Okami [Arkisto] - FFfin Foorumit

Clacier

27.2.2007, 11:42:12

Okamista ei ole ketjua~? :o

Kysehän on siis ainakin omasta mielestäni parhaasta pelistä kautta aikojen. Ohitti top-listallani FFIX:n, mikä on onnistunut pitämään kärkipaikkansa siitä saakka kun sitä ensimmäistä kertaa pelasin elikkäs jo yhdeksättä vuotta putkeen. Eikä käsityskykyyni kerta kaikkiaan mahdu, että pelin kehitellyt Clover Studio on mennyt konkurssiin siksi ettei valtaväestö ole sen peleistä järin kiinnostunut. (w00t? Kyllä on suorastaan törkeän huono maku ihmisillä. Pitääkö kaiken olla autoja, aseita ja isoja tissejä että kelpaa?) :o

Alussa kerrotaan, kuinka rauhallisessa Kamikin kylässä oli tapana uhrata nuoria neitoja 8-päiselle Orochi-lohikäärmeelle. Jollei Orochi olisi saanut uhriaan, hän olisi tuhonnut koko kylän. Kun lopulta uhriksi joutui erään urhean kylässä asuvan soturin Nagin mielitietty, Nagi lähti taistelemaan Orochia vastaan. Kylän liepeillä kuljeskellut Shiranui-susi tuli taisteluun avuksi ja yhdessä he voittivat Orochin. Shiranui haavoittui pahasti ja kuoli taistelun jälkeen. Kiitolliset kyläläiset pystyttivät muistopatsaan sudelle.

Tarina alkaa, kun 100 vuotta myöhemmin joku poistaa paikaltaan Nagin miekan, jonka voima oli pitänyt Orochin kahlittuna. Orochi pääsee vapaaksi ja tuhoaa maailmasta lähes kaiken elollisen. Puunhenki Sakuyan suojeluksen alla oleva Kamikin kylä kuitenkin säästyy pahimmilta vaurioilta, ja Sakuya herättää viimeisillä voimillaan eloon auringon jumalattaren Amaterasun Shiranuin patsaasta. Amaterasu lähtee elvyttämään kuollutta luontoa, ruokkimaan nälkäisiä eläimiä ja auttamaan avun tarpeessa olevia ihmisiä, ja samalla keräämään itselleen entiset voimansa takaisin voittaakseen Orochin uudelleen.

Aseinaan Amaterasulla on selässään oleva peili ja mustesivellin. Sivellin on yksi parhaista asioista pelissä. Sillä ei vain paloitella vihollisia, vaan myös sytytetään aurinko ja kuu, kasvatetaan kukkia, räjäytetään kallioita, luodaan veden päälle lumpeita joiden päällä liikkua, korjataan rikkinäisiä esineitä, hallitaan tuulta, jne. Enpä ole missään pelissä nähnyt yhtä persoonallista ideaa, eikä vain sen taistelun kannalta. Tässä pelissä ei vain tuhota, tässä myös luodaan. Enempää symppis ei häntää heilutteleva jumala voisi olla.

Ihmisiä, eläimiä ja kasveja auttamalla Amaterasu saa lisää arvostusta ja uskoa muilta olennoilta, joiden avulla hän pystyy kehittymään vahvemmaksi. Käytössä voi olla kaksi asetta samanaikaisesti (main ja sub) ja eri yhdistelmät tehoavat paremmin eri vihollisiin, ihan kuten eri sivellintekniikoillakin on erilaiset tehot riippuen kohteesta. Aseita saa lähinnä bosseilta, mutta myös demonien hampaita voi vaihtaa keräilijöiden kanssa esineisiin joita ei muualta löydä. Dojolla voi käydä opettelemassa maksusta uusia taitoja, jotka helpottavat elämää kummasti. Hahmot ovat kaikki todella sympaattisia, ja vaikka ihme mongertamisella korvattu puhekin ihmetytti aluksi, siihen tottui kuitenkin nopeasti, ja nykyisin se kuulostaa jo söpöltä. Varsinkin Issunin kohdalla.

Aivan mahtava peli. Vaikka eihän tää oikein muuta voi ollakaan kun kaikkien edellämainittujen juttujen lisäksi peli on täynnä koiria. Eikä mitään aavistusta siitä koska oikein kyllästyn tämän pelin hehkuttamiseen. Ostin viime perjantaina ja viikonloppuna melkein unohdin syödä ja nukkua kun oli niin koukuttava ja ihana pelata. Peliaikaa on kertynyt lähemmäs 30 tuntia ja vielä vain peli jatkuu vaikka ehdinkin jo säikähtää yhdessä vaiheessa aika pahasti luullessani että mitä, tässäkö tämä muka oli. Mutta huh, onneksi ei loppunutkaan. <3

Jos ei vielä joku yleissivistymätön pakana ole Okamia kokeillut, niin hus pleikkarin ääreen siitä, shoo~!

// Latailinpa vielä muutamia ruutuja mistä näkyy päällisin puolin, kuinka kaunista katseltavaa peli on. Tuollainen grafiikka yhdessä sen loistavan musiikin kanssa... ah. *drool*

Screenshot 1 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen1.jpg)
Screenshot 2 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen2.jpg)
Screenshot 3 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen3.jpg)
Screenshot 4 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen4.jpg)
Screenshot 5 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen5.jpg)
Screenshot 6 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen6.jpg)
Screenshot 7 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen7.jpg)
Screenshot 8 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen8.jpg)
Screenshot 9 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen9.jpg)
Screenshot 10 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen10.jpg)
Screenshot 11 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen11.jpg)
Screenshot 12 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen12.jpg)
Screenshot 13 (http://img.photobucket.com/albums/v255/clacier/okamiscreen13.jpg)

pensu

27.2.2007, 17:44:50

Löytyypä Ōkami minunkin hyllystäni. Ostin sen kun joka paikassa hehkutettiin täydellistä, kaunista ja ihanaa peliä. Olen nyt jotain 20~30 tuntia pelaillut, ja jos ihan totta puhutaan, en ymmärrä tätä Ōkami-hehkutusta. Tai siis ymmärrän, mutta kun annetaan olettaa sen olevan oikeasti niin kamalan virheetön ja täydellinen. D: Onhan siinä ihan veikeä peli, jonka parissa viettää aikaa mieluusti, mutta ei se nyt niin ihmeellinen ole. Grafiikatkin ovat silmääni kamalan tönkköä, vaikka se sivellin-teemahan niissäkin on ideana. En hirveästi tykkää palikkahahmoista, ja puhekuplat ovat aika kamalaa katsottavaa. Mutta pelissä on kieltämättä ihanankaunista ympäristöä siellä sun täällä. Ja musiikit on jees kans, aika huomaamattomia, mutta se kai se pelimusiikeissa on ideanakin. Taustamusiikkius. Kai.

Taistelut ovat ainakin tähän mennessä olleet tosi tylsiä, joko ihan helppoja, tai tosi pitkästyttäviä, pitkiä ja helppoja. Vaikeus taisteluihin on hommailtu tekemällä niistä hirveän pitkiä, että alkaa väsymään kesken kaiken. Olisi kiva joku sellainen faitti missä saisi oikeasti käyttää päätään ja refleksejä ja kaikkea.

Minua myös vähän epäilyttää se, että vaikka olen vasta n. vuorokauden pelannut, alkaa peli jo toistamaan itseään. Aina on jossain joku kirous purettavana, ellei pidä olla etsimässä jotain kadonnutta hurttaa kaikenmaailman puun- ja kivenkoloista. Ties kuinka monta kertaa joku on jo Ōkamissa valittanut "I've lost my dog!!1". Kummasti näyttää koko peli pyörivän koirien ympärillä, alkaa pikku hiljaa tunkemaan piskejä korvista ulos. >__>

Ja viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä minua ärsyttää Issun ja se puhe. Ja varsinkin Issunin puhe. Olisivat voineet edes jotain kuunneltavaa keksineet ääniksi hahmoille. Kingsley's Adventure on eri asia, siinä tämmöinen e-au-ou-puhe toimi erittäin hyvin kaikessa naurettavuudessaan. Amaterasu sentään on hiljaa. Tietenkin sille on pitänyt lykätä mukaan tuommoinen muka niin hauska humoristinen naistenpikkumies-hahmo, joka ei voi lakata puhumasta. Ihan tyhmä Issun.

Mutta, vaikka tästä postista ihan varmasti epäilemättä tietenkin saa sellaisen käsityksen, etten pelistä pitäisi, niin kyllä minä vaan pidän. Tuo sivellinjuttu on varmasti omaperäisin keksintö ikinä (vaikka ne jotkut tekniikat ovatkin ihan turhia), toivoisin vain, ettei olisi niin selvää, mistä pitää räjäyttää/kaivaa/mitävain, jos haluaa löytää jotain. Pelissä kun ei oikein voi olla erehtymättä siitä, mistä kohtaa pääsee esim. kalliosta läpi. Muttamutta ei enää näitä huonoja puolia. Valitan ihan liikaa.

Rakastan pelin Japania (miksi Nipponia ei muuten ole pelissä käännetty? D: ), ja on ihanaa kun on niin laaja alue, jolla temmeltää. Löytää paljon uusia paikkoja, joissa ei ennen ole käynyt. Siellä myös eksyy aika helposti, mutta sekin on loppujen lopuksi ihan kivaa. :3 Muutenkin hauskaa aivojumppaa peli joskus. Hahmotkin ovat suurimmaksi osaksi aika symppiksiä ja kivoja, ja pelissä on tuon siveltimen lisäksi hienoja ideoita muutenkin. Ja en nyt tarkoita koirasotureita. =) Hihuhihi, lempi "hahmojani", joihin olen sattunut huomioni kiinnittämään, ovat nuo "lukot", joilla on silmä. Ne näyttää niin hassuilta. Naurettiin kaverin kanssa viisi minuuttia ainakin kun ekan kerran nähtiin yksi. Sitten on myös Blockheadit semmoisia, jotka pistävät hymyilemään (tosin siinä vaiheessa ei enää hirveästi hymyilytä, kun sitä pistejuttua yrittää kolmattakymmenettä kertaa).

Kokonaisuudessaan aika kiva peli. Katsoo nyt, jos saan selville miksi se on niin ylivoimainen pelatessani vähän eteenpäin. Amaterasua ainakin on kiva ohjata (kameraa ei!), ja kaivuupelit on kivoja. Kiitos. Loppuun vielä kysymys; mitä niille patsaille, joille pitäisi jättää joku offerinki, pitää tehdä? Jos niitä varten saa jonkun taidon, ei tarvitse välttämättä siitä kertoa sen enempää, mutta jos se on jotain, mitä voi ihan alusta asti suorittaa, niin olis kiva tietää. D:

//
Jos pelaa moisen tuntimäärän vuorokaudessa, niin ei ole välttämättä ihme jos ei ymmärrä ja alkaa asiat toistamaan itseään. Pieni lepo voisi tehdä välillä hyvää... 30h vuorokaudessa on minusta ainakin ihan sopiva määrä!

Omenarosvo

27.2.2007, 18:55:39

Miekin olen odottanut palkkapäivää (huomenna) tämän pelin ostamiseksi, mutta luettuani Sannin postin en ole enää ollenkaan varma haluanko maksaa siitä ihan täyttä hintaa.

Ymmärrän kyllä että nuo huonot puolet ovat vain murto-osa siellä hyvien puolien joukossa, mutta luettuani niistä tuli sellainen tuttu fiilis että nuo samat tai samantyyliset asiat ovat se pahin vitutuksen aihe monessa muussakin pelissä, ja ne ovat alkaneet viedä peli-iloa. Minusta on surullista että Okami sortuu niihin samoihin tyhmyyksiin, sillä toivoin pelistä jonkinlaista piristysruisketta. Näemmä suurin ihmeellisyys onkin lopulta tuo grafiikka.

