Persona 3

[Yukimaru]

En nähnyt tästä aiheesta topicia joten päätinpä aloittaa kun se alkaa olemaan Euroopalle aika ajankohtaista.

Eli siis kyseessä on Shin megami tensei Persona-sarjan kolmas osa, joka on ensimmäinen Persona-peli joka tullaan nyt myös julkaisemaan euroopassa. Julkaisijana toimii KOEI, joka on vastannut myös Shin megami tensei devil summonerin ja Disgaea pelejen PAL käännöksistä.

Persona 3 kertoo protagonistin "jonka voit itse nimetä" Koulu elämästä. Pelissä todellakin käydään läpi japanilainen kouluvuosi, johon kuuluvat elämän tärkeät asiat kuten: Lukeminen, kavereinden kanssa olo, nukkuminen, treffit jne. Kuitenkin peli on Shin megami tensei peli ja tietenkin sisältää hirviöitä. Protagonisti kuuluu SEES nimiseen ryhmään, joka yöisin lähtee metsästämään Shadow-nimisiä olentoja.

Persona 3 idea on, että jokaisessa päivässä on oikeasti 25 tuntia ja tämä klo 00.00 jälkeinen tunti on nimeltään Dark hour jolloin kaikki jotka eivät omaa itsessään Persona-nimistä olentoa, eivät tätä edes huomaa. SEES ryhmä on Persona-käyttäjiä täynnä, jotka käyvät öisillä puhdistus kierroksilla kun Shadowit ilmestyvät tämän Dark hourin aikana.

Pelinmekaniikkaa vähän:

Jokainen päivä alkaa koululla ja siihen kannattaakin panostaa jos haluaa saada hyvät pisteet kokeista. Kokeet vaativat Academic-tason nousua jota saat käymällä kirjastossa tai luet kotona. Tässä tuleekin esiin se ajan käyttäminen oikein, joka on pelin pääidea. Sinun on päätettävä mitä teet vapaa ajallasi: Oletko kavereiden kanssa jolloin nostat/saat uusia social linkkejä jotka omaavat uuden Personan, jonka voit yhdistää toiseen Personaan luodaksesi vielläkin voimakkaamman Personan, Luet nostaaksesi Academic-tasoa, Karaokeet nostaaksesi Courage-tasoa, käyt kuppilassa nostamassa Charm-tasoa vai sitten menet jengisi kanssa Tartarus nimiseen torniin listimään Shadoweja ja grindaamaan. Jokainen valintasi vaikuttaa peliisi ja radikaalimmat valinnat itse juoneen.

Taistelu tyyli on vuoropohjainen final fantasy-taistelu, mutta ohjaat vain omaa hahmoasi. Muita hahmoja ohjaa tietokone, mutta oman jenkkiversioni kanssa ei tullut mitään ongelmaa commien takia. Personat omaavat taika ja hyökkäys liikkeitä. Taika liikkeet imevät SP:etä ja erona toisiin RPG-peleihin hyökkäys erikoisliikkeet vievät HP:tä, joten niiden kanssa täytyy osata taktikoida. Tasapainotuksena jos saat viholliseen iskun hänen elementti heikkoudella hän pökertyy ja jos saat kaikki viholliset siihen tilaan voit tehdä ALL OUT ATTACK ja yleensä se pyyhkii vihut mennessään.

Itse olen ollut aika tyytyväinen lopputulokseen ja uskoakseni moni suomalainen JRPG-fani tulee tästä kiinnostumaan. Amerikassa myi hyvin joten nyt vaan sitten odottelemaan PAL julkaisua kaikki jotka saivat edes jotain mielenkiintoa tästä tietoiskustani XD.

Kotisivu http://www.atlus.com/persona3/
Tietoiskua lisää http://www.digitaldevildb.com/games/persona3/

[Azu]

Helmikuun lopullahan tuon pitäisi ilmestyä ja sittenpä sitä ollaankin 40 euroa köyhempiä. *kyynel* :(

[Kapteeni Kunimura]

Jep, jep, Persona 3:n PAL julkaisua on odotettu kuin kuuta nousevaa jo tovi. Ihan kuriositeetista kysyisinpä kuinka "kauhea" jenkki-version dubbaus on? Olen muutamaan otteeseen kuullut, että se pilaa pelin niin että sitä ei voi pelata, mutta tuo taitaa olla jo liioittelua. Vai onko?

[Omenarosvo]

Mie ostan. En oo koskaan pelannut Shin Megami Tensei -pelejä, mutta luulen että tästä on ihan hyvä aloittaa.

Mitä luulette tämän pelin euroopan myynneille käyvän?

[Celeb]

Mie ostan. En oo koskaan pelannut Shin Megami Tensei -pelejä, mutta luulen että tästä on ihan hyvä aloittaa.
Ovatko kaikki Shin Megami Tenseit omia yksilöllisiä tarinoitaan FF:iden tapaan? Minua on ainakin himottanut joka kerta ostaa joku näistä aiemmista peleistä kun olen nähnyt ne kaupan hyllyllä.

[Omenarosvo]

Ovatko kaikki Shin Megami Tenseit omia yksilöllisiä tarinoitaan FF:iden tapaan? Minua on ainakin himottanut joka kerta ostaa joku näistä aiemmista peleistä kun olen nähnyt ne kaupan hyllyllä.Emps tiiä :huh: Kiinnostais minuukin.

Ja joo, miekin kattelen (silleen ostaen) niitä aikaisempia osia joka kerta kun selaan kaupan hyllyjä läpi. Se 49 hintalappu ei ole vain vielä houkutellut ostamaan.

[Azu]

Personathan eivät edes ole niitä "varsinaisia" Shin Megami Tensei -sarjan pelejä, vaan eräänlaisia spin-offeja samassa (demonien täyttämässä) hengessä. Persona 3:n (ja oikeastaan monien muidenkin SMT-"spin-offien") nimeen on länsimaissa ängetty Shin Megami Tensei lähinnä siksi, koska kyseisellä sarjalla on jo jonkin verran nimeä Japanin ulkopuolellakin. Onhan sitä helpompi mainostaa Persona 3:a vähän niin kuin se ehkä liittyisi jotenkin etäisesti mahdollisesti muihin SMT-nimellä kulkeviin peleihin lisäämällä tuon Shin Megami Tensein tittelin alkuun kuin että yrittää myydä täysin tuntematonta peliä, jonka nimi on pelkästään Persona 3, kun se kuitenkin on etäisesti samaa sukua SMT:n kanssa. Kuitenkin, esim. Shin Megami Tensei: Devil Summoner: Raidou Kuzunoha vs. The Soulless Armyllä (huh, nimen kirjoittaminenkin jo hengästyttää) ei siis ole mitään tekemistä Shin Megami Tensei: Persona 3:n kanssa (tarina, maailma ja pelattavuus täysin erilaisia), eikä sekään ole edes varsinaisesti SMT-sarjan peli vaan Devil Summoner trilogian, jonka kahta aikaisempaa osaa ei olla julkaistu länsimaissa, kolmas osa.

Pelatakseen Persona 3:sta ei tarvitse pelata ensimmäistä taikka toista osaa. Persona 2 oli suoraa jatkoa Persona 1:lle, mutta Persona 3:ssa on lukemani mukaan lähinnä vain viittauksia edellisiin (jotka vain fanit ymmärtävät) ja jos en väärin muista, niin pari edellisistä peleistä tuttua hahmoa käy vierailulla. Tietämys aikaisemmista tapahtumista ei siis ole erityisen tärkeää. Jos siis Persona 3 kiinnostaa, mutta pelkää oman tietämättömyytensä olevan este pelin pelaamiselle, ei kannata huolehtia.


Info-pläjäys: SMT-nimen alla on siis monia eri sarjoja, jotka eivät liity mitenkään toisiinsa (tai liittyvät, mutta sillä etäisimmällä mahdollisella tavalla). Näistä uudemmista Devil Summoner, Digital Devil Saga kaksikko ja nämä Personat ovat täysin erillisiä sarjoja. Digital Devil Saga 1 ja 2 kannattaa tietty pelata järjestyksessä Persona 1 & 2:n tavoin, mutta Persona-sarjan pelien ei tarvitse olla tuttuja, jos haluaa pelata Digital Devil Sagaa.

Oikeastaan Shin Megami Tensei III: Lucifer's Call (aka Nocturne) on ainut "oikea" Shin Megami Tensei -peli PS2:lla, muut ovat juuri noita toisistaan riippumattomia semi-spin-offeja.

Ja ihan näin btw, vaikka nyt sattuisi pitämään Persona 3:sta, Devil Summoner ja Digital Devil Saga I & II ovat hyvin erilaisia tuotoksia, joten vaikka P3:sta tuleekin Teh Most Favorite Game Ever (TM), se ei tarkoita ettäkö noista muista SMT-nimellä liikkuvista peleistä tulisi pitämään läheskään yhtä paljon. Ja sama pätee myös toisin päin, jos diggailee muita SMT-nimen alla julkaistuja pelejä, ei välttämättä tule pitämään P3:sta. Kannattaa siis tiedostaa pelinväliset erot, ettei pelaa P3:sta odottaen sen olevan käytännössä Digital Devil Saga III tai Digital Devil Saga I:n olevan kuin Persona 3:n kauan sitten kadottama kaksonen. Ihan vain näin ystävällinen ohjeistus, ennen kuin mahdollisesti sitten ryntäätte P3:n pelaamisen jälkeen kauppaan ostamaan kaikki ne muutkin SMT-pelit (tai jos joku on täällä pelannut SMT-pelejä jo aikaisemmin ja odottelee innolla P3:sta).

[Yukimaru]

Jep, jep, Persona 3:n PAL julkaisua on odotettu kuin kuuta nousevaa jo tovi. Ihan kuriositeetista kysyisinpä kuinka "kauhea" jenkki-version dubbaus on? Olen muutamaan otteeseen kuullut, että se pilaa pelin niin että sitä ei voi pelata, mutta tuo taitaa olla jo liioittelua. Vai onko?

Juuh jenkki duppi on kyllä aika köyhää varsinkin kun he puhuvat wannabe japanilaisesti eli he kutsuvat ylempi luokkaisia "Sempai" nimellä ja lausuvat sen hassusti "Semphai". Myös on hauskaa kun kaikilla henkilöillä on japanilaiset nimet, niin ne lausutaan aika hauskasti englanniksi.

Tietenkin niille jotka inhoovat jenkki duppia on mahdollista vääntää asetuksista puhe kokonaan pois.

Ja jooh tottahan tuo mitä Azu sanoi oli, että tämä peli ei sitten ole yhtään niinkuin esimerkiksi Digital devil saga vaan käyttää ainoastaan samoja hirviöitä ja taikanimiä.

