Pätkä kirjastani -kommentoikaa, olkaa hyvät!

[Sgt.Gustaffsson]

Eli tämä on siis pieni pätkä kirjastani, en viitsinyt laittaa pitempää ettette vain olisi alkaneet viemään ideoitani!:soso: Tapahtuma on erään rauhaisan haltiakaupungin, Polyglosin piiritys.
//Okei, kiitos Nelva, laitan tähän sitten noiden henkilöiden taustaakin.
Dwarvi on erään kääpiökaupungin, Rajakaupungin sanansaattaja joka saapui kertomaan varjohaltioiden hyökkäyksestä mutta ei ehtinyt takaisin kotiinsa.
Léxas on siis kirjan päähenkilö, Polyglosin tiedustelija. Hänellä on toisinaan tapana olla liian uhkarohkea.
Séxlas (outo nimi, eikö?) on Léxasin veli joka kuuluu samaan tiedusteluryhmään veljensä kanssa.
Verla on Léxasin ja Séxlasin tiedusteluryhmän viimeinen jäsen, tarkkakorvainen ja -silmäinen haltia, joka on positiivinen ja piristävä myös taisteluissa.
Jénil on Léxasin tyttöystävä joka palvelee kaupungin kuninkaallisessa kartanossa.
Zélan on kaupungin kuningas, joka sai viran hetkeä ennen kohtausta, kun hänen sisarensa kuningatar Séra kuoli samaisessa taistelussa.





”Ne tulevat sisään!” Dwarvi huusi kun ovi tömähti uudemman kerran. Ikkunat oli laudoitettu, mutta aina välillä niiden läpi iskeytyi moukari tai kirves. ”Pois oven edestä tai saatatte murskautua oven kanssa!” Zélan huusi. Haltiat tottelivat, ja seuraavaa mahtavaa tömäystä tehosti se, että ovi pirstoutui ja valtava tukki törmäsi vastapäiseen seinään. Varjohaltiat tulivat sisään. Séxlasin, Verlan, Dwarvin ja Zélanin mukana haltiat kävivät hyökkäykseen.
”Missä Léxas on?” Séxlas kysyi ampuessaan vihollisia. ”Toivottavasti turvassa.” Verla sanoi ja latasi varsijousensa. Seuraava ovesta astunut vihollinen oli sievoinen yllätys: lähes kolmimetrinen punainen jätti, jolla oli pienet sarvet ja oranssinhohtavat, tappomieliset silmät. Jätti oli pukeutunut haarniskaan, ja piteli vaivattomasti toisessa kädessään valtavaa kirvestä, jota heilutellessaan hän halkaisi haltioita kahtia. ”Puolidemoni.” Verla kuiskasi ja tähtäsi vihollista varsijousella päähän. Nuoli lensi ja osui puolidemonia takaraivoon. Se ärjäisi, kiskaisi nuolen irti ja musersi sen kädellään. Sitten se kääntyi ja katsoi Verlaa; sen silmät uhkuivat pahuutta ja kostoa. Verla yritti ladata hätäisesti varsijousensa, mutta puolidemoni tarttui lähimpään viholliseensa, joka sattui olemaan Dwarvi, ja heitti sen Verlaa kohti. Verla kompuroi kääpiömassan alla ja näki silmäkulmastaan kuinka jätti tuli kohti kohottaen kirveensä yhdellä kädellä.
Puolidemonin vieressä olleesta portaikosta loikkasi silloin Léxas, joka tarttui hirviön kirveen varteen. Kirves luiskahti hirviön kädestä. Puolidemoni karjui ja katsoi Léxasia, joka nousi pystyyn miekka valmiina kädessään. Raivon sokaisemana hirviö ryntäsi kohti haltiaparkaa, joka jäi tämän tönäisemäksi ja jäi roikkumaan hirviön kaulasta. He tippuivat yhtenä myttynä portaikkoon, ja puolidemonin selkä rikkoi kellarin oven. Léxas lensi selälleen kellarin lattialle ja yritti vetää henkeä tuon perin juurin ahdistavan kokemuksen jälkeen. Puolidemoni oli ensimmäisenä pystyssä. Hän potkaisi Léxasin miekan kauemmaksi ja suuntasi raaemman potkun Léxasin kylkiluihin.
Léxas vinkaisi ja katsoi hieman ympärilleen. Hän näki asukkaita, jotka pelästyksissään kävelivät taaemmaksi, sekä Jénilin joka perääntymisen sijaan käveli lähemmäksi. Léxas yritti kieltää häntä, mutta hänen keuhkonsa eivät saaneet tarpeeksi ilmaa. Puolidemoni nosti Léxasin ja heitti hänet kellarin seinään. ”Olet minun. Kukaan ei pelasta sinua!” puolidemoni nauroi syvällä, julmalla ja kaikuvalla äänellä ja nosti kätensä ylös. Silloin kellarin oveen ilmestyi liekkejä, jotka estivät pääsyn sisään tai ulos.

Léxas etsi katseellaan Jénilin, joka juoksi kohti häntä, ja väläytti tyttöystävälleen hymyn, jonka hän uskoi jäävän viimeiseksi ja alistui kuolemaan säälimättömän puolidemoni käsissä. Kun tajunnan viime rippeet kaikkosivat hänestä, hän näki Jénilin kädessä jotain pitkää ja kiiltävää.

Jénil katsoi kauhuissaan kun iso punainen hirviö paiskasi Léxasin seinään. Hän juoksi äkkiä murjotun haltian luokse, mutta silloin hirviön katse pysäytti hänet. Hirviö ärjähti kerran ja Jénil kaatui silkasta kauhusta. Hirviö nauroi ja käveli kohti kauhistunutta haltianaista. Jénil tunsi kädessään miekan kahvan. Hän tarttui siihen, ja kun hirviö kumartui hänen eteensä ja ojensi pitkät tappavat kyntensä, Jénil iski Léxasin miekan tämän silmään. Hirviö huusi veren pulputessa tämän silmästä. Tuli haihtui oven edestä ja hirviö lausui loitsun ja katosi valonvälkähdyksen saattelemana.


