Blind Fantasy

[Razorblade]

Dan liikkui Evrielin pahamaineisten slummien varjoissa. Hän ei halunnut kenenkään tietävän paluustaan, sillä hän ei viipyisi täällä kauaa eikä halunnut hankaluuksia. Hän oli jättänyt tämän kaupungin vuosia sitten omasta vapaasta tahdostaan, heti sen jälkeen kun hän oli kostanut isänsä murhan. Ja nyt hänen oli ollut pakko palata tänne. Paikkaan johon hän viimeiseksi halusi tulla.

Dan kääntyi eräälle kapealle kujalle, siellä häntä oli vastassa mustaan kaapuun pukeutunut mies. "Dan, ihana nähdä sinua." mies sanoi. "Toivoisin että voisin sanoa sinusta samaa." Dan tokaisi. "Aina yhtä kohtelias näen mä." "Saitko sen mitä pyysin?" Dan kysyi. "Tottakai! Mutta se maksaa." mies totesi virnistäen pahaenteisesti. "Paljonko tällä kertaa Mort?" "Hmmm.... Sanotaanko viisi kultakruunua." miehen virnistys levisi entisestään. "Viisi kultakruunua! Sehän on järjetön summa!" Dan huusi. "Shh...Pidä äänesi matamalla. Haluan säilyä hengissä vielä tapaamisemme jälkeenkin." "Mitä pahaa muka minun tapaamisessani on?" "Killat ovat määränneet, että se joka nähdään sinun seurassasi ei elä hetkeäkään sen jälkeen." "He taitavat vielä muistaa sen pienen tapaturman." Dan totesi hymyillen. "P-pienen tapaturman? Ystäväiseni taidat aliarvioida tapahtuman merkityksen. Sinä sentään murhasit yhden parhaiten suojelluista ja vaarallisimmista kiltamestareista." "Hän teki yhden erehdyksen, joka maksoi hänen henkensä." Dan totesi kuivasti. "Minkä pienen virheen?" mies kysyi uteliaana. "Murhasi isäni." Dan totesi kylmästi. "Umm... Mitä jos palaisimme liike-asioihin. Maksatko vai etsitkö tiedot muualta?" Mies kysyi. "Maksan." Dan sanoi ja nakkasi miehelle laihan kukkaron.  Mies kaatoi kukkaron sisällön kämmenellensä. "Tässä on vain kolme kultakruunua ja kuusi hopea shillinkiä!" Mies sanoi raivoissaan. "Enempää et saa, joten sovitaanko että voit pitää henkeäsi yhden kultakruunun ja kuuden hopeashillingin arvoisen." Dan sanoi virnuillen. "Hyvä on! Hyvä on!" Mies huusi sovittelevasti ja antoi Danille paperikäärön. "Siinä. Sen etsiminen vei minulta paljon kallisarvoista aikaa." hän sanoi. "Niin varmaan." Dan sanoi epäuskoisena ja kääntyi lähteäkseen.

Dan hiipi kaupungista pois, sillä hän ei halunnut olla täällä hetkeäkään kauemmin kuin oli pakko.
Hän leiriyityi jonkin matkan päähän kaupungista. Aamun sarastaessa Dan oli jo matkalla Devreen, tutkien samalla kartaa jonka oli hankkinut edellisenä yönä. Hänen työn antajansa olisivat kiitollisia. Danin matka Devreen kesti kaksi päivää. Hänen saavuttuaan kapunkiin hän suuntasi kulkunsa suoraan erääseen torniin. Tämä torni kuului eräälle maagille, joka toimi Danin ja hänen työnantajiensa välittäjänä. Dan saapui tornille ja koputti sen oveen.

Oven avauduttua Dan astui kiireesti sisään. Hän käveli rappuset ylös maagin kirjastoon. "Siinä on kartta kuten sovimme." Dan toikaisi kylmästi, sillä hän ei pitänyt taikuudesta eikä maageista, varsinkaan tästä. "Loistavaa." maagi sanoi kyherrellen. "Siinä on palkkiosi." maagi heitti Danille kukkaron. Dan katsoi sen sisältöä ja hänen kasvoilleen nousi virnistys. "Mitäs jos antaisit suosiolla ne rahat. Etkä yrittäisi huijata minua taioillasi." Dan sanoi. Maagin kasvoille levisi hämmästynyt ilme ja hänen puheensa alkoit takerrella. "M-mi-mitä sinä tarkoitat?" "Tarkoitan että mitä jos antaisit minulle oikeaa rahaa etkä mitään illusiolla luotuja." "Kuinka sinä sen huomasit?" maagi kysyi ihmeissään. "Minun ammatissani pitää osata erinäisiä taitoja juuri tälläisia tilanteita varten." Dan totesi hymyillen, sillä hän ei halunnut paljastaa erästä maagista esinettä, jonka avulla hän oli huomannut petoksen. Se voisi olla vielä hyödyllinen. Maagi päästi sadatuksen ja heitti Danille toisen kukkaron. "No nyt näytää paljon paremmalta." Dan totesi hymyillen ja jätti maagin sadattelemaan jälkeensä poistuessaan huoneesta.

