View Full Version : Onko järkeä Adoptoida lapsi ?
Tää oli varmaan pöljä kysymys !Mä taidan olla tosi Peelo.
En ymmärrä miksi adoptoida toisen lapsi,mitä järkeä on ottaa toisen lapsi hoidettavaksi.
Lapsi joka jätetään tuonne kaduille ja odotetaan miten siinä käy,sitten sitä hoivataan kuin omaa kuitenkin lapsi on täysin erillainen luonteeltaan.
Lapsi ylensä synnyttyä perii vain sen DNA ja monta muuta olemusta niin sitten se joku sen adoptoi ja ei ne tule toimeen.
Ok,mä olen adoptoitu ja mä olen aina vihannut vanhempiani.Helvetti mikään lapsi ei kestä sellaista jos vanhemmilla ei ole mitään samallaista olemusta.Mihin sitä sitten turvautuu? Ei kun viinaan,ei sekään vain itsemurhaan vai mikä.
Koko elämä sitten salataan ja ollaan niin kuin mitään ei olisi,kuitenkin sen tuntee että ei tämä ole oikea paikka.
Ne kärsii olen tavannut itse monia adoptoituja,jokainen kokee ahdistusta ja on turhautunut.
Miksi tehdä lapsia jos niitä ei hoida?
Miksi ottaa toisen lapsi hoidettavaksi jos lapsella ole yhtään mitään sellaista mitä itsellä?
Ne haluaa kunnia ja kehuskella lapsiaan toisille,emmä tiedä musta se aina tuntunut siltä.
No erillaisia vanhempia on toki paljon......
Entäs sitten,miten vain.....
Originally posted by Ronin
Tää oli varmaan pöljä kysymys !Mä taidan olla tosi Peelo.
Toistaiseksi ainakin olet Bomb. *virnuaa* Ei, ihan hyvä topicci tämä on, olettaen ettei ole aikaisemmin ollut.
Asiaan.
Adoptio on erittäin hyvä keino tietyissä tapauksissa. Jos eletään vakaassa parisuhteessa jossa on tarkoitus sitten viettää enemmänkin kuin ne kuusi kuukautta, mutta silti jostain syystä ei ole mahdollista saada lapsia...adoptio on se keino. Se voi merkitä näille ihmisille hyvinkin paljon - sitä se voi myös merkitä lapselle. Rakkaus lasta kohtaan - tai vanhempia - on varmasti aikalailla yhtä puhdasta ja aitoa kuin normaalissa tilanteessa. Poikkeuksia toki on molemmissa. Tunnen adoptoituja(tosin nyt tulee mieleen vain yksi) ja hän on ollut varsin onnellinen. Tämä tyttö asui Etiopiassa ja oli erittäin tyytyväinen, että pääsi Suomeen sieltä. Mitä häntä olen kuunnellut niin todellakin rakastaa adoptiovanhempiaan kuin oikeitaan, ja vieläpä kutsuu heitä äidiksi ja isäksi. Minusta siis täysin okei.
Joidenkin adoptoimis motiivit ovat kuitenkin joskus varsin arveluttavia. On kuitenkin hienoa, että halutaan adoptoida lapsi ja ehkä samalla parantaa/pelastaa hänen elämänsä. En nyt lähde tätä negatiivista puolta tarkastelemaan, kun en sen puolen asioista ihan perillä ole. Sanon vain, että hyvästä syystä adoptoiminen on hieno juttu ja minä kannatan sitä.
yksisiipi
16.9.2002, 8:08:18
Minusta adoptio on täysin järkevä ja hyväksyttävää, varsinkin jos ei voi saada omia lapsia. Eihän lapsi tietenkään olisi oikea sukulainen, mutta tärkeintähän siinä on kuinka lapsen kasvattaa ja pitää hänestä huolta kuin se, kenen jälkeläinen hän oikeasti on. Tärkeintä, että lapsi saa onnellisen elämän, oli hän sitten oma tai ei. Kaunis ajatus.
Minusta tämä kaikki on murhaa,koska lapsi ei todellisuudessa edes tiedä kuka on todellisesti kuka.
Jonkillainen loinen ja tosi katkera siis minä ajattelen näin,siksi koska minä olen katkera siitä jos omat oikea vanhemmat ei hoida omia lapsia tulee sellainen tunne en tainutkaan olla hyvä.
Olenko virheellinen jos minut adoptoidaan,koska omat eivät hyväksy tai ei halua hoitaa omaa lastaan.Minä olisin tosipettynyt jos asia olisi näin saattaa ollakin mistä tiedän kun ei kerrota.
Olen kyllä pettynyt,jos lapsi syntyy rampana tai oudon näköisenä niin nekin vain jätetään adoptoitavaksi tai tapetaan hekin ovat ihmisiä.
No onneksi edes hyvää ehkä ehkä ei,ei se valmista tietä taivaseen jos tekee jonkun hyvän työn tai mihinkään.
Sanoin jo kaiken mitä tarvitsin sanoa,ehkä joku ymmärtää.No kuitenkin...kunnia.... itserakkaita......olemattomia...kaikki tämä voisi olla jotain muuta eikä vain itseään.
ihminen....
Miksi siinä ei olisi järkeä jos vanhemmat eivät voi saada lasta. Adoptio on silloin varmaan yksi järkevimistä keinoista hankkia lapsi. Voisin kuvitella olevani vihainen jos tietäisin että minut on adoptoitu. Mutta, luutavasti olisin samaan aikaan myös todella iloinen tietäessäni että jotkut toiset ihmiset halusivat minut sen sijaan. Siinä vaiheessa DNA ei paljon merkkaisi. Ainoastaan se että on saanut vanhemmat.
Jotkut ihmiset eivät edes halua omaa lasta. Tiedän että monet adoptoisivat mielummin lapsen kuin synnyttäisivät sellaisen itse. Ymmärrän täysin...
tottakai siinä on järkeä. Saa antaa kodittomalle lapselle kodin jonka se haluaa. Tai jos ei ole itse kykenevä hankkimaan lapsia niin voi adoptoida sellaisen itelleen.
Kreifi
16.9.2002, 11:38:02
Originally posted by Ronin
Minusta tämä kaikki on murhaa,koska lapsi ei todellisuudessa edes tiedä kuka on todellisesti kuka.
Jonkillainen loinen ja tosi katkera siis minä ajattelen näin,siksi koska minä olen katkera siitä jos omat oikea vanhemmat ei hoida omia lapsia tulee sellainen tunne en tainutkaan olla hyvä.
Olenko virheellinen jos minut adoptoidaan,koska omat eivät hyväksy tai ei halua hoitaa omaa lastaan.Minä olisin tosipettynyt jos asia olisi näin saattaa ollakin mistä tiedän kun ei kerrota.
Olen kyllä pettynyt,jos lapsi syntyy rampana tai oudon näköisenä niin nekin vain jätetään adoptoitavaksi tai tapetaan hekin ovat ihmisiä.
No onneksi edes hyvää ehkä ehkä ei,ei se valmista tietä taivaseen jos tekee jonkun hyvän työn tai mihinkään.
Sanoin jo kaiken mitä tarvitsin sanoa,ehkä joku ymmärtää.No kuitenkin...kunnia.... itserakkaita......olemattomia...kaikki tämä voisi olla jotain muuta eikä vain itseään.
ihminen.... En ehdi nyt pätkiä tekstiäsi.
Sinä tosiaan kuullostat erittäin katkeralta. Normaalisti tälläiset viestit ohitan säälittävänä itsesäälinä, mutta nyt asia on hiukan eri.
Pystyn kyllä näkemään mitä ajat takaa(luulisin). Mutta jos lapsi hylätään niin syyhän ei silloin ole niiden jotka ottavat lapsen vastaan vaan niiden jotka ovat lapsen hylänneet.
En tiedä mitä olet kokenut, voin vain arvailla. En väitä, että ymmärtäisin sinua, koska en ymmärrä. Mutta, vika harvemmin on lapsessa. Yleensä se on juuri näissä ketkä hylkäävät lapsensa. Adoptio on ihan hyvä juttu, mutta se, että ihmiset hylkäävät lapsiaan heidän vikojensa(tei yleensäkkin jostakin syystä) on väärin. Joskus jonkun on kuitenkin pakko hylätä lapsensa. Se on ikävää, mutta ei sille voi mitään.
((Äh, ajatus kulje lainkaan ja kiirus pukkaa päälle.))
Juliet
16.9.2002, 11:59:56
Minusta siinä on paljonkin järkeä, varsinkin jos ei ole mahdollisuutta saada omia lapsia. Tai sitten jostain Kiinan katuojasta joku lapsi, onko se parempi jättää sinne kuin adoptoida itselleen? Yleensä adoptoitavat lapset ovat korkeintaan muutaman vuoden ikäsiä että kyllä ne siihen suomeen tottuu ja oppii sitä suomen kieltä... Suomalaisilla nyt asiat on sen verran hyvin että ei niitä lapsia laju siellä pitkin katuja, mutta jos äiti on vaikka alkoholisti ja isä joku pedofiili, niin tuskin sillä lapsella kovin hyvät oltavat on siinä perheessä. Typerää tietenkin tehdä lapsia jos ei ole niistä valmis ottamaan vastuuta...
On todella epäitsekästä adoptoida lapsi, joka ei ole omasi. On todella itsekästä ajatella, että ei halua muiden lapsia koska saahan niitä omiakin, ja että oma lapsi on aina oma lapsi, eikä adoptiolapsi sille tasolle yllä. Maailmassa on miljoonittain kodittomia lapsia (laskepas huviksesi kaikki Kiinan ja Korean kodittomat tyttölapset) jotka ansaitsevat hyvän kodin, ja maailma on menossa siihen suuntaan etten uskalla luultavasti tehdä tänne enää yhtään ylimääräistä lasta, joten adoptio on hyvin mahdollinen vaihtoehto.
Edit: ...ja luonne ei riipu geeneistä vaan ympäristötekijöistä...
Originally posted by ..:::Awna:::..
Edit: ...ja luonne ei riipu geeneistä vaan ympäristötekijöistä...
Mihinkä tämä väittämäsi mahtaa perustua jos saan udella? Omasta mielestäni kyseessä on enemmänkin perintötekijät. Ympäristö vain tulee kaupan päällisinä.
Minusta lapsen adoptoiminen on hyvä teko, koska lapsen on paljon parempi elää oikeassa kodissa kuin lastenkodissa. Vanhemmat voivat rakastaa lastaan aivan samalla tavalla kuin omaansa, eikä silloin sukulaisuudella ole paljonkaan väliä.
