The_Sipi
7.6.2007, 22:19:21
Tänne voisi heittää vanhoja kouluaineita, ken tahtoo, kehtaa ja uskaltaa. Päätä ja häntää niissä ei tarvitse olla, kunhan nyt uskaltaisitte nauraa omille varhaisille koulussa tehtailemiinne tarinoihin ja niin päin pois. Kuin rohkaisuksi julkistan nyt omat tarinamuotoiset kouluaineeni... tai siksi, että minut pakotettiin tähän hommaan Rellun aloitteesta.. Mukana on myös pari mielipidekirjoituksen tynkäkin, nekin aikoinaan yläasteella tehtyjä. Nauru pidentää ikää, joten ei saa kuolla nauruun. ;)
And so it begins. En ole korjannut kirjoitusvirheitä, enkä pilkutuksiain, mutta lainausmerkit korjasin. Ja sori, Enk, enpäs tallettanut rtf-muodossa. :P
Aikahyppy
Tero on tavallinen 14-vuotias poika, tai oli ainakin tavallinen 14-vuotias poika 26.9.1997, kunnes hän joutui seikkailuun. Mutta palatkaamme alkuun, mistä kaikki alkoi.
"Iloisia uutsia, sanoi Tero tullessaan koulusta kotiin. "Minä sain kympin matikan kokeesta."
"No, se on hienoa", sanoi Teron isä. "Kyllä siitä 500 mk lohkeaa. Ole hyvä. Nyt minun pitää mennä kokoukseen. Moido! Katos vaan, äitisi taisi tulla kotiin."
"Niin tulikin", sanoi Tero ja meni äitinsä luo. "Äiti, minä sai kympin matikan kokeesta."
"No, onneksi olkoon", sanoi äiti. "Minä annan sinulle tonnin siitä hyvästä. Mutta miksi sitten olet noin surunmurtamana?"
"Me tehtiin "bänät" Minnan kanssa", sanoi Tero.
"Mutta sepäs on ikävää", sanoi äiti. "Mutta, arvaa mitä, me saatiin uusi naapuri. Mutta älä mene häiritsemään häntä. Hän on aka vanha."
"En mene, äiti", sanoi Tero.
Yöllä, noin 00.41:25, Tero vääntelehti sängyssään. Hä ei saa unta kahdesta syystä. Ensinnäkin, hänen päässään pyörii Minna ja toiseksi uusi naapuri piti niin kauheaa mekkalaa, että kuolleetkin herää.
"Nyt en enää kestä", sanoi Tero. "Menen sanomaan naapurille suorat sanat. Sai häiritä tai ei!" Hän puki vaatteet ja meni ulos. Hän pomppasi aidan läpi ja juoksi naapurintaloa kohti, kunnes näki valoa kellarin ikkunasta.
"Vihdoinkin", kuului naapurin ääni. "Aikakoneeni on valmis. Nyt vain pitäisi löytää henkilö. Mutta samalla pelkään, että joku paljastaisi minut."
Tero oli jo mennyt aidan yli, kirjoitti lapun ja meni naapurin oven luo ja painoi ovikelloa. Ovi avautui ja naapurin pää tuli oviaukkoon.
"Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?"
"Lue", sanoi Tero ja ojensi lapun.
"Tero Koivu, Rauman virallinen aikahyppääjä 27.9.1997 klo 00.49:31 alkaen."
"Nuuskitko täällä?" kysyi naapuri.
"En, tulin valittamaan melusta ja näin aikakonene", sanoi Tero.
"Vai niin", sanoi naapuri. "Ehkä minunkin kannattaisi esittäytyä. Minun nimeni on Ben Zapotek-Marlin. Mutta nyt ei ole aikaa turista. Sinut pitää lähettää heti matkaan."
Niin Tero ahtautui vanhaan volkkariin ja sanoi "Enerzise" niin kuin Zapotek-Marlin oli neuvonut. Ennen kuin hän ehti sanoa "se", hän oli jo perillä. Tosin hän ei sitä itse tajunnut.
"Minne se Zapotekki meni? Ehkä häntä hävetti, kun niin sanottu aikakone ei toiminutkaan."
Hän meni ulos ja oli juuri menossa kotiinsa, kun huomasi lehden maassa. Siinä luki "27.9.2017. Nyt on kulunut 20 vuotta, kun Tero Heikkinen katosi niin sanotulle aikamatkalle..."
"Se siis toimi, sanoi Tero. "No, ei tulevaisuus ole sellainen kuin kaikki kuvittelevat. Mitä nyt talot on vähän uudistunut. Sitten hän pysäytti ohikulkijan ja kysyi: "Anteeksi, mutta milloin Mars valloitettiin?"
"Se valloitetaan tänään ja astronautteina ovat Jim Carrey ja Michael Schumacher."
Odotin suurella innolla tapahtumaa jota näytetään suorana lähetyksenä TV:stä joka ikisessä maassa. Jim Carrey ja Michael Schumacher valloittivat Marsin ja yhtäkkiä raketti lähti lentoon ja jättäen astronautit Marsiin. Raketin ikkunasta näkyi Jasques Villeneuven kasvot. Astronautit jäivät Marsiin.
Teron valtasi yhtäkkiä raivon tunne ja tappoi muutaman ihmisen. Sitten hän ahtautui volkkariin ja sitten hän oli jo perillä. Siellä hän näkin Zapotek- Marlinin kasvot.
"Miten meni", Zapotek-Marlin kysyi.
"Sen 12 tunnin aikana minkä olin siellä, Mars valloitettiin ja Jim Carrey ja Michael Schumacher oli astronautteina ja Villeneuve kaaappasi raketin. Minua ajoi takaa poliisi."
"Mitä höpiset", sanoi Zapotek-Marlin. "Sinähän olit vain 2 sekuntia matkassa."
"Älä vaivaa sillä päätäsi", sanoi Tero ja meni kotiin nukkumaan.
[kirjoittajan kommentti: Tarinasta saa olla ihan mitä mieltä vain, mutta minä pidin tuosta loppukaneetista. Kaikkea kakkaa sitä onkin tullut kirjoitettua. Hyvin Terolla tässä pari eri sukunimeäkin. Olin kirjoittanut tämän lainausviivoja käyttäen, mutta kun ope oli muuttanut ne lainausmerkeiksi, niin annoin olla tässäkin. :lovetus: ]
-------------------------------
Kun kaikki meni pieleen
Tero on 14-vuotias poika. hän oli saanut juuri äidinkielen kokeesta viisi +.
"Miten minä sain näin huonon numeron?" ihmetteli Tero. "Minullahan oli todistuksessa äidinkieli kymmenen."
"Joskus onnistuu, joskus ei, sanoo itämainen sananlasku", Oppari-Ptto sanoi. "Minä sain kymmenen +."
"Hei pojat, kuulitteko. Tero sai kokeesta 5+", sanoi luokan kovis, Ville.
"Helppo sinun on sanoa", sanoi opettaja Nieminen. "Itse sait kokeesta 5-."
"Niin, niin, mutta se onkin minun normaali numeroni", sanoi Ville. "Mutta toi koenumero oli Teron kaikkien aikojen surkein numero!"
Kohta koko luokka nauroi Terolle. Tero lähti nopeasti ulos luokasta. Hänet oli nöyryytetty ja voitettu.
Kun hän tuli kotiin, hän meni suoraan tietokoneen ääreen. Nyt hän yrittäisi mennä "Impossible Missionin" läpi. Ennen hän on päässyt vain yhden huoneen. Nyt hän ei päässyt sitäkään, vaikka siinä on joku 20 elämää. Hänen 4-vuotias pikkuveli Jarituli siihen viereen.
"Tero on huono, Tero ei otaa pelata", lallatteli Jari.
"Älä viitsi, vaan hae äiti", sanoi Tero.
