Kreifi
16.3.2007, 18:04:42
Jei, se kirjottaa fantsua. Lisääkin on ehkä tulossa jos palaute on ihailevaa ja ylistävää. Juonikin on suht mietittynä jo (siinä on vaan ikäviä kompastuskiviä).
---
AMARATHIN TARINA
PELASTAJA
Niko Silander
(v1.o2 - 16.3.07-16.3.07)
"Julius tapaa teidät", mies ilmoitti.
Hoikka koreisiin ja kallisiiin vaatteisiin pukeututunut mies nousi istumasta. Hän oli niin lurjuksen näköinen olento kuin joku vain saattoi olla. Hänen silmistään paistoi läpi juonittelu ja pahantahtoisuus. Hän nyökkäsi ilmoittajalle ja astui ovista sisään. Mies laskeutui toisen polvensa varaan ja kumarsi syvään pöydän takana olevalle vanhalle miehelle.
"Rotharas, hauska nähdä sinua näin pian. Onko homma hoidossa?" Julius kysyi.
"Kyllä herra, homma on hoidossa. Saan välittömästi ilmoituksen, kun hänet on hoideltu", Rotharas vastasi.
"Tiedäthän, että lasken varaasi paljon. Toimit suoraan neuvoston alaisena. Älä petä meitä", Julius sanoi vakavana.
"En tietenkään herra. Jos ei muuten, niin hoidan homman omin käsin. Mutta vakuutan teille asia on hoidossa. Palkkasin hommaan muutaman hylkiön, he varmasti hoitavat asiansa hyvin."
"Selvä. Voitte poistua. Ilmoita välittömäati kun ongelma on poistettu."
"Kyllä herra."
Rotharas kumarsi taas syvään, tarrasi viittaansa ja poistui pikaisesti paikalta.
Yö oli laskeutunut Torneon ylle. Kaikki eivät kuitenkaan nukkuneet. Kaupungin muurien ulkopuolella hääri omituinen joukko porukkaa. Kolme miestä raahasivat mukanaan yhtä köytettyä miestä. He olivat kidnapanneet tämän miehen samaisen päivän aamuna.
"Pomo hei, oltais vaan heti hoideltu toi", yksi hylkiöistä sanoi.
"Idiootti, meidät oltaisiin nähty aivan varmasti. Illan hämärässä kukaan ei pistä merkille mitä täällä tapahtuu--", toinen hylkiöistä yritti vastata.
"En mä kysyny sulta", ensimmäinen hylkiö sanoi.
"Hiljaa nyt ja töppöstä toisen eteen", pomoksi kutsuttu sanoi. "Meillä on vielä matkaa taitettavana, meidän pitää päästä metsänreunaan."
Köytetty ja huputettu hahmo sai suustaan ulos vain muminaa, sillä hänen suunsa oli tukittu. Rimpuilukaan ei näyttänyt tuottavan tulosta, ellei muutamaa nyrkiniskua laskettu tulokseksi. Mies oli pikkuhiljaa alistunut kohtaloonsa, oli se sitten mikä tahansa.
Hylkiöt eivät kuitenkaan tienneet, että joku oli heidän jäljillään. Joku puoliviittaan ja huppuun pukeutunut ketterä hahmo seurasi heitä. Hän oli heidän jäljillään - ja kun tämä mies pääsi jäljille, hän ei eksyisi. Hän oli Amarath, mies joka otti vastaan työtä kuin työtä ja sai sillä leipänsä pöytään. Tällä kertaaa epätoivoinen mies oli hakenut Amarathin apua, koska miehen veli oli kidnapattu. Amarath oli lupautunut hoitamaan homman.
"Tässä, alkakaa kaivaa", pomo sanoi.
Miehet tekivät työtä käskettyä ja alkoivat kaivaa kuoppaa.
"Ikävä kyllä työnne menee nyt hukkaan", kuului Amarathin ääni.
Pomo kääntyi välittömästi ääntä kohden.
"Kuka sinä olet?" pomo huusi.
"Joku joka estää teidän puuhanne ja suunnitelmanne. Luovuttakaan Morte minulle", Amarath sanoi.
"Bert, hoitele tuo", Pomo huusi.
Amarath veti välittömästi esiin lyhytmiekkansa. Se oli hänen vasemmassa kädessään, oikeassa kädessä oli pitkät terät omaava taistelukynsi, valmiina leikkaamaan lihaa.
Bert säntäsi Amarathia kohti kädessään nuija. Siinä oli puuvarsi, mutta rautainen pää, jossa oli pieniä piikkejä, koristeita lähinnä. Lie keneltä tuokin ase oli varastettu.
Amarath väisti ensimmäisen pystysuoran iskun köykäisesti oikealle, kääntyi sivuttain ja upotti miekkansa hylkiön kylkeen. Mies parahti ja tarrasi kohtaan, johon häntä oli haavoitettu ja otti muutaman askeen taaksepäin vain tunteakseen Amarathin kengän kasvoissaan. Hylkiö menetti tajunsa ja kaatui maahan.