Se on kyllä kauheaa kun vanhemmat laittavat lapsensa lastenkotiin, jos he eivät jaksa/halua/pysty huolehtimaan lapsestaan.
Adoptiosta kyllä pitäisi kertoa lapselle heti kun hän vain ymmärtää, koska onhan se varmaan aika järkytys kuulla 20-vuotiaana että on adoptoitu.
Gabriel
16.9.2002, 18:00:51
Originally posted by Brain Power
Mihinkä tämä väittämäsi mahtaa perustua jos saan udella? Omasta mielestäni kyseessä on enemmänkin perintötekijät. Ympäristö vain tulee kaupan päällisinä.
Enemmänkin sekä että, on se asia. Muistakaa silti, että neroille syntyy usein keskivertotasoisia jälkeläisiä ja että psykopaatin lapsi voi olla todellakin stabiili ja hyvinkin positiivinen ihminen kaikin puolin.
Mutta sitten asiaan. En lainkaan tiedä millainen tulee perhe-elämäni siltä osalta olemaan, että adoptio vai oma lapsi. Siitä pitää luonnollisesti keskustella asiasta. Oma lapsi on tietenkin kaikin puolin mukavampi, siinäkin etten tahdo sukuni sammuvan (viimeinen olen, isäni suvusta siis) ja tietenkin myös oma lapsi yhdistää vanhempia taas yhdellä suurella tavalla. :)
Adoptio...minä en tiedä. Minulla ei ole mitään jyrkempää mielipidettä sitä vastaan, mutta minusta on se silti suhteellisen hyvä asia. Kaikki riippuu olosuhteista, sekä seikoista. Minulla ei ole mitään adoptiota vastaan, mutten todellakaan tiedä tuleeko se olemaan reaali asia minun elämässäni. En tiedä lainkaan.
Purity
16.9.2002, 20:55:05
Omien lapsien tekeminen on paljon itsekkäämpää kuin adoptio.
Maailmassa on muutenkin ihan tarpeeksi ihmisiä, liikaakin. Ja kodittomia lapsia taas on niin paljon.. adoptoitua lasta pystyy rakastamaan kuin omaansa, ja adoptoitu lapsi pystyy rakastamaan vanhempiaankin kuin omiaan. Miksi tehdä lisää väkeä tänne, kun muutenkin on jo ihan liikaa? Sitäpaitsi se on sen lapsenkin kannalta parempi juttu, että pääsee hyvään kotiin, kuin että ei pääsisi mihinkään sen jälkeen, kun hänet on hylätty.
Minä olen melkoisen varma (koskaan ei voi olla 100% varma, mutta itse sanoisin, että olen n. 90% varma), että joskus tulen adoptoimaan lapsen. Minun kantiltani olisi vieläkin itsekkäämpää tehdä omia lapsia, koska suvussa kulkee sellainen ei-niin-mukava juttu. Joka ei kyllä (aina) näy päältä päin, mutta josta koituu epämukavia seurauksia. Minä en halua, että kukaan muu joutuu vielä kärsimään samasta asiasta.
Se, että et tule toimeen vanhempiesi kanssa, ei kyllä johdu siitä, että sinun oikeast vanhempasi ovat eri ihmiset. Melkoisella varmuudella, en tietenkään voi tietää varmaksi. Katsoppas nyt, minä en ole adoptoitu ja luonteeni on erittäin kaukana kummastakin vanhemmastani, kehtaisin väittää, ettei meissä ole mitään samaa. Luonne riippuu suurimmalti osin ympäristöstä, niinkuin joku mainitsikin. On siihen muitakin tekijöitä, mutta suurin on ympäristö. Jokainen ihminen kasvaa erilaiseksi ympäristön perusteella. Jos sinä olisit jossain venäjällä, tai amerikassa, tai missä tahansa muualla, jossa on aivan erilaista kuin täällä, niin kehtaisinpa väittää, että käyttäytymisesi ja luonteesi olisi aivan erilaista.
Ja yleisin syy siihen, miksi lapsia luovutetaan pois ei ole, koska lapsi olisi ns. "huono" (paitsi ikävä kyllä vammaisina syntyneitä ihmisiä "heitetään pois", koska vanhemmat eivät jaksa hoitaa.. tyhmää yleensä alkaa silloin tekemään lapsia), vaan koska lapsi syntyi 'vahingossa'. Eli vanhemmat ovat liian nuoria, rahatilanne ei riitä, elämän tilanne vain on sellainen, että ei pysty hoitamaan lapsia. Ja sitäpaitsi ne, jotka sinut ovat adoptoineet varmasti ainakin välittävät sinusta. Mikä viimeistään todistaa, että et ole yhtään muita huonompi, päinvastoin: joku halusi juuri sinut.
Tietenkin on adoptoituja lapsia, jotka eivät ole tyytyväisiä oloihinsa. Tämä johtuu ehkä hyvin pitkälti siitä, että voi olla melkoinen järkytys saada selville, että omat vanhemmat eivät olekaan omat vanhemmat (vaikkakin he olisivat kuitenkin ne 'oikeat' vanhemmat, koska hehän ovat ne, jotka ovat huolta sinusta pitäneet). Sitten tietysti nuoret/lapset nyt ovat muutenkin usein tyytymättömiä oloihinsa, adoptoituja tai ei. Kyllä niitä löytyy kuule hyvin paljon ihmisiä, jotka eivät ole adoptuituja, mutta täysin erilaisia kuin vanhempansa, ja jotka eivät viihdy kotona.
Jokatapauksessa, minun mielestäni adoptio on jalo teko, joka tarjoaa jollekin lapselle mahdollisuudet hyvään kotiin (vaikka harvoinpa sitä jalouden vuoksi tehdään, se tehdään sen takia kun halutaan lapsi).
Omien lapsien tekeminen on paljon itsekkäämpää kuin adoptio.
Totta. Mutta sille ei voi mitään koska me ihmiset vain pyrimme jatkamaan ihmiskuntaa ja sukujamme. Joten yleensä ihmiset tekevät lapsen, mieluummin kuin adoptoisivat. Tällä tavalla he jatkavat sukuaan.
Ja se että rakastaisivatko vanhemmat enemmän "omaa" lasta kuin adoptiolasta. Itse luulen että rakastavat saman verran. Mutta muistaisin että jossain dokumentissa koitti jonkunmoinen tiedemies selittää tätä asiaa sillä että kun ihmisissä on niitä feromoneja (tjsp) niin "omassa" lapsessa olisi sitten tietenkin omia hajuja. Ja ne laukaisevat sitten esim. äidissä suojeluvaistoja.
Ja joitain muita tuntemuksia joita ei "vieraan" äidin lapsen hajut tekisi. (offtopic... melkein)
No mitä tulee siihen että onko järkeä adoptoida lapsi. Sanoisin että useimmissa tapauksissa on.
Niissä tapauksissa joissa vanhemmat adoptoivat lapsen vain sen takia että eivät saa omaa, ei ole järkeä. Sillä vanhemmat ottavat lapsen tällöin vain "korvikkeeksi", kun eivät omaa saa tehtyä. Ja joskus jää lapsen paras ajattelematta. Ikävä kyllä...
Mutta hyvä teko se jokatapauksessa on ja voisinpa sanoa näin ollen että kyllä adoptoimisessa on järkeä jos kaikkea siihen liittyvää on mietitty ja sitä on harkittu tarkkaan.
Narbeleth
16.9.2002, 23:11:58
Purityn kanssa jälleen samoilla linjoilla. Ihmisiä on aivan liikaa maailmassa. Enää ei tämän pallon tuotto edes riitä ruokkimaan kaikkia ja silti suurimmalla osalla tuntuu olevan hirvittävä tarve lisääntyä (vai luuleeko joku oikeasti, että ihmislaji on sukupuuton partaalla?). Tai ehkä olen ymmärtänyt ihmisten tarkoitusperät väärin ja he ovatkin tähtäämässä hartainpaan toiveeseeni sitä hankalampaa tietä. Jospa ne pyrkivätkin "lisääntymään hengiltä", ovelaa.
Oli miten oli, itse en aio omia lapsia koskaan tehdä. Ensinnäkään en ymmärrä alkuunkaan mitä vanhemmat lapsiltaan haluavat. No jos joku unettomia öitä, pettymyksiä, rahan menoa ja ylimääräistä huolta haluaa, niin mikäpä siinä. En kuitenkaan koe sitä välttämättömänä tarpeena omaa elämääni ajatellen. Jos nyt kuitenkin joskus käy niin, että keksin miksi ihmeessä joku lapsia välttämättä tahtoo, niin ehdottomasti adoptoin.
Mielummin pelastan yhden hylätyn lapsen, kuin teen lisää rasitetta. Luonnollisesti kertoisin lapselle jo pienestä pitäen, että se on adoptoitu ja miksi päädyin siihen ratkaisuun. Jos hyvin käy, niin lapsi kasvaessaan ymmärtää ja ihannetilanteessa itsekin mielummin aikuisena adoptoi.
Tordragon
17.9.2002, 6:08:04
Hmh, sanottakoon näin alkuun, että en siteeraa tekstiäsi ja en sitä käsittele nyt tässä, jääköön tuo omaan arvoonsa ilman minun viittä senttiäni. Mutta näin yleisesti:
Henkilökohtaiselta tasolta en toisi yhtään lasta tähän maailmaan, en nyt ja en usko, että pitkään aikaan mieltäni muutan. Kun tässä ollaan jo tarpeeksi misantropiaa kehitelty vuosien saatossa niin lapsiako sitä yhtäkkiä pitäisi tehdä? Haurg, ei sentään. Mutta adoptio..
Kyllä minä melkein (lue: tuskin/ehkä/epäilen) voisin jo huolehtia lapsesta, joka ilman vanhemman tukea on tähän maailmaan sysätty, voi vain miettiä mitä siitäkin lapsesta tulisi, jos jossakin helvetin kasvatuskodeissa, tai muissa sellaisissa, aikuisuuteen kasvaisi. Kyllä tänne jo tarpeeksi ahdistuneita, murtuneita ja tunnerikkoja mahtuu, että ei mielellään enempää.. jos se minusta olisi kiinni. Mutta näin ihan arvailu/tunne pohjalta, en minä adoptoisi ketään, en juuri nyt, enkä tuskin pitkään aikaan. En minä oikein tiedä miten reagoisi tällaiseen. Ei minulla oikeastaan kokemusta lapsista edes ole, saati adoptiotapauksista. Ja tässä iässä en oikein jaksaisi vielä tällaisista asioista edes puhua, mutta kuitenkin puhun.
