Oletko koskaan itkenyt squaren peleissä?(spoilers)

[From Finland]

Itse itkin Final Fantasy 6:sessa

SPOILER WARNING!!!!!!!


Kun celesin isä kuoli..ja loppukuvissa.
ainiin rachelin kohtauksen unohdin täysin..

itkin myös siinä

[Potri]

No en yleensäkkään itke, mutta haikeita tuntemuksia aiheutti...

FF6 SPOILER!
Kun näytti kuin Celes ja Cid olisivat viimeiset ihmiset maailmassa, loukussa pienellä saarella vailla tietoa siitä onko meren takana enää mitään.

Edit: Niin... Kaikki Squaren pelithän tässä oli kyseessä.

Crono Trigger SPOILERI!
- Kun *ketkä ovatkaan sillä hetkellä ryhmässäsi* ovat pelastaneet Cronon Lavokselta.
- Melkein kaikki Frogiin ja Cyrykseen liittyvä.
- Jotain jota en nyt muista mainita.

[urho]

En varsinaisesti itkenyt, mutta haikeaa teki

Juonipaljastus koskee Final Fantasy X:än loppua!
FFX:n loppussa se kohta kun porukat oli hakannut Jechtin, ja Tidus itki.

[Arwie]

Snorre, suo anteeksi, tekisitkö palveluksen ja laittaisit noiden spoilertagien ulkopuolelle pelin, josta spoilerit ovat ettei tule vahingossakaan ikäviä yllätyksiä? (Tekisin sen itse mutta en uskalla jos se on FFX-spoileri ^^;;)

edit// Potri, kiitos. Pelastit henkeni.

Noh, tässä tulee listaa.
FFIV

-Tellahin kuolema
-Palomin ja Poromin kivettyminen

Loppukuvat.

FFV
Hydran kuolema

FFVI

-Leon kuolema
-WOR, kun Cid kuolee ja Celes huomaa olevansa yksin(jos syötät väärät kalat)
-Rachelin kuolema

Loppukuvat.

FFVII

-Kun Cait Sith uhrautuu Temple of the Ancientsissa
-Cloudin "uni" kun hän keskustelee Aerisin kanssa Sleeping Forestissa
-Cloudin ja Aerisin treffit
-Kun Aeris kuolee
-Kun Bugenhagen kuolee

Loppukuvat.

FFVIII

-Julian ja Lagunan treffit
-Kun Ellone lähtee Balamb Gardenilta ja Squall tuntee olonsa yksinäiseksi
-Orpokoti-kohtaus
-Kun Edea palautuu "Emännäksi" Balambin ja Galbadian taistelun jälkeen
-Rinoa sairaalasiivessä ja Squall murehtii
-Squall kantaa Rinoaa reppuselässä junaradalla
-Squall ja Rinoa avaruudessa
-Squall pelastaa Rinoan Sorceress Memorialista

Loppukuvat.

FFIX

- Black Mage #3 tappaa mustat maagit Cargo Shipissä
- Brahnen kuolema
-"Youre not alone" -kohtaus
-Kujan kuolema ja kaikki Iifa Treen räjäyksen jälkeen


FFX
Ei ole tullut vielä itkettäviä kohtia vastaan

Ja ensimmäinen joka kiusaa haistakoon kukkasen :P

[Kassi]

FF VIII -

Laguna katselee loppuvideossa Rainen hautakiveä. Tippa tuli silmään. Itkemään en kerennyt kun Seifer onkivapoineen tuli seuraavaksi kuvaan.

FF IX -

Kun se loppulaulu soi lopputekstien aikana (mikä liekään nimeltään). Mutta silloin itketti varmaan vain muodon vuoksi, sellainen ajattelumalli että FF:n lopussa *on* itkettävä.

[Ren]

Originally posted by Kassi
Kun se loppulaulu soi lopputekstien aikana (mikä liekään nimeltään). Mutta silloin itketti varmaan vain muodon vuoksi, sellainen ajattelumalli että FF:n lopussa *on* itkettävä.

Ei tämä spoiler-tagia tarvitse. Jokainen varmaan arvaa, että siinä on loppulaulu. :) Minä olen aina inhonnut kaikkia pakkoballadeja, puhuttiin sitten 80-luvun tukkahevistä tai FF:istä. Latteaa touhua sellaiset. Todella latteaa.


Originally posted by Arwen
FFVII

-Kun Bugenhagen kuolee



Se on aika kurja paikka kyllä joo. Itse pidän hahmosta varsin paljon. Se kun on sellainen hyväntahtoinen ja älykäs.

Toistaiseksi lähimpänä on ollut FFX:n loppu, jossa
Auron heittää veivinsä. En nyt ihan tarkalleen muista alkuperäistä kantaani siihen itkinkö vai en, mutta voitte tarkistaa sen jostain toisesta threadista. Muistaakseni kuitenkaan en, mutta olisi ollut täysin mahdollista jos olisin tahtonut. Se hahmo on jotenkin niin totaalisen murheellinen: kymmenen vuotta elävänä kuolleena jonkun vikisevän kersan vartijana ja sitten rauhallisen ylvästä rituaali-itsemurhameininkiä. Nyyh.

// Edit: (FFX)

Em. minua miellyttäneen lopun takia tulen olemaan ERITTÄIN vihainen jos koko idea väkisinmaataan täysin jossain rahastusjatko-osassa. Äänestän lompakollani vastaan ainakin, menen vaikka Venäjälle jos kuitenkin tahdon pelata sen.

[yksisiipi]

Nämä muistuivat nopeiten mieleeni:

FF6, tämä on erittäin koskettava.
Celes hyppää kalliolta

Kuten myös tämäkin, FF7.
Aeriksen kuolema

sekä FF8:n loppuvideo.