"Näillä rahoilla eletäänkin pari viikkoa oikein mukavasti." Dan totesi itsekseen. Dan suuntasi matkansa kanta majataloonsa, Täyteen tuoppiin. Hänen astuttua majatalon ovesta sisään häntä iloisesti tervehti kaljuuntunut, lyhyt kasvuinen ja pyylevä ihminen. Väitettiin, että tämä oli puoliksi kääpiö, mikä selittäisi hänen lyhyt kasvuisuutensa. "Dan, ystäväiseni tule ja paina puuta!" "Hauska nähdä sinuakin Xor. Siitä on aivan liian kauan kun viimeksi pysähdyin visiitille." Dan sanoi hymyillen. Dan käveli baaritiski luo ja istahti yhteen sen edessä oleviin tuoleihin. "Talo tarjoaa Dan." Xor sanoi ja työnsi Danin eteen täyden lasillisen viiniä. Dan vain tyytyi hymyilemään ystävänsä harvinaiselle anteliaisuudelle. Jonkin ajan kuluttu yhdestä takapöydästä alkoi kuulua hilpeää metakkaa. Danin kääntyessä katsomaan hän huomasi siellä tutun henkilön. Bretin. Dan oli kerran huijannut tätä noppapelissä eikä ei pitänyt tästä miehestä yhtään. Ja vielä vähemmän tämän astellessa hänen viereensä. "Kas, kas pikku mies. Sitä vain saadaan ilmaista viiniä näen mä." Bret totesi ja röyhtäisi äänekkäästi. "Jätä hänet rauhaan Bret. Sinun oman terveytesi kannalta." Xor sanoi riidan haastajalle. "Sano yksikin hyvä syy miksi jättäisin sellaisen  henkilön rauhaan joka saa ilmaista viiniä, ja minä joudun maksamaan oluestani. Vaikka olen kapakan vakio asiakas?" Bret sanoi riidan haluisesti laskien kätensä Danin olkapäälle. Dan muljautti olkapäänsä Bretin käden alta pois. "En pidä siitä että vähäkääpiön sukulaiset koskevat minuun." Dan sanoi. Tämän kuullessaan Bretin naama muuttui punaiseksi ja ilme vääristyi vihasta.

"Tuon sinä saat maksaa!" Hän karjui. Bret kohotti kätensä voimakkaaseen lyöntiin. Hänen lyöntinsä ei koskaan osunut kohteeseensa, vaan hän kaatui rähmälleen baaritiskin päälle, Danin väistettyä hänen iskuaan. Baarissa kuului naurunremakka Bretin kaatumisen kunniaksi. Bret ryhdisti itsensä ja kääntyi katsomaan vihaisesti Daniin, joka virnisti hänelle. Bret ryntasi parilla juoksu askeleella Danin luo ja yritti lyödä tätä uudelleen, mutta taas Dan oli nopeampi ja livahti Bretin kohotetun käden alta ja vauhditti vastustajansa meno voimakkaalla potkulla tämän selkään. Bret rojahti erään pöydän päälle hajoittaen sen ja kastellen sen edessä istuneet henkilöt olueen. Bretin noustessa hän muisutti enemmänkin raivoisaa härkää kuin ihmistä. Hän repäisi yhdestä tuolista jalan irti ja lähti hitaasti kävelemään Dania kohti. "Tuon kyllä maksat Bret!" Xor huusi vihaisesti, mutta kuuroille korville.Tämä tulisi kalliiksi, Xor ajatteli. Bret jatkoi lähestymistään, sillä aikaa Dan oli kaivanut jostain asunsa seasta tikarin ja kaiveli sillä hajamielistesti kynnenalusiaan. Tämä lietsoi Bretin raivoa vielä entisestään. Bret löi tuolin jalalaan, mutta Dan torjui tämän iskun helpon näköisesti tikarillaan. Dan kierähti iskun jälkeen Bretin taakse. Bret pyörähti ympäri yrittäen samalla iske Dania, mutta tämä kerkesi väistää iskun kyyristymällä. Nyt oli Danin vuoro iskeä. Hän iski iso kokoista ihmistä suoraan palleaan tikarinsa perällä. Tämä sai Bretin taittumaan kaksin kerroin ja haukkomaan henkeä. Dan käytti tilanteen hyväksi ja löi tätä tikarin perällä niskaan. Kuului vaimea tömähdys kun iso kokoinen mies kaatui mahalleen lattialle.

"Kuskatkaa hänet pois silmistäni!" Xor karjui raivoissaan Bretin kavereille, jotka kaikkien yllätykseksi toimivat niin kuin oli käsketty ja kantoivat Bretin ulos ja poistuivat myös itse paikalta. "Hän on oikea riesa. Katso nyt mitä hän sai rakkaalle majatalolleni aikaan." Xor sanoi Danille. "Eihän tuo nyt ole paljon mitään." Dan totesi. "Ei mitään! Minulla on yksi pöytä vähemmän! puhumattakaan niistä tuopesta jotka hajosivat pöydän mukana." Xor raivosi, mutta hänen kasvoilleen tuli hämmästynyt ilme kun hän huomasi ystävänsä nauravan hänen raivon puuskallen. "Sinun pitäisi palkata enemmän ulosheittäjiä ystäväiseni." Dan neuvoi. "Ehkäpä olet oikeassa, mutta pätevää työ voimaa on vaikea löytää."

"Kai sinulla on tyhjiä huoneita vapaana?" Dan kysyi. "Tottakai, mutta se maksaa jopa sinulle." Xor vastasi virnistäen. "Paljonko?" "Hm... sanotaanko kaksi hopea shillinkiä yöltä, aamiainen sisältyy hintaa." "Sovittu." Dan sanoi ja kaivoi kukkarostaan rahat. "Ja jos nyt voisit näyttää huoneeni, sillä minua väsyttää." Dan sanoi ja huokaisi syvään. Xor hypähti korokkeeltansa alas ja viittoi Dania seuraamaan. "Siinä. Toivottavasti ole tyytyväinen." Xor sanoi avatessaa huoneen oven. "Tämä sopii hyvin." "Näemme aamulla. Öitä!" Xor toivotti. "Öitä!".


että tämmöistä. Siinä on nyt alku. Virheitä löytyy sen tiedän. Tälle olen jo kehittänyt lopun, pitää vaan saada tarina kehittymään siihen. Kommentteja kiitos.

[Adeíron]

ihan mukava tarinanalku. Typoja nyt oli jonkin verran, mutta eivät ne haitanneet mitenkään. jatkoa odotellaan...  :D

[AlkoTanko]

Ainoastaan puheenvuorot kaipaisivat pientä viilausta, muuten tuo vaikuttaa jännittävältä tarinalta. Jatka vain kaikin mokomin. ;)

[Razorblade]

Originally posted by Muukalainen @ 19.5.2002 17:50
Ainoastaan puheenvuorot kaipaisivat pientä viilausta, muuten tuo vaikuttaa jännittävältä tarinalta. Jatka vain kaikin mokomin. ;)
Nuo keskustelut ovat aika kökköjä sillä en ole itsekkään mikään kovin puhelias tyyppi.

