakee minut bussipysäkiltä perjantaina kello puoli viisi.
Vain tämä on enää meidän, se täydentää meidät ja antaa toisillemme merkityksen. Olemme kuin narkomaaneja lihojemme huumekaupassa.
END
Commentaare? :(
Tarinasta ei tullut niin härski kuin olin aluksi luullut, eikä tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Voisi määritellä tavanomaiseksi rakkaustarinaksi jossa on yksi seksikohtaus miesten välillä.
Pikkuinen novelli.
Toivottavasti tyksitte!
Just Sex
Muistan ensimmäisen kerran kun tapasin hänet. Se ei ollut kaunis saati merkittävä päivä, itse asiassa sää oli aivan uskomattoman hirveä.
Koko päivän satoi vettä ja taivaalla vallitsi masentavan harmaa pilvivaippa ilman pienintäkään häivää auringosta, joka olisi kuivannut nämä luonnon kyynelpisarat. Kello neljä kävelin sateessa vailla sateenvarjoa bussipysäkille mikä aloittaisi matkani kotiin koulupäivän jälkeen, pahemmin muistelematta miten se päivä alkoi ennen kukonlaulua herätyskellon ulvontaan.
Bussi oli puoli tuntia myöhässä. Istuin bussikatoksen alla kuunnellen sadepisaroiden räminää vasten vanhaa vihreää peltikattoa toivoen, ettei siihen tule enempää reikiä kuin mitä siinä jo oli. Järki sanoi, että odotin kyytiäni aivan turhaan ja että minun olisi kohta hakeuduttava johonkin lämpimämpään kuivaan paikkaan, ellen haluaisi maata koko viikonloppua flunssassa.
Käänsin katseeni suuntaan, josta linja-auton piti tulla näkyviin puoli tuntia sitten ja huomasin tumman hahmon lähestyvän bussipysäkkiä sateenvarjonsa kanssa. Hyvin harva olisi ollut tähän aikaan vielä tämän koulun pysäkin tienoilla, koska kyseessä oli perjantai. Ainoa jonka pystyin kuvittelemaan olevan koululla, oli koulumme suosituin poika Alex.
En siis yllättynyt, kun tämä tumma hahmo astui bussipysäkin katoksen alle ja märän sateenvarjon alta paljastuikin juuri hän. Hän sulki varjon ja ravisteli sitä hetken katoksen ulkopuolella. Siitä ei tosin ollut paljon hyötyä.
Alex pelasi koulumme jalkapallojoukkueessa, hänellä oli punertavan ruskea puolipitkä tukka, pähkinänruskeat silmät, vaalea pehmeä iho vailla epäpuhtauksia sekä kasvot jotka saivat hänet näyttämään charmikkaalla tavalla keskimääräistä älykkäämmältä. Ei tarvinnut miettiä miksi hän oli niin suosittu. En ollut nähnyt häntä muuten kuin etäältä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun oikeasti tapasin jonkun poikien uimajoukkueen ulkopuolelta.
Alex käänsi katseensa ja katsoi minua. Olin katsonut häntä jo pitkään selittäen mielessäni kuinka lähellä olin tätä hullun lailla ylistettyä nuorta miestä; analysoiden häntä silmilläni päästä varpaisiin mietin, mitä minulta puuttui mutta mitä hänellä oli.
En ollut kovin suosittu, uimari ei ollut läheskään niin mielenkiintoinen kuin jalkapalloilija ja toisin kuin Alexilla minulla oli tumma sotkuinen tukka joka ei talttunut missään käsittelyssä.
”Sinä olit Callum, eikö niin?” Alex kysyi äkkiä. Hätkähdin tätä yllättävää kysymystä, ehkä jopa sitä että hän tiesi nimeni. Minulla kesti hetken aikaa saada muodostettua kunnollinen vastaus, joka ei olisi saanut minua vaikuttamaan tyhmältä.
”Joo”
Seurasi parin minuutin hiljaisuus.
”Olen Alex.” Alex sanoi.
”Joo”, vastasin.
Toinen hiljaisuus, joka rikkoutui kun tajusin miten tyhmältä viimeisin vastaukseni oli kuulostanut.
”Siis tuota, tiedän kuka olet”, tarkensin nojaten pääni vasten pysäkin penkin takana olevaa seinää, tuijotin pysäkin reikäistä kattoa. Alex alkoi nauraa. Katsoin Alexin suuntaan ja lopetin seinään nojaamisen, tuntien itseni typeräksi.
