Suosikkitappelunne?

[Seyana]

Eli, mikä FF:ien boss battle on mielestänne se kaikkein paras? Tappelu, jonka mättämisestä piditte eniten.

FF VII
Tappelu, jossa piti tappaa Hojo. Vihaan Hojoa, oli oli todella mukavaa sada vihdoin päättää sen päivät.
Lisäksi Jenova lifeä vastaan käyty tappelu, Aeriksen kuollessa. Tuolloin tahtoi todella kostaa Sephirotille ja Jenovalle.
Tottakai tietenkin myös viimeinen taistelu, Sephirotia oli oppinut pelin aikana vihaamaan, joten kauan odotettu hetki, hänen kuolemansa, oli käsillä.

FF IX
Ark. Ehdottomasti Ark. Tappeluympäristö oli omasta mielestäni mukava, ja Arkin mättäminen oli muutenkin varsin mukavaa puuhaa. Sitten tietenkin loppukamppailut ja Silver Dragon.

FF X
Seymourit olivat minulle aluksi hankalia, joten tottakai niiden hakkaaminen oli mukavaa puuhaa, kun niistä vielä oli haastetta. Olemme pikkuveljien kanssa ristineet Seymour battlet kotoisammin Simppa hyökkäyksiksi..:eh: Seymour battle on sitä paitsi hyvää musiikkia.
Sama pätee Yunalescaankin,vaikkakaan musiikki ei todellakaan ollut hyvää.
Sitten on vielä ennen Zanarkand ruinsseja tuleva tappelu, jossa bossi vetää muistaakseni Photon wingiä. Pidin tappelun ympäristöstä, vaikutti ikäänkuin olisi ollut auringonlasku..
Sitten on bossi, jota vastaan on taisteltava saadakseen Animan. Pidän vedessä tapahtuvista taisteluista.

PITÄKÄÄS SITTEN huoli että vaihtoehdot eivät jää pelkkiin nykyisiin. Muuten tämä ei ole Squaresoftin topic. eli 1-6 vaan peliin. -death

[David A. Mage]

Hum... Kaikki Gilgameshiä vastaan käydyt taistelut FFV:ssä ovat rentouttavia.. :D Ja kerta tämä on Squaresoft-foorumissa, ei tämän pitäisi olla rajoittunut pelkkiin FF:iin.
Chrono Crossissa meinaa revetä joka kerta kun Solt ja Peppor ovat vastassa. (Surku)hupaisampaa porukkaa saa etsiä. Kaiken kruunaa kyllä erään taistelun Ketchop.. :P
Samalla tavalla huvituksen linjalle menee FFVI:n Ultros-taistelut. Ainut ero on, ettei Ultros ole surkuhupaisa.

Chrono Crossista löytyy lisääkin kaksi kappaletta, mutta ne kyllä pitää pistää Spoiler-tagien sisään..
Nämä taistelut edustavatkin sitä pelin ei-niin-hupaisaa eli vakavampaa puolta.
1. Miguelia vastaan käyty taistelu Sea of Edenissä. Taistelu on Miguelin taustan huomioon ottaen hyvinkin ikävä, ja Yasunori Mitsudan People Seized with Lifen (tai People Imprisoned by Destiny, kumpaa nimeä tahookaan käyttää..) surullinen melodia kruunaa kaiken.

2. Masamunen valtaanottama Dario on myös aika ikävä tapaus, varsinkin jos on tiimissä käytössä pakollisen Riddelin lisäksi joko Karsh tai Glenn (vai saiko Glenniä tuohon taisteluun vielä..? Ainakin Karshin sai ja kun ottaa huomioon mitä hän oli omassa todellisuudessaan joutunut Dariolle tekemään, niin ei taitaisi moista taistelua olla kovinkaan herkkua käydä hänen asemassaan.) People Seized With Life tekee tehtävänsä tässäkin.

FFVI:ssä on kivaa aina kun on Kefka ruudussa... :D

Edit: Grraaaaaahhff!! minä tiesin, että jotakin unohtui. Xenogears, minimaalinen vihulaishahmospoileri.
Id, Grahf, Wiseman. Hahmot ovat alkuun mystisiä, ja mystisiä hahmoja vastaan on kiva taistella. Varsinkin jos mystinen hahmo on vielä hienon näköinen.
Samoin Big Joe-taistelu kuuluu siihen surkuhupaisten taisteluiden kastiin. Pelkästään karsean fanilauman yleisöstä heittämät tavarat tuottivat vahinkoa. Ai että minä meinasin revetä kun jokaisella lyönnillään Joe höpöttää "Grrrrreat!" ja sitten "And dynamic!". Varsinkin kun iskut tuottaa pari hassua HP:tä vahinkoa.. ^^'

[memo]

Ahem!
Toi FF VII:n Safer Sephiroth ottelu on aika huba.
Myös FF IX:än Garland on ihan okei :D

[Shai]

Originally posted by David.A.Mage
Hum... Kaikki Gilgameshiä vastaan käydyt taistelut FFV:ssä ovat rentouttavia.. :D Ja kerta tämä on Squaresoft-foorumissa, ei tämän pitäisi olla rajoittunut pelkkiin FF:iin.
Chrono Crossissa meinaa revetä joka kerta kun Solt ja Peppor ovat vastassa. (Surku)hupaisampaa porukkaa saa etsiä. Kaiken kruunaa kyllä erään taistelun Ketchop.. :P
Samalla tavalla huvituksen linjalle menee FFVI:n Ultros-taistelut. Ainut ero on, ettei Ultros ole surkuhupaisa.

Chrono Crossista löytyy lisääkin kaksi kappaletta, mutta ne kyllä pitää pistää Spoiler-tagien sisään..
Nämä taistelut edustavatkin sitä pelin ei-niin-hupaisaa eli vakavampaa puolta.
1. Miguelia vastaan käyty taistelu Sea of Edenissä. Taistelu on Miguelin taustan huomioon ottaen hyvinkin ikävä, ja Yasunori Mitsudan People Seized with Lifen (tai People Imprisoned by Destiny, kumpaa nimeä tahookaan käyttää..) surullinen melodia kruunaa kaiken.

2. Masamunen valtaanottama Dario on myös aika ikävä tapaus, varsinkin jos on tiimissä käytössä pakollisen Riddelin lisäksi joko Karsh tai Glenn (vai saiko Glenniä tuohon taisteluun vielä..? Ainakin Karshin sai ja kun ottaa huomioon mitä hän oli omassa todellisuudessaan joutunut Dariolle tekemään, niin ei taitaisi moista taistelua olla kovinkaan herkkua käydä hänen asemassaan.) People Seized With Life tekee tehtävänsä tässäkin.

FFVI:ssä on kivaa aina kun on Kefka ruudussa... :D

Todentotta. Nuo ovat aina olleet loistavia tappeluja.

[aeris2]

Hei, mihis on unohtunut FFVI:n Ultros tappelut? Niin hupaisia, Ultros on niin säälittävän surkea vastus, varsinkin se missä Ultros on erään "kamunsa" kanssa, naureskelin vaan Ultroksen juttuja ja meinasin unohtaa kokonaan sen et piti vielä taistellakin... :D

[nox]

Jenovat ovat aina yhtä säällittäviä. Niin kamala uho mutta silti ne voittaa helposti. Vastaukseni on siis Jenova.

[AlkoTanko]

Jokainen taistelu Turkseja vastaan FFVII:ssa. Turksit ovat vastustajina haastavia ja heissä on sitä, mitä puuttuu monista bosseista: tyyliä.

Myös ensimmäinen taistelu Magusia vastaan Chrono Triggerissä on harvinaisen vaikuttava.

Super Mario RPG:ssä Bowyeria, Mackia, Johnnyä ja muissa samoissa taisteluissa niiden musiikki tekee niistä unohtamattomat.

FFX:ssä Sinin sisällä oleva Seymour on oikein loistelias taistelu alueen, taustan ja musiikin takia. Haastetta siinä ei ole nimeksikään, mutta hieno silti.

Mutta paras taistelu ikuna FF:issä ja muissa Squaren peleissä, joita olen pelannut, on tietysti Safer Sephiroth FFVII:ssa. Jokainen sen taistelun taistellut tietää, miksi se on niin mahtava.

[Kreifi]

Hyvin vähänhän tämä(ei oikeastaan mitään) FFVIII:sta spoilaa, mutta pistän spoilerlaatan kuitenkin tähän. Itseasiassa spoilaa vain sen, että kasissa on loppari(*virn*) ja tavan miten voittaa se helposti.

Minun suosikki taisteluni on todellakin juuri se tietty taistelu. Eli semmoinen minkä voi kokea vain kerran. Menin ensimmäistä kertaa FFVIII läpi enkä tiennyt, että loppari menee helpoiten limiteillä(jollakin muka nopeampi keino?). Menin sen siis huonoilla ukoilla(ensimmäisellä kerralla en kerää ikinä leveleitä) ja pelkillä loitsuilla läpi. En muista nyt tarkkaa aikaa, mutta noin 2 tuntia se taistelu kesti. Kävin kuoleman porteilla ja hiukan pidemmälläkin, olin varma tappiosta ja siltikin onnistuin voittamaan. Se oli niin upea kokemus, että huhhuh...ja sitten vain nauttimaan upeista loppukuvista. Vaikeus teki siitä niin mahtavan kokemuksen. Tuli sellainen olo, että tämän eteen oli todellakin nähty vaivaa.

[Tommistus]

Aivan mahtava tappelu on tämä.... sensuuri iski...
Amarant vs Zidane tappelu Madain Sarissa, vai mikä paikka se olikaan... Se on aina yhtä hauskaa katsoa kun Amarant pistää haisemaan. Sääli että Amarant saa turpaansa, mutta ei se mitään. Mielestäni kyllä se Amarantin nopeus pitäisi johtaa se voittoon.

[yksisiipi]

Peli on tietenkin FF7, ja taistelu käydään
Nibelheimissä Palmeria vastaa. Taistelu ei muuten ole erityisempi, mutta se on hauska, kiitos Plamerin. :D

[Roakel]

Minä pidin näistä jenova tappeluista, se musiikki oli jotenkin tunnelmallinen ja jenovan kamala ulkonäkö pisti aina silmään.

[Ceassa]

Beatrix ja Kuja -tappelut ysissä sekä Seymourit kympissä ovat suosikkejani. Musiikki on loistavaa, ympäristöt ovat kauniita ja tunnelma on upea. Pärfekt! Ja myös kutosen Ultros-ottelut ovat harvinaisen hauskoja tapauksia. Gwahaha. :)

[Catch a fish]

FFX:
Seymour Sinin sisällä oli visuaalisesti mahtava kokemus. Varjot olivat upeat, musiikki oli hyvää ja valot toimivat. Ainut miinus tulee taistelun helppoudesta.

FFVII:
Lost Number Shinra mansionissa(?). Siinä taistelussa oli jotain hienoa. Näit, että uusi summon odottaa, kunhan vain voitat..

Siinä oli jotain kivoja kokemuksia. En tähän hätään muista enempää...

[FFFan]

FFIX:
Mä pidin niistä kolmesta peräkkäisestä tappelusta Pandemoniumissa. (Silver Dragon, Garland, Kuja)

[Locke Cole]

Kaikista mukavin on
Viimeinen tappelu Sephirothia vastaan. sitä ei voita mikään. :)

[auron_86]

FFV: Gilgamesh taistelut on hienoja niiden ja rentouttavia

FFVI: Ultros taistelut, ne on ennenkaikkea hauskoja

FFVII: Safer Sephiroth, me kaikkihan tiedämme miksi

FFVIII: Vikan taistelun kaikki neljä osaa, jotenkin siinä on semmoisen eeppisen taistelun tuntua.