[Kurko]

Kyllä tuon ihan mielellään luki. Vaikutti ainakin selkeämmältä kuin omat viritykseni. Kieli oli ihan hyvää eikä niitä kirjoitusvirheitä pahemmin näkynyt. Annan sinulle luvan jatkaa tarinaa :D

[Narvinye]

joo, muistelisin sanoneesi, että tarinalla on jo jatkoa tulossa =)
laita sitte tänne =)
mikset koulussa mitään tuommosta kirjoittanu??

[Lara]

ihan ovela.... kai sitä jatkoa on tulossaa? jatka samaan malliin.

[Razorblade]

Elikkäs nyt olisi jatkoa tiedossa:
Dan heräsi säpsähtäen. Hän oli kuullut äänen, joka muistutti lattialaudan narahdusta. Hän veti tikarin esiin tyynynsä alta ja alkoi tutkia huonetta katseellaan. Hän ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, paitsi yksi nurkka näytti tavallista pimeämmältä. Tämä herätti Danin mielenkiinnon. Hän käänsi katseensa pois nurkasta noustakseen ylös sängystä. Kuului ilmaa halkovan esineen hiljainen ujellus. Tikari osui Dania vasempaan olkapäähän. Dan puri huultansa, ettei olisi ulvahtanut kivusta. Käänsi tikarin oikeassa kädessään ja heitti sen kohti nurkkaa. Ei kuulunut mitään muuta kuin pieni hiljainen tömähdys.  Dan kiiruhti nurkkaan katsomaan mitä siellä odotti. Hän otti pöydältä kynttilän ja sytytti sen. Nurkassa makasi mies tikari kurkusta törröttäen. Dan tutki ruumiin. Sillä ei ollut mitään muuta kuin lihava kukkaro. Dan avasi sen ja kurkisti sisään. Illuusio rahoja.Se saamarin maagi,Dan kirosi.

Dan laskeutui rappuset alas ja suunnisti Xorin huoneeseen.  Dan koputti oveen.  "Saamari! Kuka oletkin mene pois! Etkö tiedä kuinka paljon kello on?" kuului Xorin äkäinen huuto. "Se olen minä, Dan. Tämä on tärkeää Xor, joten avaa ovi." Huoneesta kuului kääpiökielisiä kirouksia. Ovi aukesi vähäsen ja Xorin naama ilmestyi syntyneeseen aukkoon. "Mitä nyt? Tämän on parasta olla tärkeää!" Xor ärähti vihaisesti. "Kyllä se on." Dan sanoi ja avasi oven kokonaan ja änkesi sisään ennen kuin Xor ehti estää häntä. Danin kasvoille nousi hämmästynyt virnistys.Tämän takia Xor siis oli niin vihainen,Dan tuumi ja nauroi mielessään. Majatalon pitäjän sängyllä makasi nuori kääpiö nainen, joka oli vetänyt peiton kaulaansa asti ja mulkoili Dania vihaisesti. "No niin joko kerrot mitä on tapahtunut." Xor mutisi vihaisesti kunnes huomasi Danin olkapäässä olevan tikarin. "Kuka? Kuinka?" Xorin onnistui sopertaa. Dan selitti Xorille kaiken mitä oli tapahtunut siitä kun hän oli herännyt siihen kun hän oli tullut alas. "Tiedätkö kuka on tämän takana?" Xor kysyi. "Tiedän. Eräs maagi, joka kantaa minulle kaunaa ja joka toimi edellisen tehtäväni välittäjänä." "Mutta miksi?" "En tiedä, mutta aion ottaa selvää." "Se sinun kannattaa hoitaa mahdollisimman nopeasti." "Niin. Taidanpa poistua, jotta te voitte jatkaa siitä mihin jäitte." Dan sanoi hymyille. Xor jupisi jotain ja päästi Danin poistumaan ohitsensa.

Dan palasi huoneeseensa. Hän meni ruumiin luo, repäisi tikarin irti tämän kurkusta ja puhdisti sen verestä murhaajan paitaan. Hän avasi ikkunan ja heitti ruumiin siitä ulos kadulle, ensin varmistettuaan, ettei lähettyvillä näkynyt ketään. Dan sulki ikkunan, varmisti, että sitä ei tällä kertaa saataisi niin helposti auki ja palasi takaisin nukkumaan. Aamiaisen jälkeen hän menisi tapaamaan erästä maagia.

Kukko kiekui jossain kaukana. Dan oli vasta herännyt ja venytteli jäseniään. Aurinko paistoi ikkunan läpi suoraan hänen miekkansa terään josta valo suuntautui suoraan hänen silmiinsä. Dan pukeutui ja vyötti miekkansa, asetteli tikareita sinne tänne asuunsa. Otti reppunsa ja poistui huoneesta. Dan kiipesi raput alas, nyökkäsi Xorille ja istuutui nurkkapöytään odottamaan aamiaistansa. Sieltähän se aamiainen saapuikin, kääpiö tarjoilijattaren tuomana, jonka Dan tunnisti Xorin viime öiseksi vieraaksi. Dan söi nopeasti hänelle tuodun aamiaisen, nousi pöydästä ja käveli tiskin ohitse jättäen Xorille yhden hopea shillingin.

Sitten suunnitelman kimppuun. Dan tuumi. Maagillamme sattuu olemaan omituinen mieltymys pikku-poikiin, hänen torniinsa pitää olla salakäytävä josta nämä kuljetetaan suoraan hänen makuuhuoneeseensa. Sillä hän ei halunnut paljastaa tätä kaikille. Dan tiesi missä tämä salakäytävä alkoi, sillä hän oli tavannut yhden niistä "pikku-pojista", jotka vierailevat maagimme luona. Tämä oli ollut varsin puheliasta sorttia ja kaiken lisäksi erittäin katkera tälle maagille. Salakäytävän alku sijaitsi eräässä varasto rakennuksessa, ei kovinkaan kaukana maagin tornista. Tämän rakennuksen omisti eräs maagin tuttu, joka oli perillä hänen omituisista mieltymyksistään.

