Azu
19.2.2008, 5:40:14
Tällä kertaa käsittelyssäni on DS:n parhaat pelit l. Ace Attorneyt (aka Gyakuten Saiban Japanissa). Jos joku tietämätön ei tunne kyseistä pelisarjaa, niin tässäpä sivistävä info-paketti.
Pohjimmiltaan Ace Attorney -pelit ovat osoita & klikkaa tyylisiä seikkailupelejä, jotka sekoittavat yhteen etsiväpeliä ja oikeussalidraamaa. Ne kehitettiin alun perin GBA:lle, mutta Capcom on julkaissut niistä DS-painokset, jotka on kaikkien onneksi saatu myös Japanin ulkopuolelle. Pelaaminen jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen osioon. Aluksi tapausta tutkitaan oikeustalon ulkopuolella. Pelaajan tehtävänä on jututtaa murhan tapahtumapaikalla tai lähistöllä olleita henkilöitä sekä kerätä todistusaineistoa tutkimalla ympäristöt tarkkaan tapaukseen liittyvien esineiden toivossa.
Kun kaikki tarvittava aineisto on kerätty kasaan, on aika siirtyä oikeussaliin ja yrittää todistaa oma asiakas syyttömäksi. Tässä osiossa kuunnellaan syyttäjän kutsumia todistajia ja sen jälkeen revitään valheelliset lausunnot riekaleiksi. Tehtävänä on tutkia todistajien lausuntoja, puristaa tarvittaessa lisää tietoa näiden väitöksistä ja sitten verrata väitteitä todistusaineistoon, etsien niiden väliltä ristiriitoja. Kun luulee tietävänsä mikä lausunnoissa mättää, voi esittää todisteita niiden kumoamiseksi. Jottei peli olisi liian helppo, pelaajalla on rajattu määrä mahdollisuuksia kämmeihin, joten pelaajalla ei ole varaa käydä todistajanlausuntoa läpi pala palalta ja esittää kaikkia todisteita jokaisen kohdalla.
Mikä siis tekee näistä peleistä niin hyviä? Pelillisesti näissä on Justice For All'a lukuun ottamatta lähes täydelliset puzzlet, jotka eivät ole lähes ikinä epäloogisia tai epäreiluja, mutta ne ovat kuitenkin haastavia. Tämän lisäksi ne tarjoavat erinomaisen kaikkien pelien läpi jatkuvan juonijatkumon, persoonallisia hahmoja, joita rakastaa ja (tarvittaessa) inhoaa, sekä enemmän tai vähemmän loistavan OST:n. Pituuttakin löytyy sopivasti, yhden jutun kestäessä mitä tahansa yhdestä tunnista vajaaseen kymmeneen, sarjan pelien kestäessä kokonaisuudessaan 15-25 tuntia, riippuen siitä kuinka hyvin osaa ratkoa juttuja.
Jos nyt jotain pitäisi kritisoida, niin nämä pelit ovat suoraviivaisia kokemuksia ilman sen suurempia mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen. Jotkut väittävät ettei uudelleenpelattavuusarvoa pahemmin löydy, mutta samalla tapaa kuin hyvän kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan, ainakin minä olen huomannut palaavani näiden pelien pariin kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Olen pelannut ensimmäisen läpi jo neljä kertaa, toisen osan kolme ja kolmannen kaksi. Aina kun näitä alkaa ajatella vähänkään enemmän (kuten nyt kun kirjoitan tätä), näitä alkaa tehdä mieli pelata (Grav voisit jo palauttaa JFA:n ja T&T:n ;) ). Monien Capcomin sarjojen tapaan näistä ei löydy mitenkään hirveästi muutoksia, vaan ne ovat peli pelin jälkeen suht samanlaisia kokemuksia. Tämä saattaa häiritä joitain enemmän kuin toisia. Toista ja kolmatta osaa voisi myös kritisoida siitä etteivät ne tarjoa mitään DS-lisiä, vaan ne ovat vain nopeita käännöksiä GBA-peleistä. Minua nuo eivät ole häirinneet ensimmäisen kolmen osan aikana, katsotaan uudemman kerran sitten kun Capcom julkaisee 30. Ace Attorneyn.