Mutta oikeasti: kyllä tähän maailmaa sysätty ja hyljätty (mikä ei välttämättä ole tapaus aina, voihan vanhemmat vaikka kuolla tai jotain) lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, minä vain en tuskin sitä antaisi, melkein voisin, mutta vain puhtaasti teoriassa tai sitten toisin päin käytännön huomioon ottaen. Piruakos sille voi, jos adoptiovanhemmat ovatkin huonompi vaihtoehto kuin se kaduilla kuljeskelu, sille tuskin mitään voi.
Maailmassa tosiaan on liikaa jo ihmisiä, antaisi luonnon ottaa omansa pois.
Ajatellaampa että vaikka joku poika on 3 kk vanha kun sen koko suku kuolee, ja sillä ei olisi vanhempia jotka pitäisi huolta siitä... kyllä se voidaan adaptoida mun mielestäni...
Lasten adoptointi on mielestäni enemmän järkevämpää kuin ei-järkevää. Maailmassa on jo ihan riittämiin lapsia joilla ei ole vanhempia tai ylipääntänsä ketään läheistä niin sitten osa vaan tylysti sanottuna tekevät lapsia ja jättävät heidät heitteille.
"Niin mutta oman suvun geenit ei etene jos ei voi olla biologinen vanhempi!" Heh. Tuotakin olen kuullut. Mielestäni aika itsekästä...mutta niin. Ihmiset.
Jotkut parit eivät syystä tai toisesta voi saada lapsia, ja osa kenellä käy ns. "vahinkolaukaus", eli lapsi annetaan pois. Kuvittele itsesi isän/äidin rooliin, kun kuulet ettet voi saada lapsia, tai sitten lapsen rooliin, jolla ei ole vanhampaa/vanhempia.
Tietysti adoptoinnissa on järkeä. Kuten on jo todettu kaikki parit ei voi saada lapsia ja sitten sattuu niitä "vahingonlaukauksia". Siitähän on hyötyä kaikille.
LunarBerry
23.11.2006, 17:34:28
Minun mielestäni siinä on todella paljon järkeä.
Ensinnäkin, jos et voi saada biologisesti omaa lasta, niin mikset samalla tulisi itse onnelliseksi ja antaisi jollekkin lapselle paremmat olot kuin hänen oikeat vanhempansa luultavasti pystyisivät antamaan.
Voisin ihan hyvin itsekin hieman vanhempana adoptoida lapsen, ja antaa tälle samalla hyvän ja terveen elämän, jota hän ei varmaankaan olisi biologisien vanhempiensa hoidossa saanut.
Esimerkiksi kehitysmaista adoptoiduilla lapsilla on moninkertaisesti paremmat mahdollisuudet saada hyvä elämä, tai edes jäädä henkiin, adoption avulla.
Kyllä, siinä on todella paljon järkeä.
Olen myös sitä mieltä että adoptio on ok homma.
Monet eivät saa vaikka haluaisivat ja jokku saa liiankin kanssa, siis lapsia. On paljon ihmisten korvien välissä toimiiko homma vai ei.
Lapsen adoptointi on kaksipiippuinen asia moni asia voi mennä pieleenkin, mutta ei saa jäädä jumiin aina niihin negatiivisiin puoliin mitkä muistetaan paremmin. Se oletko biologinen lapsi vai et ei aina vaikuta väleihin tai toimeen tulemiseen.
esimerkkinä monet koulutoverini jotka sanovat häpeävänsä vanhempiaan niin paljon etteivät kehtaa kirkkaaseen päivävaloon tuoda!
Minä taas haluaisin raahata porukkani joka paikkaan. Myös biologisilla lapsilla on ongelmia vanhempiensa kanssa ja monesti vanhemmat kiroaa että miten susta on tullut tuollainen, en mä tai isäs koskaan tollaisia oltu tai jotain muuta paskaa jauhavat. Nuoren kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa niin moni tekijä, kellään ne ai ole samanlaiset jolloin mielestäni periaatteessa tiettyjä asioita ei voi toisiinsa verrata, kuten sitä että kellä sisarista olisi helpointa.
Mutta takaisin asiaan. Minä hyväksyn adoption ja sen sijaan että joskus lisääntyisin niin mieluummin pelastan jonkun lapsen onnettomasta laitoksesta ja piti hän siitä tai ei ryhtyisin siksi kakkapää vanhemmaksi joka käskisi minne kaappi laitetaan. Parempi se kuin kadulla mellestäminen tai jokin muu. Jos nyt käy niin huono mäihä että minä ja kakara ei pidetä toisistamme niin voin aina lohduttaa sitä sillä että kun se on 18-vuotias se on vapaa tekemään mitä ite tahtoo. Niinhän ne muutkin vanhemmat sanoo. En minä ainakaan halua pikkuista kopiota minusta juoksemassa jaloissa ja kinuamassa jotain. Mutta jos nyt se parempi puoli minusta haluaa lapsen niin adoptioon voisi suostua.
Adoptiossa on järkeä sillä omasta mielestäni jokainen lapsi tarvitsee rinnalleen aikusen ja kivempaahan se olisi että niitä olisi kaksi sen ylityöllistetyn laitoshoitajan sijaan.
Miksei olisi järkeä?
Itse en ole oikein varma, tahdonko biologisia lapsia. On totta, että adoptioon uppoaa paljon aikaa, rahaa ja hermojakin, mutta ainakin lapsi olisi tarkoin toivottu ja harkittu. :) En näe mitään syytä sille, miksen voisi rakastaa adoptoitua lasta yhtä hyvin kuin biologistakin. Ei niiden verisiteiden siinä luulisi niin paljoa painavan, enkä minä pidä niin tärkeänä, että sukulaistädit pääsisivät lässyttämään että "onpas lapsella äitinsä silmät!".
No, onneksi ei tämän ikäisenä vielä tarvitse ajatella tosissaan tällaisia asioita. :3 Mielipiteeni saattavat ihan hyvin muuttua iän karttuessa, joten en nyt rupea mitään ehdotonta eitä tai kyllää noille biologisille lapsille - tai lapsille yleensäkään - sanomaan. Lapsi on niin suuri vastuu, etten voisi ainakaan tällä hetkellä kuvitella moista hankkivani ennen kuin aikaisintaan kymmenen vuoden päästä... Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, aika paljon se on elämäntilanteestakin kiinni tuo perheen perustaminen.
//
Kuin myymälästä valittu tuote vai?
Minusta tuo kuulostaa aika hassulta sanoa noin, eikö oma lapsi sitten olisi tarkoin toivottu ja harkittu?
No en min sitä meinannut. :P Valitsin sanani ehkä vähän huonosti, mutta tarkoitan sitä, että biologisesti on se "vahinkolapsen" mahdollisuus. Itse en ollut aikoinani toivottu lapsi, ja minusta se ei mitenkään erityisen hyvä juttu ole.
En siis tarkoittanut, etteikö "oma" lapsi voisi olla tarkoin toivottu ja harkittu. Meinasin, että adoptioprosessi on niin pitkä, että sinä aikana tulee varmasti mietittyä hirveän monta kertaa, mitä on tekemässä.
...wtf, minä näistä tiedä. Omaa spekulaatiotani. :D
Jubei
23.11.2006, 18:13:05
Itse en ole oikein varma, tahdonko biologisia lapsia. On totta, että adoptioon uppoaa paljon aikaa, rahaa ja hermojakin, mutta ainakin lapsi olisi tarkoin toivottu ja harkittu. :)
Kuin myymälästä valittu tuote vai?
Minusta tuo kuulostaa aika hassulta sanoa noin, eikö oma lapsi sitten olisi tarkoin toivottu ja harkittu?
Ei niiden verisiteiden siinä luulisi niin paljoa painavan, enkä minä pidä niin tärkeänä, että sukulaistädit pääsisivät lässyttämään että "onpas lapsella äitinsä silmät!
No ei kukaan varmaan ihan tuon takia rupea lapsia hankkimaan. :D
Vastatakseni kysymykseen, niin haluan ainakin jos ja kun joskus hankin lapsia, että lapset olisivat omian. Onhan se tottakai vähän hassua sanoa näin kun ei itse joudu lasta kantamaan, mutta kyllä minä omalla kohdallani haluan että lapsi on omaa "lihaa ja verta" jos asia halutaan kliseisesti ilmaista. Ei kuitenkaan näe adoptiota huonona vaihtoehtona jos syyt ovat tarpeeksi vahvat, kuitenkin omallani kohdallani lapsen on oltava oma. Lapsen hankinta on minusta kuitenkin niin suuri muutos elämään että ei adoptiota mielestäni pitäisi tehdä ihan silläkään perusteella "ettei jaksa/huvita" kantaa omaa lasta. Tosin tämä ei ole kyllä kovin ajankohtaista, itse olen ajatellut etten kyllä omia muksuja aio hommata ennen 25 ikävuottani. Tuolloin olen ehkä jo siinä tilanteessa että on oma kumppani ja töitäkin ainakin sen verran että toimeen tulee, tietenkään lapsen hommaaminen ei ole pakollista jos jompikumpi puolisoista ei sitä missään nimessä halua.
Physe
23.11.2006, 18:56:10
Ihan rehellisesti sanoen, olen samaa mieltä Jubein kanssa. Sitten, kun joskus todennäköisesti olen lasta haluamassa, niin haluaisin, jos vain mahdollista, että lapsi olisi minun omani, samaa lihaa ja verta. Tämä ajatus varmaan pohjautuu tähän ihan simppeliin ja aina toistuvaan seikkaan, että isä ja äiti haluavat nähdä lapsessa oman itsensä. Minä olisi ylpeämpi lapsesta, joka olisi älykäs ja minulle sukua, kuin lapsesta, joka olisi älykäs, mutta adoptoitu. Koska silloin en voisi olla ylpeä siitä, että tämä ominaisuus on minulta tullut.
Mutta pareille, jotka pystyvät tarjoamaan lapselle onnellisen lapsuuden ja nuoruuden en näe mitään estettä adoptoida. Monet adoptiovanhemmat voisivat olla paljon paremmat kuin ne oikeat. On surullista, kuinka kaikki eivät voi saada lapsia ja yleensä vieläpä ne, jotka lapsia eniten haluaisivat ja rakastavat, eivät heitä voi saada. Esimerkkinä voin sanoa kummisetäni ja -tätini. He voisivat varmaankin olla maailman parhaimmat vanhemmat, mutta eivät voi saada lapsia, eivätkä adoptoineet, eivätkä enää ole adoptoimassa. Kummeja he ovat kyllä monille, mikä on ihan ymmärrettävää. He ovat maailman parhaat kummit mitä voin kuvitella.
