Nyarlathotep
6.7.2007, 19:16:35
Tämä tarina on oikeastaan ensimmäinen tarina, jonka olen suunnitellut etukäteen. Idea syntyi muutamassa minuutissa ja kirjotustyö alkoi heti sen jälkeen. Eipä tässä oikein muuta sanottavaa ole, ottakaa hyvä asento ja aloittakaa lukeminen, mahdollisia typoja pahoittelen. Oikoluku ei oikein toiminut.
Yksityisetsivä JF ja Tedin psykedeeliset litkut
Baarin ovi kävi ja sisään astui pitkä, tummanpuhuva henkilö. Hänellä oli yllään knalli, mustat aurinkolasit ja hupputakki. Mies oli noin 185 senttimetriä pitkä ja hän piti käsiään takin taskuissa. Hän käveli kohti pöytää, jossa istui toinen mies. Joku katsoi kaukaa toisesta pöydästä kävelevää miestä kunnioittavasti. Mies istuutui pöytään ja otti knallinsa pois päästä.
”Lord JF, oletan?” kysyi pöydässä istunut mies.
”Minä olen”, vastasi JF. ”Meillä taitaa olla hieman puhuttavaa”, hän jatkoi.
”Kyllä, kyllä, mutta mitä jos antaisit minun ensin esitellä itseni” naurahti mies. ”Minä olen Qualin, alamaailman vakooja. Olen tehnyt hommia näissä piireissä jo useiden vuosien ajan ja uskoisin että minulla on jotain mikä saattaa kiinnostaa sinua.”
Baarimikko keskeytti miesten välisen keskustelun. ”Mitä saisi olla?” hän kysyi.
Lord JF suorastaan kihisi raivosta. Hän ei voinut sietää sitä, kun joku tulee keskeyttämään jonkun meneillään olevan asian. JF ei kuitenkaan näyttänyt kiukkuaan ulospäin ja murahti baarimikolle: ”Pepsi. Ei kun odotappas hetkinen, pepsi JA tee.”
”Millainen tee?” kysyi baarimikko.
”Vihreä.”
Baarimikko katsoi hieman epäuskoisena JF:ää ja kysyi sitten Qualinilta: ”Entä teille?”
Qualinin kasvoille kohosi mietteliäs ilme. ”Onko mitään, jossa olisi raparperia?”
”Ei meillä ole mitään sellaista.”
”No tuo sitten kahvi, mustana.”
Baarimikko otti tilaukset ja poistui paikalta. Kävellessään tiskin taakse hän vielä vilkaisi taakseen pöydässä istunutta parivaljakkoa ja meni sen jälkeen valmistamaan drinkkejä.
JF totesi kummastuneena: ”Raparperia, ihan tosissasko olet?”
”Kyllä, raparperi on terveellistä”, sanoi Qualin ja veti taskustaan kokonaisen raparperin. Hän haukkasi siitä palasen ja sen jälkeen hörppäsi maitolasistaan, joka oli jo valmiina pöydässä.”
”Muista, että jos joskus syöt raparperia, niin samalla pitää juoda maitoa, koska raparperin oksaalihappo sitoo kalsiumia, ja jos et juo maitoa samalla niin luustosi heikkenee.”
”Liian hapokasta?” kysyi JF.
”Nyt olemme asian ytimessä”, sanoi Qualin.
”Ai niin, mihin me jäimmekään. Minulla siis on jotain mikä saattaa kiinnostaa sinua”, sanoi Qualin.
”Mitä?”
”No sanotaanko vaikka, että tietoja. Sinähän olet yksityisetsivä, eikös?”
JF nyökkäsi ja mutisi myöntevästi.
”Niin. Olet varmasti kuullut tiedemiehestä nimeltä Ted”
”Siitä hullusta hipistä, kyllä vain.”
”Asiahan on nyt sillä tavalla, että tämä hullu kahjo suunnittelee ja valmistaa jonkinlaista psykedeelistä ainetta. Aine tekee hulluksi ja aiheuttaa lopulta kuoleman, jos sille altistuu.”
”Ja minun pitäisi estää tämä?” kysyi JF.
”No sinähän olet yksityisetsivä! Uskon sinulta löytyvän sen verran skillejä, että osaat jotenkin paikallistaa Tedin laboratorion”, naurahti Qualin.
”Mistäs minä voin tietää puhutko edes totta? Mistä olet saanut tietää Tedin suunnitelmista?”
”Minulla on lähteeni”, sanoi Qualin ja poistui pöydästä. Hän otti takkinsa ja sanoi lähtiessään JF:lle: ”En usko että enää tapaamme, ystävä hyvä.”
JF jäi yksin istumaan pöytään. Mielessään hän ajatteli: ”Vaikka olenkin yksityisetsivä, niin en tiedä pystynkö edes minä selvittämään Tedin olinpaikkaa. Noh, jostain pitää kuitenkin aloittaa.”
Seuraavana päivänä JF käveli kohti poliisiasemaa huonosti nukutun yön jälkeen. Hän oli saanut unta korkeintaan pari tuntia, koska selvitettävä asia painoi hänen mieltänsä. ”Kenties poliiseilla on jotain tietoja Tedistä”, JF pohti mielessään. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja ulkona oli lämmintä. JF avasi hieman takkinsa vetoketjua. Hänellä oli nappikuulokkeet korvillaan ja MP3-soittimesta kuului Jethro Tullin Aqualung. Kävellessään leikkipuiston ohi JF käänsi katseensa nuoriin tyttöihin päin, muttei kuitenkaan jäänyt sen kauemmaksi aikaa vilkuilemaan; poliisiasema oli nimittäin ihan vieressä.
Poliisiasema oli valtavankokoinen, kellertävä rakennus. Portailla seisoskeli pari poliisia tupakalla. JF käveli kädet taskussa heidän ohitseen vaivautumatta tervehtimään. Tupakoivat poliisit eivät kiinnittäneet häneen minkäänlaista huomiota. JF avasi poliisiaseman oven ja astui sisään. Asema oli sisältä vähintään yhtä komean näköinen, kuin ulkoapäin. Lattia oli mustavalkoruudullinen ja suorastaan kiilsi puhtauttaan. Sisällä ei kuitenkaan näkynyt oikeastaan ketään. JF otti napit pois korvilta ja päätti mennä puhuttelemaan virkailijaa.
”Päivää, haluaisin tavata ylikonstaapelin”, sanoi JF virkailijalle.
”Odottakaa hetki, tarkistan onko hän paikalla”, sanoi virkalija ja alkoi tutkimaan papereitansa. Hän otti yhden paperin, joka oli ilmeisesti työvuorolista, ja tarkasteli sitä.
