Mistä lähtien pelaamaan?

[Potri]

Eli minkä ikäsinä olette tutustuneet taiteesta jaloinpaan, inter aktiiviseen mediaan ja oliko sillä teihin suurempia vaikutuksia?

Itse näin joskus viisivuotiaana tuttavien luona Nintendon, eikä tarvinnut kuin muutaman sekunnin pidellä ohjainta ja katsella värikästä ruutua, niin ymmärsin että tämähän se vasta paras lelu onkin. Siellä ja yksityisessä päivähoidossa, jossa olin vähän aikaa, en muuta halunnutkaan tehdä kuin kuin pelata tuota 8 bittistä ihmettä. Vähän ennen synttäreitäni sain sitten 6 vuotislahjaksi oman Nintendon ja Tiger Helini, eikä sen jälkeen ole tullut kiinnostukselle peleihin taukoa. Ei ainoastaan ruudun ääressä olemiseen, mutta pelit ovat vaikuttaneet ja inspiroineet minua aina leikeissä, piirrustuksissa, musiikkimaussa ja vaikka missä muussa. Olen oikeastaan peleille velkaa sen, millainen persoona minä olen. :)

Surullisia ovat ne ihmiset jotka eivät pelien kauneutta ja nerokkuutta koskaan tulleet ymmärtämään... (Ja onnellisia ne jotka saavat olla tämän uuden aikakauden tuotoksen kasvattamia. =) )

[Kreifi]

Joskus tosi pienenä tuli kavereiden luona pelattua, mutta en katso aloittaneeni pelaamista silloin vielä. Sitten myöhemmin(kun rahaa oli) tuli hommattua Nintendo 8bit. Sekin meni sitten paskaksi ja pelailin vain Gameboytä joskus ja jouluna. PlayStation sitten tuli ostettua ja oikeastaan vasta silloin kunnolla pelaamiseni alkoi. Lasken kuitenkin, että tuolloin kun nintskan hommasin alkoi pelailuni.

[Tordragon]

Siis tosiaan 7-vuotiaana, ja Amiga oli tuolloin kyseessä, kaikilla muilla oli C64, mutta minullapa Amiga, hark *grins* Sitä tuli sitten pelattua vuoteen -95 tai jotain vastaavaa kunnes sain ensimmäisen PeeCeeni. Konsoleista en ikinä oikeastaan ollut mitään ymmärtänyt, tottahan toki sitä Segaa ja Nintendoa oli tullut pelattua, vaikka millä mitalla, mutta en itse omistanut koskaan.

Vuoden -99 joulukuussa sitten sain tupaantuliaislahjana Playstationin ja siitä lähti sitten kooma tänne konsolipuolelle, ja nykyään tämä pelaamisen suhde on enemmän tänne konsolipuolelle, vähän riippuu, mutta kuitenkin. Retropelailen aina PC:lläni kun vain ehdin, uudet pelit eivät oikein jaksa innostaa *grins* ..ainakaan PC-puolella, siis. Murrosikäni ja osa teiniyttä meni Duke Nukem 3D:n ja muiden vastaavien pelien myötä, ei tavallaan kaduta, mutta olisin minä jotain muutakin voinut silloin tehdä. Se oli sitä Pelihelvettiä parhaimmillaan, surullista oikein näin retrospektinä.

[Rowena]

Joskus 7-vuotiaana aloitin pelaamaan, kun naapurin pojilla oli nintendo. Isäkin taisi innostua siitä, joten meille ostettiin nintendo. Myöhemmin hommattiin amiga ja sillä pelailtiin monta vuotta. Muutama vuosi sitten saatin pleikkari ja viime kuussa PS2. Yleensä pelailen pleikkarilla ja veli PS2:lla. PC löytyy myös, mutta sillä en yleensä pelaa, surffailen vaan netissä :)

[Toia]

Voi mä aloitin ihan pienenä 1-3 vuotiaana kun isoveljeni antoi minun kokeilla Marjoa :D
Paitsi hän suuttui kun porin ohjainta, koska marjo ei hypännyt rotkon yli vaan tippui rotkoon :D

[The death Magic]

Ensimmäisen kerran näin joskus 3 vuotiaana veljeni gameboyta mutta en sitä saanut pelata. 4-6 vuotiaana sain pelata sitä ja menin Wizards ja Warriorssin läpi. Ja marion. Ja samoihin aikoihin tai vähän eteenpäin saimme nintendo 8-bit itsellemme. Nintendon jälkeen oli 386 ja jne jne...

[yksisiipi]

Tutustuin kivaan kaksiväriseen koneeseen ollessani jotain 8- vuotias. Sitä pelailin paljon ja innostuneena, vaikka pelit olivatkin suht peruskamaa, Pacman jne. Tuo tietokone rikkoutui ollessani 10 tai 11.
Seuraavaksi taisin ihastua Nintendoon ja Super Mario sarjaan, mutta en koskaan itselleni ostanut tuota laitetta.
Sitten yläasteaikana tutustuin jälleen tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan Quaken ja Red Alertin avustuksella. Tuosta lähtien olen pelannut säännöllisesti.

[Ceassa]

Taisin olla siinä seitsemännen ikävuoden paikkeilla, kun isäni raahasi meille kotiin vanhan kunnon Commodore 64:n. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt mistä isukkini sai kyseisen laitteen revittyä, mutta sillä kyllä pelailtiin ja ahkerasti. Jossain vaiheessa ostimme Super Nintendon ja tietokoneen, pelit lisääntyivät, ja nyt ollaan sitten päädytty pleikkarin kautta PS2:een. Whoo. :)

[AlkoTanko]

Olisinko ollut siinä 4-6-vuotias, kun sain syntymäpäivälahjaksi klassikoiden legendan, 8-bittisen Nintendon! Voi sitä riemua, jonka alaisena minä sitä pelailin lähes koko valveillaoloaikani. Niin kuin se olisi siitä muuttunut: kone on modernimpi ja pelaaja samoin, mutta silti pelailen monia tunteja päivässä, milloin en vietä elämääni täällä.

[Arwie]

Olisinko ollut kolmesta neljään vuotias, kun vanhemmalle siskolleni ostettiin nintendo joululahjaksi, ja siihen Super Mario 1, Tetris ja joku jalkapallopeli. Katsoin aina innolla, kun Mariota pelattiin. Myöhemmin ostettiin myös MegaMan 4 ja Gremlins 2. Siitä jalkapallopeliä pelasin, ja myöhemmin myös Gremlinsia, ja Kirby-peliä lainailin aina välillä kaveriltani. Koulun alkaessa pelaaminen taukosi aina vuoteen 97 (vai oliko se 98?) jolloin sain lahjaksi Pleikkari ykkösen. Siitäkään en innostunut ennenkuin vasta paria vuotta myöhemmin, jolloin sain FF8:n, ensimmäisen FFäni.

[Dreamer]

Se aktiivinen, täysipäiväinen (ainakin yritin) pelaaminen alkoi siinä 4 vuotiaana, kun sain Nintendon. Sitä ennen olin saanut kokeilla jotain onnettomia hiirellä pelattavia tietokone pelejä tai jotain sellaisia. Siitä joulusta lähtien pelasin sillä koneella aina kun vain aikaa oli ja aika kauankin. Eli voisin sanoa sen uran alkaneen siitä päivästä, kun pääsin pelaamaan ahkerammin. Se Nintendo löytyy muuten vieläkin, pitäisi joskus kaivaa se esiin ja pelata noin muistelu mielessä. :)

Harmillista oli näin jälkeen ajateltuna, ettei ollut lapsena varaa niihin peleihin tai kielitaitoa pelata parhainpia, vaan se pelien lukumäärä jäi vähäiseksi. Mutta en minä sitä silloin surenut ja en nytkään suuremmin ala.