[Enkuli]

Tuohon "SMT"-pelien erilaisuuteen:

Vaikka pelit olisivat varsin erilaisia (mitä tuskin ovat mitenkään radikaalisti edes, vuoropohjainen jrpg on vuoropohjainen jrpg vaikka voissa paistaisi), niin tekijöiden säilyessä samoina niissä on aina se tietty leimansa, joka niitä yhdistää. Tästä kielii jo tuo demoniteeman säilytys kuten myös se, että samoja vihollisia tullaan jälleen näkemään (paskiaiset, muuttavat kuitenkin niiden resistanceja ja weaknesseja taas vanhojen pelien fanien kiusaksi). Riippuu siis vähän mistä pitää peleissä. Itselleni oleellista on se, että nämä tyypit hallitsevat itseäni miellyttävän pelisuunnittelufilosofian, joka poikkeaa varsin suuresti yleisestä (eurooppaan asti rantautuneiden pelien) jrpg-suunnittelusta, joten tässä mielessä odotan Persona 3:sta varsin suurella luottamuksella. Itse pelistä en ole oikeastaan lueskellut paljon mitään, sillä tykkään pelata pelini pienillä ennakko-odotuksilla varustettuna, jolloin ne pääsevät iskemään yleensä paremmin.

Aiemmista "SMT"-peleistä:

Digital Devil Saga -kaksikko on varsin pätevää pelattavaa ja helpommin lähestyttävää kuin Lucifer's Call, lähinnä ehkä siksi, että se nimenomaan on "SMT"-pelien ns. julkisivu, joka on tehty houkuttelemaan suurempaa yleisöä näiden pelien pariin. Mitään pullamössöä ei kannata kuitenkaan pelätä, nämä pelit vetävät kyllä pelaajaa turpaan säälimättä jos ei jaksa panostaa taktiikoihin. Pelien pituudet ovat aboutiarallaa 30 tuntia per pala, kakkonen vähän lyhempi, tai sitten pelasin sen vain nopeammin. Toiselle läpipeluukerralle riittää myös tekemistä, kakkosessa on lisäksi hard-taso. Ykkösessä on jrpg-historian ehkä vittumaisin pomo ikinä, jota en ole vieläkään saanut tapettua.

[Kreifi]

Itselleni oleellista on se, että nämä tyypit hallitsevat itseäni miellyttävän pelisuunnittelufilosofian, joka poikkeaa varsin suuresti yleisestä (eurooppaan asti rantautuneiden pelien) jrpg-suunnittelusta, joten tässä mielessä odotan Persona 3:sta varsin suurella luottamuksella.Eroaa siis tarkalleen miten?

SMT kyllä kiinnostaa, sen verran paljon hyvää tullut kuultua. Tosin en tiedä oikein kuinka hyvin tuo Persona 3 iskee sitten, kun siinä on tuollaista hömppää, mikä ei niin hirveästi minua innosta, olkoonkin, että vaikuttaa aika erikoiselta, mutta ei niinkään kiinnostavalta.

[Yukimaru]

Tuohon "SMT"-pelien erilaisuuteen:
nämä pelit vetävät kyllä pelaajaa turpaan säälimättä jos ei jaksa panostaa taktiikoihin.

P3 ei ehkä ole niin vaikea, kun nuo digital devil sagat, mutta siihen on lisätty pari vaikeuttavaa juttua, kuten sairastuminen ja väsyminen. Sairastumisessa statsit laskevat ja pelaaja tekee vähemmän vahinkoa viholliselle, kun taas väsymisestä Def laskee. Nämä oireet voivat saada alituisen grindaamisen lisäksi myös liiasta opiskelusta ja valvomisesta.

Musiikista voisin jopa sanoa, että se on urbaania chillaus musiikkia ja taistelu biisi on mitä nyt kutsutaan sanalla "neekeriräppiä".

[Enkuli]

Eroaa siis tarkalleen miten?

Yleinen lähtökohta jrpg:n suunnitteluun on aika selkeästi ns. kokonaisvaltainen elämys, joka muodostuu audiovisuaalisesta ilmeestä, kiinnostavasta juonesta ja sujuvasta taistelusta sekä hahmonkehityksestä, joka ei saa olla liian hankala, mutta kuitenkin pitää tarjota jotain vähän ahkerammillekin pelaajille. Tosin viimeisin sivulause tuosta tiputetaan aina välillä. Näin siis suurinpiirtein kuitenkin.

Megaten-peleissä lähtökohta on selkeästi mekaniikka-painotteinen ja pelien hauskuus perustuu nimenomaan ensisijaisesti omaperäisiin kehityssysteemeihin sekä taktisesti vaativaan taisteluun. Yleistä on, että kyky-valikoimaa on paljon, mutta mukaan saa rajatusti (esim DDS:ssä on varmaan parisataa taitoa, mutta hahmoille, joita saa kolme taisteluun, voi varustaa kerralla vain kahdeksan, tai Lucifer's Callissa, jossa on muuten sama tilanne, mutta hahmoja taistelussa neljä - jujuna kuitenkin että kykyjä ei voi vaihtaa noin vain, vaan kerran poisheitettyä taitoa ei voi enää oppia uudestaan). Megaten-pelit ovatkin suunnittelufilosofialtaan lähempänä taktiikka-rpg:itä kuin "perinteisiä" jrpg:itä. Yleensä Megaten-peleissä pelimekaniikkaan kuuluva hahmonkehitys liittyy myös oleellisesti jollain tapaa pelin maailmaan eikä siinä ole sinällään mitään irtonaisen oloisia systeemejä, jotka ovat vain koska pitää olla joku systeemi. Siis taustakin palvelee pelimekaniikan tarkoituksia.

[Kreifi]

Mistä se taktiikka sitten tulee?

Hiukan enemmän älyä vaativat ei vuoropohjaiset ropet voisi olla mielenkiintoinen tuttavuus, joskin en oikein tiedä lämpeänkö tuolle tyylille, tosin en oikein tiedä edes mistä on kyse, niin paha mennä mitään sanomaan. :P

Itsellä on yksi tuohon genreen kaiketi kuuluva peli, mutta jostain syystä en ole sitä vielä edes kokeillut. :D Kai pelottaa se ajattelu. En nyt muista kyseisen pelin nimeä, enkä jaksa alkaa laatikoita kaivelemaan, mutta sitä on "kehuttu" siitä, että hahmonkehityssyteemi on monimutkainen ja peli todella vaikea. Joku Saga se taisi olla. No, katson myöhemmin.

Taisin kerran kokeilla peliä ja en päässyt edes alkuluolastoa läpi. :P Tosin, mä olenkin tyhmää massaa, jolle pitää syöttää simppeleitä pelejä, joita osaa kaikki pelata, eivätkä ne vaadi mitään ajattelua.

[Neliapila]

Pakkohankinta! Tätä peliä odotan kaikkein eniten, ja se varmasti onkin seuraava ostamani peli. Pitää varata se heti, kun on mahdollista. Videoita ja arvosteluja olen lukenu ja peli todellakin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Viimeisen naulan arkkuun kuitenkin hakkasi Gametrailers, joka antoi pelille 9.0. Mikä on todella hyvä numero gametrailersilta.

Kannattaa katsoa arvostelu Täältä (http://www.gametrailers.com/player/23708.html)

[Enkuli]

Mistä se taktiikka sitten tulee?

No otetaan esimerkiksi Digital Devil Saga.

Kriittisin resurssi pelissä ovat vuorot. Kumpikin taistelun osapuoli tekee kaikki vuoronsa, ja sitten on toisen vuoro. Jokaisella hahmolla on yksi vuoro, joskin joillain pomoilla voi olla useita (yleensä pomoilla on kaksi). Lisäksi on mahdollista saada kolme extravuoroa, jollaisen saa aina kun tekee joko kriittisen osuman fyysisellä hyökkäyksellä, tai iskee vihollisen heikkoon elementtiin (jos taas iskee immuniteettin menettää kaksi vuoroa kerralla, reflect/absorbiin taas vie KAIKKI vuorot). Elementtejä pelissä on about 10 minkä lisäksi on fyysiset hyökkäykset (joille voi myös olla immuuni), hunt-hyökkäykset (joilla syödään vihollisia, eivät toimi pomoihin) ja almighty-tyypin hyökkäykset (harvinaisia ja kalliita). Taitoja on aktiivisia ja passiivisia. Aktiiviset jakautuvat suurinpiirtein hyökkäyksiin (kuluttavat HP:ta), vahinkoa tekeviin taikoihin, statustaikoihin (joista osa tekee myös vahinkoa), parannustaikoihin, boosteihin (-kaja), heikennyksiin (-nda) ja suojataikoihin, sekä lisäksi dekaja joka poistaa vihollisen boostit ja dekunda joka poistaa heikennykset omalta porukalta. Passiivisissa on kaikenlaisia lisäbonuksia, resistejä ja jopa immuniteetteja ja reflectejä.

Taitoja saa siis mukaan 24 (8 x 3), plus reservihahmoilla vielä 16 (hahmoja voi vaihtaa kesken taistelun siis), mitään varusteita ei ole. Immuniteetit vihollisilla eivät ole harvinaisia joten monipuolista kykyvalikoimaa on syytä pitää yllä, minkä lisäksi kalliisiin taikoihin luottaminen vaikeuttaa elämää rankasti. Taktiikoiden tarkoituksena on yleisesti saada mahdollisimman paljon vapaita vuoroja, siis sellaisia ettei joudu parantelemaan omiaan tai tekemään jotain muuta mikä ei suoraan johda taistelun voittoon sekä myöskin minimoida viholliselta tällaisia vuoroja. Vihollisten heikkouksiin iskeminen on perustaktiikka, ja omien heikkouksien suojelu (jokaisella hahmolla on joku heikkous) taas selviytymisen edellytys, sillä perusvihollisiinkin voi kuolla jos ne vetävät yhtäkkiä tuplavuorot iskemällä hahmojen heikkouksiin ja joskus ihan vain paha status ikävään väliin voi ajaa homman niin pahaan tilaan ettei nousua ole näkyvissä.

Ei DDS mitenkään erityisen vaikea ole (muistetaan edelleen, että se on nimenomaan suunniteltu massoihin vetoavammaksi, kuin oikea Shin Megami Tensei -sarja) hallita tai oppia, mutta kuitenkin siinä pitää oikeasti miettiä mitä tekee jos aikoo pärjätä ongelmitta.

[Yukimaru]

Jos nyt omalta kohdaltani katsotaan niin P3 on kyllä helpompi kuin DDS.

Pääsin Persona 3 läpi aika helposti kuolemalla pari kertaa ja DDS on vielläkin kesken syystä kun en pääse yhtä paikkaa läpi edes kymmenellä yrittämällä. Tuosta kun mentiin noihin heikkouksiin niin P3 antaa sinulle mahdollisuuden muuttaa omaa heikkouttasi, koska sinulla on sama heikkous aina joka sinun personallasi on. Sama pätee varustukseen, koska Protagonisti voi käyttää kaikkia pelin aseita kun toiset päähenkilöt vain yhtä tiettyä.

Julkaisusta sen verran, että tuossa 29.02.2008 pitäisi olla julkaisupäivä eli sinne vaan odottamaan. Itse odotan P3FESIN amerikka julkaisua joka tuo aika paljon peliin lisää potkua "Vähän niinkuin KHFM".

