Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus

[Niera Kuuranpoika]

Mitä mieltä olette Trio Niskalaukauksesta? Ostin juuri heidän uusimman levynsä Rajaportti, ja ei voi muuta sanoa kuin hyvää kamaa. Parhaimmasta päästä ovat Surupuku, Elegia, Kova maa ja Lumessakahlaajat. Aiemmista biiseistä olen kuullut vain Nyt on mies ja Venäjän orvot. Täytyypä ostaa aiempiakin levyjä!

[Melinda]

HYI ei missään nimessä en tiiä irvokkaamman näkösii bändiläisii ku niskalaukauksen kaljut äijät!!..ja niitten musiikki on syvältä..siinä suora mielipiteeni.. :)

[Ren]

Originally posted by Gina
HYI ei missään nimessä en tiiä irvokkaamman näkösii bändiläisii ku niskalaukauksen kaljut äijät!!

Nii, rokkipoikien pitää olla södei ja pitkätukkasii.

Rautiaisella on tapana pistää puoli levyä yhdelle cd-kiekolle. Parhaat biisit levyiltä Itku pitkästä ilosta ja Rajaportti jos yhdistäisi, niin siinä olisi kaikkien aikojen paras suomenkielinen rock-levy.

[Sephrenia]

Originally posted by Gina
HYI ei missään nimessä en tiiä irvokkaamman näkösii bändiläisii ku niskalaukauksen kaljut äijät

Ei kai sillä ulkonäöllä nyt niin kauheasti ole väliä? Mun mielestä on ainakin ihan sama miltä näyttää, kunhan tekee hyvää musiikkia..:P

Ihan hyvä bändi mun mielestä, ainakin niiden laulujen perusteella mitä olen kuullut. Nyt on mies ja Elegia on parhaat jotka olen kuullut ^^

[Safir]

Täytyy sanoa, että ensin en pitänyt heistä ollenkaan, mutta voinpa sanoa mielipiteeni muuttuneen. Minä ihan oikeasti pidät niiden musiikista.
Varsinkin Lumeesakahlaajat on todella hyvä kappale. Kuuntelen sitä tälläkin hetkellä. ^^
Se on jotenkin surumielinen laulu. Oikeastaan niitten laulajien sunmuiden ulkonäöllä ei minun mielestäni ole mitään väliä.
Olkoot vaikka kuinka rumia, niin silti minun mielestäni heidän kappaleensa ovat todella loistavia. En sitten oikeastaan tiedä mikä tekee ne niin hyviksi, mutta niin se vain on. :)

[AlkoTanko]

Hitto, Niskalaakihan on mestarisakkia. En omista yhtään levyä, mutta nyt harkitsen vakavasti jonkun levyn ostoa. Varsinkin livenä yhtye on oikein terässään, harva yhtye saa tunnelman niin korkealle kuin Niskalaaki. Ja Timo itse on harvinaisen asiallinen äijä Luttisen (Impaled Nazarene) ja Hynysen Jounin (Kotiteollisuus) lisäksi. Parhaat kappaleet ovat Kova maa, Elegia, Lumessakahlaajat, Viimeinen Päivä Taivaan, Venäjän Orvot ja Surupuku.

[Pedro]

Näin joskus muistaakseni toissa kesänä jossain ykkösen aamuohjelmassa Nyt On Mies! -videon, ja siitä lähtien olen diggaillut Niskalaakia ihan täysillä. Omistan nyt lähes kaikki julkaisut ja loputkin ostan, kunhan rahaa on. Näin Laukauksen Tuskassa livenä eturivistä, ja olihan se mahtava keikka. Parhaita biisejä mm. Alavilla Mailla, Kuusikymmentäkaksi, Rekkamies, Rajaton Rakkaus, Elegia, Nyt On Mies!, Tilinteon Hetki, Itku Pitkästä Ilosta, Viimeinen Päivä Taivaan?, Lumessakahlaajat ja Tulkaa Kotiin.

[yksisiipi]

Originally posted by Gina
HYI ei missään nimessä en tiiä irvokkaamman näkösii bändiläisii ku niskalaukauksen kaljut äijät!!..ja niitten musiikki on syvältä..siinä suora mielipiteeni.. :)

Timo Rautiainenhan edustaa suomalaista metallimusiikkia/hard rokkia parhaimmillaan. Ulkonäöllä taas ei ole mitään merkitystä.
Itse ihastuin yhtyeeseen vuonna 2000 kuullessani "Rajaton Rakkaus" singleä. Hyvä ja raskas biisi. Sitten sman vuoden lopulla ostin koko albumin "Itku Pitkästä Ilosta". Ei tuosta osaa muuta sanoa kuin että hyvä on. Seuraavaksi ostin "Rajaportin", ja se oli juuri levyn ilmestymisen jälkeen, ja taas musiikki kolahti. Hieman uusia ulottuvuuksia mukana, mutta Niskalaakia tämäkin on. Jokin aika sitten ostin vielä tuon esikoisalbumin "Lopunajan Merkit" ja sekin oli, yllätys yllätys, jälleen kerran positiivinen yllätys.

Parhaita kappaleita:
Elegia, oikea kunnon valituslaulu, ihan ahistaa
Lumessakahlaajat, hyvä tarina ja kaunis melodia
Lintu, haikea teos by M.Mattlar, itkin tuota kuunnellessani
Hiljaista, myöskin kaunis melodia, mutta sitäkin koskettavammat sanat
Hyvä Päivä, tämä on kaunis... :(
Häpeän Lävistämä, itsemurhasta kertova laulu ilman sähköä, hyvin liikuttavaa :(

[Maximus]

Hyvä bändihän se on.Paras biisi on Lumessakahlaajat ja huonoin Nyt on mies(en tosin ole kuullut paljon biisejä).

[Tordragon]

Riittääkö se kuvaamaan sitä, että pidän bändistä, jos sanon, että omistan kaikki heidän levynsä ja pari EP:tä. Eli pidän bändistä, arvasit oikein.