[Rachel]

Olin ala-asteella kun keverini sai Nintendon joululahjaksi ja siitä se sitten alkoi. Olisinkohan ollut jotain 10-vuotias. Sen jälkeen vietin kaiken aikani kaverini luona pelaamassa Super Mario Bros ykköstä. Ystäväni pikkuveli ja isä olivat myös innokkaita pelaajia. Siinä me neljä istuimme telkkarin ääressä ja jännitimme, miten pitkälle kukakin pelissä pääsee. :)

Harrastus on säilynyt tähän päivään saakka. Olen hankkinut itselleni NESin, SNESin, PS:n, N64:n ja GBA:n sekä ison kasan pelejä. Lisää pitää hommata aina kun rahaa on riittävästi.

[Mickey]

Sain itselleni 8-bittisen Nintendon kun olin siinä 9-vuotias.
Ekoja pelejä oli Super Mariot ja sen sellaiset. Sitä tuli pelailtua aika kauan.
Sitten kun olin jotain 11 tai 12 sain Playstationin. Se nostikin sitten peliriippuvuuden aivan uudelle tasolle. Pleikkari kakkonen tuli kotiin viime vuoden lopulla.

[urho]

4-6 vuotiaana pelailtiin tosi paljon iskän kanssa nintendoa ja tietsikkaa. Tietokoneella silloin oli paras peli varmaankin Donald Duck adventure tai jtn. Nintendolla pelasin vasta siinä 6 vuotiaana, kun sillon ei palanut hermo enää mariossa niin pahasti kuin 4-5 vuotiaana XP

[nox]

Aivan pikkuisena mulla oli 8-bit Nintendo. Olin silloin varmaan 6-7. Sen jälkeen ostin Amigan johon hurahdin jokseenkin täysin. Amigan pleikkarin välillä taisi kyllä olla aika pitkä aika.

[Niera Kuuranpoika]

Olin muistaakseni noin 9-10-vuotias kun kaverini sai 8-bittisen Nintendon, siitä sen kai voi sanoa alkaneen. 11-vuotislahjaksi sainkin sitten itselleni samanlaisen, jota olin jo kauan halunnut.

[Banjo_Bill]

Olin noin 5-vuotias kun pelasin ensimmäisen kerran serkullani Commodore 64:sta, hänellä oli siihen aivan rutosti pelejä.
Pari vuotta myöhemmin ostimme sisarusten kesken kimppaan oman C-64 koneen... ei... nyt kun muistelen niin ennen comppua faija osti meille PHILIPS-videopackin.... se oli meidän ensimmäinen peli-laitteemme.
Ensimäinen täysin oma kone oli Nintendo 8 bit... sitä seurasi oma Megadrive... sitten mutsin PC... sitten oma Pleikkari... broidin PC... ja lopulta taas oma PS2.
Comppu meni paskasi, mutta ostin kaveriltani C-128:n tilalle. Se, Pleikkari ja PS2:n ovat tällä hetkellä huoneessani tiuhassa pelikäytössä. Viereisestä huoneesta löytyy systerin vanha PC, jolla voi käyttää Sega-emulaattoria ja pelata PC:n vanhaa kunnon NHL95:sta (ainoa nalpa jota jaksan pelata)

[Kurko]

Taisin olla 4 vuotta vanha kun ensimmäistä kertaa pääsin itse kokeilemaan isoveljen ihmeellistä Commodore 128:a. Peli oli mitä luultavammin Bubble Bobble, jota seurasi Giana Sistersin, New Zealand Storyn ja R-Typen kaltaiset klassikot. Niitä Commodoren pelejä tuli sitten väännettyä seitsemään ikävuoteen asti kun sain ensimmäisen oman koneen, Amiga 500 tehoihmeen. :D

[Roakel]

Minä aloitin pelaamisen 7 vuotiaana, en ollut silloin mikä hyvä pelaamaan. Omistin segan ja sille 5 peliä, minä pelasin vaan niitä pelejä enkä halunnut päästä ne läpi. Minulla oli se suunilleen 2 vuotta ja sitten hankin nintendo 64.

[Archux]

Argh nyt tuli kyllä vastattua väärin. Vastasin 7-9, mutta eiköhän 4-6 ole lähempänä totuutta.

[Safir]

Aloitin pelejä pelaamaan noin 4-6 vuotiaana. En nyt oikein tarkkaan muista. Mutta ensimmäiä pelikoneita joita pelasin, oli vanha nintendo. Siinä meillä ole, muista sen hyvin, final Fantasyja, taisi olla peräti kuutonen. Muistan ikuisesti, kun näin kuinkä Celes heittäyti sieltä jyrkänteeltä..~~
Mut joo, jos nyt äkkiseltää arvioin, niin varmaan jotain kuutis vuotisna sen aloitin.

[Hotaru]

Aloitin pelaamisen varmaan joskus 7-vuotiaana. Ensimmäinen kone oli Commodore 64, sitten Sega Mega Drive.
Tässä välissä pelaamiseen tuli noin parin vuoden tauko, kunnes sitten sain PS2.

[Rafalski]

Aloin pelaamaan varmaan joskus 4-vuotiaana. Ensimmäinen laite oli tietysti Commondore 64. Mulla on vieläkin se. Commondore 64 on LEGENDA!

[Riku-]

Muistaakseni 5-vuotiaana ilmestyi Joulupukin säkistä MegaDrive-konsoli, ja elämäni sai uuden käänteen. Minusta tuli nörtti. :)

[bigspin]

Hmmm joskus siinä 5-7 vuotiaana vanhempani ostivat minulle ja veljelleni 8 bittisen Nindendon.Ja siitähän kaikki alkoi =) Ensimmäiset pelit tais olla Megaman, Zelda ja tietysti Super Mario :D Myöhemmin myimme Nindendon ja ostimme Megadrivenin.Parin kolmen vuoden päästä myimme senkin ja ostimme Pleikkarin =) Ja ei varmasti myydä koskaan pois :)

[blind]

Neljäntenä kesänä syntymäni jälkeen aloin pelaamaan, nyt jo museo esineeksi luokiteltavalla 286 tietokoneella. Ensimmäiset pelit joita pelasin olivat isän työpaikalta warettamia pelejä, kuten vanha kunnon tetris sekä Duke Nukem 1, jossain vaiheessa myös Pacman päätyi koneelle... Niitä sitten tahkoin aina 6 vuotiaaksi asti, silloin kun ei pelejä helposti ollut saatavilla. Niin, kuusivuotiaana säästin rahat 8-bit Nintendoon ja passitin äidin sen ostamaan. Siinä tuli mukana S Mario bros, ja kesti ainakin kaksi vuotta ennen kuin seuraavan pelini ostin (Wrestling?). Myöhemmin on ollut muitakin konsoleita ja paaaaaljon pelejä.
Kyllä nuo lapsuuden pelit vaikutti aika paljon. Muistan suunnitelleeni 1-2 luokan aikana useita pelejä, sankareineen ja pää pahiksineen. Taisinpa kerran pelattuani wrestling peliä, ottaa veljeä jaloista kiinni ja pyörittää aivan täysillä häntä ilmassa (pelissäkin tehtiin niin) ja erittäin älykkäänä ihmisenä päästin sitten irti, kun vauhdit olivat kovimillaan ja niinpä velikulta lensi suoraan päin seinaa, pää edellä...

[FantasyManIX]

Olin 7-9 vuotias kun isukki kantoi kotiin nintendo 8 bittisen. Olin jo pitkään toivonut että saisin nintendon. Kavereiden luona olin jo joskus 5-6 vuotiaana pelannut.

Muistan vielä sen päivän kun sain ensimmäisen pelikoneeni eli tuon nessin. Mukana oli Valopistooli ja pelejäkin, jotka olivat Super Mario Bros 1+Duck Hunt, Turtles 1, Guardian Force ja joku avaruusräiskintäpeli. Myöhemmin sitten tuli ostettua Super Mario Bros 3.