Minusta oli myös jokseenkin vituttavaa että Twilight Princess hävisi Okamille IGN:n Game Of The Yearin. Vaikka Clover onkin ansioitunut ja lahjakas studio, Nintendon mittakaavaan ja tasaisen loistavaan laatuun se jaosto olisi tuskin päässyt. IGN onkin paska saitti. Olisi pitänyt uskoa Weirdoa ajoissa :)

Möh. Siis jokatapauksessa; ajattelin ostaa pelin mutta näillä näkymin pari muuta peliä meni tän edelle. Muun muassa se kauan jonossa ollut Psychonauts :) Voin pelata Spyro kolmosta jos haluan kuunnella random pulassa olevia elukoita ja heidän pieniä ongelmiaan.

Ted

27.2.2007, 19:38:09

Olen nyt jotain 20~30 tuntia pelaillut, ja jos ihan totta puhutaan, en ymmärrä tätä Ōkami-hehkutusta.

Minua myös vähän epäilyttää se, että vaikka olen vasta n. vuorokauden pelannut, alkaa peli jo toistamaan itseään.
Jos pelaa moisen tuntimäärän vuorokaudessa, niin ei ole välttämättä ihme jos ei ymmärrä ja alkaa asiat toistamaan itseään. Pieni lepo voisi tehdä välillä hyvää...

***

Itse pelistä en osaa oikein sanoa ihmeemmin mitään, muutaman arvostelun lukenut, kuvia nähnyt ja jonkun videonkin. Ehdottomasti mielenkiintoinen tapaus ja ehkä kun se halpenee ja on aikaa itselläni, niin jossain välissä voisi hankkiakin. Grafiikka ainaskin kuvissa näyttää välillä tosi paperiselta (mikä lienee tarkoituskin) ja tönköltä. Ehkä se sitten itse ruudulla näyttää sulavemmalta ja viehkommalta, mutta aika rujolta se tosiaan äkkiseltään tuntuu. PS2:n rajat tietysti olemassa ja ne on jo äärimmilleen vedetyt varmasti.

Idea on silti omaperäinen ja kiehtova. Kyllä tämä kaikista Cloverin peleistä on se, minkä voisi kuvitella hankkivansa. Muut ei kiinnosta oikein tippaakaan.

Clacier

28.2.2007, 7:39:25

Taistelut ovat ainakin tähän mennessä olleet tosi tylsiä, joko ihan helppoja, tai tosi pitkästyttäviä, pitkiä ja helppoja. Vaikeus taisteluihin on hommailtu tekemällä niistä hirveän pitkiä, että alkaa väsymään kesken kaiken. Olisi kiva joku sellainen faitti missä saisi oikeasti käyttää päätään ja refleksejä ja kaikkea.
W00t? En tiedä missä asti olet menossa, mutta sano yksikin paikka missä tuollainen pitkä ja pitkästyttävä helppo taistelu on niin pitääpä käydä koettamassa sitäkin. :P Parissa ensimmäisessä bossissa minulla tuli ainoastaan tällainen olo, mutta se tosin johtui vain siitä etten aluksi hoksannut mitä piti tehdä ja yritin vain läimiä niitä. Alkupuolella taistelut tosin ovat todella helppoja, mutta sitten kun vastaan on alkanut tulla vahvempia vihulaisia mihin ei enää pelkkä peilin heitteleminen riitä, vaan tarvitsee jo käytellä muitakin kykyjä kuin perushyökkäystä tai power slashia, tai jotain toista vihollista pitää tavalla tai toisella hyödyntää voittaakseen toisen, on taisteluistakin tullut mielenkiintoisempia.

Minua myös vähän epäilyttää se, että vaikka olen vasta n. vuorokauden pelannut, alkaa peli jo toistamaan itseään. Aina on jossain joku kirous purettavana, ellei pidä olla etsimässä jotain kadonnutta hurttaa kaikenmaailman puun- ja kivenkoloista. Ties kuinka monta kertaa joku on jo Ōkamissa valittanut "I've lost my dog!!1".
Sinä liioittelet!1 :( Itse olen pelannut peliä noin vähän yli puolen välin (walkthrougia etukäteen syynäillyt ystäväni kertoi), ja tähän saakka on vasta(?) kolmelle tyypille pitänyt löytää koira. Ensimmäinen tuli melko alussa peliä ja toiset kaksi paljon myöhemmin vähän ennen puolta väliä. Ja noi kirousten purkamisethan on melko pieni vaiva, joka tehdään alle viidessä minuutissa heti kun uuteen paikkaan päästään, jonka jälkeen pääsee sitten tutkimaan paremmin ja suorittamaan niitä varsinaisia tehtäviä.

//

Noo viimeksi tälläinen oli mielestäni siellä sen yhden kuninkaan masussa. Se oli sellaista, että piti koko ajan toistaa sitä samaa kaavaa, juosta ympäriinsä, kunnes se teki sen tietyn iskun, jolloin siihen pääsi käsiksi. Siinä sitten ensin juoksee ja pomppii karkuun kolme minuuttia, kunnes se päätti käyttää sitä ihme miekkajuttuaan. Vasta sitten pääsi hakkaamaan, ja sekin kesti vain hetken. Sitten taas juostiin ja odoteltiin. @__@ gögöö.. Saattoihan olla, että siinä oli vielä joku kikka, mutta en usko.
Pääsin lopulta eilen tuonne asti ja täytyy kyllä myöntää että harvinaisen vituttava taistelu oli, ellei siinä tosiaan ollut jotain niksiä millä tyypin olisi saanut tekemään tuon hyökkäyksen ihan milloin olisi itse halunnut. No ilmankos tuli tunne että loppuukohan tää tappelu koskaan. Mutmut... se oli silti ensimmäinen kerta koko pelissä~ P:

pensu

28.2.2007, 15:03:29

W00t? En tiedä missä asti olet menossa, mutta sano yksikin paikka missä tuollainen pitkä ja pitkästyttävä helppo taistelu on niin pitääpä käydä koettamassa sitäkin. :P Parissa ensimmäisessä bossissa minulla tuli ainoastaan tällainen olo, mutta se tosin johtui vain siitä etten aluksi hoksannut mitä piti tehdä ja yritin vain läimiä niitä. Alkupuolella taistelut tosin ovat todella helppoja, mutta sitten kun vastaan on alkanut tulla vahvempia vihulaisia mihin ei enää pelkkä peilin heitteleminen riitä, vaan tarvitsee jo käytellä muitakin kykyjä kuin perushyökkäystä tai power slashia, tai jotain toista vihollista pitää tavalla tai toisella hyödyntää voittaakseen toisen, on taisteluistakin tullut mielenkiintoisempia. Noo viimeksi tälläinen oli mielestäni siellä sen yhden kuninkaan masussa. Se oli sellaista, että piti koko ajan toistaa sitä samaa kaavaa, juosta ympäriinsä, kunnes se teki sen tietyn iskun, jolloin siihen pääsi käsiksi. Siinä sitten ensin juoksee ja pomppii karkuun kolme minuuttia, kunnes se päätti käyttää sitä ihme miekkajuttuaan. Vasta sitten pääsi hakkaamaan, ja sekin kesti vain hetken. Sitten taas juostiin ja odoteltiin. @__@ gögöö.. Saattoihan olla, että siinä oli vielä joku kikka, mutta en usko.

Sinä liioittelet!1 :( Itse olen pelannut peliä noin vähän yli puolen välin (walkthrougia etukäteen syynäillyt ystäväni kertoi), ja tähän saakka on vasta(?) kolmelle tyypille pitänyt löytää koira. Ensimmäinen tuli melko alussa peliä ja toiset kaksi paljon myöhemmin vähän ennen puolta väliä. Ja noi kirousten purkamisethan on melko pieni vaiva, joka tehdään alle viidessä minuutissa heti kun uuteen paikkaan päästään, jonka jälkeen pääsee sitten tutkimaan paremmin ja suorittamaan niitä varsinaisia tehtäviä. Niin liioittelenkin. :D Minäkin olen joutunut kolmen tyypin koiria etsimään, mutta se onkin aika paljon noin lyhyessä peliajassa. Ja taas on jollain elukka hukassa, en kyllä tiedä onko se koira vai mikä, mutta silti. Ja tuosta kirousten purkamisesta. Oli kuinka pieni vaiva tahansa, siitä tulee silti semmoinen "nähty on"-fiilis. :<

Kahteen päivään en ole ehtinyt pelata, hirveä hinku, pitää siivota ja opiskella ja laittaa ruokaa ja kaikkea. D: Mitä ihmettä minä tässäkin naputtelen, kun voisin olla pelaamassa!

Enkuli

2.3.2007, 22:45:50

Jostain mystisestä syystä kiinnostuin pelistä luettuani Pelit-lehden arvostelun. Toisaalta ko. lehdellä kyllä tuntuu olevan muhun sellainen vaikutus, että kiinnostun vähän jokaisesta pelistä.

Eniveis. Ookamissa nappasi kiinnostuksen juuri se taiteellisuus ja mukavan kuuloinen ilmapiiri. Jotenkin sain sellaisen käsityksen että peli etenisi suht rauhalliseen tahtiin, pitääkö paikkansa? Perustaisteluita tuossa arvostelussa moitittiin, mutta eipä juuri muuta. Voikos vihulaiset kiertää kuitenkin jos ei jaksa mättää?

Hankintaa kyllä jarruttelee vähän tämä kasaantunut hankintalista sekä pari hyllyyssä olevaa pelaamatonta peliä. Toisaalta tekisi kovasti mieli hankkia Ookami heti kun tuo Project Zero 3 on läpi pelattu, missä ei pitäisi enää edes mennä kovin kauaa. Mukavasti luvattu peliaikaakin tuossa, tosin pitää miettiä mistähän ihmeestä löydän sen peliajan kalenteristani. Peli vaikutti kuitenkin sen verran kiehtovalta, että jospa se tulisi hankittua muiden hankintojen ohi.

Minusta oli myös jokseenkin vituttavaa että Twilight Princess hävisi Okamille IGN:n Game Of The Yearin. Vaikka Clover onkin ansioitunut ja lahjakas studio, Nintendon mittakaavaan ja tasaisen loistavaan laatuun se jaosto olisi tuskin päässyt.

Nojoo, itse tavallaan ymmärrän kyllä tuon siinä mielessä, että Ookami on monella tapaa aika uniikki peli ainakin sen perusteella mitä nyt olen käsittänyt lukemastani. Twilight Princess on "vain" todella laadukas ja loistava, mutta pääosin tuttua konseptia edustava (on muuten ensimmäinen Zelda joka itseäni kiinnostaa, voipi tulla hankittua jossain välissä jopa).

Ted

2.3.2007, 23:53:53

Ninjor

3.3.2007, 0:29:51

No, siis. Omppurosvo on vaan rehellisen fanaattinen Nintendo fanboy, joten totta kai se on selvääkin selvempää, että sitä kismittää jos Nintendon uusin lippulaiva ei pärjää tuolla tasolla jollekin niljakkaan Sonyn konsolin pelinkuvatukselle. Ihan ymmärrettävä närkästys persoonaa ajatellen.

No mutta IGN antoi arvostelussaan Okamille huonommat pisteet kuin Twilight Princessille. Onhan se vähän kummallista että nyt sitten valittiin toisin. Puhumattakaan siitä että TP:n julkaisu oli paljon isompi tapahtuma verrattuna Okamiin, joka floppasi myynneissä ja jonka tehnyt studio kuopattiin. Milläköhän perusteilla tämä valinta oikeastaan tehtiin? :huh:

Eniveis, Okami on kyllä omalla hankintalistallani joka tapauksessa.

Enkuli

3.3.2007, 7:53:43

Peliarvostelujen pisteet eivät ole täysin vertailukelpoisia. Itselleni homma on tuttu enemmän musiikkipuolelta, sillä levyarvioita naputtelen. Kuitenkaan aina ei käy niin, että ne vuoden parhaat levyt menisivät arvosanajärjestyksessä, vaan joskus ne huonommat vaan miellyttävät enemmän kuin paremmat vioistaan huolimatta. Minusta on vain hyvä, että tällaisia valintoja ei perusteta suoraan myyntilukuihin ja/tai arvosanoihin, vaan arvoa annetaan toisenlaisille ansioille. Ookamissa on kuitenkin hyvin poikkeava ulkoasu, paljolti peleissä käsittelemätön teema, pelimekaanisia oivalluksia (ainakin se sivellin) jne. Huonot myyntiluvut eivät välttämättä aiheuta itselleni ihmetystä, sillä pelin ulkoasukin on sellainen, että ei varmasti monille kelpaa.