"Äiti, äiti, Terolla on atiaa!" huusi Jari.
"No nin, mitä asiaa sinulla on."
"Eipä ihmeempiä", sanoi Tero. "Mitä nyt sain 5+ äidinkielen kokeesta."
"Mitä?! Miksi sinä niin huono olet voinut olla?"
"En minä tajua", sanoi Tero. "Minulla on tänään mennyt kaikki pieleen."
"No, lohduttaudu sillä, että pidät tänään bileet", sanoi äiti.
"Hyvä on", sanoi Tero.
Seuraavana iltana Teron kotona on haudanhiljaista, vaikka siellä pitäisi olla bileet. Tero katsoi ulos ikkunasta. Siellä Ville tovereineen piti kavereita loitolla Teron talosta. Epätoivoissaan Tero päätti hirttäytyä.Mutta juuri kun hän oli hirttäytymässä, hänen äitinsä tuli sisään.
"Mitä sinä teet?" kysyi hänen äitinsä.
"Ajattelin hirttäytyä, kun elämä kolhii", sanoi Tero.
"Älä nyt", sanoi äiti. "Mee kattoo Muumii tai jotain."
Tero meni. Sillä välin äiti kertoi miehelleen tapahtumista. Isä meni Teron luo.
"Mene huoneeseesi ja pysy siellä, kunnes olet rauhoittunut."
Tero meni. HÄn rupesi kuuntelemaan musiikkia. Epäonnekseen hän pisti kasettinauhuriin Klamydian kasetin ja sieltä kuului: "Pippalot meni ihan pieleen." Kyllä elämä kolhii.
Seuraavana päivänä äidinkielen tunnilla opettaja sanoi:
"Tero, annoin sinulle 5+, koska luokalla on kaksi Teroa, ja sekoitin teidät. OIkeasti sait 9+."
Nyt Tero oli onnellinen. Hänen muut päivänsä menivät jo ihan hyvin.
[kirjoittajan kommentti: Hei helvetti repesin tuolle hirttokeskustelulle Teron ja äitinsä kesken. Oi että, oi että. Paljon voisi tehdä nykyään toisin.]
-------------------------------
Matka menneisyyteen
Tero on 14-vuotias poika, joka on tällä hetkellä koulussa historian tunnilla.
"On kiehtovaa, mitä kaikkea historiassa luetaan", sanoi opettaja. "Tällä hetkellä emme tiedä, mitä erikoista tapahtuu huomenna, mutta ylihuomenna se on jo historiaa. Ei Kolumbuskaan tiennyt vuonna 1491, että seuraavana vuonna hän löytää uuden mantereen. Olisi hienoa, jos voisimme tehdä matkan menneisyyteen."
Kun Tero tui kotiin, hänen päässään pyörivät historian opettajan sanat "matka menneisyyteen". Hän haluaisi todella matkata tulevaisuuteen, mutta menneisyyteen hän halusi päästä vielä enemmän. Mutta kuinka hän sinne pääsisi. Hänellä ei ollut aikakonetta, jolla pääsisi menneisyyteen, niin kuin matkasi Michael J. Fox elokuvissa "Paluu tulevaisuuteen 1" ja "Paluu tulevaisuuteen 3". HÄn päätti rakentaa sellaisen. Hän otti eräässä Aku Ankan taskukirjasta Zapotekin ja Marlinin keksimästä aikakoneesta monta suurennosta tietokoneella, hankki tarvittavat vehkeet ja teki aikakoneen tarkimpia yksityiskohtia myöten.
Kun se oli valmis, halusi hän heti kokeilla sitä. Hän pisti koneeseen ajaksi 17.7.1910 ja paikkakunnaksi Chicaco. Vielä katu niin matka voi alkaa. Kadun nimeksi hän pisti Chigago Street 2322. Sitten hän meni aikakoneeseen, jolla meni sitten menneisyyteen.
Kun hän oli perillä, hän oli jonkun nopeasti liikkuvan auton takaluukussa. Hän sai takaluukun auki ja näki, että sitä autoa ajoi toinen auto takaa. Varovasti hän kurkisti, kuka oli tämän auton kuljettaja. Hän katsoi ja mitä näkikään. Itse Al Capone oli autossa.
"Mutta kuka sitten ajaa Al Caponen autoa takaa", hän mietti ääneen ja kääntyi."Se on Sammy Day ja hänen pomonsa. Minä luulin, että Sammy Dayta olisi oikeasti olemassa. Mutta taisin luulla vähän väärin. Ihan vain vähän."
Hän pisti takaluukun kiinni ja odotti, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän odotti ja odotti, kunnes auto pysähtyi. HÄn kuuli ääniä.
"Karistimmene kannoiltamme", sanoi Capone. "Kerätkää kamat takaluukusta."
"Kyllä, pomo", sanoi Ed Maloney joka on yksi Caposen ganstereista. "Mutta pomo, tämä voi olla Sammy Dayn keksimä juoni, jolla he paljastavat piilopaikkamme."
"Tuskinpa", sanoi Capone. "Mutta ota jo ne kamat sieltä takaluukusta."
Maloney avasi takaluukun ja humasi Teron. Hän huusi pomolleen:
"Hei pomo, täällä on joku nuuskija."
"Mitä ihmettä?!" huusi Capone. "Lyö hänet tainnoksiin ja tuokaa hänet ylös."
Kaksi gansteria, John Murdy ja James Jones veivät Teron ylös.
Tero heräsi siihen, että hänen naamaan suihkutettiin vettä. Hän näki edessään Caposen, Maloneyn sekä David Brownin.
"Minä haluan tietää, mitä teet täällä?" Capone tiuskaisi. "Minä todellakin haluaisin tietää, mitä sinä..."
Samassa ovi aukesi ja Sammy Day tuli siään.
"Saimmepa teidät kiikkiin", sanoi Sammy.
Samassa Tero hävisi näkyvissä ja palasi kotiin.
Seuraavana päivänä historian tunnilla historian tunnilla Tero sanoi opettajalle:
"Olit oikeassa, koskaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Mutta mitä tapahtui heinäkuun 17. päivä vuonna 1910. Kun Sammy ja hänen pomonsa jäi katsomaan ällistyneenä, mihin poika oli kadonnut, Al Caposen kätyrit kolkkasivat heidät ja lähtivät pakoon.
[kirjoittajan kommentti: "Al Caposen". Ei muuta lisättävää. ;D ]
-------------------------------
Ahdistaja
Voin kuulla jo nyt hänen huohotuksensa takanani. Hän saa minut. Olen siitä aivan varma. Siihen on enää kaksi päivää. Muistan vieläkin kahden vime kesän tapahtumat. En voi milloinkaan unohtaa sitä. Olen monta kertaa yrittänyt, mutta en ole pystynyt.
Minä, Mira ja Anja olimme parhaita kavereita. Teimme kaiken yhdessä. Sitten se tapahtui. Olimme 21.7-96- Anjan luona yötä. Pelasimme lautapelejä, kuuntelimme musiikkia ja teimme kaikkea muuta. Kun oli tarpeeksi pimeää (heinäkuussa ei ole kovin pimeää) menimme pelaamaan ulos piiloa. Se ei ollut kovin kehittävää meidän ikäisille nuorille, mutta kivaa se oli, kun pelasi pimeässä. Minä ja Anja mentiin piiloon ja Mira laski. Olimme samassa piilossa, ja kun Miraa ei kuulunut viiteen minuuttiin, menimme katsomaan, missä hän oli. Hän oli edelleen siellä puun juuressa, mutta ei laskemassa, vaan hänet oli murhattu. Emme tienneet mitä tehdä. Itkimme siinä vaan. LOpulta Anja kävi soittamassa poliisin.