FFIX: Garland tasitelu oli ihan OK, persuteluja en keksi

FFX: Seymour taistelu Sinin sisällä, hieno musiikki ja varjot ja valot. Miinus kutenkin taistelun sietämättömästä helppoudesta.

[ShadowZero]

ff kutosen viba bossi oli kaikkein mukavin :tultamunille:

[Necroth]

UUh. Tulipas taas tongittua.
FF VIII
Adel siellä Lunatic Pandorassa kun sillä on rinoa panttivankina. Ensi kerran peliä pelatessani, kaverit olivat paasanneet kuin hemmetin vaikea se on ja eivät tietenkään suostuneet kertomaan vinkkejä. Eräs oli siinä vielä minun tullessani samaan kohtaan. Kun menin siihen, voitin sen lähes kokonaan normaaleilla attackeilla ja Irvinen ap-ammoilla.
Oli muuten hauska tunne kun sain huomata kuinka helppo se olkin ollut.
FF IX
Tässä oli monta hauskaa loppista, mutta yksi on ylitse muiden. Nimittäin Lifa Treen Soulcage. Ensimmäisellä kerralla jäin tähän jumiin johtuen sen vaikeudesta ja omista lv:istäni. Sitten kumminkin sen voitin. Mättämällä siis. Toisella pelikerrallani oli tarkoitus antaa Zidanelle life kesken ottelun ja kursori osoittikin vahingossa loppista ja kappas, Soulcage kuoli siihen. Olin aivan äimänä, että WTF? Sitten tajusin, että se oli Zombie kuten lähes kaikki Lifa treen örkeistä. Tämä oli hassua.

FF X
Ehdottomasti Sanctuary Keeper. Tämä oli ensi kerralla (ja toisella myös) erittäin vaikea minusta. Taistelu kesti ties kuinka pitkään johtuen Sanctuary Keeperin ärsyttävistä parannus taioista. En edes muista missä vaiheessa ottelu alkoi kääntyä minun edukseni, mutta sen käännöksen jälkeen sain sen voitettua ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Oli vaikea, mutta ei mahdoton.

[Miyuki]

FFVII:Safer Sephiroth tappelu

FFVIII:1 cd:n lopussa oleva Seifer tappelu.

FFIX:Novadragon taistelu.

FFX:Tappelu sen hirviön kanssa ennen Yunan häitä.

[Ferithem]

FFVI: En ole vielä pelannut läpi (tut tut), enkä edes oikein erota pomppeleita tavallisista hirviöistä. Ultros on kyllä kaikista paras :D

FFVII: En ole pelannut tätäkään edes ykköslevyn yli (tut tut tut), mutta sanoisin, että tähän asti paras oli ehdottomasti Rufus siellä jossakin kohdassa. Siitä vain tuli niin hyvä fiilis, en tiedä miksi.

FFVIII: Seifer siellä juuri ennen Adelia, olisiko ollut kolmannella levyllä. Se oli melko helppo, mutta todella ihastuttava kamppailu. Tykkäsin myös Edea -taistelusta... kakkoskiekolla(?). Se oli juuri sopivan pituinen ja musiikki toi oman tunnelmansa. Ja tottakai lopputaistelu oli hyvä, ainakin kaksi ensimmäistä vaihetta siitä. Se jääkiekkokypärä-Ultimecia (correct me if I'm wrong, muisti voi pettää) alkoi kyrsiä, koska hän ei tehnyt tarpeeksi vahinkoa jotta taistelu olisi ollut tasapuolinen. Sen sijaan jouduin vain hakkaamaan muijaa Mad Rushilla (semmoinen hieno juttu) ja odottaa, sillä jostain syystä ei ollutkaan niin vaikea kuin olin luullut & kuullut. Noh, olihan se loppujen lopuksi ihan hyvä tappelu.

FFIX: Minusta oli mukavaa mätkiä Beatrixia. Alkoi kylläkin kovasti ärsyttää, sillä olisin halunnut voittaa enkä jäädä maahan makaamaan yhden HP:n varassa :eh: Naureskelin kovasti pistäessäni vain Steinerin mätkimään häntä, ja muut vain seisoskelivat paikoillaan, mitä nyt parantelivat välillä. Se vain oli niin hauskaa.
Garlandiakin oli ihan kiva hakata *evil grin*
Loppar(e)ista en pitänyt lainkaan. Heitä oli liian monta ja kaikki kävi melkein liiankin helposti... paitsi viime kerralla. Hehehe.

FFX: Seymour -tappelut olivat ihania, etenkin ensimmäinen ja viimeinen. Alan aina pomppimaan innosta näissä taisteluissa, vaikka ne ovatkin käden käänteessä ohi (excellent training - tai sitten ei). Yunalescakin oli ihan ok, mutta ei yltänyt Maester Seymourin tasolle.

[jedat]

Ai tälläisiä viestejä, katsotaanpas nyt...

FFVII: Jotenkin Yenova-Life jäi parhaiten mieleen kaikista tappeluista :cool:, luultavasti jännittävän ilmapiirin takia. muistan vieläkin kuin eilisen hienon mirror temppuni :D jossa tein itseeni mirrorin ja viimeinen tyyppi oli hengissä niin yenovan Water taika kimpoili siinä meidän välissä about 2.min, peli nyki pikkasen! No onneksi se kuitenkin kuoli siitä :D

FFIX: Burmecian pääkaupungissa kaikki tappelut jäivät hyvin mieleen (ikävä kyllä) kiitoksia ikävän musiikin ja ärsyttävien tappeluiden, kuitenkin selvisin siitäkin :cool:

FFX: Jecht oli ylivertaisesti paras! Otherworld soimassa ja Zanarkand taustalla nostivat adrenaliinin huippuunsa! :mad:

[Clacier]

VII:

Se taistelu missä saa tappaa Hojon. Luoja, minä sitten vihaan Hojoa, ja syitä tähän tuskin tarvitsee selittää. Kaikkein paras mahdollinen tappelusta tulee kun antaa Chaosin ja Nanakin tehdä siitä selvää. Muahaha.

Bizarre Sephiroth. Tämä siksi koska pidän siitä systeemistä, että saa taistella kaikilla, no.. melkein kaikilla hahmoilla yhtaikaa. Se on liikuttavaa ^^ Ja mitä ärsyttävämpi vastus, sitä paremmalta tuntuu voittaa se.

One Winged Angel, joka on kyllä ilman muuta paras tappelu koko pelissä. Ensinnäkin se ylihuippu musiikki, ja se tunnelma joka pysyy tässä taistelussa vaikka menisi peliä kymmenettä kertaa läpi. Eikä minua haittaa jos tulee game over, saanpahan koettaa uudelleen :P

IX:

Ysissä vain yksi vastus on sellainen mitä todella tykkään hakata, ja se on Trance Kuja. Vaikka pidänkin Kujasta, niin tässä vastuksessa on taas sellainen, ei-ihan samanlainen tunne mitä VII:n loppuvastuksessa, mutta melkein. Tai ei ihan melkeinkään mutta joka tapauksessa. Vastuksessa ei tarvitse enää huolehtia varastamisesta, vaan saa vain mättää. Ja se musiikki taas kerran on aivan ihku. Olen joku FF-musiikkifriikki.

Necronkin olisi ehkä muuten, mutta en jostain syystä kauheasti diggaa noita vastuksia jotka vain ilmestyvät tyhjästä, ja joiden voittamisesta koko pelin läpäiseminen on kuitenkin kiinni. Sellaisten pahisten, ketkä ovat olleet pelissä mukana alusta lähtien, voittamisessa tuntuu olevan enemmän jotain pointtiakin.

[Xerox]

FFVII:
Ryby Weapon oli aivan sairaan haastava ! Mie olin Helwetin iloinen kun voitin sen !
FFVII:
Ultimate Weapon oli hauska ja sinne meno oli todella vaika ja matkan varrella oli Pahoja jätkiä
FFX:
Viimeinen vastus... Muita vastuksia en olekkaan sitten päässy kokeilemaan ;D

[Storm Summoner]

FF VII: Lopparit ovat kivoja. Ne ovat helppoja ja niiden kanssa on mukava leikkiä. Myös Diamond Weapon ennen 2cd:n Midgaria on kiva.

FF VIII: Varmaan Ultimecia Castlen Catoblepas. Sekin on helppo ja senkin kanssa voi leikkiä. Diablos on myös aika kiva, mutta pitkäveteinen.

FF IX: Black Waltz #1, #2 ja #3. Helppoja ja todella mukavia. Ne tekee mukavia taikoja ja ne on hienon näköisiäkin.

[Ultima Weapon]

FF7:mun lempi tappeluita on Hojon tappaminen ja Jenovan :angi: .
Myös Diamond Weaponia vastaan on mukava tapella.

FF9:varmaan aina Beatrixsiä vastaan sillä on niin hienoja ne sen liikkeet koska niissä on kaikkia välähdyksiä ja kaikkee.

Että tämmöstä :) .

[Illuusia]

FFVII:
Turks. Tottakai niitä vastaan oli kiva taistella, niillä on Reno ja se on suloinen ja muutenkin miellyttävä (kriteerit hyvälle tappelulle) Olin mukana meiningillä että tämähän menee helposti mutta sainkin huomata ettei se niin helppoa ollutkaan, ja jouduin yrittämään muutaman kerran uudelleen, harvoin sitä tapahtuu muulloin kuin viimeisissä vastuksissa, joten tämä toi vaihtelua.

FFVIII:
Ultimecia, ehdottomasti. Viimeiset vastukset ovat yleensä ne parhaat, niiden aikana on sellainen jännitys päällä ettei pahempaa. Ultimecia on kuitenkin ihan erityinen suosikki kaikken pelaamineni FF:ien loppareiden joukosta. Musiikki on hyvää, taistelu sopivan tasoinen muttei kuitenkaan aivan läpihuutojuttu, ja Ultimecialla oli niin hassuja repliikkejä että minulla oli hauskaa jo pelkästään sen takia. Kertakaikkisen hieno taistelu.

FFIX:
Beatrix-taistelut ovat hienoja, ihan vain siitä syystä että Beatrixilla on luonnetta ja tyylikkyyttä. Semmoista...girl poweria. :)

[Yoni]

Final Fantasy X:n Nemesiksessä oli sopivasti haastetta! Se ei ollu liian vaikea eikä helppokaan. Ja mikä parasta: Sitä saa hakata niin paljon ku sielu sietää! Ku on hakannu sen, voi hakata uudelleen!
Mieleen painuvin taistelu Final Fantasyissä mitä oon pelannut, on VII:n loppari (tai se toiseksi viimeinen taistelu) yksisiipistä enkeliä, Sephirothia vastaan. Se oli minusta mahtavaa, taustalla laulava kuoro soi vieläkin päässä! Se oli kertakaikkiaan järisyttävää!

[Kirishin]

paras tappelu on ff7:ssa se tappelu, kun tapellaan Diamond weaponia vastaan ( en oo ite pelannu niin pitkälle! käytin isoveljen tallennuksia ) se on tosi helppo, oon vain pari kertaa kuollu siinä! ja muutenkin se weapon on mun mielestä kaunein örvelö koko pelis!