Kommentoikaa, kestän kritiikin! ...toivottavasti.

[Nelva]

Minulle tuli tästä heti mieleen vahvasti kohtaus Taru Sormusten Herrasta. Ihan ensimmäiseksi sanon, että tällaisenaan tämä teksti on ihan liian sekava. En pysynyt kunnolla perässä tapahtumissa niiden mennessä ohi noin vaan. Henkilöitä oli liikaa, ottaen huomioon, ettei niistä ole mitään tietoa nimen lisäksi, joka sekin aiheutta sekavuutta. Koska mitään ei tiedä etukäteen tapahtumista, jotka taistelua edelsivät, tämä on, jälleen kerran, ainoastaan sekava. Olisi hyvä, jos olisi alustamista ennen tätä, koska pelkkänä tällaisema yksittäisenä kohtauksena tämä ei toimi, vaikka ei kielellisesti pääsekään liiaksi ärsyttämään. Lopussa on ihan kiva idea hypätä toisen hahmon silmin katsomaan tilannetta.

Mitään ideoiden viemistä en murehtisi liikaa, koska netissäkin julkaistuissa teksteissä on olemassa tekijänoikeuslaki, joka suojaa, jos joku niin tökerösti tekisi, että lähtisi juttua varastamaan. Ja ideoiden uudelleenkierrätys ja ideoiden saaminen muista teksteistä nyt on täysin normaalia, jos haluaa kirjoittaa, temppu on tehdä niistä omanlaisiansa ja uusia niitä keinoja :)

[Gift of Death]

Minullekkin tuli ensimmäisenä mieleen Taru Sormusten Herrasta kohtaus, jossa "sormuksen ritarit" vai mitkä lie ovat siellä kaivoksissa ja hiidet tms. ja yksi peikko tulevat sinne.

Aika sekavaa tekstiä omalla tavalla, jota en osaa itse selittää, sekä parin lauseen rakennetta minua haluttaisi päästä muuttamaan. Esimerkiksi: ”Pois oven edestä tai saatatte murskautua oven kanssa!” -> ”Pois oven edestä tai voitte murskautua oven mukana!”. Jälkimmäinen vain sointuu korvaani paremmin.

No mikäs minä olen tässä pällistelemään kun itse en parempaa saisi aikaan ^^.
Ikääsi nähden aika hyvää tekstiä.

[Kreifi]

Kun postaat noita tekstejäsi tänne, niin tee se oletusfontilla, niin ihmiset jaksavat lukeakin niitä. Mitä sitten itse tarinaan tulee, niin se kärsii selvästi siitä, että on ote vain jostain, jolloin kärryille ei oikein pääse, eikä tekstistä saa mitään irti. Jos tätä kuitenkin ajatellaan tälläisenä näytteenä puuttumatta sisältöön, niin kuten on jo sanottu, teksti on hiukan sekavaa ja sanoisinko hätäistä. Liikaa infoa liian lyhyessä ajassa vieläpä vaikeasti käsiteltävässä paketissa. Tämä on aika paha juttu ja tekee tekstistä todella huonoa. Kappalejakoa voisit kanssa miettiä, entteriä ennen puheenvuoroa. Teksti on niin helpommin seurattavaa, eikä ole niin kamalan sekaista.

Mitä sitten tulee itse kirjoitustaitoon, niin mielestäni se on ihan hallussa. Kirjoitat ihan kauniisti, joskin tyylisi ei ehkä sovi fantasiaan kaikkein parhaiten. Olisi kiva nähdä mitä saat aikaiseksi, kun kirjoitat jotakin muutakin kuin fantsua. Kokeilepas!

[Jubei]

Ensinnäkin voisi sanoa että jos ottaa jonkun pätkän kirjastaan, niin kannattaa ottaa pätkä alusta tai jos tekee jonkun maailman esittelyn, niin laittaa sen. Tekstistä on vaikea saada mitään irti, koska hahmojen taustoista ei tiedä mitään, eikä yksi taistelukohtaus oikein anna juonesta tai mistään muustakaan kunnollista kuvaa. "Myöskin tapahtui jossain haltiakaupungissa" ja "erään kääpiökaupungin sanansaattaja" ovat niin epäkuvaavia termejä jotka häivyttävät mielenkiintoa. Kerronta on ihan ok ja osaat kuvata hyvin asioita, mutta enemmän taustatietoa voisi laittaa. Ei kannata jättää valoittamatta taustoja vain siksi että joku muka veisi ideoitasi, niin tuskin on käymässä. Muutenkin kehottaisin sinua keksimään mieluummin itse uutta, osa-alueesi mistä kirjotat on kuitenkin fantasia joten siinä on suurempi vapaus keksiä omaa. Tällä tarkoitan lähinnä sitä että haltioita ja kääpiöitä on nähny pilvin pimein fantasiakertomuksissa, myöskin varjohaltiat muistuttavat ihan liikaa droweja, mikä ei ole kovin omaperäistä. Puolidemoni oli ihan mielenkiintoinen, joskaan ei yksin kovin ihmeellinen. Nimet olivat muuten ihan ok, mutta dwarvi siis ihan oikeasti? Kun ottaa huomioon että kääpiö on englanniksi dwarf, niin ei kovin omaperäistä.

Muutenkin jos luo oman fantasiamaailman niin kannattaa kehittää joku taikasysteemi. Pelkkä "ja nosti kätensä ylös. Silloin kellarin oveen ilmestyi liekkejä, jotka estivät pääsyn sisään tai ulos" on aika tylsä kuulosta. Mielummin joko taikasanoja, mielensä avulla jostain lähteestä olevan voiman käyttämistä, taika-aineiden käyttöä tai jotain. Ei pelkkää elehdintää, se on helppo tapa, mutta ei kovin kummoinen. Loppuun voisi sanoa, että toisin kuin Kreifiä minua ei häirinnyt kappalejako. Puhekohtauksia tuli sen verran "harvoin", ettei tarina minusta mennyt sekaiseksi vaikka enteriä ei ollutkaan joka puhepätkän jälkeen. Tosin en tajunnut miksi välillä käytettiin enteriä ilman riviväliä ja välillä rivivälin kanssa.