Clacier

3.3.2007, 12:41:55

Jotenkin sain sellaisen käsityksen että peli etenisi suht rauhalliseen tahtiin, pitääkö paikkansa? Perustaisteluita tuossa arvostelussa moitittiin, mutta eipä juuri muuta. Voikos vihulaiset kiertää kuitenkin jos ei jaksa mättää?
Minun mielestäni ainakin tahti on aika rauhallinen. Kiirettä ei minnekään ole, paikkojakin on paljon tutkittavana ja joskus muissakin paikoissa kuin siinä minne pitäisi parhaillaan olla menossa, pääsee käymään jos haluaa. Päivisin ja iltaisin viholliset voi kiertää helposti. Öisin on hankalampaa, kun niitä tulee enemmän ja ovat aika päällekäyviä. Tosin melko alussa peliä saa demonihampaiden keräilijältä vaihdettua esineen joka käytössä pitää viholliset paremmin loitolla. Ite en tosin sitä tykkää käyttää kun vihulaisilta saa niin paljon rahaa ja hampaita. 8D

Omenarosvo

3.3.2007, 13:15:28

Nojoo, itse tavallaan ymmärrän kyllä tuon siinä mielessä, että Ookami on monella tapaa aika uniikki peli ainakin sen perusteella mitä nyt olen käsittänyt lukemastani. Twilight Princess on "vain" todella laadukas ja loistava, mutta pääosin tuttua konseptia edustava (on muuten ensimmäinen Zelda joka itseäni kiinnostaa, voipi tulla hankittua jossain välissä jopa).Minä taas olen ymmärtänyt arvostelut niin, että Okami on melkolailla perusmeiningillä oleva seikkailupeli á la Zelda, höystettynä supertyylikkäällä grafiikalla ja tatilla ohjattavalla siveltimellä :huh: Mitä jää jäljelle kun grafiikka otetaan pois? Perushyvä seikkailupeli.

Mitä Zelda Twilight Princess on? Täydellinen, pitkä, nerokas seikkailu joka ei missään vaiheessa vituta eikä toista itseään, ja jonka ainoa ongelma on se että peli kuuluu valitettavasti Zelda-sarjaan ja on Ocarina of Timen henkinen jatko-osa.

Ei sillä että pitäisin Okamia jo lähtökohtaisesti huonona pelinä, sillä enhän ole vielä edes pelannut mokomaa. Ihmettelen vain miten pelisaititkin alkavat pian muistuttamaan jotain brittiläistä musiikkilehdistöä (jossa ei ole hiventäkään objektiivisuudesta).

No, siis. Omppurosvo on vaan rehellisen fanaattinen Nintendo fanboy, joten totta kai se on selvääkin selvempää, että sitä kismittää jos Nintendon uusin lippulaiva ei pärjää tuolla tasolla jollekin niljakkaan Sonyn konsolin pelinkuvatukselle. Ihan ymmärrettävä närkästys persoonaa ajatellen.Vittuiletko? Millä perusteella olen Nintendo fanboy? Jos olisin minkä tahansa fanboy, olisin luultavasti ylistänyt Okamia. Ellet ole huomannut, niin tähän mennessä kaikki Zelda-fanaatikot ovat edes jossain vaiheessa paheksuneet jotain Twilight Princessin ominaisuutta, jota minä en ole muistaakseni tehnyt. Jaarittelut sikseen. Näin tiivistettynä voisin sanoa että olen parempi ihminen kuin sinä, parahin Ted.

Weirdo

4.3.2007, 12:54:16

No joo, Omenarosvo, vaikka kuinka ylistäisit sitä TP:tä niin täydelliseksi, totuus on se, että se yksi selkeimpiä kopio-Zeldoja ja selkein mitä Nintendo on julkaissut - ja nimenomaan OoT-kopio. Jos noi sudet ja varjomaailma jätetään pois, pelin rakenne on melkein suoraan pöllitetty OoT:sta ja peli kierrättää surutta kaikki OoT:n jutut ja paikat ja yrittää viimeiseen asti matkia sitä. Jos edes kerran pelaisit sen OoT:n läpi, huomaisit kyllä kuinka suoraan TP kierrättää OoT:n lähes kaikki paikat, ainoastaan nimet ja sijainnit ovat hieman muuttuneet, mutta muotti on silti 95% sama kuin OoT:ssa. Kyllä se silti on varmasti parempi kuin Okami, mutta tuo Okamin uniikkien ideoiten (? - vielä pelaamatta) vähättely TP:hen verraten on jokseenkin perusteetonta.

Pelin oli tarkoituskin olla joku last of its kind jne. ja kaikkee, mutta kyllä Enkuli on melko lailla oikeassa samankaltaisuudesta vanhempiin Zeldoihin -- vaikka ei tiedäkään sarjasta mitään. Ja joo, oli se minustakin viime vuoden paras peli, mutta noi "valitettavasti OoT:n henkinen jatko" -vinet on kyllä turhaa porua nikiltä, joka ei ole pelannut OoT:ta varmaan kahta tuntia enempää.

Tosin Okamihan on Capcomin julkaisema, joten aivan varmasti sieltäpäin on kehittäjät saaneet vahvoja Zelda-vaikutteita, en epäile yhtään. En ole lukenut arvosteluja, mutta kyllähän noi ruutukuvat huvittavan helposti yhdistää susi-Linkkiin ja ruutukaappausten erilainen grafiikkatyyli muistuttaa paljon WW:tä - ja väitänkin että ilman sitä peliä tuotakaan cell-shadingiä ei oltaisi julkaistu. Kommentoin lopullista zeldamaisuutta sitten kun ostan Okamin, mutta kyllähän tuo monella tavalla Zelda-kopioinnilta vaikuttaa ja kuten sanottua, Okamin julkaisijalla Capcommilla on suoraa kokemusta nimenomaan Zelda-pelien kehittämistä. Itse aion ihan sen takia kokeilla Okamia, voi olla kovakin juttu. Tai sitten säälittävä kopio.

Clacier

16.3.2007, 7:47:46

Miten te voitte verrata Okamia johonkin Spyroon? Minusta niissä ei ole mitään muuta samanlaista kuin tasolta tasolle hyppeleminen. =/ Ja Spyro on kyllä pelinä ihan jees, mutta tähän verrattuna se on ihan paska ja lisäksi todella lyhyt. Ainoastaan kahdessa tunnissa menee kakkonen ja kolmonen läpi. Ykkönen menee tunnissa.

En ole lukenut arvosteluja, mutta kyllähän noi ruutukuvat huvittavan helposti yhdistää susi-Linkkiin -
Eikös Okami ole vanhempi peli kuin toi Twilight Princess? Minun käsittääkseni Okami on ilmestynyt aiemmin kun taas TP on uudempi peli.

Aaah, nyt on ihan pakko päästä taas hehkuttamaan Okamia 67:n pelitunnin ja läpimenon jälkeen. Viimeisen tunnin aikana paruin taas silmäni ruvelle vähän väliä ja välillä oli naama ihan liisterissä kun ei malttanut niistää tai pyyhkiä silmiä kun oli niin liimaantunut tv-ruutuun. Tarina oli niin mahdottoman kaunis ja loppu ihana. Negatiivisia asioita ei omasta mielestäni pelissä ollut kuin muutama, joista ensimmäiseksi osoittautui

Sannin mainitsema Blight, jota ei tuntunut aluksi saavan hengiltä millään vain siksi, että hetkeä jolloin sen kimppuun pystyi hyökkäämään, piti odotella niin kauan. Ark of Yamatossa hoksasin sit kuitenkin, että hei, sen kimppuunhan pääsi hyökkäämään useammin jos vain teki Veil of Mistiä ja koetti samalla mätkiä sitä.

Myös Oni Islandin ja Wawku Shrinen sokkelot ja pari "tee-tämä-juttu-oikein-tai-joudut-aloittamaan-alusta" -kohtaa olivat omiaan raastamaan hermoja, mutta niitä ei onneksi sen enempää viljelty.

Mulla oli aiemmin vähän ristiriitaiset mielipiteet Wakasta, kun ei siitä tuntunut ottavan selvää kenen puolella se on ja tuntui vain vittuilevan koko ajan, mutta sitten viimeisen taistelun alussa kun luulin että se kuolee, niin johan pääsi että "Et nyt saatana mene kuolemaan kun juuri aloin tykätä susta prkl!" Mut ei se sit onneksi kuollutkaan. :lovetus:

Pimeyden Lordi Yami olikin sitten typerimmän näköinen vihollinen koko pelissä. Ensimmäinen reaktio oli puhdas "WTF, Ozma-wannabe?" Reaktio Amaterasun menetettyä kaikki voimansa: "Öö... apua?" Sitten se aukesi, ja reaktio oli "Se... se... se on kala! Kala joka on pallossa! WTF?" Sitten se muuttui vielä Registeel-wannabeksikin. Seuraava muoto olikin jo sit vähän vakuuttavampi, mutta sekin sai silti aikaan reaktion "WTF, käsi?!" ;D Nojoo, ehkä oli vain parempi että oli vähän tyhmemmän näköinen joka suorastaan kerjäsi murskaamista, niin ei tullut samaa ongelmaa kuin aiempien vihulaisten kohdalla. Parhaina esimerkkeinä tietysti Orochi ja Ninetails, jotka olivat niin söpöjä että tappaminen teki ihan pahaa.

Pelissä oli varmaan kauneimmat lopputekstit mitä olen ikinä nähnyt. Meinasin ruveta parkumaan siinäkin. Sitten vielä tuli yksi wtf-reaktio, kun huomasin lopputekstien jälkeen saaneeni parhaat mahdolliset tulokset kaikista muista jutuista paitsi Stray Beadien keräämisestä (joista sen viimeisen olin ilmeisesti vahingossa antanut hävitä), ja sain kaikki mahdolliset Kamik Transformerit ja muut extrat.

Aloitin sitten pelin alusta ja kokeilin ensimmäistä transformeria. Amaterasu muuttui pystykorvaiseksi ja kippurahäntäiseksi koiraksi! :lovetus: Waa, oisitte nähneet sen reaktion. Tipat valuivat taas silmistä ja hytkysin naurusta ja vedin ruisleivät nenään. Ja minä kun luulin ettei toi peli enää voisi mennä söpömmäksi. ;D

Huh, tekipä hyvää. Kyllä ahdisti kun ei eilen illalla jaksanut enää tulla purkautumaan. Missattiin Idolsikin kun loppupaikoissa hurahti ihan huomaamatta tunti pari. Nyt olen entistä vahvemmin sitä mieltä että tämä on paras peli jota olen koskaan pelannut ja voisin maksaa siitä 50¤:n sijasta vaikka sen 100¤ jos ei yhtään halvemmalla mistään saisi.

Herranjestas sentään. :shy:

// typoja

Nehän ovat vaikeita pelejä jos niistä meinasi löytää kaikki timangit ja loharit/orbit/jne. Täyden timanttisaaliin metsästys on Spyron parasta antia, eihän siinä pelissä muuten mitään sisältöä olekaan ..ja timangien kanssa puuhastellessa menee takuulla kauemmin kuin tunti.
Sinun pitäisi joskus tulla katsomaan kun pelaan Spyrot läpi niin näkisit kun joku menee ne edelläluvatuissa ajoissa läpi. p: Toisaalta, olen ne kyllä pariin miljoonaan kertaan mennytkin mutta~ Minulle 3. on ainoa joka loppupuolella tarjoaa edes vähänkään haastetta.