[ceeb]

FF VII
Hyvinkin tyylikäs Turksien Reno kanssa ensimmäinen yhteenotto Midgarissa.
Kaikki Jenova-taistelut. Niiden musiikki on erittäin loistavaa ja tunnelma kokonaisuudessaan kertakaikkiaan huumaavaa.
Barret vs Dyne. Sanoinkuvaamaton. Barretin ja Dynen menneisyys itsessään erittäin kiehtova ja kun siitä saadaan iso osa pelin juonta höystettynä vielä villillä boss mätöllä, alkaa soppa olemaan valmis ja hyvä sellainen onkin. Siksi tämä taistelu on eräs ehdottomia suosikkejani kautta aikojen FF:issä.
Bizarro ja Safer Sephiroth (aka One Winged Angel) ovat hyvinkin pitkälti tyylikkäimmät tappelut koskaan, jonka takia myös mätän näitä säännöllisin väliajoin muutaman kerran puolessa vuodessa. Suhteellisen haasteellisia Level 4 limitit ja KotR poislukien. Musiikit parasta FF laatua joita kuuntelee mieluusti pienessä transsin oloisessa olotilassa kovalla syötöllä.


FF VIII
Seifer taistelut. Ketään en vihaa niin paljoa kuin Seiferiä tästä pelistä siksi se onkin aina niin suuri nautinto rullata tämä herra maan tasalle.
Kaikki viimeiset taistelut Ultimeciasta lähtien. Kuten Auron_86 jo mainitsi, pientä eeppisen taistelun makua.

Ysistä en juurikaan muista mitään mainitsemisen arvoista. Ehkä jos jotain pientä tulee mieleen niin saatan tulla muuttamaan sen tännekin.

[Leviathan]

FF VI
ÄÄäh, aika paha, pidän niin monista taisteluista tässä pelissä. Dullahania vastaan oli kuitenkin kiva taistella.

FF VII
Rufusta vastaan kaikissa tilanteissa

FF VIII
Kaikki Lagunalla hoidetut tappelut. Minusta vaan on niin hauskaa käyttää Lagunaa ja sen porukkaa ja se musiikki sopii niin hyvin heihin.

FF IX
Amarant ja Zizuski taistelu. Se vaan on niin erikoinen kun vihollinen liikkuu ja muutenkin hyvä. Ja sitten
You're not alonen soidessa on ihana tapella ^^

FF X
Minulla ei oel suosikkia, koska ne kaikki vaikuttavat niin samanlaisilta

Ja ihan suosikkini on You're not alonen siivittämä taistelu putki Zidanella.

[Soul Reaver]

Tietenkin FF 5:

Gilgames- tappelut. Se oli niin idiootti, että sitä oli suorastaan pelottavan mukava mättää. Sitten kun se päätti käyttää Excalipur- miekkaansa, niin mulla oli paskat jo housuis ja pelkäsin että: "voi perse jos sen ätäkki ottaa 9999" sitten se huitaisi miekallaan niin otti 1 vahinkoo. Joo just...

Eipä unohdeta FF 6:

Ultros- tappelut ovat todella viihdyttäviä. Eikä niissä haastettakaan ole nimeksikään. Varsinkin se eka tappelu kun heitin Firen nii se jotain selitti mustekalasopasta. ;D


Jenovia on mukava mättää myös kun ne kerran on niin rumia...

[Candice]

Humm... Sainkin miettiä tätä jonkin aikaa, mutta tässä niistä hupakoista, joita olen pelannut:

FFVIII Ultimecia, oi sitä adrenaliinin kuohua aina kun pääsen lopparin luokse miettien parhaita taktiikoita ja kuinka se saa pikku sydämen pompahtamaan kun Ultsi menee ja tekee jonkun jäynän. Taistelu on jo pituutensa takia ehdoton suosikkini.
Myös Edean kanssa nahistelut ovat herkkua. Se musiikki ja kylmän rauhallinen ja paras vihu kautta aikojen vastassa, nami nami

FFIX Tyhmiä tappeluita... Tai hei, se kun Beatrix ja Steiner taistelevat yhdessä niitä ökkömönkiäisiä vastaan. Se on hieno. Tykkäilen ja kovin paljon. Muuten pelin taistelut tuntuvat lähinnä puuduttavilta.

FFX Seymour-taistelut. Se setä on niin karismaattinen, että jo katselun ilosta taistelua pyrkii pitkittämään ja paljon. Myös Yunalescan hakkaaminen oli kivaa, sillä harrastin sitä lähes viikon ennen kuin se täti suostui luovuttamaan. Vähän haastetta ja olen iloinen pikku vesseli

[Moonstone]

FF8
Se taistelu Grieveriä vastaan 4 cd:llä jäi jotenkin mieleen. Ehkäpä musiikki ja se että FF8 oli ensimmäinen FF minkä pelasin. Jotenkin tämä taistelu on ja pysyy suosikkien joukossa.

FF9
Kaikissa taisteluissa joissa Beatrix on mukana ovat jotenkin maagisia. En ole käyttänyt koodeja joilla Beatrixin saa jäämään ryhmään pelattavaksi hahmoksi.

Vagrant Story
Se taistelu missä Sydney on mukana. Vielä kun sen taistelun kulku vaikuttaisi juoneen niin ai että... Hyvä taistelu näinkin.

Eikä tietenkään sovi unohtaa... FF7
Kun Aeriksen kuoleman jälkeen taistellaan Jenovaa vastaan. Tämä taistelu ei kuitenkaan päässyt ylläolevalle listalle koska pelkkänä taisteluna tämä matsi ei ole erikoinen, hieno tuntu syntyy tapahtumista ennen tätä taistelua.

[Yooha]

Kaikissa FF:issä viimoiset pomomatsi on upeita tunnelmaltaan ja sen takia pääsevät automaattisesti mun suosikit-listalle.

FF5:ssa: Gilgamesh!!

FF6:ssa Ultros-matsit ovat ylitse muiden. Se musiikki, tunnelma ja itse pomo. Hah! Onneksi tekijätiimi on osannut nauraa myös itselleen näissä kahakoissa.

FF7:ssa ei ole Turks-matseja voittanutta. Varsinkin se viimeinen nahistelu, jossa on kaikki jäljellä olevat Turkit vastassaan. Harmi ettei Tseng uskaltaudu nostamaan sotakirvestään pelin aikana, olisi ollut mielenkiintoista nähdä riittääkö sedässä puhti.

FF8:n taisteluista mieleen jäivät mm. sellaiset kahakat, jossa oli mukana joku seuraavista: Seifer, Edea, Fujin ja Raijin. Myös välien selvittely Adelin kanssa oli erityistilanteestaan johtuen hyvin mielekäs.

FF9:ssä mun pomomatsit lässähtävät siihen, kun pitää yrittää Zidanella kähveltää pomojen aarteet parempaan talteen. Siitäkin huolimatta (tai ehkä siitä johtuen) Beatrix-erät olivat hienoja. Niiden aikana ei tarvinnut muuta tehdäkään kuin varastaa ja parantaa haavoja. Sitten Steinerin ja Beatrixin Alexandrian puolustus Mistadontteja vastaan jäi mieleen. Huipulle nousee siltikin "You Are Not Alone"-kärhämät Pandemoniumissa.

FF10:n bossi-taistelut eivät oikein jää mieleen, syytä en tiedä (ehkäpä mielikuvitukseton pomosuunnittelu?). Silti joukosta löytyy valopilkku, nimittäin se matsi ennen Yunalescaa. Hirviön nimeä en muista, mutta taistelu tapahtui pomon ympärillä 6 alustalla, joita piti vaihtaa aina hirviön suunnitelmien mukaan. Kunpa tälläisiä erikois-taisteluja kohtaisi enemmän FFissä.

[Natsenatu]

Nostetaan tämäkin ylemmäs."Seven up and one more!",niinkuin Niinistö joskus sanoi.

FF5:Arvatkaa... gee ii äl gee aa äm ee äs hoo.Tuossapa tuo.Vaikka itse peli oli aika tökkö niin sentään jokin hyvä vastus löytyy.

FF6:Ultroksen mätkiminen oli aika hauskaa,muttei kuiteskaan mitään niin hirveän helppoa,vaikka ketä nyt ei naurattaisi kovista esittävä mustekala. Mutta Kefkan mätkiminen oli hauskempaa.Semmoista alati naureskelevaa kieroilijaa oli joskus semmoisissa "välitappeluissa" mukava mätkiä kun sai vetäistä ärsyttävää tyyppiä nenuun.

FF8:Biggs ja Wedge!Ne olivat siinä määrin hauskoja kun tiesi että ovat kumpikin ihan nynnyjä. Nauraisin itseni kuoliaaksi jos joku häviäisi tälle tumpeloparille :D

FF9:Kujaa vastaan tappeleminen on pelin parasta antia. Ensimmäinen tappelu tätä feministiä vastaan ei ole vielä mitään,mutta Trance Kuja se vasta on!Hienon musiikin tahdissa on nannaa heilutella miekkoja ja parannella ukkoja.

[Cele]

Jaah..
FF IV:
Zeromusta on aina hauska hakata.. Musiikki on hyvä, ja se on muutenkin niin säälittävän helppo, että sitä jaksaa hakata!
FF V:
Gilgameshit on hauska hakata.. Niillä on sellainen uho päällä, että ihan hyvää tekee hakata ne..
FF VII:
Safer Sepiroth! Hmm? Ei varmaan perusteluja.. Musiikki oli yliveto, ja muutenkin sepi oli sellainen ukko, joka oli mukava tappaa.
FF VIII:
Seifer on mukava hakata. Siinä ei ole vastusta, ja se todellakin luulee olevansa jotain.. ;)
FF IX:
Kuja. Sitä taistelua jaksaa odottaa, ja se on muutenkin mukava heppu hakata. Tarkempaa perustelua ei tällekkään.. Sori..;)

Siinäpä ne.. Edittiä tulee, jos jotain muistuu mieleen.

-gunmachine-

[Pay Gried]

FFVI:
Jostain syystä odotan aina tappelua joka käydään Phunbabaa vastaan. Siis sitä demonia, joka hyökkää ensin Terran kimppuun, mutta en tarkoita sitä tapplelua jossa on vain Celes ja Sabin vaan sitä, jonka jälkeen saa Terran joukkoonsa. Odotan aina innoissani, että keidät Phunbaba puhaltaa pois tappelusta. Silloinhan Terra muuttu Esperi-muodokseen ja tappelee mukana. Sen jälkeen tuleva pieni kohtaus on niin surullinen. Menen aina innolla tuohon tappeluun, koska tiedän että tuo kohtaus tulee tappelun jälkeen

FFVII: Odotan tappelua Ultimate Weaponia vastaan, kun se hyökkää Mideeliin, koska sen jälkeen tulee kohtaus, joka naurattaa aina. nimittäin se, kun Cloud on hullu ja hän huutaa jotain "They are coming! Wheehee!" ja sitten kun hän ja Tifa tippuvat Life Streamiin. Toivoin kylläki, että Tifa voisi jäädä sinne. Hän voisi vaikka viihtyä siellä... Mutta kuitenkin, tappelukin on hienoa, kun Ultimate Weapon lähtee karkuun. Kun se lentää pois tappelusta, se on jotenkin hauskan näköistä

FFVIII: Adel-tappelu, sillä se on kaikkein helpoin, kun heittää Zellillä Adeliin, mutta ei Rinoaan, kaikki Zellin limitit ja sormetkin voimistuvat samalla, kun yhden limitin tekemiseen menee suunnilleen 0.10 sekuntia, jos huono tuuri käy. Sitten tulee se hauska kohtaus, kun Adel kuolee. Se on kyllä niin hauskan näköistä, että oksat pois.