Oli 21.7-97-. Minä ja Anja olimme suremassa vuosi sitten kuollutta Miraa. Ja sitten se tapahtui. Eteemme tuli mies, joka murhasi Anjan. Mutta onneksi poliisit tulivat ja pidättivät hänet. Se mies sanoi minulle:
"Minä tapoin Anjan ja Miran ja usko tai älä, mutta ensi vuonna aion saada sinut. Minä tapan sinut, kuulitko?"
Se oli siis jo ylihuomenna. 21.7. Minä pelkään. Mutta hänhän on vankilassa. Ei hän voi minua tappaa.
Seuraavana aamuna minua pyydettiin poliisilaitokselle. En tiedä miksi, mutta silti minulla oli omat epäilykseni. Hän on vapaana. Minä tiedän sen. Menen pukeutumaan ja valmistautumaan matkaan.
Poliisilaitoksella minulle kerrottiin, että hän oli paennut. HÄn oli ollut varmassa tallessa, mutta hän vain pakeni. Poliisipäällikko oli aivan raivona. Tai ainakin luulen, että hän on poliisipäällikkö.
"Jos olisimme Amerikassa ja Fox Mulder ja Dana Scully olisivat olemassa niin pyytäisimme heidät tänne!" poliisipäällikkö huusi", mutta me emme ole Amerikassa, Fox Mulderia ja Dana Scullya ei ole olemassa, niin meidän pitää ratkaista tämä itse! Tajuisitteko?!
Minä olin nyt todella peloissani. Tiesin, että hän saa minut. Olisi turvanani itse Teräsmies. Hän saa minut. Kukaan ei voi auttaa minua.
On 21.7.1998, tuomiopäivä. Minun tuomiopäiväni. Olin poliisin turvatalossa. Siellä oli telkkari. Tiedän, että hvaikka sieltä tulisi "Kolmas kivi auringosta", en voisi rentoutua, koska pelkään, että hän tulee tänne. Minulle tuli vessahätä ja menin kylppäriin. Mitä näinkään, siellä oli mies, joka oli tappanut MIran ja Andan. En meinannut saada suutani avatusti.
"Mi-mi-miten sinä tänne pääsit", änkytin. En pystynyt huutamaan.
"Se jääköön minun salaisuudeksi", mies sanoi.
"Miksi sinä minua jahtaat?" kysyin.
"Ja miksi tapoin Miran ja Anjan, vai?" sanoi mies. "Kaikki on teidän isienne syytä. Pekka, siis sinun isäsi, Pirkka, Miran isä ja Untamo, Anjan isä kiusasivat minua aina koulussa. Pistivät kaikki minun syyksi. NÄin minä kostan. Sinun jälkeesi olen kostanut."
"IIIIIKKK!" huudahdin. Samassa mies tarttui minuun. HÄnellä oli puukko. Samassa poiisit tulivat sinne. He pysähtyivät. Mies sanoi:
"Päästäkää minut menemään tai tytön käy huonosti, niin kuin näin."
Mies vei puukon kaulallen, ja tunsi, kuinka hän vetäisi kurkkuni auki. Viimeiseksi sanaksi jäi: "Aaaaarc!" Olin kuollut.
[kirjoittajan kommentti: Niinpä, otsikko kertoo kaiken. Ei kyseessä tietenkään mikään ahdistelija ole, vain ahdistaja. Mikä on ahdistaja? ;D ]
-------------------------------
Puinen käsi
Se alkoi tavallisena päivänä. Oli lokakuun 31. päivä. Olin meossa kouluun, kun näin sen. Se oli valtava linna. Mistä se oli ilmestynyt. Minä kuljen tästä joka päivä, eikä tuota linnaa siinä vielä eilen ollut. Ei tuo oikeastaan linna ole. Se on kartano, mutta iso sellainen. Ja erikoisen näköinen. Eihän se tyhjästä voi ilmestyä, vai voiko?
En voinut keskittyä koulussa mihinkään muuhun kuin linnaan. Matematiikan opettaja kysyi minulta, miksen tee tehtäviä. "En minä tiedä", olin vastannut. Mutta kyllä minä tiesin. Lopulta kerroin siitä linnasta kaverilleni Akille. "Minä haluan tietää, mitä siellä on", sanoin, "ja miten se on siihen tullut." "Minäkin näin sen", Aki sanoi, "ja veikkaan, että joku miljonääri on lennättänyt sen tänne. Niin minä luulen."
Koulun jälkeen en mennyt kotiin, vaan menin tutkimaan linnaa. Ovessa luki jotain. Siinä oli yksi sana ja 1 tavu ja toinen sana, joka ei tarkoittanut mitään. Siinä oli Pu, inen ja käsi, joten nimitin paikan Puiseksi kädeksi. Katsoin ikkunasta. Siellä näkyi aavemaisia kynttilöitä. Kiipesin ikkunasta sisään. Kuulin askeleita ja piilouduin pöydän alle. Näin pöydän alta, millaiset kengät sisääntulijalla oli. Ne eivät olleet vanhanaikaiset kengät, vaan ne olivat Niket. Ryömin pöydän alta ja näin yhden luokkatovereistani Yrjön. "Mitä sinä täällä teet?" kysyin. "Olen kiertelemässä taloa. En nähnyt tätä vielä eilen", hän sanoi. "En minäkään", sanoin.
Yhdessä kiertelimme taloa ja tutkimme paikkoja. Sitten näimme miehen, jolla oli punainen käsi. Emmimme hiukan, ennen kuin menimme miehen luo. Näimme ikkunasta, että oli noussut ukkosmyrsky."Osaatko sinä sanoa, mikä tämä linna tekee täällä?" kysyin. Hän katsoiminua ja sanoi: "Eräs velho nimeltä Maukenium kirosi tämän linna v. 1618, koska ukkasin hänen 32 kultarahaansa ja siitä lähtien minä sekä tämä linna on ilmestynyt joka 32 vuosi tälle paikalle. Ja se tapahtuu aina 31.10:tta. Kello on joko 23.55 ja tämä linna katoaa klo 00.00. Teillä on viisi minuuttia aikaa pelastautua, tai muuten te katoatte tämän linnan mukana." Olimme lähdössä jo juoksuun, kun pysähdyin ja kysyin vielä: "Miksi tuossa ulko-ovessa lukee Pu, inen ja käsi?" "Siitä on pudonnut "NA" ja siinä pitäisi lukea "Punainen käsi", koska minulla on punainen käsi. Mutta menkää jo", mies hoputti. Me juoksimme ulos ja pysähdyimme tien reunaan. Käännyimme katsomaan linnaa ja näimme, kun linna katosi ja näimme, kun vanha tuttu hautausmaa ilmestyi esiin. "Se oli aikamoinen seikkailu, vai mitä?" Yrjö sanoi. "Niin oli," sanoin ja lisäsin, "nyt vain pitää keksiä selitys, missä olen koko illan luuhannut."
[kirjoittajan kommentti: Tää nyt oli vain typerä. Tämä oli eka aine, jossa taisin noudattaa opettajan "puhumiset voi jatkaa samalle riville, eikä pidä aloittaa uutta riviä" -sääntöä. Se tuntui jo silloin väärältä.Yläasteikäisen mielikuvitusta käytetty, kyllä, mutta tää on vain typerä. :blah: ]
-------------------------------
Ilmeisesti jonkinasteinen mielipidekirjoitus:
Rauma
Muutin Raumalle, kun olin 2 kuukautta. Muistan kadun, jossa asuimme lähes kuusi vuotta. Sitten muutimme Lonsiin. KUn olin pari vuotta asunut siellä, tulin miettineeksi, että Rauma on rauhallinen ja pieni kaupunki. Mutta nyt on mieli muuttunut. Nyt olen sitä mieltä, että Rauma on liian pieni kaupunki. Sen tajusin, kun kävimme Tampereellla luokkaretkellä.
