Sami E
27.6.2007, 3:08:06
Tässä viime aikoina ei ole tullut hankittua eikä pelattua uusia Wii-pelejä kesän kiireiden vuoksi, joten nyt on ainakin minulle hyvä aika muistella pelattuja pelejä. Erotuksena yleiseen Wii-keskusteluun tässä ketjussa on tarkoitus kommentoida pelaamianne pelejä, joko lyhyesti tai pidemminkin, yhtä peliä tai useampia, vaikkapa arviotyyliin kuten itse olen tehnyt. Ei siis pelkkiä listoja, ei tulevia pelejä, ja mieluusti pelejä joita olette pelannut vähän perusteellisemmin, ei siis vain 15 minuutin kokeilun verran. Virtuaalikonsolipelejä en ole nyt kommentoinut, mutta kaipa niitäkin voi mainita halutessaan.
Wii Sports
Se Wiin hittipeli, joka useimmilla on myös ensikosketus laitteeseen. Sports on hauska, ja sen pelejä tulee pelattua yhäkin, mutta toisaalta odotuksia kohdistuu myös mahdolliseen jatko-osaan, jossa voitaisiin tarjota vähän enemmän lajeja sekä esim. mahdollisuus kuunnella omaa musiikkia SD-muistikortilta. On kuitenkin mukavaa, että on useita lajeja samalla pelilevyllä, sen sijaan että joutuisi ostamaan useita eri pelejä ja vaihtelemaan levyjä halutessaan pelata eri lajeja. 9/10.
Zelda: Twilight Princess
Wiin hypetetyin peli perinteisistä peleistä. Twilight Princess on kieltämättä tekniseltä toteutukseltaan laadukas, mutta peliä vaivaa myös toisto vanhoista Zeldoista ja tietty uutuuden puute. Tähän osaltaan auttaa varsin hyvin toimiva Wiikake-ohjaus, joka parantaa peliä merkittävästi. Jos viimeinen pelattu Zelda on SNESin Link to the Past tai Gameboyn Minish Cap, on Twilight Princess varmasti nautinnollinen kokemus. Tuoreempia 3D-Zeldoja pelanneet saattavat tuntea kulkevansa vähän turhankin tuttuja polkuja, vaikka niillä poluilla ei olekaan ennen ollut näin mukava kävellä. 9/10.
Wii Play
Wii Play on kenelle tahansa lisäohjainta tarvitsevalle luonnollinen ja erinomainen ostos, ja nekin jotka eivät ohjainta tarvitse, voivat harkita pelin ostamista esim. käytettynä Huuto.netistä. Sinällään yksinkertaisista minipeleistä irtoaa yllättävän paljon hupia sekä yksin että porukassa, ja myös pidemmällä aikavälillä. Wii Play on mukava laittaa sisään koneeseen nopeaa ja hauskaa pelailua varten, ja peli on hyvä lisä kenen tahansa Wii-hyllyyn. 8/10.
Rayman Raving Rabbids
Tässä pelissä pääosassa ovat oikeastaan hullut jänikset enemmän kuin Rayman, ja jänisten mukana saadaankin nauttia erittäin hauskoista minipeleistä. Mukaan mahtuu paljon jänniä ideoita ja sekopäistä huumoria omintakeisella toteutuksella, mutta ongelmiltakaan ei vältytä. Osa peleistä on turhankin tylsiä, kuten raiteilla kulkevat ammuskeluosiot, ja mukaan mahtuu muutama bugi sekä myös pari hermostuttavan vaikeaa peliä. Näiden tasapainoksi on kuitenkin tarjolla niitä erittäin toimivia pelejä kuten musiikkiosuudet. 8/10.
Call of Duty 3
On vaikea kuvitella, miten joku voisi tosissaan innostua tällaisesta pelistä, ja sen geneerisestä toisen maailmansodan paatoksesta. Tunnelmaa yritetään rakentaa Ö-luokan dialogilla ja äärettömän kliseisillä stereotyypeillä toisen maailmansodan hahmoista sekä tapahtumista, niin että useaan otteeseen mennään totaalisesti tahattoman huumorin puolelle. Myöskään tekninen toteutus ei innosta. Grafiikat näyttävät vain hitusen siloitelluilta PS2-grafiikoilta rumine tekstuureineen, musiikki- ja äänipuoli on melkein olematon hienoa pääteemaa lukuunottamatta ja pelin kulkua, kuten esimerkiksi tavoitteiden täyttymistä, leimaa kömpelyys. Wiikake-ohjaus tuo pelaamiseen lisää tunnelmaa, mutta joissakin kohdissa myös siinä esiintyy ongelmia, joko erikoisohjausta vaativissa kohdissa tai muutamassa kohdassa, kun kontrolli katoaa kokonaan. 4/10.