Alla oleva teksti sisältää jonkin verran spoilereita. En nyt sen tarkemmin selosta pelien tapahtumia, mutta kirjoitan niistä kuitenkin muutamalla lauseella.
Ace Attorney: Phoenix Wright (9.5/10)
Peli, joka aloitti kaiken. Vahva aloitus vahvalle trilogialle.
Pelaaja astuu siis Mia Feyn kouluttaman aloittavan puolustusasianajaja Phoenix Wrightin saappaisiin. Tämä on selkeä aloitusosa, jossa tutustutaan kaikkiin trilogian kannalta tärkeisiin hahmoihin, kuten Maya Feyhyn, Miles Edgeworthiin ja aina-niin-sympaattiseen etsivä Dick Gumshoen sekä pistetään monia juonikuvioita alulle (vaikkei sitä välttämättä tajuakaan kuin vasta viimeisen osan pelattuaan). Juonen kannalta Edgeworth on se hahmo, joka on tämän pelin kannalta tärkein hahmo. Mikä on muuttanut Wrightin entisen kaverin niinkin pahaksi ja elämälle katkeraksi hahmoksi, jonka väitetään väärentäneen todistajien lausuntoja, piilotelleen todisteita ja tehneen muitakin asioita saadakseen syytetyn tuomittua syylliseksi, olipa tämä syyllinen tai ei? Edgeworth muuttuu pelin edetessä kylmästä kusipäästä inhimilliseksi ihmisolennoksi, joka välittää muustakin kuin voittamisesta.
Ensimmäinen Ace Attorney on GBA -> DS-porttauksista ainut, johon on lisätty yksi DS-eksklusiivi tapaus, joka käyttää aikalailla kaikkia DS:n erityisominaisuuksia hyödyksi. Pelaaja ei vain töki tietään valikoiden, tapahtumapaikkojen & dialogin läpi, vaan kosketusnäyttöä käytetään hyödyksi muillakin tavoin. Tämän lisäksi jutun aikana puhallellaan DS:n mikkiin.
Erityismaininta menee Alexander O. Smithin erinomaiselle käännöstyölle.
Ace Attorney: Phoenix Wright - Justice For All (8.5/10)
Wright-trilogian keskimmäinen ja selkeästi heikoin osa, ainakin pelattavuudeltaan. Muutamat perustavanlaatuiset virheet melkein pilaavat peli-ilon, mutta lopulta ensimmäisestäkin osasta tuttu laatu paistaa kaikesta läpi. Ehkä näkyvin virhe on käännöksessä. Sen sijaan, että Capcom olisi jälleen käyttänyt Alexander O. Smithin erinomaisia käännöspalveluita, Iso-C päätti käyttää firman sisäisiä kääntäjiä. Tämä johti huonoihin vitseihin ja lukemattomiin kirjoitusvirheisiin. Ensimmäisestä osasta tuttu loistava ja sujuvasti virtaava dialogi loistaa poissaolollaan. Vaikka keskinkertainen käännös on se helpoiten havaittavin virhe, se ei ole pahin. Epätoivoa aiheuttavat lähinnä helvetillisen vaikeat oikeussalijutut etenkin pelin loppupuolella. Monessa kohtaa haettu ratkaisu pulmaan on niin kaukaa haettu ja epäselvä, että niiden miettiminen lähinnä turhauttaa eikä viihdytä niin kuin haastavan puzzlen pitäisi.
Juoni jatkaa noin vuosi edellisen pelin tapahtumien jälkeen. Ensimmäisen tapauksen alussa Phoenix Wright menettää muistinsa saadessaan kovan iskun päähän, jotta pelisarjaan tutustumattomat saataisiin sisään pelin salaisuuksiin tutoriaalimaisen ensimmäisen tehtävän aikana. Toisen osan tapauksiin lukeutuu sirkustaikurin, näyttelijän ja toista kertaa Maya Feyn puolustaminen oikeudessa murhista, joita he eivät ole kaiken järjen mukaan suorittaneet.
