Hänen sanansa repivät reikiä mieleeni

[Physe]

Tässä tälläinen yömyöhän kirjoitus. Ei kovin tyylikäs, ei kovin taiteellinen, ei kovin mitään. Omasta mielestäni varsin keskiverto. Mutta jos joku jaksaa lukea ja tykkää, niin kirjotitaminen oli ainakin sen vaivan arvoista. Tai no oli se muutenkin, kun siitä nautin itse. :)


Hänen sanansa repivät reikiä mieleeni
17.08.07


Häntä minä rakastin ja häntä minä jatkuvasti ikävöin ja kaipasin. Olimme luodut toisillemme, ajattelin ja elin toivossa että kaikki voisi olla hyvin.

Mutta hän oli itse pimeys. Kun minä kärsin, hän nautti. Hän satutti minua, ruumiillisesti ja henkisesti. Hän nautti siitä kuinka kierin tuskissani hänen edessään ja kuinka vikisin kuolemaa toivoen hänen silmiensä alla. Hänen kyntensä viilsivät ihoni auki ja pistivät minut vuotamaan verta, tuota ihanaa tuskan symbolia, jonka näkemisestä hän aina nautti. Hänen sanansa repivät reikiä mieleeni ja saivat minut tuntemaan hulluuden autuaan helvetin. Katseellaan hän sai minut vihaamaan ja satuttamaan itseäni ja kaiken aikaa minä rukoilin yhtä, onnellista hymyä ja merkkiä rakkaudesta hänen olemuksessaan. Mutta hän oli täynnä pimeyttä, eikä rakkaus voi syrjäyttää pimeyttä; vain toisinpäin.

Vuosien jatkuvan kidutuksen jäljiltä ruumiini ei ollut enää entisellään. Kipu tuntui vain etäisenä häivähdyksenä hänen satuttessa minua, enkä enää pystynyt tuntemaan myöskään häpeää, itsevihaa tai mitään muutakaan. En edes rakkautta. Minä olin kuollut, mutta silti elossa. Elämä ja onni olivat minulle vieraaksi käynyt asia, enkä enää kyennyt muistamaan miltä ne tuntuivat. Ruoka maistui mädältä suussani, hienoinkin viini vereltä kielelläni. Ei enää ollut himoa tai unelmia; kaikki oli kuollutta. Niinpä pimeys jätti minut, koska yhtään tuskan pisaraa ei ollut enää puserrettavissa irti minusta.

Autuas hulluus olisi ollut taivas verrattuna olotilaani, mutta en osannut ajatella näin. Kuolema olisi ollut täydellinen vapautus ja itsemurha täydellisen järkevä vaihtoehto, mutta en ajatellut sitäkään. Kun olin tarpeeksi kauan vaeltanut helvetissä, se ei enää tuntunut miltään.
Niinpä vaelsin päämäärättömyydessä, eräänlaisessa pimeydessä tai sokeudessa vailla tietoa huomisesta. Näin kului vuosia, vaikka aika ei tuntunut miltään. Aika on täysin merkityksetöntä sille joka ei odota mitään.

Aika kului, kunnes tapasin hänet uudelleen. Hän oli yhäkin täynnä pimeyttä, mutta pimeys tarvitsee ylläpitoa tai sekin rappeutuu. Hän oli ylläpitänyt pimeyttään minun avullani ja minut hylättyään hän ei ollut löytyänytkään ketään muuta jota kiduttaa. Niinpä hän oli heikko ja väsynyt. Niinpä katsoin hänen silmiinsä nähdäkseni sen loputtoman pimeyden, johon olin alunperin kaiketi rakastunutkin, mutta näin myös jotain muuta. Näin epätoivoa ja pelkoa siitä että huominen ei koittaisikaan. Mutta en tuntenut mitään ja niinpä jatkoin ikuista matkaani kohti kuolemaa, sitä ihanaa loppua tälle vaellukselle.