”Teillä kävi tuuri. Yleensä hän on jossain muualla, mutta tällä hetkellä löydätte hänet toimistostaan. Menkää noita portaita ylös kolmanteen kerrokseen asti ja jatkakaa suoraan, kunnes tulette huoneen 139A kohdalle. Se on hänen toimistonsa.”
JF kiitti virkailijaa avusta ja lähti nousemaan portaita pitkin ylös. Kolmannen kerroksen kohdalla hän jatkoi suoraan eteenpäin. Huone 139A oli aivan käytävän päässä. JF käveli oven luo ja huomasi, että Varattu-valo paloi oven vieressä. Hän istuutui oven vieressä olevalle penkille ja otti viereiseltä pöydältä lehden itselleen. Lehti lähti kyllä aika nopeasti takaisin pöydälle, kun hän huomasi että se oli ainakin kuukauden vanha iltapäivälehti.
Pian ylikonstaapelin toimistosta astui ulos varsin epätoivoisen näköinen nuorimies. JF meni samantien sisään toimistoon ja istuutui tuolille. Ylikonstaapeli tonki papereitaan ja käski JF:n odottaa vielä pienen hetken. Pian hän oli kuitenkin valmis juttusille.
”Päivää, minä olen ylikonstaapeli Kreifi ja tämä tässä on oikea käteni Atmis”, sanoi ylikonstaapeli ja heilautti oikeaa kättään.
JF repsahti hieman, mutta sanoi kuitenkin vakavasti: ”No päivää vaan. Minä olen Lord JF ja tulin kyselemään tiedättekö te mitään sellaisesta tiedemiehestä nimeltä Ted.”
”Tiedän hyvinkin. Vähän kahjo maailmanparantaja, tilillään pari pikkurikosta.”
”Mitä rikoksia?”
”Myymälävarkaus ja virkavallan uhmaaminen, miksi se teitä kiinnostaa?”
”Kuulin, että hän valmistaa jotain psykedeelistä ainetta, joka koituu kohtalokkaaksi sille, joka aineelle altistuu.”
”Hoh hoh, hoo”, Kreifi nauroi bassoäänellään ja jäi korjaamaan lasiensa asentoa. JF silmäili sillä aikaa Kreifin toimistoa. Seinillä oli lähes pelkästään Vasemmistoliitto-aiheisia seinälippuja ja julisteita sekä Vasemmiston iskulauseita, kuten 'Oikeasti vasemmalla'. JF:ää tämä järkytti syvästi, sillä hän oli itse oikeistolainen ja kannatti Kokoomusta.
”Minunko pitäisi uskoa tuota?” sanoi Kreifi ja sai JF:n huomion hetkeksi pois huoneen ulkoasusta.
”Ei pitäisi, enkä arvellutkaan että uskoisitte, mutta osaatteko kertoa Tedin olinpaikan sijaintia?”
”Vaikka osaisinkin, niin kuuluisiko se sinulle pätkän vertaa?”
JF hiljeni hetkeksi, kunnes jatkoi: ”Tämä juttutuokio taitaa olla tässä.”
”Hyvä, luulin jo että minun pitää kestää teitä ikuisesti.”
”Muuten, kuka tuo mies oli joka poistui toimistostanne ennen, kuin tulin sisään?” kysyi JF vielä.
”Sekään ei kuuluisi sinulle pätkän vertaa, mutta voin kuitenkin kertoa. Hän on nimeltään Neliapila ja hän on ajanut viime aikoina lukuisia kertoja ylinopeutta. Otin häneltä kortin pois ja hän joutuu olemaan viisi vuotta ilman sitä.”
”Vituttais muakin”, tokaisi JF ja poistui toimistosta.
JF:llä ei ollut taaskaan yhtään konstia Tedin löytämiseksi. Poliiseilta ei herunut tietoja, mutta se ei häntä ihmetyttänyt. Ylikonstaapelihan oli varsinainen vasemmistopaskiainen! ”Tuollaiselta ylimieliseltä yökastelijalta en olisi halunnutkaan minkäänlaisia tietoja ja jos olisin niitä saanut, niin ne olisivat varmasti osoittautuneet vääriksi”, hän ajatteli. JF päätti lähteä vähän kävelemään kaupungille, jos hän vaikka saisi kävellessään uusia ideoita Tedin löytämiseksi.
Hyvä ilma oli vaihtunut pilviseksi JF:n kävellessä pääkatua pitkin. Matkalla häntä vastaan tuli eräs mies, joka moikkasi häntä.
”Katos katos, kukas se siinä! Ettei vain olis JF. Mitäpä miehelle kuuluu?”
JF:llä oli aluksi vaikeuksia tunnistaa miestä. Mies paljastui kuitenkin Jeshiksi, joka oli ollut JF:n hyvä ystävä kouluaikoina.
”Terve! Ei ollakkaan nähty sitten lukioajan. Oot kyllä muuttunu ja kasvanu hieman pituuttakin viime näkemästä. Mennään vaikka tuohon viereiseen kahvilaan, niin voidaan kertoa vähän nykyisistä kuulumisista. Ei viitsi jäädä tähän ulos seisoskelemaan”, sanoi JF Jeshille. Kaverukset menivät sisälle kahvilaan ja istuivat pöytään.
”Ei olla tosiaankaan nähty ainakaan kymmeneen vuoteen. Mitäs herralle kuuluu, hymyileekö elämä?” kysyi Jesh.
”Kyllähän se. Lukion jälkeen mietin kovasti mitä haluaisin tehdä, mutten vain löytänyt sopivaa ammattia. Kokeilin kyllä monenlaisia, mutta en tykästynyt kunnolla oikein mihinkään. Niinpä ryhdyin yksityisetsiväksi.”
”Mitä vittua, yksityisetsiväksi!? No kyllä siinä hommassakin on varmasti hyvät puolensa. Itse toimin arkkitehtina ja sen takia luinkin lukiossa niin paljon pitkää matematiikkaa ja pitkää fysiikkaa. Teen myös aina välillä yhtä saksalaista kokkiohjelmaa, joka näkyy Saksan ja Belgian kanavilla. Kokkaan siinä aina itse kaikenlaista, viimeksi tein höyrytettyjä tryffeleitä ja osterikeittoa.”
”Mitenkäs perhe-elämä, onko vaimo jo löytyny?” Jesh kysyi.
”Ihan sinkkuna elelen ainakin toistaiseksi. Yksityisetsivän hommat vie kyllä sen verran aikaa, ettei olis tässä vaiheessa edes aikaa parisuhteelle.”