[Melinda]

7-9:ltä jossain aloitin..(jossei sellasta antiikkiaikasta "käsikonosolia"(mikä lie olikaan)lasketa..aluksi se tietenkin alkoi tasoloikista(esim crash)mut ei enää..eli joskus sillo :)

[DjCloud]

Minä aloitin 4-6 Vuotiaana pelasin silloin aina 16bittisen nintendon Mariota se oli tykki peli siihen aikaa. Sitten kun pääsin 1luokalle rupesin pelaa PC pelejä esim.Larry, Wolfenstein, Keen........Yms. No mutta alotin pelaamisen 4-6vuotiaana

[Seyana]

Olisinko ollut 6-vuotias kun menin ystävälleni kokeilemaan nintendoa. Pelasimme Mariota ja olin sitä mieltä, että Mario on suuri sankarini heti Barbien jälkeen. Pian tuon jälkeen iskäni osti ensimmäisen tietokoneemme ja pelailin joitakin tasohyppelypelejä. Yksi oli joku missä piti hypellä liaaneilla ja tapella vihaista virtahepoa vastaanX) Kuolin joka kerta.
Pelasin aina sellaiset 15min päivässä, ja kun vanhemmat erosivat, pelaaminen jäi melkein kokonaan. Pelasin välillä sim cityn demoa ja muuta vastaavaa. Sitten ostimme The Simsin ja Gameboyn. aloitin peliharrastuksen kunnolla ja en ole enää päässyt irti.
Mutta ensikosketus tapahtui siis ollesani 6-vuotias ekaluokkalainen. (ja jos joku ihmettelee miksen ollut 7, niin olen syntynyt loppuvuodesta..)

[Redmage]

Niin pitkälle menneisyyteni kuin muista, muistan että olen aina istunut ja katsonut kun isoveljeni on pelannut millä koneella milloinkin... Joskus aina minutkin päästettiin kokeilemaan, vaikka ikäni takia en tietenkään osannut mitään ja veli sai aina olla neuvomassa. Siitä se pikkihiljaa sitten juurtui päähäni ja nyt olen lähes peli/tietokone-narkomaani...Kiitos ihanan veljeni, sillä muuten minulta olisi varmaan jäänyt paljon kokematta... Eli lähes koko ikäni olen tässä "maailmassa" oleskellut... ;D

[Angel Eiko]

Itse kokeilin eka kerran n.9vuotiaana, ja kone oli joku Aatamin aikanen commodore ;D Mutta pleikkarin kapulan sain käteeni n.11 vuotiaana, ja vieläkin se kuuluu yhdeksi parhaaksi kaverikseni FF pelien lisäksi...
Final Fantasyja rupesin pelaa joskus vuoden tämän jälkeen, ja se ensimmäinen oli tietysti FF7 =) juuh... Se oli niin upea ja mahtava kokemus että koukkuun jäin ja nyt ärsyttää kun ei löydy ps2:sta joten FF10 en ole päässyt käsiksi... Siinä oli lyhyesti minun pelaamiseni historia....

[Clawlynna]

Pelaamisen aloitin hmmm.. jonain 4-vuotiaana. Se oli luultavasti jonkinlainen RPG Amstradilla. En todellakaan muista tarkkaan, mutta jos ei isäni ;D olisi innostunut pelaamisesta niin luultavasti se olisi jäänytkin siihen. Sitten joskus 5-vuotiaana taisin pelailla Commodore 64:lla (Tosin yhdenkin pelin toimimaan saaminen kasettiasemalla oli pieni ihme). Ja kun veljeni sai samana vuonna Nintendo 8-bittisen niin se olikin menoa.....

[Chastity Rowan]

Kunnolla pelaamisen aloitin vasta yli 15vuotiaana, koska äitini on :eh: harvinaisen saita ja saatanallinen ihminen.

Joten kun tapasin tulevan mieheni ja nykyisen poikaystäväni niin en ole sen jälkeen ollut hetkeäkään erossa pelikoneistä kuten ps1 ps2 ja tottakai pc. rakastan pelata roolipelejä. Myös kauhupelit oat lähellä sydäntäni.

[mogvisti]

Oma peliharrastukseni alkoi siinä 7-vuotiaana, kun kaverin luona pelailin 8-bittisellä, jotain megamania ja hauskaa oli.

Sitten eräänä jouluna isäni osti minulle Super Nintendon ja siitä se peliharrastus vasta kunnolla alkoi. Ja nyt on tullut sellainen 8 vuotta täyteen pelirintamalla ja voin sanoa että se on ollut maaginen 8 vuotinen!

[Soul Reaver]

Tasan viisi vuotta sitten en ollut kiinnostunut pätkääkään pelaamisesta, kiersin kaukaa jokaisen hökötyksen joka muistuttikaan pelaamisesta (lukuunottamatta tietokonetta).
Ei hirveän kauaa siitä, jouluna '99 kun olin täyttänyt juuri pari päivää takaperin 9 vuotta, niin vanhemmat päättivät ostaa minulle joululahjaksi pleikkari ykkösen ja siihen peleinä Formula 98 ja Tarzanin. Suhtauduin tietenkin vähän epäluuloisesti aluksi, mutta eihän sitä voinut vastustaa. Parin vuoden ajan sormet olivat silloin tällöin kipeänä kymmenen tunnin ankarasta ohjaimen takomisesta. Puolitoista vuotta sitten tuli Ps2 hankittua ja tahti on siitä asti vähän rauhoittunut.

[Nitromethane]

Olin koulussa ensimmäisellä luokalla (olin silloin 7 vuotias) ja silloin sain lahjaksi legendaarisen Nintendo pelikoneen. Siitä sitten lähti pelaamisen kipinä kun Super Mariota hakattiin päivät pitkät, aina nykypäivään asti on peliharrastus säilynyt ja uskon, että tulee säilymäänkin osana vapaa-aikaani.

[Snes]

Ensimmäisen kerran pelailin pelejä jo kuusivuotiaana lastentarhan tietokoneella.
Seitsemän vuotta täytettyäni sain joululahjaksi (yllätys, yllätys) SNES:in ja Super Mario Worldin. Kolmisen vuotta pelailin sillä 2D-tasohyppelyitä, kuten Marioja sekä Donkey Kongeja. Noin 10-vuotiaana siirryin pelaamaan tietokoneella pelejä sekalaisista kategorioista. Tasohyppelyt olivat edelleen lähellä sydäntä. Rayman 2 olikin yksi lempipeleistäni, mutta lisäksi kokeilin muutamaia urheilupelejä, kuten NHL 99:iä ja FIFA 2002:ta. SW Episode I: The Phantom Menace oli ensimmäinen peli, jossa joutui käyttämään hieman englannin kieltäkin avukseen. Muutaman vuoden perästä sain joululahjaksi PS2:n ja sille uusimman Crash Bandicootin. Pleikkarin kautta tutstuin FF:iin ja pelailen sillä aktiivisesti nykyäänkin.

[Grove]

Minä tapasin eräät serkkuni ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ja silloin näin ensimmäisen kerran Playstationin ja halusin tietysti oman ja siitä seuraavana jouluna minä sitten sain sen ja peleinä sain Crash Badicoot sarjan ensimmäisen osan ja Spyro sarjan ekan osan.

[Sookie]

Nyt kun aloin tarkemmin miettimään niin luulenpa että vastasin väärin tuohon kyselyyn että minkäikäisenä sen olisi aloittanut. Koska ikä minkä vastasin (10-12 vai mikä olikaan) on siitä asti kun sain itse oman pleikkarini ja ensimmäisenä pelinä FF seiskan.

Mutta sittenkin, sitä aiemmin meillä kun on tuolla vieläkin joku waaaaanha kone, jolla tuskin pyörii alkukantaisetkaan pelit. Sillä tuli pelattua Prince Of Persiaa (vaikka ihan vähän vain, en vielä juuttunut peleihin tuossa iässä), jotain golf ja formula-peliä. Sen jälkeen tutustuin pleikkaan naapurin ja samalla kaverini pleikan kautta, siinä tuli pelattua kaikenlaista. Ja serkuilla on/oli joku Sega, ja sitäkin pelasin kun siellä kävin. Joten pitäisi kai sanoa että siinä 5-8 vuoden iässä...