Dan suuntasi askeleensa varastolle aikomuksenaan tutkia sen vartiointia. Dan saapui varaston lähelle ja etsi sieltä sopivan paikan, josta seurata paikan elämää. Hän katseli varastolle päin suojaten kädellä silmiänsä kuumasti helottavalta auringolta. Paikassa näytti olevan vain kolme vartijaa ulkopuolella ja sisäpuolella yksi, itse omistajan lisäksi. Dan lähti hiipimään varaston taakse, vaikka tiesi, että oli tyhmää tehdä tällaista keskellä päivää, mutta asia piti hoitaa iltaan mennessä. Hän piiloutui varaston takana olevan rakennuksen varjoihin ja jäi odottamaan, että kaksi vartioista katoaisi näkyvistä jotta hän voisi hoidella kolmannen. Tuskin kumpikaan vartioista kiinnittäisi mitään huomiota ystävänsä katoamiseen, he luultavasti olettaisivat hänen menneen tyhjentämään rakkoansa tai jotain vastaavaa.

Pian kaksi muuta katosivat nurkkien taakse ja kolmas jäi ihan yksin istuskelemaan seinustalle. Sillä samalla hetkellä kun muut katosivat, Dan ampaisi juoksuun kohti yksin jäänyttä vartijaa. Dan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kolkkasi vartijan tikarinsa perällä. Vartija ei edes tajunnut mikä häneen iski, ennen kuin hän oli jo tajuttomana. Dan varmisti, ettei kukaan ollut nähnyt häntä ja raahasi vartijan pois paikalta ja piilotti hänet varjoihin niin, ettei kukaan näkisi häntä. Sitten olisi seuraavan vuoro. Dan kampesi itsensä varaston katolle, mikä ei ollut kovinkaan korkealla. Hän hiipi talon toiselle seinustalle ja jäi odottamaan vartijaa. Danin ei tarvinnut odottaa kauaa ja sitten taas mentiin. Hän hyppäsi suoraan vartijan niskaan tyrmäten hänet tikarillaan. Tämäkin oli mennyt hyvin, mutta sitten kaikki alkoi mennä pieleen. "HEI! Pysähdy!" kuului kolmannen vartijan huudahdus. Dan kääntyi äänen suuntaa ja heitti tikarinsa vartijaa päin. Vartijan huuto muuttui korinaksi, kun tikari upposi syvälle tämän kurkkuun. Vartija rojahti kurkkuansa pidellen kuolleena maahan. Dan toivoi hartaasti ettei kukaan ollut kuullut tuota huutoa. Jos joku oli kuullutkin sen hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen mitään huomiota.

Dan raahasi nämä kaksi miekkosta piiloon ja meni varaston etuovelle. Dan alkoi tympääntyä tähän, joten hän avasi oven ilman mitään kohteliaita koputuksia. Hänen astuttua sisään kuului huuto: "Mitä Helv...?" "Kuka sää oot?" parrakas mies, joka vaikutti olevan paikan johtaja kysyi. "Eräs ystävä." Dan vastasi. "Ystävä? et ole ainakaan minun ystävä. Onko hän sinun ystäviäsi Artes?" mies kysyi vartijalta. "Ei. En vietä aikaa tuollaisten ihmisen kanssa." Artesiksi kutsuttu miekkonen vastasi. "Tästä pääsemme siihen, ettet ole ystävä." mies totesi. "En väittänytkään olevani teidän ystävä." Dan vastasi. "Ja josko nyt kertoisitte suosiolla missä sijaitsee ystävämme Wyrtin torniin vievän salakäytävän sisäänkäynti." Dan sanoi ja loihti kasvoillensa hymyn."Sano yksikin hyvä syy miksi paljastaisin sen?" "No ensi alkuun saat säilyttää henkesi." Dan sanoi ystävällisesti. Mies puhkesi nauruun. "Sinäkö muka olisit minulle uhka?" "No jos et usko, niin kait se sitten täytyy todistaa." Dan virkkoi. Salaman nopeasti Dan oli vetänyt tikarin esille jostain asunsa salataskuista ja nyt se oli matkalla Artesin kaulaa kohti. "Ymmärrämmekö me nyt toisiamme?" Dan kysy kun Artes kaatui pidellen kaulasta ulos tulevaa tikaria. "Ei, me emme ymmärrä toisiamme." mies sanoi Danille ja veti miekkansa esiin.


tuossa.

[Narvinye]

:ooh: mielenkiinnollahan tuota lukee. Tunnelma ei lassahtanut jatkon myötä ja sen on iiiso plussa. Ja meinaan muuten vielä ruinata lisää. Osaat kuvata maailmaa Danin silmin kivasti  :)

[Razorblade]

<span style='color:tan'>Niin ja palautetta saa antaa. Olen tyytyväinen saamaani positiiviseen palautteeseen, mutta kasvattavaa kritiikkiä saa antaa. Sitä ottaisin ennemmin vastaan.</span>

<span style='color:cadetblue'>Noh, minä  edustan ns. &quot;järkevien otsikointien koulukuntaa&quot;, eli olisin iloinen, jos keksisit vähän kuvaavamman otsikon. Sinun ei myöskään tarvitse sortua itsekritiikkiin otsikoinnissasi, arvostelutyön tekevät kyllä lukijasi. Mukava teksti, muuten. Jos keksit toisen otsikon, lähettele vaikka minulle PM niin vaihdan sen. // Penetrator</span>

<span style='color:tan'>Okei, kerron kunhan keksin tälle nimen.</span>



<!--EDIT|Razorblade|30.5.2002 18:42-->

[Mickey]

Tarina oli mukavaa luettavaa eikä ollenkaan niin pitkäpiimäistä kuin omani...
Se soljui eteenpäin hyvää tasaista vauhtia, eikä mielestäni liian nopeasti. Kuvaukset olivat sopivan tarkkoja ja jättivät juuri sopivasti mietittävää lukijalle.
Keskustelut kompastelivat välillä ja jossain oli havaittavissa pientä tökkimisen makua, mutta ei mitään tunnelmaa latistavaa tai mitään sellaista.
Oli kokonaisuudessaan erittäin mukava pätkä ja odotan jatkoa innolla.