[Kreifi]

Humm, tästä on vaikea oikein sanoa mitään. Sanotaan nyt kuitenkin, että otsikko kiinnitti huomion puhtaasti positiivisessä mielessä. Periaatteessahan tämä kertoo rakkaudesta ja pettymisestä. Tykkään, että kerrot siitä noin, etkä ihan suoraan, vaikken kaikista ilmauksista oikein jaksakaan pitää. Tämä ei ole mitenkään erikoinen teksti, mutta ei se sellainen yritäkään olla, typistetty kertomus rakkaudesta, satuttamisesta ja pettymisestä. Jotain tämä olisi kyllä kaivannut lisää ja pituuttakin olisi saanut olla tuplasti, mutta ihan hyvä näin. Kirjotat kaunista kieltä, vaikka minä mitään sellaisen päälle ymmärräkään.

[Sisko ja sen Sisar]

Sisar: Tuo nimi suorastaan kirkui lukemista.
Kaunista kuvailua, antaa selkeät mielikuvat kertojan tunnetiloista... Pelottavan paljon tämä muistuttaa erään kaverin kirjoituksia, varsinkin tämä kohta
Katseellaan hän sai minut vihaamaan ja satuttamaan itseäni ja kaiken aikaa minä rukoilin yhtä, onnellista hymyä ja merkkiä rakkaudesta hänen olemuksessaan. Suiruisa pätkä, jotenkin minuun vetoaa aina nämä yksipuolisen rakkauden kuvaukset. Loppu... se oli mukava. Jotenkin. Kun asiat eivät muuttuneet kertojalle, vaikka hän näki mihin tilaan se toinen oli vaipunut. Vaikka ihmisraunioissa ei sinänsä ole mitään mukavaa.

[Maw]

Tämä kyllä tuo mieleen Osamu Dazain kirjat, sen verran pseudotunteetonta synkkyyttä että aijai. Mutta miä pidän Dazain työstä, kuten tästäkin =)

Eniten tässä viehättää justiinsa tuo lievä tunteettomuus tuossa koko ajan. Kronologinen kerronta on hienovaraista mutta itsestä se tuntuu hirmu mukavalle lukea kun lyhyt tarina ei junnaa paikallaan. Kieli on välillä hieman ylidramatisoitua itselleni paikoin, mutta muuten kyllä justiinsa sopivaa tuohon. Nimi on minustakin loistava, ja emmätie, tarinan kompaktius on justiinsa vaan pelkkää plussaa. Ei ole pitkitetty tai mitään.

Oivaa~

[i<3yaoi]

Tyyyylsä. Olisin kaivannut vähän raakoja esimerkkejä pelkän kaunokielen lisäksi. Kyllästyin nimittäin pelkkiin kielikuviin, oisin halunnu tietää enemmän yksityiskohtia.
Kivan tunteetonta, mutta tylsää. Mä vaadin verta ja lihaa, inhorealismia tuon kauniin kielen keskelle.

Niin mut jee kun paha sai palkkansa lopussa. Ja angstitarinat on aina kivkivoja.

[Kreifi]

Tyyyylsä. Olisin kaivannut vähän raakoja esimerkkejä pelkän kaunokielen lisäksi. Kyllästyin nimittäin pelkkiin kielikuviin, oisin halunnu tietää enemmän yksityiskohtia.Humm, ymmärrän kyllä, että olisit kaivannut tuollaista, mutta tämä teksti ei edes pyri sellaiseen, vaan lähtee liikkeelle tuollaisesta kuvailevasta maalailevasta meiningistä, joten on hiukan hassua kritisoida, että siitä puuttuu jotain sellaista, mikä siihen ei edes kuulu.

[Aiona]

Niin kuin on tullut jo sanottua, ketjun nimi vaati että tämä piti lukea. Lyhykäisyydessäänkin loistava, mutta olisihan sitä pituutta voinut olla lisää. Kuitenkin, kielikuvat toimivat erityisen hyvin ja pidin siitä. Sopi teemaan ja tapasi kirjoittaa rakkaudesta, kivusta ja pettymyksestä oli melkeinpä ainutlaatuista. Mutta jotenkin tuli mieleen joku toinen kirjoitus, ihan kuin olisin lukenut samantapaista ennenkin mutten saa mieleen missä ja milloin. Eipä sillä niin väliä, tämä oli hyvä. Toisaalta sanavirheitä siellä oli jonkin verran jotka pistivät silmään, ei kuitenkaan pahasti. Hyvin vähän niitä oli kuitenkin.