Rajaportista en pitänyt läheskään niin paljoa kuin edellisistä, en tiedä miksi. Mitään ihmeellisen hyvää ei löytynyt kuin Lumessakahlaajat, eli näin. Ei minulla ole mitään vertailuintoa Niskalaukauksen suhteen, ei minua kiinnosta kuinka moni sitä kuuntelee ja kuinka trendikästä se on. Se vain on hyvää musiikkia ja sillä selevä. Niin kuin on moni muukin, tietty *grins*

Kai voisin hehkuttaa kaikenlaisia pikkuasioita ja yksityiskohtia bändin musiikista, mutta enpä taida. Ketää tuskin erityisemmin kiinnostaa ja antaa yleensä musiikin puhua puolestaan.

[Rowena]

En kovin paljoa ole kuunnellut, mutta lumessakahlaajat kolahti muhun lujaa... Kerran kuulin sen biisin radiosta ja sen jälkeen piti ettiä se tietokoneelle. Kaverin pikkusiskolla on Rajaportti- levy ja muutaman kerran oon sitä kuunnellu, ihan hyvänkuuloista musaa :)

[Melinda]

Nojaa..Ren oot aika oikeessa sen puoleen mutta ei se musiikki ulkonäköä pelkästään kato,mut minkäs sille voi jossen pidä niitten musiikeista..siis Niskalaukauksen.. :)

[yksisiipi]

Originally posted by Gina
Nojaa..Ren oot aika oikeessa sen puoleen mutta ei se musiikki ulkonäköä pelkästään kato,mut minkäs sille voi jossen pidä niitten musiikeista..siis Niskalaukauksen.. :)

No, se onkin aika miehistä musiikkia. :) No ei ehkä sentään.
CMX, Viikate ja Kotiteollisuus potkii mua ainakin kovemmin munille kuin Niskalaaki, ja Rautsiin kyllästyy nopeammin, koska siinä on paljon toistoa. Silti pidän.

Mutta asiaan. Nimittäin mahtavaan Tiernapojat EP:seen. Alusta alkaen idea kuulosti hyvältä tehdä kunnian osoitus joululle. Tekihän Viikatekin niin vuotta aiemmin, tosin omalla yksinäisellä tavallaan. Toisin kuin Kaarle ja Simeoni, Timo ja kumpp. tuovat esille perinteisemmän joulumeiningin kaikille tutussa Tiernapojat näytelmässä. Kuunnelma kaiketi parempi sana.:) Rooleissa Timo (Mänkki), Ismo Alanko (Herodes), Jarkko Martikainen (Knihti) ja Toni Wirtanen (muriaanien kuningas). Kaikki hoitavat ääninäyttelynsä kunnialla loppuun ja laulajat on hyvin valittu. He kuulostavat hyvältä Trio Niskalaukauksen riffittäessä taustalla.
Tästä levystä pidän, ainakin jouluna.
Televisiossa näytettiin myös TR&TN:n Tiernapojat kuvallisessa muodossa. Sanotaanko näin, että perinteitä kunnioittaen hyvä video, mutta pelkkänä musavideona aika torso.

[Mauler]

En tykkää yhtään. Ei vaan iske minuun. Rautiainen näyttää niin hassulta kun se örisee kun juoppo siihen mikkiin.
Soittelu on ihan kivaa mutta kokonaisuus on heikko, ei jaksa kantaa pitkälle musiikillisesti.

[Vodoun]

en nyt tiedä mainostavatko herrat itseään metallina, mutta sellainen käsitys minulla on ja musta tää on kyllä ihan kevyttä rockia korkeintaan. Musa on tylsää yksinkertaisesti. Aneemista lallatusta. Ehkä tää Törnävän jalkapallokentällä kesällä vielä meni siinä sivukorvalla kuunnellessa samalla kun söi, mutta ei tätä jaksa millään muuten kuunnella..

[Glottis]

Viimeinen Päivä Taivaan on ehdottomasti parasta Timppaa vaikka cover-biisi onkin :)

Provinssirock 2002 Seinäjoki ja ihan eturivissä olimme huutamassa... Kova Maa ja Jarkko Martikainen featuroimassa...

Suomesta ei rehellisempää metallia löydy (prkl) :P

[bigspin]

Joo onhan ihan hyvää ja kuunneltavaa musiikkia joka saa tunteet nousemaan.Varsinkin lumessakahlaajat on hyvä kappale ja sanat on varsinkin.Siitä tulee monia asioita mieleen.
Rajaportti on kanssa hyvä kappale.Tuon kyseisen bändin levyä en omista mutta kaverini kyllä ja siellä sitä yleensä kuulen.

[mindless]

No...
Ei nyt lempibändi ole, vaikka livenä olen nähnytkin...
Ja olen kuullut niitä biisejä sieltä täältä, isoveli nimittäin pitää siitä...
Mutta en nyt oikein tiedä...
On se nyt ihan ok...
Mutta en kyllä lisää sitä mihinkään parhaiden bändien listaani :P

[JonVonRox]

Tjaa.., no todetusti synkkää alavireisen talvista tunnelmaahan Laukaus tuottaa ja mikään muu kyseisen pumpun keulahahmoksi ei voisi sopiakaan kun järeänkokoinen kalju patu..., Hra. Niskalaukaus itse.

Musiikkityyli on sen verran omanlaisensa että se nopeasti jakaa joukon vihamiehiin ja rakasteltaviin.. jos suotte anteeksi huonon huumorintajuni, mutta onhan "Surupuku" ja "Lumessakahlaajat" toki loistavia tekeleitä.

Barathrum-Cover (Last day in Heaven) "Viimeinen päivä taivaan" on niin jykevän massiivisesti toteutettu ettei sekään kylmäksi jätä, joten asetan itseni bändin kannattajiin myös.

[Mayatar]

Minä tykkäsin bändistä aikani, johtuen kai eniten loistavista sanoituksista. Rautiainen osaa kyllä laittaa biiseihin epätoivoa, imaisten asian vielä jäisen karusti. Jotenkin niin perisuomalaiseen tapaan, mutta silti tyylillä. Pidän erityisesti biiseistä: Venäjän orvot, Hallan vaara, Häpeän lävistämä & Itku pitkästä ilosta. Lintu on hyvin herkkä.

"Sinä tiedät jo jotakin elämästä,
jotain mutta vähemmän tiedän minäkin,
kunhan uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin."

"En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin."

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin."