[Sami E]

Tietääkö kukaan, onko tuo Eurooppaan tuleva versio suoraan Fes, vai tuleeko tänne ensin vanha versio?

[Azu]

Vaikka pelit olisivat varsin erilaisia (mitä tuskin ovat mitenkään radikaalisti edes, vuoropohjainen jrpg on vuoropohjainen jrpg vaikka voissa paistaisi),
Kyllä ne suht erilaisia ovat. Persona 3 ei ole yhtä haastava kuin esim. DDS 1 & 2, joten monet DDS fanit ovat pettyneet P3:n vaikeustasoon. Toisaalta taas nuo deitti/koulu/vapaa-aika-simulaattorijutut eivät nekään ole tuttuja muista SMT-sarjoista, joten DDS-fanista ne saattavat tuntua lähinnä turhauttavilta sivupoluilta sen pääasian tiellä, jos ovat odottaneet P3:sta jotain DDS:n kaltaista.

Ja tuo SMT: Devil Summoner Blaa Blaaaa vs. Blabla Blaaa Blaa Blaaaahan on toimintarope, ei vuoropohjaista mättöä. Joku saattaa ihastua juuri tuohon toiminta-RPG-piirteeseen, jolloin P3 ja DDS eivät välttämättä uppoa niin hyvin. Toinen taas saattaa ihastua juuri Lucifer's Callin ja/tai DDS:n haastavuuteen ja muutenkin pelin rakenteeseen, jolloin P3:n deittailu ja vaikeustaso ovat aiheuttaneet pettymyksen.

Tuosta syystä ny lähinnä sanoin, että ei kannata odottaa pelien olevan klooneja toisistaan, koska ne eivät sitä suinkaan ole. Jos/Kun tuon tiedostaa, niin ei varmastikaan aiheuta itselleen (turhan suuria) pettymyksiä.


Tietääkö kukaan, onko tuo Eurooppaan tuleva versio suoraan Fes, vai tuleeko tänne ensin vanha versio?
KOEI ei ole käsittääkseni edes antanut mitään virallista lausuntoa, jossa pelin julkaisu varmistettaisiin (kaikki tämä ihQtus pelin Euroopan julkaisusta perustuu lähinnä pelikauppojen & -sivustojen julkaisulistoihin, joissa peliä alettiin mainita joskus marras-joulukuun tienoilla tarkan julkaisupäivämäärän kera), joten en usko, että siitä tiedetään noinkaan "tarkkoja" yksityiskohtia. Tai ehkä tiedetäänkin, mutta minä olen onnistunut välttämään ne.


Pitää varata se heti, kun on mahdollista.
*köhköh* (http://pelikauppapelitalo.fi/?tnro=2349)

[Enkuli]

Jos Fes ei ole edes vielä tullut jenkeissä, niin tuskin tulee tännekään. Itse veikkaan, että koko Fes jää saapumatta Eurooppaan, en ainakaan ihmettelisi lainkaan jos näin kävisi. Hyvä kun varoititte asiasta, täytyypä kytätä miten tilanne on ennen kuin ryntää kauppaan, sillä näissä peleissä kuitenkin juuri kaikki ylimääräinen sälä tuo mukavasti lisäarvoa (= haastavuutta, esim Lucifer's Callin Amala.)

[freya™]

Kiinostus kyseiseen peliin heräsi tämän ketjun kautta ja hommasinkin sen tuossa muutama viikko takaperin. Nyt on pelikellossa sellanen 20 tuntia ja hyvältä näyttää. Itse peli ja sen mekaniikka tuntuu mukavan uudelta verrattuna muutamiin aikaisempiin peleihin joita olen pelaillut. Tämä onkin ensi tuttavuuteni MegaTen -sarjan kanssa, mutta tuskin viimeinen.

Aluksi epäilin tuota koulussa käyntiä ja deittailu juttuja sun muita, mutta nyt asiaa kokeilleena täytyy sanoa, että ei haittaa yhtään, päinvastoin. Näiden tuttavuuksien ansiosta myös erilaiset sivuhahmot saavat mukavasti syvyyttä tarinan edetessä. Juoni kokonaisuudessaan lupailee myös hyvää tässä vaiheessa. En tiedä onko tämä jotain uutuuden viehätystä vai mitä, mutta olen aivan täpinöissä tämän pelin suhteen. :)

[fernircide]

onko tää ps 2 vai ps3 nimittäin aikas kiehtova peli tuntuisi olevan että pitäisi ostaa mutta vain jos se on ps 2:lle ku n tuota 3 : sta en omista enkä aio omistaa

[Nyarlathotep]

onko tää ps 2 vai ps3 nimittäin aikas kiehtova peli tuntuisi olevan että pitäisi ostaa mutta vain jos se on ps 2:lle ku n tuota 3 : sta en omista enkä aio omistaaPS2:lle.

[Yukimaru]

Näyttää siltä, että suomen pakkaus olisi sama kuin USA-version eli sisältää Mini artbookin ja P3-Soundtrackin

http://www.plan1.fi/index.php?tuote_id=14096&page=0&kategoria=135&sub=133

[Omenarosvo]

JEs! Tuosta pelistä kannattaa sitten pitää kiinni kynsin ja hampain. Kuulostaa nimittäin vähän sellaiselta peliltä, että hinta ei ainakaan laske vuosien saatossa. Parhaimmassa tapauksessa kasvaa vain.

[Enkuli]

Niin, osaako joku sanoa tarkemmin mitä tuossa Fes-versiossa olisi, ja onko se tulossa ikinä ulos Japanin ulkopuolella?

Ei innostaisi ostaa featureiltaan vähäisempää versiota, jos parempi on tulossa. Tosin tuo soundtrack-cd houkuttaa, koska ainakin säveltäjän edelliset tuotokset ovat olleet ihan hemmetin hyviä.

[Azu]

Siinä on lisää kaikkea. Itse pääpeli on pidempi ja siihen päälle on vielä tarinaa jatkava lisäosa. Tarjolla on myös vaikeampi vaikeustaso alkuperäiseen, jos peli tuntuu muuten liian helpolta. Jotain huhua on ollut, että FES julkaistaisiin Pohjois-Amerikassa, mutta Euroopasta ei ole ollut puhetta.

[Enkuli]

Jes, reilu meininki taas kerran. Noh, jos euroversiossa on 60hz tila edes niin kait sen vois ottaa, muuten ootellaan kyllä Fesin julkaisua p-amerikassa ja tilataan se sieltä. On se mukava kun meitä eurooppalaisia aina ajatellaan näissä asioissa. Kiitti.

[Omenarosvo]

Yritin mutta en pystynyt keksimään. Mistä tuo FES on lyhennetty? :) Vai onko se lyhenne ollenkaan=

[Azu]

FES = Festival. Pelin nimi on siis Persona 3 Festival tai vaihtoehtoisesti Festival of Persona 3.

[josu]

Tämä on taas vaihteeksi niitä pelejä, jotka kiinnostaisivat, mutta joita ei sitten ikinä tule hommattua. Katsoin tuossa GT:n arvostelun ja ihan kivaltahan tuo näytti, poislukien se helvetillinen dubbaus.

Play.com näyttää myyvän peliä 39€ hintaan, ei sinänsä paha. Voisi ehkä jopa tilatakin...

[Azu]

FES on nyt tulossa Pohjois-Amerikkaan ihan virallisestikin. Huhtikuussa ja hintaa löytyy 29.99$

[Kapteeni Kunimura]

Muutama sana noin 12-14 pelitunnin jälkeen:

P3:n "deittisimulaatio"-pelejä muistuttava perusrakenne on harvinaista herkkua länsimaissa ja tekee pelaamisesta todella kiinnostavaa, koska pelaaja saa valita mitä tekee suht rajoitta. Pitkästä aikaa JRPG, joka on roolipeli muutenkin kuin nimellisesti!

Tartaruksen tutkinta taas on suoraan sanottuna melko yksitoikkoista. Taistelut ovat kyllä ihan mukavia ja niistä kyllä pidän. Persona:jen kanssa räplääminen on kanssa ihan kiinnostavaa.

Toistaiseksi hauskaa on ollut vaikka Tartaruksessa seikkailu on ajoittain hieman puuduttavaa. Ei kuitenkaan niin puuduttavaa, että se saisi minut jättämään pelin pidemmäksi aikaa rauhaan!

[Enkuli]

Heitetäänpä tähän väliin pari kommenttia (lue: töissä tylsää) noin 25h pelaamisen jälkeen. Ei sisällä spoilereita tietääkseni.

Pelin systeemi on tosiaan varsin mielenkiintoinen ja koukuttava. Parasta tässä on selkeästi se, että siviilielämän kautta hahmoihin tulee huikeasti kosketuspintaa ja kerrankin Atluksen harrastama nimetön päähahmo toimii, koska nyt entistä enemmän on sellainen fiilis että kyseessä on pelaajan oma avatar pelimaailmassa. Mutta miks sen pitää näyttää niin emolta? Puutteitakin tässä osuudessa kyllä löytyy, esim päivät ovat välillä vähän turhan tapahtumaköyhiä, vaikka sinänsä onkin ihan ymmärrettävää ettei loputtomasti pelaajan aikaa siihen ole haluttu tuhlata ottaen huomioon että Tartaruksessakin täytyy välillä pomppia. Enemmän dialogia olisi siis voitu kirjoittaa peliä varten, mutta toimiihan se näinkin. Hahmojen väliset sosiaaliset kuviot kehittyvät ihan kivasti ja niitä seurailee mielellään, vaikkakin aina on taka-ajatuksena ne boostit personien luomiseen, mikä antaa pelille jälleen kerran mukavan kieroutuneen ajatusmaailman. "Hengailen sun kanssas vaan koska haluan lisää voimaa".

Pelin toinen osa onkin sitten Tartarus ja rähinä siellä. Itse paikka on aika puiseva satunnaisgeneroitu luolasto, mutta lisämaustetta antavat onneksi questit joiden aikarajojen ansiosta Tartarusta tulee tahkottua eteenpäin ihan sopivassa tahdissa, tunti-pari kerrallaan. Taistelumekaniikka on mukavan joustava ja pirun nopea ja siitä voisi mm. eräs Square-Enix ottaa oppia FFXII-hirvityksen jälkeen. Jatkuvan kommentoinnin ansiosta taistelussa on sopivaa fiilistä että siihen tosiaan osallistuu ihmisiä, joskin kommentteja voisi olla vähän suurempi valikoima ja EHKÄ niitä ei tarvisi ihan jokaisen liikkeen jälkeen tulla. Dubbauksista sen verran, että mielestäni ovat tasoa siedettävä, eli kyllä niitä päällä pitää ilman kärsimystä. Pari ääninäyttelijää on jopa ihan hyviä.