[Razorblade]

Taas kauan odotettua(?) jatkoa :)

Mies hyökkäsi raivoisasti miekkaansa heiluttaen Danin kimppuun. Dan torjui ensimmäisen iskun tikarillansa, joka oli ilmaantunut hänen käteensä hihasta. Kun heidän aseensa olivat vastakkain Dan antoi miehelle mojovan potkun suoraan palleaan, jonka seurauksena tämä otti pari askelta taakse päin henkeään haukkoen. &quot;Tästä tulee vielä hauskaa.&quot; Dan sanoi ja veti oman miekkansa esille. Dan odotti ystävällisesti kunnes miekkonen oli saanut hengityksensä tasaantumaan, mikä tietenkin lietsoi tämän raivoa enemmän. Mies murahti jotain epämääräistä ja sensuroitavaa, ja hyökkäsi taas Danin kimppuun. Dan torjui hänen päähänsä suunnatun iskun miekallaan ja pisti miestä tikarillaan. Mies väisti tämän iskun ja sivalsi Dania uudestaan. Dan torjui tämänkin. Heidän vaarallista tanssiaan jatkui minuutteja ilman, että kumpikaan sai suurta yliotetta. He jakelivat iskuja tasaiseen tahtiin ja torjuivat niitä. Kummallakin oli verta vuotavia haavoja ympäri ruumistansa. Dan nilkutti reiteen osuneen iskun seurauksena, mutta pysyi silti miehen tahdissa. Dan alkoi todenteolla kyllästyä tähän miekkoseen. Erään torjutun iskun seurauksena Danin miekka käsi näytti menneen tunnottomaksi ja oli hyvä, että edes miekka pysyi siinä. Mies valmistautui viimeistelevään pistoon tämän huomatessaan. Miehen kasvoilla näkyi voiton riemuinen virnistys. &quot;Olit tyhmä kun edes harkitsit taistelevasi minua vastaan.&quot; mies sanoi ja työnsi miekkansa kohti Danin sydäntä. Dan oli onnistunut hämäämään miestä näin alkeellisella tempulla. Danin tunnoton käsi liikkui salaman nopeasti torjumaan miehen iskun. Miehen ilme oli hämmästystä täynnä. &quot;Mit- miten?&quot; hänen onnistui sopertamaan. Dan liikkui nopeasti miestä kohti kahliten tämän miekka käden kainaloonsa ja vieden tikarinsa tämän kurkulle. &quot;Helppo temppu ja sinä lankesit siihen.&quot; Dan sanoi virnistäen ilkeästi. &quot;Sinä olit tyhmä, kun rupesit riemuitsemaan liian aikaisin.&quot; Dan sanoi ja viilsi hämmästyneen miehen kurkun auki.

Danin päälle suihkusi verta miehen avonaisesta kaulasta, kun tämä kaatui maahan kuolleena. Dan haki tikarinsa, jonka oli heittänyt Artesin kaulaan, puhdisti sen ja muutkin käyttämänsä aseet tämän vaatteisiin. Hän repäisi miehen paidasta suikaleen, jolla sitoi jalassaan olevan haavan. &quot;On tämäkin, kaikki pitää tehdä itse.&quot; Dan sanoi itsekseen ja rupesi etsimään salakäytävää. &nbsp;Jonkun aikaa etsittyään hän löysikin sen. Salakäytävä oli erään kaapin sisällä. Tästä riemastuneena Dan lähti kulkemaan salakäytävää pitkin kohti Wyrtin tornia. Ensi alkuun käytävässä oli pimeää, mutta myöhemmin soihdut alkoivat valaista sitä. Vihdoinkin Dan saapui käytävän päässä olevalle ovelle. Ovi oli tietenkin lukossa, mutta se oli hidaste ei este. Dan kaivoi jostain vaatteidensa kätköistä nahka rullan. Dan levitti rullan lattialle ja poimi siitä kaksi tiirikkaa. Dan polvistui lukon eteen ja rupesi avaamaan sitä. Jonkin aikaahan siihen meni, mutta viimeinkin kuului ilahduttava hiljainen kilahdus.