FFIX: En odota oikein mitään kamppailua siinä.

[Nitromethane]

FF 7:ssa Jenova taistelut. Ne ovat musiikiltaan ja tunnelmaltaan suosikkejani, etenkin Aeriksen kuoleman yhteydessä tuleva Jenova-Life taistelu

FF 8:ssa on kiva päästä aina Seiferiä pieksämään. :D

FF 9:ssä Zorn ja Thorn! Ne saamarin ärsyttävät riiviöt on aina pakko päästä pieksämään maan rakoon, hinnalla millä hyvänsä. =)

[RAGE]

FF8: Seifer on täydellinen vastus. Se tuntuu aina jotenkin eeppiseltä, kun Squall ja Seifer ottavat yhteen. Harmi, että Seifer on aina liian helppo, pitäisi olla Fujin ja Rajin avustamassa tai sitten ihan Squall vs. Seifer.

FFVII: Turkit ovat myös sellaista välien selvittelyä, ja niissäkin tuntuu sellainen epiikka.

FFX: Seymor. Hän on niin yritteliäs, hän tekee kaiken minkä voi asiansa eteen.

Seifer on kumminkin kaikkein paras mahdollinen vastus mitä voi olla.

[M1green1]

FF VI:
Ultros...Onhan se mukava tyyppi kun se aina seuraa,mut kyllä sen hakkaaminen on mukavempaa :P

FF VII:
No tietysti lopussa Sephirothin tappo Omnislashilla!

FF VIII:
Fujin ja Rajin.Ihan typeriä molemmat mut hyvä että ne saa piestä jopa 2 kertaa...

FF X:
Noh,eiköhän se ole Seymorin pieksut...

[Julppa]

Ihan ykkössuosikkia on vaikea ruveta nimemään, mutta tässä nyt joitakin:

VII:
Kaikki Brunot. Siis Weaponit. Bruno-nimi tulee jostakin mistä en tiedä:huh:.
Jenovat. Musiikki on aivan ykkönen.
Sitten tietenkin Palmer. On sekin yksi tavallinen...

V:
Gilgamesh. Musiikki on paras taistelumusiikki missään FF:ssä. Soi vieläkin päässä(ja koneella).

VI:
Ultros. Taisteluiden huumori. Ultros puhuu ihme juttuja.

Kai niitä vielä joitakin on, ei vain juuri nyt muistu mieleen.

[BlackWalzi]

Lähes kaikki bossit joissa on loistava musa taustalla ovat aina hyviä sillä oikea musiikki tuo tappeluun oman tunnelmansa.
No jos pari vaikka mainitsisi niin.

Zeromus | FF IV
Gilgamesh | FF V
Safer Sephiroth | FF VII
Beatrix ja Trance Kuja | FF IX
Deus, Elementtien yhdistetty gear ja Miangin Opiomorph. Kaikkia ei jaksa tästä pelistä ees listata :) | Xenogears
Dragon God ja Migueli todellakin oli hyvä | Chrono Cross
Magus | Chrono Trigger
*edit* Noh kyllä Griever ja Ultimecian viimeinen muoto ansaitsevan paikan tässä ^^ | FF VIII

[Gebric]

FF VIII:n lopputaistelu on jäänyt suosikiksi ihan vain sen takia koska ensimmäisellä kerralla kun pääsin sen läpi, ainoa joka pystyi taistelemaan oli Squall, ja sekin vielä niin huono. Pelkkää limittiä koko ajan, maksimi damage 3000-4000, kyllä otti aikansa.

FF VII:n loppumatsi oli vaikuttava musiikin takia + olihan sepiä pakko vetää kuonoon kaiken sen jälkeen mitä se oli tehnyt.

FF IX:n Pandemoniumissa kun Zidane päättää pätkiä kaikki vihut yksin mutta saakin apua muilta.

[Axel]

parhaimpia tappelut on ainaki

seiskassa:
Turksit ja safer sephiroth.

kasissa:
Ultimecia (etenkin vika muoto) kun se oli niin ''oudon'' näköinen mutta silti ihmettelin kun se oli niin helppo en nähny ees Apocalypsee. Tausta musiiki toi kanssa suurta tunnelmaa tähän matsiin.

Ysis:
ainaki ne pandemoniumin ''käytävä'' tappelut. sitten ei mikään ''paras'' mutta hauska tappelu niitä tosi tosi outoja ¨overpower¨ lampaita fairy islandilla.

[Aiona]

Äääh. Minoon laiska immeinen, muttei se mitään.
Ja suosikkitappeluni?

FFVII:
Gi, kaikista helpoin ja mukavin tappelu Jenovien jälkeen. Sephirothia en olisi halunnut tappaa. :(

FFVIII:
Seiferin kanssa tappeleminen ensimmäisen CD:n lopussa, Lunatic Pandoraan en ole vielä päässyt.

Muista en voi sanoa mittään. Nuita olen vain pelaillut.
Että silleen :)

[Necrofobia]

Suosikki tappeluita löytyy paljon.

FFI: Tästä ei oikeen muuta suosikki tappelua löydy paitsi viimeinen tappelu Chaosta vastaan

FFII: Kaikki tappelut lohikäärmeitä vastaan, ne jotka tulevat aarrearkuista esiin. Niissä on niin hyvä musiikki niin niitä viitsii tapella

FFIII: Mukavimpi on Eurekassa kaikki boss taistelut. Sitten se on mukava tappelu sitä merihirviötä vastaan, en muista sen nimeä... olikohan se jouku Neptune tai jotain

FFIV: Kaikki taistelut niitä Emperoreja vastaan on mukavia. Musiikki sopii niihin hyvin ja ne on melkeimpä haastavimpia tappeluja koko pelissä.

FFV: Tottakai Gilgamesh taistelut. Ai että on ihanaa päästä aina hakkaan sitä mutta toisaalta käy sääliksi kun se niin yrittää mutta saa aina turpaan ;D .Ja Musiikit on gilgameshissa melkeimpä parhaat koko FF sarjasta. Myös taistelu Necrofobiaa vastaan on ihan mukava ja tähän on tavallaan kans gilgamesh taistelu.

FFVI: Ultroksen kanssa kinasteleminen on melkoista hupia. Ainakin viimeinen taistelu ultrosta vastaan jossa Relm tulee ja maalaa hänestä kuvan, sitten ultros tajuaa että on vain typerä ruma mustekala. Myöhemmin colosseumissa ultros on päässyt töihin ja vittuilee hahmoille niin siinä kohdassa tekisi mieli tapella.

FFVII: viimeiset Sephiroth tappelut ovat mukavaa ajanvietettä. Palmer taistelu Rocket Townissa on hauska. Taistelu on uskomattoman helppo ja palmer sen kuin irvailee Cloudille mutta sitten jääkin rekan alle...heh...heh

FFVIII: Seifer taistelu kolmos ceedeen lopussa on aika kätevä. Seifer pistää odinin kahtia ja leuhkii mutta sitten gilgamesh tulee ja näyttää mistä päästä kana pissii.

FFIX: Beatrix tappelut, niissä on hyvä musiikki ja haastetta. Zidanen ja Amarantin taistelu on myös viihdyttävä.

FFX: Tästä en oikeen löytänyt mitään niin suosikkia mutta alussa Zanarkandissa on mukava taistella. Siellä on hienot maisemat ja hyvä musiikki pauhaa taustalla.

FFX-2: Leblanc taistelut ovat rentoja ja hauskoja.

[Riku]

FF I En päässyt pelissä pitkälle, eli ensimmäinen "loppari" Garland oli vaikuttava, musiikkikin oli hyvää.[SPOILER]
FF II [SPOILER]En muista paljoakaan eri taisteluista, mutta viimeisen linnan "välilopparit" sekä itse viimeinen pahis kolahtivat.
FF III En muista tästäkään paljoakaan, mutta kun olet sellaisessa luolassa johon pääset vain kutistuneena, ja siellä on se rotta lopparina. Muistan sen haastellisen taistelun, koska kutistuneena fyysiset iskuvat vievät vain 1 hp:n , ja maageja minulla olikin vain yksi, ja heikko sellainen. Eli haastellisuuden puolesta suosikki.
FF IV Taistelun Kainia vastaan, sekä summoneita kuten Odin, Leviathan ja Bahamut. Sekä myös viimeinen taistelu.
FF V Taistelu viimeistä Ex-Deathia vastaan.
FF VI Tämä osa sisältääkin suosikkitaisteluni. Taistelut Kefkaa vastaan hänen nauratessa psykoottisesti olivat huvittavia ^^ Lohikäärmeiden mättö, ja sen mikälie "uuden" maailman taivaalla lentävän demonin voittaminen.
FF VII Ensimmäinen loppari, se skorppionimainen robo on alun sekavuudessa iloinen piriste. Aina kun taistelu Turkseja vastaan alkaa, niin on hymy huulilla. Jostain syystä taistelu Yuffieta vastaan on myös mukavaa, sekä tottakai viimeinen taistelu ^^
FF VIII Taistelu Gabalin presidentin valeversiota vastaan karmi selkäpiitä. Myös viimeisen linnan, Ultimecian linnan Weaponit, varsinkin Omega sekä viimeinen taistelu. Ultima Weapon sekä Bahamut kuuluvat myös suosikkeihini.
FF IX Ensimmäisen CD:n lopussa käytävä taistelu Beatrixia vastaan sateisissa raunoissa sekä tunnelmallisen musiikin soidessa tämä yltää suosikkeihin. Taistelut Kujaa, Ozmaa ja Haadesta vastaan ovat hienoja.
FF X Taistelu Animaa vastaan on todella vaikuttava. Myös viimeinen taistelu, sekä Omega Weapon kolahtivat.
FF X-2 Tämä peli ei oikeastaan sisältänyt mitään erikoisen hienoja taisteluita. Bahamutin kanssa kamppailu oli ehkä hienoin.
FF Tactics Taistelut Lucavia sekä muita "valittuja" örkkejä vastaan, kolmannen chapterin lopussa taistellaan Marcun Elmdoria vastaan linnan katolla. Viimeisen paikan taistelut ovat myös rautaa.
Kingdom Hearts Pelin alussa kun Soran näkee "unta", kun olet suorittanut kaikki "testit", niin iiiiiiso örmö Heartless ilmestyy. Taistelut Hollow Bastionissa ovat kaikki mahtavia. Varsinkin Rikua vastaan ^^ Kapsteeni Koussua vastaan on myös kuva taistella. Sephiroth sekä Ice Giant tekivät vaikutuksen. Uskon että Kingom Heartsin Final Mix-version Hollow Bastionissa tuleva uusi taistelu, Unknowia vastaan saa kylmiä väreitä aikaan ^^ Taistelu Pahatarta ja hänen lohikäärmemuotoa vastaan ovat hienoja. Kamppailu Ogie-Bogieta vastaan oli myös tunnelmallinen hänen nauraessa taustalla ^^

Spoilaan sen vuoksi koska vaikka suurin osa olisikin pelannut esim. FF VII:n läpi, niin ei se tarkoita että kaikki olisivat :D

[Chocobo83]

Kaikista mahtavin vihollinen oli tappaa Emerald FFVII:ssä. Ja kyllä oli tyytyväinen tunne ku oli voittanu sen. :D Ja tyytyväisyys johtui siitä, koska sen tappamiseen oli vaadittu niin paljon tuskaa ja työtä.. Se chocobon kasvatus ja kaikki.....