Kehitysmekaniikka on yleensä Atluksen peleissä se juttu, ja niinhän se on nytkin. Alussa yritin harrastaa Lucifer's Callista tuttua kehitystyyliä, mutta totesin tuossa hetki sitten että social linkien ansiosta kannattaa harrastaa hieman toisenlaista menetelmää. Jätetään muille pohdittavaksi mikä se mahtaa olla, ei kuitenkaan pitäisi olla kovin vaikea keksiä. Sinänsä kehitys on paljon helpompaa valintojen suhteen kuin LC:ssä, sillä hahmolla on kuitenkin käytännössä jokaisen personan kyvyt valikoimassaan ja niinpä ei ole kovin suurta väliä ainakaan tässä vaiheessa onko jokaisella personalla täydellistä kykysettiä. Hieman tyhmistettyä LC:hen verrattuna, mutta minkäs teet. Ihan koukuttavaa kehitys on tässäkin.

Juonesta en sano mitään muuta kuin että ihan kiinnostavalta vaikuttaa. Hahmoista voisin sanoa samaa.

Pahimmat risut peli saa täältä suunnalta grafiikasta, joka on mielestäni asteen verran liian chibiä. Keskusteluissa nähtävät mangapiirroskuvat ovat hyvää tyyliä ja toivoisin että peli olisi tehty samanlaisella myös muutenkin. Olkoonkin että peli varmasti on tunnelmaltaan vähemmän synkkä kuin joku Digital Devil Saga, niin kyllä se ihan tarpeeksi synkkä on siihen että chibihahmot eivät kuulu joukkoon. Grafiikka on kyllä ihan hyvän näköistä, mutta sen yleisilme on vähän väärä. Musiikit sen sijaan ovat taattua laatua ja sopivat peliin täydellisesti. Kappaleita tosin voisi olla lisää, mutta toistaiseksi ei ole alkanut mikään niistä jyrsiä.

Kaiken kaikkiaan P3 vaikuttaisi jälleen yhdeltä täysosumalta Atluksen jrpg-valikoimassa ja roolipelinä niistä varmaan paras muiden keskittyessä enemmän taistelu mekaniikkaan. Hiottavaa on jäänyt sinne tänne ja graafinen ilme nyt vaan on väärä (toki olen siihen jo tottunut), mutta eipä paljon menoa haittaa. Yksi paha vika tällä kyllä on: itseäni on alkanut arveluttaa jaksaako perinteisen tyylinen jrpg kiinnostaa enää tämän jälkeen.

Olen pelaillut tässä "varmuuskopiota" jenkkiversiosta, ja tarkoitus olisi varmaankin tilata FES kunhan ilmestyy ja toimivuus HDAdvancella varmistuu. Sen parissa olisikin sitten tarkoitus pelata toinen kierros ja ehkä kolmaskin.

[Kapteeni Kunimura]

Mutta miks sen pitää näyttää niin emolta?
Koska Japanin anime/manga-rintamalla emo on edelleen todella kova sana fanityttöjen keskuudessa.

Tämä nyt voi olla silkkaa sovinisimia, mutta siinä missä miespuoliset pelaajat eivät juuri välitä hahmoista ja tarinasta kunhan peli on muuten hyvä, naispuoliset pelaajat valitsevat usein pelinsä sekundaaristen ominaisuuksien kuten hahmojen ulkonäön perusteella, itse peli voi olla vaikka ties mitä kuraa kunhan sen hahmot näyttävät näteiltä. Tämä ei tietenkään päde niihin naispelaajiin jotka tunnustavat itsensä hardcore-pelaajiksi ja oikeasti pelaavat niitä pelejä eivätkä vain katsele niiden hahmoja, mutta naispuolinen kasuaalipelaaja todennäköisesti valitsee ennemmin Persona 3:n nätteine mieshahmoineen kuin pelin jossa kaksimetrinen korsto lahtaa miekan kanssa monsuja.

Muutenkin jrpg:eissä on jo pitkään yritetty koukuttaa naispelaajia näiden pelien pariin bishoneneilla. Tästä esimerkkejä ovat kaikki FF-pelit FFVII:n jälkeen (tai ehkä FFVII harkitsematta aloitti tämän liikkeen) ja Kingdom Heartsit. Persona 3 ei ole tässä mielessä poikkeus. Mieshahmojen joukosta ei löydy yhtäkään aivotonta muskelimasaa, joka voisi häiritä naispelaajia epäesteettisellä olemuksellaan. Myös naishahmot ovat melko hillittyjä, eikä enää muutenkaan jrpg:ssä näe kovin usein päähahmoina povipommeja kuten Tifa. Kymmenen vuotta ja moen läpilyönti ovat muuttaneet maailmaa...

Tämä ei kuitenkaan häiritse miespelaajia, koska ainakin minä pelaan Persona 3:sta lähinnä kiinnostavian taistelu- ja kehityssysteemien takia. Ei Persona 3 kyllä hahmokaartiltaan ole yhtä toivoton tapaus, kuin vaikka Kingdom Hearts, mutta ei sieltä nouse esiin mitään "helmiä" jotka muistettaisiin vielä yli kymmenen vuoden jälkeen.

Tai ainakin näin veikkaan, aika näyttää kuinka käy. Kuka uskoi vuonna '95, että Seiken Densetsu 3:n Riesz muistettaisiin vielä yli kymmenen vuoden päästä?

Hahmojensuunnittelua käsittelevää pelisuunnittelupaneelia odotellessa...

[Enkuli]

Se oli lähinnä läppäheitto ja tiedostan tämän asian. Se nyt on aika ilmeistä tosiaankin jos katsoo jotain FF-sarjankin päähenkilöitä kautta aikain, sanotaanko vaikka seiskasta lähtien, niin kyllä siellä ne oletettavasti tytseihin vetoavat piirteet usein löytyvät. Vaan yritetään kyllä miespelaajienkin katseita edelleen naulita hyvännäköisillä virtuaalitytseillä ja eiköhän niitä povipommeja löydy. Persona ei tosin ole tyyliltään peli jossa moista harrastettaisiin ja muutenkin mielestäni Atlus on osoittanut harvinaisen hyvää makua peleissään tässä suhteessa.

Itse pelailen tätä peliä pääasiassa hahmojen ja juonen takia pelimekaniikan tullessa vasta kakkosena, lähinnä siksi että P3:n mekaniikka ei vain saavuta samaa kiinnostavuuden tasoa kuin Lucifer's Call tai Digital Devil Saga, vaikkakin jälkimmäisessä kehitysmekniikka olikin suht simppeli ensimmäiseen verrattuna. Sinänsähän P3:n fuusiosysteemi on jopa monimutkaisempi kuin LC:n, mutta Personien nopea vaihto taistelun aikana vähentää tarvetta optimoida, kuten sanoin, ja samaa tekee pelin yleinen (jos nyt ei liika) helppous verrattuna näihin edeltäjiin. Tosin en pistä pahakseni, koska Tartaruksen grindaaminen ei ole kuitenkaan niin kovin hauskaa.

Taistelumekaniikasta vielä sen verran, että pelissä on miellyttävästi aika suuri merkitys sillä kuka taistelussa toimii ensin ja enemy advantaget ovat välillä todella pahoja lähinnä siksi, että weaknesseihin osuvat iskut vievät hahmolta seuraavan vuoron (ellei sitten toista hyökkäystä tule ennen sitä). Hyvää tässä on se, että enemy advantaget voi aina välttää jos vain osaa ja sen oman advantagenkin saa jos on kärsivällinen. Lisäplussana vihollisten ohi on helppo juosta tarvittaessa (*köh* FFXII *vinkvink*).

Mielenkiintoista muuten, että pelin juoni etenee edelleen Atlusmaisen hitaasti, mutta kerrankin se ei haittaa kun tapahtumien välillä tehdään paljon muutakin kuin kolutaan luolastoja läpi. Juoni ja hahmot olivat kuitenkin jokusen asteen kiinnostavampia Digital Devil Sagassa, mutta saa nähdä mihin suuntaan Persona 3 taittuu ennen loppuaan.

btw: Persona 4 tulossa PS2:lle Japanissa? Vahvistuksia?

[Azu]

btw: Persona 4 tulossa PS2:lle Japanissa? Vahvistuksia?
Kylläjuu. Lähes 20min traileri:

http://www.youtube.com/watch?v=GJt2ZnL9eTQ

Teemana on siis murhamysteerit. Pelissä on joku säänennustusjärjestelmä ja aina kun kaupungissa/kylässä on sumuisat kelit, tapahtuu murha. Tuota sitten tutkitaan. Peli sijoittuu Persona 3:n modernin koulumaiseman sijaan "nostalgiselle" maaseudulle. Pelin pitäisi olla 1,5 x Persona 3:n kokoinen, joten kestoa löytyy pelaajasta riippuen ehkä sen 60-80 tuntia, ja erilaisia loppuja on "useita" (eli luultavasti enemmän kuin Persona 3:n kaksi).

Se on jo 85%:sti valmis, joten ei tule yllätyksenä että se julkaistaan jo heinäkuun 10. Japanissa. Länsimaisesta julkaisusta ei ole tietystikään vielä mitään tietoa, toivottavasti Atlus näkee tarpeelliseksi julkaista se ainakin Pohjois-Amerikassa niin sen voisi importata huonoimmassa tapauksessa sieltä.

[Kapteeni Kunimura]

Länsimaisesta julkaisusta ei ole tietystikään vielä mitään tietoa, toivottavasti Atlus näkee tarpeelliseksi julkaista se ainakin Pohjois-Amerikassa niin sen voisi importata huonoimmassa tapauksessa sieltä.
Itse ajattelin tossa jonkin aikaa sitten jotain samanlaista. Nyt kun täällä edistyksellisissä länsimaissa ollaan siirrytty uusien konsolien aikaan, "vanhoille konsoleille" julkaistavia pelejä katsotaan aina vähän hassusti. Jos P4 tulee vasta kesällä Japanissa, se ei millään ehdi länteen ennen vuoden vaihdetta, jos edes silloinkaan. Toivottavasti PS2 on onnistuttu pitämään hengissä siihen asti ja PS2 pelejä kannattaa edelleen julkaista.

Jos länsimaista julkaisua ei ala kuulua, on ainakin jälleen yksi syy ottaa itseään niskasta kiinni ja opiskella lukemaan japania.

Toisaalta se kun Atlus ilmoitti julkaisevansa Arcana Heartin USA:ssa lisäsi uskoa siihen että ainakin jotkut julkaisijoista haluavat edelleen julkaista lännessä laatupelejä, vaikka ne olisivatkin vanhoille konsoleille. En muutenkaan uskonut että AH:ta julkaistaisiin ikinä lännessä. Joskus julkaisijat osaavat yllättää positiivisestikin.

[Ze Shoopuf]

Jahas, voisi tännekin tulla välillä jauhamaan. Persona 3 saapui minulle noin puolitoista viikkoa sitten ja siitä alkoikin tahkoaminen. Se on pirun addiktoiva peli - pelasin jopa yhden yön läpi. Nyt on takana 70 pelituntia ja olen joulukuun ensimmäisessä päivässä menossa. Hieman on kyllä tullut ylimääräisiä tunteja, kun äiti on halunnut katsoa jotain ja en kerennyt tallentaa vielä, joten peli on jäänyt pyörimään taustalle, mutta kyllä pelattua matskua pitäisi olla 65 tunnin edestä. Ja peli vielä jatkuu, joten veikkaan, että 75 pelituntia tulee täyteen, enemmänkin.

