AlkoTanko
11.9.2002, 16:39:00
Tuli kuunneltua "hiukan" Finntrollia, jonka pohjalta tämä runo syntyi.
Oli kerran pieni kylä,
jonka nimi oli Enkelinhyvä.
Siellä olivat ihmiset iloisia,
rehellisiä ja kunnioittivat toisia.
Lapset leikkivät pihalla purolla,
ja aikuiset lauloivat kuorossa kirkolla.
Mutta yhtäkkiä lapset ihmettelivät,
nuo pellavapäät, joiden silmät säihkyivät,
miksi puro mustaksi muuttui,
ja lintujen laulu laantui.
Myös kirkossa väki hiljeni,
ja pastorin saarna vaikeni.
Silloin kuului metsästä huutoja,
karmivia öriseviä lauluja.
Marssi sieltä joukko peikkoja kirppuisia,
kirveillä aseistettuja ja vihaisia.
Isoin peikko, johdossa kävelevä,
valtavaa kirvestä hivelevä,
huusi että "Perkele,
ihmiset eivät täällä laulele!"
Muut peikot nauroivat,
sitten päitä halkoivat.
Isopeikko käski: "Hakatkaa, syökää, polttakaa,
jättäkää jäljelle vain tuhkaa!"
Ihmiset kirkuivat ja kauhuissaan pakenivat,
mutta peikot saivat heidät kiinni ja tappoivat.
Soihtujen äkäinen liekki tarttui rakennuksiin,
ja söivät ne täysin kadoksiin.
Pastori Jumalan talossa rukoili,
"Olkoon taivas meille armollinen" ja ristiään hyväili.
Isopeikko marssi Jumalan taloon,
ja iski kirveensä pastorin kalloon.
Tulet polttivat myös pyhää rakennusta,
sille nauraa räkätti isopeikko musta.
Lopulta peikot marssivat takaisin metsään,
jättäen vain ruumiita ja raunioita Enkelinhyvään.
Näin ikkään...
Oli kerran pieni kylä,
jonka nimi oli Enkelinhyvä.
Siellä olivat ihmiset iloisia,
rehellisiä ja kunnioittivat toisia.
Lapset leikkivät pihalla purolla,
ja aikuiset lauloivat kuorossa kirkolla.
Mutta yhtäkkiä lapset ihmettelivät,
nuo pellavapäät, joiden silmät säihkyivät,
miksi puro mustaksi muuttui,
ja lintujen laulu laantui.
Myös kirkossa väki hiljeni,
ja pastorin saarna vaikeni.
Silloin kuului metsästä huutoja,
karmivia öriseviä lauluja.
Marssi sieltä joukko peikkoja kirppuisia,
kirveillä aseistettuja ja vihaisia.
Isoin peikko, johdossa kävelevä,
valtavaa kirvestä hivelevä,
huusi että "Perkele,
ihmiset eivät täällä laulele!"
Muut peikot nauroivat,
sitten päitä halkoivat.
Isopeikko käski: "Hakatkaa, syökää, polttakaa,
jättäkää jäljelle vain tuhkaa!"
Ihmiset kirkuivat ja kauhuissaan pakenivat,
mutta peikot saivat heidät kiinni ja tappoivat.
Soihtujen äkäinen liekki tarttui rakennuksiin,
ja söivät ne täysin kadoksiin.
Pastori Jumalan talossa rukoili,
"Olkoon taivas meille armollinen" ja ristiään hyväili.
Isopeikko marssi Jumalan taloon,
ja iski kirveensä pastorin kalloon.
Tulet polttivat myös pyhää rakennusta,
sille nauraa räkätti isopeikko musta.
Lopulta peikot marssivat takaisin metsään,
jättäen vain ruumiita ja raunioita Enkelinhyvään.
Näin ikkään...