Alex katsoi minua ja näytti peukkua.
”Kuulin että tulit piirimestaruuksissa viidenneksi. Hieno homma.”
”Äh…” Hieraisin niskaani ja katsoi rapaisia kenkiäni, ”en edes päässyt mitaleille.” Muminani sai Alexin hiljenemään ja hän sulloi kätensä takkinsa taskuihin.
”Tulitko harkoista?” Yllätyin hetken itsekin, että yritin saada aikaan keskustelua. Alex nyökkäsi.
Tuon ensimmäisen kohtaamisen jälkeen seuraavanakin perjantaina istuin tällä samaisella bussipysäkillä. Tällä kertaa bussi tuli ajoissa, mutta en noussut siihen. Puolen tunnin päästä Alex saapui pysäkille ja odottaessani Alexin kyytiä meillä oli taas lyhyt keskustelu.
Viikko toisensa jälkeen, myöhästyin tahallani bussista.
Nautin minun ja Alexin välisistä lyhyistä keskusteluista, jotka syvenivät ajan myötä enemmän elämiimme ja perheeseemme, harrastuksiimme ja mieltymyksiimme.
Kyydistäni myöhästyminen muodostui minulle tavaksi.
Näimme toisiamme harvoin koulun käytävillä, mutta ne harvat ohitse pyyhkäisevät hetket hymyjen kanssa saivat aikaan sisäistä hyvää oloa ja lämpöä.
Yhtenä perjantaina Alex ei tullut enää pysäkille.
Katsoin levottomana suuntaan josta Alex aina käveli, mutta en nähnyt häntä.
Se oli ensimmäinen perjantai viimeisenä opintovuotenani siinä koulussa, ja yhtäkkiä se valkeni mieleeni, Alex oli yhden vuoden edellä minua.
Olin lukenut lehdestä miten hän oli solminut sopimuksen kunnan jalkapallojoukkueen kanssa. En näkisi Alexia enää bussipysäkillä, se tuttavuus mikä meillä oli, oli ohitse.
Kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Tunsin kuinka käteni puristuivat nyrkkiin ja ruumiini värisi tiedosta, että jokin merkittävä oli revitty sielusta irti.
”Callum!”
Hätkähdin ja nostin katseeni jaloistani eteeni. Bussipysäkin eteen oli parkkeerannut sininen auto, jonka ikkunasta näin Alexin kasvot.
Nappasin vieressäni lojuvan reppuni ja ampaisin auton avonaisen ikkunan luokse.
”Kelpaako kyyti?” Alex kysyi. Hymyissä suin otin kyydin avosylin vastaan.
”Haluaisitko tulla luokseni käymään? Vuokrasin kesä-käyttööni huoneiston keskustasta ja haluaisin näyttää sen sinulle.” Alex vaihtoi vaihdetta päästessään moottoritielle.
Nyökkäsin hänelle ja vastasin että tulisin mielelläni.
Alex parkkeerasi autonsa talliin, seurasin häntä rappukäytävään ja hissiin. Kuudes kerros.
Hän kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven isohkoon yksiöön, joka oli täynnä puun eri sävyjä ja seinällä riippui jalkapallojuliste.
Ripustaessaan takit naulakkoon Alex selitti halunneensa juuri isokokoisen yksiön, johon hänen tavaransa mahtuisivat hienosti ja että jäisi vielä paljon ylimääräistä tilaakin.
Hän oli sisustanut ruokailualueen japanilaisittain, matala pöytä, tatami ja istuintyynyt.
”Tilan takia, lisäksi hieman erikoisuutta.” Alex selitti.
Istuin yhdelle tyynylle kun Alex meni keittiöön laittamaan kahvin tulemaan. Alex palasi pian kahvipannun sekä kahden kupin kanssa ja istuutui minua vastapäätä. Meillä oli mukava juttutuokio, mutta jostain syystä Alex nauroi tavallista vähemmän ja hänen ilmeensä oli tavallista vakavampi.
Oli kuin jokin iso synkeä pilvi olisi laskeutunut hänen päänsä päälle, kuin sinä päivänä kun ensin tapasimme. Syy selvisi pian.
”Minulle tuli puhelu Italiasta.” Alex sanoi. Hiljenin ja hörppäsin kahviani.
”Kysyivät olisinko kiinnostunut viiden vuoden sopimuksesta jalkapallojoukkueeseen, harkitsen vakavasti sen vastaanottamista.”