Mutta onkos tuolla mitään tekemistä pelin todellisen haasteen kanssa - sen kun ensi kertaa vedät sitä läpi?
No ei oikeastaan. p: Mutta ei niissä silti ensimmäiselläkään pelikerralla mennyt kuin kahdesta neljään tuntia. Jos kaikki timantit etsi niin arviolta viisi. Siinä ei siltikään ole kuin 3 tuntia enemmän kuin mitä niissä nykyisin menee. Minusta se on törkeän lyhyt aika pelille. :/ Vaikka Okamin peliaika puolittuisikin tusinan läpimenokerran jälkeen, siinä olisi silti 10 kertaa enemmän pelitunteja kuin Spyrossa. :P

Jos pelaat Okamin sata kertaa läpi, niin se siirtyy hyvin äkkiä sinne "helppojen pelien koriin" Spyrojen sekaan :)
Helpompi siitä voi kieltämättä tulla, mutta sitä on silti mahdoton mennä parissa tunnissa läpi vaikka olisi kuinka hyvä ja nopea pelaaja. Tiettyjä asioita pitää tehdä ennen kuin saa kaikki secretit kerättyä ja taidot opeteltua. Lyhyesti, tehtävää on vain niin pirusti, mikä on hyvä asia. Spyroissa voi aina vain rynnätä eteenpäin kun kaikki on matkan varrella. Ja siitä minä en niin kamalasti tykkää. xp

Omenarosvo

16.3.2007, 10:23:48

Weirdo

6.4.2007, 23:59:30

Joo, nyt on n. 20 tuntia pelattu ja vähän on riistiriitaiset fiilikset Okamista. Peli on kyllä ihan laadukas ja viihdytävä seikkailu, mutta empä toisaalta osaa arvostaa peliä jossa ei ole mitään omaa. En oikeasti ole pelannut yhtäkään peliä, joka yhtä häikäilemättömästi varastaa peli-ideansa toisesta pelisarjasta ja lisäksi vielä juonessa, pelihahmoissa, pelimaailmassa jne kopioi saman pelisarjan peliä. En tiedä milloin peli alkujaan julkistettiin, mutta TP:een sudet ja Twilight Realmit tiedettiin niin kauan etukäteen, että olisi jokseenkin naivia väittää etteikö Okami olisi juuri näitä asioissa sitä suoraan kopioinut. Mainitsemattakaan Issunia, joka on aivan päivän selvä kopio OoT:een Navista ja ennen kaikkea MM:n Tatl-keijusta. Ja NPC-keskusteluissakin ilmenee vähän väliä niin zeldamaisia heittoja ja kommelluksia, ettei niitä seitsemän läpipelatun - plus muutaman puolivälissä olevan - Zeldan jälkeen voi oikeasti lukea vakavissaan.

Vähän tähän ollaan eroa haettu sijoittamalla peli japanilaistyyliseen maailmaan ja etenkin musiikki on selvästi erilaista, joten kyllähän Okami perustunnelmaltaan sentään hieman poikkeaa Zeldoista. Pelimaailma toimii oikeastaan todella hyvin, mutta, ähh, että siihenkään ei koitettu luoda hieman omaperäisemopää otetta. Aika usein tuota tutkiessa tulee mieleen sama "ai niin, tämähän oli Zeldassa" - no, usein myös hyvässä mielessä. Etenkin sivualueet ovat kiitettävän laajoja ja tutkittavaa riittää, joskin se on hieman yksipuolista arkkujen ja muiden tavaroiden etsimisätä maastosta - Zeldojen kekseläisyyttä puuttuu. Niitä harvoja luolastojakin vaivaa mielestäni selvä ongelma - melko suoria, selkeitä reittejä ja vähän pulmia, joiden ratkaisut ovat itseestäänselvyyksiä. Niiden lyhyys ei sinällään haittaa, koska niistä jäi kumminkin finalfantasymainen "hyvä kun loppui" -fiilis.

Sitten tuohon pelin innovatiiviseen/uniikkiuteen (miten ikinä taivutetaankaan). Uniikki-heitot käsitän vielä jotenkin, mutten kyllä tajua niin kovasti hehkutettua uudentyyppisyyttä. Tuo piirtäminen ei lisää peliin juuri mitään, mitä ei voisi hoitaa perinteisiin tyyliin ja piirtämällä tehdään suurilta osin samat asiat mitkä muuten tehtäisiin pelaamalla. Eipä pelissä piirrellä kuin kaisloja veteen, viimeistellään vihollisia, korjataan siltoja, räjäytellään seiniä jne jne. - mikä siitä tekee piirtämällä jotenkin erikoisempaa? Ei tuossa piirtämisessä siis erityisessä mitään vikaa ole, poislukien tatin sopimattomuus siihen, mutta toisaalta perinteinen tapa olisi saattanut silti olla viihdyttävämpi. Idea on kyllä hieno, mutta toteutus valitettavan geneerinen.

Pelaaaminen on silti ihan kohtuullisen koukuttavaa. Ohjain pysyy kourassa ainakin muutaman tunnin putkeen, kunhan jaksaa aloittaa. Välillä kyllä alkaa nyppimään kun peli toistaa itseään liikaa ja tavoitteet eri paikoissa eivät juuri tunnu muuttuvan. Muutenkin pelaaminen on turhan yksipuolista, tuntuu että paikat vaihtuvat mutta niissä tehdään samat jutut ja etsitään samat arkut. Tutkiminen on Zeldaan nähden joksenkin tylsempää kun mitään ei tarvitse miettiä ja etsiä tarkemmin, kaikkea löytää melko helposti ja kaikki etenemiseen ja tavaroiden avaamisen liittyvä piirtäminen on liian itseästäänselvää. En oikeasti jaksa innostua piirtämisestä, koska se vie tutkimisesta ja etenemisestä ennemmän pois kuin antaa.

Ei Okami silti huono peli ole, ei yhtään. Vaikka Tarina vaikuttaa aika geneeriseltä (eikä sen "kauneus" ainakan itselleni ole auennut) ja Zeldan kekseliäisyydeestä jäädään selvästi, pidän silti pelistä. Siinä kyllä tehtiin järkevästi, että tämä julkaistaan PS2:lle, GC-julkaisuna tämä olisi heti saanut (ihan aiheellisen) Zelda-kopion leiman ja peli ei varmasti olisi kerännyt kerännyt samanlaisia kehuja mitä nyt se nyt kerää. Kyllä peli ne kehut anaitsee laatunsa puolesta, mutta nuo puheet omaperäisyydesta - ja uniikkiudesta, imo - ovat kyllä vahvasti liioiteltuja. En tiedä saanko tästä jonkun Nintendo-elitistin maineen, mutta sanonpa silti tämän hehkutuksen johtuvan pitkälti nimenomaan alustasta jolle Okami julkaistiin. PS2:lle ollaan pitkään odotettu omaa Zeldaa ja vihdoinkin saatiin peli, joka kestää jotenkuten vertailun Nintendon pelisarjaan - empä vaan usko, että kovin moni näistä unikkiiuden puolesta puhujista on oikeasti pelannut Zeldoja (tai pelaa). Okami on kyllä hyvä peli, itse asiassa helvetin laadukas, mutta se on silti matkinut kaikessa esikuvaansa ja jää hyvyydestään huolimatta hieman yksinkertaiseksi PS-versioksi Zeldasta. Ei PS2 muuta sitä asiaa, että Okami mauttomasti lainaa ideansa Zeldasta. Ehkä vertaan Okamia liiankin suoraan Zeldaan, mutta toisaalta se ihan aiheellista tässä tapauksessa.

Empä oikein tiedä, pitäisikö olla huvittunut koko pelistä vai kehua sitä sen laadukkuuden takia. Milloin mitenkin. Joka tapauksessa, lopputeksteissä pitäisi viimeisenä komeilla seuraavat tekstit:

Original Idea
Shigeru Miyamoto

Original Gameplay
Shigeru Miyamoto
Eiji Aonuma

Clacier

8.4.2007, 13:23:14

Peli on kyllä ihan laadukas ja viihdytävä seikkailu, mutta empä toisaalta osaa arvostaa peliä jossa ei ole mitään omaa.
Ihan kuin ennen Okamia ei olisi yhdessäkään pelissä Zeldojen lisäksi juostu paikasta toiseen, mäiskitty vihollisia, tapettu pomovastuksia, kerätty aarteita ja valittuna sankarina pelastettu maailmaa/universumia? Eiköhän melkein kaikissa seikkailupeleissä perusideana ole juuri tuo. Ja toimiihan se.

En oikeasti ole pelannut yhtäkään peliä, joka yhtä häikäilemättömästi varastaa peli-ideansa toisesta pelisarjasta ja lisäksi vielä juonessa, pelihahmoissa, pelimaailmassa jne kopioi saman pelisarjan peliä.
Sano yksikin paikka missä se niin tekee.

Okami sijoittuu muinaiseen Japaniin, ja suurin osa tarinan hahmoista perustuu japanilaisten mytologioiden hahmoihin. Pelissä on luomiskertomuksen lisäksi miksattu vähän sieltä sun täältä japanilaisista kansataruista sun muista kertomuksista sekä hyviksiä että pahiksia että juonta. Mikäli Zeldoissa (muka) on jotain niin täsmälleen samanlaista kuin Okamissa, kuten jotkut väittävät, niin minä en ainaskaan ole sellaista huomannut. Puhumattakaan siitä, kun tartutaan tuohon että Twilight Princess "oli ensin." Nii-in~, mutta kumpikohan oli ensin, Zeldat vai Japanin myytit? :P Tässäpä jotain:

Japanin mytologia lyhyesti (http://en.wikipedia.org/wiki/Japanese_mythology), Auringon jumalatar Amaterasu (http://en.wikipedia.org/wiki/Amaterasu), Tsukuyomi, kuun ja yön jumala (http://en.wikipedia.org/wiki/Tsukuyomi), Susano, meren jumala (http://en.wikipedia.org/wiki/Susanoo), Kusanagi-miekka (http://en.wikipedia.org/wiki/Kusanagi), Yomi (http://en.wikipedia.org/wiki/Yomi), Yamata no Orochi (http://en.wikipedia.org/wiki/Orochi), Kiinalaiset horoskoopit (http://en.wikipedia.org/wiki/Chinese_astrology).

Mainitsemattakaan Issunia, joka on aivan päivän selvä kopio OoT:een Navista ja ennen kaikkea MM:n Tatl-keijusta.
COUGH. (http://en.wikipedia.org/wiki/Issun-b%C5%8Dshi) Ja miksen koskaan kuule valituksia vaihteen vuoksi vaikkapa Sparxista tai AkuAkusta? Näitä päähenkilöiden mukana roikkuvia vitsikkäitä pikkuhahmojahan piisaa vaikka muille jakaa. Mutta se onkin sit näköjään ihan eri asia jos juuri tässä pelissäkin on sellainen. =)

Weirdo

9.4.2007, 1:15:04

Ihan kuin ennen Okamia ei olisi yhdessäkään pelissä Zeldojen lisäksi juostu paikasta toiseen, mäiskitty vihollisia, tapettu pomovastuksia, kerätty aarteita ja valittuna sankarina pelastettu maailmaa/universumia? Eiköhän melkein kaikissa seikkailupeleissä perusideana ole juuri tuo. Ja toimiihan se.Joo, perusidea ja pelikonseptin suora kopiointi toisesta pelistä ovat kaksi eri asiaa. Okamissa pelkästään eri paikat vaikuttavat yleisilmeltään Zeldasta kopioituja, mikä näkyy monissa pikkuasioissa jos niitä jaksaa etsiä. Cell-Shadingin on tietysti osuutensa asiaan, mutta en silti pidä sattumana miten värit ovat Okamissa melkein samat kuin WW:ssä ja miten ruoho, tiet/polut, aidat sekä monet objektit muistuttavat tyyliltään - ja niiltä väreiltään - vahvasti WW:tä. Juuri noissa pienissä objekteissa, kuten esim. lukoissa, aseissa, kilvissa ym. tullaan jälleen aika lähelle WW:n tyyliä.