[Daial]

Olin noin kahdeksanvuotias, kun saimme veljeni kanssa vanhempamme viimeinkin suostuteltua ostamaan meille PSX:n. Samaan syssyyn saimme valita myös jonkun pelin itsellemme. Olin tuolloin ajan mukaisesti hirveä spaissari-fani ja tietenkin halusin itselleni jonkun Spice Girl Dance Beat-tyyppisen pelin. Onneksi en pitänyt siitä ja menin myöhemmin vaihtamaan sen Heart of Darkness-seikkailupeliin, joka sitten vaikutti minut hienoisella fantasiakosketuksellaan ja mieleenkiintoisella, mutta ei kuitenkaan hirveän kummoisella juonellaan. Huvittavinta asiassa on se, etten vielä tähänkään päivään mennessä ole mennyt tuota peliä läpi.
Puolisen vuotta HoD:n jälkeen sain Spyro the Dragonin ja myöhempinä vuosina loputkin PSX:n Spyrot.

Spyrot pitivät minua edes jossain kosketuksissa pelaamiseen noin nelisen vuotta. Kaikki ne olivat muutenkin niin nopeasti läpi pelattuja, joten sen jälkeen kun olin vetänyt jokaikisen läpi, pelasin tuurilla noin kahden viikon välein.

Jokapäiväisen pelaamisharrastuksen aloitin vuosi sitten, kun ensimmäistä kertaa sain käsiini FFVIII:n. Voisiko siis sanoa, että tämä jalo harrastus lähti minun kohdallani sataprosenttisesti liikkeelle, silloin kun jäin koukkuun FF:iin.
Muuten olen aina pitänyt pelaamista aivan ääliömäisenä ajan hukkaamisena, jota nuorempi veljeni on harrastanut. Olen vieläkin enemmän kirjoihin suuntautuva kuin peleihin.

[Altercamo]

Ah, olisinko ollut 6/7 vuotta, kun meillä oli tuo jonkin sortin tietokone, en muista, täytyy kysyä isältä. Sillä kummiskin pelasin Prince of Persiaa. se oli kivaa se, pääsin ainakin tasoon 3, ja koodilla jo tasoon 5! Sitten oli jo vuorossa Indiana Jones, viimeinen ristiretki-peli. Pääsin sinne kirjastoon, enkä tietenkään tajunnut englannin kielisestä pelistä mitään... Ensimmäisen konsolini sain 1998/9 se oli Gameboy color. 2000 vuonna, tunsin itseni kokonaan eläväksi, kun pukki toi jouluna Playstationin. Samana vuonna alkoi FF ura.

[ijikemushi]

Oma pelaamiseni lähti liian varhain. Isäni oli joskus ostanut opiskelijö elämänsä ilokso jonkun konsolin. Varmaan 30 vuotta vanha tällä hetkellä. Sille sitten oli joku vuori kiipeily peli ja avaruus lento peli. Ja meillä oli myös dos kopio koneita joilla pelattiin froggeria todella paljon. Olisikohan ollut joku neljö vuotias. Ja kun veljeni sain Super Nintendon synttäri lahjaksi niin olin 6 vuotias. Pelattiin marjoja aikas paljon. Kun viisi vuotta kului tuosta niin sain pleikkarin. Sitten se päivitettiin pleikkarin kakkoseen jokunen vuosi sitten. Kunnon pc winnku 95 kanssa saatiin taloon vasta viisi vuotta sitten. Sitä ennen oli joku ihme hitauden perikuva winkku 3.1 kanssa. 95 koneen jälkeen onkin tullu kaksi konetta lisää. Aikas pelottavaa että olen ollut pelien kanssa tekesimissä 75% elämästäni tähän mennessä. Loput 25% onkin sitä kuola valuu ja sanotaan ättä ättä.

[Riyuu]

Hum, en näytä olevan ainoa, jonka peliharrastus lähti ensimmäisellä luokalla. Niin. Olin 7-vuotias tyttö, joka ei ollut koskaan pelannut yhtään mitään. Heti ensimmäisenä päivänä tutustuin Suvi-nimiseen tyttöön ja toisena päivänä olinkin jo niillä. Suvi kysyi että haluaisinki kokeilla jotain jännää ja olin ihan, että iik. Se vei minut huoneeseensa ja näytti hienon, juuri hankitun Play Station ykkösensä. Olin ihan haltioissani. Suvi näytti miten sitä käytetään ja vielä enemmän haltioissani olin, kun sain pelata Crash Bandicootia [oikeinkirjoituksesta ei takeita], enkä edes tippunut ensimmäiseen rotkoon.

Tulin kotiin, vinguin kaksi viikkoa omaa pleikkaria. Lopulta äiti ei jaksanut kuunnella sitä valitusta. Sain oman pleikkarin ja ensimmäisen pelini, Crash Bandicootin, jota oli tietenkin pelattava usein.

Koskaan en itseasiassa ole ollut niin koukussa, että joka päivä tulisi pelattua. Viikko ilman pelaamista kuitenkin olisi jo ihan mahdoton ajatus. Nykyäänkin tulee aina viikonloppuisin avattua tuo rakas vanha pleikkari ykkönen. <3

[Berrycake]

Ensimmäiset kontaktit koskaan pelaamiseen sain joskus 80 luvun keski-loppuvaiheen kieppeillä, kun näin serkkujeni pelaavan jotakin pelejään. Niistä en muista mitään muuta kuin plinkutuksen ja kilinän. Minulla ei siis ole harmainta haisuakaan mikä silloin oli kyseessä... mutta mielenkiinto heräsi. Olin silloin kuusi vuotias. Saimme jossakin vaiheessa siinä vuosien varrella oman mahtavan tietokoneen, jolla sitten pelattiin pikkuveljen kanssa arcanoidia tai jotakin vastaavaa, sekä tätä myyrien opastuspeliä... olikohan se Gremlins tai jotakin muuta? Tässä jossain välissä saimme myös 8-bit nintendon ja tajuton Super Marioiden luukutus alkoi. Ensimmäinen kontakti 8-bit Nintendon kanssa oli ennen Marioita kuitenkin sorsien ampumis peli. Tämän jälkeen tuli valtava Megaman villitys, joka ei ole laantunut vieläkään, eikä Marioidenkaan pelaamiseen ole vielä kyllästytty. Se vanha 8bittinen sotaratsu kun vielä sattuu toimimaankin :}

Tässä välissä oli melko pitkä pelaamaton kausi, en ollut kiinnostunut pelaamisesta niin paljon kuin olin sarjakuvien piirtämisestä, joka söikin lähes kaiken aikani. Sitten tuli Mortal Kombatit, joita pelattiin samaisten serkkujen kanssa, keneltä olin viereltä nähnyt ensimmäiset silmäykseni peleihin koskaan. Ja taas pelaamaton kausi seurasi. Sitten se taisikin olla, että alkoi Tekkenien peluu, sekä sitten... ensimmäiset Final Fantasyjen pelaamiset. Seiska tupsahti maailmaan :} Siltä tieltä ei ole sitten ollut paluuta enää. Ja hyvä niin... olen ihan tyytyväinen.

Tässä saattaa olla vähän sekaisin nuo muutamien asioiden järjestykset/ajat, mutta onhan näistä kaikista niin paljon aikaa, etten millään muista tarkkoja hetkiä. Kuitenkin jotenkin näin se menee. Alle 10- vuotiaasta olen siis pelannut, joka tapauksessa.

[LizzieFox]

En oikeasti muista ihan tarkalleen milloin aloin urakalla pelata pelikonsoleilla. Joskus eskarin aikaan pelailin kaverilla nintendolla Tikua ja Takua ja oli lystiä. Silloin kyllä tyydyin katsojankin paikkaan aika useasti joten sitä ei lasketa kunnon pelaamiseksi. Tietokonella olen pelannut ties kuinka pitkään esim. Duke Nukemia. Oman Nintendon ostin joskus kakkosluokalla ollessani muistaakseni. Mutta koska en ole varma ja olin tyhmä niin vastasin 10-12 vuotiaana vaikka luultavasti siis aloitin aijemmin. Hmps. Pleikkarilla olen pelaillut vasta n. 4 vuotta.