Kuten sanoin, addiktoiva. Pidän pelimekaniikasta ja pelissä on sopivasti mättämistä ja sosialisointia. Yksi pelin mielenkiintoisimmista seikoista ovatkin juuri nämä sosiaaliset suhteet ja niiden kehittäminen. Joidenkin social linkkien kanssa on tullut revettyä pahemman kerran. Suosittelen ainakin kaikille sitä MMORPG:tä! Sillä Mayalla on kyllä aika loistavat jutut ja sitä pelatessa tuntee itsensä tosiaan tosinörtiksi. Siis hei, pelaat videopeliä, jossa sanotaan "You spent the whole day online". Kenji on myös aika loistava sekoilujensa kanssa.

Ja tytsien iskeminen! Vitsit se on hauskaa. Sääli, että muut tytöt suuttuu, jos iskee montaa - minulla Chihiro päätti tykätä minusta, mutta halusin iskeä Fuukaa, joten Chihiro vähän suuttui, kun aloin hengata Fuukan kanssa. No, ei se haittaa, Fuuka on söpömpi. Se on jo levelillä 9. Muita korkeita social linkkejä on Kenji (max), Maiko (max), Pharos (max), Maya (max) ja old couple (8 tai 9). Sosiaalisia suhteita on kiva hoitaa ja nykyään odotan aina innolla maanantainta, perjantaita ja lauantaita, kun pääsen taas iskemään Fuukaa. Heh. Sääli kyllä, etten ole vielä keksinyt keinoa iskeä Mitsurua - Academics on täydessä, mutta ei se tyttö vieläkään halua kävellä minun kanssa kotiin.

Myös kesäloman babe hunt oli aika hajottavaa. Nauroin komeasti.

Taistelusysteemistä pidän myös oikein paljon. Huudahdukset välillä ovat kivoja ja All Out Attack on jotain niin parhautta - sillekin tulee naurettua. Välillä kyllä hajoaa muiden hahmojen sekoiluihin ("Oli sitten pakko kuolla, Stupei, häh? Ja mitä toi oli, kakara, käytit Diaraman, vaikka olis pitänyt käyttää Mediaramaa? Kiitti vain, kuoltiin sinun takia. Onko nyt hyvä olo, onko?") ja knock down tekee weaknesseista ja enemy advantagesta aika pirullisen yhdistelmän. Yleisesti ottaen taistelusysteemi on kuitenkin helppo - helpompi, kuin Lucifer's Call tai DDS vaikka pari kertaa onkin tullut kuoltua Mudooniin tai muuten vain. Kunhan vain osaa lyödä sitä Shadowia ensin, niin hyvin menee. Tapan yleensä viholliset melkein päähahmon ekalla vuorolla - tai jos en, niin ainakin knock downaan.

Skillien laaja arsenaali ja kesken taistelun vaihtaminen tosiaan helpottavat huomattavasti. Pystyihän Lucifer's Callissakin tosin vaihtamaan demoneja kesken taistelun, että siihen se on vähän verrattavissa. Tämä systeemi on kuitenkin hivenen helpompi. Hauskempi tosin myös - päähän ampuminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa. Ja tosiaan, All Out Attack on parhautta.

Pitäisiköhän sitä juonestakin jauhaa? Niin, juonihan tosiaan on aika mielenkiintoinen. Alkaa mysteerisesti ja ajan myötä opitaankin sitten enemmän siitä, mitä on tapahtunut. Hahmojen ongelmat ja menneisyyden haamut tulevat sopivasti esille.
Shinjin kuolema oli kyllä pysäyttävää. Damnit, minä pidin siitä tyypistä! Se oli paras mättäjäni. Onneksi olin kuitenkin varautunut SMT-sarjan pirunmoisen reilukerhojuoniin ja kouluttanut muitakin mättämään ja kaikkea, mutta suuri menetys se siltikin oli. Myös juonellisesti. Sen jälkeen tuijotin kyllä vähän aikaa ruutua silmät pyöreinä. "...Hei, ei toi ole reilua."
Hajosin kyllä Keniin vähän. Vitun kakara. Sen syytä kaikki!
En muutenkaan ole mikään kovin suuri Ken-fani. Sen ääninäyttelijä on ärsyttävä ja se kakara on jotenkin vain... ARGH! Kakara!

Myös tämä episodi 'Viimeinen Mission' oli aika wytyh. Kyllähän minä osasin odottaa, ettei Dark Hour ja Tartarus mihinkään häviä - hei, pelissä on vielä neljä kuukautta jäljellä ja Tartaruksessakin vielä blokkeja jäljellä - mutta että tällaista? Joo, reilukerho tosiaan. Onneksi tässä episodissa ei menettänyt pelihahmoja - vaikka luulinkin jo menettäneeni Aigiksen - mutta reilukerho se silti on. Mitsuru-raukka. No, saatiinpa uusia personia senkin ansiosta, joten ei se haittaa.

Myös Chidoritan kuolema oli aika surullinen. Minä ehdin jo toivoa, että olisin saanut tytön joukkooni taistelemaan, mutta e-hei. Se päätti pelastaa Stupein ja kuolla itse. Ihan hyvä juttu, sinänsä, kun en oikein tykännyt tytön ääninäyttelijästä, mutta muuten se oli kiva tyyppi! Olisi ollut kyllä kiva lisä hahmoarsenaaliin. Ja söpökin se oli! Tosin se on Stupein tyttis, joten ei sitä olisi voinut iskeä, mutta silti. Söpöt tytöt kelpaa aina.

Mietin vain, että onkohan Ryoji jotenkin tärkeä juonen kannalta. Tai siis, se on , mutta että onkohan sillä jotain tekemistä Dark Hourin kanssa. Aigiksella ainakin oli siitä bad feelinki, mutta minä tosin epäilen, että robotti on vain ihastunut. No, Ryojin rooli jää nähtäväksi. Se on kyllä siisti jätkä, me likes.

Kaikista muista hahmoista, paitsi Kenistä, oikeastaan tykkään - ja myös niiden ääninäyttelijöistä. Etenkin Mitsurulla on minusta hyvä ääninäyttelijä. Fuukan puheääni on myös miellyttävä, vaikka sen taisteluhuudahduksiin ("*gasp* The enemy!") välillä tulee head/wall -tyylistä hajoamista. Mitsurun äänestä pidän kyllä eniten - jotenkin olen kehittänyt fetissin sen sanomaan s-kirjaimeen. Emt, se särähtää juuri sopivalla tavalla! Mitsurun pitäisi puhua enemmän. Ainoa asia, mikä ääninäyttelyssä häiritsee, on nimet, kun ne äänetään tyhmän amerikkalaisesti. No, se on pieni paha kuitenkin.

Toinen ärsyttävä asia pelissä on välivideoiden grafiikat. Ingame-kuvat ovat oikein mainiot - siis ne, jotka näkyy, kun hahmo puhuu, siinä vieressä - mutta jotenkin välivideoiden piirrostyyli on minusta paljon huonompi ja huolimattomampi. Varjoja on vähemmän, veri ei näytä aidolta, hiukset menee tyhmästi, mittasuhteet ovat hieman vääristyneet ja hahmot eivät näytä itseltään. Myöskin taisteluiden chibihahmot ovat hivenen ärsyttäviä, chibiys tekee niistä... erilaisia. Tuntuu, että taistelemassa ovat ihan eri hahmot, kuin ne, joiden kanssa aina hengaan.

No, pieniä pahoja nuo mainitsemani jutut kuitenkin ovat. Kokonaisuudessaan olen nauttinut pelistä oikein paljon. Fuusiot ovat kivoja ja niitä on enemmän, kuin Lucifer's Callissa! Eniten pidän tällä hetkellä Death-arcanan Alicesta. Se on oikein kiva persona. Söpö tyttö, jolla on vaaleat hiukset ja sininen mekko ja joka hymyilee nätisti ja pyytää leikkimään. Ja se on vieläpä hyvä magiassa! Jos sen voisi iskeä, tekisin niin heti. Sääli vain, että se on psyykkeeni ilmentymä. Damn.

Tartarus on tosiaan hivenen yksitoikkoinen paikka, mutta questit tekevät siitä riittävän mielenkiintoisen. Eihän sitä paikkaa tarvi läpikotaisin tutkia, kunhan saapi questit tehtyä - niissä yleensä tulee tapeltuakin juuri sopivasti, että levelit nousevat tarpeeksi. Yleensä kyllä tulee ensin aina juostua tietty alue läpi seuraavaan bossileveliin, sitten bossi ja juostaan lisää. Kun on blokki läpi, alan vasta tapella kunnolla questien eteen.

Vitosblokki on muuten aika mielenkiintoisen näköinen.

Vihollisten tekemät jutut on kyllä välillä vähän wtf. Tämä yksi vitosblokin vihollinen tekee infuriatea ja ragessa ollessaan hahmothan lyövät kahdesti vihollisia, tjtn. No, kahdesti on käynyt niin, että Hell Knight on tehnyt infuriaten ja päähahmoni on mennyt rageen -> kirvesmurha. Ekalla kertaa tosiaan tappoi toisen critillä ja jätti toisen hyvin heikkoihin hippoihin, tokalla kerralla tappoi kaksi vihollista tuosta vain. Joo, olipa järkevästi tehty, Hell Knight. Onnittelut. =P

Okei, minusta tuntuu, ettei kukaan tätä jaksa lukea, mutta äh. Olkoot mitä on. Tuo Persona 4 vaikuttaa myös todella mielenkiintoiselta trailerin perusteella - toivottavasti se tulee Eurooppaan niin pääsen sitäkin tahkomaan.

[Kapteeni Kunimura]

Vihollisten tekemät jutut on kyllä välillä vähän wtf. Tämä yksi vitosblokin vihollinen tekee infuriatea ja ragessa ollessaan hahmothan lyövät kahdesti vihollisia, tjtn. No, kahdesti on käynyt niin, että Hell Knight on tehnyt infuriaten ja päähahmoni on mennyt rageen -> kirvesmurha. Ekalla kertaa tosiaan tappoi toisen critillä ja jätti toisen hyvin heikkoihin hippoihin, tokalla kerralla tappoi kaksi vihollista tuosta vain. Joo, olipa järkevästi tehty, Hell Knight. Onnittelut. =PJos muistan oikein, Hell Knighteilla on null pierce (ja joku muu fyysinen hyökkäys?), joka tarkoittaa sitä että jos partyllä ei ole kellään oikeantyyppistä asetta, niihen Hell Knighteihin ei saa damagea jos koko party joutuu rageen. Näin on kerran käynyt. Omat hahmot ei saanut tehtyä ollenkaan damagea ja Hell Knightit napsi ne hengiltä yksi kerrallaan. Se ei ollut hauskaa.