Hyvä pätkä, mutta tarvitsisi kyllä hiukan lisämateriaalia jotta osaisin sanoa onko tuossa oikeasti ainesta kirjaksi.

[Hukka]

Ei mitään ikärasismia, mutta 13 vuotiaaksi kirjoitat tavattoman hyvin. Vaikka tekstissä oli muutamia pieniä epäselvyyksiä ja kohtia, joiden ilmaiseminen toisella tavalla voisi olla parempi vaihtoehto, oli lukeminen ainakin minun mielestäni helppoa. On kuitenkin ihan totta, että jos haluaa postata jonkin tarinanpätkän, olisi hyvä aloittaa teoksen alusta ja postata tekstiä sitä mukaa lisää, kun lukijat alkavat kiinnostua. Tällöin lukijoille olisi huomattavasti helpompaa päästä juoneen mukaan. Nyt ainakin minulle kävi niin, etten oikein samaistunut sankareihin, eikä taistelu näin ollen jännittänyt millään tavalla.

Oikein hyvin olet kuitenkin kirjoittanut ja toivottavasti kirjoitata vielä lisää. Kuten jo sanoin, ikäsi puolesta kirjoitat tosi sujuvasti ja omaat hyvän, vilkkaan mielikuvituksen. ^^

(Ellet sitten huijaa ja ole about 22 vuotias mies, joka ei koskaan halunnut kasvaa aikuiseksi. : o)

[Sgt.Gustaffsson]

Kiitokset kaikille kommenteista.
Muokkasin tekstiin nyt myös kaupunkien nimet, kiitos niistäkin kehotuksesta.


Nimet olivat muuten ihan ok, mutta dwarvi siis ihan oikeasti? Kun ottaa huomioon että kääpiö on englanniksi dwarf, niin ei kovin omaperäistä.

Joo... Tuon nimen keksin noin 4 vuotta sitten kun aloin kirjani ensimmäistä versiota kirjoittamaan. Tosin Dwarvin koko nimi onkin sitten Dwarvingburg, joka sekin kuulostaa aika typerältä. Muutan nimen kirjassani joskus kun kiireiltäni ehdin. (eli sitten kun jaksan tehdä muutakin kun pelata)
Niin ja nimien keksimisestä vielä sen verran että siinä hommassa olen aika surkea. Osa nimistä on vain joidenkin muiden nimien kaltaisia. Esim. Wyn, Ernold, Egatnavda ja Sagnaksieklav. Wyn oli ehkä ensimmäinen keksimäni nimi joka kuulosti jopa ihan hyvältä. Sitten, muutamia kuukausia myöhemmin aloin lukemaan Forgotten Realmsia. Eiköhän Haltialaulun alussa tulekin vastaan Wyn Tuhkalehto! Nykyisin nimi on kirjassani Frederig.
Ernold taas... no, siirrä r n:n paikalle, l r:n paikalle ja n l:n paikalle niin eiköhän nimestä tule Elrond! :prkl:
Egatnavdan keksin kun kirjoitin kirjani alkuvaiheita vanhalla Windows 95lla. Miettiessäni paikalle nimeä huomasin tietokoneen kyljessä lukevan Advantage. Käänsin sen toisinpäin ja siitähän tuli varsin hyvä nimi.
Samaa taktiikkaa käytin myös kääpiökaupungissa Sagnaksieklav. Kääntäkää se toisinpäin niin saatte nimen jonka huomasin linja-autopysäkillä katsellessani tieviittoja.


Tosin en tajunnut miksi välillä käytettiin enteriä ilman riviväliä ja välillä rivivälin kanssa

Tämä johtuu siitä että vaihdoin eräällä tavalla näkökulmaa. Ensin oli vain kaikkitietävä kertoja, sitten oli kaikkitietävä kertoja joka kertoo Léxasin näkökulmaa, ja seuraavan enterin jälkeen Jénilin. Ymmärrättehän?

[Sgt.Gustaffsson]

Kirjoittelin tuossa pitkästä aikaa kirjaa, ja muistelin laittaneeni tännekin siitä pätkän. Laitan kirjaani tänne pätkä kerrallaan, ja tällä kertaa suuren yleisön pyynnöstä alusta. Kommentoikaahan taasen.