Läpi pelien kulkevissa juonikuvioissa Justice For All jatkaa Feyn sukuun syventymistä ja Edgeworthin matkaa paremmaksi asianajajaksi. Pelin jutut tuntuvat liittyvän tavalla tai toisella Edgeworthiin ja tapausten yhteydessä selviää myös paljon Feyn suvusta ja siitä, kuinka kaikki ei ole aivan niin hyvin kuin voisi luulla. Kaiken kaikkiaan kolmanteen osaan jätetään kuitenkin vielä runsaasti selvitettävää.
Pelattavuudeltaan JFA on hyvin samankaltainen kuin aikaisempi osa, mutta se lisää pelin etsiväosioon minipelin, joka on eräänlainen lite-versio oikeussalin pelimekaniikasta. Näissä osioissa pyritään avaamaan psyykelukkoja, jotka Wright havaitsee Magatama-helyn avulla, kun todistajilla tai muuten vain juttuun liittyvät henkilöt yrittävät salata jotain. Psyykelukot saa auki, kun pystyy päättelemään tarpeeksi siitä, mitä henkilöt yrittävät salata, minkä jälkeen nämä paljastavat viimeisetkin tiedonrippeet salaisuuksistaan.
Ace Attorney: Phoenix Wright - Trials & Tribulations (10-/10)
Trilogian päätösluku. Juonellisesti paras, käännökseltään parempi kuin 2. osa, huonompi kuin 1. ja pelattavuudeltaan niin täydellinen kuin nämä voivat olla ilman suuria muutoksia. Eeppinen päätös, jossa kaikki vapaat juoninauhaset sidotaan viimein yhteen.
Koska uusien pelaajien pelaamiseen sisäänpääsemistä haluttiin edelleen helpottaa tämänkin pelin alussa, peli alkaa oikeusjutulla, jossa ohjataan hahmoa, joka on täys nyyppä puolustushommissa. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan menetä muistiaan, vaan pelaaja saa kokea aikaisemmista peleistä tutun Mia Feyn ensimmäisen katastrofaalisen oikeusjutun. Tässä pelissä melkein kaikki tapaukset ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta ja aikaisempienkin pelien tapahtumat liittyvät moneen asiaan. Monet juonikuviot, jotka saivat alun jo ensimmäisessä pelissä, saatetaan vihdoin ja viimein päätökseen.
Kolmannen osan ainut pelillinen uudistus aikaisimpiin osiin verrattuna on lähinnä se, että oikeusjutuissa on pelattavana eri hahmoja, eikä niitä ratkota vain Phoenix Wrightilla, olipa sitten kyseessä menneisyyden juttujen ratkominen tai avun saaminen yllättäviltä ihmisiltä. Trials & Tribulationsissa pelataan yllättävänkin paljon muilla kuin Phoenix Wrightilla (yhteensä kolmessa jutussa).
Vaikka 3. osa ei esitä mitään suuria uudistuksia, se hioo kaiken huippuunsa. Tästä on vaikea parantaa.
Ace Attorney Apollo Justice (??/10)
Ace Attorney -pelisarjan ensimmäinen osa, joka on tehty varta vasten DS:lle. Tätä ei olla vielä julkaistu länsimaissa (julkaisupäivä on itseasiassa tänään P-A:ssa, miksi kirjoitankin tätä juttua), joten syvempi analyysi on jätettävä myöhemmälle (tarkalleen ottaen kun ennakkotilaamani jenkki-kopio tipahtaa postiluukusta parin viikon sisällä).
Pelin lähtöasetelma on hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä Wrightin tähdittämässä pelissä. Ohjaat n00b-puolustusasianajajaa nimeltään Apollo Justice, joka on pelin alussa ottamassa vastaan ensimmäistä (murha)tapaustaan. Kaikki todistusaineisto on jo kerätty valmiiksi ja pelaajan tehtäväksi jää vain ottaa selkoa tapahtumista. Ensimmäisessä tapauksessa asianomaista syytetään pokeripartnerin murhaamisesta pienessä suljetussa huoneessa, jossa ei ollut ketään muita. Vaikka Phoenix ei ole pelattavana hahmona, tämä on kuulemma hyvinkin keskeisessä osassa juonen kannalta. Seitsemän vuotta Trials & Tribulationsin jälkeen sijoittuva Apollo Justice paljastaa heti ensimmäisen jutun aikana Phoenix Wrightin, joka ei ole enää entisensä. Mikä on saanut aikaan sen, että ennen niin energinen ja rehellinen Phoenix on muuttunut niin radikaalisti kuluneen seitsemän vuoden aikana?