Vihollisten kikkailut eivät yleensä hirveästi ärsytä vaan yleensä omat hahmot loistavat tyhmyydellään. Esim. Akihikolla on paha tapa olla ovela ja laskea vihollisten defenseä kun niillä on vain alle 10HP. Ja sen jälkeen vihollinen pyyhkäisi puolet partyä hengilta Mamudolla tai Mahamalla. Siltäkin olisi vältytty jos Akihiko olisi viimeistellyt sen tavallisella iskulla tai jollain loitsulla. Mitsurulla taas on joskus tapana käyttää "Act Freely"-taktiikalla Mind Chargea, vaikka voisi kaataa vihollisen tai viholliset jollain loitsuilla.

Tästä olen oppinut ainakin sen että sitä taktiikan valintaa on oikeasti tarkoitus käyttää lähes joka taistelussa, koska muuten AI-hahmot voi tehdä kirjaimellisesti ihan mitä tahansa.

[Ze Shoopuf]

Jos muistan oikein, Hell Knighteilla on null pierce (ja joku muu fyysinen hyökkäys?), joka tarkoittaa sitä että jos partyllä ei ole kellään oikeantyyppistä asetta, niihen Hell Knighteihin ei saa damagea jos koko party joutuu rageen. Näin on kerran käynyt. Omat hahmot ei saanut tehtyä ollenkaan damagea ja Hell Knightit napsi ne hengiltä yksi kerrallaan. Se ei ollut hauskaa.
Hell Knighteilla on Null Pierce ja Null Slash. Päähahmollani oli kirves, joka tekee strike-damagea. Paska tuuri Hell Knighteilla. =P Nykyään käytän tosin yhden käden miekkaa, koska siinä on suurempi osumatarkkuus, mutta kirves on Hell Knighteja vastaan mukavan tehokas.


Vihollisten kikkailut eivät yleensä hirveästi ärsytä vaan yleensä omat hahmot loistavat tyhmyydellään. Esim. Akihikolla on paha tapa olla ovela ja laskea vihollisten defenseä kun niillä on vain alle 10HP. Ja sen jälkeen vihollinen pyyhkäisi puolet partyä hengilta Mamudolla tai Mahamalla. Siltäkin olisi vältytty jos Akihiko olisi viimeistellyt sen tavallisella iskulla tai jollain loitsulla. Mitsurulla taas on joskus tapana käyttää "Act Freely"-taktiikalla Mind Chargea, vaikka voisi kaataa vihollisen tai viholliset jollain loitsuilla.
Jos haluaa viholliset hengiltä, kannattaa laittaa Knock Down. Tietenkin siinä on se, että hahmot eivät paranna, mutta yleensä - huom, yleensä - sitä saa itse vuoron, jolloin voi parantaa. Totta on, että hahmojen hölmöilyt alkaa välillä kyrsiä. Esim jos laittaa Heal/Support (yleensä aina laitan bossitappeluissa, kätevämpää) ja tyypit tekee jotain ma-kajaa, niin ne idiootit tekee sen uudestaan silloin, kun niiltä itseltään on vaikutus loppunut. Kaikille muille tulee miss, koska niillä on se vielä päällä, mutta sille, joka sen tekee, se tulee uudestaan päälle. Sitten muilla hahmoilla loppuu vaikutus seuraavilla niiden vuoroilla ja sitten herra saapi taas tehdä saman ma-kajan. Grrh.


Tästä olen oppinut ainakin sen että sitä taktiikan valintaa on oikeasti tarkoitus käyttää lähes joka taistelussa, koska muuten AI-hahmot voi tehdä kirjaimellisesti ihan mitä tahansa.
Kyllä, taktiikkoja pitää vaihdella aina vähän väliä. Hyvä yhdistelmä perustappeluihin on, että kahdella on Knock Down ja yhdellä Heal/Support (parantaa, jos esim päähahmoon osuu weakness tai critical). Bossitappeluissa taas olen kokenut hyväksi taktiikaksi kaikilla Heal/Support, sillä bossit tekevät enemmän vahinkoa ja niitä vastaan kannattaa jopa käyttää kaja-kykyjä. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että ne hahmot on välillä aika helvetin tyhmiä. Onneksi oikeilla taktiikkavalinnoilla pääsee aika pitkälle.

Sain muuten Fuukan max leveliin! Hohoho, se on söpö tyttö. Antoi minulle uudet kuulokkeetkin. :} Mietin kyllä vieläkin, miten Mitsurua voi alkaa iskeä - tai siis, ei iskeä, mutta ystävystyä - sillä minulla on Academics täydessä ja kaiken järjen mukaan sen pitäisi suostua kävelemään kotia minun kanssa. Ellei siihen sitten tarvita ensin jotain tapahtumaa - tietääkö kukaan? En ole kyllä vähään aikaan kokeillutkaan sen lähestymistä, mutta nyt alkaisi olla tarvetta Mitsurun Social Linkille.

Mutta tosiaan, nyt alkaa jo uusivuosi häämöttää. Kaikki, jotka ovat joulukuuhun asti pelanneet, tietävät, mitä se merkitsee. Katsotaan, voiko sitä Päätöstä edes tehdä vai onko se jo ennalta päätetty. =P

Missä muuten olet menossa, Kunimura?

[Kapteeni Kunimura]

Missä muuten olet menossa, Kunimura?Tammikuun alkupäivät ovat meneillään. Kohta olisi tarkoitus ottaa ja täräyttää peli loppuun asti, jotta jaksaisi taas keskittyä kouluunkin. Toisaalta vaikka saisinkin P3:n pelattua läpi, aloittaisin sen heti alusta ja mikään ei muuttuisi. Muutenkin nyt on pitkästä aikaa taas sellainen fiilis, että heti kun P3:sta on loppu kaikki tekeminen, hommaan uuden jrpg:n taottavaksi. P3:n jälkeen tavalliset jrpg:t tuskin kiinnostavat enää yhtä paljoa.

[Amira]

Minä olen tätä peliä vähän aikaa kuolaillut, mutta vieläkään ei ole tassuun tarttunut. Myydäänkö tätä ihan ympäri kauppoja vai vain tietyissä paikoissa? Minusta tuntuu, että aina kun olen jotain peliä hakemassa niin silloin niitä ei löydy mistään ellen suostu tilaamaan sitä jostain postituksella. :< Juuri kun olisi ollut varaa tähän peliin.

Vaikuttaa todella kivalta, tuolle seurustelu ja suhteiden hoitamiselle lämpenin heti ja se saikin pelin näyttämään mielenkiintoiselta silmissäni. Grafiikatkin ovat kauniita, en ole itse vielä yhtään valmentautunut Playstation 3:n aikaan tai grafiikoihin vaan elelen vielä tätä rikasta ps2: aikaa niin kauan kun sitä riittää. :3 Tulee vähän jopa mieleen ne aikaisemmat Breath of Fire -pelit. Kaupassa törmäsin myös SMT -peleihin, joita olen vähän aikaa katsellut, mutta ne taitavat olla ihan eri pelejä samasta aiheesta? Kannattaakohan niitä harkita jos tähän peliin tykästyy? Tämä on nimittäin ensimmäinen peli, joka on vienyt huomioni sitten FFXII:n :>

[Enkuli]

Kyllä itse olen ainakin bongaillut Persona 3:sta ihan hyvin kaupoista ihan jostain stockmanniltakin, joten kaipa sitä löytyy.

Mitä tulee sitten muihin SMT-peleihin suhteessa Personaan, niin ovathan ne erilaisia. Pääasiallinen ero on kuitenkin lähinnä siinä, että ne noudattavat taas perinteistä jrpg-tyyliä siinä missä P3 on tosiaankin deittisimu-jrpg-hybridi. Lisäksi ne ovat jokseenkin teknisempiä tavallaan eivätkä niin rentoja kuin P3. Esimerkiksi weakness-systeemi joka P3:ssa on mielestäni pelaajalle edullisempi, on muissa osissa hyvin 50-50, eli toisaalta sen ansiosta saa paljon etua, mutta se voi myös kusta kintuille pahasti. Eivät nuo Lucifer's Call ja Digital Devil Saga mitään hampaat irvessä vääntämistä ole vaikeudeltaan kuitenkaan, mutta P3 on kuitenkin helpompi ja vähemmän päänvaivaa aiheuttava, joskin toisaalta siinä vain yksi hahmo on kunnolla kustomoitavissa, muista pitää vain valita mieleisensä ja toivoa että se tekee jotain oikein.

Digital Devil Sagaa suosittelen enemmän, jos juoni ja hahmot kiinnostavat. Lucifer's Call puolestaan sisältää näitä Personassakin olevia "Pokemon"-elementtejä, eli siinä keräillään demoneita ja fuusioidaan niitä kuten P3:ssa persona-otuksia. Juoni on kyllä siinäkin hyvä, mutta hahmot jäävät ohuiksi. LC:ssä rytmitys on myös pahemmin vinossa, mutta kummankaan rytmitystä ei voi sanoa mitenkään erityisen hyväksi, vaan välillä saa ravata luolastoja pitkänkin aikaa ilman mitään juonellista edistystä. DDS on kuitenkin siis eloisampi. Kannattaa kuitenkin muistaa että näissä peleissä satunnaistaistelut (P3:ssa näitä ei ole) ovat haastavia eivätkä ainoastaan joku välttämätön paha jota tarvitaan expan saaamiseen, eli niissä pysyy kyllä hereillä. Ja kannustaahan sekin, että siitä hahmonkehityksestä on oikeasti hyötyä hyvinkin konkreettisesti.

Digital Devil Saga on vähän lyhyenläntä, itse pelasin ykkösen ajassa 30h ja kakkosen 25h, eli rahalle saa peliajassa vähiten vastinetta näistä, paitsi jos tykkää taistella Vaikeita lisäpomoja vastaan, niin sitten saa kyllä molempiin menemään vähintään toiset mokomat. P3 tuntuu olevan ihan tuhottoman pitkä sekä uudelleenpelattava, joten rahalle saa varmaankin eniten vastinetta tästä. LC on sitten siitä välistä, joskin sitä saa jo varsin halvalla. Omastani maksoin 20e uutena.

Summattuna: Persona 3 kannattaa ehdottomasti hankkia, ja jos sen teemat ja mekaniikka kiinnostavat ja on valmis kahlaamaan haastavia satunnaistaisteluja läpi, kannattaa myös DDS ja LC bongata jostain riippuen vähän preferensseistä. Kaikki ovat todella hyviä pelejä, mutta eivät sovellu ihan jokaiselle pelaajalle juuri siksi, että pitää oikeasti tietää mitä tekee. Vastailen tietenkin mielelläni lisäkysymyksiin.