Pistfistin eteläosassa sijaitsee pieni haltioiden asuttama kylä Polyglos, joka oli tunnettu mainiosta oluestaan ja siitä, että sitä johtaa nainen, Kuningatar Séra. Séra oli rauhaarakastava ja viisas haltia, mutta tarpeen tullen hyvä sotimaan, ja hänen veljensä Zélan oli Polyglosin armeijan komentaja. Polyglosin puumuureilla partioi jousimiehiä tasatahtiin. Haltiat onnistuivat aina mahdollisimman hyvin suojamaan yhteisöään, vaikka se olisikin yksi mantereen pienimmistä.
Polyglosin kaupan vieressä seisoi kolme nuorta haltiaa; Léxas, hänen veljensä Séxlas ja heidän ystävänsä Verla. Léxasilla oli yllään vihreä kaapu, tumma viitta ja hänen keltaista haltiavyötään komisti pitkä miekka. Hänellä oli pitkät keltaiset hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Hänen pikkuveljensä Séxlas oli noin tuuman lyhyempi veljeään. Hänellä oli ruskeat hieman sojottavat hiukset ja vihreät ja tarkat silmät. Hän oli pukeutunut ruskeaan kaapuun ja tummaan viittaan. Hänellä oli selässään kaarijousi ja viinillinen nuolia ja vyöllään lähes huomaamattomana haltiapuukko. Verla oli näistä kolmesta kenties huomaamattomin. Hän oli pukeutunut harmaisiin kaapua ja otsanauhaa myöten. Hänen mustat hiuksensa olivat pystyssä ja hänellä oli viitan takana varsijousi ja nuolia, ja vyöllä komeili pieni pistomiekka. Hänen ulkonäöstään olisi voinut päätellä että hän oli synkistelijä, mutta oikeasti hän oli varsinainen ilopilleri.
He kaikki kuuluivat Polyglosin kolmanteen tiedusteluryhmään, mutta sinä päivänä heillä ei ollut töitä, koska oli kakkosryhmän vuoro kierrellä Polyglosin lähistöjä vihollisjoukkojen varalta. Niinpä he kuljeksivat Polyglosissa ja juttelivat mukavia. Heidän hilpeä keskustelunsa kääpiöistä katkesi kun heidän ohitsensa käveli kaunis haltianainen, joka kantoi viljaa myllylle.
”Léxas, kuunteletko sinä?” Verla huudahti. ”Hm? Mitä sanoitkaan?” kysyi Léxas hajamielisenä; hän oli katsonut naisen perään niin pitkälle kuin oli mahdollista. ”Olin kysymässä oletko koskaan käynyt kääpiökaupungissa, mutta mieleeni juolahti toinen kysymys.” Verla totesi hymyillen leveästi. ”Antaa kuulua.” Léxas sanoi epävarmana. ”Tapailetko sinä Jéniliä?” Verla kysyi.
Léxas hätkähti, sillä Jénil oli ohi menneen naisen nimi. ”Kuinka sinä kehtaat! Että minäkö… ja hän…? Hölynpölyä!” Léxas sanoi punaisena kuin mansikka. ”Äh, älä viitsi, Léxas. Sinä aina punastut kun näet tai puhuttelet häntä. Minä tiedän paljon näistä asioista, myönnä totuus!” Séxlas nauroi; Léxasin ärsyttäminen oli hauskaa. ”Kuulkaas nyt, minun on nyt käytävä pikaisilla asioilla, ja jos ette sen jälkeen ole lopettaneet tuota pötypuhetta, saa miekkani puhua puolestani!” Léxas murisi ja häipyi. ”Joko hän meni Jénilin luokse tai juomaan olutta hermostukseensa.” Séxlas sanoi. ”Ei ärsytetä häntä enempää,” Verla sanoi. ”vaikka se olisi kuinka hauskaa, sillä en haluaisi suututtaa häntä liikaa. Ties vaikka hän puhuisi totta ja käyttäisi miekkaansa!”
Léxas tuli kohta takaisin ja yllättyi kun Verla ja Séxlas eivät enää härnänneet häntä.
”Minun on nälkä.” Verla sanoi yllättäen. ”Niin minunkin. Käydään hakemassa syötävää kaupasta.” Léxas ehdotti. Heidän kävellessään he huomasivat komentaja Zélanin nojaamaan muuriin ja olevan ajatuksissaan. Zélan piti melkein aina vihreää otsanauhaa jossa oli Polyglosin tunnus, P jossa on juuret. Hänellä oli myös aina mukanaan vihreä panssari, iso kilpi ja vyöllä miekka.