”Jaa, meikä seurustelee vieläkin onnellisena sen saman naisen kanssa, jonka kanssa olin yhdessä jo silloin lukiossa. Perheenlisäystä ei vielä ole tullut, mutta eiköhän sekin ole jo kohta ajankohtaista.”
”Kiva kuulla, että jampalla menee hyvin. Mulla tosin on pieni probleema tässä. Kuulin eräältä mieheltä baarissa, että Ted suunnittelee ihmiselle vaarallista, psykedeelistä ainetta. Minun pitäisi puuttua asiaan ja estää se. Kai tiedät Tedin jotenkin?”
”Kyllä vain, hän opiskeli kanssani samassa yliopistossa. Arkkitehdiksi hän ei valmistunut, vaan aivan joksikin muuksi, mutta en tiedä miksi. Hittolainen, psykedeelistä ainetta? Oletko ihan varma tästä?”
”Kyllä, olen aivan varma asiasta, mutten ole onnistunut paikallistamaan Tediä.”
”Oletko katsonut puhelinluettelosta?”
”Enpä usko, että hänen nimensä sieltä löytyisi.”
”Odotas, kun minä katson”, sanoi Jesh ja kaivoi puhelinluettelon taskustaan.
”Mikäs hänen sukunimensä olikaan. Ted R... aivan niin, Ted Raikas, sehän se oli.”
Jesh tutki puhelinluetteloa jonkun aikaa, muttei löytänyt mitään, kuten JF arvelikin. Kaverukset jatkoivat keskusteluaan vielä pitkän aikaa, kunnes JF päätti, että hänen on parasta lähteä kotiin nukkumaan univelkoja pois. He toivottivat hyvät jatkot toisilleen kahvilan ovella ja lähtivät vastakkaisiin suuntiin.
Matkalla kotiin JF kulki pimeää katua pitkin. Ulkona oli hiljaista, eikä autojakaan liikkunut tiellä oikeastaan ollenkaan. Hiljaisuus oli oikeastaan aika kammottavaa, koska JF oli tottunut siihen, että ympärillä on ainakin jotain pientä hälinää koko ajan. Nyt ei näkynyt tai kuulunut ristin sielua ja se teki tunnelmasta todella aavemaisen.
JF näki jonkun kävelevän häntä vastaan. Tämä henkilö oli todella lyhyt, 120-senttinen ja pukeutunut melko siististi. Hänen hiuksensa olivat pitkät ja kiharat. Lähietäisyydeltä JF tunnisti hahmon Tediksi ja pysäytti hänet samantien.
”Seis, pysähy!”
Ted pysähtyi ja hänen kasvoilleen kohosi vieno hymy. ”Ihan miten vaan”, hän sanoi.
”Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan. Kuulin, että valmistelet jotain litkua, jolla aiot huumata ja likvidoida koko kaupungin. Valitettavasti se ei tule onnistumaan.”
Tedin hymy kohosi leveämmäksi. Hän sylkäisi maahan ja avasi suunsa: ”Vai niin. Sinähän olit JF, eikös? Kuulinkin, että joku etsii minua. Olet ihan oikeassa, minä todella valmistan tätä ainetta. Siinä olet myös oikeassa, että aine tappaa, koska se todellakin tekee niin. Tämä kaupunki kokee tuhonsa hyvin pian.”
”Saanko tiedustella motiiveitasi?”
”Saatpa hyvinkin. MINÄ OLEN TÄYSIN VITTUUNTUNUT TÄHÄN KOKO SAATANAN IHMISKUNTAAN!!!!! AINA KUN KULJEN KAUPUNGILLA NIIN JOKU NATIAINEN TULEE HAUKKUMAAN MINUA KÄÄPIÖKSI!!!! KUN HALUAN HUUDATTAA STEREOISTA TÄYSILLÄ SHPONGLEA, NIIN NAAPURIN MUMMO TULEE HETI VALITTAMAAN JA MELKEIN TEKEMÄÄN RIKOSILMOITUKSEN!!! LISÄKSI TE EDISTÄTTE VAIN ILMASTONMUUTOSTA ETTEKÄ TEE PASKAAKAAN SEN HIDASTAMISEKSI!!!”
”Huoh, kato peiliin. Te hipit pilaatte maailman 'vihreillä arvoillanne'. Minä kannatan ydinvoimaa ja teidänlaistenne pamputtamista”, sanoi JF.
”Vielä sinä siinä ivailet, mutta et enää kauaa. Et voi myöskään ilmiantaa minua poliiseille, koska sinulla ei ole mitään todisteita minua vastaan. Tämän kaupungin kohtalo on pian käsillä! Te saatte kokea tuskaisen kuoleman. Tämä kaupunki on vasta alkua, mwahahahahaha!”
Tämän sanottuaan Ted viskaisi savupommin maahan. Savu peitti JF:n näkökentän täydellisesti ja kun se oli hälvennyt, ei Tedistä näkynyt enää mitään merkkejä. Todisteetkin olivat vielä olemattomat, joten vaikka JF olisi saanut Tedin kiinni, niin hänen vieminen poliisiasemalle olisi ollut täysin hyödytöntä. JF päätti aloittaa seuraavana päivänä perusteellisen etsinnän Tedin laboratorion löytämiseksi.
Seuraavana päivänä JF heräsi tekstiviestin ääneen. Hän otti kännykkänsä pöydältä unenpöpperössä ja avasi viestin.
”Kuulin missä Tedin labra sijaitsee! Tule äkkiä Starwarsinkuja 4B:hen, odotan sinua siellä. T: Jesh”
JF:n silmät pyöristyivät ja hän varmisti ymmärtäneensä oikein lukemalla viestin vielä toistamiseen. Nopeasti hän puki vaatteet päällensä ja lähti juoksemaan Starwarsinkujalle nopeampaa kuin luotijuna. ”Tämä on loistava tilaisuus saada Ted rysän päältä kiinni. Hän on varmasti suunnittelemassa ihmelitkuansa tähän aikaan”, JF ajatteli. Hän ohitti poliisiaseman ja muisteli missä Starwarsinkuja oikein sijaitsi. ”Muistaakseni poliisiasemalta vähän matkaa tuonne keskustaan päin.” JF oli oikeassa ja kohta hän oli Starwarsinkujalla. Jesh odotteli häntä siellä.
”Tedin labra sijaitsee hänen vuokraamassaan yksiössä tämän talon ylimmäisessä kerroksessa. Tehdään rynnäkkö sinne.”
”Ihan rauhassa. Minun mielestäni meidän kannattaisi hiipiä hiljaa sisään. Harmi etten omista käsiasetta, joten en voi uhkailla häntä kunnolla. Tuossa maassa näyttää kuitenkin olevan tyylikäs pesäpallomaila, joten otan sen mukaan.”