Adoptiota en salli, jos vanhemmat pyrkivät hyötymään lapsesta. Lasta kuuluu rakastaa, ei käyttää työkaluna johonkin.
Snabii
23.11.2006, 22:20:24
Tämä menee nyt ehkä aavistuksen offiksi mutta tunnen erään perheen jossa on kaksi juuri ja juuri kouluikäistä lasta. Lapset olivat alituiseen tappelun keskellä ja äiti jopa pahoinpiteli ja molemmat vanhemmat ovat täysiä juoppoja. Ensimmäiset sanat minkä lapset oppivat olivat kirosanoja. Tuossa jokin aika sitten lapset vietiin pois ja heille alettiin etsiä vanhempia. Esimerkiksi tuossa tapauksessa olen onnellinen että lapset vietiin pois ja saavat todennäköisesti paljon paremman kodin. Itsekin erittäin huonoista oloista tulleena voin sanoa, että monta kertaa todella toivoin että minut olisi adoptoitu toiseen perheeseen. Vaikeahan se on ymmärtää tietysti miltä siitä adoptoidusta lapsesta tuntuu mutta näin ulkopuolisen silmin minusta on järkevämpää adoptoida lapsi kuin jättää se heitteille tai huonoon kotiin.
Ja tuossa nyt on monella tullut todella hyviä syitä adoptoimiseen. Kyllä minusta lapsen adoptoiminen on järkevää noista samaisista syistä. Ja ainakin minun ystäväni on adoptoitu ja hyvin onnellinen perheessään.
Ja ei se adoptiovanhempien vika ole, jos biologiset vanhemmat ovat olleet kyvyttömiä/haluttomia kasvattamaan lasta.
Tulipa tuossa muuten mieleeni, että harvoinhan ne vanhemmat niitä lapsia "valikoi" vaan paremminkin lapsille valikoidaan vanhemmat.
cRaZy Al BhEd
23.11.2006, 22:36:03
Minä olen lapsesta asti halunnut adoptoida. Tarkkaan en tiedä syytä tähän fiksaatiooni, mutta kaipa olin jo pienenä sisäiseltä olemukseltani ekologi: minusta ihmisiä on maapallolla ihan liikaa ja ihan liian monella on karmaisevan huonot olosuhteet. Jokainen uusi maan asukas tarvitsee vettä, tilaa ja ruokaa sekä länsimaisesti paljon materiaa. Jokainen uusi ihminen lisää maamme ekologista jalanjälkeä jätteineen ja muine tarpeineen. Toki Suomen kaltaisessa valtiossakin on paljon puutteita, mutta jos on mahdollisuus taata nälässä elävälle lapselle katto pään päälle, rakkautta ja hoivaa, miksi ei? Loppujen lopuksi länsimaat ovat aikojen alusta asti riistäneet kehitysmaita. Geneettisellä perimällä ei ole minun silmissäni suurtakaan painoarvoa, nehän ovat vain nukleiinihappopalasia. Lisäksi niihin tärkeimpiin ominaisuuksiin, luonteeseen ym. vaikuttavat yllättävän paljon ympäristötekijät puhumattakaan siitä, että suomalaisilla on ikäviä perinnöllisiä sairauksia koska suomalaiset ovat harrastaneet insestiä, jee.
Lisäksi tummat ihmiset ovat kauniita. Vaaleat vauvathan näyttävät melkein possuilta. Vaikka possut on kyllä söpöi.
Real Emotion
24.11.2006, 0:26:16
Tottahan toki siinä on järkeä. Adoptio on yksi tapa hankkia lapsia. Jos taaperoita ei pysty saamaan tai kärsii vaikka synnytyspelkoa, niin oiken varteen otettava vaihtoehto. Minusta adoptioon päätyminen on ihan normaalia, eikä siihen tarvita mitään erikoisia syitä. Jos se tuntuu omalta kohdalta paremmalta kuin biologisten lasten hankkiminen, niin mikäs siinä. Osalla on myös tietysti sekin vaikuttamassa päätökseen, kun maailmassa tuntuu olevan liikaa ihmisiä jo nyt ja etenkin ulkomailta löytyy paljon vanhempia tarvitsevia lapsia.
Tällä hetkellä olen kiinnostuneempi enemmän adoptoinnista kuin biologisten lasten hankkimisesta. Olen kuitenkin vielä niin nuori ja tietämätön, enkä osaa ottaa vastuuta tarpeeksi, että adoptio ei ole todellakaan ajankohtaista pitkiin aikoihin. Eikä se edes onnistuisi, sillä sekin pitää ottaa huomioon, ettei lapsia myönnetä adoptoitavaksi alle 25-vuotiaille ja adoptioprosessikin kestää kauan. Eli ollessani kolmekymppinen mieleni on ehtinyt muuttua tämän suhteen vielä monen monta kertaa. Voihan olla, etten loppujen lopuksi edes halua lasta koskaan.
Jotenkin ymmärrän sen, että ihmisille saattaa olla hyvinkin tärkeää se, että lapsi olisi biologinen. Lapsi on kuitenkin erittäin merkittävä asia, ja muuttaahan se elämääkin paljon. Se, että lapsi on juuri minun "verta ja lihaani" on jokin tunnepitoinen juttu. Jos olisin adoptoitu, uskoakseni olisin kiinnostunut tietämään erittäin paljon biologisista vanhemmistani. Mitä nyt kuulin erään adoptoidun haastattelun, niin hän ainakin kertoi pohtineensa lapsena esimerkiksi sitä, miltä hänen alkuperäiset vanhempansa näyttävät ja miksi hänet annettiin adoptoitavaksi. Vaikka itse olisinkin valmis adoptoimaan geneettisestä perimästä välittämättä, niin kyllä sitä hieman mietityttää vähän sen lapsen omat ajatukset. Mahdotonta ymmärtää täysin. Kyllähän adoptiovanhempia varmasti voi pitää oikeina vanhempinaan, heitä voi rakastaa ja heihin tottuu, koska ei ole muitakaan. Ja kun pieni lapsi on annettu pois adoptoiduksi, ei siinä voi juuri muuta kuin ottaa ne valitut vanhemmat sillä hetkellä.
Btw, hassua miten joskus pidin mahdottomana ajatuksena, että voisin tulevaisuudessa hankkia lapsia. Olen nimittäin huomannut oikeastaan pitäväni niistä. Kuvitelkaa, että melkein aina tullessani koulusta, sellainen pikkuinen poika vappuu isossa toppapuvussa leikkilapio kädessä omalla pihallaan. Huomatessaan minut, se taapero pysähtyy, tuijottaa minua suu raollaan, silmät ymmyrkäisinä ja sanoo venyttäen "Mooo-i." Se on vaan niin söpöä. :D
Uber Weapon
24.11.2006, 10:13:59
Joku saa ensin pitää hauskaa ja sitten muut siivoavat jäljet, mieluummin varastan vaikka haudoilta kukkia...
____________________________
Itse olen aina nähnyt vanhemmuuden, sisariuden ja muutenkin perheyden ennen kaikkea sosiaalisena juttuna. Genetiikka vaikuttaa tietyissä tapauksissa, lähinnä tosin vain silloin kun aletaan lisääntymään keskenään.
Vanhemmuus nyt ainakin on lähes puhtaasti sosiaalinen juttu, "isäpuolet" ja adoptiolapset ovat ihan täysin siinä isiä ja lapsia kuin kaikki muutkin isät ja lapset.
Jos otetaan höpsö esimerkki niin voisimme tarkastella vaikka Luke Skywalkeria ja hänen kaksoissiskoaan ja heidän perheitään. Bail Organa on Leian isä, Breha Organa hänen äitinsä. Luken isä on Owen Lars, ja äiti Beru Lars (isäfiguuri Obi-Wan ja myöhemmin kieroa meininkiä biologisen isän kanssa). Anakinille jäi vain siittäjän ja Padmelle synnyttäjän ja kantajan osa. Luke ja Leia olisivat voineet ihan rauhassa vaikka mennä naimisiin keskenään kunhan eivät hankkisi biologisia jälkeläisiä (geenien rasittumisen estämiseksi), vain sen verran heidän biologinen läheisyytensä vaikuttaa, he siis EIVÄT ole sisaruksia.
____________________
Adoptio on mielestäni loistava tapa yhdistää lapsettomia vanhempia vanhemmattomiin lapsiin. Itse en varmaankaan hanki lapsia, sen enempää adoption kuin siittämisen kautta.
Olen adoption puolella. Kuten Uber sanoi, se on loistava tapa yhdistää lapsettomia aikuisia vanhemmittomiin lapsiin. Maailmassa on paljon kodittomia ja vanhemmittomia lapsia ja minusta ennen kuin tänne hankitaan yhtään lisää paranee meidän hoitaa täällä olevia nykyisiäkin.
Jos joskus hankin lapsia, on se varmasti adoption kautta oli se sitten kuinka hidasta hyvänsä. Jos sitä lasta haluaa, niin pitää myös osata odottaakin se tarpeellinen aika (oli se sitten yli 9kk tai ei). Äitini suku ei ansaitse tulla jatketuksi, mutta isäni suvun vuoksi saattaisin yhden lapsen jopa vaivautua synnyttämään. En yhtään enempää.
Tulevaisuuden perheessäni on mielellään kaksi lasta, joista yksi on EHKÄ jopa minun synnyttämäni ja molemmat minun omiani ja rakastamiani.
Adoptio sopii erityisen hyvin niille pariskunnille, joille ei ole mahdollista hankkia luonnollisella tavalla lapsia.
En kuitenkaan haluaisi, että adoptio olisi mahdollista kenelekään yksin elävälle. Parisuhteessa tai avioliitossa eläminen pitäisi olla kovin ehto adoptiossa, oli se sitten homoliitto (lesboparit, homoparit) tai heteroliitto. Lapsen hoito ja kasvatus on paljon voimia vaativa urakka, jossa pitäisi olla kaksi vanhempaa tai vähintäänkin kaksi ihmistä sillä tavalla että joku voi aina hoitaa.
Ehkä voisi ilmaista niinkin, että koirankin hoito vaatii usein kahta ihmistä, jos toista ei ole, niin se yksi ja ainoa omistaja joutuu sitten kuskaamaan koiraansa pihalla vaikka olisi kuinka 40 asteen kuumetila ja keuhkomätä.
//Jos joku tässä alkaa mukisemaan että onhan se ihan hyvä kun yksinasuvat naiset saavat adoptoida, niin voin omasta kokemuksesta sanoa että aika hyvin tiedän miten mukavaa on asua yksinhuoltajaäidin kanssa pahimmillaan.