Raumalla ei ole paljon paikkoja, mihin mennä. Muutama iso tavaratalo, yksi elokuvateatteri, jossa on kaksi salia, pari illanviettopaikkaa ja muutama hampurilaisbaaria. Vaikka Pori on Rauman "viholliskaupunki", asuisin ennemmin siellä, koska se on isompi kaupunki. Olen käynyt muutaman kerran Porissa ja huomannut, että se on isompi kaupunki. Täällä Raumalla käyn yhdessä illanviettopaikassa, ja se on Kalliokamari. Siellä on cool-meininki. Sitten on vielä Bronx, mutta en minä siellä käy. McDonalds on ihan kiva paikka, mutta Hesburgerissa en ole käynyt, koska siellä on huono palvelu. Rauma tarvitsee minun mielestäni kaikkia muita rakennuksia lisää paitsi kirkkoja.
Ajatelkaa nyt, eikö ole ärsyttävää, että kun käyt esimerkiksi Helsingissä, ajattelet ensimmäiseksi, kuinka pieni kaupunki Rauma on.
NImimerkki "Sad but true"
[kirjoittajan kommentti: Että sellasta. Rauma on ihan kiva paikka, mutta edelleen pitää siinä mielessä paikkansa tämä, että jos sieltä pois piti lähteä (kuten lähdin), niin ehdottomasti isompaan kaupunkiin... vaikka olisikin sitten Pori. Kyllä minä Raumasta tykkään paljon, mutta takaisin ei ole palaamista. Too small for me. Pidän ehdottomasti tuosta kirkko-jutusta. :D ]
-------------------------------
Musiikki on tunteiden tulkki
Tero on 15-vuotias poika, jonka mielestä musiikki on parasta, mitä hän tietää. Ja parasta musiikkia on Klamydian kaltainen musiikki. Ajatteli hän mitä tahansa, aina tuli jokin Klamydian kappale mieleen. Hän kuuntelee enimmäkseen vain Klamydiaa. Teron luokalla on pari kaveria, jotka myös kuuntelivat Klamydiaa.
Oli 21.5. Tero oli koulussa ja yksi Teron kavereista, jonka nimi on Yrjö, tuli Teron luo. "Tiesitkö, että Klamydia tulee ylihuomenna tähän meidän hienoon kaupunkiin?" Yrjö kiljui. "Niin, mutta se on kuitenkin "MusaPlacessa" ja sinne on 18 vuoden ikäraja. Onhan Klamydia ollut siellä jo monta kertaa tänäkin vuonna", sanoi Tero vähemmän innostuneena. "Niin, mutta tällä kertaa se ei olekaan "MusaPlacessa" vaan "Martin's cafe'essa", Yrjö sanoi. "Aiotko mennä?" Hän lisäsi. "No, tottakai", Tero sanoi.
Kun Tero meni kotiin, hän meni kuuntelemaan Klamydiaa. Hän odotti, että hänen isänsä tulisi kotiin, ja kun hänen isänsä tuli kotiin, Tero meni hänen luokseen ja sanoi: "Iskä, voitsä antaa 65 mk, että mä pääsisin Klamydian konserttiin." "Okei, mut siinä on sun kahden viikon viikkorahat", isä toetsi. "Jes!" Tero huusi.
Kahden päivän päästä Tero oli juuri lähdössä Klamydian konserttiin, kun hänen isänsä kysyi: "Haluutko kyydin?" "En mä. Kyllä mä nyt 5 kilometrii voin kävellä. On se vaivan arvoista", Tero sanoi. Tero lähti kohti Martin's Cafe'eta. Hän näki kun joku naisipoliisi oli kirjoittamassa pysäköintisakkoa, joten Tero rupesi laulamaan "Lappuliisaa": "Lappuliisa, lappuliisa, lappuliisa, jeejeejee, lappuliisa sakottelee." Hän on huomannut, että hänen päässään pyörivät kappaleet vaihtuvat hänen mielialansa mukaan. Jos hän on hyvällä tuulella, hän laulaa iloisia lauluja, mutta jos hän on huonolla tuulella, hän laulaa hitaita lauluja. Lauloi mitä lauloi, aina hän lauloi Klamydian kappaleita.
Kun Tero saapui perille, hän sattui vilkaisemaan mainosjulistetta. "Keskiviikkona 21.5 Martin's Cafe'eessa suuri, suurempi, Klamydia. Erikoisvieraana Nina Autio", siinä julistettiin. Tero oli menossa sisälle, kun ovimies pysäytti hänet. "Ei alle 18-vuotiaille!" ovimies sanoi. Tero mietti, että hän oli kävellyt 5 kilometriä aivan turhaa. Kun hän lähti kohti kotia, hän rupesi laulamaan "Aku Ankka-laulua": "Maailma julma on, ja niin lohduton."
[kirjoittajan kommentti: Totta kai sitä piti sitten tehdä Klamydia-aiheinenkin tarina silloin aikoinaan. Tällanen paska siitä sitten tuli. Tää on vaan jotenkin niin... kääk! ]
-------------------------------
Musiikki on elämäni
28.07.2021
Olen ollut musiikin ystävä jo lähes 30 vuotta. Aluksi kuuntelin vain lasten musiikkia, mutta 9-vuotiaana kiinnyin Metallican musiikkiin niin, etät lasten musiikki sai jäädä. Metallicahan ei olllut heavy-metallia, kuten minun vanhempani väittivät, vaan se kulki rockin ja tavallisen metallimusiikin välimaastossa.
Muutaman vuodne aikana tuli lisää mielestäni hvyiä bändejä, kuten Scooter, Klamydia ja The Offspring. Nuoruuteni parhaimmiksi bändeiksi nimitin Klamydian ja Metallican. En kuitenkaan voi sanoa, kumpi oli parempi, koska en sekoittanut ulkomaista ja kotimaista musiikkia keskenään.
Olen leikellyt elämäni aikana erilaisista lehdistä minua kiinnostavia lehtileikkeitä ja satuin lukaisemaan lehtileikkeitä nuoruusvuosilta ja huomasin Marjo Niittyviitaa koskevan jutun, jossa hän on alkamassa julkkiksen elämää. Niittyviita oli viittä vaille valmis siirtymään Ville Vileniuksen uuteen manageritoimiston leipiin. Vileniuksen tunnetaan nykyisenä MTV3:n pääjohtajana, joka muun muassa on aloittanut "Music in MTV" -kanavan pyörittämisen digitaalisesti. Vieläkin on mukava katsoa "Jyrkiä", varsinkin kun yksi Jyrkin varhaisemmista juontajista Minna Ovasakinen piipahtaa siellä välillä. Niittyviitahan juonsi kyseistä ohjelmaa kesällä 2001.
Itse aloitin viihdeurani levy-yhtiö Kråklund Record Oy:N palveluksessa v. 2008, jonka leivissä on ollut mm. "Filtter", "Sanktio", "Nukkekoti" ja Klamydia. Pomoni oli vielä silloin Esa J.V. Ikonen. Vuonna 2019 perustin oman levy-yhtiön "Tango Deliriumin", joka levyttää muun muassa edellä mainitun Marjo Niittyvirran levyt. Marjo Niittyviitan jutun "Uudessa Lehdessä" 30.6.1999 kirjoittanut Päivi Fyhr mainitsi, että Niittyviita oli siirtymässä lehtien viihdeosastolle. Ja niin se myös teki.
Kirjoittaja on tunnettu kolumnisti
ja "Tango Delirium" -levy-yhtiön pääjohtaja Samuli Samppakalja.