”Tervehdys, sir.” Léxas tervehti. ”Hm? Ai, Léxas. Terve vaan.” Zélan sanoi. ”Onko jokin hätänä?” Verla kysyi. ”Olen miettinyt erästä pulmaa. Polyglos liitettiin muutama vuosi sitten Kultaisen Auringon liittoon, koska se voisi tuoda Polyglosille turvaa, mutta tilanne näyttää päinvastaiselta.” Zélan huokaisi. ”Miten niin?” Séxlas kysyi kiinnostuneena. ”kolmekymmentä päivää sitten Ikimetsän pohjoispuolelle saapui varjohaltioita.” hän selitti. ”Kuinka paljon?” Verla keskeytti. ”Heitä oli kymmenisen tuhatta. Joka tapauksessa, ne piirittivät Osh-Lówin kääpiökaupungin. Se kuului Kultaisen Auringon liittoon, kuten ehkä tiedätte. Apu tuli liian myöhään.” Zélan sanoi surullisena. ”Mutta entä jos he eivät olekaan aikeissa tuhota Kultaista Aurinkoa? Entä jos heitä kiinnostivatkin Osh-Lówin kaivokset?” Léxas ehdotti. ”Ei, ikävä kyllä. He tutkivat koko kaupungin ja kaivokset etsivät kaikki eloonjääneet. Kun etsinnät oli tehty, he polttivat talot ja räjäyttivät kaivokset.”
”Entä jos heillä oli kaunaa kääpiöiden kanssa?” Séxlas sanoi. ”Niin minäkin ajattelin, mutta kuudentoista päivän päästä loput varjohaltiat kokoontuivat lähelle velhokaupunki Egatnavdaa. Velhot huomasivat heidät, ja aikoivat yllättää Varjohaltiat koko kaupungin vahvuudella, eikä velhoja enää nähty. Varjohaltiat polttivat Egatnavdan.” Zélan sanoi surullisena.
”Ja Egatnavda kuului myös Kultaiseen Aurinkoon. Elikkä on vielä kolme kaupunkia jäljellä.” päivitteli Verla. ”Itse asiassa kaksi. 13 päivän päästä Egatnavdan tuhosta varjohaltiat kokosivat joukkonsa Charklesin ihmiskaupungille. Charkles tuhoutui myös.” Zélan huokaisi.
”Paljon varjohaltioita vielä on jäljellä?” Séxlas kysyi. ”Noin viisituhatta. Luulen että Polyglosin päivät hupenevat.” Zélan huokaisi. ”Saattaa olla että he hyökkäävät Néxeleen ensin, koska se on suurempi, ja sen jälkeen on Polyglosin vuoro.” Léxas totesi.
He jättivät Zélanin pohtimaan synkeitä asioita ja kävelivät kauppaan. Nuori kaupanpitäjä Elariel tervehti innokkaasti. ”Mitä saisi olla?” hän kysyi. ”Kolme haltialeipää kiitos.” Léxas sanoi. Elarielin etsiessä haltialeipiä Léxas katsoi ikkunasta. Portit aukaistiin ja toinen tiedusteluryhmä ratsasti kaupunkiin.
”Menen edeltä.” Léxas sanoi ja juoksi vastaan. Zélan saapui myös paikalle. ”Mitään uutta?” Zélan kysyi ratsastajilta. ”Varjohaltiat lähestyvät. Ovat leiriytyneet Ikimetsän reunaan, noin yhdeksän mailia Afeoredista itään.” sanoi yksi ratsastaja. ”Onkohan Polyglos seuraava kohde?” Zélan mietti ääneen. ”Toivon todella että ei.” sanoi toinen ratsastaja.
Ratsastajat lähtivät koteihinsa ja Zélan käveli mietteliäänä kuningattaren taloon. Verla ja Séxlas tulivat Léxasin luokse ja antoivat hänelle haltialeivän. ”Mitä tiedusteluryhmä kertoi?” Verla kysyi. ”Varjohaltiat ovat jo lähellä. Näyttää siltä että sota on tulossa Polyglosiin.” Léxas sanoi. ”Paha juttu. Vaan aurinko alkaa laskea, ja huomenna on tiedusteluvuoromme. Minä taidan painua nukkumaan. Öitä kaikille.” Verla haukotteli ja lähti. ”Minuakin alkaa ramaista. Öitä.” Séxlas sanoi ja lähti myös.
Léxas jäi vielä ulos ja istui kaivon viereen syömään leipäänsä. Syötyään sen hän haukotteli ja aikoi lähteä itsekin nukkumaan, mutta huomasi Jénilin tulevan häntä kohti. ”Léxas, minulla on asiaa.” hän sanoi. ”Mitä?” Léxas kysyi. ”Olen kuullut levottomia huhuja. Huhuja siitä, että varjohaltiat ovat hyökkäämässä Polyglosiin. Onko se totta?” hän kysyi.
”Todennäköisesti on. On silti mahdollisuus että ne hyökkäävät ensin Néxeleen, mutta on melko varmaa että ne hyökkäävät silti jossain välissä tänne.” Léxas selitti. ”Voi surkeus. Tämä on kamalaa. Mehän kuolemme kaikki.” Jénil kauhisteli hiljaa. ”Toivottavasti emme. Jénil, en voi luvata mitään, mutta Polyglosin sotilaat puolustavat kaupunkia parhaansa mukaan, samoin minä.” Léxas lohdutti. ”Léxas… Ole varovainen huomenna.” Jénil huokaisi.
_______________________