Pelimekaniikka on tietysti kokenut joitain muutoksia, koska Feyn suku ei ole enää olennainen osa peliä. Psykeelukot ovat poissa ja tilalle on tuotu Apollon erinomainen kyky huomata pieniä yksityiskohtia ihmisten valehdellessa. Systeemi toimii siten, että pelaaja saa zoomattua kameran lähelle todistajia. Tällöin voi tutkia heidän liikkeitään, kun he antavat lausuntojaan. Apollo on erityisen hyvä huomaamaan hermostuneita nytkähdyksiä ja liikkeitä, joita todistajat tekevät valehdellessaan. Jos tällaisen huomaa, todistajia voi painostaa antamaan lisää tietoa.
Psyykelukon korvaamisen lisäksi tarjolla on myös mahdollisuus uudelleenlavastaa murhatapahtuma, jotta murhasta saisi paremman kuvan. Tämän lisäksi tietysti monet ensimmäisen Ace Attorneyn extra-tapauksesta tutut DS-kikat on tuotu Apollo Justiceen ja se esittää myös monia uusia ominaisuuksia.
Kuten jo jossain triidissä kerroin, niin Apollo Justicesta löytyy englanninkielinen flash-pohjainen PC-demo, jota voi testata vaikkapa täällä:
http://www.gamesarefun.com/news.php?newsid=8554
Jos kaiken ylläolevan tiivistäisi jotenkin, niin sitten näin: Jos omistat DS:n etkä ole pelannut näitä pelejä, toivon että DeeÄssäsi räjähtää. Mieluiten kun se on taskussasi. On suorastaan pyhänhäväistys, jos on ostanut "erilaisuutta" painottavan DS:n eikä kuitenkaan tue näinkään loistavia pelejä.
Parasta parhautta parhauden saralla.
Syvempää analysointia yksittäisistä peleistä tällaisen pintapuolisen raapaisun sijaan tulee ehkä joskus myöhemmin, katsoo ny miten näistä syntyy jutustelua...
Pohjimmiltaan Ace Attorney -pelit ovat osoita & klikkaa tyylisiä seikkailupelejä, jotka sekoittavat yhteen etsiväpeliä ja oikeussalidraamaa. Ne kehitettiin alun perin GBA:lle, mutta Capcom on julkaissut niistä DS-painokset, jotka on kaikkien onneksi saatu myös Japanin ulkopuolelle. Pelaaminen jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen osioon. Aluksi tapausta tutkitaan oikeustalon ulkopuolella. Pelaajan tehtävänä on jututtaa murhan tapahtumapaikalla tai lähistöllä olleita henkilöitä sekä kerätä todistusaineistoa tutkimalla ympäristöt tarkkaan tapaukseen liittyvien esineiden toivossa.
Kun kaikki tarvittava aineisto on kerätty kasaan, on aika siirtyä oikeussaliin ja yrittää todistaa oma asiakas syyttömäksi. Tässä osiossa kuunnellaan syyttäjän kutsumia todistajia ja sen jälkeen revitään valheelliset lausunnot riekaleiksi. Tehtävänä on tutkia todistajien lausuntoja, puristaa tarvittaessa lisää tietoa näiden väitöksistä ja sitten verrata väitteitä todistusaineistoon, etsien niiden väliltä ristiriitoja. Kun luulee tietävänsä mikä lausunnoissa mättää, voi esittää todisteita niiden kumoamiseksi. Jottei peli olisi liian helppo, pelaajalla on rajattu määrä mahdollisuuksia kämmeihin, joten pelaajalla ei ole varaa käydä todistajanlausuntoa läpi pala palalta ja esittää kaikkia todisteita jokaisen kohdalla.