Lord JF
24.11.2006, 12:12:03
Minä olisi ylpeämpi lapsesta, joka olisi älykäs ja minulle sukua, kuin lapsesta, joka olisi älykäs, mutta adoptoitu. Koska silloin en voisi olla ylpeä siitä, että tämä ominaisuus on minulta tullut.
Entäs jos se olisikin tullut äidiltä? :P Itse voisin kyllä aivan hyvin olla ylpeä älykkäästä ja menestyvästä adoptiolapsestani, koska tuskin olisin silloin sitä kovin huonosti kasvattanut, vaikka biologiset tekijät olisivatkin tulleet joltakin toiselta.
Toisaalta ymmärrän kyllä senkin jos halutaan hankkia biologinen lapsi. Onhan kuitenkin ajatus omien geenien ja suvun jatkamisesta monelle edelleen melko tärkeä, ja omaa lihaa ja verta olevaan lapseen on monella varmasti helpompi muodostaa tunneside. Jos joskus tulen hankkimaan lapsen, niin itselläni sillä ei kuitenkaan ole väliä onko se adoptoitu vai ei. Minun lapseni se silti olisi ja itseni kokisin joka tapauksessa lapsen isäksi. Tämä näkemykseni johtunee varmaankin siitä, että itse olen kasvanut uusioperheessä ja olen aina ajatellut minulla olevan kaksi täysin legitimiteettiä isää (biologinen isäni ja isäpuoleni) riippumatta mistään perintötekijöistä.
Frelial
24.11.2006, 13:18:09
Olen edelleen sitä mieltä että jos sen lapsen todella haluaa niin sillä ei ole väliä onko se oma vai adoptoitu. Se äidin ja isän rakkaus ei ole yhtään erilaista oli lapsi omista geeneistä tai ei.
Adoptiolapset saattavat helposti teininä totuuden kuultuaan alkaa ajatella ettei heitä voida rakastaa kuten omaa lasta ja ajattelevat että kaikki se mikä menee vanhempien kanssa pieleen johtuu vain biologisista syistä.
Onhan se sitten helppo kun lapsi on pahassa teini-iässä ja vanhemmilla pinna tiukalla, sanoa riita tilanteessa ihan mitä sattuu ja varmasti ne sanat vaikuttavat adoptiolapseen enemmän kuin biologiseen.
Mutta se että joku adoptiolapsi ajattelee ettei häntä ole haluttu, jos häntä ei olisi kukaan halunnut hän eläisi jossain lastenkodissa tai kadulla. Minusta se juuri osoittaa suurempaa lapsen halua jos on valmis pitämään huolta jonkun toisen lapsesta, antaa tälle koti ja varmasti turvattu elämä.
Itse olen lastenkodissa nähnyt sivusta miten lapset adoptoidaan uusiin perheisiin ja nähnyt jopa kun jonkun tutun lapset annetaan adoptoitaviksi. Ei se ole monesti helppoa niille nuorille vanhemmillekkaan kun lapset viedään pois. Muistan parhaiten ne kaksi pientä tyttöä ja heidän äitinsä. Lapset olivat olleet paljon yksinään ja nälissään kun äiti ja isä oli olleet niin huumeissaan etteivät olleet lapsia muistaneet. Kuitenkin äiti kävi joskus katsomassa lapsiaan ja äitikin oli langanlaiha ja nuhruisen näköinen. Kaikesta huolimatta teki pahaa nähdä kun äiti alkoi itkeä ja huutaa kun hänen lapsensa päätettiin antaa adoptoitaviksi.
Hassua että olen ollut lastenkodissa asukkaana ja silti minulla pitäisi olla vaitiolovelvollisuus mutta tuossa nyt ei varmasti selvinnyt mitään liian yksityiskohtaista.
Jos joskus minulle iskee niin suuri hoivaamisen tarve ettei kissat enää riitä lapsiksi niin sitten adoptoin itselleni sellaisen pienen sievän kiikalais lapsen. Varmaan lellisin lapseni ihan piloille. Itse en lapsena ole saanut juuri mitään niin sitten tulisi tehtyä liikaakin omalle lapselle. Kuvitellaan että haluaisin lapsen ja tulisin raskaaksi. Tekisin kuitenkin abortin koska en ikinä halua synnyttää. Hyi saakeli kun se mieletön luinen pää pullahtaa haaroista ja paikat venyy ja ratkeaa. Hyi.
LizzieFox
24.11.2006, 14:46:30
Adoptiota on tullut mietittyä nykyisin jopa enemmän kuin ennen. Miksi tehdä tähän maailmaan lisää lapsia kun niitä jo on? Samasta asiasta olen varmasti kirjoittanut tähän samaisene ketjuun joskus aikaisemmin mutta tulin taas jatkamaan mielipidettäni. Silti olisihan se myös yhtä ihanaa jos saisin joskus biologisen lapsen/lapsia. Haluaisin tarjota hyvä kodin ja lämpimän perheen lapselle kuin lapselle joka tulisi olemaan minun ikioma lapseni. Sama se sille biologisuudelle.
Ja ylempiin kommentteihin viitaten voisin sanoa että lapsesta voi kehittyä älykäs ihan opettamallakin. Useilla lapsilla on mahdollisuus kehittyä erityisen hyväksi jos he vaan jaksavat harjoitella ja treenata kykyjään, otetaan esimerkiksi vaikka piirtäminen ja maalaaminen. Enoni on taiteilija sekä tädilläni on erityisiä lahjoja myöskin kaiken piirtämisen, suunnittelun ja kirjoittamisen suhteen, jopa äitini on hyvä piirtämisessä. Teidän pitäisi nähdä muutama hänen piirrokstaan niin uskoisitte. . Mutta kuinkas kävikään minulle? Minä en osaa piirtää lainkaan! Käsialanikin on kuin ala-asteen lukihäiriöisellä pikkupojalla joka ei ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaan (veikkaan että juuri senkin syyn takia tytöillä on monesti nätimpi käsiala ja helpomi lukea kuin pojilla). Eli aina perimäjututkaan eivät tartu lapsiin. Tai ehkä jos olisin vaan jaksanut piirustella mutta ei minusta ole semmoiseen. Mieluummin digikuvaan ja teen muuta johon tarvitaan silti graafista silmää. :] Enkä itse panisi pahakseni yhtään jos minulla olisi ei-biologinen lapsi joka olisi erittäin fiksu jollain osa-alueella ja siitä kiittämäni olisi jonkun muun kuin oman perimäni.
Tälleen vielä lastenkodeista että omakohtaisia kokemuksai ei ole mutta oma äitinikin on viettänyt siskojensa kanssa siellä pitkän aikaa. Kaverin äiti taas on joku sosiaali ihminen ja hän perusti Kemiin talon lapsille joilla ei ole muuta paikkaa.
Lapsi kuin lapsi niin sitä rakastaisin miljoonasti jos olisi minun edes paperilla. <3 (kyl mä muidenkin lapsista tykkään)
Silweri
24.11.2006, 21:34:05
Teoriossa lasten adoptointi voisi olla ratkaisu koko maailman ongelmiin. Koska sodat, nälänhätä ja muut vitsaukset johtuvat pohjimmiltaan siitä, että kilpailemme keskenämme elintilasta, ja ennen kaikkea resursseista. Kaikille ei vain riitä tavaraa perustarpeiden täyttämiseen, sen takia maailmassa on paljon ankeutta. Ongelmasta päästäisiin väestön kasvun kontrolloinnilla, ja niille jotka haluaisivat lapsia, pitäisi alkuun suositella adoptiota. Wola, maailman väestöä vähän uudestaan jaettuna, eikä tule enempää nälkäisiä suita!
Mutta käytännässä asia ei tietenkään toimi näin. Mielestäni adoptio on kuitenkin hieno homma. Uskon, että joskus adoptoisin lapsen, niin rakastasin sitä kuten rakastaisin omaa lasta. Ei siihen ainakaan minun tapauksessa perimä vaikuttaisi, ei se biologinen lapsi sen paremmin kanssani toimeen tulisi, jos sille olisin huono isä.
Kasvatuksella ja ympäristötekijöillä on todennäköisesti enemmän merkitystä perheensisäisten suhteiden kannalta, kuin perimällä.
Ja ylempiin kommentteihin viitaten voisin sanoa että lapsesta voi kehittyä älykäs ihan opettamallakin. Näh, viisas siitä voi ehkä tulla opettamalla, mutta ei älykästä.
Mutta minen kyllä ajatellut adoptoida lasta, jos vaan voin mitenkään omia lapsia muuten saada. Kun tuo olemisen tarkoitus nyt kuitenkin on se omien geenien saattaminen eteenpäin, niin mielummin minä sitten saatan niitä omia geenejä eteenpäin, kuin autan jotain muuta "sotkemaan" evoluutiota omaan suuntaansa. Ja tottahan minä omia geenejäni rakastan. \o/
Noei, mutta emmin ajattele, että siitä adoptiosta niin suurta hyötyä maailman pelastumiselle olisi, että sitä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi pitäisi mennä harrastamaan. Tai siksi, että jotkut tyttöset eivät tahdo hoitaa luontoäidin heille asettamaa tehtävää ja kantaa ja synnyttää sitä lasta. Tai no, ei oo pakko, jos ei haluu...
Niin ja sitten on tietysti nä ongelmat, mitä siitä aina seuraa, kun lapsi alkaa sitten tajuamaan oman taustansa, ja asemansa perheessä. Minä ainakin olisin hirveän vihainen ja katkera, jos minulle nyt paljastuisi, että ihmiset jotka ovat 19 vuotta valehdelleet minulle olevani samaa geeniä, paljastuisivatkin täysin muiksi ihmisiksi. Toisaalta ei minusta olisi kovin mairittelevaakaan, jos olisin adoptiolapsi, mutta minulle olisi koko ajan talkutettu, että minen ole oikeasti heidän lapsensa.
Samaan tapaan, minen kuitenkaan usko, että voisin itsekään sitten rakastaa ja välittää jostain adoptiolapsesta, mitenkään niin paljoa kuin jos lapsi olisi sitä omaa perimää. Se on vaan jotankin niin vieras ajatus minulle. Lienen sitten liian kyyninen sellaiseen, mutta mielummin sitten olen vaikka kokonaan ilman sitä lasta.
//Ööh, nyt unohtui sitten se koko topicin aihekin sitten. Eli ei minusta adoptiossa ole mitään pahaa, jos vanhemmat todella haluavat sen lapsen, eivätkä voi muuten sitä saada. Muun muassa noista muutamista yllämainituista syistä.