Anyway, mukavaa tekstiä. Pituutta hieman lisää ja saattaisi olla vieläkin parempi.

[Physe]

Tykkään, että kerrot siitä noin, etkä ihan suoraan, vaikken kaikista ilmauksista oikein jaksakaan pitää. Tämä ei ole mitenkään erikoinen teksti, mutta ei se sellainen yritäkään olla, typistetty kertomus rakkaudesta, satuttamisesta ja pettymisestä. Jotain tämä olisi kyllä kaivannut lisää ja pituuttakin olisi saanut olla tuplasti, mutta ihan hyvä näin. Kirjotat kaunista kieltä, vaikka minä mitään sellaisen päälle ymmärräkään.
"Oli ihan hyvä, vaikken kyllä oiken tykännytkään."
No taisit kuitenkin tajuta enimmäkseen mistä tässä oli kyse.

Niille jotka sanoivat pituuden olevan riittämätön, niin onhan tämä tosiaan vähän lyhyt. Mutta tälläisenä se tuli ulos ja en halua alkaa venyttämään tarinaa jos luovuus ei niin käske. Jos ei päästä tule ulos enempää, niin en ala pituuden vuoksi tarinaa venyttämään, koska silloin se ei tunnu niin aidolta. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa romaania, kunhan purin palan ajatuksia näytölle.

Sisar: Tuo nimi suorastaan kirkui lukemista.
Kaunista kuvailua, antaa selkeät mielikuvat kertojan tunnetiloista... Pelottavan paljon tämä muistuttaa erään kaverin kirjoituksia, varsinkin tämä kohta Suiruisa pätkä, jotenkin minuun vetoaa aina nämä yksipuolisen rakkauden kuvaukset. Loppu... se oli mukava. Jotenkin. Kun asiat eivät muuttuneet kertojalle, vaikka hän näki mihin tilaan se toinen oli vaipunut. Vaikka ihmisraunioissa ei sinänsä ole mitään mukavaa.
Joo no en minä tavoitellut mitään kivaa, vaan... no itseasiassa en tavoitellut oikein mitään. Se vain tuli ja tässä se on, sellaisena kuin se ulos tuli. Mutta kiva jos tykkäsit.

Tämä kyllä tuo mieleen Osamu Dazain kirjat, sen verran pseudotunteetonta synkkyyttä että aijai. Mutta miä pidän Dazain työstä, kuten tästäkin =)Pistän nimen mieleen ja pitänee joskus kyseisen herran kirjoja kaivaa esiin.

Eniten tässä viehättää justiinsa tuo lievä tunteettomuus tuossa koko ajan. Kronologinen kerronta on hienovaraista mutta itsestä se tuntuu hirmu mukavalle lukea kun lyhyt tarina ei junnaa paikallaan. Kieli on välillä hieman ylidramatisoitua itselleni paikoin, mutta muuten kyllä justiinsa sopivaa tuohon. Nimi on minustakin loistava, ja emmätie, tarinan kompaktius on justiinsa vaan pelkkää plussaa. Ei ole pitkitetty tai mitään.
Maw, olet ihana. <3

Tyyyylsä. Olisin kaivannut vähän raakoja esimerkkejä pelkän kaunokielen lisäksi. Kyllästyin nimittäin pelkkiin kielikuviin, oisin halunnu tietää enemmän yksityiskohtia.
Kivan tunteetonta, mutta tylsää. Mä vaadin verta ja lihaa, inhorealismia tuon kauniin kielen keskelle.