[kirjoittajan kommentti: En ymmärrä tuota Metallica-juttua. Olinkohan tuolloin kuunnellut sitten Re-Loadia (joka oli pari vuotta mun ainoa Metallica-levy) niin paljon, että olin tuota mieltä. Sinänsä hassua tuo Kråklund Recordin Filtterissä, että sellasta bändiä ei ole, mut kai mä sekotin sen sitten Filttiketjuun... tai FTK:hon. Mene ja tiedä. Kauheasti lainausmerkkejä bändien nimissä ja sillleen. Ei hjyva. Oisko tehtävänannossa pitänyt tehdä joku kolumni peräti. En muista.]
And so it begins. En ole korjannut kirjoitusvirheitä, enkä pilkutuksiain, mutta lainausmerkit korjasin. Ja sori, Enk, enpäs tallettanut rtf-muodossa. :P
Aikahyppy
Tero on tavallinen 14-vuotias poika, tai oli ainakin tavallinen 14-vuotias poika 26.9.1997, kunnes hän joutui seikkailuun. Mutta palatkaamme alkuun, mistä kaikki alkoi.
"Iloisia uutsia, sanoi Tero tullessaan koulusta kotiin. "Minä sain kympin matikan kokeesta."
"No, se on hienoa", sanoi Teron isä. "Kyllä siitä 500 mk lohkeaa. Ole hyvä. Nyt minun pitää mennä kokoukseen. Moido! Katos vaan, äitisi taisi tulla kotiin."
"Niin tulikin", sanoi Tero ja meni äitinsä luo. "Äiti, minä sai kympin matikan kokeesta."
"No, onneksi olkoon", sanoi äiti. "Minä annan sinulle tonnin siitä hyvästä. Mutta miksi sitten olet noin surunmurtamana?"
"Me tehtiin "bänät" Minnan kanssa", sanoi Tero.
"Mutta sepäs on ikävää", sanoi äiti. "Mutta, arvaa mitä, me saatiin uusi naapuri. Mutta älä mene häiritsemään häntä. Hän on aka vanha."
"En mene, äiti", sanoi Tero.
Yöllä, noin 00.41:25, Tero vääntelehti sängyssään. Hä ei saa unta kahdesta syystä. Ensinnäkin, hänen päässään pyörii Minna ja toiseksi uusi naapuri piti niin kauheaa mekkalaa, että kuolleetkin herää.
"Nyt en enää kestä", sanoi Tero. "Menen sanomaan naapurille suorat sanat. Sai häiritä tai ei!" Hän puki vaatteet ja meni ulos. Hän pomppasi aidan läpi ja juoksi naapurintaloa kohti, kunnes näki valoa kellarin ikkunasta.
"Vihdoinkin", kuului naapurin ääni. "Aikakoneeni on valmis. Nyt vain pitäisi löytää henkilö. Mutta samalla pelkään, että joku paljastaisi minut."
Tero oli jo mennyt aidan yli, kirjoitti lapun ja meni naapurin oven luo ja painoi ovikelloa. Ovi avautui ja naapurin pää tuli oviaukkoon.
"Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?"
"Lue", sanoi Tero ja ojensi lapun.
"Tero Koivu, Rauman virallinen aikahyppääjä 27.9.1997 klo 00.49:31 alkaen."
"Nuuskitko täällä?" kysyi naapuri.
"En, tulin valittamaan melusta ja näin aikakonene", sanoi Tero.
"Vai niin", sanoi naapuri. "Ehkä minunkin kannattaisi esittäytyä. Minun nimeni on Ben Zapotek-Marlin. Mutta nyt ei ole aikaa turista. Sinut pitää lähettää heti matkaan."
Niin Tero ahtautui vanhaan volkkariin ja sanoi "Enerzise" niin kuin Zapotek-Marlin oli neuvonut. Ennen kuin hän ehti sanoa "se", hän oli jo perillä. Tosin hän ei sitä itse tajunnut.
"Minne se Zapotekki meni? Ehkä häntä hävetti, kun niin sanottu aikakone ei toiminutkaan."
Hän meni ulos ja oli juuri menossa kotiinsa, kun huomasi lehden maassa. Siinä luki "27.9.2017. Nyt on kulunut 20 vuotta, kun Tero Heikkinen katosi niin sanotulle aikamatkalle..."
"Se siis toimi, sanoi Tero. "No, ei tulevaisuus ole sellainen kuin kaikki kuvittelevat. Mitä nyt talot on vähän uudistunut. Sitten hän pysäytti ohikulkijan ja kysyi: "Anteeksi, mutta milloin Mars valloitettiin?"
"Se valloitetaan tänään ja astronautteina ovat Jim Carrey ja Michael Schumacher."
Odotin suurella innolla tapahtumaa jota näytetään suorana lähetyksenä TV:stä joka ikisessä maassa. Jim Carrey ja Michael Schumacher valloittivat Marsin ja yhtäkkiä raketti lähti lentoon ja jättäen astronautit Marsiin. Raketin ikkunasta näkyi Jasques Villeneuven kasvot. Astronautit jäivät Marsiin.
Teron valtasi yhtäkkiä raivon tunne ja tappoi muutaman ihmisen. Sitten hän ahtautui volkkariin ja sitten hän oli jo perillä. Siellä hän näkin Zapotek- Marlinin kasvot.
"Miten meni", Zapotek-Marlin kysyi.
"Sen 12 tunnin aikana minkä olin siellä, Mars valloitettiin ja Jim Carrey ja Michael Schumacher oli astronautteina ja Villeneuve kaaappasi raketin. Minua ajoi takaa poliisi."
"Mitä höpiset", sanoi Zapotek-Marlin. "Sinähän olit vain 2 sekuntia matkassa."
"Älä vaivaa sillä päätäsi", sanoi Tero ja meni kotiin nukkumaan.
[kirjoittajan kommentti: Tarinasta saa olla ihan mitä mieltä vain, mutta minä pidin tuosta loppukaneetista. Kaikkea kakkaa sitä onkin tullut kirjoitettua. Hyvin Terolla tässä pari eri sukunimeäkin. Olin kirjoittanut tämän lainausviivoja käyttäen, mutta kun ope oli muuttanut ne lainausmerkeiksi, niin annoin olla tässäkin. :lovetus: ]
-------------------------------
Kun kaikki meni pieleen
Tero on 14-vuotias poika. hän oli saanut juuri äidinkielen kokeesta viisi +.
"Miten minä sain näin huonon numeron?" ihmetteli Tero. "Minullahan oli todistuksessa äidinkieli kymmenen."
"Joskus onnistuu, joskus ei, sanoo itämainen sananlasku", Oppari-Ptto sanoi. "Minä sain kymmenen +."
"Hei pojat, kuulitteko. Tero sai kokeesta 5+", sanoi luokan kovis, Ville.
"Helppo sinun on sanoa", sanoi opettaja Nieminen. "Itse sait kokeesta 5-."
"Niin, niin, mutta se onkin minun normaali numeroni", sanoi Ville. "Mutta toi koenumero oli Teron kaikkien aikojen surkein numero!"
Kohta koko luokka nauroi Terolle. Tero lähti nopeasti ulos luokasta. Hänet oli nöyryytetty ja voitettu.
Kun hän tuli kotiin, hän meni suoraan tietokoneen ääreen. Nyt hän yrittäisi mennä "Impossible Missionin" läpi. Ennen hän on päässyt vain yhden huoneen. Nyt hän ei päässyt sitäkään, vaikka siinä on joku 20 elämää. Hänen 4-vuotias pikkuveli Jarituli siihen viereen.
"Tero on huono, Tero ei otaa pelata", lallatteli Jari.
"Älä viitsi, vaan hae äiti", sanoi Tero.
"Äiti, äiti, Terolla on atiaa!" huusi Jari.
"No nin, mitä asiaa sinulla on."
"Eipä ihmeempiä", sanoi Tero. "Mitä nyt sain 5+ äidinkielen kokeesta."
"Mitä?! Miksi sinä niin huono olet voinut olla?"
"En minä tajua", sanoi Tero. "Minulla on tänään mennyt kaikki pieleen."