"Tork, hoidellaan tuo tyyppi", pomo huusi ja veti miekkansa selästään esille.
Tork teki työtä käskettyä ja nappasi molempiin käsiinsä puukot vyöltään.
"Nyt sinulle kävi hassusti", Tork sanoi.
Amarath painui kyyryyn, valmiina vastaanottamaan uudet vastustajansa. Eikä kulunut kuin muutama silmänräpäys ja nuo kaksi hylkiötä olivat Amarathin kimpussa. Puukko viuhahti kohti Amarathin kasvoja, mutta mies väisti sen helposti vetämällä päätänsä taaksepäin samalla kun miekka käänsi miekaniskun sivuun. Heti perään tuli toinen puukonisku, mutta sen Amarath käänsi sivuun taistelukynnellään ja sivalsi puukottajaa käteen, niin että tämän ranteesta alkoi valua verta ilkeän näköisesti. Samassa pomon viuhahtava miekanisku oli jo tulossa. Pomo oli pistänyt siihen paljon voimaa ja ollut varma siitä, että se osuisi kohteeseensa. Normaalisti se varmasti olisikin osunut, mutta ei Amarathiin, joka väisti poikittaisen sivelluksen kyyristymällä. Miekka viuhahti Amarathin pään ylitse ja iskyityi Torkia suoraan käteen. Tork tiputti siinä kädessä olevan tikarin ja heilahti hiukan taaksepäin.
Amarath hyödynsi tilanteen. Lyhytmiekkansa hän törkkäsi alakautta suoraan pomon kurkkuun ja teistelukyntensä hän upotti Torkin mahaan. Molemmat kaatuivat maahan huutaen, sitten hiljeten.
Oveen koputettiin. Mies oli vielä hereillä. Hän oli työpöytänsä ääressä kirjoittamassa kuulessan koputuksen. Varovaisin askelin lyhdyn valossa hän asteli ovelle ja avasi sen. Siellä seisoi Amarath, pitkät valkoiset hiukset olkapäille levittäytyneenä vieressään ruskeatukkainen nuori mies.
"Siinä sinulle Morte, saanko nyt loput rahoistani?"
Amarathille nyökättiin.
"Morte, tule sisälle. Olet varmasti joutunut kokemaan kovia", mies sanoi ovensuusta ja päästi nuorukaisen sisälle. Sen jälkeen hän maksoi Amarathille tämän palkkion. Amarath katosi varjoihin ja ilmestyi jälleen kantajuottolansa sivupöytään odottelemaan uutta työtarjousta.
---
AMARATHIN TARINA
PELASTAJA
Niko Silander
(v1.o2 - 16.3.07-16.3.07)
"Julius tapaa teidät", mies ilmoitti.
Hoikka koreisiin ja kallisiiin vaatteisiin pukeututunut mies nousi istumasta. Hän oli niin lurjuksen näköinen olento kuin joku vain saattoi olla. Hänen silmistään paistoi läpi juonittelu ja pahantahtoisuus. Hän nyökkäsi ilmoittajalle ja astui ovista sisään. Mies laskeutui toisen polvensa varaan ja kumarsi syvään pöydän takana olevalle vanhalle miehelle.
"Rotharas, hauska nähdä sinua näin pian. Onko homma hoidossa?" Julius kysyi.
"Kyllä herra, homma on hoidossa. Saan välittömästi ilmoituksen, kun hänet on hoideltu", Rotharas vastasi.
"Tiedäthän, että lasken varaasi paljon. Toimit suoraan neuvoston alaisena. Älä petä meitä", Julius sanoi vakavana.
"En tietenkään herra. Jos ei muuten, niin hoidan homman omin käsin. Mutta vakuutan teille asia on hoidossa. Palkkasin hommaan muutaman hylkiön, he varmasti hoitavat asiansa hyvin."
"Selvä. Voitte poistua. Ilmoita välittömäati kun ongelma on poistettu."
"Kyllä herra."
Rotharas kumarsi taas syvään, tarrasi viittaansa ja poistui pikaisesti paikalta.
Yö oli laskeutunut Torneon ylle. Kaikki eivät kuitenkaan nukkuneet. Kaupungin muurien ulkopuolella hääri omituinen joukko porukkaa. Kolme miestä raahasivat mukanaan yhtä köytettyä miestä. He olivat kidnapanneet tämän miehen samaisen päivän aamuna.
"Pomo hei, oltais vaan heti hoideltu toi", yksi hylkiöistä sanoi.
"Idiootti, meidät oltaisiin nähty aivan varmasti. Illan hämärässä kukaan ei pistä merkille mitä täällä tapahtuu--", toinen hylkiöistä yritti vastata.
"En mä kysyny sulta", ensimmäinen hylkiö sanoi.
"Hiljaa nyt ja töppöstä toisen eteen", pomoksi kutsuttu sanoi. "Meillä on vielä matkaa taitettavana, meidän pitää päästä metsänreunaan."