[Daiki]

Päätinpähän tännekkin vihdoin kirjoittaa.

FFX:
Seymor tappelut on ihan mukavia, onhan Seymor pelissä hieman niinkuin toinen pääpahis. Sinin vatsassa tapahtuva taistelu on hauska, kuten myös Macalanian temppelissä. Mt. Gagazetin taistelu ei kuitenkaan ole niin ok, koska oli alussa niin hemmetin vaikea sen koneen takia, kun teki sitä Cross leavea [kirjotettiinkohan näin] ja silleen. Minulla sattuu olemaan jokin "Seymorin kuudesaisti", koska aavistan heti kun tulee sen kanssa tappelu ^^; Yunalesca taistelu oli myös hyvä, minun mielestäni kuitenkin liian helpohko

FFVIII:
Alussa se Biggs ja Wedge taistelu. Myös Edea taistelut on ihan nice, ainakin se ensimmäinen ottelu. Seifer vain ottaa pattiin aina, luulee olevansa aina jokin suurikin isokiho... Raijin ja Fujin taistelu siellä... siellä... No nimeä en muista mutta jokin Balamb hommeli paikka.

[GolliM]

VII

Kaikki varmaan arvelivat, että Sephiroth mutta väärin~ Pelin ylivoimaisetsi vaikein pakollinen vastus, eli se skorpioni siellä Nibelheimin vuorella. Ainut pomotaitselu, missä hävisin (syy: ei ollut masteroituja testoreja

VIII:

Se viimeinen taisteluhan se ^^ Niin legendaarinen se on. Etenkin neljäs muoto hienon musiikkinsa takia. Oli niin mahtava olo, kun sen kukisti 40 levelisillä hahmoilla kolmen tunnin mätön jälkeen!

X:

Ehkä se neljäs seymour taistelu. Paras FF taistelumusiikki ikinä taustalla ja jos tyyppejä ei ole koulutettu, taistelu on hyvinkin haastava. Braska's final aeonin pilasi niin surkea musiikki että äänet pitää sulkea =) Myös Yunales

X-2:ssa se iki-ihana Via Infiniton päätösbossi ;), Kh:ssa viimeinen vastus ja Chain of Memoriesissa Neljäs Riku

[Sananium]

Seymour-taistelut. Pelasin kerran koko pelin uudestaan lävitse ihan vain sen takia, että halusin taistella Seymouria vastaan. Neljättä taistelua ennen on save, jossa hahmot ovat aika huonoja ja se tekee viimeisestä taistelusta vielä paremman. Aivan paras musiikki (parhaita FF-taistelumusia) yhdistettynä kivaan taisteluun, joka on suhteellisen helppo, eikä mikään tuskallisen vaikea. Siitä minä pidän. Toinen kiva taistelu oli Seymour Natus, koska siinä Seymour ensimmäisen kerran muuttuu erilaiseksi ölliksi. Taitelu on vieläpä aika haastava, varsinkin heikoilla hahmoilla. Ja mukavaa viihdettähän se on vielä taistelusysteeminsä takia, koska turha kiirettä ei ole ja taistelua saa viivytettyä loputtomiin asti.Ansem/Xehanort. Siinä on loistavasti sellainen viimeisen taistelun tunnelma ja sopivan mahtitempoinen musiikki. Lisäksi Ansem on aika hurja heppu ja taistelut ovat minimivarustuksella aika haastavia. Ansemia vastaan myöskin jaksaaa taistella vaikka kuinka monta kertaa kyllästymättä, sillä monesti voi kokeilla eri taktiikkoja ja etsiä uusia oikoteitä voittoon. Ja taistelu+loppuvideo on pitkä yhdistelmä, joten aikaakin menee juuri sopivasti.

Muita ei nyt tule mieleen. Ehkä ne perus Sephit ja Seiferit ovat myöskin kärkipäässä, mutta ei niitä tule tahottua niin paljon, kuin edellämainittuja.

[Yaden]

FF X
Seymor tappelut olivat kyllä loistavia, varsinkin se viimoinen Seymorin yhteen otto, musiikki korvasi kaiken. Seymor tosiaan on sitkeä mies, eikä helpolla luovutakaan, silti kaikki tappelut hänen kanssaan tuntuivat vähintäänkin hieman helpoilta.

FF X-2
Lopputappelu Shuyinin kanssa. Tosin en tästä tappelusta juuri mitään muista, en ole aikoihin pelannut. Mutta sen muistan, että Shuyin ei ollut mikään helppo nakki, muttei mikään ylivaikeakaan, huonot hahmot sattui vain olemaan. Shuyinin overdrivet olivat mahtavia.

Seiskaa en ole vielä tarpeeksi pitkälle pelannut, kasikaan ei ole läpivedetty.

[Dorianthem]

Lempitaisteluni tulee ikuisesti olemaan FFIX:än Meldi Gemini. Itse asiassa taistelulla ei ole mitään tekemistä tämän lempitaisteluni kanssa, vaan se nimi. Meldi Geminiä taistellessa ajattelen vain sitä nimeä ja sen örkin ulkomuotoa. Se on jotenkin aivan suunnattoman mahtava. Nimensä veroinen hemmo.

Sitten pidän myöskin FFX:än ekasta Seymour-taistelusta. Minusta on todella mukavaa pieksää kyseistä tyyppiä, sillä en ole koskaan hänestä pitänyt ja tämä on ainoa kerta, jolloin häntä vastaan pääsee taistelemaan hänen ollessaan juuri oikean näköinen, eikä mikään hopeinen hirvitys. Lisäksi taistelusta tekee vielä mieluisamman se, kun tuntee hemmon iskut ja osaa siten varautua niihin.

[agiLITy]

Mai personal feivorit faights:

FF VI: Tän pelin ihan selvästi paras taistelu on ihan selvästi Ultros + Chupon taistelu ennenkuin hypätään Floating Continentille.

FF VII: Ruby Weapon, koska se on vaan niin vaikea ainakin minulle =/

FF VIII: Alun Ifrit taistelu, koska sen on vaan niin helppo, mutta silti niin vaikea.

FF IX: Tästä pelistä ei muistu paljoa mieleen paitsi Beatrix(vai mikä sen nimi nyt olikaan) taistelut. Varsinkin se ensimmäinen. Se oli vaan niin mukava mätkiä sitä sateisella säällä ja raunioiden ympäröimänä..

FF X: Dark Yojimbo koska se on NIIN vaikea että hermot palaa mut pääsen sen kyllä lähipäivinä. toivottavasti...

[spiralcut]

Hii. no, tätähän täytyi miettiä, kuitenkin vastaukseni ovat seuraavat.

FF VII.
Hojo, yllätys yllätys.
ja Sephiroth, one winged angelin säestämänä. Muut taistelut oli sitä ja tätä, PAITSI neljä Weapon taistelua Diamond, Ruby, Emerald ja Ultima Weapon.

FF VIII.
kaikki Ultimecia linnan vastukset, niissä oli aina hauska valita seuraava ability. ja tietenkin vanha kunnon Diablos (jos sen pelaa läpi in Laguna team) siinä on niin paras musiikki :D ja itse pääpiru Ultimecia.

FF IX.
Lähes kaikki taistelut mutta paras, no se Lifa treen soulcage minulle tapahtui sama kuin Necrothille, paitsi että yritin viskata phoenixia Daggerille. ja sitten Kuja taistelu musiikkinsa takia. taistelut joita ei lasketa bosseiksi siellä paikassa missä soi you are not alone:D

FF X.
Kaikki Seymour taistelut, ja Yu Yevon (kirjoitetaanko se noin?) taistelu ihan lopussa kun kaikilla on auto life:P . Ainiin ja Yunalesca vaikeutensa takia

[Velvety]

Uujee, tämmönen ketju. :3

FFVI
Ultros on ehdottomasti hauskin vastustaja. Sellainen hassu mustekala. <3 Otus on myös tosi suloinen ja hän aina tekee kaikkea häijyä. Ainakin siellä oopperatalossa hän tekee niin.

FFVII
Palmeria vastaan käyty tappelu Rocket Townissa oli todella hauska. Tai no, olihan se ensin hieman typerä ja nauroin sille, kun hän pomppi siinä areenalla kuin mikäkin pelle. Tappelun loppu oli kuitenkin kaikista hauskin, kun heppu kuvitteli pääsevänsä karkuun. Ihmettelen aina, mistä se rekka oikein pölähti paikalle. -_-

Sephi oli hauska vastustaja. Hieman vaikea oli kyllä aluksi, mutta hyvin kyllä suunniteltu ja loppujen lopuksi ihan kiva vastustaja. Ja helppokin loppujen lopuksi. :p

FFVIII
Laguna-tappelut ovat hauskoja. Minusta on muutenkin kiva pelata kasia hahmolla, joka säheltää menemään suunnilleen koko pelin ajan. Todella hauska heppu tuo Laguna. <3 Mutta tappeluista pidän siksi, että se kappale on mukava poppikappale ja se tuo sellaista kivaa tunnelmaa peliin. Pidän kovasti. <3

Ultyn linnan hirviöt, joita vastaan pitää tapella jotta saa ne omat kyvyt takaisin käyttöön, ovat tosi kivoja. Naurettavan helppoja periaatteessa, jos totta puhutaan (joo, eilenkin sain tuhotua ne kaikki kerralla).

FFIX
Lania vastaan käyty tappelu oli tosi hauska. Nainen, jolla on sunnaton keittiöveitsi/kirves? :D Hän näytti todella pienikokoiselta ihmiseltä ja sitten hänellä on hirveän iso kirves, jolla hän käy lyömässä Zidanea ja kumppaneita. Voi elämän kevät, ei paremmin voi sanoa. :D

Kujaa vastaan käyty tappelu on todella hauska. Pidän musiikistakin kovasti, se tuo sellaista mukavaa tunnelmaa siihen loppuun, joka sopii peliin. <3

FFX
Seymour on hauska tapaus, sillä joka ikinen kerta kun aloin toivoa, ettei häntä vastaan tarvitse tapella seuraavaksi, niin heppu tuli jostain nurkan takaa esiin ja siitähän riemu repesi, kun kuolin ensimmäisellä yrittämällä. Yleensäkin uskoin, ettei häntä vastaan tarvitse tapella, mutta toisin kävi ja voi voi. -__-

Onhan tässä muitakin hauskoja tappeluita. Satunnaistappelut, joissa jollakin hahmolla on confuse, ovat aivan älyttömän hauskoja jostain syystä. En tiedä mikä siinä on, mutta kun Tidus hyökkää jonkun Yunan kimppuun ja tappaa tämän, niin se hauskaa katsottavaa. :p Tidushan lupasi keksivänsä jonkun keinon saada Yuna jäämään henkiin ja tappaa tämän itse jossain tappelussa.

FFX-2
Leblanc! \,,/ Minä rakastan niitä tappeluita, kun ne ovat aina niin hauskoja. Varsinkin ne tappelut, joissa Leblanc, Ormi ja Logos ovat yhdessä ja lähtevät vuorotellen pois höpöttäen jotakin kummaa. Varsinkin Ormi on hauska, kun hän häviää tappelun ja juoksee itkien pois. :D Ja se musiikkikin on aina todella hauska ja piristävä minun mielestäni.

Loppari oli hauska. Tosi helppo ensinnäkin ja ne musiikit vasta olivatkin todella kivaa kuultavaa. Ihan erilaisia kuin finaleissa yleensä on ja tämä peli saa sen vuoksi plussaa.