JF ja Jesh lähtivät nousemaan äänettömästi portaita ylös. Ylimmäisessä kerroksessa he huomasivat oven, jonka postiluukussa oli sukunimi Raikas. Se todella oli Tedin laboratorio. Myös jostain kumman syystä ovi oli raollaan. ”Onko Ted tosiaan näin tyhmä, että jättää ovetkin auki? No, nyt meidän ei ainakaan tarvitse hajottaa ovea”, ajatteli JF. Hän asteli äänettömästi Jesh perässään kohti ovea ja kurkisti ovenraosta. Ainakaan ensi silmäyksellä ketään ei näkynyt.
JF tempaisi oven kunnolla auki, otti pesäpallomailan käteensä ja huusi ”KÄDET YLÖS KONNA!” Laboratorio oli kuitenkin aivan tyhjä ihmisistä, sen sijaan se oli täynnä kaikenlaisia aineita ja ihmejuomia. JF astui Jeshin kanssa sisään. Asunto oli pieni, tosin olihan se vain pelkkä yksiö. Ilmassa tuoksui pahanhajuinen katku. JF päätti alkaa tutkimaan hieman paikkoja, Jesh teki samoin. Ei kulunut kauaakaan, kun Jesh löysi pöydältä kirjeen. Hän lukaisi sen ja pyysi JF:ää tulemaan katsomaan. JF otti kirjeen ja ryhtyi lukemaan.
”Arvelinkin, että löydätte tänne ennemmin tai myöhemmin, mutta sillä ei ole enää väliä. Olen saanut psykeedelisen aineeni valmiiksi ja lähtenyt kaupungin vesitornille. Tarkoituksenani on tietenkin kipata tämä aine vesitorniin. Ainetta on vain pieni pullollinen, mutta se on kuitenkin tarpeeksi vahvaa tappamaan liuetessaan veteen. Odotan teitä vesitornin huipulla, sillä haluan teidän näkevän omin silmin koko jutun.”
”Ei perse, se hullu sai sen aineen nopeammin valmiiksi, kuin kuvittelinkaan”, sanoi JF.
”Mitä meidän pitäisi tehdä? Kannattaako meidän lähteä vesitornille vai ei?” kysyi Jesh.
”Ei tässä taida muita vaihtoehtojakaan olla. Poliiseja on turha hälyttää, koska Ted tekeytyisi taas syyttömäksi. Meidän täytyy itse hoitaa tämä homma.”
Vesitornille oli vain parin kilometrin matka ja se taittui nopeasti juosten, vaikka lähes koko matka oli ylämäkeä. JF oli hyvin jännittynyt, adrenaliini suorastaan virtasi. Pian parivaljakko oli saapunut tornin juurelle. Enää viimeinen nousu vesitornin portaat ylös ja he kohtaisivat Tedin. JF ja Jesh nousivat portaat hitaasti ylös, Ted odotti heitä ylhäällä.
”Kappas vain, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Luitte varmasti kirjeeni, jossa selitinkin jo kaiken.”
”S-s-sä olet hullu”, sopersi Jesh
”Turpa kiinni Sönkkö!” huusi Ted.
”En kehottaisi teitä juomaan enää hanavettä, ellette halua kokea kohtaloanne”, sanoi Ted ja alkoi kävellä ympäriinsä.
”Nyt se päivä koittaa, päivä, jolloin saan kuunnella konemusiikkiani voluumit kaakossa niin paljon kuin haluan, eikä kukaan tulee häiritsemään minua. Saan kulkea kaupungin kaduilla ilman, että kukaan luo minuun oudoksuvia katseita tai tulee nimittelemään.”
Ted oli ilmeisesti vetänyt jotain aineita, koska hän hoiperteli hieman kävellessään. Hän liukastui maassa olevaan vesilammikkoon ja pullo, jossa tappava aine oli, putosi maahan.
”Jesh! Nyt, käy hakemassa pullo kun Ted makaa maassa!” huusi JF.
Jesh lähti juoksemaan kohti pulloa, muttei ehtinyt päästä sinne asti. Ted veti pistoolin povitaskustaan ja ampui pari laukausta Jeshin rintakehään. JF katsoi sivusta järkyttyneenä.
”En anna sinun tehdä tätä! Sinä lähdet helvettiin kanssani!” huusi Jesh. Luodit olivat osuneet häneen kuolettavasti ja hän tiesi, ettei selviäisi haavoista hengissä. Hän päätti tappaa Tedin itsensä mukana. Vaikka ampumahaavat rintakehässä tekivät kipeää aivan helvetisti, niin jostain vain Jesh sai kerättyä voimia viimeiseen rynnistykseen. Hän runttasi Tediä ja he molemmat tipahtivat vesitorniin.
JF:n sydän hakkasi kuin viimeistä päivää. Hän juoksi katsomaan, mitä oikein tapahtui. Vesi kupli jonkin aikaa, mutta sen jälkeen kupliminen loppui, eikä kummastakaan ihmisestä näkynyt enää elonmerkkejä. Kyyneleet kohosivat JF:n silmille...
”OK, POIKKI, POIKKI, POIKKKIIIIH! Kertakaikkiaan aivan surkeaa näyttelyä. Ted ja Jesh, nouskaa jo sieltä altaasta, otetaan kaikki uusiksi.”, huusi ohjaaja taustalta.
Jesh ja Ted nousivat ylös.
”Wääh, no ei tod oteta! Meitsi ainakin haluaa pitää ruokatauon, mitä jos jatkettaisiin kuvauksia vaikka huomenna”, kitisi Jesh.
”Noh, mikä ettei. Huomenna kaikki vesitornille kello 9. Elokuva pitää saada valmiiksi ensi viikkoon mennessä, joten meillä alkaa olemaan jo kiire.”
Jesh, Ted, kuvaajat ja muu henkilökunta lähtivät paikalta. Ohjaaja jäi jututtamaan JF:ää.
”Se meni sun osalta ihan hyvin, mutta ens kerralla vähän enemmän tunnetta peliin, okei?”
”Okei”, sanoi JF.
”Mun mielestä tää loppu on vähän korni. Mitä jos kokeiltaisiin sellaista vaihtoehtoa, että Ted saisi teidät ylipuhuttua hänen kavereikseen ja teistä kolmesta tulisi kunnon pahiskolmikko, joka terrorisoisi maailmaa. Mitäs sanot?”
”Kuullostaa itse asiassa aika hyvältä. Eiköhän muuteta käsikirjoitusta.”