Köytetty ja huputettu hahmo sai suustaan ulos vain muminaa, sillä hänen suunsa oli tukittu. Rimpuilukaan ei näyttänyt tuottavan tulosta, ellei muutamaa nyrkiniskua laskettu tulokseksi. Mies oli pikkuhiljaa alistunut kohtaloonsa, oli se sitten mikä tahansa.
Hylkiöt eivät kuitenkaan tienneet, että joku oli heidän jäljillään. Joku puoliviittaan ja huppuun pukeutunut ketterä hahmo seurasi heitä. Hän oli heidän jäljillään - ja kun tämä mies pääsi jäljille, hän ei eksyisi. Hän oli Amarath, mies joka otti vastaan työtä kuin työtä ja sai sillä leipänsä pöytään. Tällä kertaaa epätoivoinen mies oli hakenut Amarathin apua, koska miehen veli oli kidnapattu. Amarath oli lupautunut hoitamaan homman.
"Tässä, alkakaa kaivaa", pomo sanoi.
Miehet tekivät työtä käskettyä ja alkoivat kaivaa kuoppaa.
"Ikävä kyllä työnne menee nyt hukkaan", kuului Amarathin ääni.
Pomo kääntyi välittömästi ääntä kohden.
"Kuka sinä olet?" pomo huusi.
"Joku joka estää teidän puuhanne ja suunnitelmanne. Luovuttakaan Morte minulle", Amarath sanoi.
"Bert, hoitele tuo", Pomo huusi.
Amarath veti välittömästi esiin lyhytmiekkansa. Se oli hänen vasemmassa kädessään, oikeassa kädessä oli pitkät terät omaava taistelukynsi, valmiina leikkaamaan lihaa.
Bert säntäsi Amarathia kohti kädessään nuija. Siinä oli puuvarsi, mutta rautainen pää, jossa oli pieniä piikkejä, koristeita lähinnä. Lie keneltä tuokin ase oli varastettu.
Amarath väisti ensimmäisen pystysuoran iskun köykäisesti oikealle, kääntyi sivuttain ja upotti miekkansa hylkiön kylkeen. Mies parahti ja tarrasi kohtaan, johon häntä oli haavoitettu ja otti muutaman askeen taaksepäin vain tunteakseen Amarathin kengän kasvoissaan. Hylkiö menetti tajunsa ja kaatui maahan.
"Tork, hoidellaan tuo tyyppi", pomo huusi ja veti miekkansa selästään esille.
Tork teki työtä käskettyä ja nappasi molempiin käsiinsä puukot vyöltään.
"Nyt sinulle kävi hassusti", Tork sanoi.
Amarath painui kyyryyn, valmiina vastaanottamaan uudet vastustajansa. Eikä kulunut kuin muutama silmänräpäys ja nuo kaksi hylkiötä olivat Amarathin kimpussa. Puukko viuhahti kohti Amarathin kasvoja, mutta mies väisti sen helposti vetämällä päätänsä taaksepäin samalla kun miekka käänsi miekaniskun sivuun. Heti perään tuli toinen puukonisku, mutta sen Amarath käänsi sivuun taistelukynnellään ja sivalsi puukottajaa käteen, niin että tämän ranteesta alkoi valua verta ilkeän näköisesti. Samassa pomon viuhahtava miekanisku oli jo tulossa. Pomo oli pistänyt siihen paljon voimaa ja ollut varma siitä, että se osuisi kohteeseensa. Normaalisti se varmasti olisikin osunut, mutta ei Amarathiin, joka väisti poikittaisen sivelluksen kyyristymällä. Miekka viuhahti Amarathin pään ylitse ja iskyityi Torkia suoraan käteen. Tork tiputti siinä kädessä olevan tikarin ja heilahti hiukan taaksepäin.
Amarath hyödynsi tilanteen. Lyhytmiekkansa hän törkkäsi alakautta suoraan pomon kurkkuun ja teistelukyntensä hän upotti Torkin mahaan. Molemmat kaatuivat maahan huutaen, sitten hiljeten.
Oveen koputettiin. Mies oli vielä hereillä. Hän oli työpöytänsä ääressä kirjoittamassa kuulessan koputuksen. Varovaisin askelin lyhdyn valossa hän asteli ovelle ja avasi sen. Siellä seisoi Amarath, pitkät valkoiset hiukset olkapäille levittäytyneenä vieressään ruskeatukkainen nuori mies.
"Siinä sinulle Morte, saanko nyt loput rahoistani?"
Amarathille nyökättiin.
"Morte, tule sisälle. Olet varmasti joutunut kokemaan kovia", mies sanoi ovensuusta ja päästi nuorukaisen sisälle. Sen jälkeen hän maksoi Amarathille tämän palkkion. Amarath katosi varjoihin ja ilmestyi jälleen kantajuottolansa sivupöytään odottelemaan uutta työtarjousta.