"No, lohduttaudu sillä, että pidät tänään bileet", sanoi äiti.
"Hyvä on", sanoi Tero.
Seuraavana iltana Teron kotona on haudanhiljaista, vaikka siellä pitäisi olla bileet. Tero katsoi ulos ikkunasta. Siellä Ville tovereineen piti kavereita loitolla Teron talosta. Epätoivoissaan Tero päätti hirttäytyä.Mutta juuri kun hän oli hirttäytymässä, hänen äitinsä tuli sisään.
"Mitä sinä teet?" kysyi hänen äitinsä.
"Ajattelin hirttäytyä, kun elämä kolhii", sanoi Tero.
"Älä nyt", sanoi äiti. "Mee kattoo Muumii tai jotain."
Tero meni. Sillä välin äiti kertoi miehelleen tapahtumista. Isä meni Teron luo.
"Mene huoneeseesi ja pysy siellä, kunnes olet rauhoittunut."
Tero meni. HÄn rupesi kuuntelemaan musiikkia. Epäonnekseen hän pisti kasettinauhuriin Klamydian kasetin ja sieltä kuului: "Pippalot meni ihan pieleen." Kyllä elämä kolhii.
Seuraavana päivänä äidinkielen tunnilla opettaja sanoi:
"Tero, annoin sinulle 5+, koska luokalla on kaksi Teroa, ja sekoitin teidät. OIkeasti sait 9+."
Nyt Tero oli onnellinen. Hänen muut päivänsä menivät jo ihan hyvin.
[kirjoittajan kommentti: Hei helvetti repesin tuolle hirttokeskustelulle Teron ja äitinsä kesken. Oi että, oi että. Paljon voisi tehdä nykyään toisin.]
-------------------------------
Matka menneisyyteen
Tero on 14-vuotias poika, joka on tällä hetkellä koulussa historian tunnilla.
"On kiehtovaa, mitä kaikkea historiassa luetaan", sanoi opettaja. "Tällä hetkellä emme tiedä, mitä erikoista tapahtuu huomenna, mutta ylihuomenna se on jo historiaa. Ei Kolumbuskaan tiennyt vuonna 1491, että seuraavana vuonna hän löytää uuden mantereen. Olisi hienoa, jos voisimme tehdä matkan menneisyyteen."
Kun Tero tui kotiin, hänen päässään pyörivät historian opettajan sanat "matka menneisyyteen". Hän haluaisi todella matkata tulevaisuuteen, mutta menneisyyteen hän halusi päästä vielä enemmän. Mutta kuinka hän sinne pääsisi. Hänellä ei ollut aikakonetta, jolla pääsisi menneisyyteen, niin kuin matkasi Michael J. Fox elokuvissa "Paluu tulevaisuuteen 1" ja "Paluu tulevaisuuteen 3". HÄn päätti rakentaa sellaisen. Hän otti eräässä Aku Ankan taskukirjasta Zapotekin ja Marlinin keksimästä aikakoneesta monta suurennosta tietokoneella, hankki tarvittavat vehkeet ja teki aikakoneen tarkimpia yksityiskohtia myöten.
Kun se oli valmis, halusi hän heti kokeilla sitä. Hän pisti koneeseen ajaksi 17.7.1910 ja paikkakunnaksi Chicaco. Vielä katu niin matka voi alkaa. Kadun nimeksi hän pisti Chigago Street 2322. Sitten hän meni aikakoneeseen, jolla meni sitten menneisyyteen.
Kun hän oli perillä, hän oli jonkun nopeasti liikkuvan auton takaluukussa. Hän sai takaluukun auki ja näki, että sitä autoa ajoi toinen auto takaa. Varovasti hän kurkisti, kuka oli tämän auton kuljettaja. Hän katsoi ja mitä näkikään. Itse Al Capone oli autossa.
"Mutta kuka sitten ajaa Al Caponen autoa takaa", hän mietti ääneen ja kääntyi."Se on Sammy Day ja hänen pomonsa. Minä luulin, että Sammy Dayta olisi oikeasti olemassa. Mutta taisin luulla vähän väärin. Ihan vain vähän."
Hän pisti takaluukun kiinni ja odotti, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän odotti ja odotti, kunnes auto pysähtyi. HÄn kuuli ääniä.
"Karistimmene kannoiltamme", sanoi Capone. "Kerätkää kamat takaluukusta."
"Kyllä, pomo", sanoi Ed Maloney joka on yksi Caposen ganstereista. "Mutta pomo, tämä voi olla Sammy Dayn keksimä juoni, jolla he paljastavat piilopaikkamme."
"Tuskinpa", sanoi Capone. "Mutta ota jo ne kamat sieltä takaluukusta."
Maloney avasi takaluukun ja humasi Teron. Hän huusi pomolleen:
"Hei pomo, täällä on joku nuuskija."
"Mitä ihmettä?!" huusi Capone. "Lyö hänet tainnoksiin ja tuokaa hänet ylös."
Kaksi gansteria, John Murdy ja James Jones veivät Teron ylös.
Tero heräsi siihen, että hänen naamaan suihkutettiin vettä. Hän näki edessään Caposen, Maloneyn sekä David Brownin.
"Minä haluan tietää, mitä teet täällä?" Capone tiuskaisi. "Minä todellakin haluaisin tietää, mitä sinä..."
Samassa ovi aukesi ja Sammy Day tuli siään.
"Saimmepa teidät kiikkiin", sanoi Sammy.
Samassa Tero hävisi näkyvissä ja palasi kotiin.
Seuraavana päivänä historian tunnilla historian tunnilla Tero sanoi opettajalle:
"Olit oikeassa, koskaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Mutta mitä tapahtui heinäkuun 17. päivä vuonna 1910. Kun Sammy ja hänen pomonsa jäi katsomaan ällistyneenä, mihin poika oli kadonnut, Al Caposen kätyrit kolkkasivat heidät ja lähtivät pakoon.
[kirjoittajan kommentti: "Al Caposen". Ei muuta lisättävää. ;D ]
-------------------------------
Ahdistaja
Voin kuulla jo nyt hänen huohotuksensa takanani. Hän saa minut. Olen siitä aivan varma. Siihen on enää kaksi päivää. Muistan vieläkin kahden vime kesän tapahtumat. En voi milloinkaan unohtaa sitä. Olen monta kertaa yrittänyt, mutta en ole pystynyt.
Minä, Mira ja Anja olimme parhaita kavereita. Teimme kaiken yhdessä. Sitten se tapahtui. Olimme 21.7-96- Anjan luona yötä. Pelasimme lautapelejä, kuuntelimme musiikkia ja teimme kaikkea muuta. Kun oli tarpeeksi pimeää (heinäkuussa ei ole kovin pimeää) menimme pelaamaan ulos piiloa. Se ei ollut kovin kehittävää meidän ikäisille nuorille, mutta kivaa se oli, kun pelasi pimeässä. Minä ja Anja mentiin piiloon ja Mira laski. Olimme samassa piilossa, ja kun Miraa ei kuulunut viiteen minuuttiin, menimme katsomaan, missä hän oli. Hän oli edelleen siellä puun juuressa, mutta ei laskemassa, vaan hänet oli murhattu. Emme tienneet mitä tehdä. Itkimme siinä vaan. LOpulta Anja kävi soittamassa poliisin.
Oli 21.7-97-. Minä ja Anja olimme suremassa vuosi sitten kuollutta Miraa. Ja sitten se tapahtui. Eteemme tuli mies, joka murhasi Anjan. Mutta onneksi poliisit tulivat ja pidättivät hänet. Se mies sanoi minulle:
"Minä tapoin Anjan ja Miran ja usko tai älä, mutta ensi vuonna aion saada sinut. Minä tapan sinut, kuulitko?"