Oli nyt pakko laittaa nuo tuohon, lisää lyriikkoja löytyy täältä: http://netti.nic.fi/~mattlar/niskalaukaus/frames.html

Niin piti sanomani, että musiikki on valitettavasti erittäin tylsää. Siis todellakin tylsää. Biisien kesken ei ole juurikaan mitään eroa, ja sellaiset tylsät tum - tum rummut vain soivat taustalla kokoajan. Lisäksi melkein purskahdin nauruun, kun kuuntelin uudemman levyn surupukua. Olihan se biisi aika totta, mutta niin kornisti toteutettu että huh-huh. Sanoista annan rispektiä ja musiikki on ok, kunhan vain ei kyllästy.

[Glottis]

Pahus kun missasin (kohda edesmenneen :( ) radiomafian Timpan provinssirock 2002 -keikkataltioinnin...



taas


jo kolmatta kertaa! :ooh:

[Senshi]

Minusta Timpalla on hyvä ääni ja biiseissä on jopa sanomaakin...
Kuulin bändistä kaverilta joka itse näyttää ihan Timolta :)
MInusta ehkä yksi parhaimmista biiseistä on kuusikymmentäkaksi...
"sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa..."

sitä on hyvä kuunnella kovalla :d:D

[RBelmont]

Loistavaa musiikkia. Talvi-iltoina on tullut kuunneltua tippa linssissä. Hiljaista sekä Lintu ovat todella kauniita kappaleita. Viimeinen päivä taivaan -kappale on myös loistava. Pidän kuitenkin Barathrumin versiosta enemmän (paremmat sanat).

Yksi parhaista suomalaisista "rokki pändeistä".

[Falco]

Ihan kuunneltavaa musiikkia, mutta sitä ei vaan jaksa kuunnella niin paljoa, se käy tympimään...

Muuten on ihan hyvää musiikkia, ja erityisesti muutama biisi kuten surupuku on ihan mainioita. Mutta ei jaksa kiinnostaa enää...

[ixion]

En ole paljon kuunnellut mutta on niillä joitakin hyviä biisejä kuten lumessakahlaajat vai mikä se oli. En ole perehtynyt oikein heidän musiikkiin joten en sen enenpää kommentoi.

[Kurko]

Tuota musiikkia kyllä löytyy aika läjä, Rautiaisen ääntä on mukava kuunnella, eikä musiikkikaan huonoa ole. Lyriikat vain tuppaavat olemaan liian suorapuheisia, joka ei välttämättä ole hyvä asia, kun mitään ei tarvitse tulkita.

Lumessakahlaajat, Lintu, Hyvä päivä ja Itku pitkästä ilosta ovat ainakin hyviä kappaleita.

[Mirandos]

Originally posted by Maya
Minä tykkäsin bändistä aikani, johtuen kai eniten loistavista sanoituksista. Rautiainen osaa kyllä laittaa biiseihin epätoivoa, imaisten asian vielä jäisen karusti. Jotenkin niin perisuomalaiseen tapaan, mutta silti tyylillä. Pidän erityisesti biiseistä: Venäjän orvot, Hallan vaara, Häpeän lävistämä & Itku pitkästä ilosta. Lintu on hyvin herkkä.

"Sinä tiedät jo jotakin elämästä,
jotain mutta vähemmän tiedän minäkin,
kunhan uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin."

"En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin."

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin."

Niin piti sanomani, että musiikki on valitettavasti erittäin tylsää. Siis todellakin tylsää. Biisien kesken ei ole juurikaan mitään eroa, ja sellaiset tylsät tum - tum rummut vain soivat taustalla kokoajan. Lisäksi melkein purskahdin nauruun, kun kuuntelin uudemman levyn surupukua. Olihan se biisi aika totta, mutta niin kornisti toteutettu että huh-huh. Sanoista annan rispektiä ja musiikki on ok, kunhan vain ei kyllästy.

Tuon linnun sanat on kyllä loistavat. Biisien välillä on minusta eroa, mutta tätä bändiä ei todellakaan jaksa kuunnella turhan pitkään. Bassokulku on yleensä harvinaisen köyhä ja timpalla on tylsä ääni. Selkeä kylläkin, josta tulee plussaa.
Surupuku on todella korni minustakin. Kuuntelin sitä viime kesänä mafialta ja ajattelin, että onhan tämä biisi tavallaan hyvä, mutta oisihan sen voinut vähän vähemmän kolkosti toteuttaa. Mutta minkäpä äijjä tyylilleen voi.

Ehkei tämä bändi kuitenkaan ansaitse olla fanaattisuuden kohteeni.

[yksisiipi]

Originally posted by Maya
Minä tykkäsin bändistä aikani, johtuen kai eniten loistavista sanoituksista. Rautiainen osaa kyllä laittaa biiseihin epätoivoa, imaisten asian vielä jäisen karusti. Jotenkin niin perisuomalaiseen tapaan, mutta silti tyylillä. Pidän erityisesti biiseistä: Venäjän orvot, Hallan vaara, Häpeän lävistämä & Itku pitkästä ilosta. Lintu on hyvin herkkä.

"Sinä tiedät jo jotakin elämästä,
jotain mutta vähemmän tiedän minäkin,
kunhan uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin."

"En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin."

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin."

Oli nyt pakko laittaa nuo tuohon, lisää lyriikkoja löytyy täältä: http://netti.nic.fi/~mattlar/niskalaukaus/frames.html

Niin piti sanomani, että musiikki on valitettavasti erittäin tylsää. Siis todellakin tylsää. Biisien kesken ei ole juurikaan mitään eroa, ja sellaiset tylsät tum - tum rummut vain soivat taustalla kokoajan. Lisäksi melkein purskahdin nauruun, kun kuuntelin uudemman levyn surupukua. Olihan se biisi aika totta, mutta niin kornisti toteutettu että huh-huh. Sanoista annan rispektiä ja musiikki on ok, kunhan vain ei kyllästy.

Eihän Rautiainen ole paljoa sanoittanutkaan. Kaikki mainitsemasi ovat jonkun muun teoksia. Sävellykset taitaa kaikki olla Timon omaa käsialaa, paitsi Linnussa, joka on Marja Mattlarin tekemä.