Niin mut jee kun paha sai palkkansa lopussa. Ja angstitarinat on aina kivkivoja.
No siis, tän ei ollut tarkoitus olla mikään sadistinen tarina missä ruoska viuhuu ja huuto raikaa, vaan enemmän semmoista henkistä kärsimystä tai jotain. Jos kaipaa sitä lihaa ja verta, niin suosittelen vaikkapa de Sadea, enkä minua. Ei miul riitä mielikuvitus semmoseen että tungetaan ties mitä ties minne että sattuisi mahdollisimman paljon. Henkinen kipu on lähempänä mun sydäntä. ;)

Niin kuin on tullut jo sanottua, ketjun nimi vaati että tämä piti lukea. Lyhykäisyydessäänkin loistava, mutta olisihan sitä pituutta voinut olla lisää. Kuitenkin, kielikuvat toimivat erityisen hyvin ja pidin siitä. Sopi teemaan ja tapasi kirjoittaa rakkaudesta, kivusta ja pettymyksestä oli melkeinpä ainutlaatuista. Mutta jotenkin tuli mieleen joku toinen kirjoitus, ihan kuin olisin lukenut samantapaista ennenkin mutten saa mieleen missä ja milloin. Eipä sillä niin väliä, tämä oli hyvä. Toisaalta sanavirheitä siellä oli jonkin verran jotka pistivät silmään, ei kuitenkaan pahasti. Hyvin vähän niitä oli kuitenkin.

Anyway, mukavaa tekstiä. Pituutta hieman lisää ja saattaisi olla vieläkin parempi.


Kiitos siullekin kommentista. En pyri kirjoittamaan kuitenkaan pidempää juttua jos siltä ei luonnostaan tunnu.

Kiitos kaikille kommentoijille. On oikeasti kiva kuulla että joku on vaivautunut lukemaan tämän ja että jopa noin moni on tykännyt. :O

[i<3yaoi]

Ei miul riitä mielikuvitus semmoseen että tungetaan ties mitä ties minne että sattuisi mahdollisimman paljon. Henkinen kipu on lähempänä mun sydäntä.Joo mun kommentti oli ehkä paska Mawikin huomautti miulle eilen et olin sinulle liian ilkeä. Henkinen kipu on sitä parasta kipua minunkin mielestä. Mutta siis oisin vain kaivannut enemmän faktaa kuvailun rinnalle, koska silloin teksti on jotenkin öö, semmoista, kivempaa. Siis että siinä on vaihteluakin, eikä vaan tota samaa koko ajan. Etenkin kun maalailu menee välillä vähän mahtipontisesti yli. Mutta mähän olenkin kirottu keskitien kulkija.

[Kreifi]

"Oli ihan hyvä, vaikken kyllä oiken tykännytkään."
No en minä noin suoraan sanonut, mutta tuota kyllä tarkoitin. Harva teksti iskee minuun siten, että pidän siitä, vaadin niin paljon. Tekstin voi kuitekin ottaa vastaan sellaisena mitä se on, mitä se yrittää olla ja mitä se kertoo ja katsella sitä tekstiä sitä kautta, ja niin minä teinkin ja koin, että siinä mielessä tämä teksti oli hyvä.

Yaoille voisi muuten ehdottaa Ardealiin (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=18327) tutustumista jos veri, raakuus ja inhorealismi kiinnostaa. :)

Jes, mainostin omaa tekstiäni toisen ihmisen tekstiketjussa!

[Dorianthem]

Mielenkiintoinen tekstinpätkä. Vaikkakaan en hirveästi pitänyt, mutta kirjoitusasultaan kivannäköinen ja idea oli kiva.

Olematon idea oli peitetty näppärästi kauniiden sanojen viidakkoon, joka alkoi loppua kohden enemmän ärsyttämään, kuin viihdyttämään. Jos tämä olisi vähemmän taiteellinen, olisin epäilemättä päässyt enemmän tekstiin sisään ja saanut oikeasti koettua miltä tuosta miehestä tuntuu. Tuo taas... teksti kokeili antaa minulle tunteita, mitä minun täytyisi tuntea asiasta ja sitten en lopulta tuntenut mitään.

Plööh, osaan melkein selittääkin tämän mitä haen takaa. No toivottavasti ymmärsit. Kirjoitas kuitenkin lisää tänne, mielellään hieman erityyppistä tekstiä seuraavaksi. Neljä vangittua hetkeä -ketjua en hirveästi jaksanut noteerata, kun en oikein koskaan ole osannut niistä mitään sanoa. Sen verran voin heittää hurraa-huutoja sinnekinpäin, että osaat tehdä otsikoista äärimmäisen julman vetäviä. Nämä on vain pakko vilkaista jo pelkän otsikon takia läpi.