Kirjoittamisesta

[SuperDude]

Monissa asuu hyviä kirjoittajia. Toisilla taas on paljon sanottavaa. Harvoilla hyvillä kirjoittajilla on paljon sanottavaa.

Itseä huvittaisi kirjoittaa, ja paljon. Mutta mistä aloittaa? Mitä kirjoittaa? Pari huumoripitoista seikkailueeposta on tullut kirjoitettua, mutta jos eeposta kirjoittaa kaksi vuotta ja sivuja tarinassa on kokonaiset kaksitoista niin onko se paljon? Ei vaikka kuinka sisältääkin yhden kalevalamittaisen runon sekä kartan. Ongelmahan on juuri siinä, että tälläkin hetkellä mielessäni on muutamaan laajempaan tarinaan avainkohdat olemassa, mutta tapahtumat avainkohtien välillä vaatii ihan oikeata keksimistä, ja nämä tapahtumat tahtovat muuttumaan keinotekoisiksi tilanteiksi, tarkoituksena vain linkittää hatarasti avainkohta toiseen. Voilá! Eepos on valmistuessaan novellia lyhyempi!

Kysymyshän on vain tekniikasta. Jätin nämä tarinat sikseen hetkeksi, mutta nyt huomaan että viimeisin työstämäni tarina jäi kesken viideksi vuodeksi. Pitkä aika kirjoittamatta. Voidaankin sanoa etten juurikaan kirjoita nykyään muuta kuin FFFinin kaltaisille foorumeille mukahienoa kieltä. Peruskirjoitustekniikka on näin pysynyt, mutta eipä se ole lukioajoista mihinkään kehittynytkään.

Kysymyksen piti olla tekniikasta. Heitän teille, jotka osaavat: Miten kehittää kirjoitustekniikkaa? Miten saada muutamasta juonenpätkästä kokonainen tarina?

Vastauksena taatusti saan Kirjoittamaan oppii vain yhdellä tavalla, ja se on kirjoittamista, kirjoittamista ja kirjoittamista. Tästä jatkokysymys: Kirjoitan mitä? Aiheen keksiminen on vaikeaa, alku aina hankalaa.

Mietteitäni kirjoittamisesta.

[Gabriel]

Kysymyksen piti olla tekniikasta. Heitän teille, jotka osaavat: Miten kehittää kirjoitustekniikkaa? Miten saada muutamasta juonenpätkästä kokonainen tarina?
Joskus yläasteen aikoihin kirjoitin todella paljon ja minulla oli tapana viedä joitakin novellejani äikänopelleni luettavaksi palautteen saamisen takia. Ysiluokalla joululoman alkamisen aikoihin opettaja antoi minulle lahjaksi Stephen Kingin kirjan, jonka nimi on sama kuin tämän ketjun otsikko. Se komeilee kirjahyllyssä edelleen. King antoi kirjassaan vastauksia kysymyksiisi.

Hyväksi kirjoittajaksi oppii kirjoittamalla paljon, mutta myös lukemalla suuret määret kaikkea mahdollista ja etenkin vähän samanlaista proosaa kuin mitä itse haluaa kirjoittaa. Vaikutteiden saaminen on kehityksessä tärkeää eikä kehitystä tapahdu ilman pitkäjänteisyyttä.

Kokonaisen tarinan valmistumisesta muistan kirjasta peräti konkreettisen sitaatin: yksi sana kerrallaan. Ihmiset kuulemma tulevat jatkuvasti kysymään Kingiltä, miten hän saa kirjansa kirjoitettua, ja vastaus on tuo. Mikäli taas tarkoitit, kuinka yhdestä juonenpätkästä saa aikaiseksi suuremman kokonaisuuden, tarinat alkavat yleensä elää omaa elämäänsä, kun niitä kirjoittaa. Jos haluaa päähänsä valmiin romaanin ennen kuin sitä alkaa työstää, sitä ei tule ikinä kirjoittaneeksi.

Inspiraation rooli on muuten ihan yliarvostettu. En usko, että kukaan kirjoittamalla leipänsä tienaava voi turvautua työssään inspiraatioon. Tekstiä on saatava ulos silloinkin, kun ei inspaisi. Inspiraatio on kiva silloin, kun se tulee, mutta siihen jää koukkuun ja sitä odottamaan. Tämä on käynyt itselleni: siksi en ole muutamaan vuoteen saanut kirjoitettua oikein mitään, vaikka kyse on vain priorisoinnista.

Pitäisi saada aikaiseksi jonkinlainen rytmi. Novellia on vaikea kirjoittaa putkeen ja minua ahdistaa ajatus, että tauon aikana se unohtuisi ja vain jäisi. Sen sijaan voisi totuttaa itsensä rutiiniin kirjoittamalla päivittäin lyhyitä, vain muutaman kappaleen pituisia tekstinpätkiä. Niiden ei tarvitsisi edes olla tarinoita tai kokonaisuuksia. Pääasia on oppia kirjoittamaan, kuten Kingkin painottaa.

[Gisella Nocturne]

Saatan kuulostaa naiivilta, mutta tahdon ammattimaiseksi kirjailijaksi. Olen kirjoittanut ainakin kaksi ja puol vuotta tosissani, vaikka olenkin toivottoman hidas (noin puoli sivua päivässä). Aina välillä saan inspiraation ja kirjoitan enemmän, mutta useimmiten se on hemmetin vaikeaa :(

Wannabekirjailijaksi olen aika laiskakin eikä tarinaa synny ihan helposti. Fanfiction on helpointa ja Final Fantasy IV lempiaihe. Sitä olen saanut kirjoitettua ennätysmäärän, eli n. kolmesataa sivua. Se ei saata kuulostaa paljolta, mutta minulta se on jo valtava määrä panostusta :) Omakeksimä juoni ei ihan onnaa, mutta kovasti on yritystä. Ehkä jonakin päivänä kirjoittaminen alkaa sitten sujua, koska mitään muuta uraa en ole koskaan ajatellut.