Se oli siis jo ylihuomenna. 21.7. Minä pelkään. Mutta hänhän on vankilassa. Ei hän voi minua tappaa.
Seuraavana aamuna minua pyydettiin poliisilaitokselle. En tiedä miksi, mutta silti minulla oli omat epäilykseni. Hän on vapaana. Minä tiedän sen. Menen pukeutumaan ja valmistautumaan matkaan.
Poliisilaitoksella minulle kerrottiin, että hän oli paennut. HÄn oli ollut varmassa tallessa, mutta hän vain pakeni. Poliisipäällikko oli aivan raivona. Tai ainakin luulen, että hän on poliisipäällikkö.
"Jos olisimme Amerikassa ja Fox Mulder ja Dana Scully olisivat olemassa niin pyytäisimme heidät tänne!" poliisipäällikkö huusi", mutta me emme ole Amerikassa, Fox Mulderia ja Dana Scullya ei ole olemassa, niin meidän pitää ratkaista tämä itse! Tajuisitteko?!
Minä olin nyt todella peloissani. Tiesin, että hän saa minut. Olisi turvanani itse Teräsmies. Hän saa minut. Kukaan ei voi auttaa minua.
On 21.7.1998, tuomiopäivä. Minun tuomiopäiväni. Olin poliisin turvatalossa. Siellä oli telkkari. Tiedän, että hvaikka sieltä tulisi "Kolmas kivi auringosta", en voisi rentoutua, koska pelkään, että hän tulee tänne. Minulle tuli vessahätä ja menin kylppäriin. Mitä näinkään, siellä oli mies, joka oli tappanut MIran ja Andan. En meinannut saada suutani avatusti.
"Mi-mi-miten sinä tänne pääsit", änkytin. En pystynyt huutamaan.
"Se jääköön minun salaisuudeksi", mies sanoi.
"Miksi sinä minua jahtaat?" kysyin.
"Ja miksi tapoin Miran ja Anjan, vai?" sanoi mies. "Kaikki on teidän isienne syytä. Pekka, siis sinun isäsi, Pirkka, Miran isä ja Untamo, Anjan isä kiusasivat minua aina koulussa. Pistivät kaikki minun syyksi. NÄin minä kostan. Sinun jälkeesi olen kostanut."
"IIIIIKKK!" huudahdin. Samassa mies tarttui minuun. HÄnellä oli puukko. Samassa poiisit tulivat sinne. He pysähtyivät. Mies sanoi:
"Päästäkää minut menemään tai tytön käy huonosti, niin kuin näin."
Mies vei puukon kaulallen, ja tunsi, kuinka hän vetäisi kurkkuni auki. Viimeiseksi sanaksi jäi: "Aaaaarc!" Olin kuollut.
[kirjoittajan kommentti: Niinpä, otsikko kertoo kaiken. Ei kyseessä tietenkään mikään ahdistelija ole, vain ahdistaja. Mikä on ahdistaja? ;D ]
-------------------------------
Puinen käsi
Se alkoi tavallisena päivänä. Oli lokakuun 31. päivä. Olin meossa kouluun, kun näin sen. Se oli valtava linna. Mistä se oli ilmestynyt. Minä kuljen tästä joka päivä, eikä tuota linnaa siinä vielä eilen ollut. Ei tuo oikeastaan linna ole. Se on kartano, mutta iso sellainen. Ja erikoisen näköinen. Eihän se tyhjästä voi ilmestyä, vai voiko?
En voinut keskittyä koulussa mihinkään muuhun kuin linnaan. Matematiikan opettaja kysyi minulta, miksen tee tehtäviä. "En minä tiedä", olin vastannut. Mutta kyllä minä tiesin. Lopulta kerroin siitä linnasta kaverilleni Akille. "Minä haluan tietää, mitä siellä on", sanoin, "ja miten se on siihen tullut." "Minäkin näin sen", Aki sanoi, "ja veikkaan, että joku miljonääri on lennättänyt sen tänne. Niin minä luulen."
Koulun jälkeen en mennyt kotiin, vaan menin tutkimaan linnaa. Ovessa luki jotain. Siinä oli yksi sana ja 1 tavu ja toinen sana, joka ei tarkoittanut mitään. Siinä oli Pu, inen ja käsi, joten nimitin paikan Puiseksi kädeksi. Katsoin ikkunasta. Siellä näkyi aavemaisia kynttilöitä. Kiipesin ikkunasta sisään. Kuulin askeleita ja piilouduin pöydän alle. Näin pöydän alta, millaiset kengät sisääntulijalla oli. Ne eivät olleet vanhanaikaiset kengät, vaan ne olivat Niket. Ryömin pöydän alta ja näin yhden luokkatovereistani Yrjön. "Mitä sinä täällä teet?" kysyin. "Olen kiertelemässä taloa. En nähnyt tätä vielä eilen", hän sanoi. "En minäkään", sanoin.
Yhdessä kiertelimme taloa ja tutkimme paikkoja. Sitten näimme miehen, jolla oli punainen käsi. Emmimme hiukan, ennen kuin menimme miehen luo. Näimme ikkunasta, että oli noussut ukkosmyrsky."Osaatko sinä sanoa, mikä tämä linna tekee täällä?" kysyin. Hän katsoiminua ja sanoi: "Eräs velho nimeltä Maukenium kirosi tämän linna v. 1618, koska ukkasin hänen 32 kultarahaansa ja siitä lähtien minä sekä tämä linna on ilmestynyt joka 32 vuosi tälle paikalle. Ja se tapahtuu aina 31.10:tta. Kello on joko 23.55 ja tämä linna katoaa klo 00.00. Teillä on viisi minuuttia aikaa pelastautua, tai muuten te katoatte tämän linnan mukana." Olimme lähdössä jo juoksuun, kun pysähdyin ja kysyin vielä: "Miksi tuossa ulko-ovessa lukee Pu, inen ja käsi?" "Siitä on pudonnut "NA" ja siinä pitäisi lukea "Punainen käsi", koska minulla on punainen käsi. Mutta menkää jo", mies hoputti. Me juoksimme ulos ja pysähdyimme tien reunaan. Käännyimme katsomaan linnaa ja näimme, kun linna katosi ja näimme, kun vanha tuttu hautausmaa ilmestyi esiin. "Se oli aikamoinen seikkailu, vai mitä?" Yrjö sanoi. "Niin oli," sanoin ja lisäsin, "nyt vain pitää keksiä selitys, missä olen koko illan luuhannut."
[kirjoittajan kommentti: Tää nyt oli vain typerä. Tämä oli eka aine, jossa taisin noudattaa opettajan "puhumiset voi jatkaa samalle riville, eikä pidä aloittaa uutta riviä" -sääntöä. Se tuntui jo silloin väärältä.Yläasteikäisen mielikuvitusta käytetty, kyllä, mutta tää on vain typerä. :blah: ]
-------------------------------
Ilmeisesti jonkinasteinen mielipidekirjoitus:
Rauma
Muutin Raumalle, kun olin 2 kuukautta. Muistan kadun, jossa asuimme lähes kuusi vuotta. Sitten muutimme Lonsiin. KUn olin pari vuotta asunut siellä, tulin miettineeksi, että Rauma on rauhallinen ja pieni kaupunki. Mutta nyt on mieli muuttunut. Nyt olen sitä mieltä, että Rauma on liian pieni kaupunki. Sen tajusin, kun kävimme Tampereellla luokkaretkellä.
