Maisema

[yksisiipi]

Tämän tekstin kirjoitin alunperin englanniksi, mutta kohtuullisen hyvin se suomeksikin soveltui. Kyseessä ovat siis kauniit muistot. Niin haikeita ne ovat aina.


Maisema

Kauan lie kadonnut muinainen piilopaikka
minne yhdessä käsi kädessä kuljimme
Joka päivä ja yö
ja kirkas oli elämämme

Nyt katson ylös tähtiin
samoihin joita silloin katsoimme
Ja muistan mitä olimme,
rakastuneita toisiimme

Mielten näköala hämärtyy niin nopeasti
tuskin muista milloin
viimeksi tapasimme
Eilen vai vuosi sitten?

Kauan sitten polkuume erosivat
yhteinen kohtalo erkani
Teinkö minä jotain väärin?
Se on pitkään kalvanut mieltäni...

Monet vuodet kyyneleitäin itkin
yksin suruuni kuolemaisillani olin
Ilman tuomaasi iloa,
jonka anteliaasti jaoit kanssani

vielä katselen yksinäistä maisemaa
ja sen surullista muotoa
Vain yksinäinen kuu kanssani
ajattelen sinua,
mutta en näe