Wario Ware: Smooth Moves
Se toinen merkittävä Wiin partypeli Rayman Raving Rabbidsin ohella. Wariowaren tasot ja hahmot esitellään tyylikkäillä animaatioilla sekä tarttuvalla musiikilla. Lisäksi pelin oleellinen idea, ohjaimen eri asennot, esitellään erittäin huvittavalla kuivalla huumorilla. Itse minipelit, tai Wariowaren tapauksessa mikropelit, on toteutettu pelisarjalle tyypillisellä humoristisen rujolla tyylillä. Pelaajan eteen lyödään hulluja mikropelejä kasvavalla tahdilla, ja jos pelaaja tajuaa pelin tarkoituksen, osaa vaihtaa asentoa ja selviää pelistä tarpeeksi nopeasti, tulee lopulta vastaan pomotaso, joiden sisältö vaihtelee huikeasta vinksahtaneeseen ja tarttuvan hauskaan - pomotasot ovat usein pelin huippukohtia. Normaalipeli ei käytä kuin Wiikakea, mutta tarjolla on myös Nuntsa-lisäohjainta käyttäviä bonuspelejä. Wario Waressa laatu on tasaisempi kuin Raymanissa, mutta peli on välillä vähän liiankin hektinen, ja Rayman kokonaisuutena jää hitusen paremmaksi. 8/10.
Metal Slug Anthology
Metal Slugit ovat humoristisia toiminnan täyttämiä 2D-räiskintäpelejä hieman Contra-sarjan tapaan, ja Metal Slug -sarjassa esille nousee erityisesti erittäin kaunis, luonteva ja monipuolinen 2D-taide, joka todella saa hahmot ja tasot elämään. Metal Slug Anthology kokoaa aikaisemmille laitteille sekä kolikkopeleinä ilmestyneet pelit kätevästi yhteen pakettiin, ja voisi sanoa, että tämä kokoelma on oikea tapa nauttia Metal Slug -sarjasta. Valitettavasti tekijät ovat innostuneet Wii-ohjauksen kanssa liikaakin, ja pelaajalle tarjotaan erilaisia kummallisiakin ohjausvaihtoehtoja. Parhaaksi ohjaustavaksi kuitenkin osoittautuu Wiihin liitettävä Gamecube-ohjain, ja joillekin se voisi kenties olla myös elokuussa julkaistava Horin Wii Fighting Stick (http://www.play-asia.com/SOap-23-83-gv6-71-113-49-en-84-j-70-23bd.html). Ilman näitäkin ohjaimia pelistä kuitenkin saa yhä ilon irti normaaleilla Wii-ohjaimilla, jopa pelkällä Wiikakella, ja koko seitsemän pelin Metal Slug -sarja tarjoaa erittäin paljon maukasta pelattavaa, toimintaa sekä huumoria. 8/10.
Excite Truck
Nintendon ja Monster Gamesin Excite Truck on yksi Wiin yllättäjistä. Vauhdikas maastokaahailu paljastuu erittäin hauskaksi peliksi välittömän Wii-ohjauksen sekä pelin ylitsevetävän tyylin vuoksi. Hurjan vauhdin lomassa tehdään valtavia ilmalentoja, maasto muuttuu lennossa, ja pelaaja palkitaan erilaisista stunteista, jotka tavallisessa ajopelissä saattaisivat tarkoittaa häviötä. Tärkeintä ei ole vain voitto, vaan myös täysin överiksi vetävä hauskanpito. Pelatessa tulee kuuma käännellessä Wiikakea edessään rattina, ja pelin aikana pääsee nauttimaan omista musiikeistaan SD-muistikortilta. Tämän vastineeksi pelin oma geneerinen Amerikka-rokki ei ole kovin jännää eikä välttämättä pelin vauhdikkuuteenkaan sopivaa kuunneltavaa. Kokonaisuus on kuitenkin mainio ja hauska ajopeli. 9/10.
Marvel Ultimate Alliance
Marvel Ultimate Alliance on tällä hetkellä lähintä, mitä Wiille löytyy roolipeliä. Pelissä ohjataan neljän Marvel-supersankarin joukkoa erilaisissa tehtävissä, jotka koostuvat lähinnä vihollisten mättämisestä. Hahmot saa valita kohtuullisen suuresta joukosta, ja hahmoille avautuu vähitellen myös useita eri asuja, jotka tarjoavat käyttöön erilaisia kykyjä, niiden lisäksi joita sankareille karttuu kokemuspisteiden ja hahmonkehityksen myötä, ja joissakin tapauksissa myös uusia hahmoja. Vastustajina on tietenkin joukko Marvel-pahiksia, ja taisteluiden näyttämöinä toimivat esim. Atlantis ja Dr. Doomin linna. Pelaaminen on turhankin yksitoikkoista mättämistä, ja Wiikaken toimintoja ei ole hyödynnetty hyvin, moni toiminto tehdään tai voidaan tehdä myös napeilla, mutta pelin ja käytetyn Marvel-lisenssin laajuus tuovat vastaavasti lisää tunnelmaa. 7/10.