Mikä siis tekee näistä peleistä niin hyviä? Pelillisesti näissä on Justice For All'a lukuun ottamatta lähes täydelliset puzzlet, jotka eivät ole lähes ikinä epäloogisia tai epäreiluja, mutta ne ovat kuitenkin haastavia. Tämän lisäksi ne tarjoavat erinomaisen kaikkien pelien läpi jatkuvan juonijatkumon, persoonallisia hahmoja, joita rakastaa ja (tarvittaessa) inhoaa, sekä enemmän tai vähemmän loistavan OST:n. Pituuttakin löytyy sopivasti, yhden jutun kestäessä mitä tahansa yhdestä tunnista vajaaseen kymmeneen, sarjan pelien kestäessä kokonaisuudessaan 15-25 tuntia, riippuen siitä kuinka hyvin osaa ratkoa juttuja.
Jos nyt jotain pitäisi kritisoida, niin nämä pelit ovat suoraviivaisia kokemuksia ilman sen suurempia mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen. Jotkut väittävät ettei uudelleenpelattavuusarvoa pahemmin löydy, mutta samalla tapaa kuin hyvän kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan, ainakin minä olen huomannut palaavani näiden pelien pariin kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Olen pelannut ensimmäisen läpi jo neljä kertaa, toisen osan kolme ja kolmannen kaksi. Aina kun näitä alkaa ajatella vähänkään enemmän (kuten nyt kun kirjoitan tätä), näitä alkaa tehdä mieli pelata (Grav voisit jo palauttaa JFA:n ja T&T:n ;) ). Monien Capcomin sarjojen tapaan näistä ei löydy mitenkään hirveästi muutoksia, vaan ne ovat peli pelin jälkeen suht samanlaisia kokemuksia. Tämä saattaa häiritä joitain enemmän kuin toisia. Toista ja kolmatta osaa voisi myös kritisoida siitä etteivät ne tarjoa mitään DS-lisiä, vaan ne ovat vain nopeita käännöksiä GBA-peleistä. Minua nuo eivät ole häirinneet ensimmäisen kolmen osan aikana, katsotaan uudemman kerran sitten kun Capcom julkaisee 30. Ace Attorneyn.
Alla oleva teksti sisältää jonkin verran spoilereita. En nyt sen tarkemmin selosta pelien tapahtumia, mutta kirjoitan niistä kuitenkin muutamalla lauseella.
Ace Attorney: Phoenix Wright (9.5/10)
Peli, joka aloitti kaiken. Vahva aloitus vahvalle trilogialle.
Pelaaja astuu siis Mia Feyn kouluttaman aloittavan puolustusasianajaja Phoenix Wrightin saappaisiin. Tämä on selkeä aloitusosa, jossa tutustutaan kaikkiin trilogian kannalta tärkeisiin hahmoihin, kuten Maya Feyhyn, Miles Edgeworthiin ja aina-niin-sympaattiseen etsivä Dick Gumshoen sekä pistetään monia juonikuvioita alulle (vaikkei sitä välttämättä tajuakaan kuin vasta viimeisen osan pelattuaan). Juonen kannalta Edgeworth on se hahmo, joka on tämän pelin kannalta tärkein hahmo. Mikä on muuttanut Wrightin entisen kaverin niinkin pahaksi ja elämälle katkeraksi hahmoksi, jonka väitetään väärentäneen todistajien lausuntoja, piilotelleen todisteita ja tehneen muitakin asioita saadakseen syytetyn tuomittua syylliseksi, olipa tämä syyllinen tai ei? Edgeworth muuttuu pelin edetessä kylmästä kusipäästä inhimilliseksi ihmisolennoksi, joka välittää muustakin kuin voittamisesta.
Ensimmäinen Ace Attorney on GBA -> DS-porttauksista ainut, johon on lisätty yksi DS-eksklusiivi tapaus, joka käyttää aikalailla kaikkia DS:n erityisominaisuuksia hyödyksi. Pelaaja ei vain töki tietään valikoiden, tapahtumapaikkojen & dialogin läpi, vaan kosketusnäyttöä käytetään hyödyksi muillakin tavoin. Tämän lisäksi jutun aikana puhallellaan DS:n mikkiin.
Erityismaininta menee Alexander O. Smithin erinomaiselle käännöstyölle.
