Gradius ReBirth

[singerfinger]

Kuinka moni täällä vielä muistaa ikivanhan pelisarjan gradius?? Kyseessähän on sairaan vaikea, koukuttava, vasemmalta oikealle päin rullaava avaruusräiskintä. Latasin tässä wiipointseja ja selailin että mitäpä sitä latais koneelle niin wiiwaresta löytyi tämä helmi, joka meni lataukseen välittömästi. Kyseessä ei ole "uusi peli" vaan vanhojen gradius-pelien niinsanottu remix uudemmilla grafiikoilla.

Pelailin sitten gradiusta pari kolme kertaa ja ei millään meinannu malttaa lopettaa, se "vielä yksi continue"- efekti on todella voimakkaasti tässä pelissä läsnä.;D

Varoituksen sana: Joko minä olen huono pelaamaan tätä, tai sitten peli on aivan perkeleen vaikea, en ole normiasetuksilla pääsy kakkoskentän pomoa pidemmälle. Vielä minä sen saakelin silmäämuljauttelevan hirviön teilaan!! Niin ja jos olet sidescroller space shootereiden ystävä, niin aivan takuulla jäät koukkuun. Mitä tässä oikeen muuta voi sanoa kun että mars mars ostamaan tämä, löytyypi wiiwaresta niinku jo aiemmin sanoin.

[Sami E]

Peliä on tullut jonkin verran pelattua, aika mukavaa Gradius-meininkiä on. Ehkä vähän liiankin retroa, kaipaisi esim. jatkuvaa peliä Gradius V:stä. Normalilla on jo aikamoisen vaikeaa. Kuitenkin 600 pisteen (n. 6 euroa) hintaan tämä on varsin mukava ostos.

[Echo]

Gradius V:n omistan ja sitä on tullut pelattua melko paljon, mutta on vähän liian vaikea minulle loppua kohden, ja vaikka krediittejä riittäisikin, ei pelaamisessa ole mitään mieltä jos koko ajan alus räjähtää. Upea peli toki, niin graafisesti kuin pelattavuudeltaan. Ensimmäistä Gradiusta tuli pelattua NESillä aikanaan kaksinpelinä, ja se oli kyllä hienoa. Addiktiivista puuhaa, kun yleensä aina pääsee hieman pidemmälle kuin edellisellä pelikerralla ja kun joutuu aloittamaan alusta, niin seurauksena alkupään kentät menevät sitten aina vaan helpommin. Vaikeus taitaa kuitenkin pitää minut poissa tästä versiosta, kun aiemmissakin osissa on aivan tarpeeksi haastetta.

[Unski]

Gradius 2 on itselleni maailman vaikein peli. Oikeasti. Isäni osti MSX koneen ohessa pienen tukun pelejä, joista kaksi sattumalta oli Gradius 1 ja Gradius 2. Ykkösessä sentään joskus onnistui räiskimään tiensä jonnekin kolmannen kentän alkuun saakka, mutta Gradius 2 oli vaan 8-vuotiaalle pelaajalle yhtä iloinen kokemus kuin pyörän tanko haarojen väliin. Liekehtivä ja lasinsiruilla varustettu pyörän tanko. Emulaattorilla ja save stateilla sitten sain ne läpi, mutta ei se poistanut sitä faktaa että nämä pelit olivat jo päihittäneet ja murskanneet minut. En varmastikaan tule ikinä läpäisemään yhtään osaa sarjasta "oikeasti".

Mutta lopulta täytyy sanoa että silti aivan hitonmoinen pelisarja. Lasereita, tuhoa ja hävitystä sekä aika kätsyt musiikit. Rakastan vihata näitä pelejä, niin nekin minua.