Dan avasi oven ja astui sisään Wyrtin makuuhuoneeseen. (Lukioiden mielenterveyden säilyttämiseksi en kuvaile mitä huoneessa sillä hetkellä tapahtui). &quot;Krhm&#33;&quot; Dan sanoi ja yskäisi kova äänisesti. Wyrt käänsi katseensa häneen. &quot;Mitä sinä täällä teet? etkö näe että minulla on muuta tekemistä?&quot; Wyrt sanoi hämmästyneen &quot;Valitettavasti näen. Meidän pitäisi puhua eräästä asiasta, joten voisitko lähettää tuon pojan matkoihinsa?&quot; &quot;Hyvä on.&quot; Wyrt sanoi myöntyen ja lähetti pojan matkoihinsa. &quot;Mitä asiaa sinulla oli?&quot; &quot;Asiani koskee näitä.&quot; Dan sanoi ja otti esille pussin, jonka oli ottanut mieheltä joka oli yrittänyt murhata hänet. &quot;Ja mitä niistä?&quot; Wyrt kysyi. Dan avasi pussin ja otti sieltä yhden kolikon esille. Yhtäkkiä kolikko katosi hänen kädestään. Illuusio kolikot oli tehty niin, että ne katosivat aina kun joku muu kuin se jolle ne oli luotu kosketti sitä. Tämä saattoi ihmisiä usein tukalaan tilanteeseen, joten kolikot jaettiin pusseissa yrittäen välttyä välikohtauksilta ennen kuin oli mahdollisimman kaukana paikalta. &quot;Mistä sinä nuo olet saanut?&quot; Wyrt kysyi. &quot;Otin ne mieheltä, joka yritti murhata minut.&quot; Dan vastasi. &quot;Tästä pääsemmekin itse aiheeseen. Kuka käski sinua tapattamaan minut? vai teitkö sen ihan oma-aloitteisesti?&quot; Dan kysyi rauhallisesti. &quot;Työnantajasi päättivät etteivät tarvitse sinua enää, joten he halusivat päästä sinusta eroon...lopullisesti&quot; &quot;Noniin. Ketkä ovat työnantajiani?&quot; Dan kysyi. &quot;Sitä en voi paljastaa, he tappaisivat minut.&quot; &quot;Minä tapan sinut jos et kerro.&quot; Dan sanoi kylmästi ja kaivoi asunsa seasta tikarin jossa oli taaksepäin kaartuneita väkäsiä. &quot;Tämä tekee mukavaa jälkeä, kun se vedetään ulos.&quot; Dan sanoi ja virnisti julmasti. &quot;Mi-mi-minä en voi&#33;&quot; &quot;Sitten minun on valitettavasti välitettävä heille, että olet poistunut pysyvästi seurastamme.&quot; &quot;E-e-ei&#33; minä kerron&#33;&quot; &quot;Parasta olisikin&quot; &quot;He ovat Haghrelin kaupungissa majaansa pitävän salaseuran jäseniä. Kaksi velhoa ja muutama veteraani sotilas ja muutamia muita. Nämä velhot pitävät salaseuraa pysytyssä.&quot; &quot;Mahdatko tietää tämän salaseuran nimeä? tai mitään muuta siihen liittyvää?&quot; &quot;Salaseuran nimi on &quot;Pimeä kuu&quot; ja heillä on jonkinlainen tunnusmerkki, mutta siitä en tiedä mitään&quot; Idiootti, luulitko tosissasi, että antaisin sinun elää ja varoittaa työnantajiani? Jos luulit olet tyhmempi kuin uskoinkaan. Dan ajatteli.

Dan hyökkäsi nopeasti kohti velhoa, survaisi tikarinsa tämän leuan läpi suoraan aivoihin ja veti sen nopeasti takaisin väkästen raastaessa velhon aivot palasiksi. Velho tömähti maahan kuolleena ja Dan puhdisti veitsensä tämän vaatteisiin. Kääntyi paikoillaan ja poistui salakäytävää pitkin, lukiten oven perässään. Dan palasi käytävää pitkin varastolle ja keräsi reppunsa ja muut tavarat, jotka oli piilottanut sinne. Ja sitten suunta kohti Haghrelia. Dan tuumi ja poistui kaupungista.

Toivottavasti nautitte tästäkin pätkästä.

[Narvinye]

:ooh: :ooh: :ooh:
osasit säilyttää tarinasi tunnelman näin pitkälle :rispekti:
juoni etenee suht sujuvasti, (pitääkin lukea joskus alusta asti,että pääsen taas jyvälle  :D  )
vuoropuheluita voisi, hieman harkita?&#33;? muttaah jos vain viitsisit, lukisin vielä jatkoa ???



Edited by Narvinye on 14.6.2002 13:51

[Razorblade]

Danin matka tulisi olemaan pitkä, sillä Haghrel sijaitsi aivan toisella mantereella kuin Dan. Hänen täytyisi suunnistaa kohti Trenglin -satama kaupunkiin, hypätä sieltä laivaan, seilata sillä Lerniin ja patikoida sieltä Haghreliin.

Matkan ensimmäinen päivä sujui hyvin, sää oli loistava. Aurinko paistoi ja tuuli piti yllä sopivaa viileyttä. Dan taittoi matkaansa erittäin mielissään. Häntä vastaan tuli pari karavaania ja joitakin muita matkustavaisia. Dan oli juuri saapunut tien risteykseen, kun...
&quot;Seis&#33;&quot; sanoi ääni Danin päässä. Dan ei piitannut tästä, sillä hän uskoi, että hän kuuli harhoja. &quot;Seis&#33; Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?&#33;&quot; kuului taas sama ääni. Tällä kertaa Dan pysähtyi ihmettelemään. &quot;No tehosihan se, kiltti poika.&quot; Dan nosti kätensä ohimoillensa ja pyöritteli päätänsä. &quot;Ei näin voi tapahtua, minä olen tulossa hulluksi.&quot; Dan ajatteli.&quot;Ehei, et sinä hulluksi ole tulossa.&quot; totesi ääni hänen päänsä sisällä. &quot;Kuka tai pikemminkin mikä, sinä olet?&quot; Dan kysyi. &quot;Sinä haluat tietää kuka minä olen? Katso alas.&quot; Dan totteli ääntä ja katsoi alas päin. Ja mitä hän näkikään. Pienen pieni vihreä mies seisoi hänen kengän kärjen edessä. &quot;Mikä sinä olet?&quot; Dan kysyi uudelleen. &quot;Nosta minut ylös niin voimme keskustella kunnolla.&quot; vihreä miekkonen totesi. Dan nosti pienen miehen silmiensä tasolle. Tämä vihreä mies ei voinut olla kahtatoista senttimetriä pidempi. &quot;Vastatakseni kysymykseesi, olen menninkäinen.&quot; mies sanoi ja virnisti Danille. &quot;Menninkäinen?&#33;&quot; Dan kysyi epäuskoisena. &quot;Teistä on paljon tarinoita, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt teitä. Tehän olette pelkkiä taru olentoja&quot; &quot;Monet taru olennot ovat joko olleet olemassa tai ovat yhä olemassa, mutta he yleensä pysyttelevät omissa oloissansa. Kuten me menninkäiset.&quot; mies vastasi. &quot;No mitä sinä täällä teet, jos rotusi pyrkii olemaan omissa olissansa?&quot; Dan kysyi. &quot;Halusin nähdä maailmaa. Luolani vanhimmat eivät kyllä hyväksyneet sitä, mutta päätin silti tulla käymään täällä maanpinnalla.&quot; menninkäinen vastasi hymyillen. &quot;Eikö se saata sinut tukalaan asemaan, kun palaat takaisin kotiisi?&quot; &quot;Kyllä, mutta vain vähäksi aikaa, sillä me menninkäiset emme ole pitkävihaisia.&quot; &quot;Sepä hyvä. Minne sinä olet matkalla?&quot; &quot;Olin kulkemassa tuohon suuntaa, kun olit astua päälleni.&quot; menninkäinen sanoi ja osoitti Trengliin vievää tienhaaraa. &quot;No sittenhän meillä on sama suunta, olisi mukavaa saada matkakumppani.&quot; Dan sanoi iloisesti. &quot;No mikäs siinä, kun kerta suunta on sama.&quot; menninkäinen vastasi.