Kingdom Hearts
Oogie Boogie on hauska vastustaja. Ihan tyhmä minusta ja todellakin mielipuoli (ja on leffassakin). Se hänen tappamisensa oli kyllä aika järkyttävää puuhaa, mutta tosi kivaa silti (onneksi se on taas KH2:ssa. <3). Tämä tyyppi käy suihkussakin kesken taistelun, mikä tekee siitä ihan kummallisen tyypin. :p

Star Ocean 3
Azazer on ehdottomasti hauskin tappelu, mitä on pelissä tullut vastaan. Seon edelleenkin minulle todella helppo ja hän tuhoutui tosi pian. Saipa siinä ihmetellä (ihana Palm of Destruction~ <3).

Kivoja tappeluita on varmasti enemmänkin, mutta minäpä en niitä muista ollenkaan, joten jätänpä tämän tähän. :)

[Critis]

FFV: Tässä Gilgamesh taistelut ovat suosikkejani, joka ikinen taistelu kerta häntä vastaan. Gilgamesh on vaan hauska ja omaperäinen heppu, ei tälläisiä monessa FF:ssä ole. Paitsi FFVIII:ssa salaisena GF:nä ja tulevassa FFXII:ssä Gilgamesh tekee paluun. Vitosessa heppu heittää hauskoja kommentteja niin ennen kuin jälkeen taistelun, ja tietenkin Gilgameshin oma taistelumusiikki on niin legenda kappale että...wow tai jotain.

FFVI: Ultros ja Kefka taistelut ovat kutosen suosikki taisteluni. Ultros ja Kefka heittävät molemmat hauskoja kommentteja taisteluissa, tämän takia nuo ovat suosikkejani. Viimeinen Kefka taistelu on kuitenkin paras kaikista, vaikka haastetta siinä ei ole sanaksikaan mutta onneksi tunnelma ja hyvä musiikki tuovat tuohon taisteluun edes jotain hyvää.

FFVII: Tässä ei ole oikeistaan muuta kuin Palmer, Jenova, One Winged Angel Sephiroth taistelut lemppareita. Palmer taistelun loppu on hauska kun tyyppi jää rekka auton alle. Jenova taistelut ovat tarpeeksi haastavia, paitsi viimeinen neljäs taistelu on helppo kuin mikä. Kaiken tunnelman kruunaa hyvä musiikki. Sephiroth nyt on tunnelmaltaan mahtava taistelu ja kaiken kruunaa mahtava OWA kappale.

FFVIII: Jumbo Cactuar ja Tonberry King taistelut ovat hauskoja ja jälkimmäinen myös haastavampi, molemmat saa GF:ksi kun heidät on voittanut eli myös hyvä palkinto taistelun päätteeksi. Seifer ja Edea taistelut ovat myös hyviä, molemmissa oli paljon haastetta meikäläiselle ensimmäisinä peli kertoina. Edea taistelussa on myös hyvä musiikki. Ultimecia ja kaikki hänen eri muotonsa, hyvä taistelu myöskin vaikka onkin liian helppo, no tunnelma ja hyvä musiikki korvaavat edes jotain.

FFIX: Ysistä ei jäänyt oikein muuta kuin Garland ja ''se'' iso vihreä lohikäärme taistelu mieleen. Molemmissa oli hemmetisti haastetta, olin jo varma että en tätä ensi yrittämällä voita mutta kuinkas sitten kävikään, voitin. Myös se kohta jossa Zidane angstailee yksin siellä Terrassa ja vastaan tulee putkeen jotain random vihollisia oli tunnelmallinen ''taistelu''. Voisin tuon laskea suosikki taisteluksi ysissä, koska musiikki noiden taisteluiden aikana oli kauniin kuuloista.

FFX: One word, Jecht. Jecht tai Braska s' Final Aeon tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, oli sellainen taistelu että huh..huh. Jo musiikin pärähdettyä käyntiin fiilikset nousivat kattoon ja olin sitä mieltä että nyt tulee kunnon pitkä taistelu. Ja kyllähän tämä taistelu kesti minulta pitkään koska minulla ei mitään Uber tappaja hahmoja ollut, joten mielestäni tunnelmallinen ja haastava taistelu hyvällä musiikilla kuorutettuna, 'voila. Yu Yevonista nyt en sano mitään koska koko ötökkä oli vitsi minun silmissäni.

Chrono Trigger: Tässä on myös pari suosikki taistelua, nimittäin Ozzie ja kumppanit eli Flea, Slash ja tietenkin itse pääpahis Lavos. Ozzie, Flea, Slash taistelussa joko yksitellen tai kaikki kolme yhtä aikaan, taistelu on joka tapauksessa hauska, ja myöhempi taistelu myös haastavampi. Lavos kolme eri muotoa ja vain yksi hengähdys tauko, kahta muotoa vastaan joutuu taistelemaan putkeen. Haastetta löytyy sopivasti ja varsinkin viimeinen muoto on näistä vaikein, mutta ei läheskään mahdoton. Hyvä musiikki tuo tunnelman näihin viimeisiin taisteluihin.

[ascalon]

Vitosessa pidin eniten Gilgamesh -tappeluista. Se musiikki on silkkaa neroutta. Mikään taistelu ei itsessään säväyttänyt siten, että tappelemisessa olisi ollut jokin hauska koukku. Gilgamesh nyt nousee esiin musiikin ansiosta.

Kutosesta en oikein osaa sanoa, mikä on kaikkein hauskin tappelu. Mikään ei oikein erotu edukseen, joten tässä suhteessa joudun jättämään vastaamatta.

Seiskassa tykkäsin Jenova -taisteluista. Niissä oli yleensä todella tunnelmallinen ja hauska musiikki, joten niitä mätti aika mielellään.

Kasia en ole pelannut.

Ysissä pidin niistä Pandemoniumin taisteluista, kun Zidane hilluu siellä yksinään. Todella hieno biisi kruunaa koko kohtauksen.

Kympistä en oikein osaa sanoa, mikä olisi taaskaan erottunut kunnolla edukseen. Aika samanlaisia mättöjä jokainen.

[Raxum]

En jaksa pistää spoiler-laatikoita, joten lukekaa omalla vastuullanne.

FFI: Tässä ei ole paljon sykähdyttäviä taisteluja, mutta ottelut elementaalifiendejä vastaan olivat sopivan vaikeita ja hauskoja, varsinkin Tiamatin kohdalla.

FFII: Lamia Queenia taistellessa tulee ensimmäistä kertaa se hienonkuuloinen boss-biisi, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Ja olihan taistelu ensimmäisellä pelikerralla todela haastava.

FFIII: Vasta olen peliä läpipelaamassa, mutta Medusa-ottelu jäi mieleen, koska se oli yllätävän helppo, koska Medusan Break-taika ei koskaan osunut ja tavallisista iskuista meni vain jotain viiskymppiä. Salamander sen sijaan oli melko vaikea ja vaati kivasti taktikointia :).

FFIV: Zeromus ehdottomasti. Taistelu on erittäin vaikea ja haastava, ja siihen piti treenata hahmot huippuunsa. Myös musiikki on FF:ien parhaimmistoa.

FFV: Gilgamesh-ottelut on kyllä herkkua. Taisteluissa on hyvä musiikki ja aina tulee semmoinen hyvä fiilis. Ex-Death-taistelut ovat kylläkin parhaimpia, koska jokaikinen taistelu vaatii hermoja ja ovat vaikeita. Neo Ex-Death-taistelu on kyllä ehdottomasti paras ottelu FFV:ssa.

FFVI: Ultros- ja Kefka-taistelut. Hauskoja heppuja :).

FFVII: Materia Keeper oli kyllä melkoinen piru. Mokoma heinäsirkka pisti minut jumittamaan päiväkausiksi, mutta reippaalla treenamisella sekin kaatui. Jenovat, Hojo ja Sephiroth ovat kyllä melkoisia fiilistelytaisteluja.

FFVIII: Seifer. Varsinkin viimeisessä kohtauksessa, jossa Gilgamesh pisti Seiferin lentämään ;). Kivoja tappeluja muuten.

FFXI: Tässä on tosi paljon lempitaisteluja, mutta sanotaan Valia Pira. Epäreilu mötikkä. Mutta silti hiton hauskaa.

FFX: Sin. Taistelut on vain niin pirun hektisiä ja jännittäviä.

FFX-2: Den of Woessa olevat taistelut on hauskoja. Muut taistelut eivät jääneet erityisemmin mieleen.

Muihin Squaren tuotannoihin en ole pahemmin tutustunut paitsi Chrono Triggeriin. Sitä tosin olen juuri hakkaamassa läpi.

[Linkittäjä]

Final Fantasy: No varmaan Warmech. Warmech on ensimmäisen Final Fantasy Omega Weapon, joka tulee varoittamatta ja tappaa huonosti kehitetyt hahmot heti ensimmäisellä vuorolla. Oli tuo kiva piestä...

Final Fantasy IV: Golbetz. Kun joutuu ensimmäisen kerran taistelemaan Golbetzia vastaan kunnolla. Mukavaa kun hän aluksi tappaa kaikki hahmosi ja selviät sen jälkeen kuin ihmeen kaupalla. harmi että kaverilla oli vain se 2800 Hp:ta.

Final Fantasy V: X-Death ensimmäisen kerran. Siis se kunnon taistelu linnassa. Tykkäsin siitä. Tykkään oikeastaan aina klassisesta taistelusta pahiksen "oikeaa muotoa" vastaan, joka tulee yleensä pelin keskellä. Onneksi tällä oli se 30 000 Hp:ta ettei tuo IV:n virhe toistunut.

Final Fantasy VI: Kefka ensimmäisen kerran. Taas sama syy kuin kahdessa edellisessä. Ensimmäinen taistelu itse pahaa vastaan. Kuoli kyllä liaan helpolla.

Final Fantasy VII: Safer Sephiroth. You know....

Final Fantasy VIII: Omega Weapon. 1000000 Hp:ta, kaikki iskut voi aiheuttaa äkkikuoleman, ja silti niin järjestelmällisen helppo.

Final Fantasy IX: Garland ja tämän jälkeen Kuja. Tykkäsin Garlandista kun halusin nähdä miten hän oli muuttunut sitten Final Fantasyn. Kujalla taas sama perustelu kuin parilla edellisellä.

Final Fantasy X: Penance se on vain niin Uber.

Final Fantasy X-2: Huono koko peli...

[aapo123]

omasta mielestäni paras tappelu oli evrae alukisi en meinannut millään päästä sitä. mutta sitten katsoin täältä että al bhed potionit parantavat kivetyksen ja poisonin ja sitten pistin oikein rälläkäksi ja tapoin sen alle 10 min!!!!!!!! :rispekti: :boing:

[Aneo]

Taistelut Trunkseja vastaan, se on vaan aina niin hupaisaa antaa Renolle ja kavereille turpaan :D
Jenova taistelut, musiikki on paras heti One Winged Angelin jälkeen ja Jenovan ulkumuoto on aina mitä oudompi.

[Eternium]

Jos lasketaan Kingdom Hearts, hauskinta oli taistella Halloween Townissa sitä säkkityyppiä vastaan. Kivan haastava, mutta myös omalla tavallaan helppo vastus. Mie en kauheasti muista noista tappeluista.

[Lord Bahamut]

FF VII
Tässä oli hienoa mättää sitä Safer Sephirothia. Seph on vaan niin pahis, että oli hieno taistella sitä vastaan ja sen jälkeen tuli sellainen kiva voittofiilis

FF VIII
Tässä pidän aika paljon Seifer taistoista. En tiedä miksi, mutta Seifer ei ole koskaan tuottanut minulle minkäänlaisia ongelmia, ja sitä on vain mukava paiskoa päin näköä.