”Okei, tehdään niin”, sanoi ohjaaja ja poistui hänkin paikalta. JF jäi hymyilemään onnellisena vesitornille. Hänen ensimmäisestä elokuvastaan tulisi varmasti huippumenestys.
Yksityisetsivä JF ja Tedin psykedeeliset litkut
Baarin ovi kävi ja sisään astui pitkä, tummanpuhuva henkilö. Hänellä oli yllään knalli, mustat aurinkolasit ja hupputakki. Mies oli noin 185 senttimetriä pitkä ja hän piti käsiään takin taskuissa. Hän käveli kohti pöytää, jossa istui toinen mies. Joku katsoi kaukaa toisesta pöydästä kävelevää miestä kunnioittavasti. Mies istuutui pöytään ja otti knallinsa pois päästä.
”Lord JF, oletan?” kysyi pöydässä istunut mies.
”Minä olen”, vastasi JF. ”Meillä taitaa olla hieman puhuttavaa”, hän jatkoi.
”Kyllä, kyllä, mutta mitä jos antaisit minun ensin esitellä itseni” naurahti mies. ”Minä olen Qualin, alamaailman vakooja. Olen tehnyt hommia näissä piireissä jo useiden vuosien ajan ja uskoisin että minulla on jotain mikä saattaa kiinnostaa sinua.”
Baarimikko keskeytti miesten välisen keskustelun. ”Mitä saisi olla?” hän kysyi.
Lord JF suorastaan kihisi raivosta. Hän ei voinut sietää sitä, kun joku tulee keskeyttämään jonkun meneillään olevan asian. JF ei kuitenkaan näyttänyt kiukkuaan ulospäin ja murahti baarimikolle: ”Pepsi. Ei kun odotappas hetkinen, pepsi JA tee.”
”Millainen tee?” kysyi baarimikko.
”Vihreä.”
Baarimikko katsoi hieman epäuskoisena JF:ää ja kysyi sitten Qualinilta: ”Entä teille?”
Qualinin kasvoille kohosi mietteliäs ilme. ”Onko mitään, jossa olisi raparperia?”
”Ei meillä ole mitään sellaista.”
”No tuo sitten kahvi, mustana.”
Baarimikko otti tilaukset ja poistui paikalta. Kävellessään tiskin taakse hän vielä vilkaisi taakseen pöydässä istunutta parivaljakkoa ja meni sen jälkeen valmistamaan drinkkejä.
JF totesi kummastuneena: ”Raparperia, ihan tosissasko olet?”
”Kyllä, raparperi on terveellistä”, sanoi Qualin ja veti taskustaan kokonaisen raparperin. Hän haukkasi siitä palasen ja sen jälkeen hörppäsi maitolasistaan, joka oli jo valmiina pöydässä.”
”Muista, että jos joskus syöt raparperia, niin samalla pitää juoda maitoa, koska raparperin oksaalihappo sitoo kalsiumia, ja jos et juo maitoa samalla niin luustosi heikkenee.”
”Liian hapokasta?” kysyi JF.
”Nyt olemme asian ytimessä”, sanoi Qualin.
”Ai niin, mihin me jäimmekään. Minulla siis on jotain mikä saattaa kiinnostaa sinua”, sanoi Qualin.
”Mitä?”
”No sanotaanko vaikka, että tietoja. Sinähän olet yksityisetsivä, eikös?”
JF nyökkäsi ja mutisi myöntevästi.
”Niin. Olet varmasti kuullut tiedemiehestä nimeltä Ted”
”Siitä hullusta hipistä, kyllä vain.”
”Asiahan on nyt sillä tavalla, että tämä hullu kahjo suunnittelee ja valmistaa jonkinlaista psykedeelistä ainetta. Aine tekee hulluksi ja aiheuttaa lopulta kuoleman, jos sille altistuu.”
”Ja minun pitäisi estää tämä?” kysyi JF.
”No sinähän olet yksityisetsivä! Uskon sinulta löytyvän sen verran skillejä, että osaat jotenkin paikallistaa Tedin laboratorion”, naurahti Qualin.
”Mistäs minä voin tietää puhutko edes totta? Mistä olet saanut tietää Tedin suunnitelmista?”
”Minulla on lähteeni”, sanoi Qualin ja poistui pöydästä. Hän otti takkinsa ja sanoi lähtiessään JF:lle: ”En usko että enää tapaamme, ystävä hyvä.”
JF jäi yksin istumaan pöytään. Mielessään hän ajatteli: ”Vaikka olenkin yksityisetsivä, niin en tiedä pystynkö edes minä selvittämään Tedin olinpaikkaa. Noh, jostain pitää kuitenkin aloittaa.”
Seuraavana päivänä JF käveli kohti poliisiasemaa huonosti nukutun yön jälkeen. Hän oli saanut unta korkeintaan pari tuntia, koska selvitettävä asia painoi hänen mieltänsä. ”Kenties poliiseilla on jotain tietoja Tedistä”, JF pohti mielessään. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja ulkona oli lämmintä. JF avasi hieman takkinsa vetoketjua. Hänellä oli nappikuulokkeet korvillaan ja MP3-soittimesta kuului Jethro Tullin Aqualung. Kävellessään leikkipuiston ohi JF käänsi katseensa nuoriin tyttöihin päin, muttei kuitenkaan jäänyt sen kauemmaksi aikaa vilkuilemaan; poliisiasema oli nimittäin ihan vieressä.
Poliisiasema oli valtavankokoinen, kellertävä rakennus. Portailla seisoskeli pari poliisia tupakalla. JF käveli kädet taskussa heidän ohitseen vaivautumatta tervehtimään. Tupakoivat poliisit eivät kiinnittäneet häneen minkäänlaista huomiota. JF avasi poliisiaseman oven ja astui sisään. Asema oli sisältä vähintään yhtä komean näköinen, kuin ulkoapäin. Lattia oli mustavalkoruudullinen ja suorastaan kiilsi puhtauttaan. Sisällä ei kuitenkaan näkynyt oikeastaan ketään. JF otti napit pois korvilta ja päätti mennä puhuttelemaan virkailijaa.
”Päivää, haluaisin tavata ylikonstaapelin”, sanoi JF virkailijalle.
”Odottakaa hetki, tarkistan onko hän paikalla”, sanoi virkalija ja alkoi tutkimaan papereitansa. Hän otti yhden paperin, joka oli ilmeisesti työvuorolista, ja tarkasteli sitä.
”Teillä kävi tuuri. Yleensä hän on jossain muualla, mutta tällä hetkellä löydätte hänet toimistostaan. Menkää noita portaita ylös kolmanteen kerrokseen asti ja jatkakaa suoraan, kunnes tulette huoneen 139A kohdalle. Se on hänen toimistonsa.”