Kalypso
26.11.2006, 19:08:21
Adoptio on jees, enkä ymmärrä miksi jotkut näkisivät siinä jotain pahaa tai järjetöntä. Hienoa, että lapsettomat saavat näin mahdollisuuden lapsukaisiin ja sitä vastoin kurjissa oloissa elävät lapsukaiset mahdollisuuden parempaan perhe-elämään.
Itse en kuitenkaan aio adoptoida lasta, sillä minun ei tarvitse. Oletan olevani kykenevä saamaan omia lapsia ja tietenkin käytän sen lahjan hyväkseni. Naisen luonnollinen tehtävä on kantaa ja synnyttää lapsia, enkä satu olemaan sellainen persoona että näkisin lapsien olevan riesa/rasite/ulkonäön pilaaja. Kuten aborttiketjussa joskus sanoin, minusta on edelleen surullisen pinnallista, mikäli lasta ei halua raskausarpien tai synnytyskivun takia. Enpä minä muiden käsityksiä pysty tai haluakaan muuttaa, mutta itse noudatan arvojani niin hyvin kuin pystyn.
Adoptoisin lapsen ainoastaan silloin, jos paljastustuisin hedelmättömäksi. Äitiys on minulle kuitenkin sen verran tärkeä tulevaisuudenhaave, että voisin hyvin olla äiti vaikken biologinen äiti olisikaan. Lapsetonta elämää en voi itselleni kuvitella, joten jostain se napero on lopulta hankittava. :P
Adoptoisin suomalaisen lapsen, tai ainakin omaa rotuani olevan. Voisin silloin paremmin ajatella olevani lapsen oma äiti. En koe maailmanpelastajamaista tarvetta adoptoida aasialaista tai tummaihoista lasta, vaan pikemminkin haluan jatkaa omaa sukuani. Vaikka maailmassa onkin liikaa ihmisiä, en näe mitään syytä vähentää heitä omasta rodustani. (On myöskin ennustettu, että tätä menoa vaaleat ja sinisilmäiset ihmiset katoavat maapallolta ensin. Miksi vähentäisin heidän elinaikaansa omalta osaltani? Erilaisuus on rikkautta tulevaisuudessakin.)
En siis harkitse adoptiota kuin vasta viimeisenä vaihtoehtona, sillä suvunjatkaminen ja omasta itsestäni maailmalle antaminen on minulle tärkeämpää. :)
Adoptiosta tulee lähinnä mieleen lapset, jotka oikeat vanhemmat ovat hylänneet. Siten tuntuu vastenmieliseltä tavallaan ottaa vastuuta toisten ihmisten virheistä ja koittaa korjata niitä, mutta minkäpä lapsi tilanteelleen voi. Onneksi heille on annettu toinen mahdollisuus, eli adoptio. Myöskin se antaa toisen mahdollisuuden ihmisille, jotka eivät voi saada lapsia.
Jos saisin tietää että en voisi saada lapsia, luultavasti adoptoisin. En adoptoi jos pystyn saamaan lapsia. Miksi? Koska minusta tuntuu siltä. On jalomielistä siitä huolimatta adoptoida vaikka voisi itse saada lapsia, mutta ei kannata unohtaa sitä että se on lahja jos on kykeneväinen tulemaan raskaaksi, kantamaan lasta ja synnyttämään.
Eetami
2.12.2006, 14:40:52
Minusta on kuitenkin ehkä järkevämpää adoptoida toisen lapsi, kuin antaa sen yksin kärsiä kaduilla, joissa se luultavasti kuolee. Ainakin ottovanhemmat voivat jonkin verran opettaa adoptiolastaan elämään ihmisiksi, vaikka vanhemmat eivät olisikaan biologisesti omansa. Luonnetta ei määrää DNA.
Miksi tehdä lapsia jos niitä ei hoida?
Miksi ottaa toisen lapsi hoidettavaksi jos lapsella ole yhtään mitään sellaista mitä itsellä?
Ensimmäinen on ehkä niitä kysymyksiä, jotka nykymaailmassa monia vaivaa, paitsi itseä. Toiset tekevät ehkä huvin vuoksi, toiset ovat ehkä mieleltään sairaita, toiset eivät ehkä pysty hoitamaan lapsiaan. Joka tapauksessa ihmiseltä, joka laiminlyö lapsensa, puuttuu ehkä suhteellisuuden- ja/tai velvollisuudentajua.
Toiseen kysymykseen ei voi kuin vastata, että rakkauden tähden. Voi toisenkin lasta rakasta kuin omaansa, vaikka lapsi ei siitä pitäisikään. Ja lapselle ehkä voi muodostua ajan myötä jotain sellaista, mitä itsellä, vaikkakin se ehkä on toissijaista kasvatuksen ja rakkauden rinnalla.
Sininenkissa
12.12.2006, 16:58:49
Minulla ei ole varmaan tähän mitään uutta annettavaa, mutta haluaisin postata johonkin äitini vihan alla vielä. Pakko sinnitellä ja yrittää kiertää tuota siivous-urakkaa, muah. :cool:
Mutta, tähän alkuun voisi heittää kysymyksen; Mitä järkeä on synnyttää lapsi? Adoptoiminen on minusta järkevää, jos omalla perheellä ei ole rahaa/kiinnostusta hoitaa lastaan vaan jättävät tämän heitteille. Monethan voivat ajatella, että se on jotenkin julmaa viedä lapsi äitinsä/isänsä luota toiseen tuiki tuntemattomaan perheeseen, mutta olisiko parempi muka että lapsi jäisi alkoholistin luokse asumaan ja saisi ikuiset traumat? Tästä varmasti syntyisi masennusta, huonoa itsetuntoa ja lopulta itsemurhaa jos tilanne menee liian pahaksi. Joissain tilanteissa en tätä adoptoimista hyväksy esimerkiksi jos lapsen omalla perheellä on kaikki hyvin. Rahaa olisi, ei mitään ongelmia, mutta kiinnostus ei riitä lapsen hoitamiseen. Ensiksi harrastetaan hieman kivaa, huomataan että ollaan raskaana ja synnytetään lapsi kuin leluksi. Sitten siihen kyllästyy ja heittää sen adoptoitavaksi - tiedän, tälläisiä tapauksia on varmasti aika harvassa, mutta uskokaa tai älkää, olen kuullut tälläisistäkin. Vielä lisänä tähän, että perhe joka haluaa lapsen saisi itselleen sellaisen ja rakastaisivat sitä varmasti.
Lapselle pitäisi kertoa tästä vain mahdollisesti minusta silloin kun se aika on. (Doh.) Mieluiten ei mahdottoman nuorelle lapselle, mieluiten jopa vasta siinä 15 vuoden ikäluokan yläpuolella. Lapsi eläisi koko elämänsä valheessa, mutta ainakin hänellä olisi parempi elää. Tällöin hän itsenäisesti voisi myös päättää, että haluaako enää nähdä otto/adoptio-vanhempiaan, vaikkei täysi-ikäinen ihan olisikaan. Itse en kyllä tunne yhtään adoptoitua enkä todellakaan itse ole (ainakaan eivät ole vielä kertoneet =)), niin en osaa kertoa kokemuksia asiasta, mutta näin asian itse näen.
Ja sitten vielä, hankkisinko itse adoptiolapsen? En ole aivan varma. Voisihan se olla ihan varteen otettava vaihtoehto, jos en itse voisi saada lasta jostain syystä. Tällöin saisi kakaran ulvomaan jalkoihinsa ainakin kivuttomasti. Hah. En kyllä itse ole vielä miettinyt, että hankkisinko lapsia ollenkaan tulevaisuudessa, mutta aika näyttää. Olisihan se hienoa saada aivan oma lapsi ja sitten viedä omaa vertaan eteenpäin. Se olisi ehkä se minun pontevin syyni, oma ja adoptiolapsi ei muuten eroisi toisistaan.
Katsotaan nyt~ Huomenna kyllä varmaan kadun tätä viestiä, kun toistan vain samaa ja kohta en saa itsekkään tästä mitään selvää. Samaa sontaa vaan.
Slay'a
12.12.2006, 21:45:34
Hmm...yritetetääs päteä:D min olen itse ainakin adoption kannalla
kuten moni on varmaan tässä miljoona kertaa aikaisemmin sanonut niin adoptio on loistava tapa yhdistää lapset joilla ei ole vanhempia ja vanhemmat joilla ei ole lapsia sekä vanhemmat jotka eivät voi saada lapsia en muista bonganneeni tuota alleviivattua kohtaa mistään tuolta ylhäältä. Ihminen on mystinen olento, se lisääntyy ja joissakin tapauksissa ei sitten pysykkään kasvattamaan jälkeläistään jonka seurauksena jälkeläinen lähetetään suureen maailmaan kenties hyvinkin nuorena. Eli tulemmeko sellaiseen johtopäätökseen edellis/en/ten tekstien perusteella että adoptio on hyvä juttu? min haluun adoptoida!
Lacrima
12.12.2006, 22:31:38
Minulle adoptio on tällä hetkellä ainoa lastenhankintatapa, jota voisin harkita edes, jos jossain välissä saisin sen päähänpälkähdyksen, että aion lapsen hankkia.
Ei minulla ole mitään ongelmia lasten saannissa. Eikä lapsilleni tulisi mitään pahoja perinnöllisiä sairauksiakaan. Mutta minulla on vain päätös siitä, etten aio tänne maailmaan lasta synnyttää. Uutta apinaa luontoa pilaamaan. Mielestäni lapsia on liian paljon täällä, kuten myös ihmisiä muutenkin.
En myös malta odottaa, että saisin lain luvan itseni sterilointiin. >__< Sitten ei tarvitsisi kärsiä ainakaan vahinkolapsistakaan, kun se on tehty.
Minulle adoptio on tällä hetkellä ainoa lastenhankintatapa, jota voisin harkita edes, jos jossain välissä saisin sen päähänpälkähdyksen, että aion lapsen hankkia.
Ei minulla ole mitään ongelmia lasten saannissa. Eikä lapsilleni tulisi mitään pahoja perinnöllisiä sairauksiakaan. Mutta minulla on vain päätös siitä, etten aio tänne maailmaan lasta synnyttää. Uutta apinaa luontoa pilaamaan. Mielestäni lapsia on liian paljon täällä, kuten myös ihmisiä muutenkin.
En myös malta odottaa, että saisin lain luvan itseni sterilointiin. >__< Sitten ei tarvitsisi kärsiä ainakaan vahinkolapsistakaan, kun se on tehty.