FF IX
Kuja. Kuja, Kuja, Kuja ja vielä kerran Kuja. Taistelut on mahtavia, etenkin se viimeinen. Kuja on juuri "kuolemaisillaan", niin mitäpä muuta siinä enää tehdä niin Kuja päättää pamauttaa Ultiman. :lovetus:. Oli se hienoa. ;)

Final Fantasy X
Braska's Final Aeon. Ei helvetti, että oli hienoa ekaa kertaa. Ennen taistelua Tidus heittää tippa linssissä "Hit me all you got, dad!" tjsp. Taistelussa soi hyvä musiikki taustalla ja se oli ekaa kertaa aika hankala, kun oli hahmot mitä oli. Harmi vaan että se taistelu on loppujen lopuksi liian helppo. N. 2 iskua ja dööd. :(.

Final Fantasy X-2
Tässä ei oikein ollut mitään kivoja erityisesti.. Lopussa pidin kummiskin Shuyinia vastaan käytävässä taistelussa, kun jätkä paiskoo Tiduksen overdrivejä. Tuli vähän mieleen kymppi.

Kingdom Hearts
Itseasiassa tässä kaikki Olympus Colosseumin vihut ovat kivoja. Etenkin Ice Titan ja Sephiroth. Ekaa kertaa kun menin Sephiä vastaan, niin otin sieltä listasta sen "????", katsoin kun Sora juoksee yksin kentälle ja taivaasta pamahtaa One Winged Angel kehiin. Huh. Se oli haasteellinen. Ice Titan on muuten vaan cool.

Hmph. Näitä kirjoittaessa tuli haikea fiilis. Oli vaan niin hienoa pelata noita kaikkia ensimmäistä kertaa. :(

["Urho"]

FF8 loppu tappelu
tähän on vain yksi syy. eka ff jonka vedin läpi.

ffx Seymour omnis battle
FF historian paras fighti musa. Se o jotenki niin paras ja sit viel ku pääsee tappaa sen K**ipään.

FF7 Safer Sephiroth
aah, tää jos joku on kunnon tappelu. bosse nyt ei oo kummosen näkönen(mikä lie muovailuvaha) mut musa o hyvä ja "tunnelma" o mahtava.

- Moka päivässä pitää ihmisen inhimillisenä-

[Sitron]

II
Lamia Queen. Se on jäänyt mieleen jo ihan sen takia että se on oikeastaan pelin ainoita päähirmuja, joka on aiheuttanut todellisia vaikeuksia. Ai niin, sen lisäksi minä vihaan käärmeitä ja tämä on oikein käärmeinen nainen, tai jotain vastaavaa.

VI
Tietenkin ne ultros taistelut. Ne eivät koskaan ole tuottaneet suurempia vaikeuksia, paitsi kun en tajunnut sitä yhtä äijää siirtää takariviin. Ultros on niin kivan värinen ja heittelee kivoja kommentteja.
Sitten vielä Kefka, voi että rakastan sitä naurua, ihana, voiko paljon mitään huvittavampaa olla.
No tämä ei ole pomotaistelu, mutta ensimmäinen taistelu, missä Terra taikoo ja se Edward saa sätkyn, vielä jos siihen on taikonut curen. Se on vaan niin kivan näköistä kun se näyttää siltä että sen silmät tippuu päästä.

VIII
Tämän nyt varmuudeksi pistän spoiler tageihin. Oi eläämä, kaikki Edea taistelut ovat ihania, taustalla soi upea musiikki ja muutenkin Edea on niin kaunis vastus että sitä vastaan taistelee mielellään. Sitten Seifer taistelut, aiemmin ne tuottivat suurta vaikeutta, mutta sitten kun tajusi junctionin idean paremmin niin johan olivat helppoja. Seifer haluaa olla niin kovasti jotain.

IX
Tämäkin nyt varmuudeksi. Beatrix, voi elämä siinä vasta täti, ei nyt ihan pärjää Edealle. Mutta Beatrixiakin vastaan taistellessa soi ihana musiikki ja Beatrix melkein aina tappaa yhden hahmon, voimakas tyyppi.

X
Belgeminen aoneita vastaan taisteleminen on kivaa, kun tädin löytää mistä sattuu, jostain yleensä että savepoint on kuitenkin suhteellisen kaukana. Aika helppoa silti oikealla taktiikalla.

Kingdom Hearts
Mikä ihme sen vihollisen nimi on, josta lähtee irti ne kädet, jalat, pää ja vartalo. Se on vaan niin kivaa hävittää niitä osia yksi kerrallaan.

[Amira]

Final Fantasy VIII:ssä loppuvastus.
Siitä pelistä kyllä löytyi paljon mielekkäämpiäkin vastuksia, mutta tuo vastus on jotenkin niin naurettavan vaikea, että siinä tuntee jo suurta ärtymystä ja vihaa vain sen takia ja voi sitä onnea, kun sen vihdoin onnistuu pääsemään läpi. Ihan karsea.

Final Fantasy VII:ssä,
no kukakohan. Sephyhän se. Sitä sai jahdata koko hemmetin pelin aja ja aina vain sai kiinni niitä Jenovan solukoita, voi ärsytys taasen. Sitten vihdoin kun lopussa pääsi sitä vastaan, VIHDOIN niin ilolla ei ollut rajoja. Vähän hassuhko jotenkin se taistelu, mutta ne hahmot on niin söpöjä että aww.

Final Fantasy X,
tässä oli selkeästi yksi ja ainut, Yunalesca. Se yllätti minut täysin pompauttamalla ruman pärstänsä maan alta lonkeroineen ja ruutu meni punaiseksi ja sai koko örrimörrin vaikuttamaan joltain veriseltä pedolta. Sydän pomppasi kurkkuun, en odottanut tällaista pompsahdusta ainakaan tältä peliltä. Siinä sai sitten myös minulle mielekkäästi leikkiä taioilla ja itemeillä sekä taktikoida. Pidin todella paljon tästä taistelusta ja siitä jaksoi nauttia vielä monen pelikerran verran. Ihana.

['Jecht']

Final Fantasy VII
Se Dr.Phil (Hojo) oli kiva piestä. Sillon kun sitä pelasi ja kun selvisi että Cloud onkin vain Hojon Sephiroth-klooni niin tuli sellainen fiilis että "Nyt ladataan luojaa lättyyn!"

Final Fantasy VIII
Seifer taistelut olivat kaikki hauskoja. Varsinkin se ensimmäinen jossa Squall ottaa duelin Seifeiä vastaan. "Ain't revenge a bitch!?" Siinä oli vaan kunnon meininki.

Final Fantasy IX
Trance Kuja, ehdottomasti. Siinä saattaa olla intesiivisin taistelu jonka olen missään finalissa taistellut. Hyvä musiikki taustalla ja hienot maisemat (muistaakseni se käytiin Crystaliassa.) Ja loppu tietenkin kun Kuja häviääja heittää Ultiman.

Final Fantasy X
Tässä Seymourit ja Braskas Final Aeon. Seymoureja inhosin suunnattomasti kun X:ää pelasin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ne olivat aika antoisia taisteluja. Jecht-setää tuskin edes tarvitsee perustella. Kyllä kaikki sen tietävät miksi.

[Mungola]

FFV - Gilgamesh tappelut.
FFVI - Aina ku kefka on nauranu/nauraa pian.
FFVII - Rufus
FFVIII - Laguna sekoilu Ruby Dragonia vastaan.
FFIX - Beatrix tappelut varsinki Burmeciassa. Musa:lovetus:
FFX - ei tuu mieleen mittää...
FFXII - Mitä nyt vähä kerinny pelaan nii ne hemmetin nostalgiset Demon Wallit oli kivoja.
Chrono Trigger - Magus
Kingdom Hearts - Vimppa loppari
Kingdom Hearts II - Luxord ku ei tajunnu et mitä oikein tapahtu.
Dragon Questi VIII - Rapthorne vimppa.

[fernircide]

kyylä se on FF V :n gilgameshit tai sitten FF vi:n kefka :D

[Riku]

Kingdom Hearts 2:sen lopputaistelu. Tosin vasta se viimeinen osio siitä.
Kieltämättä toiseksi viimeinenkin osio on silkkaa karkkia, jossa Soran ja Rikun kanssa taistellaan haarniskoitua Xenmasia vastaan, jossa täytyy vähänväliä Soralla lämäyttää pala kerrostaloa liikkeelle, ja Riku surffaa sen päällä, lopuksi halkaisten sen. Adrenaliini on kieltämättä huipussaan kyseisessä kohdassa. :o

Mutta viimeinen taisto Xenmasia vastaan on ylitseampuvan upeaa, nopeatempoista ja tunteikasta. Sora joutuu Xenmasin säteeseen kiinni, ja Riku syöksyy apuun pistäen pahikselle komeasti turpaan. Koko komeus viimeistellään lasersuihkulla mitä pitää blokkailla vuorotellen kahta nappia painamalla.

Mahtava taistelu, kaikenkaikkiaan.

[Nectrien]

FF X:
Tässä on monta hyvää, ne ovat:
Seymour omnis (se viimene tappelu siitä)
Ja Braska:n finaali aeon
siinä on kaikki kunnossa musa ja fiilis.

FF XII:
Gilgamesh:
Ensimmäinen matsi:
Gilgamesh tulee sillalle ja täräyttää päänsä;D ;D :confused:
Sen jälkeen se sanoo:"I am the greatest swordman in ivalice!!!"
(jotain sinne päin ja taistelu alkaa)
Tuo antoi kunnon naurut ;D ;D
Toinen matsi:
Gilhamesh hionosti ikkunasta tulee höpöttää taas jotain turhaa

Ja loppuun mainittakoon että noissa taisteluissa on ympäristö ja musiikki, Kunnossa vaikka antoikin ehkä eka kertaa kovan vastuksen.
Toivotaan että ei mennyt turhaan yämän kirjoittaminen jos poistatte Modet:confused: :confused:

[Drizzy]

FF VII:

Hojo, kyllä siitä nautti ihan täysillä kun sai laittaa hemmoa nenään niin että roiskui. Samoin Bizarro & Safer Sephiroth

FF VIII:

Ensimmäisen CD:n lopussa oleva Seifer & Edea. Oli vielä niin näyttävät kuva pätkät että syöpyi mieleen. Varsinkin kun VIII on ensimmäinen Final jonka olen läpi mennyt. Adel oli sitten toinen sellainen täti. Viimeisimpänä eikä varmasti vähäisimpänä oli Ultimecia, jonka rökitin pitkällisen painimisen jälkeen, ja aivan surkeilla hahmoilla. Eihän minulla mitään kunnon taikoja ollut, saati aseita. Vedin yksinkertaisella taktiikalla, Angelo kortti => 100x elixir ja Zellille auto-potion + recovery skill päälle. Squallilla vetelin limit breakia aina kun oli low hp, eihän mulla mitään auroja ollut. Ja limitit teki ehkä jotain 5-8k damagea yhteensä, eli pitkään sai mättää.

FF IX

Beatrix ja Trance Kuja. Myös Necron oli näyttävä, vaikka kyseinen tyyppi sitten putkahtikin ihan tyhjästä.