JF kiitti virkailijaa avusta ja lähti nousemaan portaita pitkin ylös. Kolmannen kerroksen kohdalla hän jatkoi suoraan eteenpäin. Huone 139A oli aivan käytävän päässä. JF käveli oven luo ja huomasi, että Varattu-valo paloi oven vieressä. Hän istuutui oven vieressä olevalle penkille ja otti viereiseltä pöydältä lehden itselleen. Lehti lähti kyllä aika nopeasti takaisin pöydälle, kun hän huomasi että se oli ainakin kuukauden vanha iltapäivälehti.
Pian ylikonstaapelin toimistosta astui ulos varsin epätoivoisen näköinen nuorimies. JF meni samantien sisään toimistoon ja istuutui tuolille. Ylikonstaapeli tonki papereitaan ja käski JF:n odottaa vielä pienen hetken. Pian hän oli kuitenkin valmis juttusille.
”Päivää, minä olen ylikonstaapeli Kreifi ja tämä tässä on oikea käteni Atmis”, sanoi ylikonstaapeli ja heilautti oikeaa kättään.
JF repsahti hieman, mutta sanoi kuitenkin vakavasti: ”No päivää vaan. Minä olen Lord JF ja tulin kyselemään tiedättekö te mitään sellaisesta tiedemiehestä nimeltä Ted.”
”Tiedän hyvinkin. Vähän kahjo maailmanparantaja, tilillään pari pikkurikosta.”
”Mitä rikoksia?”
”Myymälävarkaus ja virkavallan uhmaaminen, miksi se teitä kiinnostaa?”
”Kuulin, että hän valmistaa jotain psykedeelistä ainetta, joka koituu kohtalokkaaksi sille, joka aineelle altistuu.”
”Hoh hoh, hoo”, Kreifi nauroi bassoäänellään ja jäi korjaamaan lasiensa asentoa. JF silmäili sillä aikaa Kreifin toimistoa. Seinillä oli lähes pelkästään Vasemmistoliitto-aiheisia seinälippuja ja julisteita sekä Vasemmiston iskulauseita, kuten 'Oikeasti vasemmalla'. JF:ää tämä järkytti syvästi, sillä hän oli itse oikeistolainen ja kannatti Kokoomusta.
”Minunko pitäisi uskoa tuota?” sanoi Kreifi ja sai JF:n huomion hetkeksi pois huoneen ulkoasusta.
”Ei pitäisi, enkä arvellutkaan että uskoisitte, mutta osaatteko kertoa Tedin olinpaikan sijaintia?”
”Vaikka osaisinkin, niin kuuluisiko se sinulle pätkän vertaa?”
JF hiljeni hetkeksi, kunnes jatkoi: ”Tämä juttutuokio taitaa olla tässä.”
”Hyvä, luulin jo että minun pitää kestää teitä ikuisesti.”
”Muuten, kuka tuo mies oli joka poistui toimistostanne ennen, kuin tulin sisään?” kysyi JF vielä.
”Sekään ei kuuluisi sinulle pätkän vertaa, mutta voin kuitenkin kertoa. Hän on nimeltään Neliapila ja hän on ajanut viime aikoina lukuisia kertoja ylinopeutta. Otin häneltä kortin pois ja hän joutuu olemaan viisi vuotta ilman sitä.”
”Vituttais muakin”, tokaisi JF ja poistui toimistosta.
JF:llä ei ollut taaskaan yhtään konstia Tedin löytämiseksi. Poliiseilta ei herunut tietoja, mutta se ei häntä ihmetyttänyt. Ylikonstaapelihan oli varsinainen vasemmistopaskiainen! ”Tuollaiselta ylimieliseltä yökastelijalta en olisi halunnutkaan minkäänlaisia tietoja ja jos olisin niitä saanut, niin ne olisivat varmasti osoittautuneet vääriksi”, hän ajatteli. JF päätti lähteä vähän kävelemään kaupungille, jos hän vaikka saisi kävellessään uusia ideoita Tedin löytämiseksi.
Hyvä ilma oli vaihtunut pilviseksi JF:n kävellessä pääkatua pitkin. Matkalla häntä vastaan tuli eräs mies, joka moikkasi häntä.
”Katos katos, kukas se siinä! Ettei vain olis JF. Mitäpä miehelle kuuluu?”
JF:llä oli aluksi vaikeuksia tunnistaa miestä. Mies paljastui kuitenkin Jeshiksi, joka oli ollut JF:n hyvä ystävä kouluaikoina.
”Terve! Ei ollakkaan nähty sitten lukioajan. Oot kyllä muuttunu ja kasvanu hieman pituuttakin viime näkemästä. Mennään vaikka tuohon viereiseen kahvilaan, niin voidaan kertoa vähän nykyisistä kuulumisista. Ei viitsi jäädä tähän ulos seisoskelemaan”, sanoi JF Jeshille. Kaverukset menivät sisälle kahvilaan ja istuivat pöytään.
”Ei olla tosiaankaan nähty ainakaan kymmeneen vuoteen. Mitäs herralle kuuluu, hymyileekö elämä?” kysyi Jesh.
”Kyllähän se. Lukion jälkeen mietin kovasti mitä haluaisin tehdä, mutten vain löytänyt sopivaa ammattia. Kokeilin kyllä monenlaisia, mutta en tykästynyt kunnolla oikein mihinkään. Niinpä ryhdyin yksityisetsiväksi.”
”Mitä vittua, yksityisetsiväksi!? No kyllä siinä hommassakin on varmasti hyvät puolensa. Itse toimin arkkitehtina ja sen takia luinkin lukiossa niin paljon pitkää matematiikkaa ja pitkää fysiikkaa. Teen myös aina välillä yhtä saksalaista kokkiohjelmaa, joka näkyy Saksan ja Belgian kanavilla. Kokkaan siinä aina itse kaikenlaista, viimeksi tein höyrytettyjä tryffeleitä ja osterikeittoa.”
”Mitenkäs perhe-elämä, onko vaimo jo löytyny?” Jesh kysyi.
”Ihan sinkkuna elelen ainakin toistaiseksi. Yksityisetsivän hommat vie kyllä sen verran aikaa, ettei olis tässä vaiheessa edes aikaa parisuhteelle.”
”Jaa, meikä seurustelee vieläkin onnellisena sen saman naisen kanssa, jonka kanssa olin yhdessä jo silloin lukiossa. Perheenlisäystä ei vielä ole tullut, mutta eiköhän sekin ole jo kohta ajankohtaista.”