Vaikka en lasta joutuisikaan synnyttämään niin olen Lacun kanssa samaa mieltä, siitä että mielestäni adoptointi on ainoa tapa hankkia lapsi. Miksi? No siksi että antaisin jollekkin lapselle elämän, olen myös samaa mieltä siitä että lapsia(ja ihmisiäkin) on niin paljon että miksei sitä voisi ottaa jonkun toisen lapsen kuka siitä ei pysty hoitamaan? okei, totta kai jos kaikki vain adoptoisimme lapsia niin eihän siitä mitään tulisi kun ei kukaan sukua jatkaisi, mutta lähipiirissämme olen tietääkseni ainoa jolla on tämmöinen kanta.
Kalypso
12.12.2006, 22:52:19
Uutta apinaa luontoa pilaamaan.Mutta eiväthän eläimet olleet luonnolle pahasta? Synnytä sinä vain apinoita, muut synnyttää ihmisiä. =)
Katsoin juuri vähän aikaa dokumenttia orpolapsista ja adoptoinnista, ja kyllä teki pahaa. Romanialaiset orpokodit näyttävän tosiaan olevan huonon maineensa väärti. Todelliset hyväntekijät keskittyvät inhimillisen kärsimyksen vähentämiseen adoptoimalla lapsia niistä kauheista oloista. Luontoa kun voi auttaa muutenkin kuin ihmisvihalla.
//
Eivätkä varmasti sinunkaan synnyttämäsi lapset ulkonäöltään apinoista juuri eroa.Lacrima taas elementissään. Kotiisi kasvamaan siitä. :)
Lacrima
12.12.2006, 22:58:18
okei, totta kai jos kaikki vain adoptoisimme lapsia niin eihän siitä mitään tulisi kun ei kukaan sukua jatkaisi, mutta lähipiirissämme olen tietääkseni ainoa jolla on tämmöinen kanta.
Mutta jollemme jatka sukua, niin sitten ei ole ainakaan vaaraa sisäsiittoisuudesta, vai onko joku eri mieltä tästä? Jotkut taudithan ovat sisäsiittoisuudesta kiinni, emmekä me voi tietää, kuinka läheistä sukua toisillemme olemme. Okei, serkut voivat lisääntyä keskenänsä. Mutta silti. O.o
Okei, en perustaisi tuolle ylemmälle kommentille mitään. Kunhan kirjoitin huvikseni. Tai päätä tyhjentääkseni.
Niin ja ihmettelen edelleen sitä, kuinka täällä ihmiset ovat niin "oman" lapsen perään. Siis huh huh. o.O Eräänkin nickin postaama viesti kiehutti hieman sanomallaa, mutta ehkä parasta, etten puutu siihen. :)
Mutta eiväthän eläimet olleet luonnolle pahasta? Synnytä sinä vain apinoita, muut synnyttää ihmisiä. =)
Vertauskuvallisesti apinaa. Vaikka eivät ihmiset juuri apinoista eroa. Eivätkä varmasti sinunkaan synnyttämäsi lapset ulkonäöltään apinoista juuri eroa. Kuten ei kenenkään muunkaan ihmisen, sillä kaikkihan meistä on apinoita ollut alunperin ja ulkomuodoltaan mielestäni monet vauvat muistuttaa apinoita pitkäänkin.
Lacrima taas elementissään. Kotiisi kasvamaan siitä. :)
Voisit sinäkin joskus miettiä, mitä foorumille kirjoitat ja kenelle. :)
Nemes
13.12.2006, 19:11:31
Itse olen adoption kannalla. Ei minulla tietenkään sitä vastaan mitään ole jos omia lapsia haluaa ja olisihan se ehkä joskus kymmenen vuoden päästä kiva saattaa omia geenejä sisältävä pakkauskin tähän maailmaan. Joskus 16-vuotiaana oli nimittäin todella lähellä etten menettänyt kohtuani ja sen mukana kykyäni saada lapsia. Noh, joku ehkä ajattelee että ehkä se olisi ollut hyvä asia, eipähän olisi vaaraa pienistä ruoskaa heiluttelevista Nemeistä :P
Mut siis. Adoption kannalla olen sen vuoksi että lapsia on tässä maailmassa jo nyt ihan liikaa. Kyllähän minäkin ennen haaveilin jopa suurperheestä, mutta nykyään tuo lasten saattaminen tähän maailmaan on alkanut mietityttämään. En haluaisi lisätä ihmisten määrää ennen kuin jo tähän maailmaan saatetut lapset ovat saaneet hyvän kodin. Katsoin eilen dokumentin orpolapsista ja se Romanian lastenkodissa kuvattu materiaali kylmäsi. Samalla tuollainen saa vihaamaan ihmiskuntaa yhä enemmän, kuinka jotkut voivat olla niin tunteettomia.
Ihmettelen edelleen miksei kukaan ole kehitellyt sellaista rokotetta joka estäisi lasten saannin. Sellainen onnettaisiin ihmiselle jo ihan pienenä muiden rokotteiden ohella ja kun tämä täyttäisi 18-vuotta rokotteen vaikutus voitaisiin kumota vastalääkkeellä jos kyseinen henkilö haluaisi jatkaa sukuaan. Näin ei toivottujen lasten määrä pienenisi ja syntyvyyttä voitaisiin kontrolloida. Vaarana tietenkin olisi tautien leviäminen kun kukaan ei enää ostelisi kortsuja "joo ei sillä kai nyt mitään tauteja ole"
Silweri
14.12.2006, 21:24:53
Adoptointi.
Perhana kun se olisi niin helppoa kun kuvittelisi.
Kannatan sitä koko sydämmestä, mutta olisi tekopyhää sanoa, että itse siihen suostuisin. Uskon kuitenkin, että voisin rakastaaadoptoitua lasta yhtä paljon kuin biologistakin.
Ennemmin silti biologinen lapsi, lähinnä siksi että yhteenkuuluvuuden tunne perheessä olisi taattu.
cRaZy Al BhEd
14.12.2006, 22:56:48
Ennemmin silti biologinen lapsi, lähinnä siksi että yhteenkuuluvuuden tunne perheessä olisi taattu.Taattu? Salli minun nauraa. Samat geenit eivät todellakaan tarkoita, että lapset tulevat vanhempiensa kanssa toimeen tai päinvastoin. Mielipiteeni ei suinkaan juonna juuriaan omiin kokemuksiini, minulla on oikein hyvät välit vanhempiini, joiden nuoruuskuvista näkee selvästi, että he ovat alullesaattajani. Minulla on kuitenkin monia, hyvin monia ystäviä ja tuttuja, jotka eivät tule juttuun biologisten vanhempiensa kanssa ollenkaan. Harrastukset ja mieltymykset eivät periydy valmiina geeneinä lapsille, ja luonnekin saa muotonsa monen eri tekijän vaikutuksesta. Osa luonteenpiirteistä toki periytyy, mutta se tuskin on perheen sisäisen yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävä asia, jos perit isältäsi aggressiivisuuden sekä äidiltäsi tavan mököttää ja olla pitkävihainen.
Jos tarkoitat sitä, että lapsi ei sopeudu perheeseen, koska se on musta - voi kauhistus - ei sekään ole yksiselitteistä. Pienellä lapsella ei ole sisäänrakennettua ulkonäkösidonnaista alkuperäkulttuuria ja se voidaan kasvattaa täsmälleen yhtä suomalaiseksi (nyt ollaan siis Suomessa) kuin kymmenessä sukupolvessa supisuomalainen lapsi. Myös vanhemmistaan ulkonäöllisesti eroava lapsi voi kokea perheen yhtä ihanaksi tai kamalaksi kuin vanhempiensa sukusoluista luotu lapsonen. Emme tosin tee yhteenkuuluvuuden tunteen kokemista yhtään helpommaksi, jos haukumme adoptoituja lapsia nekruiksi, vinosilmiksi tai mongooleiksi. Nyt tarkoitan siis yhteenkuuluvuutta laajemmassa, koko yhteiskunnan käsittävässä mittakaavassa.
// Itse asiassa uskon, että adotpioprosessi saa pariskunnat miettimään tarkkaan suhteensa kestävyyttä ja sitä, millaiseen perheeseen lapsi otetaan. Uskoisin tämän syventävän ja lujittavan suhdetta, sillä adoptiolasta ei voi saada harkitsematta. Adoptiolapsi on siis aina haluttu lapsi. Uskon, että se vaikuttaa perheen sisäiseen yhteenkuuluvuuteen geenejä enemmän. Toki isä voi kokea synnytyksen häntä ja äitiä lähentävänä tapahtumana, mutta niin voi varmasti myös adoption.
Silweri
14.12.2006, 23:12:55
Jos tarkoitat sitä, että lapsi ei sopeudu perheeseen, koska se on musta - voi kauhistus - ei sekään ole yksiselitteistä. Pienellä lapsella ei ole sisäänrakennettua ulkonäkösidonnaista alkuperäkulttuuria ja se voidaan kasvattaa täsmälleen yhtä suomalaiseksi (nyt ollaan siis Suomessa) kuin kymmenessä sukupolvessa supisuomalainen lapsi. Myös vanhemmistaan ulkonäöllisesti eroava lapsi voi kokea perheen yhtä ihanaksi tai kamalaksi kuin vanhempiensa sukusoluista luotu lapsonen. Emme tosin tee yhteenkuuluvuuden tunteen kokemista yhtään helpommaksi, jos haukumme adoptoituja lapsia nekruiksi, vinosilmiksi tai mongooleiksi. Nyt tarkoitan siis yhteenkuuluvuutta laajemmassa, koko yhteiskunnan käsittävässä mittakaavassa.
Jos adoptoisin lapsen, niin minulle olisi aikalailla samantekevää, että olisisiko se punainen, musta,valkoinen, keltainen, vaiko kenties ruudullinen. Ei ole tapana erotella värin mukaan, samaa lajia me olemme kaikki. Ruudullisessa tapauksessa voisin tosin olla hiukkasen huolissani lapsen terveydestä.
Ah, tarkoitin perheen yhteenkuuluvaisuudella sitä, että pennun äitiinki varmaan välit lähenisi entisestään, jos kerran hän sattuisi minulle lapsen synnyttämään. Näin ollen saattaisi jopa olla, että suhde kestäisi paremmin, eikä tule avioero mukulaa. Ehkä tämä on vähän kaukaa haettua, mutta kyllähän se yhdistäisi.
Toisaalta enpä tiedä tilastoja adoptiolapsi perheiden avioero tilastoista. Veikkaisin, että ne ovat itseasiassa pienemmät. Woody Allen on tietenkin poikkeus.
brandy
15.12.2006, 0:38:11
Menen suoraan aiheeseen ja vastaan otsikon kysymykseen: on.