Toki Timpan omat sanoitukset (Jäähyväiset, Viha ja Hämmennys ja Hiljaista) ovat hyviä ja merkityksellisiä. Sillä miehellä on kyllä sanottavaa. Mutta kuitenkin, pidän eniten Martikaisen sanoittamista kappaleista (Elegia ja Lumessakahlaajat).

[Vivi_Ornitier]

Rautiaisella on unelmat sanat. Ne osaa tehdä sanat melkeensä täydellisesti. Mulla ei oo kyllä rautiaisen levyä mut koneella se kumminki löytyy mp3:sina
Tykkään kyllä tosta bändistä aika paljon tällä hetkellä kylläki soi Bodomi mut on se tos winampin listas toi rautiaisen rajaportti levy.

[Mayatar]

Alkujaan kirjoittanut yksisiipi
Eihän Rautiainen ole paljoa sanoittanutkaan. Kaikki mainitsemasi ovat jonkun muun teoksia. Sävellykset taitaa kaikki olla Timon omaa käsialaa, paitsi Linnussa, joka on Marja Mattlarin tekemä.

Toki Timpan omat sanoitukset (Jäähyväiset, Viha ja Hämmennys ja Hiljaista) ovat hyviä ja merkityksellisiä. Sillä miehellä on kyllä sanottavaa. Mutta kuitenkin, pidän eniten Martikaisen sanoittamista kappaleista (Elegia ja Lumessakahlaajat). [/B]

Todellako? Linnun tiesin Marjan tekemäksi, mutta luulin todella automaattisesti että muut ovat Timpan tekstejä. Onko sinulla tietoa kuka nuo muut on tehnyt? Tokihan sen sivuilta löytää, mutta en jaksa läheä sinne kahlaamaan. :hymy:

[yksisiipi]

Originally posted by Maya


Todellako? Linnun tiesin Marjan tekemäksi, mutta luulin todella automaattisesti että muut ovat Timpan tekstejä. Onko sinulla tietoa kuka nuo muut on tehnyt? Tokihan sen sivuilta löytää, mutta en jaksa läheä sinne kahlaamaan. :hymy:

Olisikohan nuo kaikki mainitsemasi Tomi Tuomaalan tekstejä. En ole täysin varma, mutta tietäen hänen olleen vakiosanoittaja kahdella ensimmäisellä levyllä, teen hyvän arvauksen. Niskalaukauksen sanojahan ovat kirjailleet mm. Marja Mattlar, Timo Rautiainen, Anssi Gröhn, Tomi Tuomaala, Vexi Salmi sekä Jarkko Martikainen. Heitä oli vielä muutama muu, mutta nimiä en muista.

[Granite]

Originally posted by Maya
Pidän erityisesti biiseistä: Venäjän orvot, Hallan vaara, Häpeän lävistämä & Itku pitkästä ilosta..


Originally posted by yksisiipi
Olisikohan nuo kaikki mainitsemasi Tomi Tuomaalan tekstejä. En ole täysin varma, mutta tietäen hänen olleen vakiosanoittaja kahdella ensimmäisellä levyllä, teen hyvän arvauksen.
Jaha, täytyy tulla pätemään tänne.
Eli:

Venäjän orvot: säveltänyt, sovittanut, sanoittanut: Timo Rautiainen
Häpeän lävistämä: säveltänyt, sovittanut: Timo Rautiainen, sanoittanut A. Gröhn ja Timo Rautiainen
Itku Pitkästä Ilosta: säveltänyt, sovittanut: Timo Rautiainen, sanoittanut Tomi Tuomaala ja Timo Rautiainen

Hallan Vaara-nimistä kappaletta Niskalaukaus ei ole tehnyt.

[yksisiipi]

Originally posted by Graniitti



Jaha, täytyy tulla pätemään tänne.
Eli:

Venäjän orvot: säveltänyt, sovittanut, sanoittanut: Timo Rautiainen
Häpeän lävistämä: säveltänyt, sovittanut: Timo Rautiainen, sanoittanut A. Gröhn ja Timo Rautiainen
Itku Pitkästä Ilosta: säveltänyt, sovittanut: Timo Rautiainen, sanoittanut Tomi Tuomaala ja Timo Rautiainen

Hallan Vaara-nimistä kappaletta Niskalaukaus ei ole tehnyt.

Noinhan se meni juu, ei vaan ollut aikaa tarkistaa. *virn* Mutta juu, minä sekoitin oitis tuon hallanvaaran (Ismollahan oli se levy) kappaleeseen Alavilla Mailla, siinä ainakin mainitaan jotain, että "...hallanvaaran mies". Siitä en sitten tiedä tarkoitettiinko sillä kyseistä biisiä.

[Lord Angsaar]

No kyllä mun mielestä Rautiainen on yksi parhaista metalli/hard rock bändeistä. Musiikki on hyvin rankkaa ja tarinat/sanat ovat todella koskettavia.

Kyllä Rautiainen on yksi parhaista suomalaisista bändeistä mutta jää ainakin Barathrumille ja Impaled Nazarenelle (mutta ei näitä bändejä voi verrata).

[Gabriel]

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on mielestäni paras kuulemani suomalainen yhtye. Menee kevyesti Nightwishin ja muiden ohi. :)

Timon tuotantoa on ainoastaan kehuminen enkä löydä siitä käytännössä mitään moitittavaa. Jotkut kappaleet ovat vaisumpia kuin toiset tai sitten vähemmän makuuni, mutten ole törmännyt yhteenkään kyseisen artistin kappaleeseen josta en olisi pitänyt. Päinvastoin on asia ollut niin, että jotkut kappaleet ovat olleet aivan liian hyviä. Esimerkiksi Lopunajan Merkit -albumin kappale Rekkamies jäi soimaan päähän niin iskostuneesti, etten saanut oikein unta. :eh:

Ehkäpä kaikkein parasta Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen tuotannossa on kappaleiden kokonaisuus. Sävel ja sanoitukset sopivat yhteen moitteettomasti ja useimpien kappaleiden sointu on pakostakin hyvin tarttuva. On sitä tullut hyräiltyä useampaa kyseisen artistin kappaletta matkalla kouluun sekä koulusta kotiin.. =)

Täytyy sanoa että pidän kaikista Timon ja Niskalaukauksen albumeista ja parhaan valitseminen kävisi yllättävän hankalaksi. En itse asiassa usko, että voisin tehdä valintaa Rajaportin, Lopunajan Merkkien ja Itkun Pitkästä Ilosta välillä. Sen verran hyviä kappaleita on kaikissa ja jokainen on erinomainen kokonaisuus.
Nyt kun yhtäkkiä Rajaportin Lumessakahlaajat pärähti randomilla soimaan, niin sanottakoon että Lumessakahlaajat on ensimmäinen koskaan kuulemani Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen kappale ja siihen sisältyy väistämättä paljon tunnearvoa, joten muistoarvoltaan kaikkein "läheisin" lienee Rajaportti. Parasta en kuitenkaan lähde sanomaan siitä yksinkertaisesta syystä etten osaa sitä valintaa tehdä.


