Ronin
14.9.2002, 10:42:23
Tämä tarina alkoi sinä yönä kun mietin miltä tuntui olla sotilas ja
tuli siitä jotain sitten kirjoiteltua.
Ylensä en kirjoita tarinoita ja mua helvetisti väsytti enkä muista paljon mitään.
Oli päivä joka muutti kaiken,saimme salaisen tehtävän.Kello oli 6.00 aamulla,emmä edes tieneet mikä se tehtävä oli mutta minua jo arvelutti koko homma.Pakkasimme tavaramme ja tunnelma oli ahistava,menimme helikopterilla.Tiesin että olimme menossa jonnekkin mutta minne.
Toinen aamu
Joukossamme oli kuus miestä,yksi lääkäri ja pioneeri loput oli sotilaita.
Minä olin yksi niistä sotilaista,sitä vain katsoi ulos miten maisemat muuttui.
Hiljaisuus vallitsi meidät koska me pelkäsimme että jotain pahaa tapahtuisi,
näin heidän silmissään surua me pelkäsimme kuola.
Meile ei ilmoitettu muuta kuin että selvittäkää mitä sielä on,sitten hetken
olin poissa oleva.Olimme kuin sakki nappuloita ja meile syötettiin valheita,
vaelsimme 30 km sitten oli pakko levähtää.Porukkamme alkoi vähitellen
hajota,hermoilimme kun kuulimme outoja ääniä.Päätimme
yöpyä kuivuneelle joille.
Kolmas aamu
Menetimme yhden sotilaistamme,löysimme sinä yönä hänen ruuminsa.
Emme edes älynneet miten siinä oli voinut niin käydä,ruumis oli
syöty jokaista ruumin osaa myöten.Olimme panikissa mutta emme voineet olla
pakoilamme,emme haluneet tulla syödyiksi.
Ruoka alkoi vähitellen loppua,tulimme autiolle sotilas tukikohtaan jossa oli ruumita sielä täälä.
Oli pakko löytää radio lähetin,paikka oli karmiva miten se sai sydämmen lyömään
kuin viimeistä päivää.Ajatuksissani jo pyöri että lähetettiinkö meidä kuolemaan,en voi liikkua
olin sokissa sitten päätimme lähteä tutkimaan asiaa vaikka emme edes tieneet mitä.
Meilä oli nälkä,menimme varastolle mitä helvettiä me löysimmekään.
tuli siitä jotain sitten kirjoiteltua.
Ylensä en kirjoita tarinoita ja mua helvetisti väsytti enkä muista paljon mitään.
Oli päivä joka muutti kaiken,saimme salaisen tehtävän.Kello oli 6.00 aamulla,emmä edes tieneet mikä se tehtävä oli mutta minua jo arvelutti koko homma.Pakkasimme tavaramme ja tunnelma oli ahistava,menimme helikopterilla.Tiesin että olimme menossa jonnekkin mutta minne.
Toinen aamu
Joukossamme oli kuus miestä,yksi lääkäri ja pioneeri loput oli sotilaita.
Minä olin yksi niistä sotilaista,sitä vain katsoi ulos miten maisemat muuttui.
Hiljaisuus vallitsi meidät koska me pelkäsimme että jotain pahaa tapahtuisi,
näin heidän silmissään surua me pelkäsimme kuola.
Meile ei ilmoitettu muuta kuin että selvittäkää mitä sielä on,sitten hetken
olin poissa oleva.Olimme kuin sakki nappuloita ja meile syötettiin valheita,
vaelsimme 30 km sitten oli pakko levähtää.Porukkamme alkoi vähitellen
hajota,hermoilimme kun kuulimme outoja ääniä.Päätimme
yöpyä kuivuneelle joille.
Kolmas aamu
Menetimme yhden sotilaistamme,löysimme sinä yönä hänen ruuminsa.
Emme edes älynneet miten siinä oli voinut niin käydä,ruumis oli
syöty jokaista ruumin osaa myöten.Olimme panikissa mutta emme voineet olla
pakoilamme,emme haluneet tulla syödyiksi.
Ruoka alkoi vähitellen loppua,tulimme autiolle sotilas tukikohtaan jossa oli ruumita sielä täälä.
Oli pakko löytää radio lähetin,paikka oli karmiva miten se sai sydämmen lyömään
kuin viimeistä päivää.Ajatuksissani jo pyöri että lähetettiinkö meidä kuolemaan,en voi liikkua
olin sokissa sitten päätimme lähteä tutkimaan asiaa vaikka emme edes tieneet mitä.
Meilä oli nälkä,menimme varastolle mitä helvettiä me löysimmekään.