Olen tuota adoptoimista miettinyt vähän eri kannoilta. Olen itse nimittäin niin liikkuvaista sorttia, että tuskin meinaan asettua aloilleni ja tehdä penskoja ennen kolmekymmenvuotispäivääni, saa nähdä jos sittenkään. Ja silloinhan sitä on keho jo ihan rupsahtanut ja heikko eikä jaksa mitään lapsia teettää. :D
No tuo nyt ei tietenkään ollut se oikea perustelu.
Olen oikeastaan aika kyyninen, mitä perheiden perustamiseen tulee. Lapsen hankkiminen on valtava vastuu. Oletko taloudellisesti kyvykäs elättämään lapsesi, ovatko ympäristön olosuhteet otolliset, ja mielestäni tärkeimmät kysymykset:
täytyykö maailmaan tuoda lisää ihmisiä?
ja
mikä saa sinut luulemaan, että pystyt kasvattamaan henkisesti ja fyysisesti terveen, epäitsekkään, älykkään ja hyväsydämisen ihmisen?
jos vastasit ei mikään, et imho ole oiekutettu tekaisemaan lasta.
jos taas keksit syitä, olet itsekkäästi itseoikeuttanut itsesi.
Vaikka pidät itseäni filantrooppina, poden joskus todella syvää ihmisvihaa kun katson sivusta perheitä joissa lapset kasvavat täsmälleen vanhempiensa kaltaisiksi, koskaan kyseenalaistamatta, koskaan tutkimatta, koskaan etsimättä mitään uutta.
Sen sijaan maailmassa on miljoonia lapsia vailla kotia, vailla vanhempia, vailla ruokaa tai huolenpitoa.
Adoptio on kymmenen kertaa jalompi teko kuin oman penskan tekeminen.
Minä ja pikku intialainen Ben voisimme matkustaa maailman halki ja olisin iki-onnelinen antaessani makuusijan ja lämpimän aterian jollekin joka sitä tosiaan kipeästi tarvitsee.
Jos joskus tosiaan menen ja hankin oman lapsen, rakastan sitä pyyteettömästi ja annan tietenkin kaikkeni. Silti en varmaan pysty oikeuttamaan tätä tekoa ja poden ristiriitaisesti myös syyllisyyttä ollessani ihminen ja toimiessani tässä vaihessa maailmanhistoriaa noin idioottimaisesti.
Suokaa anteeksi, olen oikeasti ihan mukava tyyppi. :D
mufasa
15.12.2006, 16:14:05
Pienellä lapsella ei ole sisäänrakennettua ulkonäkösidonnaista alkuperäkulttuuria ja se voidaan kasvattaa täsmälleen yhtä suomalaiseksi (nyt ollaan siis Suomessa) kuin kymmenessä sukupolvessa supisuomalainen lapsi.
Tästä vielä lisään sen verran että lapsesta tosiaankin voidaan kasvattaa ihan yhtä suomalainen, kuin kaikki muutkin, oli hän kotoisin mistä tahansa. (Jos siis kasvatus aloitetaan tarpeeksi pienestä, sillä jos alat 7 vuotiasta Afrikasta tulevaa lasta kasvattamaan suomalaiseksi, ei hänen puhe varmaan koskaa pääse yhtä "suomalaiselle" tasolle, kuin niiden puhe jotka ovat kasvaneet suomea puhuvassa perheessä koko ikänsä) Itse voin sanoa olevani elävä todiste lapsesta joka on kasvatettu suomalaiseksi. Ja ei, minua ei ole adoptoitu, isäni on vain Itävallasta ja äitini Suomesta. Ja jos kävelen kadulla vastaan ja puhun jotain, ei kukaan varmasti arvaa yhtään että kummatkin puolet minut tehneistä ihmisistä eivät ole suomalaisia. (tietysti tässä ei ole ihon väri elementtiä) Tämä tosin pätee vain suomalaisuuden kohdalla, sillä Itävallassa minusta huomaa varmasti etten ole sieltä kotoisin, vaikka saksaa puhunkin aivan sujuvasti. Ja mikä ihan kivaa, suomalaiset miehet eivät kuulemma ole seksikkäitä. ;) :P
Ja vielä ketjun aiheeseen, minulla ei ole mitään adoptiota vastaan, mutta en itse siltikään aio adoptoida lasta. Nyt joku sanoisi että itsekästä, ja ehkä se on, mutta se on nyt vain minun tapani ajatella perheidylliä, vaikka se voisi ihan yhtä idyllinenkin olla jos lapsi olisi adoptoitu. Jotenkin vain boiloginen lapsi tuntuu siltä perinteiseltä vaihtoehdolta.
Ildjarn
17.12.2006, 17:05:27
Itse en tule kyllä varmasti adoptoimaan lasta. Tuntuu jotenkin inhottavalta kuvitella että ottaisin vapaaehtoisesti arpaa heittämällä jonkin tuntemattomasta ihmisestä siinneen lapsen ja hoitaisin tätä kuin omaani. Minulle (kuten aikaisemminkin tässä topikissa jollekkin) on tärkeää että lapsi, jonka saan on omaa lihaani ja vertani. Oman lapsen voin hyvin kuvitella hankkivani ja hoitaakseni, vaikkei kyllä kuulu mitenkään tulevaisuudensuunnitelmiini tämäkään.
Kyllä minä jollain tasolla adoption hyväksyn, mutta toisaalta jos joku pappa ja hänen kurttuinen vaimonsa, jotka hädin tuskin kykenevät huolehtimaan itsestään, tilaavat itselleen Aasiasta vauvan niin en hyväksy sitä. Etenkin ärsyttää, jos motiivi on joku että työpaikalla voidaan kertoa miten hienoja ihmisiä ollaan kun otettiin orpo lapsi Aasiasta itelle, mutta sitten ei kuitenkaan voida edes huolehtia kunnolla lapsesta, kun "isä" kuolee jo viiden vuoden päästä syöpään, äiti dementoituu ja lapsi saa temmeltää vapaasti ja huolehtia loppujenlopuksi dementoituneesta mutsistaan.
Yhtään tällaista esimerkkitapausta minulla ei kyllä ole, mutta ei ole vaikea kuvitella.
Minusta on tärkeää, että lasta adoptoitaessa katsotaan tarkasti millaisille vanhemmille nämä adoptoidaan. Onhan monia tapauksia, missä esim. joku vanha mies on adoptoinnut lapsen ulkomailta kyseenalaisin motiivein.
Mielestäni lapsia ei tulisi myöskään adoptoida homo- ja lesbovanhemmille, mutta eihän minulla tietenkään ole mitään näyttöä siitä että siitä olisi mitään haittaakaan.
Minun on ehkä hankala nähdä asiaa ihan adoptoidun silmin, mutta en ymmärrä miksi sen, ettei lapsella ole sitä biologista sidettä vanhempiinsa pitäisi jotenkin haitata? Enkä ymmärrä sitä miksi pitää haikailla sitä, että kukakohan se minun "oikea" äitini oli. Jos kerta on hyvä elämä ja kaikki hyvin niin ymmärrän kyllä, että on ehkäpä jännä tietää mistä ns. oikeasti on kotoisin ja miltä se oikea äiti on näyttänyt, mutta kaikki tuollaiset ongelmat lähtevät ihmisen itsensä päästä, hänen ajattelu tavastaan. Miksei voi olla tyytyväinen siihen mitä jo omistaa?
Olen joskus ajatellut, että entäpä jos olisinkin adoptoitu? Olisihan se tietenkin isku, joillekkin kovempi, minulle sillä ei olisi paljoakaan merkitystä koska pidän nykyisestä perheestäni ja tilanteestani. Ehkä tällaistenkin asioiden yli pystyy kasvamaan. Itse sain nimittäin, vaikka yritän ymmärtää aloittajan pointin, niin sellaisen vähän keskenkasvuisen teinin vihanpurkauksen, joka ei välttämättä liity mihinkään muuhun kuin siihen vaiheeseen, että "maailma on mua vastaan", jonka läpi kaikki ovat kärsineet.
Olen adoption kannalla. Se antaa monille lapsille uuden tilaisuuden sekä monille potentiaalisille vanhemmille mahdollisuuden kasvattaa naperonsa, jota eivät ehkä muuten saisi. Tuskin se yhtään parempi olisi, että lapset heivattaisiin lähimpään roskikseen kun äidit eivät tiedä mihin ne tunkea. Pääpointtihan on antaa lapselle uusi mahdollisuus, jota biologinen äiti ei ehkä halua tai pysty tarjoamaan. Ehkä tämän asian kertominen lapselle on sitten ajoituksesta kiinni, mutta kyllä se aurinkokin näkyy kunhan on asiaan ehtinyt totutella.
Tzei-em
5.4.2007, 14:39:14
Itse en näe adoptiossa mitään pahaa. Kuten joku jo sanoikin, se on uusi mahdollisuus huonoissa lähtökohdissa syntyneelle lapselle ja toisaalta toivottu "perheenlisäys" vanhemmille, jotka jostain syystä ovat adoptioon päätyneet. Win-win -tilanne siis, mikäs sen parempaa.
Vaikken näekään adoptiossa mitään pahaa, niin en silti haluaisi adoptoida lasta, ellei minulla ja vaimokkeellani olisi hedelmättömyysongelmaa. Se on vain se alkukantaisen luonnollinen juttu, että lapsi on omaa verta ja lihaa ja jatkaa sukua. Olisi se vaan niin paljon hienompaa nähdä oman lapsensa kehittyvän alusta alkaen ja sitten ihailla sukulaisten kanssa miten se näyttää isältään / äidiltään.
Adoptiolapsissa on myös se ongelma, ettei välttämättä tiedä millaisessa ympäristössä lapsi on saanut alkunsa. Ikävä tosiasiahan on, että huumeidenkäyttäjän lapsella on jo syntyessään huumeriippuvuus, puhumattakaan mahdollisista taudeista. Pahimmassa tapauksessa lapsi jopa perii kaikki biologisten vanhempiensa kieroutuneet ominaisuudet ja vittumaisen luonteen. Itse tehdyn lapsen kanssa voi olla varma ainakin lähtökohdista.
Aion joskus hankkia lapsia, mieluiten ihan omia. Jos tämä ei kuitenkaan jostain syystä ole mahdollista, en epäröi adoptoida lasta jostain muualta. That's it.
Powered by vBulletin™ Version 4.0.5 Copyright © 2010 vBulletin Solutions, Inc. All rights reserved.