Ympärristön interaktiivisuus on jo täysin Zeldasta pöllityy. Matkan varrella on koko ajan kaikenlaisia ruukkuja, pääkalloja ja muita pieniä rikottavia esineitä sekä räjäytettäviä - kaikki viimeisen päälle Zeldaa. Tosin kyllähän monessa muussakin pelissä vastaavista esineistä saa lisäsälää, jos se riittä perusteluksi sille, että tässäkin asiassa on omien ratkaisujen sijaan käytetty Zeldaa ja kaiken päälle esineet vielä rikkouvat samaan tapaan pelaajan kerättäväksi ja näyttävät samanlaisiltakuin Zeldassa - siitä Okamin omalaatuisesta puhuttessa. Luolaistoissakin perusrakenne on lähes sama, pulmat saman tyylisiä, joskin selvästi helpompia, samanlaiset pomot - ei mitään, mikä tekisi niistä erilaisia.

Osittaisen kopioinnin olisin kyllä hyvin ymmärtänyt, ihan kaiken kopiointia en - no, kehittäjähän puolisuoraan myönsi sen. Kyllä huomaakin että on varmasti pelannut kaikki 3D-Zeldat läpi.

Okami sijoittuu muinaiseen Japaniin, ja suurin osa tarinan hahmoista perustuu japanilaisten mytologioiden hahmoihin. Pelissä on luomiskertomuksen lisäksi miksattu vähän sieltä sun täältä japanilaisista kansataruista sun muista kertomuksista sekä hyviksiä että pahiksia että juonta. Mikäli Zeldoissa (muka) on jotain niin täsmälleen samanlaista kuin Okamissa, kuten jotkut väittävät, niin minä en ainaskaan ole sellaista huomannut. Puhumattakaan siitä, kun tartutaan tuohon että Twilight Princess "oli ensin." Nii-in~, mutta kumpikohan oli ensin, Zeldat vai Japanin myytit? :P Tässäpä jotain:Taisi mennä asia jokseenkin ohi.

Aloitetaan nyt ensin vaikka Cursed Zonella ja pelimaailmalla - joo-o, mitäköhän mahtaa muistuttaa aika huvittavan paljon. Koko konsepti siitä, että pitää pelastaa eri alueita elinkelpoisiksi on suoraan pöllitty TP:eestä ja sehän nimenomaan tiedettiin jo ennen E3:a '05, että TP:ssä Twilight täytyy nimenomaan siivota Hyrulestä. Ainoa ero on siinä, että Okamissa ei mennä Cursed Zonessa, kuten TP:ssä mennään Twilightissa. Muuten koko idea on suoraan pöllitty TP:stä ja on myös graafisesti lähes identtinen Twilightiin. Muitakin huvittavan selviä yhtälaisyyksiä kyllä löytyy, kuten tuo pelin aloituskylä, joka kaikkine paikkoineen ihmeesti muisuttaa WW:n Outset Islandia (myös aloistuskylä). Tai miten se olisi yksinäinen puunhakkaaja siellä Nippon Fieldillä, onhan tuollainen aikaisemmin nähty, puhumattakaan siitä pommikaupasta tai taistelutekniikkojen opettajasta jne. En nyt edelleen tarkoita, että se on pelkästään kopiointia, jos vastaavia on muissakin peleissä, mutta noiden paikkojen graafinen tyyli, sivuhahmojen jutut plus ongelmat ovat kaikia jokseenkin sellaisia, mitä Zeldat ovat täynnä.

Noista mytologioista en sinällänsä välitä, ne tuntuvat olevan sivujuttuja tyypillisen yksinkertaisessa tarinassa. Tarina en edes väittänyt Zelda-kopioksi, vaikka tapa jolla alku kerrotaan on kyllä sekin melko suoraan otettu WW:stä. Joskin huomattavasti pitempi versio. Susi menköön sitten tarinan piikkiin, jos sitä sillä haluaa perustella, Zeldakin kyllä lainailee paljon oikean maailman jutuista, joten ei tuo ei nyt siinä mielessä suoraa kopiointia. Ulkönäöltään tuo silti huvittavasti muistuttaa TP-sutta ja grafiikkatyyli on WW:tä, joskus enemmän, joskus vähemmän.

COUGH. (http://en.wikipedia.org/wiki/Issun-b%C5%8Dshi) Ja miksen koskaan kuule valituksia vaihteen vuoksi vaikkapa Sparxista tai AkuAkusta? Näitä päähenkilöiden mukana roikkuvia vitsikkäitä pikkuhahmojahan piisaa vaikka muille jakaa. Mutta se onkin sit näköjään ihan eri asia jos juuri tässä pelissäkin on sellainen. =)Niin, tässäkään ei ollut kymymys onko tällaisia enemmänkin, vaan siitä millaisia ne ovat. Noilla akuilla ja muilla vastaavilla ei ole mitään yhteistä Naviin ja Tatliin niin ulkoisesti kuin käytökseltään, toisin kuin tuolla Issunilla, jonka jatkuva nalkutus ja pomppiminen ovat suoraa Navi/Tatl-kopiointia. Issun on varmaan selkein yksittäinen Zelda-kopio Okamissa, jos niitä pitää erikseen hakea.

Jatketaan sitten jos jaksan Okamin vetäistä läpi. Ihan viihdyttävä peli, ei siinä mitään, vaikka onkin Zeldaa huomattavasti yksitoikkoisempaa paahtamista.

stuf

9.4.2007, 1:52:28

Noh, vastataampa sitten "kunnolla", trolli trolliin, tai miten sen sanoisi.

Näin aiheeseen liittyen, omasta mielestäni on varsin huvittavaa että Okamia sanotaan Zelda-ripoffiksi. Tarpeeksi kun asioita vääntelee niin ehkä asia onkin näin, samalla lailla kuin 1+1=3. Totta helvetissähän pelit alkaa näyttämään toisiltaan tässä maailmassa, kun pyörä on jo kerran keksitty.

Zeldasta puheenollen, niin Ocarina of Time on varmasti yksi mahtavemmista peleistä mitä olen pelannut, jos pelissä olisi pelikello niin se näyttäisi jo puolta tuhatta tuntia kepeästi. Samoin oli Wind Waker, mutta Twilight Princess oli omalta osalta pettymys - peli hieman enemmin tai vähemmin pölyttynyt hyllyssä.

En jaksa oikeastaan välittää sattuuko ympärillälojuvat ruukut olevaan kuin suora kopio Zeldasta (tuleeko kellekään mieleen että Hyrulessa taitaa olla inflaatio meneillään kun ruohosta löytyy kasoittain rahaa?), koska näitä esineitä nähdään ehkä, en tiedä, mutta 96% tämäntyyppisissä peleissä.

Toisaalta tietenkin, Okami vaikuttaa hieman Wind Waker -kopiolta - siinä mielessä että siinä käytetään samalla tavalla celshadingia hyväksi. Savukiekurat mm. ovat samannäköisiä ja tuulenpuuskat jotka näkyvät ilmassa. Minusta on tosin huvittavaa miten pääsi kokonaan tästä kopiodetektorista läpi mistä kaikkialta Wind Waker on itse alkuperäisen postaajan sanoin pöllinyt omia asioitaan (katsotaan niitä tiettyjä baltianmaan piirrettyjä ja tuoreimpana esimerkkinä taitaa löytyä Nekojiru-sou (http://anidb.info/perl-bin/animedb.pl?show=anime&aid=1027)).

Noh, kutakuinkin. Mielipiteensä kullakin. Molemmat kivoja pelejä, omalta osaltani Okami tuntui vähemmän turhauttavalta kuin TP.

Dreamfly

9.4.2007, 2:39:37

...Paljon fanipojan tilitystä...

Miksi ylipäätänsä vaahtoat tästä asiasta? Oletko ostanut pelin ja nyt kadut menetettyjä rahojasi vai? Kannattaa ehkä ensi kerralla vuokrata/lainata joltakin peli ennen kuin hankit sen itsellesi.

Vai ärsyttääkö sinua toisten ideoiden varastelu? Peli ei ole edes menestynyt kaupallisesti juuri ollenkaan, joten mitä väliä vaikka siinä sattuisi olemaan joitakin Shigeru Miyamoton ideoita. Ei kukaan Capcomilta/Cloverilta ole päässyt rikastumaan niillä ideoilla, joten mikä on ongelma?

Omalta osaltani voin todeta Okamin olevan muutaman ensimmäisen tunnin perusteella kevyesti parempi ja viihdyttävämpi kuin yksikään pelaamani Zelda SNES:n ALTTP:n jälkeen.

LAV-Kitsune-

9.4.2007, 14:00:45

Ensimmäinen posti näillä foorumeilla, ja se menee kaikessa epäloogisuudessaan Ookamista kertovaan ketjuun. Kyllä ne kuvauksetkin sinne pian tulevat, mutta anyways ookamista puhutaan nyt siis.

Ookami on ehkä yksi hienoimpia pelejä mitä olen ikinä nähnyt. Pelin tekijät ovat tehneet mielestäni todella rohkean ratkaisun käyttää japanilaista kalligrafiaa jäljittelevää animaatiota. Screenshotit eivät ehkä näytä hääppöisiltä, mutta kun peliä pelaa itse, herää kaikki nuo kalligrafiat henkiin ja tulos on henkeä salpaava. Grafiikka muistuttaa ehkä eniten olemassa olevista peleistä Viewtiful Joeta, mikä ei ole lainkaan pahasta. Harmi vain että suuri osa kuluttajista päätti, että tällainen grafiikka ei ole kaunista ja siksi peli ei myynytkään tähtitieteellisesti.

Pelissä on paljon kaunista luontoa ja hahmot ovat hyvin persoonallisia ja sympaattisia jokainen omalla tavallaan. Pelin kantava ajatus jumalasta joka herättää maailmaa eloon siveltimellä on kaunis ja erilainen. Sen sijaan että päähahmo olisi kylmä tappaja, mitä niin monessa pelissä näkee on se tässä lempeä susijumala (tai oikeastaan se kai on koira), joka auttaa kaikkia ihmisiä ja eläimiä ja herättää luonnon eloon. Sivellin tekniikoiden hallinta ja käyttäminen on hauskaa ja haasteellista ainakin alussa. Kumma kuinka kukaan ei ole maininnut vielä, että tämä peli suorastaan kiljuu päästä wiille. Tätä olisi niin mahtava heilutella kunnon wii kapulalla.

Tarina ja juoni yhdistelee mukavasti kaikenlaisia japanilaisia tarustoja ja peli onkin vielä hauskempi jos niistä tietää jotain ennalta. Syy miksi pidän Ookamista paljon enemmän kuin nintendon Zelda peleistä, joihin ookamia on paljon verrattu (omistan ooc:n, ww:n ja mm:n) on se, että peli on aikuismaisempi (jos tuollaista sanaa nyt voisi käyttää). Kun
Zeldoissa miniquesteissa kerätään kukkoja aitaukseen, autetaan räkänokkaisia poikia tai räpsitään kuvia hienoista maisemista, niin Ookamissa korjataan siveltimellä vesipyörä, jotta kyläläiset saavat sakea, tehdään rituaaleja joilla luonto herää henkiin yms. Yleensäkin peli on enemmän makuuni mm. kommenttien takia joita issun heittelee "WOW Iso tissinen BABE! Meidän täytyy odottaa tuota!"

Bossi tappelut ovat mahtavia suurine bosseineen ja massiivisineen liikkeineen. Taistelut hoituvat niissäkin mielestäni varsin mielekkäästi tyyliin: bossi heittää hyökkäyksiä ja Amaterasu vastaa siihen kumoavalla sivellin voimalla ja iskee sitten takaisin. Jotkut taistelut vaativat kekseliäisyyttä, jotkut vain kärsivällisyyttä tai puhdasta taitoa (varsinkin loppupelin spider cavet). Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan; pelissä on hyvin paljon tekemistä. Jo pelin läpijuoksuun menee vähintään se 30 tuntia. Jos haluaa kerätä kaikki aarteet ja salaisuudet, nousee aika ainakin toisella 30 tuntisella. Ei enää pettymistä joka koitti minullekin jokaisen zelda pelin jälkeen; "Tässäkö tämä nyt oli....noh oli se kuitenkin ihan hyvä".