”Kiva kuulla, että jampalla menee hyvin. Mulla tosin on pieni probleema tässä. Kuulin eräältä mieheltä baarissa, että Ted suunnittelee ihmiselle vaarallista, psykedeelistä ainetta. Minun pitäisi puuttua asiaan ja estää se. Kai tiedät Tedin jotenkin?”
”Kyllä vain, hän opiskeli kanssani samassa yliopistossa. Arkkitehdiksi hän ei valmistunut, vaan aivan joksikin muuksi, mutta en tiedä miksi. Hittolainen, psykedeelistä ainetta? Oletko ihan varma tästä?”
”Kyllä, olen aivan varma asiasta, mutten ole onnistunut paikallistamaan Tediä.”
”Oletko katsonut puhelinluettelosta?”
”Enpä usko, että hänen nimensä sieltä löytyisi.”
”Odotas, kun minä katson”, sanoi Jesh ja kaivoi puhelinluettelon taskustaan.
”Mikäs hänen sukunimensä olikaan. Ted R... aivan niin, Ted Raikas, sehän se oli.”
Jesh tutki puhelinluetteloa jonkun aikaa, muttei löytänyt mitään, kuten JF arvelikin. Kaverukset jatkoivat keskusteluaan vielä pitkän aikaa, kunnes JF päätti, että hänen on parasta lähteä kotiin nukkumaan univelkoja pois. He toivottivat hyvät jatkot toisilleen kahvilan ovella ja lähtivät vastakkaisiin suuntiin.
Matkalla kotiin JF kulki pimeää katua pitkin. Ulkona oli hiljaista, eikä autojakaan liikkunut tiellä oikeastaan ollenkaan. Hiljaisuus oli oikeastaan aika kammottavaa, koska JF oli tottunut siihen, että ympärillä on ainakin jotain pientä hälinää koko ajan. Nyt ei näkynyt tai kuulunut ristin sielua ja se teki tunnelmasta todella aavemaisen.
JF näki jonkun kävelevän häntä vastaan. Tämä henkilö oli todella lyhyt, 120-senttinen ja pukeutunut melko siististi. Hänen hiuksensa olivat pitkät ja kiharat. Lähietäisyydeltä JF tunnisti hahmon Tediksi ja pysäytti hänet samantien.
”Seis, pysähy!”
Ted pysähtyi ja hänen kasvoilleen kohosi vieno hymy. ”Ihan miten vaan”, hän sanoi.
”Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan. Kuulin, että valmistelet jotain litkua, jolla aiot huumata ja likvidoida koko kaupungin. Valitettavasti se ei tule onnistumaan.”
Tedin hymy kohosi leveämmäksi. Hän sylkäisi maahan ja avasi suunsa: ”Vai niin. Sinähän olit JF, eikös? Kuulinkin, että joku etsii minua. Olet ihan oikeassa, minä todella valmistan tätä ainetta. Siinä olet myös oikeassa, että aine tappaa, koska se todellakin tekee niin. Tämä kaupunki kokee tuhonsa hyvin pian.”
”Saanko tiedustella motiiveitasi?”
”Saatpa hyvinkin. MINÄ OLEN TÄYSIN VITTUUNTUNUT TÄHÄN KOKO SAATANAN IHMISKUNTAAN!!!!! AINA KUN KULJEN KAUPUNGILLA NIIN JOKU NATIAINEN TULEE HAUKKUMAAN MINUA KÄÄPIÖKSI!!!! KUN HALUAN HUUDATTAA STEREOISTA TÄYSILLÄ SHPONGLEA, NIIN NAAPURIN MUMMO TULEE HETI VALITTAMAAN JA MELKEIN TEKEMÄÄN RIKOSILMOITUKSEN!!! LISÄKSI TE EDISTÄTTE VAIN ILMASTONMUUTOSTA ETTEKÄ TEE PASKAAKAAN SEN HIDASTAMISEKSI!!!”
”Huoh, kato peiliin. Te hipit pilaatte maailman 'vihreillä arvoillanne'. Minä kannatan ydinvoimaa ja teidänlaistenne pamputtamista”, sanoi JF.
”Vielä sinä siinä ivailet, mutta et enää kauaa. Et voi myöskään ilmiantaa minua poliiseille, koska sinulla ei ole mitään todisteita minua vastaan. Tämän kaupungin kohtalo on pian käsillä! Te saatte kokea tuskaisen kuoleman. Tämä kaupunki on vasta alkua, mwahahahahaha!”
Tämän sanottuaan Ted viskaisi savupommin maahan. Savu peitti JF:n näkökentän täydellisesti ja kun se oli hälvennyt, ei Tedistä näkynyt enää mitään merkkejä. Todisteetkin olivat vielä olemattomat, joten vaikka JF olisi saanut Tedin kiinni, niin hänen vieminen poliisiasemalle olisi ollut täysin hyödytöntä. JF päätti aloittaa seuraavana päivänä perusteellisen etsinnän Tedin laboratorion löytämiseksi.
Seuraavana päivänä JF heräsi tekstiviestin ääneen. Hän otti kännykkänsä pöydältä unenpöpperössä ja avasi viestin.
”Kuulin missä Tedin labra sijaitsee! Tule äkkiä Starwarsinkuja 4B:hen, odotan sinua siellä. T: Jesh”
JF:n silmät pyöristyivät ja hän varmisti ymmärtäneensä oikein lukemalla viestin vielä toistamiseen. Nopeasti hän puki vaatteet päällensä ja lähti juoksemaan Starwarsinkujalle nopeampaa kuin luotijuna. ”Tämä on loistava tilaisuus saada Ted rysän päältä kiinni. Hän on varmasti suunnittelemassa ihmelitkuansa tähän aikaan”, JF ajatteli. Hän ohitti poliisiaseman ja muisteli missä Starwarsinkuja oikein sijaitsi. ”Muistaakseni poliisiasemalta vähän matkaa tuonne keskustaan päin.” JF oli oikeassa ja kohta hän oli Starwarsinkujalla. Jesh odotteli häntä siellä.
”Tedin labra sijaitsee hänen vuokraamassaan yksiössä tämän talon ylimmäisessä kerroksessa. Tehdään rynnäkkö sinne.”
”Ihan rauhassa. Minun mielestäni meidän kannattaisi hiipiä hiljaa sisään. Harmi etten omista käsiasetta, joten en voi uhkailla häntä kunnolla. Tuossa maassa näyttää kuitenkin olevan tyylikäs pesäpallomaila, joten otan sen mukaan.”