Tämän kohdan kirjoitin varmaan kohta vuosi sitten.... Tyylini on hieman muuttunut noista ajoista. Mutta lisää tulee, mutta en pistä liian tiuhassa tahdissa.

[Federian]

Mielenkiinnolla lueskelin tämän uusimman postaamasi pätkän ja jotain huomioitavaa tuli mieleen.

Ensinnäkin hyvää kommenttia annan kieliopista. Jäsentely on hyvää ja tekstissä oli vain muutama kohta, jotka olisivat ehkä kaivanneet pilkun tuekseen. Kerronta etenee sujuvasti omaan silmääni vaikka välillä dialogi sekaannutti luettavuutta. Yleinen tyyli merkitä dialogi tekstistä on "päläpälä", sanoi ulla sepolle. Muutamassa kohdassa tuo elintärkeä pilkku oli kadonnut/korvaantunut pisteellä ja lainausmerkkien sisään oli eksynyt kysymysmerkki/piste. Tällaista hienosäätöä pilkunnussintaa, mutta näin se tehdään suuressa maailmassa :>

Itse tekstin sisällöstä löytyykin sitten sellaisia puutteita ja kömmähdyksiä, joita lähes jokainen aloitteleva kirjoittaja tekee. Kerronta on jatkuvasti täysin saman kaavan mukaista, jossa hahmot puhuvat/tekevät jotain, menevät toiseen paikkaan jossa puhuvat/tekevät jotain jne. Lukeminen käy nopeasti tylsäksi, kun luetellaan vain asioita.
Kerronnan rikastamiseksi vaaditaan kuvailua, ja paljon! Kaikkea mahdollista hahmojen tunnetiloista, tunnelmasta, säästä, vaikka talojen katoista! Kuvailu maalaa lukijalle sen kuvan tapahtumista, jotka itse ehkä näet päässäsi. Lue oikeita kirjoja ja huomioi miten kirjailija käyttää tietynlaista kuvailua tehostamaan luettua.
Sitten jos aletaan tutkia tarinaa pintaa syvemmältä niin särähti pahasti silmään muutama juttu. En tunne yhtään keksimääsi fantasiamaailmaa mutta nuo haltiat olisivat voineet olla yhtä hyvin örkkejä/kääpiöitä/avaruuskirahveja. Heissä ei ollut mitään sellaista mikä korostaisi sitä etteivät he olleet tavallisia ihmisiä. Tiedä sitten kuuluuko fantasiamaailmaasi geneerisiä ihmisiä ylipäätänsä mutta olkoot. Ite myös vierastan tavallisten fantasiakliseiden käyttämistä, kun ne on niin kierrätettyjä. Haltia kääpiö örkki peikko, peruskuraa joka saa haukottelemaan. Huolellinen ja hienovarainen omaperäisyys varsinkin näinkin kliseisissä asioissa kuin fantasiaroduissa ovat kultaa.
Maailma tuntui hassun kuolleelta. Jostain marssii 10 000 varjohaltiaa (kuka ne kaikki kävi laskemassa muuten. Paremmin voisi ilmaista vaikka "heitä oli ainakin kymmenkertainen määrä meidän miesvahvuutemme verrattuna"), ne tuhoavat kaupunkeja tuosta vain (10 000 henkeä vaatii aika paljon huoltoa, paitsi jos ne elävät pelkällä ilmalla) ja kylällinen haltioita elelee näemmä täysin rauhassa vaikka tietävät että tulevat tuhoutumaan. Missä itkevät ja pakenevat maalaiset, missä sodan runtelemat arot, missä merkit ylipäätänsä että jotain on tapahtumassa?

Ihan sujuvaa tarinointia, mutta kokemuksella oppii. Lue kirjallisuutta ja mieti todella mitä tahdot lukijan tietävän kerronnallasi.

Jatkoja.