[vegeta]

Ennen kuin menin kouluun tarkkaa ikääni en siis muista milloin aloitin pelaamisen. Ensimmäinen peli kone mikä hommattiin oli sega, mutta olin pelannut sitä ennen jo kaverin luona Megamania, muistaakseni. Siitä siis alkoi pelaamiseni, eikä loppua näy =)

[Jaakkima]

Joskus vuonna loota ja kapula tutustuin Nintendoon ja sen ekaan Marioon ja siitä se sitten lähti. Siitälähtein on tullut tehtyää vaikka mitä pelikoneisiin liittyvää ja monta peliä on pelattu läpi. Mutta sitten sain käsiini FFIX:n ja jäin koukkuun(kuten varmasti moni muukin) ja kun PS ei enää riittänyt ostin GC:n ja kuinka ollakkaan tuli ostettua FFCC. JA tässä sitä sitten ollaan...

[Outraider]

Ensimmäistä kertaa pelejä taisin pelata, kun tutustuin silloiseen ja vielä nykyiseenkin hyviin ystävääni, joka asui naapurissa, ja tämä kun omisti nintedon niin äkkiä siinä peleihin tutustui. Sateisina päivinä aina kun oltiin heillä, niin nintendo oli kovilla, Sorsanmetsästys, supermariot 1-3, megamanit, turtles 1 ja snakes revengeä pelattiin. Minkähän ikäinen mahdoin olla, jotain 4-6 en vielä kuitenkaan koulussa ollut.

Tietysti kun kaverilla oli nintedo, niin sitä piti itsellekkin mankua, en tosin saanut nintendoa vaan 33 mhz sx 486, josta sitten lähti omatoiminen pelien keräys ja peliharrastus.

[Daiki]

Taisin olla jotain 6 tai 7.
Eka kone joka ostettiin oli tuo 8-bittinen Nintendo vasta. Sillä oli kyllä hauska aina pelata.
Sitten hankittiin tietokone jolla myös pelailin jonkun verran.
Seuraava hankinta oli sitten tuo PsOne. Se mullisti elämääni enemmän kuin Pc:t ja Nintendot. Joka päivä sitä sitten pelasinkin. Sen jälkeen taloon tuli Ps2, nyt elämäni on vain pelkkää pelaamista...
Pikkuserkuilla olen pienenä pelannut aina Nintendo 64 vai mikä olikaan. Nyt kun niillekkin ostettiin Ps2 niin on sen pelaaminen niillä unohtunut... Vaikka olihan sillä Nintendolla hyviäkin pelejä. Anteeksi åff tåpicini...

[Twom]

Jollain vanhalla PC tossa 3-5 vuotiaana aloin pelata jotain puzzle pelejä. Todellinen pelaaminen alkoi noin 8 vuotta sitten kun sain uuden tietokoneen... Sillä pelailin monia pelejä mm FF 7. Pleikkaria olen pelaillut vaan ps 2 aikana.

[Suuri]

Taisin olla 7 vuotias kun tutustuin Nintendon 8-bittiseen ja Marioon. Se oli niitä parhaimpia aikoja. Pelasin minä Isoveljieni 386/486 Monkey Islandia, Duke Nukemia, Doomia ja Quakea. Myöhemmin katselin kun isoveljet pelailivat koneella ja LANeissa.

[Von Wiensburgh]

Joskus 5-6-vuotiaan taisi alkaa, kun vanhemmat ostivat pääasiassa siskolleni C64:n. Noh, minäkin kyllä innostuin siitä kovasti. Sitten tulikin NES.
Nämä koneet vaikuttivat minuun niin, että minusta tuli pelinarkomaani, joka olen vieläkin.

Pelaaminen ei ole harrastus, se on elämäntapa.

Rahaa on palanut masiinoihin ja peleihin on mennyt jo auton arvo, joten on siitä vissiin ollu jotain haittaakin.

[Kupopo]

Pelaamiseni alkoi neljävuotiaana, kun sain Segan (se ensimmäinen, en muista nimeä), en kuitenkaan muista, sainko sen syntymäpäivä- vai joululahjaksi. Siitä se pelaaminen sitten alkoi. Sonicia hakkasin, kunnes joululahjapaketista ilmestyi Super Nintendo, jolla pelaan vieläkin. Myöhemmin sain PSOnen ja lopulta PS2:n. Ja loppu, kuten sanotaan, on historiaa.

[Necrofobia]

Taisin olla jotain 5-vuotias kun meille ostettiin nintendo ja sillä sitten pelattiin kaikenlaisia huippu pelejä kuten Super Mario 3, Mega Man 2, Ufouria ja naapureilta otettiin heti Zeldakin lainaan. Kyllä ne oli ihania aikoja. Tietokoneella pelaaminen tuli vasta muutama vuosi nintendon jälkeen kuvioihin, amigastakin olin kuullut mutta en ikinä pelannut. Nintendon pelaaminen jäi niin lujasti kiinni että konsoleita pelaan vielä tänäkin päivänä.

[korppis]

Kai siinä 7-10 vuotiaana kokeilin sain ensimmäisen konsolin. Eriasia on sitten isäni osti itsellensä koneensa (NES) ennenkuin olin edes syntynyt. Ja toimii vieläkin.

Ei sen erikoisempi tarina, joululahjaksi ensimmäisen PS1 konsolin sain, ja kaksi vuotta toimi, ja PLING ei toiminut enään, silloin en ajatellut että sen voi vielä korjata, joten uutta konsolia kasaan, tähän asti on tullut näillä näppäiltyä:

- NES
- PS1 (x2)
- Nintendo 64
- PS2
- Gamecube
- Game Boy Advance SP

[Julppa]

Olisiko se ollut joskus viiden seitsemän ikävuoden välillä kun sain joululahjaksi NES:in ja sille Super Mario Bros.in ja Top Gunin. Sitä sitten pelattiin koko ajan ja pelataan muuten vieläkin samaista yksilöä. Ja kuten muillakin niin uusia konsoleita tullut kuten PSX, PS2, GBC(joka on muuten nykyään konsolien taivaassa) ja GC. Eikä harrastukselle näy loppua...

[Candice]

Minä olen ihan varma, että olen postannut tähän ketjuun, ihan varma. Joku ylläpidon ilkimys on kuitenkin poistanut sen fyysisesti siitä ilosta, että miun postitusluku laskee (miten niin vainoharhainen?).

Mutta juh, milloin alkoi miun uljas peliharrastukseni? Silloin kun naapurin poika hommasi c-64:sen. Sillä oli siinä semmonen Asterix ja Obelix-peli ja Bubble Bobble (jota sain viime viikonloppuna Kurkolla hakata, oi sitä nuoruuden vimmaa. Tuli erittäin nostalginen olo). Noita sitten pelasimme vierekkäin päivät läpi. Kumpikaan ei sanonut mitään, ruutua vain tuijotettiin ja kotiin minä menin vain syömään ja nukkumaan. Olin noin viisi vuotta vanha tyttönen ja olin vielä melko hyvä pelaamaan.

Sitten se poika sai ihan oikean tietsikan ja minusta tuli kannustusjoukkue, kun se pelasi wolfensteinia.

Mutta sanoisin, että noin viisi vuotiaana minä aloitin, tosin pelielämäni oli aika riippuvainen naapurista. Sitten meille tuli tietokone ja voi sitä riemua. Lopulta minä ostin ps 2:n isoveljen yllyttämänä. Mutta minusta tämä vimma alkoi jo silloin pienenä.

[Velvety]

Kaikki varmasti nauravat minulle nyt, sillä minä aloitin jalon harrastukseni vasta 10 vuotiaana, kun veljeni toi meille pleikkarin ja Final Fantasy VII:n.