"Kuolemanpataljoonat kulkee takana,
edessämme on maisemat kuin lakana..."

[Yose]

Kyllä Timo Rautianen ja Trio Niskalaukaus on ihan ok musiikkia, mutta ei mielestäni kuitenkaan sitä kaikkein parasta mitä löytyy, en oikeastaan sitä paljoa kuuntele, ja ehkä minun pitäisi tutustua bändiin tarkemmin, mutta mitä nyt ole tähän mennessä olen kuullut, niin ei valittamista, vaikka ei ne mun feivörittejäkään oo, elikkä siis Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus on ihan perushyvä suomalainen metalli bändi.

[Untouchable]

Don't do anything today what you can do tomorrow!

No sanotaampa sen verran,että neljää emmaa bändi ei todellakaan ansaitse ja ne on muutenkin yliarvostettuja.Sanoitukset on ihan ok,mutta voi herran ylijumala Jonathan Davis ko niitten soittaminen on tylsää!Kun olet kuullut yhden biisin niin olet kuullu ne kaikki.

[cenedra]

Originally posted by Untouchable
Kun olet kuullut yhden biisin niin olet kuullu ne kaikki.

Eikös tuo päde aika moneen suomalaiseen yhtyeeseen(varsinkin näihin vanhempiin kuten Eppu Normaali ja Pelle miljoona en ole tämän musiikkilajin asian tuntia niin en ole varma)...

Itse Niskalaukaukseen sitten... En pidä mitenkään erikoisemmin, kyllähän niitä muutamia ihan suhtkoht kivoja laualuja löytyy, mutten itse pidä Ratiaisen äänestä. Jokin siinä vain mättää ettenkö sanoisi. Tosin tuo Viimeinen päivä taivaan coveri on mielestäni aika hyvä ja Surupuvun intro on ainakin loistava, vaikken ole sitten kappaletta muuten suuremmin jaksanut kuunnela, pelkkää introa vain...

[Sonos_Metallicos]

Eiköhän ole aika nostaa tätäkin topicia vähän ylemmäs, sillä Trio Niskalaukaus on pienen tauon jälkeen jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan ennen.

Uusi levy "Kylmä Tila" ilmestyi tänään ja siitä on järjestettyä kuuntelutilaisuuksia ympäri maata viimeisen parin viikon aikana. Itse kävin eilen Tampereen Klubilla kuuntelemassa kyseistä levyä ja työsin samalla myös pienen haastattelun.

Trio Niskalaukaus haastattelussa (http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=22)

Uusi levy on muutaman kuuntelemisen perusteella monipuolisinta ja parasta Niskalaukausta ikinä. Uudet tuulet puhaltavat vieraiden ja osaksi myös yleisen soundin uudistamisen myötä. Toki tuosta on vanha meininki aistittavissa, mutta se ei ole minua pahemmin häirinnyt koskaan. Eihän Trio Niskalaukaus ole teknisen soitannan puolesta mitään kovin omaperäista tai edes teknistä, mutta asenteeltaan ja varsinkin sanoituksiltaan Niskalaaki nappaa hyvin suomalaisen melankolian ytimeen.

Monesti bändiä vertaillaan kaikenlaisiin metallyhtyeisiin, mutta itse en tätä juurikaan harrasta. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus tekee ehdottomasti kotimaiselta kuulostavaa musiikkia, joka tarttuu varsinkin tietyllä mielialalla todella hyvin.

[Dimmy]

Alkujaan kirjoittanut Untouchable
voi herran ylijumala Jonathan Davis ko niitten soittaminen on tylsää!Kun olet kuullut yhden biisin niin olet kuullu ne kaikki.

Julistan tämän vuoden oksymorooniksi.

TR&TN:llä on ihan kivoja riffejä.

[Necrofobia]

Ei ei, minuun ei iske Rutilaisen Timo ja kamut. Musiikki on mielestäni uskomattoman tylsäääää... kun kuuntelin levyä niin en tiennyt että oli piisi loppunu jossain vaiheessa kun kaikki kuulosti niin samalta. Ja uusi levy on vain täynnä samaa kamaa eri järjestyksessä.

Hyviä muusikoitahan he kumminkin ovat, soittavat kohtuullisen hyvin ja timppa laulaa ihan hyvin mutta musiikki... noh, minä en ainakaan tykkää. En kuuntelisi jos ei pakotettais, tai no... itse asiassa minut pakotettiin.

[Untouchable]

se oli wannabe-wannabe teinisti sanottu, joten sitä ei ehkä tarvitse ottaa kovinkaan vakavasti, mutta ota ja julista mitä tahdot.

Ja sitten asiaan:

En ole vielä uusinta levyä kuullut, mutta uskon, että loistava biisinikkari Jarkko Martikainen on saanut tuotettua kelpo levyn. Hyvä Ihminen-kappale oli ihan mukiin menevä, mutta YUP-tyyppinen kertosäe ei ehkä sopinut Rautiaisen suuhun niin hyvin kuin olisi toivonut. Soitannallisesti biisi oli kuitenkin parempi kuin yksikään kappale Rajaportti-levyllä, josta en erityisesti pitänyt. Kitarariffit vain kuulostivat aika vaisuilta..Elegia tosin on loistava biisi.