//Ze Shoopuf
Aivopieru kävi, näinhän se todellakin menee kuten sanoit.

[Ze Shoopuf]

Muutamassa kohdassa tuo elintärkeä pilkku oli kadonnut/korvaantunut pisteellä ja lainausmerkkien sisään oli eksynyt kysymysmerkki/piste.
Korjaan tätä, jotta ihmisille ei jäisi väärä käsitys lainausmerkkien käytöstä.

Kysymysmerkki kuuluu lainausmerkkien sisälle, vaikka johtolause olisi lainauksen jälkeen - piste ei. Esimerkiksi:
"Otatko kahvia?" Anna kysyi.
"Kiitos", Sari vastasi.

Itse tekstistä ei ole kommentoitavaa, kun en jaksanut lukea. =P

[Sgt.Gustaffsson]

Tässä hiukan jatkoa. Ja edelleen odotan kommentteja.

_______________________________________
Seuraava aamu valkeni koleana ja sumuisena. Léxas haukotteli, pukeutui ja lähti ulos. Jotkut asukkaat tekivät jo aamuaskareitaan, ja komentaja Zélan nojasi unisen näköisenä porttiin. ”Huomenia, sir” Léxas tokaisi. ”Huomenta, Léxas. Vaikea herätä näin aikaisin, jos on miettinyt asioita melkein koko yön” Zélan vastasi.
”No sinä saat sentään käskyt jaettuasi nukkua vielä pari tuntia. Tiedustelupäivät ovat unisia” Léxas sanoi. ”En usko että teille tulee tänään tylsää. Saatatte törmätä Chorlin varjohaltioihin” Zélan huokaisi. ”Chorlin? Sepä on mahtava uutinen. Eihän se olekaan kuin varjohaltioiden suurin kaupunki…” Léxas mutisi. ”…jonka armeija on 150 000 sotilaan ja monien hirviöiden ja taikaolentojen kokoinen” Zélan jatkoi. ”Ollaanpas täällä hilpeällä tuulella” totesi Verla, joka oli juuri tullut huomaamatta paikalle.
”Missä Séxlas on? Hän on pahasti myöhässä” Zélan murahti. Heidän ei tarvinnut odottaa kauan, sillä pian Séxlas juoksi paikalle pukien samalla viittaa päälleen. ”Anteeksi myöhästymiseni, komentaja! Tiedättehän, miten vaikea minun on herätä aikaisin” Séxlas pahoitteli. ”Se on tullut huomattua. No, mennään hakemaan hevosenne” Zélan sanoi.
Tallit sijaitsivat asepajan vieressä. Hevoset kolistelivat villeinä ja söivät heinää. ”Saatte kolme vanhaa tuttuanne” Zélan sanoi ja osoitti kolmea hevosta. Yksi oli miltei kokonaan vaalea, mutta harja ja häntä olivat mustat. Toinen oli ruskeankeltainen, ja kolmas harmaa.
Léxas hyppäsi vaalean hevosen selkään, Séxlas otti ruskean ja Verla harmaan. ”Mennään, Valkoturpa!” Léxas kannusti. Hän oli antanut tämän nimen tuolle hevoselle kauan sitten, eikä se siitä pahastunut. He ratsastivat tallista portin luokse. ”Avatkaa portti!” Verla huusi. Portista kuului myöntelevää ääntä. ”Léxas! Odota!” kuului heidän takaansa.
Jénil juoksi Léxasin luokse. ”Menkää edeltä” Léxas murisi. Séxlas näytti siltä että vaivoin pidätteli naurua, mutta myöntyi silti Verlan kanssa. ”Lupaa olla varovainen” Jénil sanoi. ”Lupaanhan minä. Ole itsekin” Léxas sanoi. ”Minulla on sinulle jotain” Jénil huokaisi ja antoi Léxasille kaulakorun, jossa oli Polyglosin tunnus. ”Kiitos. Kuule Jénil…” Léxas aloitti. ”Menetkö sinä vai et?” huusi porttivahti. ”Nähdään” Léxas sanoi ja karautti ulos kaupungista.
He ratsastivat hyvän tovin pohjoiseen päin huomaamatta mitään erikoista, kunnes saapuivat lähelle Haltiaristeystä, josta pääsi Afeorediin, Néxeleen, Ikimetsän länsireunalle tai takaisin Polyglosiin. ”Seis! Kuuletteko?” kuiskasi Séxlas. Läheltä kuului töminää. Suuri joukko kuulosti liikkuvan parinsadan metrin päässä. .
”Käyn tutkailemassa tilannetta” Léxas sanoi ja hyppäsi alas Valkoturvan selästä. Hän painui matalaksi puskaan ja hiipi lähemmäksi. Pienestä pensaan raosta hän katseli tielle, joka johti Ikimetsän länsireunaan. Sieltä marssi viitisen tuhatta varjohaltiaa, mukanaan katapultteja, muurinmurtajia, valloitustorneja, jousitykkejä ja kolme peikkoa. Näky oli vaikuttava. Niiden kilvissä oli härän pään kuva, ja kypärät häränpään muotoiset. He marssivat vakavilla naamoilla tahdissa aseet olalla, eikä kukaan sanonut mitään.
Kohta ne tulisivat risteykseen ja huomaisivat Séxlasin ja Verlan. Léxas hiipi takaisin ja kuiskasi kumppaneilleen: ”Hätistäkää hevoset Polyglosiin ja piiloutukaa, nopeasti!” He tekivät työtä käskettyä ja piiloutuivat pensaikkoon. Varjohaltioiden marssiessa ohi Verlan katse kovettui ja Séxlas tuijotti silmät suurena.
”Pysähtykää!” huusi varjohaltioiden komentaja yllättäen. ”Kuulin jotain” hän jatkoi ja nappasi lähellä olleelta sotilaalta varsijousen. Hän käveli hetken ympyrää, aivan kuin miettien. Yllättäen hän kuitenkin kääntyi ja laukaisi varsijousen kohti samaa puskaa, jossa Léxas piileskeli. Nuoli iskeytyi Léxasin viitan läpi ja painui syvälle maahan.
Léxas kompuroi taaksepäin. Varjohaltiakomentaja tutki puskan, muttei löytänyt muuta kuin nuolensa. Mutta siihen hän ei toki luovuttanut; hän jatkoi eteenpäin kohti Léxasia. Siinä vaiheessa Léxas kaatoi hänet ja nosti miekkansa hänen kurkulleen. ”Komentaja! Mitä tapahtui?” kuului joukoista. ”Jos kerrot minun olevan täällä, viillän kurkkusi auki” Léxas murisi hiljaa.
”Minä vain… kompastuin. Puun juuriin” komentaja huusi sotilailleen. ``Päästän sinut, jos lupaat, ettet tapa minua” Léxas huohotti. ”Hyvä on. Minä lupaan” komentaja ähisi. Juuri kun Léxas päästi hänet, hän löi Léxasia suoraan naamaan. Komentaja heitti Léxasin tielle varjohaltioiden nähtäväksi. Monta kymmentä jousta virittyi kohti häntä. ”Sinä petit lupaukseni, varjohaltia!” Léxas huusi. Komentaja näytti mietteliäältä. ”Älkää ampuko. Minä ehdotan sinulle kaksintaistelua” hän sanoi. ”Hyvä on. Minä suostun” Léxas tuhahti. Hän nousi pystyyn ja veti miekkansa esiin. Komentaja otti selästään kumpaankin käteensä pitkät miekat. ”Taistelu alkakoon” julisti komentaja.
Léxas teki nopean iskun kohti komentajaa, mutta tämäpä laittoi toisen miekan eteen ja yritti toisella pistää Léxasia rintaa, mutta epäonnistui muutamalla tuumalla. Léxas löi miekallaan komentajan toista miekkaa niin kovaa että se lensi hänen kädestään.
Komentaja suuttui ja viilsi toisella miekallaan Léxasia oikeaan olkapäähän, johon tuli syvä haava. Léxas huojahti ja komentaja lähti hakemaan toista miekkaansa. Juuri kun hän oli tarttumassa siihen, Léxas laittoi jalkansa terän päälle, potkaisi toisenkin miekan hänen kädestään, kaatoi maahan ja laittoi jälleen miekan terän hänen kurkkunsa päälle. ”Sinä voitit” komentaja totesi. ”Muista lupauksesi” Léxas sanoi. ”Hyvä on. Kyllä varjohaltioillakin on kunniansa. Mutta muista, että poltamme kotinne. Hyvästi” komentaja murisi. Léxas odotti, että viimeinenkin varjohaltia oli kadonnut näkyvistä, ja viittasi Verlan ja Séxlasin luokseen.
_______________________________
Siinä.