Siitä asti olen harrastanut pelaamista, hankin aina uuden Final Fantasyn, kun sellainen ilmestyy. Sitä pelataan sinne loppuun asti ja läpi asti, ja niin edespäin. :)

[Andros]

Ensimmäinen konsolini oli psone. Sain sen juuri, kun se oli tullut markkinoille Suomeen. Olin silloin 6 v. Pelaamisen jalon harrastuksen aloitin 4 vuotiaana kaverin nintendolla. Pelattiin kaikkia klassikoita esim. Mario 1, megaman ja Castlevania. Nyt oon 11 vuotta pelannu tasasesti, ja vaikka into on hieman hellittänyt, niin en oo lopettamassa mistään hinnasta.

Keep on playing, people!

[zeikki-]

Aloitin siinä niihin aikoihin kun menin kouluun. Aikasemmin olin vaan katsellut kun muut pelaa, mutta sitten sain ekan konsolini, SNESin. Siihen aikaan ei monta päivää ollut etten olisi Super Nintendon äärestä itseäni löytänyt.

Nykyään tulee pelailtua vähän harvemmin kuin pienempänä, ja silloinkin kun pelaan, pelaan lähinnä Finaleja.

[Yose]

Gameboyn sain joskus 5-vuotiaana ja siitä pelaaminen alkoi, kymmenen vuotta tässä on tullut pelattua enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Gameboyn jälkeen 8-vuotiaana sain Playstatioinin, ja siitä varsinainen pelihulluus lähti, seuraava masiina oli Nintendo64 ja Gameboy Color seurasi siitä sen jälkeen. FF:t kun löysin, olin täysin myyty peleille, sitten muistaakseni 12.v iässä huoneeseeni muutti tyylikäs musta laatikko, sain pleikka kakkosen. FFX:sää tuli tahkottua päivin öin, sen jälkeen peli-into on hiipunut, kun on tullut elämään FFfin, ja kitara + Musiikki entistä vahvemmin, vaikka musiikki nyt minulla on ollut jo ennen pelejä. Toki noin hiukan yli vuosi sitten kun hommasin FF7:an Pelasin taas hullun lailla, mutta nyt FFX-2 ei ole saanut samanlaista vimmaa päälle, mutta enköhän senkin läpi vedä joskus kun jaksaa. Pikkuveljeni hommasi juuri nhl96 kirpputorilta kahella eurolla, ja olen täysin myyty sille, vaikka se urheilupeli onkin. Tänäänkin tuli sitä useampi tunti pelattua. :)

[Clacier]

En muista tarkalleen. Ehkä jopa nelivuotiaana. Serkullani oli naapurissa vanha Nintendo ja sille Super Mario Bros 1. Pelasimme sitä päivittäin, eikä meille valitettu siitä juuri lainkaan. Tappeluakin tuli usein siitä, kumpi saisi pelata mitäkin maita läpi. Hänen äitinsä oli melko ahkera pelaamaan Zeldaa, ja pelasi myös Mariossa läpi kaikki ne kohdat, joita me emme syystä tai toisesta päässeet.

Pelaaminen jäi moneksi vuodeksi serkun muutettua muualle, mutta kuudennella luokalla sain eräältä sukulaiselta käytetyn ps1:n. Muutama vuosi myöhemmin myin sen pois ja ostin tilalle xboxin ja ps2:n, jotka minulla nykyisinkin ovat käytössä.

[KoirasiLelu]

Itse aloittelin pelaamisen tuon vanhan kunnon c-64 aikoihin. En oikein muista edes kuinka kauan siitä on aikaa, kun me tuo hankittiin joten en osaa vastata kovin varmasti kysymykseen. C-64 on rautaa ja pelit mahtavia! ;P, mutta kunnon pelihulluus on lähtenyt päälle luultavasti tuon pleikkarin saamisen aikoihin. Saimme pleikkarin melkein heti, kun se oli tänne suomeen rantautunut ja saimme siinä myös muutamia pelejä mukana joita tahkosimme 25 tuntia päivässä.

On sitä tullut siis pelattua jo aika pitkään tässä näin ainakin 6 vuotiaasta lähtien.

[Cele]

Joskus silloin hyvinä aikoina n. viisi vuotiaana taisin pelata ensimmäisen kerran kaverin luona 8-bittistä, tosin mulla ei ole oikeasti mitään hajua tuosta minkä ikäinen olin silloin, vaan heitin vaan. Eihän sitä ohjainta tosiaan tarvitse pitkään kädessä pitää kun itse samanlaisen halajaa. Noh, kun sitten Snes tuli niiin se olikin heti minulla. Jatkuvaa pelailua ja sitten se vähäksi aikaa loppui. Isä teki sellaisen jutun, että osti PS1:sen joululahjaksi niin sen jälkeen en ole oikein muuta tehnyt kun pelaillut pleikkarilla ja siinä samassa tuli tietokonekkin jolla sai pelata pelejä, niin että tehot riitti johonkin.^^;

[Roskapussi]

Pelaamisen aloitin 6- tai 7-vuotiaana, en ole varma. Tuolloin sain 8-bit Nintendon, jolla tuli pelattua mm. Mariota. Tuohon koneelle tuli sitten hankittua vähän muitakin pelejä. Sitten myöhemmin -00 jouluna sain PsOnen. Siitä se varsinainen pelaaminen sitten alkoikin.

[Leon]

Ensimmäisen kerran pelasin noin 5-vuotiaana kaverin 8-bittisellä nintendolla.
Peli taisi olla nimeltään Faxanadu ja innostuin siitä niin paljon että ostin oman 8-bittisen ja Faxanadun. Siitä lähtien on tullu pelattua kaikenlaisia pelejä kaikenlaisilla pelikoneilla, jossei kuitenkaan omilla. Ensiksi noin 10 vuotiaana hankin oman tietokoneen ja siihen pelejä ja sitten hankin PS2 kun FFX tuli.
Sitä ennen olin pelannut FF:jä kaverin pleikkarilla. Nykyään en oikeastaan pelaa mitään muita kuin Final Fantasyjä ja GTA:ja. Pleikkarillakin hyödynnän enemmän DVDeen katsomis mahdollisuutta kuin pelaamista. Tällä tavalla vanheminen vaikuttaa :D

[Ruhve]

Taisi olla joskus ennen ekaa luokkaa, kun mummolassa oli sen niminen pelilaite kuin Polycon C 4016. Tuolla tuli sitten pelattua paljon. Nykyäänkin tämä laite löytyy kaapistani ja edelleenkin ihmettelen, että mikä ihmeen pelilaite tämä on. Mitään muuta kyseisetä laitteesta en tiedä kuin, että tämä on jonkinlainen Pongin klooni. Kaipa minä tästäkin jonkinlaisen selvyyden saisin, kun jaksaisin ottaa kuvan tuosta ja lähettää sen Pelikonepeijooneille.

Kuitenkin ihan ensimmäinen oma pelikoneni on C64. Edelleen se uskollisesti minua palvelee ja toimii loistavasti. Yksi näppäimistö on hajonnut ja uuden on joutunut ostamaan sen tilalle, mutta muuta häikkää siinä ei ole koskaan ollut. Ai että niitä aikoja kun tuli pelattua päivät pitkät kaiken näköisiä pelejä.

Sitten tuli hommattua 8 bittinen Nintendo, joka kulutettiin ihan loppuun. Edelleenkin harmittaa, kun nuoren lapsen innosta menin myymään kaikki pelit ja itse laitteen pois. Voisi kylläkin saada vielä aikaiseksi ostaa Nintendo takaisin.
Tietenkin sitten tuli se pakko ostos, eli Pleikkari. Melkein jopa lintsasin koulusta, jotta olisin saannut pelata. Muodollisesti PS2 tuli hommattua silloin kun se ilmestyi.

[Dmn]

Ensimmäisen kerran pelasin 4-5 vuotiaana kun isukki osti meille nintendo 8bittisen :love: . Mukana tuli Super Mario Bros 3 jota menin heti "pelamaan". Eihän siitä mitään tullut ja suutuin heti. Parin vuoden päästä sain c64 joka löytyy vieläkin komerosta. Sillä mätettiin commandoo ja giana sisterssii kaiket päivät.
Nyt pelailen PC:l ja PS2:lla ja retroilut on saanut jäädä unholaan..