[Ceassa]

Olen itkenyt ainoastaan kerran Final Fantasyja pelatessani, ja se tapahtui muutama kuukausi sitten, keskellä yötä, kun pääsin viimeinkin FFX:n läpi ja näin pelin loppuvideon. Siinä vaiheessa, kun Tiduksen kuva ilmestyi siihen kuplaan, aloin pillittämään kuin pahainen kakara... Äitini tuli unenpökkyrässä katsomaan että mitä se tyttö tällä kertaa skitsoaa, ja kyyneleet valuen aloin selittämään että "Tidus on kuollu, Tidus on kuollu". En ole koskaan nähnyt äippääni niin huvittuneen näköisenä. "Tidus... Se pelihahmo? *hervotonta naurua*" Enivei, se video on kaunein ja surullisin jonka olen koskaan nähnyt, siitä ei pääse yli eikä ympäri. =)

//Ai niin, ja melkein unohdin tämän kohtauksen FFIX:stä: Kun Zidane joutuu sinne Pandemoniumiin (muisti pätkii, en tiedä oliko paikan nimi tuo, mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan) ja kaikki tulevat pelastamaan häntä, You're Not Alonen soidessa taustalla... Uskomattoman koskettava kohta. :)

///Kerpele. Pahalaatuinen dementia taitaa tosiaankin iskeä. =/ FFX: Kun Jecht kuolee Tiduksen käsivarsille ja Tidus itkee, en voinut itsekään välttyä kyyneliltä.

[sword_of_fang]

Alkujaan kirjoittanut Snorre
En varsinaisesti itkenyt, mutta haikeaa teki

Juonipaljastus koskee Final Fantasy X:än loppua!
FFX:n loppussa se kohta kun porukat oli hakannut Jechtin, ja Tidus itki.

ff7 ja ff8 aiheuttivat monissa kohdissa syviä tuntemuksia(itki...).myös ff9: Zidane ja Dagger seperate..so sad.


Olisit voinut edes vähän kertoa enemmän. ja miksi quote? -death

[Safir]

Kylläh niitä muutamia itkettäviä kohtia on. Enimmäkseen Final Fantasyista:

ffIV

- kun TEllah koolee
- Palomin ja Poromin kivettyminen
- Kun Yang (vai mikä sen nimi ole) uhraa itsensä siellä tornissa.

myös loopukuvat.

ffV

- Aivan varmasti Galufin kuolema. *niisk*

ffVI

- Celesin kalliolta hyppääminen
- Rachelin kuolema Locken epätoivoisista yrityksisstä huolimatta
- Cyanin perhe menee junaan joka kuljettaa nämä poies

ffVII

- Aeriksen kuolema oli kyllä aika surullinen. :(
- Bugenhagenin kuolema


On kai niitä surullisia muitakin, mutta nyt en vain muista. Noh, edittaaaan jos keksin lissee. ^^

[memo]

Joskus, kun soi joku surullinen musiikki esim.

FF VII
kun Aeris kuolee :(

Muistakaahan käyttää niitä spoiler-tageja :) ~Arwen

[Adeíron]

FF IV, V ja VI vielä työn alla, niin että

FFVII
Aeriksen kuolema veti hiljaiseksi, ja sitten sammutin pleikkarin. myös loppuvideo oli .. jotain. Mutta en muistaakseni aivan itkenyt.
FFVIII
Kun Rinoa on siellä sairaalasiivessä ja Squall miettii mitä tekisi. Myös se, kun Squall kantaa Rinoaa junaradalla, avaruuskohtaus ja Sorceress Memorialista pelastaminen. Mutta varsinkin loppuvideo oli ihana. Laguna Rainen haudan vierellä ym. Lopputekstien jälkeen tuleva "paljastus" että Squall onkin elossa, sai minut kyllä kyyneliin. ^^
FFIX
Kun luulin kolmannen cd:n alussa, ettei Dagger enään jatka mukana porukassa vaan jää Alexandriaan. Ei voi tietää mikä mut sai niin uskomaan. ^^ Koko pelin aikana surullisin oli "You're not alone" -kohta. Sitten oli vielä Kujan kuolema ja loppuvideo.
FFX (en ole pelannut vielä loppuun)
Tidus ja Yuna siellä vedessä, en muista paikan nimeä. Se oli pakko katsoa pari kertaa uudestaankin.

[Rafalski]

FF7
Aerisin kuolema ei harmittanut paljoa, mutta Bugenhagenin kyllä. :(

[Purity]

FFVII - Cait Sith uhrautui (kyllähän minä tiesin, että se oli pelkkä lelu, ja että Reeve sitä oikeati ohjaa [tai no siinä vaiheessa en tiennyt että se oli Reeve, mutta kuitenkin], mutta Cait 2 ei vain koskaan tuntunut samalta).

- Aeriksen kuolema. Olen nähnyt tämän videon nyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta itken aina kun näen tämän.

- Se vesiputous kohta, missä näytetään uudestaan kun Aeris kuolee (yllättävää).

- Lopussa siinä vaiheessa kun Aeriksen naama näkyy taas.

FFVIII En itkenyt missään vaiheessa, mutta läheltä piti siinä vaiheessa kun Laguna oli Rainen haudalla. Ehdottomasti pelin surullisin kohta.

Itkin melkein myös siinä vaiheessa, kun tajusin että Squall ei ole kuollut. Sitä pirulaista ei saa tapettua millään!

FFIX - en itkenyt missään vaiheessa.

FFX 1. pelikerta:

- Kun Auron kertoo Tidukselle, että Jecht rakasti tätä (siis Tidusta, ei Auronia).

- Tidukselle kerrotaan, että Yuna kuolee.

- Järvikohtaus.

- Koko matka Mt. Gagazetia ylös (paitsi Seymour tappelun aikana, jolloin olin lähinnä vihainen, kun en meinannut huonojen hahmojen takia päästä läpi).

- Tidukselle kerrotaan että hän on pelkkä uni (vaikkakin minulta oli spoilattu tämä pirkule. Arvatkaa oliko kiva kun oli koko pelin ajan tietänyt tästä?)

- Koko matka Zanarkandin läpi.

- ERITYISESTI siinä vaiheessa kun Yuna menee alas sinne Chamber of Faythiin.

- Kun Seymour kuolee (se OLI surullista!)

- Siinä vaiheessa kun Tidus tapaa Jechtin jälleen, siis ennen sitä tappelua.

- Sen Jecht tappelun aikana.

- Sen Jecht tappelun jälkeen.