[Sgt.Gustaffsson]

Mitä vattua? Missäs ne kommentit piileskelevät? Noh...
_____________________________
”Léxas, sinä olit mahtava!” Verla onnitteli. ”Ihmeellistä, että varjohaltia piti sanansa” Séxlas tuumi. ”No, eihän haltioissa ja varjohaltioissa ole muuta eroa kuin se, että varjohaltiat ovat kalpeita ja palvelevat pahoja voimia… Léxas, voitko hyvin?” Verla tuumi. Léxas piteli haavaansa polvillaan. ”Eihän minulla hätää ole… taidan vain vuotaa kuiviin…” hän puhisi ja kaatui mahalleen. ”Ei! Léxas! Sano nyt hyvä haltia jotakin!” Séxlas huusi. ”Meidän täytyy saada hänet nopeasti kaupunkiin!” Verla sanoi ja otti Séxlasin laukusta torven ja puhalsi siihen lujaa. Léxas liikahteli hieman. Muutaman minuutin puhaltelun jälkeen pohjoiseen vievältä tieltä saapui Afeoredin ratsuhaltioita. Heillä oli ohuet, keltaiset panssarit ja pitkät kaarijouset.
”Polyglosin tiedustelijoita! Mitä Kuninkaan nimeen täällä on tapahtunut?” joukon päällikkö kysyi. ”Varjohaltioiden armeija! Ne menivät tästä ohi… Kohti Néxeleä!” Verla selitti nopeasti. ”Niinkö? Kuinka te kaksi olette hengissä, jos kerran kokonainen armeija meni vierestänne?” päällikkö kysyi. ”Kuulkaas nyt, minun veljeni saattaa olla kohta kuollut, ellemme saa häntä pian takaisin Polyglosiin! Voitteko viedä meidät takaisin?” Séxlas kysyi hieman ärtyneenä. ”Hyvä on. Me olemme Afeoredin kahdeksas ritaripataljoona. Kvanlos! Ratsasta nopeasti Afeorediin kertomaan kuninkaalle” päällikkö huudahti. ”Selvä on, sir!” mustahiuksinen ratsastaja sanoi ja katosi hetkessä kohti pohjoista. ”Tony! Ratsasta minun kanssani ja lainaa hevostasi tuolle haltialle ja hänen veljelleen. Ja sinä saat ratsastaa Howésin kanssa” päällikkö neuvoi.
He ratsastivat lujaa kohti Polyglosia. Pienen hetken kulutta ratsastajapäällikkö ratsasti Séxlasin viereen ja kysyi: ”Kuinka hän voi?” ”Hän hengittää, ainakin” Séxlas totesi. ”Polyglosin portit näkyivät!” Verla huudahti. ”Avatkaa portit! Meillä on loukkaantunut mukanamme!” Séxlas huusi. Porttivahti totteli ja avasi portin.
Heidän ratsastaessa sisään, heitä saapui vastaan monia haltioita, myös komentaja Zélan ja Jénil. ”Léxas! Mitä on tapahtunut?” Zélan kysyi. ”Varjohaltiat menivät ohitsemme, kohti Néxeleä…” Verla aloitti, mutta Jénil keskeytti hänet kyynel silmäkulmassaan. ”Ehditte puhua siitä myöhemminkin, mutta pyydän, hoitakaa Léxas kuntoon!” ”Aivan. Verla! Juokse sotilastuvalle, ja käske lääkintämiehet sairashuoneeseen” Zélan käski. ”Minä kiitän teitä avustanne, Afeoredin ratsastajat. Jos voin, hyvitän tämän vielä” Séxlas sanoi kantaessaan Léxasia Zélanin kanssa. ”Ei kestä. Mutta matkaan, sotilaani! Afeorediin on vielä pitkä matka, ja vatsani kaipaisi täytettä. Näkemiin, Polyglosin haltiat!” kapteeni huusi.
Léxas kannettiin sairashuoneen sänkyyn ja lääkintämiehet laittoivat hänen haavaansa muutamia yrttejä ja kietaisivat siteen ympärille. ”Suokaa anteeksi, minun on välittömästi tavattava kuningatar ja kerrottava varjohaltioista” Zélan sanoi ja poistui. ”Séxlas ja Verla… Voisitteko selittää mitä hänelle tapahtui?” Jénil kysyi hitaasti. Verla kertoi, miten hän oli kaatanut varjohaltiakomentajan ja joutunut kaksintaisteluun hänen kanssaan. Selityksen jälkeen Séxlas ja Verla lähtivät melko pian ja jättivät Jénilin Léxasin luokse. ”Onkohan sota tulossa pian tännekin? ” Verla mietti. ”Minusta se on melko varmaa, jos kerran kaikki muutkin Kultaisen Auringon kaupungit on pian tuhottu. Saattaa olla että saamme armonaikaa, sillä varjohaltioiden armeija ei ollut enää kovin suuri. Néxele saattaa tuhoutua, mutta varjohaltioita jäisi liian vähän miehittämään Polyglosia” Séxlas selitti.
”Sinun teoriasi ovat varmaan oikeassa, kuten aina” Verla myönsi hetken kuluttua mietittyään Séxlasin sanoja. ”Kenties kuningatar lähettää jonkun hakemaan apua Afeoredista” Séxlas jatkoi. He kävelivät hetken, ja kohta Zélan käveli heidän luokseen. ”Siinähän te olette. Kuningatar haluaa tavata teidät nyt heti” Zélan kertoi. ”Kuningatar haluaa tavata meidät? Ei sellaista ihan joka päivä käykään… mennään, Verla!” Séxlas tuumasi.
He astuivat sisään kuningattaren taloon, joka oli huomattavan kokoinen Polyglosin mittapuulla, ja saapuivat suureen saliin, jonka perällä oli valtaistuin, ja sillä hetkellä valtaistuimella istui kuningatar Séra, lumoavan kaunis haltianainen, joka oli pukeutunut vihreään kaapuun ja keltaiseen otsanauhaan. Verla ja Séxlas kumarsivat syvään. ”Tervetuloa, Séxlas ja Verla, minun saliini. Kuulin veljeltäni, että törmäsitte varjohaltioihin” kuningatar sanoi. ”Täysin totta, kuningatar. Törmäsimme niihin haltiaristeyksessä. Veljeni meni tutkimaan asiaa, ja joutui pian vihollisten komentajan kanssa kaksintaisteluun” selitti Séxlas. ”Kuinka paljon varjohaltioita oli?” kuningatar kysyi miettiväisenä. ”Noin viisi tuhatta, hyvin panssaroituja keihäs-, miekka ja jousimiehiä. Siellä oli myös sotakoneita ja peikkoja” sanoi Verla.
Pitkään mietittyään kuningatar sanoi: ”Kiitos teille, kolmas tiedustelupartio. Voitte mennä, mutta varautukaa että kutsun armeijan tai tiedustelupartiot koolle. Hyvää jatkoa” Séxlas ja Verla kumarsivat ja lähtivät, ja päättivät että käyvät vielä katsomassa Léxasia. Jénil istui yhä Léxasin vuoteen vieressä, eikä edes huomannut kun Séxlas ja Verla astuivat sisään. ”Miten hän voi?” Séxlas kysyi ja Jénil hätkähti. ”Hän on toipumassa, lääkintämiehen mukaan. Väri on palannut hänen kasvoillensa, ja kiitos haltialääkkeiden, hänen kätensä paranee hyvin pian, ellei se ole jo parantunut” Jénil selitti. Pian astui Zélan sisään huohottaen. ”Séxlas ja Verla, teidän pitää mennä tallien eteen odottamaan. Kuningatar käski tiedustelupartiot koottavaksi” hän läähätti. ”No siinä ei kauan kestänyt! Tämä päivä on ollut melkoista menoa. Nähdään, Jénil” Verla sanoi.
Viisi tiedustelupartiota odotti rivissä tallien edessä, kunnes paikalle saapuivat Zélan ja kuningatar Séra, kummatkin täydessä taisteluvalmiudessa, sekä noin kolmekymmentä sotilasta Polyglosin armeijasta. ”Me ratsastamme auttamaan Néxeleä. Hakekaa panssareita ja jokainen tarvitsee jousen mukaansa. Kokoontuminen portilla viiden minuutin kuluttua” Zélan komensi.
______________________
...kommenttejaaah!:mad:

[Sase]

Huomasin LOTR-vaikutteita aika paljon, ja mieleen heräsi muutama kysymys:
Miksi melkein jokaisen hahmon nimessä on `-merkki (oikeastaan tämä mérkki, mutta se näkyy tällaisena: ´), vaikka lausuntatapaan se ei tee lähes (jos edes) mitään muutosta? Lisäksi oli huvittavaa, että varjohaltijoiden komentaja aluksi petti lupauksensa, ja latasi Lexasta naamaan, ja sitten suostuukin yhtäkkiä kaksintaisteluun, mutta koko armejan(?) edessä. Machoilua? Lopuksi vielä tämä kommentti: ”Hyvä on. Kyllä varjohaltioillakin on kunniansa. Mutta muista, että poltamme kotinne. Hyvästi.” Siis täh, eikös ole hieman ristiriidassa tämä. Varjohaltijoillakin on kunniansa, mutta menevät sitten polttamaan toisten kodit.

Sujuvaa tekstiä, ihan hyvin on dialogi toteutettu. Odotan jatkoa.