Vedin kahvini väärään kurkkuun. Mitä? Katsoin Alexia pitkään.
Nämä olivat jäähyväiset, siksi hän oli kutsunut minut luokseen.
Ei. Tämä ei saanut olla näin. Kahden vuoden ajan, olimme keskustelleet perjantaisin bussipysäkillä. Hymyilleet toisillemme käytävillä kun satuimme kohtamaan. Se ei ollut paljon, mutta siitä oli muodostunut rituaalin kaltainen välttämättömyys.
Se oli kuin tanssi, jossa pari pitää käsiään vastakkain tehden samat liikkeet toistensa peilikuvana. Olin oppinut rakastamaan sitä.
Heittäydyin pöydän ylitse Alexin kaulaan, kumoten hänet sekä jo viilenneen kahvin ja kupit pitkin lattiaa. Painoin Alexia olkapäistä vasten lattiaa ja tunsin kuinka ennakoidut kyyneleet tästä tulevasta eron tuskista ja kivuista kihosivat silmiini. Ymmärsin miten paljon hän merkitsi minulle, tyhmänä en ymmärtänyt ennen kuin olin menettämässä sen pienen asian, joka antoi sydämelleni syyn lyödä, keuhkojeni syyn hengittää, silmieni syyn nähdä.
Suutelin häntä saadakseni hänet jäämään ja hän kiersi kätensä ympärilleni kuin olisin lapsi kaivaten syliä johon kaivautua ja jäädä, ikuisesti.
Kuin varkain vein käteni hänen paitansa alle samalla hellästi suudellen hänen kaulaansa ja vedin hänen paitansa pois. Riisuin myös omani.
Alex nousi puoliksi istumaan ja käänsi minut makuulle kovalle puiselle parketille joka kuitenkin nyt tuntui enemmän kuin tarpeeksi pehmeältä, suudellen minua pitkään suulle ja hivellen vasemmalla kädellä poskeani, avaten vyön solkeni ja housuni. Hän kävi läpi sormillaan hitaasti hivellen yläruumiini jokaisen sopukan, eikä mikään ollut häneltä peitossa, olin hänen ja vain hänen.
Tunsin kuinka kiihkoni, kuin sula laava joka virtaa suonissani oli pakahtua ja tukehtua omaan suuruuteensa. Se tunne oli kuin musta aukko joka imi puoleensa kaiken, kyltymättömänä ja nälkäisenä.
Voihkaisin, kun Alexin alaston hieman kostunut iho kosketti omaa paljasta pintaani ja tunsin hänen kynsiensä uppoavan värisevän kehoni lihaan samalla, kun hän tunkeutui sisääni. Se tuntui kirpeältä, mutta maistui myös niin syntisen makealle ja jos tästä minut tuomittaisiin ikuiseen kadotukseen, olisi se totisesti sen arvoista enkä tulisi sitä katumaan.
Se himo tähän lihaan oli melkein kannibaalista. Kyltymättömyys ja tyydytys sen väkivaltaisimmistakin piirteistä iskostuivat syvälle tajuntaani ja hetken ajan tunsin leijuvani tyhjyydessä intohimojeni ottaessa kehostani täyden vallan.
Nukahdin hänen viereensä lattialle, tuntien oloni valehtelematta ensimmäistä kertaa elämässäni kokonaiseksi ja todella hyväksi.
Kun heräsin aamulla, Alex oli poissa.
Minulle jättämässään viestissä hän kertoi vastanneensa tarjoukseen ja lähteneensä Italiaan. Luulin pitkään Alexin lähtemisen olleen minun syyni, mutta ymmärsin pian, että asia oli paljon monimutkaisempi.
Näen hänet nykyään aina televisiossa kansainvälisten jalkapallokisojen aikaan, yhtä etäältä kuin kisaa seuraavat kamerat ja olen intohimoinen jalkapallon seuraaja, intohimoisempi kuin monet muut. En ole fani, koska minulla on fania paljon enemmän.
Alex palaa kesäisin aina siihen yksiöön, jossa vietimme ensimmäistä kertaa pitkän, mutta kuitenkin niin lyhyen hetken elämästämme.
Hän hakee minut bussipysäkiltä perjantaina kello puoli viisi.
Vain tämä on enää meidän, se täydentää meidät ja antaa toisillemme merkityksen. Olemme kuin narkomaaneja lihojemme huumekaupassa.
END
Commentaare? :(