JF ja Jesh lähtivät nousemaan äänettömästi portaita ylös. Ylimmäisessä kerroksessa he huomasivat oven, jonka postiluukussa oli sukunimi Raikas. Se todella oli Tedin laboratorio. Myös jostain kumman syystä ovi oli raollaan. ”Onko Ted tosiaan näin tyhmä, että jättää ovetkin auki? No, nyt meidän ei ainakaan tarvitse hajottaa ovea”, ajatteli JF. Hän asteli äänettömästi Jesh perässään kohti ovea ja kurkisti ovenraosta. Ainakaan ensi silmäyksellä ketään ei näkynyt.
JF tempaisi oven kunnolla auki, otti pesäpallomailan käteensä ja huusi ”KÄDET YLÖS KONNA!” Laboratorio oli kuitenkin aivan tyhjä ihmisistä, sen sijaan se oli täynnä kaikenlaisia aineita ja ihmejuomia. JF astui Jeshin kanssa sisään. Asunto oli pieni, tosin olihan se vain pelkkä yksiö. Ilmassa tuoksui pahanhajuinen katku. JF päätti alkaa tutkimaan hieman paikkoja, Jesh teki samoin. Ei kulunut kauaakaan, kun Jesh löysi pöydältä kirjeen. Hän lukaisi sen ja pyysi JF:ää tulemaan katsomaan. JF otti kirjeen ja ryhtyi lukemaan.
”Arvelinkin, että löydätte tänne ennemmin tai myöhemmin, mutta sillä ei ole enää väliä. Olen saanut psykeedelisen aineeni valmiiksi ja lähtenyt kaupungin vesitornille. Tarkoituksenani on tietenkin kipata tämä aine vesitorniin. Ainetta on vain pieni pullollinen, mutta se on kuitenkin tarpeeksi vahvaa tappamaan liuetessaan veteen. Odotan teitä vesitornin huipulla, sillä haluan teidän näkevän omin silmin koko jutun.”
”Ei perse, se hullu sai sen aineen nopeammin valmiiksi, kuin kuvittelinkaan”, sanoi JF.
”Mitä meidän pitäisi tehdä? Kannattaako meidän lähteä vesitornille vai ei?” kysyi Jesh.
”Ei tässä taida muita vaihtoehtojakaan olla. Poliiseja on turha hälyttää, koska Ted tekeytyisi taas syyttömäksi. Meidän täytyy itse hoitaa tämä homma.”
Vesitornille oli vain parin kilometrin matka ja se taittui nopeasti juosten, vaikka lähes koko matka oli ylämäkeä. JF oli hyvin jännittynyt, adrenaliini suorastaan virtasi. Pian parivaljakko oli saapunut tornin juurelle. Enää viimeinen nousu vesitornin portaat ylös ja he kohtaisivat Tedin. JF ja Jesh nousivat portaat hitaasti ylös, Ted odotti heitä ylhäällä.
”Kappas vain, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Luitte varmasti kirjeeni, jossa selitinkin jo kaiken.”
”S-s-sä olet hullu”, sopersi Jesh
”Turpa kiinni Sönkkö!” huusi Ted.
”En kehottaisi teitä juomaan enää hanavettä, ellette halua kokea kohtaloanne”, sanoi Ted ja alkoi kävellä ympäriinsä.
”Nyt se päivä koittaa, päivä, jolloin saan kuunnella konemusiikkiani voluumit kaakossa niin paljon kuin haluan, eikä kukaan tulee häiritsemään minua. Saan kulkea kaupungin kaduilla ilman, että kukaan luo minuun oudoksuvia katseita tai tulee nimittelemään.”
Ted oli ilmeisesti vetänyt jotain aineita, koska hän hoiperteli hieman kävellessään. Hän liukastui maassa olevaan vesilammikkoon ja pullo, jossa tappava aine oli, putosi maahan.
”Jesh! Nyt, käy hakemassa pullo kun Ted makaa maassa!” huusi JF.
Jesh lähti juoksemaan kohti pulloa, muttei ehtinyt päästä sinne asti. Ted veti pistoolin povitaskustaan ja ampui pari laukausta Jeshin rintakehään. JF katsoi sivusta järkyttyneenä.
”En anna sinun tehdä tätä! Sinä lähdet helvettiin kanssani!” huusi Jesh. Luodit olivat osuneet häneen kuolettavasti ja hän tiesi, ettei selviäisi haavoista hengissä. Hän päätti tappaa Tedin itsensä mukana. Vaikka ampumahaavat rintakehässä tekivät kipeää aivan helvetisti, niin jostain vain Jesh sai kerättyä voimia viimeiseen rynnistykseen. Hän runttasi Tediä ja he molemmat tipahtivat vesitorniin.
JF:n sydän hakkasi kuin viimeistä päivää. Hän juoksi katsomaan, mitä oikein tapahtui. Vesi kupli jonkin aikaa, mutta sen jälkeen kupliminen loppui, eikä kummastakaan ihmisestä näkynyt enää elonmerkkejä. Kyyneleet kohosivat JF:n silmille...
”OK, POIKKI, POIKKI, POIKKKIIIIH! Kertakaikkiaan aivan surkeaa näyttelyä. Ted ja Jesh, nouskaa jo sieltä altaasta, otetaan kaikki uusiksi.”, huusi ohjaaja taustalta.
Jesh ja Ted nousivat ylös.
”Wääh, no ei tod oteta! Meitsi ainakin haluaa pitää ruokatauon, mitä jos jatkettaisiin kuvauksia vaikka huomenna”, kitisi Jesh.
”Noh, mikä ettei. Huomenna kaikki vesitornille kello 9. Elokuva pitää saada valmiiksi ensi viikkoon mennessä, joten meillä alkaa olemaan jo kiire.”
Jesh, Ted, kuvaajat ja muu henkilökunta lähtivät paikalta. Ohjaaja jäi jututtamaan JF:ää.
”Se meni sun osalta ihan hyvin, mutta ens kerralla vähän enemmän tunnetta peliin, okei?”
”Okei”, sanoi JF.
”Mun mielestä tää loppu on vähän korni. Mitä jos kokeiltaisiin sellaista vaihtoehtoa, että Ted saisi teidät ylipuhuttua hänen kavereikseen ja teistä kolmesta tulisi kunnon pahiskolmikko, joka terrorisoisi maailmaa. Mitäs sanot?”
”Kuullostaa itse asiassa aika hyvältä. Eiköhän muuteta käsikirjoitusta.”
”Okei, tehdään niin”, sanoi ohjaaja ja poistui hänkin paikalta. JF jäi hymyilemään onnellisena vesitornille. Hänen ensimmäisestä elokuvastaan tulisi varmasti huippumenestys.