- Aina kun olin saanut yhden aeonin tapettua (se oli ehkä surullisen osa pelistä, siis se aeon tappelu).

- aeon tappelun jälkeen.

- Auron lähetetään.

- Sitten ehti kyyneleet pysähtyä ihan vähäksi aikaa, mutta siitä lähtien kun Tidus sanoi "I'm Sorry I couldn't show you Zanarkand" itkin siihen asti kun Yuna lähtiin laiturilla viheltämässä.

- Sitten itkeminen alkoi taas siinä vaiheessa kun Yuna sanoi "..and the dreams that have faded" ja itkin koko lopputekstejen ajan.

Kyyneleet loppuivat kun Tidus tuli sinne veteen.

2. ja sen jälkeiset pelikerrat:

kaikki nuo + Tiduksen ja Yunan nauru-kohtaus "I want my journey to be full of laughter".

Siinähän nuo taisivat olla. Minen itke oikeassa elämässä suunnilleen koskaan, mutta pelejä pelatessani ja kirjoja lukiessani olen sitäkin tunteellisempi.

[Tordragon]

Ja sanotaan näin het alkuun, että Squaren peleistä tiedän ainoastaan Final Fantasyt, tai siis vain näitä olen pelannut, joten luonnollisesti vastaan niiden puitteissa. Siis minulle: Square = Final Fantasy.

Eli, en ole itkenyt. Meinasin tehdä oharit luonnolleni kun FFVIII loppui, tämähän siis oli ensimmäinen FF minulle yleensäkin, ja en vain ymmärtänyt saati käsittänyt, että se loppui nyt. The End- ruutua katsellessa. En minä silti itkenyt. Liikuttuminen ja itkeminen kun ovat asiat erillään, eivät kovin kaukana toisistaan, mutta kuitenkin.

Kyllä minä .. tuota.. liikutuin kovin paljon FFX:n lopussa, tiedätte kyllä miksi, mutten edelleenkään itkenyt. Olenhan minä suhteellisen tunnevammainen tällä saralla, tai kun itkeminen nyt on minun tietääkseni luonnollinen asia. Ainoa asia mikä saa minut itkemään on eläimet, ja Final Fantasy ei riko tätä asiaa. Ellei sitten ko. sarjassa ole kovinkin vahvoja ihmisen ja eläimen välisiä suhteita, joissa esiintyy toisen traaginen poismeno ja toisen osapuolen suhtautumisen kuvaaminen. Jotakin vastaavaa siis.

Liikuttunut olen kyllä, en itkenyt. Olivat sitten sama asia tai ei, pointti varmaan tuli selväksi.

[Silver Wolf]

En tiedä ollakko ylpeä vai ei siitä, että minua ei saa itkemään kirveelläkään. Ei elokuvissa tai missään peleissä. Yleensä pilaan aina tunnelman. Jos jokin surullinen kohtaus elokuvassa ja siskoni on kyyneleet silmissä, minä möläytän jotain sarkastista ja onnistun pilaamaan kaiken. =)

Mutta. FF5:ssa oli ehkä muutama kohta. En vain muista tarkalleen mitkä. :ohhoh:

[Seyana]

näitähän piisaa...

VII
-Aeriksen kuolema. Siinä aivan järkyttyi kun se tuli niin äkkiä. Ei oikein voinut mitään ajatella, mutta sitten Aeris laitettiin veteen niin..
Samaten aina kun Aeriksesta puhuttiin. miettiin mitä hän meinasi tehdä ennen Sephirotin puuttumista asioihin.
-Kun Cloud löytää itseänsä Life Streamilla. Se musiikki teki siitä jotenkin niin tunnelmallisen.
-Nanakille selviää ettei Seto ollut petturi. Nanaki on yksi lempihahmoistani ja siksipä tämä kohtauskin.
-Bugenhagen kuolee. Nanaki on edelleen yksi suosikkihahmoistani ja niinpä tämä koskee myös häntä paljon. Bugenhagen oli muutenkin mukava ukkeli ja itken aina jonkun kuollessa peleissä.
-Lopussa kun Aerista näytetään taas ja Cloud sanoo "Let's go meet her."

Kasissa en muistaakseni itkenyt yhtään millekään.

IX
-Your not alone kohtaus oli todella mieleenpainuva. Musiikki ja quotit, kaikki.
-Luullaan Zidanen kuolleen ja näytetään mitä muille hahmoille on tapahtunut.
-Kujan kuolema. Kuja oli yksi suosikkihahmoistani ja hän todella ansaitsi sankarinkuoleman.
-Lopputeksit. Tiedän ettei niissä mitään surullista ollut, mutta tuli vain sellainen tunne että se on ohi nyt. Ensimmäinen FF:äni ja pelattu läpi.

X
-Tidus saa tietää Yunan kuolevan. Se musiikki ja kaikki..
-Al Bhedien ja Crusadersien yritys epäonnistuu. Se koko ranta on niin autio ja Luzzukin kuollut.
-Yunan sphere Gagazetilla.
-Zanarkand Ruins. Ajatteli että se on menoa nyt..
-Koko aika Gagazetilla, Ronsojen anteeksianto, summonereiden haudat, kaikki.
-loppu. Varsinkin kun Yuna juoksee Tiduksen läpi ja kaatuu. Auronin lähetys, Yunan puheen viimeiset sanat.

Niitä on varmasti enemmänkin, mutta mieleeni ei muistu ainakaan tällä hetkellä.

[Ra]

No en yleensä kyllä itke(ainakaan enää) mutta sillon kun olin kait vitosella(tai en ole varma kuitenkin siihen aikaan kun FFseiska tuli suomeen. Tuli sellanen puoli itku olo kun Aeris kuoli ja sit myös siinä kohtaan kun Bugenhagen kuoli ja Nanaki alkoi siinä suremaan. Kyllähän niitä haikeita oloja on tullut paljonkin tuon jälkeen mutta ei kuitenkaan noin paljoa mitä FF7, siinä jo melkein itkin. En väitä, että olisin kovis joka ei itke koskaan. Se olisi tyhmää, koska itkeminen on asiallista :).