[vegeta]

No niin toi timo rautiainen ja niskis on aika huonoa en pidä siitä hidasta jumputusta ja tosta puuttuu asenne joittenkin ukkojen örinää joilla ei oo parempaa tekimistä ja en suosittele ostettavaksi jos halluut suomalaista kunnon musaa perhana ostakkaa vaikkaa bodomia tai jos suomeks pitäs laulaa vaikka kotiteollisuutta niillä sentään on asennetta toisin kun jollain rautiaisella

[Melkor]

En oikein välitä niskalaukauksen musasta. Suurin osa biiseistä kuulostaa aikaslailla samalta, joten niihin kyllästyy nopeasti. Aivan alkuvaiheissa, kun kuulin ensikerran rautiaista olin hyvin vauhkona heidän biiseistään. Sitten kun kuuntelin enemmän albumeitaan läpi, intoni rupesi lerpsahtamaan, muutamaa hittibiisiä lukuunottamatta. Onneksi en sentään itse ostanut yhtään cd:tä! Yhden sinkun kylläkin omistin, mutta sainpas myytyä senkin pois, hah!
Kylmää tilaa en ole vielä kuullut, paitsi yhden biisin radiosta. En kylläkään muista yhtään millainen se oli. :confused: Mielelläni voisinkin kuunnella uuttakin tuotantoa, mutta odotukseni ei kovin korkealla ole! Vaikka onhan sitä kehuttu...

[Jallu]

Hienoa tunnelmaa monissa biiseissä. Lyriikat merkitsevät tosi paljon, parhaat lyricsit löytyy biiseistä "Älä enää lyö", "Lintu" sekä "Elegia" Musiikillisesti myös suosikki Niskalaukausralleja. Niskis -biisit kertovat esim. perheväkivallasta, alkoholismista ja muista henkilökohtaisista ongelmista. Myös tuo Timben rauhallinen, mutta välistä myös vahva ääni sekä raskaat kitarariffit tehostavat biisien tunnelmaa. Hyvät saundit bändillä ja livemeininki on hillittyä, jopa melko olematonta, mutta se kuitenkin sopii heidän tyyliinsä.

[yksisiipi]

Niskalaaki ei ole jaksanut aikoihin innostaa paljoakaan. Kylmä Tila oli niin positiivinen yllätys kuin Rautiaiselta saattoi odottaa. Ihan hyvää siis, mutta kuolettavan tylsää menoa, kun se on kuitenkin sitä samaa mitä aiemminkin. Hieman eri melodioilla ja sanoilla. Ihmisenä ja muusikkona Rautiainen (&Niskalaakinsa) on kunnioitettava, mutta minkäs teet kun kyllästyminen iskee. Kuuntelin jokin aika sitten Lintua, ja se sai minut hyvälle mielelle. Jotain hyvää heilläkin siis.

Niin, Kylmällä Tilalla käytettiin jousia sähköisten soitinten taustalla, se on upeeta.

[Granite]

Tajusin juuri, etten ole aikaisempaa tietoiskuani lukuunottamatta vielä kommentoinut tähän ketjuun itse bändistä mitään. Aika korjata asia.

Rautiaiseen ja kumppaneihin tutustuin ensimmäisen kerran vuonna 1997 kun kaveri oli hankkinut Hävetkää!-ep:n. Vaikka biisit kuulostivat ihan kivoilta niin bändin tyyli ei kuitenkaan vielä varsinaisesti iskenyt.

Pari vuotta myöhemmin ilmestyi Lopunajan Merkit-kokopitkä, joka sai innostumaan yhtyeestä ihan uudella tavalla. Pian piti hankkia myös Hävetkää!-ep ja näitä kahta levyä sitten kuunneltiin koko ajan ja jatkuvasti. Parasta kaljanjuontimusiikkia mitä silloin löytyi.

Lopullinen niitti päähän oli kuitenkin vuonna 2000 julkaistu Itku Pitkästä Ilosta. Levy hankittiin heti julkaisupäivänä ja CD:n mukana sai lystikkäitä Trio Niskalaukaus-tuopinalusia, joihin oli painettu uuden levyn sanoituksia. Ja tarpeeseenhan ne tuli. Levyllä biisit olivat entistä toimivampia, tunnelmallisempia ja rokimpia. Kotiteollisuuden ohella ei Niskalaukauksen lisäksi enää pahemmin muuta kuunneltukaan.

Samana vuonna Ilosaarirockissa Niskalaukaus heitti ikimuistoisen keikan sekä yleisön että bändinkin mielestä. Tunnelma teltassa oli lähes hurmoksellinen, tuskin missään toisella keikalla oltu koettu yhtä vahvaa yhteishenkeä ja fanitusta kuni silloin. Nykyään on jo tapana että kaikki yleisöstä puivat nyrkkiä ja huutavat "Hei, hei, hei" Niskalaukauksen biisien tahtiin, mutta vuonna 2000 Ilosaarirockissa se tehtiin ensimmäisen kerran, ainakin näin suurella yleisömäärällä. Aivan älytön keikka, ja bändi mainitseekin kyseisen keikan melkein joka toisella sivulla Niskalaukaus-kirjassaan. Ja Graniitti oli myös siellä, eturivissä vieläpä.

Tästä eteenpäin Niskalaukaus sitten on tullut entistä suositummaksi, mutta seuraavat levyt eivät ole olleet enää Itku Pitkästä Ilosta-levyn tasoa. Itse kuitenkin bändistä edelleen pidän, vaikken enää yhtä suurissa määrin kuin 4-5 vuotta sitten. Rautiainen on kuitenkin pysynyt uskollisena tyylilleen ja linjalleen ja bändi on onnistunut uusiutumaankin tyylillä ilman että rankkuus tai uskottavuus olisi kärsinyt missään vaiheessa. Arvostan Niskalaukausta ja ennen kaikkea Timo Rautiaista suuresti ja toivon että yhtye tekee vielä pitkän uran ja monia hyviä levyjä.