Tämä peli on ehdottomasti ostamisen arvoinen, ja kyllä tästä olisi maksanut ihan ilomielin vaikka kaksinkertaisen hinnan. Harvoin nimittäin löytää mitään näin omaperäistä ja kaunista peliä, joka tempaa mukaansa niinkin tehokkaasti kuin Ookami tekee. Ei kannata kuunnella kaikkea pahaa mitä pelistä puhutaan, koska moni nintendon fani poika tätä dissaa ja jos tuntee olonsa vielä vähän epävarmaksi niin testaa vaikka peliä jossain peliliikkeessä ennen ostopäätöstä. Silloin ainakin grafiikka ja omaperäisyys näkyvät parhaiten.

Ihan vielä lopuksi kommentoin nuita weirdon hassuja kommentteja. Jos pelissä on ruukkuja jotka räjähtää samalla tavalla kuin zeldassa ja jopa teitä ja ruohoa, niin kannattaisi varmaan koettaa jotain muitakin pelejä kuin zeldoja. Tuskin arvaatkaan kuinka monessa pelissä rikotaan ruukkuja ja kuinka monessa pelissä huomaat teitä ja ruohoa, puunhakkaajista puhumattakaan ;D ja varmasti pelistä alkaa löytymään samankaltaisuuksia jos sitä vertaa kokonaiseen pelisarjaan. Vähän sieltä ja vähän täältä, joo kyllä näyttää aika samalta. Nauti hyvä ihminen pelistä eläkä syynää sitä suurennuslasin kanssa ja unohda hetkeksi ne Zeldat, vaikak mainioita pelejä ovat nekin.

Omenarosvo

9.4.2007, 18:18:40

Syy miksi pidän Ookamista paljon enemmän kuin nintendon Zelda peleistä, joihin ookamia on paljon verrattu (omistan ooc:n, ww:n ja mm:n) on se, että peli on aikuismaisempi (jos tuollaista sanaa nyt voisi käyttää). Kun
Zeldoissa miniquesteissa kerätään kukkoja aitaukseen, autetaan räkänokkaisia poikia tai räpsitään kuvia hienoista maisemista, niin Ookamissa korjataan siveltimellä vesipyörä, jotta kyläläiset saavat sakea, tehdään rituaaleja joilla luonto herää henkiin yms. Yleensäkin peli on enemmän makuuni mm. kommenttien takia joita issun heittelee "WOW Iso tissinen BABE! Meidän täytyy odottaa tuota!"
LOL

Mitäs jos odottaisit että ne pallit laskeutuu ennen kuin alat puhumaan aikuisuudesta. Zelda on neutraalimpi aiheiltaan, muttei missään nimessä lapsellinen.

Weirdo

9.4.2007, 18:44:41

Paljon fanipojan tilitystä
Hehheh, ei vittu. Päivän naurut.

Miksi ylipäätänsä vaahtoat tästä asiasta? Oletko ostanut pelin ja nyt kadut menetettyjä rahojasi vai? Kannattaa ehkä ensi kerralla vuokrata/lainata joltakin peli ennen kuin hankit sen itsellesi.

Vai ärsyttääkö sinua toisten ideoiden varastelu? Peli ei ole edes menestynyt kaupallisesti juuri ollenkaan, joten mitä väliä vaikka siinä sattuisi olemaan joitakin Shigeru Miyamoton ideoita. Ei kukaan Capcomilta/Cloverilta ole päässyt rikastumaan niillä ideoilla, joten mikä on ongelma?

Omalta osaltani voin todeta Okamin olevan muutaman ensimmäisen tunnin perusteella kevyesti parempi ja viihdyttävämpi kuin yksikään pelaamani Zelda SNES:n ALTTP:n jälkeen.Jep jep, syytä onkin noilla jutuilla puhua muiden fanipoikuudesta. Arvostelukyvytön pelle, joka ei kestä asiallista kritiikiä, on nimenomaan fanipoika.

Clacier

9.4.2007, 21:41:11

Okamissa pelkästään eri paikat vaikuttavat yleisilmeltään Zeldasta kopioituja, mikä näkyy monissa pikkuasioissa jos niitä jaksaa etsiä.

Minä sain tuosta lauseesta käsityksen, että sinä ihan etsimällä etsisit tästä pelistä pikku juttuja, jotka on mahdollisesti nähty Zeldassa ja miksei muuallakin. Ymmärsinkö väärin? Voisin minäkin löytää vaikka FFVII:sta samankaltaisuuksia Gran Turismojen kanssa jos vain alkaisin toden teolla etsiä. ;p

Cell-Shadingin on tietysti osuutensa asiaan, mutta en silti pidä sattumana miten värit ovat Okamissa melkein samat kuin WW:ssä ja miten ruoho, tiet/polut, aidat sekä monet objektit muistuttavat tyyliltään - ja niiltä väreiltään - vahvasti WW:tä. Juuri noissa pienissä objekteissa, kuten esim. lukoissa, aseissa, kilvissa ym. tullaan jälleen aika lähelle WW:n tyyliä.

Eli siis jos pelissä on vihreää ruohoa, kellertavan ruskeita teitä yms, minkäs värisiä ne tiet ja ruoho nyt yleensäkin ovat, ja jotka ovat (surprise) saman värisiä kuin Zeldoissakin, tarkoittaa, että ne on kopsittu Zeldoista? Älä viitsi. Kaikissa peleissä mitä itse olen pelannut on ollut noita edellä mainitsemiasi juttuja, mutta jostain syystä en näe siinä mitään väärää. x> Ja jos tuo nyt väreistä on kiinni, niin minusta WW:ssa on huomattavasti räikeämpi ja puhtaampi värimaailma, kun taas Okamissa värit ovat murretumpia ja vaikutelma on enemmänkin maalauksellinen ja sanoisinko, enemmän taiteellinen.

Lisäksi WW näyttää huomattavasti enemmän, miten sen nyt sanoisin, no, pelimäisemmältä, kun taas Okami on kuin maalaus. WW:ssä ei ole maalauksellisuutta nimeksikään. Ja olin jostain lukevinani, ettei Okamissa ole yhtä paljon ongelmanratkaisua kuin Zeldoissa = huono juttu. Mikä ongelma? Zeldat ovat ongelmanratkaisupainotteisia, kun taas Okami enemmänkin tasoloikkaa, vaikka ongelmanratkaisua välillä tuleekin.

Noista aseista taasen, tarussa Amaterasu antoi pojanpojalleen kolme pyhää aarretta, jotka olivat miekka, peili ja kaulaketju. Olisiko ne pitänyt kenties peliin korvata jollain muulla jotta niillä ei vahingossakaan olisi yhteyksiä muihin peleihin (tässä tapauksessa Zeldaan)? x>

Ja sitten tuosta unohtui sanoa, kun mainitsit, että siveltimellä tehtävät asiat olisi yhtä hyvin voinut hoitaa perinteisillä menetelmilläkin. Samassa viestissä kuitenkin sanoit, ettei pelissä ole mitään omaa. Missä muussa pelissä tarkalleen käytetään sivellintä aseena? Yksi niistä todella uniikeista asioista Okamissa ja sinä sanot että mieluummin hoitaisit asiat jollain vanhalla tavalla? Ei susta ota selvää. :p

Matkan varrella on koko ajan kaikenlaisia ruukkuja, pääkalloja ja muita pieniä rikottavia esineitä sekä räjäytettäviä - kaikki viimeisen päälle Zeldaa.

Repesin. Aivan kuin missään muissa peleissä ei saisi olla rikottavaa pikkusälää kuin Zeldassa. =) Jälleen kerran, kaikissa peleissä mitä olen pelannut (ropet, tasoloikat etupäässä) on ollut arkkuja ja ruukkuja tai laatikoita, joita on saanut rikkoa ja joista on saanut rahaa tai muuta tavaraa.

- samanlaiset pomot - ei mitään, mikä tekisi niistä erilaisia.
Spider Queen oli ainoa noista kaikista Okamin pomoista joka edes vähän muistutti Queen Oghmaa, mutta sekin vain osittain nimensä puolesta. Ulkonäöllä ja kyvyillä ei ole mitään yhteistä.

Koko konsepti siitä, että pitää pelastaa eri alueita elinkelpoisiksi on suoraan pöllitty TP:eestä ja sehän nimenomaan tiedettiin jo ennen E3:a '05, että TP:ssä Twilight täytyy nimenomaan siivota Hyrulestä.
*animefall* Jälleen kerran mie en kerta kaikkiaan käsitä mitä niin ihmeellistä tässäkin on. Joka ikisessä pelissä mihin itse olen törmännyt, päästään kentästä toiseen pelastamalla hyvikset ja tappamalla pahikset, jolloin kaikki ovat iloisia ja elämä jatkuu ja edetään seuraavaan kenttään.

Tarina en edes väittänyt Zelda-kopioksi, vaikka tapa jolla alku kerrotaan on kyllä sekin melko suoraan otettu WW:stä.

Edellisessä viestissäsi sanoit, että juoni on varastettu. Miten se olisi pitänyt tulkita? Tuosta pelin alkujen kerrontatavasta taasen, niissä ei ole muuta samanlaista kuin värit, musta ja kellertävän ruskea. WW:n alku muodostuu pelkistä 1200-luvun tyylisistä piirroksista, kun taas Okamissa jälki on selvästi sivellinmäisempää ja on kerrottu japanilaiseen varjoteatterityyliin, ja mukana on myös animaatioita. Ei sillä että tuollainen kerrontatapa kuvilla eikä action-täytteisellä alkuvideolla olisi mitenkään uusi idea kummankaan pelin kohdalla.

Noilla akuilla ja muilla vastaavilla ei ole mitään yhteistä Naviin ja Tatliin niin ulkoisesti kuin käytökseltään, toisin kuin tuolla Issunilla, jonka jatkuva nalkutus ja pomppiminen ovat suoraa Navi/Tatl-kopiointia.

Issunilla on kuitenkin selkeä luonne ja ulkonäkö, eikä hänen tehtävänsä ole ainoastaan antaa ohjeita ja roikkua mukana. Navi ja Tatl ovat pelkkiä valopalloja joilla on siivet, ja jotka vain neuvovat mitä tehdä. Eipä kumpikaan ole tainnut toistaiseksi kuolailla isotissisten papittarien perään tai muuta yhtä tervettä? ;>

Muitakin huvittavan selviä yhtälaisyyksiä kyllä löytyy, kuten tuo pelin aloituskylä, joka kaikkine paikkoineen ihmeesti muisuttaa WW:n Outset Islandia.
Miltä osin tarkalleen? Koska Kamikissakin on puita, ruohoa ja teitä? En ole voinut välttyä miettimästä, että mahdatko olla pelannut mitään muita pelejä kuin Zeldoja? :/

Jos tämä olisi kuin olisikin niin törkeä ja täsmälleen samanlainen rip off kuin jotkut väittävät, niin eiköhän Zeldan tekijäporukka olisi jo lähetellyt vastapuolelle haastelappusia. Jos rikottavat ruukut ja miekat sun muut eivät heitäkään vaivaa, niin miksi se vaivaa niin kovasti faneja?

//Joo, mulla ei ollut muuta tekemistä. x>

LAV-Kitsune-

9.4.2007, 22:50:06

Kylläpä antoivat ihmisen minulle hyvän ensivaikutelman näistä foorumeista tässä topicissa. Kyseessä on kuitenkin Ookami thread, joten puhuin ookamista ja kerroin oman mielipiteeni. Näin asialliseksi mainita tietenkin zeldan, koska niin moni vertailee näitä pelejä keskenään. Noh, jotkut ihmiset ilmeisesti kaipaavat vähän lisää perusteluita nuista asioista ja haluaisivat tehdä tästä puhtaan riitely ketjun. Perustellaampa lisää siis.

Nintendon linja on ollut kautta aikojen se, että tehdään pelejä jotka sopivat kaikille. Shigery Myamoto onkin minusta aika hieno ihminen kun on päättänyt tuollaisia, sillä maailmassa jossa seksi ja väkivalta ovat myyntivaltteja söpöt pikku pastellimaailmat ja otukset leimataan helposti roskaksi.