Raumalla ei ole paljon paikkoja, mihin mennä. Muutama iso tavaratalo, yksi elokuvateatteri, jossa on kaksi salia, pari illanviettopaikkaa ja muutama hampurilaisbaaria. Vaikka Pori on Rauman "viholliskaupunki", asuisin ennemmin siellä, koska se on isompi kaupunki. Olen käynyt muutaman kerran Porissa ja huomannut, että se on isompi kaupunki. Täällä Raumalla käyn yhdessä illanviettopaikassa, ja se on Kalliokamari. Siellä on cool-meininki. Sitten on vielä Bronx, mutta en minä siellä käy. McDonalds on ihan kiva paikka, mutta Hesburgerissa en ole käynyt, koska siellä on huono palvelu. Rauma tarvitsee minun mielestäni kaikkia muita rakennuksia lisää paitsi kirkkoja.
Ajatelkaa nyt, eikö ole ärsyttävää, että kun käyt esimerkiksi Helsingissä, ajattelet ensimmäiseksi, kuinka pieni kaupunki Rauma on.
NImimerkki "Sad but true"
[kirjoittajan kommentti: Että sellasta. Rauma on ihan kiva paikka, mutta edelleen pitää siinä mielessä paikkansa tämä, että jos sieltä pois piti lähteä (kuten lähdin), niin ehdottomasti isompaan kaupunkiin... vaikka olisikin sitten Pori. Kyllä minä Raumasta tykkään paljon, mutta takaisin ei ole palaamista. Too small for me. Pidän ehdottomasti tuosta kirkko-jutusta. :D ]
-------------------------------
Musiikki on tunteiden tulkki
Tero on 15-vuotias poika, jonka mielestä musiikki on parasta, mitä hän tietää. Ja parasta musiikkia on Klamydian kaltainen musiikki. Ajatteli hän mitä tahansa, aina tuli jokin Klamydian kappale mieleen. Hän kuuntelee enimmäkseen vain Klamydiaa. Teron luokalla on pari kaveria, jotka myös kuuntelivat Klamydiaa.
Oli 21.5. Tero oli koulussa ja yksi Teron kavereista, jonka nimi on Yrjö, tuli Teron luo. "Tiesitkö, että Klamydia tulee ylihuomenna tähän meidän hienoon kaupunkiin?" Yrjö kiljui. "Niin, mutta se on kuitenkin "MusaPlacessa" ja sinne on 18 vuoden ikäraja. Onhan Klamydia ollut siellä jo monta kertaa tänäkin vuonna", sanoi Tero vähemmän innostuneena. "Niin, mutta tällä kertaa se ei olekaan "MusaPlacessa" vaan "Martin's cafe'essa", Yrjö sanoi. "Aiotko mennä?" Hän lisäsi. "No, tottakai", Tero sanoi.
Kun Tero meni kotiin, hän meni kuuntelemaan Klamydiaa. Hän odotti, että hänen isänsä tulisi kotiin, ja kun hänen isänsä tuli kotiin, Tero meni hänen luokseen ja sanoi: "Iskä, voitsä antaa 65 mk, että mä pääsisin Klamydian konserttiin." "Okei, mut siinä on sun kahden viikon viikkorahat", isä toetsi. "Jes!" Tero huusi.
Kahden päivän päästä Tero oli juuri lähdössä Klamydian konserttiin, kun hänen isänsä kysyi: "Haluutko kyydin?" "En mä. Kyllä mä nyt 5 kilometrii voin kävellä. On se vaivan arvoista", Tero sanoi. Tero lähti kohti Martin's Cafe'eta. Hän näki kun joku naisipoliisi oli kirjoittamassa pysäköintisakkoa, joten Tero rupesi laulamaan "Lappuliisaa": "Lappuliisa, lappuliisa, lappuliisa, jeejeejee, lappuliisa sakottelee." Hän on huomannut, että hänen päässään pyörivät kappaleet vaihtuvat hänen mielialansa mukaan. Jos hän on hyvällä tuulella, hän laulaa iloisia lauluja, mutta jos hän on huonolla tuulella, hän laulaa hitaita lauluja. Lauloi mitä lauloi, aina hän lauloi Klamydian kappaleita.
Kun Tero saapui perille, hän sattui vilkaisemaan mainosjulistetta. "Keskiviikkona 21.5 Martin's Cafe'eessa suuri, suurempi, Klamydia. Erikoisvieraana Nina Autio", siinä julistettiin. Tero oli menossa sisälle, kun ovimies pysäytti hänet. "Ei alle 18-vuotiaille!" ovimies sanoi. Tero mietti, että hän oli kävellyt 5 kilometriä aivan turhaa. Kun hän lähti kohti kotia, hän rupesi laulamaan "Aku Ankka-laulua": "Maailma julma on, ja niin lohduton."
[kirjoittajan kommentti: Totta kai sitä piti sitten tehdä Klamydia-aiheinenkin tarina silloin aikoinaan. Tällanen paska siitä sitten tuli. Tää on vaan jotenkin niin... kääk! ]
-------------------------------
Musiikki on elämäni
28.07.2021
Olen ollut musiikin ystävä jo lähes 30 vuotta. Aluksi kuuntelin vain lasten musiikkia, mutta 9-vuotiaana kiinnyin Metallican musiikkiin niin, etät lasten musiikki sai jäädä. Metallicahan ei olllut heavy-metallia, kuten minun vanhempani väittivät, vaan se kulki rockin ja tavallisen metallimusiikin välimaastossa.
Muutaman vuodne aikana tuli lisää mielestäni hvyiä bändejä, kuten Scooter, Klamydia ja The Offspring. Nuoruuteni parhaimmiksi bändeiksi nimitin Klamydian ja Metallican. En kuitenkaan voi sanoa, kumpi oli parempi, koska en sekoittanut ulkomaista ja kotimaista musiikkia keskenään.
Olen leikellyt elämäni aikana erilaisista lehdistä minua kiinnostavia lehtileikkeitä ja satuin lukaisemaan lehtileikkeitä nuoruusvuosilta ja huomasin Marjo Niittyviitaa koskevan jutun, jossa hän on alkamassa julkkiksen elämää. Niittyviita oli viittä vaille valmis siirtymään Ville Vileniuksen uuteen manageritoimiston leipiin. Vileniuksen tunnetaan nykyisenä MTV3:n pääjohtajana, joka muun muassa on aloittanut "Music in MTV" -kanavan pyörittämisen digitaalisesti. Vieläkin on mukava katsoa "Jyrkiä", varsinkin kun yksi Jyrkin varhaisemmista juontajista Minna Ovasakinen piipahtaa siellä välillä. Niittyviitahan juonsi kyseistä ohjelmaa kesällä 2001.
Itse aloitin viihdeurani levy-yhtiö Kråklund Record Oy:N palveluksessa v. 2008, jonka leivissä on ollut mm. "Filtter", "Sanktio", "Nukkekoti" ja Klamydia. Pomoni oli vielä silloin Esa J.V. Ikonen. Vuonna 2019 perustin oman levy-yhtiön "Tango Deliriumin", joka levyttää muun muassa edellä mainitun Marjo Niittyvirran levyt. Marjo Niittyviitan jutun "Uudessa Lehdessä" 30.6.1999 kirjoittanut Päivi Fyhr mainitsi, että Niittyviita oli siirtymässä lehtien viihdeosastolle. Ja niin se myös teki.
Kirjoittaja on tunnettu kolumnisti
ja "Tango Delirium" -levy-yhtiön pääjohtaja Samuli Samppakalja.
[kirjoittajan kommentti: En ymmärrä tuota Metallica-juttua. Olinkohan tuolloin kuunnellut sitten Re-Loadia (joka oli pari vuotta mun ainoa Metallica-levy) niin paljon, että olin tuota mieltä. Sinänsä hassua tuo Kråklund Recordin Filtterissä, että sellasta bändiä ei ole, mut kai mä sekotin sen sitten Filttiketjuun... tai FTK:hon. Mene ja tiedä. Kauheasti lainausmerkkejä bändien nimissä ja sillleen. Ei hjyva. Oisko tehtävänannossa pitänyt tehdä joku kolumni peräti. En muista.]