Ja niistä levyistä puheenollen:

Hävetkää!
Ensimmäinen EP ei iskenyt vasta kuin myöhemmin. Leijonan Periaatteet on mainiosti rullaava rokkirypistys jota yhtye on esittänyt viime aikoina keikoilla avausbiisinä. Loput biisit ovat OK-tasoa, mutta bändi tyyli oli vielä hiukan hakusessa.
Pisteet: :):):)

Lopunajan Merkit
Bändin linja alkoi hahmottua ja biisimateriaalikin oli selkeästi parempaa. Venäjän Orvot avaa levyn hienosti ja klassikoksi muodostunut Rekkamies löytyy lätyltä myös. Mukana on myös uudelleen äänitetyt versiot parista jo Hävetkää!-levyllä olleesta biisistä; Talvi-illan Tarina ja Lajinsa Viimeiset.
Pisteet: :D:D:D:D

Itku Pitkästä Ilosta
Yhtyeen paras levy. Rajaton Rakkaus legendaarisine "Katto on liian alhaalla ja köysi liian paksu"-säkeistöineen, syyllistävä Pahin Kaikista, kulutusyhteiskuntaa kritisoiva (ja myös krapulavalituksena toimiva) Rahat ja Henki, massamurhasta kertova Kuusikymmentäkaksi, kaikki levyn biisit toimivat kuin tauti. Erikoismaininnan ansaitsee cover-versio Marja Mattlarin kappaleesta Lintu. Mahtava levy.
Pisteet: :cool::cool::cool::cool::cool:

Kuilun Partaalla
Neljän biisin Ep, josta löytyy yhtyeen parhaimmistoon kuuluva Nyt on mies!. Levyllä coverit Marja Mattlarilta ja Tuomari Nurmiolta sekä live-versio Rajatila-kappaleesta tuolta legendaariselta vuoden 2000 Ilosaarirock-keikalta. Täydet pisteet irtoavat pelkästään jo tuosta Nyt on mies!-viisusta jota sopii kuunnella etenkin tuskaisessa aamukrapulassa kun on vielä tehnyt edellisenä iltana jotain hölmöä.
Pisteet: :cool::cool::cool::cool::cool:

Rajaportti
Hyvä levy, muttei enää herättänyt yhtä voimakkaita tunteita kuin aiemmin. Jarkko Martikaisen kanssa yhtye on ottanut mukaan hiukan uutta tyyliä pysyen kuitenkin uskollisena Niskalaukaus-linjalle. Surupuku ei oikein koskaan minuun iskenyt, kun taas Lumessakahlaajat on jo huomattavasti parempi ja Elegia aivan huippu. Hyvä levy, mutta ei ehkä tarpeeksi iskua ja mieleenjäävää materiaalia.
Pisteet: :):):)

Kylmä Tila
Melko samanlainen tapaus kuin edellinenkin levy, joskin biisit ovat ehkä hiukan parempia. Suuryritysten irtisanomispolitiikkaa tuomitseva Älkää selvittäkö polkaisee levyn käyntiin hienosti. Hyvä Ihminen toimii keikoilla huomattavasti paremmin kuin levyltä/radiosta kuultuna. Levyn nimikkobiisi on yksi Niskalaukauksen parhaimmistoa sekä sanoituksellisesti, riffien että sovituksenkin kannalta. Hyvä levy tämäkin mutta osa biiseistä jäävät turhan irralliseksi levyn muusta materiaalista.
Pisteet: :):):)

Tulipas tästäkin pitkä posti. Tuskin kukaan jaksaa taaskaan lukea. :P

[Darruel]

Niskalaukausta on tullut kuunneltua nyt sellaisen puolen vuoden ajan. Omistan levyt Hävetkää!, Rajaportti ja Kylmä Tila. Näistä paras on jälkimmäisin. Tässä kuitenkin pikkuinen arvio näistä levyistä:

Hävetkää!: Levy rämähtää mahtavasti käyntiin Leijonan periaatteet-kappaleella. Loppu onkin sitten aika sellaista tasaista, mutta kuitenkin hyvää musiikkia, jota kuuntelee kyllä joka päivä.

Rajaportti: Mielestäni parempi, kuin edellinen. Parhaat kappaleet ovat Surupuku ja Hämmennys ja viha erityisesti jälkimmäisestä pidän paljon. Kokonaisuutena hyvä levy ja nousee ihan suosikkeihini.

Kylmä Tila: Viimeinen, muttei todellakaan vähäisin. Mielestäni tällä levyllä ei ole yhtään muiden jalkoihin jäävää kappaletta, mutta jos pitäisi jotain ylitse muiden nostaa niin Minun oikeus ja Hyvä ihminen ovat todella loistavia. Myös nimikkobiisi on parhaimmistoa.

Kokonaisuutena siis aivan mahtava bändi ja erityisesti sanoituksista ja kitarasta pidän.

[Luni]

Hävettää tunnustaa, etten ole kyseiseen bändiin kauheasti pintaa syvemmältä tutustunut, mutta kuulemani perusteella Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on hyvä. Ei semmoinen yhtye, jota jaksaisin monta riviä putkeen hehkuttaa ja ylistää, mutta hyvä. Niskalaukauksen huomattavin ongelma on varmaankin, niinkuin moni on jo todennut, kappaleiden samankaltaisuus.
Pändin lyriikat ovat kyllä kieltämättä hienoja. Useimmat ovat sellaisia, joita voin rinnastaa omaan elämääni paikka paikoin ja minä tykkään siitä.
Oletin, että Rautiainen sanoittaisi itse kappaleensa, joten petyin hieman kun tätä keskustelua seuratessani sain sellaisen käsityksen, että eihän se niitä sanoitakkaan. Harmi.

//EDIT: Minä vähän päivittelen tänne tietoa. Ovathan ne Niskalaakin sanoitukset hyviä, tietyissä moodeissa. Ajoittain lyriikoiden enemmän tai vähemmän kristillinen sanoma kyllä häiritsee.

[Granite]

Oletin, että Rautiainen sanoittaisi itse kappaleensa, joten petyin hieman kun tätä keskustelua seuratessani sain sellaisen käsityksen, että eihän se niitä sanoitakkaan. Harmi.No kyllä Rautiainen niitä sanoituksia tekee, ei tosiaan kaikkia mutta sanotaanko nyt noin pyöreästi että 70 % Niskalaukauksen kappaleista. Lisäksi Timppa johtaa Niskalaukausta sen verran tarmokkaalla ja diktatuurisella otteella että mitä tahansa muualta tulleita sanoituksia hän ei hyväksy, vaan niiden on sovittava täysin yksiin hänen ideologiansa ja tyylinsä kanssa. Ja Tomi Tuomaala joka on eniten Niskalaukaukselle sanoituksia tehnyt "ulkopuolinen" henkilö voidaan jo melkein laskea bändin kuudenneksi jäseneksi. Cover-biisit ovat sitten tietenkin asia erikseen.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksella on muuten tyylikäs tapa tehdä levyjen ulkoasusta aina samantyylinen, esim. kaikkien heidän levyjen selkämykset on täysin samanlaisella fontilla kirjoitettu, joten Niskalaukaus-kokoelma näyttää hienolta levyhyllyssä.