FF X

Seymour Flux, siinä oli jo ihan haastetta ja tuli tyytyväisyyden tunne kun tämän sai upotettua. Yunalesca kuuluu samaan ryhmään, eri formit olivat kyllä näyttäviä. Braskas Final Aeon, vaikka olikin sika helppo niin oli se kyllä näyttävin bossi pelissä.

FF XII

Belias tappelu oli kyllä mahtava. Varsinkin kun hahmot olivat super alhaisella tasolla (vähän yli 10) ja eihän minulla ollut niitä itemeitä jotka olisivat Oilin poistanut. Ainut boss pelissä johon kuolin 2 kertaa ennen kuin päihitin. Undying kuitenkin vie voiton, vaikka kliseinen onkin. Näyttävyys on valttia.

Aika pitkälti arvostelen näyttävyyden ja vaikeustason perusteella pääkkärit.

[R.I.P.]

FFVII Lähestulkoon kaikki matsit Turksien kanssa on mukavia. Rufus ja Palmer ovat helppoja, mutta mieleenpainuvia. Samoin Hojo, jonka olen tosin kokenut lähes aina vaikeaksi. Varsinaista suosikkitappelua minulla ei taida olla, koska sellainen ei nyt tule edes miettimällä mieleen.

FFVIII Pelasin tämän juuri vähän aikaa sitten läpi, mutta täytyy silti pysähtyä miettimään. Ainakin ottelut Seiferia vastaan, niissä on jotain sen verran antoisaa. Aah, ja Bahamut! Olen muutenkin ihastunut jollain kierolla tapaa kartassa näkymättömään saarenpahaseen, jonka viattoman ulkonäön takaa paljastuu syvyyksiin vajoava hylätty tutkimuskompleksi. Paikan tausta lisää potkua tälle taistelulle, mutta silti se ei yllä suosikikseni. Sen sijaan matsi Omega Weaponia vastaan yltää.

FFX Tässä piisaa paljon monenmoisia matseja, mutta heti kylmiltään voisi nimetä Omega Weaponin yhdeksi suosikeistani. Koko taival Omega Ruinsien halki (No encounter päällä taikka ei) on mieleenpainuva, uusilla läpipeluukerroilla tosin jo hiukan puuduttava. Itse taistelu on erittäin eeppinen tyylikkäässä ympäristössä, kiitos myös Omegan erään poikkeuksellisen hienon hyökkäyksen. Se on hieno otus. Monster Arenan suosikkejani en ala edes luettelemaan.

[sr.behemoth]

Final fantasy IX
silver dragonin tappaminen. koska se ei ollut yhtä kiduttavan pitkä taistelu kuin ruby tai emerald weaponin tappaminen ilman Knights of the roundia... se kuoli minulla jopa 49sekunnissa ehkä allekkin
Toinen suosikkini oli hakata se V***N ruma necron inhottavineen grand crosseineen FFIX...myös gimme cattejä 9:ssä oli hauska hakata koska minä inhoan kissoja

[Dragoon Warrior]

*spoilereita* (mahdollisesti)

FF II
Lamia Queen. Firion melkein lankesi sen ansaan ennen kuin Leila ilmestyy ja pelastaa tilanteen. Ensimmäinen kerta kun taustalla soi FFII paras musa, myöskin.
FF IV
Barbariccia/Valvalis oli ainakin minulle melko haastava taistelu ja tässäkin on kiva musa.
FF VII
Turksit ja Hojo olivat kivoja taisteluja.
FF IX
Beatrixin ylivoimaisuus oli onnistuttu näyttämään hienosti, joten tappelut häntä vastaan oli mielenkiintoisia, kun niitä ei voi edes voittaa.

[Xanjen]

En oo kyl hirveesti Finaleita pelaillu, mutta tässä mun suosikit (oon esikertalainen, ja en vielä spoileri-merkkejä laittaa, mutta...):

FFX:
Seymourit on kyllä ihan laadukkaita tappeluita sinänsä, ja olen tykästynyt toiseen Seykkaan, vaikkei se hirveesti iskekkää... Musiikki on ihan OK.

FFX-2:
Se Trema-ukkeli siellä Via Infinitossa. Iskee hurjasti, joten sen tappamisesta tulee olo, että on saavuttanut jotain :) !

Kingdom Hearts 1:
Se Agrabassa aavikolla tapettava massamiekkailija. Kiinnostavasti pitää tappaa, kun ei voi välillä (vaiko ollenkaan?) käyttää magea. Loppujen lopuksi ihan mukava...

Kingdom Hearts 2:
Organisation-tappelut. Jokainen. Erityisesti Xaldin ja Saïx.

[The Lord ZXV]

FFI: Chaos. Tiedän, vika lopsa, aika paha mutta se on hieno ja siinä pysyy jännitys yllä koska koskaan ei tiedä milloin viikate heiluu.
FFIV: Golbez. Koska Golbez on hieno vihollinen ja kyllä taistelu sitä vastaan oli aika hauskaa.
FFVII: Safer Sephiroth. Ehkä koko pelin paras tappelu, ei niin pitkäveteinen kuin Emerald ja Ruby. Parempi kuin Bizzaro Sephiroth.
FFVIII: Ultima Weapon ja True Ultimecia. Ultima Weapon on paras, se on hieno ja se tuo haastetta ja sillä on miekka. True Ultimecia on myös hieno ja ainoa jolta saa Apocalypse taikaa.
FFX: Biran ja Yenke/Jecht/Yu Yevon. Biranissa ja Yenkessä hauskaa oli taistella vain Kimahrilla. Jecht oli sellainen sopivan haastava. Yu Yevon ja sen hallitsemat summonit olivat hauskoja kun sai kikkailla.
KH: Sephiroth ja Phantom sekä Hook ja Hades. Vaikeus ei ole hidaste vaan kannuste. Kerrankin täytyy yrittää ja taistella. Lisäksi Sephiroth on paras ff hahmo. Phantom oli erilainen, siinä tarvitsi käyttää järkeä ja ajatella. Hook ja Hades olivat hauskoja huippuja, niitä vastaan oli kiva tapella.
KH II: Sephiroth ja Organisaatio taistelut, erit Xemnas finale. Sama syy kuin yllä. Organisaatiossa kivaa oli niiden eri kyvyt ja muutenkin ne taistelut olivat hauskoja. Loppuhuipunnuksen Xemnas oli kyllä loistava se oli näyttävä ja se sinetöi loistavan lopputaistelun.

Tässä oli muutamia, kyllä hauskoja taisteluja on vaikka kuinka. Nämä olivat vain esimerkkejä...

[tumii]

Juu eli tässä olivat suosikkitappeluni.

FFI: Garland. En vaan tiedä miksi, mutta ensimmäinen bossitappelu olihan se hupaisa. En oikein vielä osannut pelata tätä. Toinen oli sitten Chaos. Sittenhän se Garland muuttui paremmaksi ^_^ ja sitten tuli mieleen että tässä se ensimmäinen pomovastus sitten on. Ensimmäinen ja viimeinen.


FFIII: Salamandr. Flame teki aivan kamalan pahaa vahinkoa, jopa Ice Armoreilla. IceBlade ja joku toinen ase (en muista mikä) tekivät yhteensä about 200 DMG per attack. Joten se siitä vahingonteosta. Ice3 oikeastaan ei tehnyt mitään. No kuolihan se lopulta, kuin oli vain Fighter hengissä. Attack, Attack, Attack/(Hi)Potion... Noinhan se piru jo kuoli...
Garuda. En ensimmäisellä pelikerralla älynnyt Jumpia, joten yritin päästä sen läpi tavallisilla hahmoluokilla. Thunder teki vajaat 500 vahinkoa, joten se oli henki pois nopsasti. Sen jälkeen kokeilin Jumpin, ja totesin että tämä on vastaus.
Odin, se saatanan lähettiläs. Sama juttu kuin Garudassa, aina se vaan tappoi hahmoni AtomEdgellä. Voi helvetti, miten ne arkut voi saada Odinin oikealta puolelta kartalla?

FFV: Ifrit. Olisiko sittenkin pitänyt käyttää Ice-taikoja? Yritin Freelancereilla tappaa tätä, plus sitten vielä kehno varustus? No huonoa tulosta saadaan noilla eineksillä. Noh, kaatuihan se siitä.

FFVI: Whelk/Ymir. Ensimmäisellä kerralla SNES-emulla pelatessani tapoinkin sen v*tun kuoren, enkä siis päätä. No ihmettelin taas kerran mitä hel*ettiä minä jollain Tincturella teen? Sitten huomasin että se on Ether väärällä nimellä.
M-TekArmor. Pitihän sitä heti yrittää käytellä taikoja, ja ihmettelin että mitenkäs kauan se saakelin kohtaus kestää... Nauroin oikeastaan Edgarille, ei ollut nähnyt taikaa ennen...:P.
Vargas; Tämä oli aivan KAAMEAN vaikea vastus koska en osannut "Blitzata" ollenkaan. Pelasin näes siinä vaiheessa PSX-versiota.
ULTROS! Voi helvetti, ensimmäinen taistelurepliikki "Game Over!" sai minut kyllä nauramaan. Nauroin itseni kuoliaaksi melkein... *Nauraa*...


FFVII: Demon's Gate. Haaste. Iskut. HP! Siis tämä oli jotain aivan kamalaa. Kuin tappaisit Emerald Weaponia 1LV äijällä. Jotain vielä kamalampaa.. Kuvittele olevasi noin 20 LVL ja tapapa sitten joku 10 tonnia HP:ta matalaksi omilla hikisillä vajaalla tuhannella...
Jenova-taistelut. Musiikki, musiikki, musiikki. Tästä on hyvä miettiä, että oliko taistelut helppoja, ûber helppoja vaiko vaikeita. Ensimmäinen Jenova taistelu siellä laivassa oli vaikea kun se spammi STOPia kokoajan. Kaatuihan se siitä. Loput Jenova-taistelut olivat sellaisia mitä ei voinut hävitä...;D

FFVIII: X-ATM092 (tjsp.). Hmm, tapoin tämän jo ensimmäisellä pelikerralla alle kolmeen minuuttiin. Hämmästelin kyllä miten siitä sai jokaisella tappokerralla 50AP:ta!
Marlborot; Vaikka nämä eivät olekkaan pakollisia, olivat ne kuitenkin vaikeampia kuin Ultima Weapon ^_^ ... Bad Breath oli enemmän kuin liikaa........ Se teki Berserkin, Confusionin ja Poisonin. Siinä odotteli kuin hahmot tappoivat toisensa Poisonin avustuksella.

FFIX: Ark. Ensimmäisellä kerralla en älynnyt tietenkään, ettei Oeilvertissä voi käyttää taikoja, joten mukanani oli Vivi, Garnet ja Quina. Mikäs siinä kuin noin 500 Damagea tekevässä Thieveryssä, fyysisissä iskuissa ja jopa Stealia käytin välissä... Pölläisin jonkun ihme Holy Lancen, ja se ei sopinut kuin Freyalle. Menin oitis GameFAQsiin, että tarkistan mikä tämä "Dragon's Crest" oikein on. Sen jälkeen kun sain Airshipin (HG3:n) tottakai menin LV5 Deathaamaan Grand Dragoneita, kunnes se teki 9999 Damagea. Tulipahan hieman helpotusta peliin.....

FFX: Dark Aeonit (Penance + Nemesis). Dark Valeforin tapoin kyllä Zanmatolla, koska olin hankkimassa Animaa, koska halusin Magussit. En tiennyt että sieltä semmonen tupsahtaa, joten luojan kiitos Zanmato pelasti henkeni *Häpeää*...