AlkoTanko
12.9.2002, 18:55:50
Tämä ei valitettavasti ole englanniksi, vaikka nimi siihen viittaisikin. En keksinyt hyvää nimeä suomeksi. Idean sain lukiessani Tex Willeriä ja päätin hyödyntää klassista kaksintaisteluteemaa runossani.
Kuiva tuuli ujelsi kadulla,
kun kaksi miestä tomua kasvoilla,
astelivat sitä pitkin kaksikymmentä askelta,
valmiina ottamaan hengen toiselta.
Toinen mies, vanha katkera,
harmaantunut ja vanttera,
on surmannut jo aivan liikaa,
eikä halua tappaa enää.
Toinen mies, nuori keikari,
jonka vaatteissa kuoleman väri,
ja mielessä nuoruuden typerä ylpeys,
joka ei ole tappamisessa kömpelys.
Keikari vanhan miehen haastoi,
koska hänen tappamisesta kunniaa toivoi.
Vanha mies suostui hiljaa,
Useiden kuolleiden muistot häntä painaa.
Kummatkin kääntyvät askeleensa otettuaan,
ja katsovat pitkään silmiin toisiaan.
Vanhoissa silmissä huokui katkera väsymys,
ja nuorissa silmissä uhkarohkea ylpeys.
Salamana he tarttuvat revolvereihin,
ja tähtäsivät niillä silmien väliin.
Kuin yhtenä aseet jyrähtivät,
ja luodit toistensa ohi kiitivät.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan miehet pystyssä seisoivat,
vain toisiaan kasvoihin syvään tuijottivat.
Toisen kaatuessa polvilleen kuului tömähdys,
ja nuoren suusta verellä kyllästetty yskähdys.
Nuoruuden typerä itsevarmuus oli kostautunut,
ja lyijyluoti oli hänen silmiensä väliin porautunut.
Vanha mies syvään huokaisten laittoi aseen koteloonsa,
ja pää kumarassa poistui omaan kohtaloonsa.
Vain nopeat elävät.
Toimiiko Villi Länsi runon teemana?
Kuiva tuuli ujelsi kadulla,
kun kaksi miestä tomua kasvoilla,
astelivat sitä pitkin kaksikymmentä askelta,
valmiina ottamaan hengen toiselta.
Toinen mies, vanha katkera,
harmaantunut ja vanttera,
on surmannut jo aivan liikaa,
eikä halua tappaa enää.
Toinen mies, nuori keikari,
jonka vaatteissa kuoleman väri,
ja mielessä nuoruuden typerä ylpeys,
joka ei ole tappamisessa kömpelys.
Keikari vanhan miehen haastoi,
koska hänen tappamisesta kunniaa toivoi.
Vanha mies suostui hiljaa,
Useiden kuolleiden muistot häntä painaa.
Kummatkin kääntyvät askeleensa otettuaan,
ja katsovat pitkään silmiin toisiaan.
Vanhoissa silmissä huokui katkera väsymys,
ja nuorissa silmissä uhkarohkea ylpeys.
Salamana he tarttuvat revolvereihin,
ja tähtäsivät niillä silmien väliin.
Kuin yhtenä aseet jyrähtivät,
ja luodit toistensa ohi kiitivät.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan miehet pystyssä seisoivat,
vain toisiaan kasvoihin syvään tuijottivat.
Toisen kaatuessa polvilleen kuului tömähdys,
ja nuoren suusta verellä kyllästetty yskähdys.
Nuoruuden typerä itsevarmuus oli kostautunut,
ja lyijyluoti oli hänen silmiensä väliin porautunut.
Vanha mies syvään huokaisten laittoi aseen koteloonsa,
ja pää kumarassa poistui omaan kohtaloonsa.
Vain nopeat elävät.
Toimiiko Villi Länsi runon teemana?