[Moonstone]

Ensin luulin että synnyin jokin peliohjain kädessä mutta lähempänä totuutta lienee se, että ohjain kasvoi käteen kiinni vasta 3-5 vuotiaana. Silloin joulupukki kantoi kotiin NESsin. Alkuun en itse siihen koskenutkaan mutta kun isäni ja setäni olivat parin kuukauden jälkeen tahkonneet Super Marion ensimmäisen kerran läpi, aloin minä näyttämään heille mallia. (Kuulemma minä menin sen sitten kahdessa viikossa läpi.) Nintendoa tulikin sitten hakattua vaikka kuinka paljon. Muistan vieläkin kun pelasin sitä jalkapallopeliä (olikohan nimi "Nintendo World Soccer" :huh: ) ja voitin siinä ensimmäisen kerran sen mestaruuden.

Ei muuten ole pitkä aika kun latasin kyseisen jaliksen emulle ja täytyy sanoa että mikähän siinä silloin oli niin vaikeaa. Koko homma meni läpi ekalla yrityksellä ja ei tehnyt edes tiukkaa. Onhan peli kyllä aika yksinkertainen.

[M1green1]

Kolme vuotiaana ensimmäisen kerran aloin kiinnostumaan peleistä. Silloin katsoin enimmäkseen, kun iso veljeni pelasi kaikenlaisia pelejä Amiga 500:lla. Sitten itse rupesin kunnolla pelaaman pelejä neljä vuotiaana. Oli muutes meillä aika kivasti pelejä Amigalla silloin...Harmi, kun myytin sitten se Amiga, kun olin jotain seitsemän vuotias. Olisi hauskaa pitkästä aikaa pelailla niitä legendaarisia pelejä...

[Nyarlathotep]

Ensimmäiset pelisessiot vietin varmaan kolmen vanhana entisellä tietokoneellamme. Olin muistaakseni 3 vuotta vanha, kun pelasin ensimmäistä kertaa SkiFreetä, kissaa ja hiirtä sekä talviurheilupelejä. Kaikkihan nuo olivat tulleet jo tuon vanhan windowsin mukana. Koneen mallia en muista, mutta sanon vain sen, että se oli vanhempi kuin Windows 95. Mitään konsoleita ei meillä tuohon aikaan ollut, koska PlayStationkin hankittiin vasta vuonna 2000. Pari vuotta myöhemmin ostimme kuitenkin Windows 95:n ja tarkalleen jos otetaan, niin loppukesästä 1996. Tuolle koneelle tuli ostettua paljon pelejä, joista osa on yhä edelleen rakkaita. Varsinkin ensimmäinen Hugo-peli. Jos joku ei Hugoa tunne, niin se on se peikko, joka tuli myös joskus televisiosta. Vanhassa koneessa oli tehoja vain 166 mHz, mutta uskokaa tai älkää, olen silläkin kirjoitellut tänne foorumeille, kun tässä koneessa ei toiminut netti. Yläkaapista löytyy noin 15 peliä tälle koneelle. Kaikilla on tunnearvoa. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Pienempänä tuli kuitenkin vietettyä aikaa enemmän pelien ääressä, sillä nykyään olen suurinpiirtein vain netissä.

PlayStation tuli siis vuonna 2000 ja toimii moitteettomasti vieläkin. Alussa ostelin vain lastenpelejä, kuten Crasheja ja Spyroja. Tavoitteena oli kerätä kaikki lastenpelit, kunnes kuvaan astuivat Final Fantasyt ja pian elämmekin tätä päivää. Mitään Nintendoja tai vanhoja konsoleita en ole koskaan omistanut. Joskus vaan kavereiden luona olen pelaillut.

[Ferithem]

Ensimmäisiä pelejä pääsin kokeilemaan alle kouluikäisenä, kun tietokone perheeseen tuotiin. Aivan ensimmäinen pelikokemukseni oli PC:lle Disneyn Aladdin Puuhastudio (tai Activity Center), ja sekös ihastuttava oli. Elokuvaan rakastuneena nautin suuresti tuttujen kuvien uudelleenvärittelemisestä, palapeleistä ja sekalaisesta kivasta, mitä peli tarjosi. Ja kas vain, parin vuoden päästä joku emotionaalisesti haasteellinen tunkaisi pelin tulostimeen ja eipä toiminut enää.

Tuohon aikaan meillä oli muutama muukin Disneyn opetus/puuhapeli, ja iän karttuessa saimme muutaman hyppypomppupelinkin. Commander Keen oli yksi suosikeistani, vaikka huono siinä olinkin. Neljännellä luokalla ollessani vanhemmat toivat tuliaisiksi jostain PlayStationin, ja siitä vasta todellinen hupi alkoi. Talouteen ostettiin niin auto- kuin tasohyppelypelejäkin, ja taisin tuolloin jo olla kohtuuinnokas pelaaja. Vähän myöhemmin kuvioihin astui PS2 mätkintöineen ja yhä hienompine graafisine ja melodisine näkökulmineen. Game Boy surisi myös ahkerasti, kiitos ihanien Pokémon -pelien.

Vasta yläasteen alussa aloin todella harrastaa pelaamista. Tutustuin roolipeleihin kaverini välityksellä, eikä ulospääsyä niiden makeista syövereistä ole vieläkään löytynyt. Vuoden-parin aikana keräsin kaikki ilmestyneet Final Fantasyt, ja metsästin rakkaita ensiroolipelejäni verkosta yms. Tällöin innostuin myös The Simsistä, ja lisäosia kopsahteli pelilaatikkooni tiuhaan tahtiin.

Résumé: Ensimmäiset pelikokemukset siis olivat 4-6 vuoden iässä, varsinainen pelaaminen alkoi siinä viidennellä/kuudennella luokalla. Intohimo ja päihde pelaamisesta tuli vasta kasiluokalla ^^;

[Lord JF]

Pelaamisen lasken kunnolla aloittaneeni kunnolla siinä 7 vuotiaana, kun sain Segan joululahjaksi. Totta kai olin jo tätä ennen kavereiden ja serkkujen luona pelejä kokeillut, mutta vasta oman Segan kanssa se lähti kunnolla käyntiin.

Sega minulla taisikin olla ihan vuoteen 2000 asti kunnes sain playstationin joka sitten 2002 vaihtui kakkoseen. Nykyään kun minulla on PC:kin pelailen suurimman osan ajasta sillä. Sääli vain, että se minun Segani otti ja hajosi :( .

[WKoA]

Oman pelaamiseni aloitin joskus 6 vuoden iässä (vuonna -90), jolloin kotiin tuli NES ja pelit: SMB&DH ja Tecmo Cup. Siitä lähtien maailma ei enää ollutkaan entisensä... :D

Nykyään harrastan retropelien keräilemistä, pääasiassa vanhempien Nintendo konsolien (NES, SNES ja N64) pelit ovat kohteena. Hyllystä löytyy toki Saturn, C64, Xbox, GC, GB, GBC, Megadrive pelejä, sekä joitain elektroniikka pelejä.

[Dimish]

nooh... katsellut olen jo pikkuisena vauvana iso veljeni innostusta kun ostimme serkuiltamme vanhan nintendon mitä sai koko ajan olla puhaltamassa :) itse aloin pelaamaan myös aika laille silloin, vaikka olinkin 1-2 vuotias. olin jopa isoveljeäni parempi. ensin iso veli oli varmasti silleen "annampa tuon voittaa että sille tulee parempi mieli" no iso veli siinä vain katseli kuinka ikkailin kuin lentäjä ässä sellaisessa lento pelissä. sitten se tietenkin alkoi itsekkin pelaamaan kunnolla, mutta eihän siitä mitään ollut. räjähti jo ensimmäisessä nurkassa. minulla oli sellainen tapa toistaa aina jotain sanaa minkä olin kuullut, ja aloin hokemaan veljelle "no, no, no, no"? mahtoi häntä naurattaa. tämä tapahtuma oikein videoitiin :D

[ascalon]

Taisi lähteä joskus 5-vuotiaana ikivanhasta Machintoshistamme, jolla tuli hakattua mm. legendaarista Tetristä. Joskus tuli myös kokeiltua Nintendon kasibittistä, mutta tuo Mac oli se pääasiallinen pelilaite ainakin jonkin aikaa. Kyllä me jossakin välissä sitten hankittiin ihan Windowsillakin siunattu tietokone ennen kuin taloon lopulta tuli N64.