Wii Sports
Se Wiin hittipeli, joka useimmilla on myös ensikosketus laitteeseen. Sports on hauska, ja sen pelejä tulee pelattua yhäkin, mutta toisaalta odotuksia kohdistuu myös mahdolliseen jatko-osaan, jossa voitaisiin tarjota vähän enemmän lajeja sekä esim. mahdollisuus kuunnella omaa musiikkia SD-muistikortilta. On kuitenkin mukavaa, että on useita lajeja samalla pelilevyllä, sen sijaan että joutuisi ostamaan useita eri pelejä ja vaihtelemaan levyjä halutessaan pelata eri lajeja. 9/10.
Zelda: Twilight Princess
Wiin hypetetyin peli perinteisistä peleistä. Twilight Princess on kieltämättä tekniseltä toteutukseltaan laadukas, mutta peliä vaivaa myös toisto vanhoista Zeldoista ja tietty uutuuden puute. Tähän osaltaan auttaa varsin hyvin toimiva Wiikake-ohjaus, joka parantaa peliä merkittävästi. Jos viimeinen pelattu Zelda on SNESin Link to the Past tai Gameboyn Minish Cap, on Twilight Princess varmasti nautinnollinen kokemus. Tuoreempia 3D-Zeldoja pelanneet saattavat tuntea kulkevansa vähän turhankin tuttuja polkuja, vaikka niillä poluilla ei olekaan ennen ollut näin mukava kävellä. 9/10.
Wii Play
Wii Play on kenelle tahansa lisäohjainta tarvitsevalle luonnollinen ja erinomainen ostos, ja nekin jotka eivät ohjainta tarvitse, voivat harkita pelin ostamista esim. käytettynä Huuto.netistä. Sinällään yksinkertaisista minipeleistä irtoaa yllättävän paljon hupia sekä yksin että porukassa, ja myös pidemmällä aikavälillä. Wii Play on mukava laittaa sisään koneeseen nopeaa ja hauskaa pelailua varten, ja peli on hyvä lisä kenen tahansa Wii-hyllyyn. 8/10.
Rayman Raving Rabbids
Tässä pelissä pääosassa ovat oikeastaan hullut jänikset enemmän kuin Rayman, ja jänisten mukana saadaankin nauttia erittäin hauskoista minipeleistä. Mukaan mahtuu paljon jänniä ideoita ja sekopäistä huumoria omintakeisella toteutuksella, mutta ongelmiltakaan ei vältytä. Osa peleistä on turhankin tylsiä, kuten raiteilla kulkevat ammuskeluosiot, ja mukaan mahtuu muutama bugi sekä myös pari hermostuttavan vaikeaa peliä. Näiden tasapainoksi on kuitenkin tarjolla niitä erittäin toimivia pelejä kuten musiikkiosuudet. 8/10.
Call of Duty 3
On vaikea kuvitella, miten joku voisi tosissaan innostua tällaisesta pelistä, ja sen geneerisestä toisen maailmansodan paatoksesta. Tunnelmaa yritetään rakentaa Ö-luokan dialogilla ja äärettömän kliseisillä stereotyypeillä toisen maailmansodan hahmoista sekä tapahtumista, niin että useaan otteeseen mennään totaalisesti tahattoman huumorin puolelle. Myöskään tekninen toteutus ei innosta. Grafiikat näyttävät vain hitusen siloitelluilta PS2-grafiikoilta rumine tekstuureineen, musiikki- ja äänipuoli on melkein olematon hienoa pääteemaa lukuunottamatta ja pelin kulkua, kuten esimerkiksi tavoitteiden täyttymistä, leimaa kömpelyys. Wiikake-ohjaus tuo pelaamiseen lisää tunnelmaa, mutta joissakin kohdissa myös siinä esiintyy ongelmia, joko erikoisohjausta vaativissa kohdissa tai muutamassa kohdassa, kun kontrolli katoaa kokonaan. 4/10.