[blind]

"Itkin" nähdessäni ensimmäistä kertaa FF VII alkudemon...
Se oli niin loistavaa katseltavaa! Sama tulee toistumaan joka ikinen kerta kun sen näen, olihan se sentään ensimmäinen pelaamani FF

[RinOa]

mua itkettää ain FFVIII:tä pelaillessa siinä lopussa ihan tajuttomasti kun siin on niin onnellisia ja surullisia kohtia, joista mainittakoon mm. kun Rinoa löytää Squallin sieltä maasta ja halittaa sitä, Laguna Rainen haudalla ja sitten se kun Seifer, Raijin ja Fujin on ongella kun niil on niin kivaa :)

et ajatellut spoileritageja käyttää?
vaikka onhan tietenkin koko topicin otsikossa sana spoilers... -death

[Yunski]

FF8, FF9 ja FF10
Mä olen itkenyt Final Fantasy 8:ssa. Siinä kun Squallin osuu se Edean lähettämä jääpuikko ja sitten mä itkin Final Fantasy 9:ssä kun Kuja kuoli ja Final Fantasy 10:ssä kun Tidus kohtaa Faijansa.
Ensi kerralla spoilertagit sitten. :) Jos et vielä tiedä, miten ne saa, niin laita viestin alkuun [spoiler*] ja loppuun [/spoiler*] ja ota *-merkit välistä pois niin toimii. ~Arwen

[bigspin]

Noo yleensä ei oikein tule itkettyä mutta kyllä joskus tunteet nousevat kyllä paljon....no tässä on kuitenkin joitain mitä nyt tuli mieleen.
FF 7:
Aeriksen kuolema sai kyllä minut hieman hiljaiseksi ja haikeaksi

FF 9:
Kun Zidane ja muut olivat siellä Terrassa ja Zidane päätti yksin taistella (You are not alonen soidessa) sai minut kyllä hieman itkemään
-Myös loppukuvat olivat tunteekkat

FF 6:
Celecin isä kuolema on surullinen.
-Loppukuvat kun kaikki lähtivät pois Kefkan towerista.

Siinähän niitä oli.

[Moppi]

En nyt ihan itkenyt ole mitään mutta kyynel vierähti silmään kun tajusin pelanneeni todellakin läpi FFIX:n. Sitten tajusin että voin pelata sen nin monta kertaa kuin huvittaa.

[Roakel]

Minä en ole oikeen itkenyt missään FF:ssä, mutta yhdessä kohdassa meinasin.
FFVII
Aeriksen kuolema ja se kun clod laittaa hänet veteen.

[Mysticus]

Kyllä. Olen itkenyt. ^^

Final Fantasy IX:ssä sain tipan linssiini siinä kohdassa, kun kaikki tulivat porukalla pelastamaan Zidanea Pandemoniumista. You're not Alone on uskomattoman kaunis kappale, pelkästään sen kuuleminen saa herkälle tuulelle, joten tämä kipale yhdistettynä pelin kauneimpaan ja yhtä aikaa surullisimpaan kohtaan sai aikaan melkoisia kyyneleitä.

Myös Final Fantasy X:ssä olen nyyhkinyt. Lopussa, kun astutaan viimeiselle taisteluareenalle ja Tidus näkee Jechtin, kun Jecht kuolee Tiduksen käsivarsille ja Tidus itkee, kun Auron lähetetään, ja kun loppuvideo pyörähtää käyntiin, nenäliinoja kuluu kolmisen pakettia. ^^

FFVII:ssä puolestaan yllätyin siinä, kun Aeriksen kuolema ei hetkauttanut minua lainkaan. Muutenkaan peli ei koskettanut minua yhtä paljon kuin IX ja X, mutta kyllä siitäkin pari haikeaa kohtaa löytyi. En vain nyt muista niitä. ^_^;;

Kasia en ole paljoakaan pelannut, joten siitä on hieman hankala ruveta mitään kommentoimaan. Luultavasti siitäkin muutama kyyneleitä aiheuttava kohtaus löytyy. :)

[Redmage]

En minä muissa ole, mutta täytyy myöntää että FF VIII:sin loppu demo toi kyllä herkätkin tunteet esille... Siinä oli minusta erittäin liikuttava loppu ja siinä sitä tuli pari kyyneltä vuodatettua... :(

[Yuana]

Kyyneleet valuivat silmiin kun olin saanut pelattua FF9:n loppuun. Eikä se johtunut pelkästään siitä loppudemosta vaan siitä että minä kiinnyin siihen peliin liikaa. En yhtään tajunnut kun menin aivan sokkona kokeilemaan lopparia että siihen se sitten jäisi. Mieli oli maassa koko illan ja seuraavan päivän. Kunpa vain voisin jotenkin pyyhkiä muististani kaikki FF9:n tapahtumat ja alkaa pelaamaan sitä uudelleen. Kokea kaikki samat tunteet kuin ensimmäisellä kerralla.

[K-chan]

Squarella on tapa tehdä pelejä, joiden pelaamisesta saan aina aikaan jonkinlaisen itkun. Se on säälittävää, mutta osoittaa että eläydyn peliin. olen luonteeltani herkkä ja siksi..

FF7: Siinä kohdassa kun Aeris kuoli, vaikka en naikkosesta pidäkään jotenkin Sephirothin julma tapa sai minut itkemään. Itkin myös pelin lopussa, koska luulin etteivät he selviä kaikesta mitä pelin lopussa tapahtui. Myös siinä vaiheessa kun oltiin Cloudin pään sisällä minä itkin.

FF8: Itkin jatkuvasti,itkin Ragnarok kohtauksessa, jossa eyes on me soi ja Rinoa istuu Squallin sylissä. Itkin kun Edea heitti jääpuikkoja Squallia päin ja tämä putosi. Itkin kun Seifer uhkasi tappaa Squallin Desert Prisonissa. Itkin loppudemoissa, kun squall oli Rinoan sylissä ja välillä luulin, että Squall kuoli. Itkin kun Laguna käveli Rainen haudalle..

FF9: Itkin lopussa, itkin alussa..itkin kun Kuja kuoli. Tippailin myös hiukan kun ilkeä kuningatar..Garnetin äiti tapettiin..nimeä en muista. Itken aina surullisissa kohtauksissa.