[Hukka]

Kuusivuotiaana taisin ensimmäisen kerran hurahtaa pelamiseen. Meillä on kuva-albumit täynnä kuvia, jossa naputan NES:siä, SNES:siä tai Sega Megadriveä. Silloin Super Mariot oli kova sana ja tykkäsin pelata SM3:sta. Voi niitä aikoja..

Harmi että SNES on hajalla. Siinä olisi ollut niin paljon kaikkia legendaarisia pelejä, esim. japaninkielinen Final Fight 2 jne. :D

[WonderAndy]

Kyllä se taisi olla siinä 4-5, kun ekan kerran Super Mario Brosiin hurahdin naapurin NESillä. Sitten tuli hommattua oma NES ja lopputulos istuu tällä hetkellä koneen ääressä. Silloin pelittivät SMB ja Megaman. Castlevania tuli hieman myöhemmin.

[Millenia]

Kolmevuotiaasta! Kun on kolme isoveljeä, joista kaksi supernörttejä, ei voi välttyä pelaamiselta! Aloitin jollain hubble bobble böppölöllölöö-pelillä, ja kokeilin tyhmyrinä myös Alone in the Dark:a vaikka en edes bonjannut siihen aikaan mitä tarkoitti enkun kieli. xD

Ala-asteella tahkoilin Doomia, Tomb Raideria..kaikkea mitä broidini pelaili myös. Sittemmin löysin itseni rooli-ja seikkailupelien parista, ja kamuni lukion ekoilla tutustutti japsiropeihin. Hylly lähtikin siitä dramaattisesti pursuamaan, vaikka nyt on ollut hiljaista peluun puolella. Siitä huolimatta sekä pc ja pleikkari vetelee viimeisiään, ja on mielenkiintoista seurata miten ne kestää kulutusta kun seuraavat hittipelit ilmestyvät. :D

[The Noob]

Aloitin kunnolla joskus 5vuotiaana, pelasin sillon joitain Jazz rabbit 2..
3 Vuotiaana vain katselin kun isä pelasi tietokoneella joitain pelejä kuten lemmings, lainasi kirjastosta niitä. Minulla ei ollut pienenä mitään playstationeita tai nindendoja.. =(

[Davidson]

Vaikka Nintendolla tulikin ekaa kertaa kokeiltua pelaamista ohikiitävän hetken, lasken pelaamiseni alkaneen toden teolla vasta 7 vuoden iässä. Isä osti Amiga 500:n ja kun sedältä hankittiin vielä kymmenkunta piraattipeliä, siitähän se lähti. Niiden pelien joukkoon, joita kokeilin ekana, kuuluivat ainakin sellaiset nimikkeet kuin Kid Gloves, Turrican, James Pond ja Lotus. Muitakin löytyy, mutta jostain syystä niitä kaikkia ei enää millään meinaa muistaa. :eh:

Amigasta luovuttiin ollessani kutosluokan kevätpuolta suorittamassa, ja sen takia tuo Amigasta luopuminen on jäänyt mieleeni eräänlaisena "lapsuuden tai viattomuuden loppuna", näin hienosti sanottuna. Aika ihana ei enää koskaan palaa... :(

Amigan jälkeen kuitenkin siirryin PC-aikakauteen, ja noin viiden vuoden kuluttua hankin sitten käytetyn pleikkari ykkösen. Samoihin aikoihin Gameboy Colourkin tuli jostain syystä hankittua. Pleikkari kakkosen hankin sitten noin vuosi ykkösen ostamisen jälkeen. Ja tänä kesänä pelikonevalikoimaan ilmestyi vielä Gamecube - käytettynä tämäkin.

[Crimson]

8 bittinen Nintendo ostettiin siinä kun olin 3-4 muistaakseni. Isän pelailuja katselin usein, ja joskus sitten kokeilin pikkumuksuna pelata Zeldaa. Hauskaahan se oli, vaikkakin kuolin joka vartin välein. x3
Elikkä mukulasta lähtien olen pelannut. :3 pleikkarin sain kyllä vasta käsiini 10 vuotiaana. e___e

[Johnny]

Segasta asti olen pelaillut konsoleilla ym.
Segalla oli legendaarisin peli: Super Sonic joka vei päiväni ajasta tunteja.
Ps. Kun sain Segan taisin olla joku 3-5 vuotias..eli siitä asti pelaillut olen minä NAM! ;D

PS1:nen oli sitten se iha YEAH kamaa kun sain sen. Siinä oli eka peli: Crash Bandicoot ykkönen.

PS2 on sitten tähän mennessä uusin konsoli..siinä ensimmäinen peli oli Lord Of The Rings-The fellowship of the ring

Sitten seuraavaksi aijon hankkia sen uusimman XBoxin..

[Toshi]

Super Nintendo oli eka pelikonsoli, olin ehkä jotain 7-vuotias. Ja Super Mario tietenkin ensimmäinen peli! SNES:lle oli kyllä aivan mahtavia pelejä... ai että! Harmi että tuli myytyä se pari vuotta sitten... 8 bittistä nintendoa olin kokeillut ehkä pari vuotta aiemmin ja naapureiden luona käytiin innoissaan hakkaamassa flipperiä Commodore64:lla. Seuraava hankinta oli ps1. Siihen tuli hommattua jos minkälaista peliviritystä. Se olinkin sitten oikeestaan ykköskonsoli ennen pleikkari kakkosta joka on nyt tiuhassa käytössä.

[Sininenkissa]

Ihan pikkunassikkanahan minäkin pelaamisen aloitin. :3 Joskus silloin 3-4 vuotiaana ekoja kertoja Mariota pelasin, vaikken kyllä tainnut mikään mestari olla. Pakkohan sitä serkkua oli matkia. Tietenkin, mitä muuta odotitte? Sitten jossain vaiheessa ostimme koko Nintendon heiltä kun he saivat pleikkarin ja kotona sitten aloin pelata enemmän ja enemmän ja minusta, vaikka itse sanoin, kehkeytyi aika hyvä, vaikken ole mestari. Jossain vaiheessa saatiin mekin pleikkari ja sillä on tullut jatkettua. Muitakin konseleita sitten on tullut ostettua ja jatkettua tätä pelirykelmää, mutta olen tainnut jo alkuperäiseen kysymykseen vastata.

Elikkä siinä 3-4 vuotiaana Super Nintendolla.

[Vekkuli]

Taisin olla viisivuotias kun siskojen kanssa PS1 saatiin joululahjaksi. Silloin pelasin Hugoa ja Spyroa silmät soikeina. Minä olin se, jota ei saanut revittyä tuolilta. Silloin äitikin pelaili jonkin sortin pallo- ja älypelejä. Mutta eihän se enää tiedä miltä ohjain näyttää.

Eli 4-6-vuotiaana. Pelit vaihtuu, addiktio pitää.

[Fiyaa]

Ekan kerran pelasin kun 7-vuotissynttärilahjaksi pleikkariykkösen sain.
Ah sitä onnea kun oli upouusi Tartsan-peli ja aikaa ennenkun ekaluokka alkoi.
Mulloli myös Crash Bandicoot ykkönen ja sitä isän kanssa hakattiin. :]
Mitähän olisi FFVII:stä tullut minun 7-vuotiaissa käsissäni? Hehe.

[Astrall]

Viisi vuotiaana sain joululahjaks Nintendo 64. Mario tuli pelailtua vähän öö liikakin.
Se vaikutti sillä tavalla että mielikuvitukseni pääsi vallooilleen. Silloin uskoin viellä Joulupukkiin ja tietysti usoni vahvistui...
LoL