[Amira]

Löytyi kuin löytyikin vihdoin minullekin osani. Minulle iski omituinen déja vu pelatessa tuota, tuli mieleen aikaisemmat ajat joskus kun Playstationilla sai pelailla ihania Breath of Fire pelejä. :3

Idea pelissä on kovin mielenkiintoinen. Tutkiskelu vapaasti onkin aika nannaa vaikka välillä tuntuu olevan melkeinpä liikaakin tutkiskeltavaa ja vaihtoehtoja, kun yksi ystävä haluaa lähteä ostarille, toinen samaan aikaan johonkin muualle ja sitten olisi vielä clubi-treenitkin. Harmi, että päivään mahtuu vai yksi vaihtoehto. Minusta olisi ollut mukavaa jos vapautta olisi ollut vieläkin vähän enemmän siinä mielessä, ettei aina hypättäisi puolta päivästä ylitse ja siirryttäisi heti iltaan, jona aika on jo käytettävä tahdikkaasti, koska sitä ei paljon enää ole.

Dialogi-tyyli on minulle mieleen. Se jättää paljon mielikuvituksen varaan siinä mielessä, että hahmot ovat pikkuruisia siellä taustalla, kun mangamaiset ilmeet ja eleet näyttävät heidän tunteitaan. Ääninäyttely kuulosti ensin vieraalta, mutta siihenkin olen aika ihastunut nyttemmin. Junpei on hauskan persoonallinen tapaus, hänen repliikkejään en ole kehdannut vielä ohittaa kun on niin hauskaa kuunneltavaa. :>

Taistelusysteemiin luulin vähiten tykäsyväni, mutta se onkin yksi koukuttavimmista tekijöistä. Menevä musiikki antaa kivan rytmin ja hahmojen liikehdinnät ovat kovin kauniita. Ihan pahaa tekee aina, kun teen kahden Personan yhteisiskun, jolloin päähahmo(raukkani) ampuu mojovasti itsensä lähes kumoon. Huuuu~~ O_o Se on niin nätin näköistä ilman minkäänlaisia sadistisia-ajatuksia täällä. Muut hahmot ovat osoittautuneet ihan viisaiksi tähän mennessä, ajattelin että minulla menisi hermot kun ne taidokkaasti siellä tekisivät mitä sattuu milloinkin, mutta hyvin on tähän saakka mennyt. Taktikointi se vasta nannaa onkin. :3 Ainoa sellainen suurempi ongelmainen on ollut se, että löytyykö tuolta Tartamikäliessä päämäärää? Tulee osittain sellainen olo, että tässä sitä juostaan päämäärättömästi ja yritetään vain päästä ylemmäs - kuten FFX-2:n Via Infinotassa. Se on kyllä ihan jännää vaikkakin iloa hiukan imee tuo päämäärättömyys tai sen tiedostomattomuus.

Taidan mennä pelamaan, kihi. :>>


Kyllä itse olen ainakin bongaillut Persona 3:sta ihan hyvin kaupoista ihan jostain stockmanniltakin, joten kaipa sitä löytyy.
Eipä kuule löytynyt. :D Kiersin kaikki keskustan kaupat, oikein kilometrisäteellä, mutta kumma kyllä ei missään kaupassa löytynyt. Ainoa paikka jonka hyllyssä oli peräti kaksi kappaletta oli yltiökallis Sokos, jossa peli oli 45euroa. Kumma juttu.

[Ze Shoopuf]

Muut hahmot ovat osoittautuneet ihan viisaiksi tähän mennessä, ajattelin että minulla menisi hermot kun ne taidokkaasti siellä tekisivät mitä sattuu milloinkin, mutta hyvin on tähän saakka mennyt.
Odota vain, kun hahmot saavat lisää kykyjä, joilla tehdä tuhojaan. Huomaat, että tyyppi tekee Matarundan (huonontaa vihun hyökkäystä), vaikka parantaminen olisi aika hemmetin paikallaan. Ideuutti. Tai heittää Medicinen itseensä, vaikka pitäisi hyökätä!


Ainoa sellainen suurempi ongelmainen on ollut se, että löytyykö tuolta Tartamikäliessä päämäärää? Tulee osittain sellainen olo, että tässä sitä juostaan päämäärättömästi ja yritetään vain päästä ylemmäs - kuten FFX-2:n Via Infinotassa.
Tartarus. =P Ja on päämäärä, mutta se selviää vasta myöhemmin.
...Tavallaan.

Mutjoo, tammikuun puoltaväliä painetaan. Reaperin olen kahdesti yrittänyt tappaa ja viime kerralla pääsin pirun lähelle! Yksi Ragnarok, niin olisi henki luultavasti lähtenyt, mutta se homo päättikin tehdä Megidolan. Prkl. Sinne meni puoli tuntia. No, yritän uudelleen paremmilla varusteilla ja itemeillä. Eiköhän se kohta tipu! =P

Mutjoo, loppu lähenee. Kai. Sain jo Satanin, se on aika kiva. Hohoho. Messiah pitäisi kans hommata jostain. Ja Lucifer.

Edelleen pidän pelistä. Sain tosin kuulla, että se tahmaa (50 Hz) ja latausajat on pitkät (joku homo pelaa kovolta), muttei se minua haittaa! Selkeästikään.

Kohta läpi! Enää pieksen Reaperin ja odotan Isoa Pahaa Loppupomoa. Jep.

//Olen laiska, joten editoin.

No, nyt on peli läpi. Sain tapettua sen raiskaajan (neljännellä yrittämällä -.-) ja sen jälkeen loppupomo olikin aika nakki. Kyllä siinä kestoa siltikin oli, muttei se vaikeuksia tuottanut. Tylsä tappelu.

Loppu oli aika mielenkiintoinen. Jep.

[Amira]

Spoilereita, älkää lukeko. Hui.


Odota vain, kun hahmot saavat lisää kykyjä, joilla tehdä tuhojaan. Huomaat, että tyyppi tekee Matarundan (huonontaa vihun hyökkäystä), vaikka parantaminen olisi aika hemmetin paikallaan. Ideuutti. Tai heittää Medicinen itseensä, vaikka pitäisi hyökätä!
No nyt sain kokea tämänkin. :'< Joku hirmubossi tuolla Tartaruksessa, joka meni ensin todella helposti - kuolema kuitenkin koitti kun jatkoin ylempiin kerroksiin ja kun piti alusta aloittaa niin kaikki tein samalla tyylillä, mutta hahmot olivat päättäneet, että on tärkeämpää joko "odottaa" tai parantaa kuin hyökätä. O_o Hermot oli mennä. Ja sitten seuraavalla yrittämällä taas meni kuin tuulta vain. Pöh. Kyllä se kuitenkin aika näpsäkästi on hoitunut jos muistaa vaihdella käskyjä, joita muille hahmoille on antanut.

Olen vähän ylikäyttänyt tuota mahdollisuutta, jolla voi laittaa hahmot kaikki tutkimaan Tartaruksen kerroksia yksinään. Se on kovin kätevä ja iloisesti yllätti toimivuudellaan. Ei tarvitse aina mekaanisesti samoja käytäviä juosa läpi, kun osa hahmoista tutkii ja ilmoittaa löydöistään hirmu tehokkaasti ja aina voi tarvittaessa pyytää apua taisteluihinkin. Ihan mahti, täytyy sanoa.

Pakko hehkuttaa näistä ihanista hahmoista kuitenkin. Persoonallisuudet loistavat ihanasti ihan pikku kommenteista saakka ja tekevät hahmoista todella kiinnostavia. Olen ihan in löv. Koromaru on liian lutunen ollakseen totta. :D Aigis on myös jotain... uutta. Pelästytti minut kun hyppäsi sieltä yllättäen kädet ojossa halimaan ja hänenkin robomaista ääntään on kovin hauska kuunnella. Se on vaan harmi, kun kovin samaan syssyyn tuli nuo (oletettavasti viimeiset) kaksi hahmoa, jotka eivät minun kohdallani nyt oikein ole päässeet mukaan äksöniin, kun vasta tässä vaiheessa päättivät yllättää. Sosiaalisointi on kovin hauska hoitaa vaikka yhdessä vaiheessa luulin ettei mikään voi niitä oikeasti pilata ja tulos olikin se, että puoli peliä sain kokea erään hahmon vihan niskakarvoissani, kun menin hänet törkeästi sysäämään sivuun, kun tyttöjen iskeminen oli jännempää. Heha, tää on hauskaa.

[Enkuli]

Läpi on. Mittari sanoi 72h 39min, eli varsin pitkä peli tosiaankin kyseessä enkä tosiaan edes pelannut mitenkään erityisen hitaasti, mutta toki jotain juttuja olis voinu vetää nopeamminkin. Lopputaistelu oli kyllä aika pitkästyttävä ja kiitos paskan tuurin sain jauhaa sitä todella kauan. Mikään ei ole mukavampaa kuin charmissa oleva kaveri joka parantaa pomon täysiin kun se on kuolemaisillaan -_-;

Pelimekaniikkaa yms olen jo kommentoinutkin, joten mennäänpä hiukan juonen puolelle. Kirjoitetaan kokonaan spoilerlootaan, läpipelanneet lukekoot, muut jättävät väliin.

Juoni oli oikeastaan aika käänteetön, sillä yli puolet pelistä meni vain niitä kahtatoista varjoa jahdatessa eikä siinä tapahtunut niin suuria käänteitä kuin olisin toivonut, ja muutenkin juonessa olisi tältä osin voinut olla enemmän vivahteita. Kaikki ylimääräiset tapahtumat jotka loivat ryhmähenkeä olivat sen sijaan todella mukavia ja niitä olisi voinut ihan huoletta olla lisääkin vaikka tämä olisikin sitten peliä pidentänyt. Peli on kuitenkin jo valmiiksi niin mammutti, että muutama tunti lisää ei olisi haitannut. Juoni kohensi kummasti loppua kohti, joskin olin vähän pettynyt tavallaan siihen käänteeseen jossa Ikutsuki osoittautua petturiksi. Ryoji taas oli ihan hyvin mietitty juttu, mutta vähän turhan arvattavissa sekä liian lyhytaikainen tuttavuus. Pidin ylipäätään siitä, että päähahmosta oli tehty kunnolla voimakas olento ja tämä oli vieläpä selitetty hyvin.

Loppu olikin sitten puhdasta namia, sillä päätös oli mukavan eeppinen ja siinä oli aitoa fiilistä kunnolla. Päähahmon sisäinen voimakin nousi hienosti esiin ja Igorin selitykset nostivat tunnelmaa tuoden samalla perinteisiä Atlus-elementtejä maailman luonnista mukaan. Mukavaa oli sekin, ettei lopputulos ollut lainkaan selvä, vaan ihan hyvin olisi voinut käydä vaikka miten. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen että kävi miten kävi, koska oikeasti tykkäsin hahmoporukasta. Siinä vaiheessa kun kaikkien muisti palasi niin olin ihan mahtavissa fiiliksissä. Ja kerrankin loppuun oli panostettu kunnolla. Pelasin luonnollisesti sen lopun jossa päätettiin tappaa Nyx, joten toisesta lopusta en tiedä, mutta veikkaan että se ei ole kauhean iloinen.

Strega ja se kultti olivat vähän so-so, molemmista olisi pitänyt ottaa enemmän irti juonessa.