Ace Attorney: Phoenix Wright - Justice For All (8.5/10)
Wright-trilogian keskimmäinen ja selkeästi heikoin osa, ainakin pelattavuudeltaan. Muutamat perustavanlaatuiset virheet melkein pilaavat peli-ilon, mutta lopulta ensimmäisestäkin osasta tuttu laatu paistaa kaikesta läpi. Ehkä näkyvin virhe on käännöksessä. Sen sijaan, että Capcom olisi jälleen käyttänyt Alexander O. Smithin erinomaisia käännöspalveluita, Iso-C päätti käyttää firman sisäisiä kääntäjiä. Tämä johti huonoihin vitseihin ja lukemattomiin kirjoitusvirheisiin. Ensimmäisestä osasta tuttu loistava ja sujuvasti virtaava dialogi loistaa poissaolollaan. Vaikka keskinkertainen käännös on se helpoiten havaittavin virhe, se ei ole pahin. Epätoivoa aiheuttavat lähinnä helvetillisen vaikeat oikeussalijutut etenkin pelin loppupuolella. Monessa kohtaa haettu ratkaisu pulmaan on niin kaukaa haettu ja epäselvä, että niiden miettiminen lähinnä turhauttaa eikä viihdytä niin kuin haastavan puzzlen pitäisi.
Juoni jatkaa noin vuosi edellisen pelin tapahtumien jälkeen. Ensimmäisen tapauksen alussa Phoenix Wright menettää muistinsa saadessaan kovan iskun päähän, jotta pelisarjaan tutustumattomat saataisiin sisään pelin salaisuuksiin tutoriaalimaisen ensimmäisen tehtävän aikana. Toisen osan tapauksiin lukeutuu sirkustaikurin, näyttelijän ja toista kertaa Maya Feyn puolustaminen oikeudessa murhista, joita he eivät ole kaiken järjen mukaan suorittaneet.
Läpi pelien kulkevissa juonikuvioissa Justice For All jatkaa Feyn sukuun syventymistä ja Edgeworthin matkaa paremmaksi asianajajaksi. Pelin jutut tuntuvat liittyvän tavalla tai toisella Edgeworthiin ja tapausten yhteydessä selviää myös paljon Feyn suvusta ja siitä, kuinka kaikki ei ole aivan niin hyvin kuin voisi luulla. Kaiken kaikkiaan kolmanteen osaan jätetään kuitenkin vielä runsaasti selvitettävää.
Pelattavuudeltaan JFA on hyvin samankaltainen kuin aikaisempi osa, mutta se lisää pelin etsiväosioon minipelin, joka on eräänlainen lite-versio oikeussalin pelimekaniikasta. Näissä osioissa pyritään avaamaan psyykelukkoja, jotka Wright havaitsee Magatama-helyn avulla, kun todistajilla tai muuten vain juttuun liittyvät henkilöt yrittävät salata jotain. Psyykelukot saa auki, kun pystyy päättelemään tarpeeksi siitä, mitä henkilöt yrittävät salata, minkä jälkeen nämä paljastavat viimeisetkin tiedonrippeet salaisuuksistaan.
Ace Attorney: Phoenix Wright - Trials & Tribulations (10-/10)
Trilogian päätösluku. Juonellisesti paras, käännökseltään parempi kuin 2. osa, huonompi kuin 1. ja pelattavuudeltaan niin täydellinen kuin nämä voivat olla ilman suuria muutoksia. Eeppinen päätös, jossa kaikki vapaat juoninauhaset sidotaan viimein yhteen.
Koska uusien pelaajien pelaamiseen sisäänpääsemistä haluttiin edelleen helpottaa tämänkin pelin alussa, peli alkaa oikeusjutulla, jossa ohjataan hahmoa, joka on täys nyyppä puolustushommissa. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan menetä muistiaan, vaan pelaaja saa kokea aikaisemmista peleistä tutun Mia Feyn ensimmäisen katastrofaalisen oikeusjutun. Tässä pelissä melkein kaikki tapaukset ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta ja aikaisempienkin pelien tapahtumat liittyvät moneen asiaan. Monet juonikuviot, jotka saivat alun jo ensimmäisessä pelissä, saatetaan vihdoin ja viimein päätökseen.