[The_Sipi]

Koska olen pelannu vain FF6 enkä sitäkään vielä läpi, niin en oo ehtiny paljon itkeä, mutta kyynel tuli silmään silloin kun Cid heitti henkensä ja Celes päätti tehä kohtalon hypyn "leap of faith". Ja mitä loppuihin tulee (otan esille, kun monet Fantasien loput on mainittu), niin en oo koskaan missään pelissä lopuissa itkenyt (vaikka esim. MGS loppumusa olikin sellanen kuin oli), mut aina kun pääsen jonkun hyvän pelin läpi, niin aina tulee semmonen tyhjä olo, että "tässäkö se nyt oli?" riippumatta siitä, kuinka kauan pelisessio on kestäny. Hyvät pelithän aina tunnetusti loppuu kesken

[Curly Wurly]

Ehdottomasti olen. Varsinkin kasissa tuli itkettyä aika paljon (muutenkin niin herkkä persoona) koska se oli mun eka ff. Ja sitten kympissä. Ne onkin ne, joista pidän eniten. Seiskassa olin aika välinpitämätön.

Kröhöm... Sipi? Et olis viitsinyt laittaa spoiler-alerttia? Aion vielä pelata tuon pelin! Tänks vaan.

Anteeksi postauksesi editoinnista, mutta tuo Sipin mainitsema juttuon yksi vaihtoehtoisista lopuista. Ei tarvitse menettää peli-iloa sen vuoksi -Ren

[Pinchi]

Hmm, kyllähän sitä tulee herkisteltyä muutamassa kohdassa...

FF VI
-Kun Cid kuolee
-Rachelin kuolmea
-Celeksen oopperakohtaus
-heh, pelin pleikkariversiossa on se alkumusiikki, ja kun ryhdyin peliä pelaamaan (emullahan se on ollut jo pitemmän aikaa) ensimmäistä kertaa, nostatti pelkkä nostalgian tunne kyyneleet silmiin kun musiikki alkoi soida *snirf*

FFVII
-Aeriksen kuolema. Se musiikki on niin surullinen, ja jos laittaa Tifan joukkoon mukaan, niin hän sivelee Aeriksen poskea vielä kerran ja juoksee sitten itkien pois, sanomatta mitään. Tavallaan aika herttaista/hellyyttävää tj, sillä Tihvu ja Aerishan olivat tavallaan kilpailijoita.
-Kun Red XIII eli Nanaki saa tietää millainen hänen isänsä todella oli. Kun Seto (eikös se tuon niminen ollut) itki kivipatsaana kuunvaloa vasten, niin minkäin ulvon samassa tahdissa Nanakin kanssa ^^.
-Kun Aeris itkee kuollutta Tsengiä. Tämä ei itketä niin paljoa, mutta sääliksi sitä Tseng-rukkaa käy.


FFVIII
-Loppuvideossa kun Laguna kosiiRrainea ja sitten halaavat, silmät ovat uhkaavasti kostuneet, ja kun Laguna sitten tallustelee Rainen haudalle, niin Pinchi goes bo-hoo.
-Ennen se avaruusalus kohtais Eyes on Me musan kanssa itketti, mutta nykyään saan pidettyä silmät kuivina.

Yhdeksikössä ei oikeastaan mikään kohtaus aiheuttanut hillitöntä itku-reaktiota.

[The_Sipi]

Originally posted by Curly Wurly
Ehdottomasti olen. Varsinkin kasissa tuli itkettyä aika paljon (muutenkin niin herkkä persoona) koska se oli mun eka ff. Ja sitten kympissä. Ne onkin ne, joista pidän eniten. Seiskassa olin aika välinpitämätön.

Kröhöm... Sipi? Et olis viitsinyt laittaa spoiler-alerttia? Aion vielä pelata tuon pelin! Tänks vaan.

Anteeksi postauksesi editoinnista, mutta tuo Sipin mainitsema juttuon yksi vaihtoehtoisista lopuista. Ei tarvitse menettää peli-iloa sen vuoksi -Ren

Itse asiassa mä en tiedä miten toi spoiler tohon tuli (yritin käyttöohjeista saada apua, mut ekalla yrittämällä en onnistunut), en mä sitä ainakaan siihen heittänyt, ja mulla lukee siinä vaa SPOILER ja tausta on musta. Ja osa mun viestistä oli hävinny tohon spoiler hommeliin (eka foorumi, jossa spoilereita oon nähnyt).

Edit: Tajusin nyt viimein mitä sä tuolla spoiler alertilla tarkotit ja oon pahoillani, etten ollut pistäny sitä siihen alkuperäiseen. Vaikka oonkin ollut tietokoneen kanssa tekemisissä kohta 15 vuotta, niin ei silti kyseinen spoiler homma ollut tullut eteen. Tästä lähtien muistan kuitenkin... ei muistella pahalla, eihän? :(

[JonVonRox]

Tuo Rinoa+Squall viisu Eyes on Me jotenkin saa "raavaan"kin (Miehen?)kin visertään, vaikka kovasti yrittää pidätellä XD,.. mutta älkää näyttäkö sitä musavideota... siitä se parku pääsee..

[ara]

itse olen itkenyt paljolti samoissa kohdissa kuin kaikki muutkin, mutta pistetäämpä ylös:
FFVI -Kun Celes hyppää kalliolta! Mä vain painoin esc:iä ja tuijotin sitä pitkään... En ollut uskoa...Onneksi se ei sitten kuollutkaan!
-Locken ja Rachelin juttu... Niin surullinen
-Setzerin ja Darylin juttu... Yhä niin surullinen!
FFVII-Aerithin kuolema
-Bugenhagenin kuolema
-Nanakin ja Seton FMV
-Cloud ja Tifa Lifestreamissa
FFVIII-Rinoa ja Squall sairaalassa, junaraiteilla, avaruudessa...
FFIX-Kujan kuolema... Se oli ylivoimaisesti pelin paras hahmo, ja... niin.... :(
-You're not Alone kohtaus...
-Loppu... Beatrix ja Rusty! Oih!
FFX-Kun Tidus kuulee että Yuna kuolee
-Yunan sphere
-Tidus ja Jecht lopussa
-Tiduksen katoaminen
-Yunan loppupuhe
Xenogears-Miangin (siis Hawwan) kuolema...
-Loppu, ja varsinkin lopputextit...
Niin... Kait niitä on muitakin kohtauksia joissa olen itkeny tai ainakin ollut tosi lähellä sitä, mutta...Eipä muistu mieleen...