Social link -systeemiin olen lopulta hieman pettynyt, vaikka se onkin todella loistava ideana. Tämä menee nyt spoilerilootaan, vaikka ei olisi tarpeenkaan välttämättä. Hämmentävää ja vähän tyhmää on se, että tytsit kyllä alkavat vihaamaan päähahmoa jos deittailet muita tytsejä samaan aikaan, mutta jos yhden tytsin kanssa linkki on täysissä niin seuraavaa voi iskeä huoletta. Mikä nyt on vaan vähän tyhmää kun on ensin vannottu ikuista rakkautta. Tosin itse en moiseen sortunut, sillä en vaan pystynyt pettämään Yukaria. Ehkä näihin linkkeihin olisi voinut laittaa kaksi polkua, toinen deittailuun ja toinen normaaliin ystävystymiseen. Enempää ei olisi tarvinnut oikeastaan tehdä asian korjaamiseksi. Linkeissä ei kaiketi ole muutenkaan haarautumisia, jotka olisivat kieltämättä tuoneet niihin lisää mielenkiintoa.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että Persona 3 nousee itselläni sinne jrpg-kärkikastiin. Täydellinen se ei ole, sillä välillä homma on hiukan puuduttavaa ja juoni etenee Atlusmaisen hitaasti ja laiskalla rytmillä. Joiltain osin Fes-versio parantanee elämystä entisestään, joten odottelenkin sen PA-julkaisua jo kuola suupielistä valuen. Want!

Erityisesti P3 on malliesimerkki siitä miten hahmoista tehdään mielenkiintoisia sekä siitä, miten pelaaja saadaan pienellä näennäisvapaudella sopeutumaan varsin hyvin päähahmon saappaisiin. Varsin mukavaa, että pelissä tosiaankin tehdään selkeämpi ero pelaajahahmon ja muiden ryhmässä olevien välille useilla tehokeinoilla. Parantaa immersiota. Aivan loistavaa miten hahmojen draamakaaret todella kehittyivät pelin alun ja lopun välillä samalla kun tulivat niin tutuiksi, että pystyi vain myhäilemään aina kun ne käyttäytyivät oikein itselleen tyypillisesti. Alun idiootti-stupeikin kehittyi lopulta suosikkieni joukkoon, vaikka taistelussa on käyttänytkään kun jätin sen alussa kehitysringin ulkopuolelle. Yukari on silti ihan ykkönen. Luv.

Nyt loputkin foorumilaiset pelaamaan tätä.

[Enkuli]

Fesfesfesfesfesfesfesfesfes !

Tuplaposti mutta sohvat.

Tilasin preorderina ja aloitin sen nyt, kun oli hetki sitten vielä muuta pelattavaa (Lucifer's Call hardilla). Päätin aloittaa uudella sisällöllä eli The Answer chapterilla, jossa on siis vaivaisesti 30h lisää pelattavaa, päähahmona Aigis. Tapahtumat sijoittuvat noin kuukauden P3:n lopun jälkeen. Meininki on tutun oloista kas kummaa, eli satunnaisgeneroitua luolastoa ravataan eteenpäin ja välillä ihmetellään juonipätkiä. Deittailut yms on jätetty pois tästä lisäristä, joten sisältö on vähän ohkaisempaa. Pelimekaniikka kuitenkin potkii edelleen täysillä ja juoni vaikuttaa kiinnostavalta, mikä on varsin hyvä saavutus käytännössä täysin ilmaiselle ja ylimääräiselle lisärille. Spoilereita, tosin kaikki tämä selviää pelin 40-minuuttisesta(!) introsta.

Noin viiden minuutin sisään selviää mm. se, että P3:n päähahmo on poistunut dramaattisesti, eli nukahtanut lopullisesti. Nukahti, ei herännyt. Uusi tilanne lähtee liikkeelle, kun P3:sta tutut hahmot viettävät viimeistä iltaa asuntolassaan ennen sen sulkemista. Keskiyöllä tapahtuu jotain, mutta se ei olekaan Dark Hour, vaan jonkinlainen aikahyppäys, jonka takia sama päivä toistuu uudestaan ja uudestaan. Paikalle pamahtaa Metis, joka sanoo olevansa Aigiksen sisko ja tulleensa suojelemaan tätä. Metis on coolin näköinen ja huitoo kirveellä. What's not to love?

Uusi luolasto on nimeltään Abyss of Time, mutta siitä ei sitten tiedetäkään sen enempää tällä hetkellä.

Luolastoissa siis juostaan lisää ja jos se alkoi tympiä jo peruspelissä, niin voi olla ettei The Answeria jaksa edes pelata. Itse tykkäilen, ja satunnaisgeneroitujen luolastojen hyvänä puolena on se, että niitä voi halutessaan juosta hyvinkin nopeasti läpi. Seinät ovat pääosin hienomman näköisiä kuin P3:ssa, ja niitä on kaiketi enemmän erilaisia. Yay? Hahmot aloittavat tasolta 25, mutta Personien kyvyt ovat palautuneet alkutasoille , mutta jokaisella on se kehittyneempi persona käytössä ja Aigis oppii P3:n päähahmon kyvyn vaihtaa personia.

Toisesta puolesta eli rikastetusta pääpelistä en osaa sanoa vielä mitään, mutta aion kyllä aloittaa sen heti The Answerin perään. Uudet ominaisuudet kuulostavat kivoilta ja vapaa-ajan viettoon on tullut lisää vaihtoehtoja.

Hupaisasti P3F maksaa (jenkeissä) vähemmän kuin P3, koska siinä ei ole soundtrackia / artbookia. Jos siis omistat modatun ps2:n tai pystyt muuten pelaamaan importeja, niin P3F kannattaa ehdottomasti hankkia mieluummin kuin P3. Jos täällä on lisäkseni muita HDloaderin käyttäjiä niin todettakoon, että ainakin toistaiseksi on pelittänyt yhtä hyvin kuin perus-P3.

Raportoidaan lisää kunhan ehditään.

[Shan]

Saako tuota FESin PAL-versiota tilattua jostain? Modattua PS2:sta ei satu olemaan taskussa. Vai onko peli ihan laajalti suomessakin kaupoissa? Yritin googletella, ja valmistajankin sivulta pääsi vain Amazoniin, josta kai ei saa kuin US-versiota?

[Enkuli]

Fesistä ei ole pal-versiota. Eikä varmaan tulekaan.

[Ananaz]

Fesistä ei ole pal-versiota. Eikä varmaan tulekaan.
Tulee sittenkin. :) Koei ilmoitti tuovansa FESin euroopaan lokakuun 17. päivä. Ihan jees ettei ole vielä tullut tuota normipainosta hankittua, vaikka eipä mulla tällä hetkellä mitään millä sitä pelaisin olisikaan.

http://www.koei.com/community/index.php?topic=8930.0

[mogmi]

En tiedä onko tämä oikea paikka kysymykselle, mutta. Olen siis jäänyt jumiin Fortune ja Strength kaksikkoon täydenkuun aikaan. Apu olisi tarpeen, sillä pelaan Easy modella, mutta taistelu ei luonnistu millään. Mitä hahmoja pitäisi käyttää? Entä Personia? Entä minkä levelisiä hahmojen kannattaisi olla? Olen tällä hetkellä tallentanut edelliselle päivälle Tartaruksessa, joten vähän voin vielä nostaa leveleitä. Kaikki apu kelpaa!

[josu]

Koei ilmoitti tuovansa FESin euroopaan lokakuun 17. päivä.Näinhän se on, juhlat jatkuvat 17/10/08 ja ainakin Play.comista FESsin voi ennakkotilata alle 26€:lla. Ei paha hinta, jos sanoisin. Henk.koht ainakin tuolla hinnalla himottaa ja paljon, mutta saa nähdä retkahdanko ostamaan kun kerta normiversiota ei tullut hankittua vaikka poltteli yhtä lailla.

[auron992]

Pääseekö tota Mitsuroa mitenkään deittailemaan? Ite oon nyt syyskuussa ja statsit maksimilla, mut tyttö ei vieläkään suostu lähtemään koulun jälkeen yhdessä minun kanssani. :(

[Dorianthem]

Pääseekö tota Mitsuroa mitenkään deittailemaan? Ite oon nyt syyskuussa ja statsit maksimilla, mut tyttö ei vieläkään suostu lähtemään koulun jälkeen yhdessä minun kanssani. :(

Kyllähän tuo onnistuu, mutta joudut odottamaan tiettyyn pisteeseen peliä, että tämä onnistuu. Jos haluat tarkan tiedon niin kannattaa etsiä se vaikka Gamefaqsista.

Itse olen nyt joulukuussa menossa ja olen tykännyt erittäin paljon tuosta pelistä. Pidän ajatuksesta, että asioihin voi vaikuttaa ja persoonallisuutta muokata. Vaikka kaikki tuo "vapaus" on tarkemmin ajateltuna aika vähäistä niin pidän siltikin. Mukava pelisysteemi, tuollaisia kaivattaisiin lisää.

[Tattip]

Joo, hairahduin ja ostin pelin. Aika alkutekijöissä (ekaan sinne ihme barrieriin asti sielä tornisa päässyt) ja hyvältä vaikuttanut. Vaikeusaste on kyllä suht hankala, pelaan sillä helpommalla ja silti bossit (kai ne bosseja ovat?) ovat nuijinneet partyani jo muutamaan otteeseen.
Millon niitä personoita alkaa saamaan enemmänkin?
Ja sitten vielä alkoi mietityttämään, että olen kaksi kertaa nähnyt kultaisen vihun, joka ei hyökännyt minuun kun näin sen vaan lähti pakoon... Mikäs se on?

[Ze Shoopuf]

Joo, hairahduin ja ostin pelin. Aika alkutekijöissä (ekaan sinne ihme barrieriin asti sielä tornisa päässyt) ja hyvältä vaikuttanut. Vaikeusaste on kyllä suht hankala, pelaan sillä helpommalla ja silti bossit (kai ne bosseja ovat?) ovat nuijinneet partyani jo muutamaan otteeseen.
Millon niitä personoita alkaa saamaan enemmänkin?
Ja sitten vielä alkoi mietityttämään, että olen kaksi kertaa nähnyt kultaisen vihun, joka ei hyökännyt minuun kun näin sen vaan lähti pakoon... Mikäs se on?
Niin, SMT-peleissä on tämä vaikeusaste kohdillaan. =P Kannattaa käyttää hyväkseen taistelusysteemin tuomia etuja, weaknesseja, reilusti hyödykseen. Personiahan saa koko ajan niistä korteista ja niistä voi fuusioida lisää. Alku nyt taitaa olla vähän kankea.

Kultainen örmö on se käsi. Jos olet ottanut Elizabethilta tämän tehtävän vastaan, tiedät, mistä puhun. Se on tosiaan vihollinen, jonka Elizabeth haluaa sinun tappavan ja tuovan siitä tippuneen tavaran.

[Samuli]

Vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Toi oikee aika jotenkin miellyttää, samoin koulunkäynti pelissä. Saatta olla että uhraan setelin tai pari kyseiseen peliin, jo tämän tietoiskun annilla. Pitääpi seurata tilannetta. ->