Nintendon persoonallinen tyyli näkyy parhaiten sen omissa peleissään, kuten zeldat, mariot, pokemonit ja pikminit (mainittakoon että olen pelannut kaikkia nuita pelejä ja omistan vielä monta niistä, lisäksi olen omistanut kaikki nintendon konsolit). Nintendo kuitenkin rajoittaa myös muiden valmistajien pelejä, kuten esim. gameboylle tehtyjä ff tacticseja ja muinaisessa menneisyydessä super nintendon ff3:sta niin, ettei niissä ole mitään liian rankkaa, mikä eroaisi nintendon tyylistä. Tästä syystähän ff7:kin vaikutti aikoinaan aika rankalta tapaukselta, koska nintendo ei ollut enää sensuroimassa pelisarjaa, vaan Square sai toteuttaa pelin kuten halusi.

Tässä pääsenkin nyt siihen pointtiin jonka herra Omenarosvo kaikessa viisaudessaan luki ja ymmärsi täysin väärin. Nintendon pelejä on hiukan sensuroitu, jotta ne olisivat kaikille sopivia, tulee sinne myös tapauksia jotka laimentavat hahmojen persoonaa naurettavuuksiin. En esimerkiksi pidä lainkaan hahmoista kuten ww:ssä olevat merirosvot. Merirosvoja siis, ja he kiroilevat kuin Ned Flanders, ja ovat ehkä vielä hitusen verran kiltimpiä. Kuulostaa juuri raivoisilta merirosvoilta, joita kaikki hyrulen väki pelkää. Sama pätee ww:ssä muuhunkin kaupungin väkeen ja aika moneen muuhunkin nintendon peliin. Sopiihan se söpöstely sillointällöin, mutta liika söpöily tulee korvista ulos ja liika luonteiden putsailu ja sensuuri vie peliltä kaiken särmän pois.

Jotta nyt varmasti ymmärretään mitä tarkoitan niin lyhyesti vielä näin: Pidän zelda peleistä (ei minulla muuten niitä olisi kolmea kappaletta), mutta Ookami on mielestäni parempi, koska siinä on särmää. Lisäksi Ookami on kaunis ja jopa taiteellinne ja sinä on kaikki hyvän pelin elementit.

Mitäs jos odottaisit että ne pallit laskeutuu ennen kuin alat puhumaan aikuisuudesta. Zelda on neutraalimpi aiheiltaan, muttei missään nimessä lapsellinen.

En minä missään vaiheessa sanonut sitä lapselliseksi, ja mitä niihin palleihin tulee, niin ne on kasvatettu jo aikaa sitten ja aivotkin on kasvatettu siinä samalla *virne*. Suosittelisin samaa myös teille.

Dreamfly

9.4.2007, 23:56:36

Hehheh, ei vittu. Päivän naurut.

Jep jep, syytä onkin noilla jutuilla puhua muiden fanipoikuudesta. Arvostelukyvytön pelle, joka ei kestä asiallista kritiikiä, on nimenomaan fanipoika.

Et näköjään osaa vastata yksinkertaisiin sinulle esitettyihin kysymyksiin, vaan käyttäydyt epäasiallisesti ja sivuutat koko viestini pointin.

Valitettavasti Omenarosvon kommentti sattui väärälle henkilölle, joten laitetaan se nyt tähän:

Mitäs jos odottaisit että ne pallit laskeutuu ennen kuin alat puhumaan

edit: Löytyihän se ignore-lista, kun vähän aikaa tutkiskelin asetuksia. Loistava keksintö.

Gabriel

10.4.2007, 12:19:21

Nintendon linja on ollut kautta aikojen se, että tehdään pelejä jotka sopivat kaikille. Shigery Myamoto onkin minusta aika hieno ihminen kun on päättänyt tuollaisia, sillä maailmassa jossa seksi ja väkivalta ovat myyntivaltteja söpöt pikku pastellimaailmat ja otukset leimataan helposti roskaksi. -- Nintendo kuitenkin rajoittaa myös muiden valmistajien pelejä, kuten esim. gameboylle tehtyjä ff tacticseja ja muinaisessa menneisyydessä super nintendon ff3:sta niin, ettei niissä ole mitään liian rankkaa, mikä eroaisi nintendon tyylistä. Tästä syystähän ff7:kin vaikutti aikoinaan aika rankalta tapaukselta, koska nintendo ei ollut enää sensuroimassa pelisarjaa, vaan Square sai toteuttaa pelin kuten halusi.
Voi tietysti olla, että ymmärsin väärin, mutta Nintendoko sensuroi? (http://cubemedia.gamespy.com/cube/image/article/539/539956/resident-evil-4-20040818025734689.jpg)

Okamia ei ole tullut pelattua vaikka ihan mielenkiintoiselta vaikuttaakin. En tiedä, milloin tulee pelattua, kun tässä on monta muutakin pelin kokoista aukkoa sivistyksessä paikattavana. Esimerkkinä vaikkapa kaikki ne Okamia kuulemma muistuttavat Zeldat. :eh:

Omenarosvo

10.4.2007, 16:06:25

Nintendon pelejä on hiukan sensuroitu, jotta ne olisivat kaikille sopivia, tulee sinne myös tapauksia jotka laimentavat hahmojen persoonaa naurettavuuksiin. En esimerkiksi pidä lainkaan hahmoista kuten ww:ssä olevat merirosvot. Merirosvoja siis, ja he kiroilevat kuin Ned Flanders, ja ovat ehkä vielä hitusen verran kiltimpiä. Kuulostaa juuri raivoisilta merirosvoilta, joita kaikki hyrulen väki pelkää. Sama pätee ww:ssä muuhunkin kaupungin väkeen ja aika moneen muuhunkin nintendon peliin. Sopiihan se söpöstely sillointällöin, mutta liika söpöily tulee korvista ulos ja liika luonteiden putsailu ja sensuuri vie peliltä kaiken särmän pois.Ääh, miulle tulee vain tunne että sinun käsityksesi Wind Wakerista pelinä on hieman kummallinen. Ei niiden merirosvojen tarvitse eikä pidäkään olla oikeasti pelottavia. Wind Waker on lasten piirrosanimaation näköinen ja oloinen satu. Eihän muumeissakaan mörkö ole oikeasti pelottava (paitsi ihan pienimmille), ja se on silti hieno hahmo :)

WW:n merirosvot ovat oman universuminsa merirosvoja, eli "hurjia merten kauhuja joita kaikki pelkäävät" (joita oikeasti kukaan ei pelkää). Särmää voi pelillä olla muullakin tavoin kuin kiroilulla, sydämen ulos kaivamisella ja yleisellä teurastamisella. Ei sillä siis että teurastamisessa olisi mielestäni jotain vikaa. Sellainen ei vain olisi ehkä sopinut Wind Wakeriin :P

LAV-Kitsune-

10.4.2007, 21:31:41

Tuosta edellisestä päätellen me ollaan ilmeisesti aika samoilla linjoilla ww:n kanssa. Se on todellakin aika satumainen peli. Kommentissani vain kaikuu pieni pettymys siitä kun odotin jo ww:stä tulevan sellaista kuin TP:stä tuli, ennakkokuvat kun uudesta zelda pelistä silloin muinoin vaikuttivat todella hienoilta. Söpöily ja tarinamaisuus on ihania sopivassa suhteessa (sanon minä joka omistaa 5 eri pokemon peliä), ja söpöyden takia ostinkin tuon ww:n joskus aikanaan, mutta se ei vain iskenyt lainkaan. Tuntui vain niin väärältä nähdä hoteimmaksi äänestetty miespuolinen sankari sellaisena pikku taaperona *hikitippa*. Mentiimpäs nyt ihan offtopic tässä, anteeksi kaikille siitä.

Voi tietysti olla, että ymmärsin väärin, mutta Nintendoko sensuroi? (http://cubemedia.gamespy.com/cube/image/article/539/539956/resident-evil-4-20040818025734689.jpg)

Okamia ei ole tullut pelattua vaikka ihan mielenkiintoiselta vaikuttaakin. En tiedä, milloin tulee pelattua, kun tässä on monta muutakin pelin kokoista aukkoa sivistyksessä paikattavana. Esimerkkinä vaikkapa kaikki ne Okamia kuulemma muistuttavat Zeldat. :eh:

Täytyypä sanoa että ihan "TURSK!" On sen verran hieno kuva *nauraa*. Kommentoin ehkä vähän huonosti tuota "sensuuria". Nintendohan ei enää säätele muiden valmistajien pelejä lainkaan, tuttu linja näkyy lähinnä vain omissa peleissä (tp:tä pelanneena en tiedä miten synkkä se sitten on). Asia oli kuitenkin eri vielä joskus NES:in ja SNES:in aikaan, ja saattoi olla vielä 64:änkin aikaan. Tuolloin peleissä ei ollut turhia raakuuksia ja sen vuoksi aikoinaan mortal combatkin herätti suurta kohua. Nintendo ei siis suoranaisesti sensuroinut, mutta vähän pyrki hillitsemään liikaa väkivaltaa ja seksuaalisuutta peleissä. Toivottavasti tämä selvensi hiukan asiaani ^_^

Niinjuu, ja ehdottomasti kannattaa edes koettaa Ookamia. On se sen verran erikoinen tapaus, vähän ninkuin Viewtiful Joe (hitto kun en ikinä osaa tuota oikein kirjoittaa). Jos et ostaa meinaa niin lainaa vaikka kaverilta tai testaa peli kaupassa. Todella hienon näköistä ^^

Enkuli

11.4.2007, 16:52:57

Läpi on. Tekemistä jäi kyllä, mutta palkinnot eivät ole oikein tekemään innostavia joten seuraavaan peliin siirrytään.

Kaunis peli ja ihan kekseliäs, puheet omaperäisyydestä eivät ole mitään turhia. En nyt jaksa tuohon teidän kädenvääntöönne puuttua tämän enempää, mutta tässä siis kontribuutioni siihen: Pelialalla on tapana ihan yleisesti käyttää tietyn genren peleissä tiettyjä juttuja, eikä se ole mitenkään oleellisesti "kopiointia". On ihan normaalia että Ookami muistuttaa Zeldaa eikä sen nyt pitäisi olla mikään yllätys kenellekään - oma vika jos muuta odottaa. Ei sen puoleen että Zelda olisi itsekään mikään omaperäisyyden huippu jos samalla tavalla katsotaan.

Ookamin gimmickit, eli maalausmainen grafiikka ja sivellin, toimivat mielestäni oikein loistavasti. Lisäksi luonnon henkiinherätyksessä on juuri sellainen mukavan käsinkosketeltava aikaansaamisen tunne, tuntee suorastaan olevansa jumala. Tämä toimii. Siveltimen käyttö on hieno idea eikä perinteisillä ohjauskonsteilla samojen juttujen tekeminen olisi yhtään niin hienoa. Sivellinsysteemi antaa näppärästi samassa nipussa voiman, kohteen, suunnan jne ja on oikein elegantti ratkaisu. Siveltimen käyttöä tosin olisi voinut hieman monipuolistaa ja laajentaa, ehkä myöskin vapauttaa niistä ns. hotspoteista. Ihan kaikilla supersalaisilla en päässyt leikkimään, mutta aika perinteisiltä massatuhotaioilta vaikuttivat ne. Ympäristön tutkimiseen varsinkin olisi voinut löytyä monipuolisempiakin sivellintaikoja ja niitä mitä sai olisi voinut käyttää enemmänkin, tuntuivat jäävän välillä pariin "demoamiseen".

Tylsiksi moititut taistelut eivät pahemmin ehtineet tylsistyttää, sillä Ammy silppusi peruskauran läpi pelin kuin jumalan kuuluukin. Peruskauran kanssa taistelukin oli kuitenkin riittävän monipuolista liikevalikoiman laajetessa ja aseissa oli kai ihan riittävästi eroja, ainakaan mitään selvää suosikkia en löytänyt (tosin olisin kaivannut numerotietoja aseiden vahingosta niin olisi ollut helpompi laskeskella paras yhdistelmä). Pelissä tosin sai rahaa niin tuhottomasti, että vaikeaksi sitä ei viimeistään tästä syystä voi moittia. Pari kertaa jouduin astral pouchin avulla hyppäämään henkiin ja sekin siksi, kun en jaksanut vaivautua valikkoon käyttämään parannusesinettä. Taistelu oli kuitenkin sujuvaa ja vauhdikasta, eipä mitään valittamista siinä. Pomotaistelut varsinkin olivat kivoja, mutta useampi erilainen olisi ollut ihan jees ja loppupomo oli nyt vaan hölmö. Exorcism slipeille oma pikanappi ja totaalilahtaus olisi ollut täydellisen valmis.