Seuraavana oli tiedossa itsensä esittely. Menninkäinen esitteli itsensä Z&#39;erniksi ja Dan esitteli itsensä hänelle. Niinpä, kun muodollisuudet oli saatu suoritettua nämä kaksi jatkoivat matkaansa Trengliä kohti. Matkalla Z&#39;ern kertoili tarinoita kansastaan. Vastineeksi Dan kertoi Z&#39;ernille tarinoita ihmisistä, haltioista ja kääpiöistä. Muutaman tarinan myös örkeistä, hiisistä ja jättiläisistä. Hyväksi onneksi näitä kolmea viimeistä rotua ei Nemorian saarella - jossa Dan ja Z&#39;ern olivat - asustanut. Ainoa matkustavaisten haitta oli maantierosvot, sillä he eivät välittäneet kenen kimppuun hyökkäsivät, paitsi tietysti raskaasti aseistautuneiden joukkioiden kimppuun. Heille oli täysin sama oliko uhri köyhä vai rikas. Jos uhri oli köyhä he saivat nautintoa tämän tappamisesta, jos taas rikas he saivat tappamisen nautinnon, rahaa ja arvoesineitä. Kolmen seuraavan päivän aikana ei tapahtunut mitään ihmeellistä, muutama karavaani ja matkamies tuli vastaan. Vihdoinkin viidentenä päivänä he saapuivat Threngliin. &quot;Näyttää siltä, että tässä tiemme eroaa.&quot; Dan totesi. &quot;Niin, oli mukavaa saada matka seuraa.&quot; menninkäinen totesi ja kipitti kaupungin lähellä sijaitsevaan metsään. Siinä vasta mukava pikku-veikko, Dan ajatteli.

Dan suuntasi kulkunsa suoraan satamaan. Vähän aikaa tiedusteltuaan oliko satamassa yhtään Lerniin lähtevää laivaa hän sai tietää, että satamassa oli yksi sinne lähtevä laiva. Hetken aikaa laivan kapteenin kanssa keskusteltuaan Dan sai sovituksi hinnaksi kymmenen kultakruunua. - mikä oli täyttä ryöstöä -
Danin ei auttanut muuta kuin maksaa, hänelle ei jäänyt enää kuin kaksi kultakruunua, jotka hän luultavasti tarvisi Lerniin päästyään, eikä sekään välttämättä riittäisi. Kapteeni oli ilmoittanut, että laiva lähtee heti seuraavana aamuna auringon noustessa. Dan etsi satamasta jonkin näköisen majatalon, vuokrasi sieltä huoneen ja asettui nukkumaan. Aamulla herättyään Dan söi aamiaisen, maksoi sen ja suuntasi laivaan. Muutamia minuutteja Danin saapumisen jälkeen merimiehet nostivat laivan purjeet ja aloittivat matkan Lerniä kohti.


Valittelen tämän pätkän lyhyyttä.
/edittiä: Tämä muuten on 666 posti :)

[Roakel]

Mielenkiintoinen tarina,hyvä juoni ja tunnelma.Lisää jatko osia &nbsp;;)

[Kultru]

No sehän oli vallan piristävä tarina, mukavaa luettavaa.
Vai että 12cm menninkäinen. ;)
No parempi lyhyt, kuin ei ollenkaan menninkäinen, kuuluu sananlaskumme. hehe. :)

[Roakel]

Mukava tarina,kultrun kanssa samaa mieltä että se oli piristävä.Tuollaisia tarinoita pitäisi tulla useammin &nbsp;;)

[Razorblade]

Sitten taas jatkoa. Valitan oli pientä inspiraation ja ajan puutetta.

Kolme päivää kestänyt merimatka sujui ongelmitta. Yhtään merirosvo alusta ei näkynyt, eikä mikään merihirviö hyökännyt laivan kimppuun. Danin mielestä matka sujui kaikkea muuta kuin hyvin, sillä hän oli lähes koko matkan merisairas ja oksenteli laidan yli."Merellä matkustaminen ei sovi minulle" Dan oli ajattelut useaan otteeseen samalla kuin oksensi mereen. Lern oli perinteinen satamakaupunki. Satama-alue oli täynnä kapakoita ja porttoloita, joissa merimiehet voisivat tuhlata rahansa. Dan ei pitänyt yhtään tästä kaupungista, se sai hänet voimaan pahoin. Hän halusi kaupungista pois pian, mahdollisesti jo sinä iltana.
Dan kävi ostamassa ruokaa matkalle, hankki mantereen kartan ja tyhjensi parin huono onnisen miekkosen taskut heidän huomaamattaan. Luonnossa kulkiessaan Dan joutuisi olemaan koko ajan varuillaan vaeltelevien örkki ja hiisi laumojen takia, mutta se ei näyttänyt häntä vaivaavan.