[Dougar]

En mä itkeny oo, vaan liikuttunu tai jotain

FF VII
Siinä, kun Aeris kuoli, en meinannu tajuta ettei sitä enää oo siinä pelissä..

FF VIII
Siinä kun se jääpuikko menee Squalin läpi

[Awna]

Hmm... minua ei hevillä saa itkemään, mutta Squaresoft on muutaman kerran repäissyt hieman kyyneliä silmiini....

FFVII: Aeriksen kuolema. Se musiikki ja sen helmen tippuminen saavat minut jostain syystä itkemään aivan hysteerisesti...

FFVIII: Kun loppuvideossa Laguna kyykistyy Rainen hautakiven eteen...

FFIX: Kun Black Mage #3 (I exist only to kill...) tappaa kaikki puppet-Black Maget lastilaivalla. Siinäkin se musiikki rupeaa tihruttamaan itkua silmiini... myös Sir Fratleyn ja Freyan kohtaaminen saa jostain syystä tipan linssiin...

[Laiska-Mato]

Tjaaa-a. Harvemmin minä kyyneltäkään vuodatan.

Tuo FFVII:n Aeriksen kuolema olisi voinut olla minullakin itkun aihe, mutta menin (vahingossa) senkin spoilaamaan :confused:

No jaa... mut ainoa missä oikeesti meinasin itkeä oli FFVI:n

Doomtrainistä poispääsyn jälkeinen kohtaus. Vaikka Cyan ei oikeestaan minun lempihahmoihini kuulu.



Suikoden kakkosessa meinasi kyllä pariin kertaan tulla kyneliä... mutta se ei Squaren RPG ole.

[Vodoun]

minen mitää spoileja... laita..

niih, öö en siis itkenyt tässä nimenomaisessa FF7-kohdassa (jonka te kaikki kyllä tiedätte)... Aeris on vaan niin ärsyttävä. Pikemminkin helpotus päästä siitä eroon.. hahaa.. :)

Ysin loppuviteo oli aika emotionaalisesti liikuttava ja siinä tuli herkästi tippa linssiin.

Ja sitten se kympin iihana siirappisokeri-lovescene.. *sob..* :D

Kyllä tuokin teksti pientä spoilerinpoikasta kylpi, joten merkkasin sen nyt. -Kitten

[Goljatt]

Mulle tuli heti nää mielee:
Final Fantasy VII
Sillo ku Aeris kuoli nii kyl siin tuli iha tippa silmää ja siinä tuli semmonen "kosto fiilis" ku olin sitä Jenova osaa vastaa...

siinä kun Red XII katsoo kivettynyttä setoa, siinä on niin kaunis musiikki

Ja tämä:
Sillo kans ku Bugenhagen kuoli, siinä se Cosmo musa oli iha tyädelline siihe kohtaa

Final Fantasy 6
Kun kenraali Leo kuoli emt et oliks se nii monelle semmone, mut mulle se ainkaki oli...

Locken ja Rachelin kuvissa ja Setzerin ja Darylin kuvissa/tarinassa....

Myöhemmin tuli mieleen:
Final Fantasy X
Kun Tidus ja Yuna suutelivat siellä lammessa, kun oli vielä Suteki Da Ne soimassa niin se vain korosti tunnelmaa.

[ceeb]

itkemisen arvoiset kohdat Final Fantasy VII:ssä: Alku tekstien aikana soiva "Crystal Prelude" varsinkin kun on vetänyt pelin läpi useaan otteeseen kun loppu teksteissä soi sama :cry:

Nanaki ulvoo kivettynyttä isäänsä :(. Dynen ja Barretin kohtaus, Aeriksen kuolema, lopussa kun Red XIII juoksee pentujensa kanssa katsomaan Midgarin jäänteitä

FF VIII

Loppu demo :cry:

FF IX

loppu demo

aah nämä ovat kyllä mukavia kun saa itkeä FF pelien tähden. se osoittaa kuinka hyviä ne todella ovat :)

[Chibi-girl]

FFVII:

-Kun Cait Sith kuoli temppelissä :(

-Kun Aeris kuoli :(

-Ihme kyllä, kun Sephiroth kuoli ( vaikka pysyn edelleen uskossa ettei hän voi kuolla!!) :(

FF9:

-Kun black maget tippui ilmalaivalta :(

-Kun Brahne kuoli ( vaikken edes pitänyt hänestä) :(

FFX:

-Kun Jecht "Kuoli" Tiduksen syliin :(

[Juripa]

Final Fantasy II:ssä oli myös kohta jossa teinitiimi yrittää hakea Ultima loitsua Mysidian tornista, ja tajuaa että jonkun on kuoltava ennen kuin sen saa. Siispä Mindu ilmottautui vapaaehtoisesti ja PÄM! Surulliset olivat tämän Valkoisen maagit viimeiset sanatkin. Myös Josephin kuolema oli jokseenkin surullinen jos sen perhettä ajattelee, tai koko Salamanderin kylää.

Final Fantasy IV
Yangin kuolema. Taisi olla toinen kuolemakohtaus jonka jälkeen nämä "kuolemat" meni jo vähän yli. Minä kun hetken luulin että koko IV:n tiimi kuolee kun niitä todella suureen tahtiin tipahteli.

Final Fantasy V:ssä oli eniten niitä surullisia kohtia jossa oikeasti alko linssit kastumaan.