[The_Sipi]

Kun olet kuullut yhden biisin niin olet kuullu ne kaikki.

No siis, kysymys on ihan mausta. Minäkin olen sitä mieltä, että kun olet kuullut yhden iskelmän/rap-biisin/teknobiisin, olet kuullut ne kaikki. Tiedän, ettei näin ole, mutta kun ei nuo tyylit kiinnosta, niin kuulee ne kaikki kovin samanlaisina. Samoinhan se on tietenkin joidenkin bändienkin kohdalla.

Mutta Rautiaiseen. Rautiainen on täällä pistetty jo suomirock-, hard rock- ja metalligenreihin, mutta pistetäänpä vielä yksi genre, sillä minusta Rautiainen ei ole mitään noista, vaan pikemminkin raskasta rokkia (heavyrock). Eli siinä sopivasti hard rockin ja metallin välissä. Hard rockiksi liian raskaat ja metalliksi liian "hitaat" soinnut. Mutta joo, jokainen nähköön bändin omalla tavallaan.

Rajaportti on ehdottomasti paras Rautis-levy, jonka omistan, eikä kilpailu ole edes kovaa, sillä se on myös ainoa Rautis-levy, jonka omistan. Surupuku, Elegia, Älä enää lyö, Lumessakahlaajat ja Hämmennys ja viha ovat todella hyviä biisejä, eikä loputkaan levyn biisit huonoja ole. Tulee kuunneltua silloin tällöin, mutta ei nyt levykokoelmani suurin helmi kuitenkaan. Bändin olen muutamia kertoja nähnyt livenä RMJ:ssä ja Tuskassa. RMJ:ssä ku oli TV2:n miehet kuvaamassa, niin ne lopetti just ennen Rautiaisen keikkaa, niin Timppa totes: "Nyt kun kamerat on sammutettu, niin voidaan ruveta soittamaan rokkia!" Ihan huippu, ainakin siinä mielentilassa.

[cRaZy Al BhEd]

Jej, eka ketjunnostoni ikiaikoihin! Suomeksi; pakko kirjoittaa tänne, kun tässä Niskalaukausta kuuntelen.
Ostin isälleni uuden tuplalevyn Tilinteon Hetki joululahjaksi. Se kuulosti hyvältä ja kopsasinpas sen itselleni. Ja hyväähän se on. Sopivan raskasta, melodista ja selkeää. Sanoitukset on kivan sekoja, mutta sisältää asiaa. Jokaisessa biisissä on omat riffinsä ja juttunsa, mutta silti kuulee heti ensisoinnuista, että kyseessä on Niskalauksus. Bändi on siis omannut omaleimaisen tyylin itselleen, mutta käyttää sopivasti variaatioita.
Näin ekana mieleen tulee lempikappaleina uudet Surupuku, Lumessakahlaajat ja Ihminen sekä Lintu, Kylmä tila ja Juoksevan veden aika.

[Von Wiensburgh]

Kun jostain kumman syystä on vastaus tästä ketjusta puuttumaan.

Eli pidän paljon, erittäin paljon. Kunnon ensi kosketukseni bändiin tapahtui Oddstokissa vuonna 2000 (muistaakseni) ja sen jälkeen olen sitten sitä hyvinkin aktiivisesti kuunnellut. Minuun tehoaa erittäin hyvin perusriffit ja murisevat soundit.
Minä en kikkailua kaipaa!

Sanoitukset ovat minusta täyttä rautaa. En osaa montaakaan yhtyettä, jonka sanoitukset kolisevat yhtä paljon. Minä tykkään.

Parhaimpia biisejä ovat vaikka semmoiset kuin Hyvä ihminen, pahin kaikista, Taakka, Älkää Selvittäkö, Lintu, Häpeän Lävistämä jne. Voisin laittaa tähän koko tuotannon, mutta taidan jättää listaukset tähän.

Mutta harmi on vain kun lopettivat, tai no menivät vuosien tauolle. Toivon melkein heidän palaavan, mutta hieman epäilen.

[Gabriel]

Aika vastata taas.

Minulle Timo & Niskalaukaus on ollut jo parin vuoden ajan kevätmusiikkia. Vielä tarkemmin sanottuna sellaisen keväänajan musiikkia, jolloin lumet sulavat solisten ja aurinko paistaa kirkkaasti ja lämpimästi. Eli hieman tätä edistyneemmän maaliskuun kevättä.

En osaa sanoa miksi näin, mutta kahden vuoden takaiseen kevääseen Trio Niskalaukaus liittyy erottamattomana osana. Tätä ei voi sanoa vielä edes perinteeksi, mutta odotan kovasti sitä tunnelmaa, joka oli silloin ja viimekin vuonna.

Alkamaan päässyt kevät (siis ihan yleisesti eikä mikään tietty kuten tämä) vaan kuuluu minulla yhteen Hyvän päivän ja Linnun kanssa. Ne kaikki ovat jollain samalla tavalla kauniita.

[Uzliv]

Aaargh... Ei mitään tällaista. en ole ikinä pitänyt, enkä tule toivottavasti ikinä pitämäänkään... Yksi kappale jonka olen jaksanut parikertaa kuunnella on Viimeinen päivä taivaan? Koska Se on Barathrumin coveri ja raiskattu sellainen! :prkl: Siis miten tämä on edes mahdollista, että kappaleen voi raiskata näin pahasti. ihan naurattaa melkein kun ajattelee asiaa... Noh kuitenkin, en ole jostain syystä oikeen ikinä tykännyt suomeksi lauletusta raskaammasta musiikista. Jostain syystä se kuullostaa aivan liian laimealta.