Wario Ware: Smooth Moves
Se toinen merkittävä Wiin partypeli Rayman Raving Rabbidsin ohella. Wariowaren tasot ja hahmot esitellään tyylikkäillä animaatioilla sekä tarttuvalla musiikilla. Lisäksi pelin oleellinen idea, ohjaimen eri asennot, esitellään erittäin huvittavalla kuivalla huumorilla. Itse minipelit, tai Wariowaren tapauksessa mikropelit, on toteutettu pelisarjalle tyypillisellä humoristisen rujolla tyylillä. Pelaajan eteen lyödään hulluja mikropelejä kasvavalla tahdilla, ja jos pelaaja tajuaa pelin tarkoituksen, osaa vaihtaa asentoa ja selviää pelistä tarpeeksi nopeasti, tulee lopulta vastaan pomotaso, joiden sisältö vaihtelee huikeasta vinksahtaneeseen ja tarttuvan hauskaan - pomotasot ovat usein pelin huippukohtia. Normaalipeli ei käytä kuin Wiikakea, mutta tarjolla on myös Nuntsa-lisäohjainta käyttäviä bonuspelejä. Wario Waressa laatu on tasaisempi kuin Raymanissa, mutta peli on välillä vähän liiankin hektinen, ja Rayman kokonaisuutena jää hitusen paremmaksi. 8/10.
Metal Slug Anthology
Metal Slugit ovat humoristisia toiminnan täyttämiä 2D-räiskintäpelejä hieman Contra-sarjan tapaan, ja Metal Slug -sarjassa esille nousee erityisesti erittäin kaunis, luonteva ja monipuolinen 2D-taide, joka todella saa hahmot ja tasot elämään. Metal Slug Anthology kokoaa aikaisemmille laitteille sekä kolikkopeleinä ilmestyneet pelit kätevästi yhteen pakettiin, ja voisi sanoa, että tämä kokoelma on oikea tapa nauttia Metal Slug -sarjasta. Valitettavasti tekijät ovat innostuneet Wii-ohjauksen kanssa liikaakin, ja pelaajalle tarjotaan erilaisia kummallisiakin ohjausvaihtoehtoja. Parhaaksi ohjaustavaksi kuitenkin osoittautuu Wiihin liitettävä Gamecube-ohjain, ja joillekin se voisi kenties olla myös elokuussa julkaistava Horin Wii Fighting Stick (http://www.play-asia.com/SOap-23-83-gv6-71-113-49-en-84-j-70-23bd.html). Ilman näitäkin ohjaimia pelistä kuitenkin saa yhä ilon irti normaaleilla Wii-ohjaimilla, jopa pelkällä Wiikakella, ja koko seitsemän pelin Metal Slug -sarja tarjoaa erittäin paljon maukasta pelattavaa, toimintaa sekä huumoria. 8/10.
Excite Truck
Nintendon ja Monster Gamesin Excite Truck on yksi Wiin yllättäjistä. Vauhdikas maastokaahailu paljastuu erittäin hauskaksi peliksi välittömän Wii-ohjauksen sekä pelin ylitsevetävän tyylin vuoksi. Hurjan vauhdin lomassa tehdään valtavia ilmalentoja, maasto muuttuu lennossa, ja pelaaja palkitaan erilaisista stunteista, jotka tavallisessa ajopelissä saattaisivat tarkoittaa häviötä. Tärkeintä ei ole vain voitto, vaan myös täysin överiksi vetävä hauskanpito. Pelatessa tulee kuuma käännellessä Wiikakea edessään rattina, ja pelin aikana pääsee nauttimaan omista musiikeistaan SD-muistikortilta. Tämän vastineeksi pelin oma geneerinen Amerikka-rokki ei ole kovin jännää eikä välttämättä pelin vauhdikkuuteenkaan sopivaa kuunneltavaa. Kokonaisuus on kuitenkin mainio ja hauska ajopeli. 9/10.
Marvel Ultimate Alliance
Marvel Ultimate Alliance on tällä hetkellä lähintä, mitä Wiille löytyy roolipeliä. Pelissä ohjataan neljän Marvel-supersankarin joukkoa erilaisissa tehtävissä, jotka koostuvat lähinnä vihollisten mättämisestä. Hahmot saa valita kohtuullisen suuresta joukosta, ja hahmoille avautuu vähitellen myös useita eri asuja, jotka tarjoavat käyttöön erilaisia kykyjä, niiden lisäksi joita sankareille karttuu kokemuspisteiden ja hahmonkehityksen myötä, ja joissakin tapauksissa myös uusia hahmoja. Vastustajina on tietenkin joukko Marvel-pahiksia, ja taisteluiden näyttämöinä toimivat esim. Atlantis ja Dr. Doomin linna. Pelaaminen on turhankin yksitoikkoista mättämistä, ja Wiikaken toimintoja ei ole hyödynnetty hyvin, moni toiminto tehdään tai voidaan tehdä myös napeilla, mutta pelin ja käytetyn Marvel-lisenssin laajuus tuovat vastaavasti lisää tunnelmaa. 7/10.