Sinä iltana Dan poistui kiireellä kaupungista. Tällä seudulla liikkuminen yksin oli vaarallista, varsinkin pimeän tultua. Dan kulki rivakasti kävellen muutaman tunnin ja päätti kiivetä erään puun oksien haaraan nukkumaan. Yöllä Dan heräsi siihen kun viiden hiiden ryhmä kulki hänen puunsa läheltä, mutta Danin onneksi he eivät huomanneet häntä. Pian sen jälkeen kun hiidet olivat kadonneet näkyvistä Dan nukahti uudelleen. Seuraavan kerran Dan heräsi siihen kun aurinko paistoi hänen silmiinsä. "Aika jatkaa matkaa" Dan tuumi. Hän kiipesi puusta alas, katseli vähän aikaa Lernistä ostamaansa karttaa. Dan laittoi kartan takaisin reppuunsa ja jatkoi matkaansa.

Aurinko oli ollut jo korkealla, kun Dan oli herännyt. Nyt se oli ohittanut lakipisteensä kauan aikaa sitten ja Dania alkoi hiukomaan. Hän tiesi, että vähän matkan päässä hänen edessään olisi aukio, jolle hän voisi pysähtyä ravitsemaan itseään. Dania kohtasi erittäin epämiellyttävä näky, kun hän saapui kyseiselle aukiolle. Aukion reunoilla oleviin puihin oli hirtetty ihmisiä. Siellä oli miesten lisäksi naisia ja lapsia. Jokainen ruumis oli myös silvottu raa'asti. Monelta puuttui kokonaan pää tai jokin muu jäsen. Useat irto jäsenet löytyivät läheltä syötyinä. Useita ihmispäitä oli isketty seipään päähän ruumiiden lähelle. Jotkut ruumiit oli myös seivästetty ja seipäät oli asetettu maahan pystyyn. Tämä oli kaikkea muuta kuin miellyttävä näky. Se vastasi täysin niitä tarinoita mitä Dan oli kuullut örkeistä. Danin inho örkkejä kohtaan kasvoi ja sen rinnalle tuli myös toinen tunne, joka oli viha. Danin vatsa ei kestänyt sitä mitä hän näki. Dan oksensi lähellä olleen puun juurelle. "Täältä on päästävä pois!" Dan huusi mielessään.

Dan juoksi nopeasti aukion poikki ja jatkoi juoksuaan kauan senkin jälkeen, kun oli päässyt aukiolta pois. Dan jatkoi matkaansa, mutta ei voinut olla ajattelematta niitä ihmisiä siellä aukiolla. Hän yritti sysätä syrjään nämä ajatukset ja keskittyä käsillä olevaan tehtävään. Aurinko oli laskenut jokin aika sitten ja kuu oli jo kivunnut taivaalle. Dan päätti nukkua samalla tavalla kuin edellisenäkin yönä, puun oksien haarassa. Tänä yönä hän ei vain saanut kunnolla unta. Dania vaivasi hänen unissaan se mitä hän oli nähnyt aikaisemmin päivällä. Hän näki uudelleen ja yksityiskohtaisesti kaiken sieltä aukiolta. Pienten lasten tuskasta vääristyneet kasvot, joista vain osa oli kiinni omassa ruumiissaan. Loput olivat seipäissä. Unissaan hän muisti, että siellä ei ollut ollut kuin neljä miestä teurastettuna ja silvottuna. Yksi seivästetyistä naisista oli selvästi ollut raskaana ja tämä lisäsi suuresti Danin tuntemaa inhoa ja tuskaa. Naisten ja lasten silvotut ruumiit olivat hänelle yksinkertaisesti liikaa. Dan heräsi painajaisestansa ja tajusi nyyhkyttävänsä. Hän kuivasi silmänsä hihaansa ja totuttautui hämärään valaistukseen.

Danin silmien totuttauduttua hämärään hän huomasi kauhukseen, että häntä oli piirittämässä neljä örkkiä. Ne lähestyivät jokaisesta pääilmansuunnasta. Dan nousi, asettautui haara-asentoon oksille ja otti esille tikarinsa ja miekkansa. Hän odotti kunnes örkit olisivat isku-etäisyydellä. Tietenkin örkit olivat huomanneet, että heidän saaliinsa oli herännyt ja aseistautunut. Mutta heitä oli sentään neljä yhtä vaivaista ihmistä vastaan, he ajattelivat. He lähestyivät rauhallisin mielin Dania. Danin sisällä syttyi silmitön raivo, kun hänen mieleensä palautui aukion tapahtumat. Dan hyökkäsi raivoisasti hänen edessä olevaa örkkiä päin, aseet ilmassa villisti kieppuen. Danin jalkojen osuessa maahan oli hänen vastustajansa jo päätä lyhyempi. Kolme muuta örkkiä suunnisti suoraan Dania kohti. Dan juoksi raivoissaan yhtä vastaan. Tämä torjui muutaman Danin raivokkaista iskuista, mutta osa pääsi suojauksen läpi. Iskut eivät kuitenkaan aiheuttaneet tappavaa haavaa. Dan jatkoi raivoisaa taisteluaan ja onnistui lopulta lävistämään örkin sydämen miekallaan. Sillä aikaa toinen örkki oli hiipinyt Danin taakse, mutta Dan oli huomannut sen. Dan veti miekkansa irti örkistä, pyörähti ympäri kumartuen ja samalla sivaltaen miekallaan. Dan katkaisi örkiltä toisen jalan. Dan menetti tasapainonsa, kuten örkkikin iskun surauksena. Dan kääntyi nopeasti selälleen ja huomasi örkin valmistuvan iskemään kuolin iskua. Sekuntit tuntuivat kestävän ikuisuuden. Yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä miekka herpaantui örkin käsistä ja tämä kaatui hervottomana maahan. Dan oli hämmästynyt ja istui paikoillaan katsellen juuri tuupertunutta örkkiä.
"Tiesin, että tulet vielä tarvitsemaan apuani" sanoi tuttu ääni Danin pään sisällä. Danin silmien eteen, örkin niskan päälle kapusi tuttu olento. Se oli Z'ern. Danin tapaama menninkäinen, joka oli lähtenyt tutkimaan ulkomaailmaa koti luolastaan.