Usagi
10.9.2002, 18:37:08
No niin, tässä on nyt sitten muutama runo. Ensimmäinen kertoo syksyn tulosta, se nyt on tuollainen aika synkkä, vaikka en olekaan masentunut syksyn tulosta. Oikeastaan minä pidän syksystä...
Yön jälkeen toinen aamu
Taivas on kylmä, ja aurinko kaukana
Puu heittää lehtensä tuuleen
Eikä säästä ainuttakaan
Ei enää lämmintä tuulta
Joka nostaisi minut mukaansa
Heittäisi minut taivaalle
Lentoon perhosten kanssa
Lammen pinta on kirkas
Mutta kukat sen reunoilla kuolleita
Katson kuvaani veden pinnasta
Ikävöin kaikkea kaunista
Linnut, minne matka?
Kauas auringon lämpöön
Pois kylmästä maailmasta
Sydämeni on jäässä, mutta en pelkää
Kävelen meren rannalla ja katson
Laiva katoaa horisonttiin
Kauas ilman minua, olen yksin
Sateet piiskaavat maata
Ja hiljaisuus hukuttaa minut
Vihdoinkin mieleni on tyyni
Mutta en vain jaksa odottaa
Heitän sieluni syksyn tuuleen
~
Avaa silmäsi rakas
Ja näe tämän maailman kauneus
Nukahda kanssani yöhön tähtikirkkaaseen
Ja herää auringonsäteiden leikkiin ihollamme
Avaa silmäsi ja katso minua
Katso kyynelistä hohtaviin silmiini
Tartu käteeni ja pitele kiinni
Älä koskaan jätä yksin
Avaa silmäsi, näe kuinka paljon rakastan
Pyyhi kyyneleeni ja paranna särkynyt sydämeni
Mutta jos et jaksa herätä
Voin nukahtaa kanssasi ikuiseen uneen
Valkeaan enkelten kehtoon, kauas surun syleilystä
Olet kaikki mitä tarvitsen
Ja vain sinun takiasi eläisin
~
aurinko villi on minut sokaissut
kuutamon loiste mieleni jäätänyt
elämän lumi on satanut eteiseen
pyyhkinyt pois sen kaiken entisen
haudannut syvälle kuoleman turhuuden
merten syliin pois sen heittänyt
sateiden sydämeen minut jättänyt
yksin metsään itkemään hylännyt
Hmm, tuo viimeinen on vähän outo. Se tulikin mieleeni kun olin nukahtamaisillani, siksi se on ehkä hiukan sekava. Heräsin ja kirjoitin sen paperille, ja aamulla otin sitten kirjoitusvirheet pois. :)
Yön jälkeen toinen aamu
Taivas on kylmä, ja aurinko kaukana
Puu heittää lehtensä tuuleen
Eikä säästä ainuttakaan
Ei enää lämmintä tuulta
Joka nostaisi minut mukaansa
Heittäisi minut taivaalle
Lentoon perhosten kanssa
Lammen pinta on kirkas
Mutta kukat sen reunoilla kuolleita
Katson kuvaani veden pinnasta
Ikävöin kaikkea kaunista
Linnut, minne matka?
Kauas auringon lämpöön
Pois kylmästä maailmasta
Sydämeni on jäässä, mutta en pelkää
Kävelen meren rannalla ja katson
Laiva katoaa horisonttiin
Kauas ilman minua, olen yksin
Sateet piiskaavat maata
Ja hiljaisuus hukuttaa minut
Vihdoinkin mieleni on tyyni
Mutta en vain jaksa odottaa
Heitän sieluni syksyn tuuleen
~
Avaa silmäsi rakas
Ja näe tämän maailman kauneus
Nukahda kanssani yöhön tähtikirkkaaseen
Ja herää auringonsäteiden leikkiin ihollamme
Avaa silmäsi ja katso minua
Katso kyynelistä hohtaviin silmiini
Tartu käteeni ja pitele kiinni
Älä koskaan jätä yksin
Avaa silmäsi, näe kuinka paljon rakastan
Pyyhi kyyneleeni ja paranna särkynyt sydämeni
Mutta jos et jaksa herätä
Voin nukahtaa kanssasi ikuiseen uneen
Valkeaan enkelten kehtoon, kauas surun syleilystä
Olet kaikki mitä tarvitsen
Ja vain sinun takiasi eläisin
~
aurinko villi on minut sokaissut
kuutamon loiste mieleni jäätänyt
elämän lumi on satanut eteiseen
pyyhkinyt pois sen kaiken entisen
haudannut syvälle kuoleman turhuuden
merten syliin pois sen heittänyt
sateiden sydämeen minut jättänyt
yksin metsään itkemään hylännyt
Hmm, tuo viimeinen on vähän outo. Se tulikin mieleeni kun olin nukahtamaisillani, siksi se on ehkä hiukan sekava. Heräsin ja kirjoitin sen paperille, ja aamulla otin sitten kirjoitusvirheet pois. :)