Juoni tuntui tässä pelissä vähän turhalta painolastilta, eikä se kiihdyttänyt tahtiaan kuin vasta lopussa. Hahmojen motiiveja onnistuttiin tosin kätkemään hyvin eikä kenestäkään osannut heti sanoa onko kyseessä hyvis vai pahis. Pidemmät puhekohtaukset sen sijaan alkoivat jurppimaan loppua kohti aina vain pidentyessään, sillä niissä oli ihan järjetöntä rautalangasta vääntämistä. Lisäksi teksti eteni hitaasti eikä pelin lässytysääninäyttely oikein aja puheen asiaa. Ei ärsytä, mutta ei sytytäkään erityisemmin. Varsinkin Issunilla oli todella rasittava tapa selittää aivan kaikki ettei varmasti tarvinnut itse miettiä mitään vaikka asia olisi päivänselvä kenelle tahansa pelin ikärajan täyttävälle henkilölle. Sinällään peli oli kyllä hahmojen ja jutustelun puolesta hauska aika pitkälle, mutta juonen tullessa peliin vakavammin alkoi homma vähän tuntua puuduttavalta porukan vain lässyttäessä lisää ja lisää vaikka teki jo mieli ravata milloin minkäkin perässä. Toisin sanoen, dialogin seuraaminen tässä pelissä ei ollut erityisen viihdyttävää itse pelaamiseen verrattuna ja ehkä yksi syy sekin, että pelaajahahmo ei varsinaisesti osallistunut jutusteluun, vaan jätti puhumisen Issunille (joka oli ihan hauska niin kauan kun ei heittäytynyt vakavaksi).

Pääosa ongelmista Ookamissa ovat kuitenkin lajityypin eivätkä yksin Ookamin ongelmia eikä minulle ole mitenkään vaikeaa uskoa Ookamin edustavan lajinsa kärkeä varsinkin tällaiselle tyypille, jolle Linkin ulkonäkö (ja pelien Nintendomaisuus) on valtava NO-NO Zeldojen pelaamiselle. Toisaalta tämän pelattuani en oikeastaan janoa lisää samanlaista muutenkaan, joten palaan toimintaseikkailujen maasta sinne missä olen kotonani eli jrpg-valtakuntaan.

Komea elämys tämä peli kuitenkin kaiken kaikkiaan ja koukuttavakin oli, mutta veto loppui kesken ennen loppua sitten kuitenkin. Näinpä ei siis läpipeluun jälkeen innosta erityisemmin keräillä vaikkapa kaikkea stray beadeja, kun palkinto niistäkin näyttäisi olevan aika lame.

LAV-Kitsune-

11.4.2007, 22:16:00

Hih, kerää kaikki stray beadit, tulos on aika hauska *virnuaa*. Amaterasusta tulee kuolematon, mustetta on loputtomiin ja aseet tekevät kymmenkertaista vahinkoa ja se voi muutta muotoaan erilaisiksi pikku koiriksi yms. Pääsee hyvät naurut kun sellainen söpö pikku otus tappaa kultasuihkulla kasan demoneita ^.^

SeymourSlayer

18.10.2007, 17:50:47

Okami oli oikein viihdyttävä peli ^^ Tykkäsin hirveesti sen grafiikoista ja hahmoista - varsinkin naispuolisista. http://img115.imageshack.us/img115/1805/cosokamicr6.jpg Sitä tuli oltua Issunin tasolla, mutta ei ihmekään, kun nuo naiset olivat niin ihania~<3
Juonellisesti Okami ei ollut mitenkään ihmeellinen teos ja jossain vaiheessa tuli tosiaan sellainen tunne kuin peli toistaisi itseään. Olin loppuun asti sitä mieltä, että ihan normi on, mutta sitten tuli vikassa taistelussa tippa linssiin ja päädyin pelaamaan peliä uudestaan. Jotenkin se loppu oli niin surullinen, että teki mieli pelata se loppu ihan uusiks, mutta päädyin kuitenkin aloittamaan koko tarinan uudestaan. Tavoitteena olisi päästä se läpi 100 prosenttisesti.
Okami ei siis tosiaan oo mikään maailman paras peli. Ongelmallista oli esim. pääpahisten liian vähäinen määrä ja se ettei siinä pysty kuolemaan ellei ihan oikeasti ala yrittämään o__O Peli oli siis liian helppo.
Hih, kerää kaikki stray beadit, tulos on aika hauska *virnuaa*. Amaterasusta tulee kuolematon, mustetta on loputtomiin ja aseet tekevät kymmenkertaista vahinkoa ja se voi muutta muotoaan erilaisiksi pikku koiriksi yms.
Puhumattakaan tuosta! Jos peli tökkii jo ekalla kerralla sen helppouden takia niin entäs tuon jälkeen?

Sami E

19.10.2007, 10:36:05

Alustavien tietojen mukaan Capcom on kääntämässä Okamin Wiille. Peli julkaistaisiin vuonna 2008. Odotellaan kuitenkin virallista varmistusta.

Makenshi

19.10.2007, 12:00:21

Alustavien tietojen mukaan Capcom on kääntämässä Okamin Wiille. Peli julkaistaisiin vuonna 2008. Odotellaan kuitenkin virallista varmistusta.

No se (http://pelaajalehti.com/2007/10/19/seikkailu-pelit-okami-varmistui-wiille-capcom-tyostaa-pelia/) ei kauaa kestänyt.

En ole Okamia pelannut ja voisin ostaa tämän jos Capcom onnistuu kääntämään pelin hyvin Wiille. Saisi tulla hieman alennettuun hintaan Resident Evil 4 tyyliin. Tosin taas herää kysymys miksi suuri osa Wiin hyvistä peleistä on Ps2 portteja...

BlackDra

9.11.2007, 10:15:21

Itse en päässyt peliä heti julkaisun yhteydessä kokeilemaan, kun ongelmana oli oikeanlaisen laitteen puuttuminen:D. Tämän vuoden kesällä kuitenkin sain laitteistopuolen kuntoon, ja yksi ensimmäisistä peleistäni olikin ko. suspeli (okamihan tarkoittaa japaniksi sutta). Itsekkin pelkäsin yhdessä vaiheessa: "eihän tämä peli voi päättyä tähän, divine brusheja puuttuu vielä vaikka kuinka monta, ja peliaikaakaan ei ole juurikaan kertynyt". Mutta onneksi sitten tuli "the story is far from the end", ja helpotus oli suuri. Nyt, 32 pelitunnin jälkeen olen jo aika lopussa, yksi divine brush puuttuu ja lumimaisemissa ollaan.

Aluksi en pitänyt pelin cellshadingista, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Puhemongerruskin ärsytti, mutta myöhemmin siitä on tullut hauskaa ja asiaankuuluvaa. Alussa myös ärsytti, kun historiapläjäystä ei voinut skipata, mutta kyllä siitäkin selvittiin;D.

Mielestäni peli on aivan mahtava, tämäntyylisiä voisi olla vaikka enemmänkin, ostaisin jos olisi:P. Jollen väärin muista lukeneeni, pelin voi aloittaa alusta kaikilla divine brusheilla ja instrumenteilla (eli sivellintaidoilla ja aseilla), mutta tämä ei ole 100% varma tieto. Pitäisi luultavasti mennä läpi Ammyn tarina, koska kohta ilmestyy budokai tenkaichi 3;)

OrichalonMasterr

27.4.2008, 11:13:22

Miksi en ole vastannut tähän threddiiin aiemmin?

Omistin joskus kyseisen pelin, mutta vaihdoin pois. Pelin pelattuani en halunnut nähdä sitä enää. Tuli vain jonkinlainen masennus pelin läpipeluun jälkeen.

Peli oli haastava monissa kohdissa ja pelin henkilöt ja tarina miellyttivät. Toimintakin pelissä oli hauskaa. Grafiikka oli ihmeellisen hieno ja musiikki oli mukavaa kuunneltavaa. Olin pelannut päiväkaudet peliä enkä millään halunnut lopettaa pelin pelaamista. Koukutuin siihen. Kun pelasin pelin läpi, tuli semmoinen olo kuin jotakin olisi jäänyt tekemättä ja niin olikin. En millään halunnut aloittaa pelin pelaamista uudestaan joten jätin sen siihen.

Kyseinen peli on vielä nykyäänkin yksi parhaimmista peleistä, joita olen pelannut.
Plussaa: grafiikka, tarina, pelatavuus, henkilöt, tekemistä riittää ja musiikki
miinusta: muutamat pomot

(Tulikohan tästä viestistä liian lyhyt :P)

Sininenkissa

14.6.2008, 0:06:09

Jeah, voisinhan minäkin tähän kirjoittaa nyt ajankuluksi jotain kun kuitenkin on se 20h peliä takana. Kaverilta lainasin ja olen onnellinen etten ostanut tätä itse. Peli on yksi susi.

Eli yksinkertaisesti sanottuna en pidä erityisemmin. En oikein ole roolipelienkään ystävä nykyään, joten tämäkin oli pitkä harkinta ostaakko vai eikö kun kuitenkin hyvinkin kehuttu peli, mutta lopulta päädyin lainaamaan kaverilta sen vaikka olin heillä hieman testannut. Ensimmäiset 5h pelasinkin ihan innoissani, piirtelin ja olin täpinöissäni, kunnes tajusin miten tylsää puurtamista koko ajan onkaan. Samaa saman perään eikä oikein mitään uutta. Näitä piirtelytekniikoita tulee vain lisää ja tehtävät ovat samanlaisia kaikki loppujen lopuksi. Hae koira, hae joku hedelmä, tapa tämä, etsi se... Rasittavempia ovat nämä kaivuutehtävät, joissa pitää räjäytellä näitä palikoita. Meni hermot siihen treasuren etsimiseen niin pahasti viime pelikerralla, että meinas ohjain lentää.

Liikkuminen on kuitenkin ihan hauskaa paikasta toiseen, kuin myös piirtelykin kun sen alkaa hallita melkein unissaan ja muistaa tekniikat ulkoa. Taistelut ovat helppoja useimmiten ja sellaista samanlaista hakkaamista ja piirtelyä se on koko ajan. Boss-taistelut mitä on tullu vastaan on ainut vaikea asia pelissä ollut muutamaa puzzlea lukuunottamatta. Boss-taistelut on jotenkin mielestäni sellainen isoharppaus, kun peli on koko ajan muuten aivan helppo ja sitten sut heitetään taisteluun ja nauretaan päälle kuinka siun pitää keksiä ite miten tuota hakataan. Tähän mennessä pahin oli se ensimmäinen vastaan tullut, koska en saanut oikein tehtyä sitä ensiksi. Aina sudin vääriin kohtiin ja olin ulkona. Toisenkin kanssa meinasi mennä hermot, kun en tajunnut ideaa. Hankalaa, mutta kai siinä on haastetta. Näistä kyllä tehtävistä tykkään sinällään tässä, hauskaa miettimistä aina.

Peli on siis mielestäni yksinkertaisesti sanottuna tylsä, mutta kyllä tämän pelaa nyt loppuun kun aloitinkin. Jotenkin vaan rasittaa tämä DBZ-tyylinen uusi-tehtävä-uuden-perään, kun päävastuskin voitettiin ja eikun uudelle retkelle lähde. =) Ok, tuo peliin pituutta, mutta olisi se juoni voitu kehittää hieman paremmaksikin. Peli on niin muka-hauska koko ajan, haha. Ja unohdin mainita grafiikan, se on nimittäin tässä pelissä oikeastaan täydellistä. Pidän sen tyylistä ja se saikin minut pelaamaan tätä.