Juuri tuo Hydran kuolema jonka taustalla soi Nostalgia biisi. Muistan vieläkin kuinka Hydra antoi viimeiset voimansa pelastaakseen Bartzin, Reinan, Fariksen sekä Galufin, ja sitten se meni depaamaan ja ulvoi muutaman kerran. En kyllä olisi ikinä uskonut että Galuf kuolee, mutta ei se ollut kovin surullinen. Myös Phoenixin ja Reinan äidin tarina oli surullinen. Reinanhan piti joko leikata lempilohikäärmeensä kieli, jotta hänen sairas äiti paranisi. Tässäkin kohdassa soi Nostalgia biisi joka teki siitä vieläkin surullisen.

Final Fantasy VII:ssä Aeriksen kuolema sai minut raivon partaalle. Ajattelin silloin kuinka raukka Sephiroth oli kun tappoia hänet. Mättäsin seuraavan Jevonanki ihan raivoissani enkä voinut uskoa että Aeris oli kokonaan poissa, saati sitten tiimissäni jota kehittelin eniten.

Final Fantasy X:n loppu oli kaikista eniten surullisin, myös FF Adventuren biisit ovat surullisia.

[Soul Reaver]

En ole kuin kahdesti itkenyt missään peleissä, vain FF:ssä, tälläisissä kohdissa:

FF 8:
Kun selvisi että Squall oli elossa :mad: Vooiiiih mikseisepaskapaakuollu, puolet sen dialogista menee tähän tyyliin: "whatever." "Whatever" siellä ja "whatever" täällä. Vattumainen minä-olen-myrtsi-tyyppi.

FF 9:

Kun selvisi että Zidane on elossa :prkl: Kurja muka-hauska-naistennaurattaja-tyyppi. Kas kun ei miestennaurattaja. Menisi sinne friikkisirkukseen takaisin mistä tulikin.

Soul Reaverin perinteiset surkeat vitsit.... =)

Oikeaa asiaa:

FF 4:

Tellahin kuolema ei ollut kovin mukavaa katsottavaa, mutta kenenpä mielestä olisi. Palomin ja Poromin muutos kiveksi oli myös inhottava käännekohta. Minä kun aloin jo tykkäämään heistä.

FF 5:ssa tuli jo sellainen kohta, jossa melkein itku pääsi:

Hydra-raasun kuolema. Antoi kaikki voimansa pelastaakseen sankariporukan, vain kuollakseen kunniakkaasti. Niin urhea ja mukavan oloinen olento, ei olisi todellakaan ansainnut kuolemaa. Galufin kuoleman jo ennustin mahtavilla älynlahjoillani, mutta surullinen kohta se oli silti.

FF 6:

Cidin kuolema oli surullista. Olisi varmaan ollut kauheaa olla Celes sillä hetkellä, tajutakseen että ihmisen rotu on kuollut melkein sukupuuttoon, sekä kenties ainoan ihmisen, joka on olemassa maapallolla Celesin lisäksi, menetys. Ja vieläpä oma isä. Mainitaan vielä Locken rakkaan muuttuminen Phoenixiksi.

FF 7:

Muodustunut jo kliseeksi, mutta mainittakoon: Aeriksen kuolema. Bugenhagenin kuolema oli myös haikea hetki. Eniten tässä pelissä liikutuin, kun loppudemossa Lifestream tuli auttamaan Holya taistelussa Meteoria vastaan. Tietysti, älykäs kun olen, tajusin, että Aeris tuli suorittamaan tehtävänsä loppuun. Meteorin tuhon jälkeen sain varmistuksen, kun Aeris hymyili tyytyväisenä television kuvaruudussa.... upean liikuttava hetki kerta kaikkiaan.

FF 8:

Haikeimmat, mutta myös ilosta itkettävät kohdat tuli kaikki loppudemossa. Minulle tuli heti paha olo, kun luulin Squallin kuolevan (kyllä, välitän Squallista sittenkin), sekä Lagunan vierailu Rainen haudalla. Samalla siinä tajusi niin monta asiaa, että suorastaan liikutuin onnesta.

FF 9:

Haikeaa oli Kujan kuolema, en minäkään tykkäisi, jos kuulisin, ettei minulla olisi enää paljon elinaikaa.

FF 10:

Lyhennettynä: kaikki oli surullista Braska's final aeon eli Jecht- taistelun jälkeen. Paras loppudemo FF 7:n jälkeen.

Rispektiä niille kaikille, jotka jaksoivat lukea viestini loppuun.

[korppis]

En ole itkenyt missään kohdassa, mutta olen ollut surullinen.

FFVII:
-Aeriksen kuolema. Itse en tiennyt koko asiasta mitään ja luulin, että siinä vaiheessa joudun taistelemaan Sephirothia vastaan (Silloin minulla oli kaverilta lainassa vain CD 1, ja luulin silloin, että se on se koko peli)
-Aika alussa, kun Marlene kaapataan. Siinä minä aloin jaada juonesta kiinni ja raivona Shinran perään!!

En tosin vielä ole pelannut peliä läpi, joten en tiedä vielä kaikkia demoja.

[Ferithem]

Originally posted by Laiska-Mato
Suikoden kakkosessa meinasi kyllä pariin kertaan tulla kyneliä... mutta se ei Squaren RPG ole.

Oih. Siinä pelissä minä itkin aivan valtoimenaan... vieläkin joskus itkettää sitä muistellessa, vaikka viime pelikerrasta on puolitoista vuotta. Mutta kuten sanoit, peli ei ole Squaren, joten...

... Final Fantasyissa itkeminen kuuluu asiaan. Olen tunteellinen ihminen ja liikutun yleensä jo musiikista.

VIII - Itkin hyvin monessa kohtaa, etenkin siinä, kun Squall menee pelastamaan Rinoan Sorceress' Memorialilta. Jo ennen videopätkää soiva musiikki saa kyyneleet valumaan... Ja tietenkin minä aloin itkemään siinä avaruuskohdassakin, varsinkin ensimmäistä kertaa sitä pelatessa, kun Rinoan onnistui kadota avaruuteen... Nyyh. Lopussa minä suorastaan pillitin ihan hervottomasti, varsinkin kun luulin Squallin kuolleen... Itse asiassa en ole edes varma kuoliko hän, mutta joka tapauksessa se kaikki oli hyvin koskettavaa.