Kolmannen osan ainut pelillinen uudistus aikaisimpiin osiin verrattuna on lähinnä se, että oikeusjutuissa on pelattavana eri hahmoja, eikä niitä ratkota vain Phoenix Wrightilla, olipa sitten kyseessä menneisyyden juttujen ratkominen tai avun saaminen yllättäviltä ihmisiltä. Trials & Tribulationsissa pelataan yllättävänkin paljon muilla kuin Phoenix Wrightilla (yhteensä kolmessa jutussa).
Vaikka 3. osa ei esitä mitään suuria uudistuksia, se hioo kaiken huippuunsa. Tästä on vaikea parantaa.
Ace Attorney Apollo Justice (??/10)
Ace Attorney -pelisarjan ensimmäinen osa, joka on tehty varta vasten DS:lle. Tätä ei olla vielä julkaistu länsimaissa (julkaisupäivä on itseasiassa tänään P-A:ssa, miksi kirjoitankin tätä juttua), joten syvempi analyysi on jätettävä myöhemmälle (tarkalleen ottaen kun ennakkotilaamani jenkki-kopio tipahtaa postiluukusta parin viikon sisällä).
Pelin lähtöasetelma on hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä Wrightin tähdittämässä pelissä. Ohjaat n00b-puolustusasianajajaa nimeltään Apollo Justice, joka on pelin alussa ottamassa vastaan ensimmäistä (murha)tapaustaan. Kaikki todistusaineisto on jo kerätty valmiiksi ja pelaajan tehtäväksi jää vain ottaa selkoa tapahtumista. Ensimmäisessä tapauksessa asianomaista syytetään pokeripartnerin murhaamisesta pienessä suljetussa huoneessa, jossa ei ollut ketään muita. Vaikka Phoenix ei ole pelattavana hahmona, tämä on kuulemma hyvinkin keskeisessä osassa juonen kannalta. Seitsemän vuotta Trials & Tribulationsin jälkeen sijoittuva Apollo Justice paljastaa heti ensimmäisen jutun aikana Phoenix Wrightin, joka ei ole enää entisensä. Mikä on saanut aikaan sen, että ennen niin energinen ja rehellinen Phoenix on muuttunut niin radikaalisti kuluneen seitsemän vuoden aikana?
Pelimekaniikka on tietysti kokenut joitain muutoksia, koska Feyn suku ei ole enää olennainen osa peliä. Psykeelukot ovat poissa ja tilalle on tuotu Apollon erinomainen kyky huomata pieniä yksityiskohtia ihmisten valehdellessa. Systeemi toimii siten, että pelaaja saa zoomattua kameran lähelle todistajia. Tällöin voi tutkia heidän liikkeitään, kun he antavat lausuntojaan. Apollo on erityisen hyvä huomaamaan hermostuneita nytkähdyksiä ja liikkeitä, joita todistajat tekevät valehdellessaan. Jos tällaisen huomaa, todistajia voi painostaa antamaan lisää tietoa.
Psyykelukon korvaamisen lisäksi tarjolla on myös mahdollisuus uudelleenlavastaa murhatapahtuma, jotta murhasta saisi paremman kuvan. Tämän lisäksi tietysti monet ensimmäisen Ace Attorneyn extra-tapauksesta tutut DS-kikat on tuotu Apollo Justiceen ja se esittää myös monia uusia ominaisuuksia.
Kuten jo jossain triidissä kerroin, niin Apollo Justicesta löytyy englanninkielinen flash-pohjainen PC-demo, jota voi testata vaikkapa täällä:
http://www.gamesarefun.com/news.php?newsid=8554
Jos kaiken ylläolevan tiivistäisi jotenkin, niin sitten näin: Jos omistat DS:n etkä ole pelannut näitä pelejä, toivon että DeeÄssäsi räjähtää. Mieluiten kun se on taskussasi. On suorastaan pyhänhäväistys, jos on ostanut "erilaisuutta" painottavan DS:n eikä kuitenkaan tue näinkään loistavia pelejä.
Parasta parhautta parhauden saralla.
Syvempää analysointia yksittäisistä peleistä tällaisen pintapuolisen raapaisun sijaan tulee ehkä joskus myöhemmin, katsoo ny miten näistä syntyy jutustelua...