IX - Monia itkettäviä kohtia ei nyt tule mieleen... mutta laatuhan voittaa määrän, nee? Lopussa minä itkin hirvittävästi, vaikka se olikin onnellinen. Jollekin kappaleelle saatoin myös nyyhkyttää, mutta muuta en muista.

X - Lopussa itken aina ainakin vartin verran, tämä on totta. Se on kaikista FF -kohtauksista itkettävin... Kerran sen katsottuani ystävän kanssa itkimme molemmat aivan kamalasti ja pitkään. Vaikka Tidus ei lempihahmoihini kuulukaan, en pysty kestämään sitä musiikkia, Yunan tanssia ja sitä kun tämä tömähtää maahan Tiduksen läpi. En pysty kestämään sitä, vaan tuo loppu aiheuttaa minulle unettomuutta ja hirvittäviä jälkikyynelten tulvia.

Tästä voi todeta, että FF osaa itkettää. Ainakin minua... no, minähän nyt itken melkein aina, mutta silti. Nyyh.

[forever_child]

Olen itkenyt monet monet kerran finaleita pelatessani.

FFVII
Kun Aeris kuolee

FFIX
Siinä kun Zidane lähtee "pelastamaan" Kujaa ja Dagger lähtee ilmalaivalla pois

FFX
Silloin kun Tidus sai kuulla, että Yuna kuolee jos se käyttää final aeonia. Ja koko loppudemon ajan

+ Muut kerrat joita en muista, mutta joka pelissä itken aina jossain kohtaa.

[Emizy]

En niinkään itkenyt, mutta kyllähän noita surku kohtia on.
FFX: Kun Tidus sai kuulla että Yuna kuolee jos hankkii sen final aeonin.
-FFX: Loppu demo.
-FFVII: Aeriksen kuolema.

[Ferithem]

Yllätyksekseni meinasin ruveta itkemään tänään VIIItä pelatessani, kun jouduin siinä aikatiivistyksessä Edean orpokodin luo. Valkopukuiset SeeDit makaamassa kuolleina maassa ja se ihana musiikki juuri ennen Ultimecian linnaan astumista sai kyyneleet silmiin... eivät kylläkään ehtineet pudota, vähän kastelivat vain silmänalusia.

Jälkiliikutuksia tuli kympin lopusta, jonka näin jälleen kerran perjantai-iltana. Tällä kertaa itse loppu ei hirveästi ulvottanut, mutta noin vartti sen jälkeen alkoi hirveä pillitys. Yhyy.

[KuroiTenshi]

Mä en oo varsinaisesti itkeny, mut silmät on kyllä jonkun verran kostunu muutamissa kohdissa. Laietaan nyt tähän muutamia, vaikka ne onkin aikalailla samoja kuin muilla.

Kingdom hearts:
Se loppu on niin kaunis ja haikee *snif* Siinä vaiheessa silmät alko kostumaan, kun Sora juoksee Kairin luo ja sanoo, että se lupaa tulla vielä takasin. Sitten, kun se biisi (joka on muuten aivan ihana) alkaa soimaan ja Kairi jää yksin. Eniten pidättelemistä oli siinä kohtaa, kun Kairi huomaa sen Soran piirroksen ja kyynel valuu sen poskelle...

FFX:
Tää oli jotenkin sellanen peli, että mä olin ihan täysin tunteella mukana koko ajan. Loppukuvat oli tietysti kaikkein haikeimmat ja piti hammasta purren välttää silmien kostumista, kun kaikkien siskojen piti siinä olla vieressä pällistelemässä. Sitten toinen on se, kun Tidukselle kerrotaan Yunan kuolemasta.

FF9:n tarina oli kans jotenkin sellanen, että se kosketti. FFVIII ekana final fantasy pelinä ei oikein saanu suuria tunteita aikaan, kun se oli paljolti FF maailmaan ja sen pelisysteemiin tutustumista. Täytyis varmaan pelata se toiseen kertaan.

[zazu]

FFX:n loppudemo. Tämä vain oli niin surullinen alusta loppuun.
Viimeksi jouduin "katsomaa" sen sunnuntaina kun Arma pelasi sen läpi. Mä siis ihan kunnolla itkin siinä. Olen outo mutta tunteellinen...

[Meppu]

Itse olen itkenyt vain FFIX:n ja FFX:n lopussa... Ne olivat niin surullisia, mutta onneksi FFIX:ssä kaikki menikin hyvin... :)

Hei itkinhän minä myös FFVII:ssä... Aeriksen kohtauksessa kun sepi tuli ja tappoi sen.... Tosi surullinen kohtaus... :cry:

[Miyuki]

FFVII:1cd:n loppu(tiedätte mitä tarkoitan).

FFVIII:Se kohta pelin lopussa,kun Squall näyttää kuolleelta ja Rinoa itkee(ja minä)ja sitten tulee se kaunis laulu,sekä valaistus.

FFIX:Loppu kohta(taas!)

Johtuukohan minun itkeminen noissa kohdissa siitä kun joku aina alkaa itkemään onnesta/surusta siinä kohtaa? =)

[Thorgell]

FF7 ja FF8 loppudemoissa kun ne ekan kerran näin. Oli se niin ihanaa kun oli pelannut pelin läpi ilman että oli kysynyt neuvoa keneltäkään (minulla ei tietenkään tämän takia ollut aivan kaikilla parhaimpia aseita tai mitään erikoisia hienouksia) ja tunteja oli kulunut PALJON. ja sitten ku lopulta näki esim. FF8 loppuvideon nii kyllä siinä tippa tuli silmään. =) :(

[Apocalypse87]

en ole itkeny tai meinannut itkeä yhdessäkään ff:ssä... mutta hiljaseksi jotkut kohdat ovat minut pistäneet, en sano mitkä kohtaukset mutta ne kuuluvat FF8:iin ja FF7:kaan :(

[Kairi]

Itse olen itkenyt vain kolme kertaa square peleissä ja ne olivat silloin kun pelasin ffx:ä.

Ensimmäinen:
Eka kerta kun itkin pelatessaan ffx:ä oli silloin kun Rikku kertoi Tidukselle Yunan salaisuus Home:ssa.
Oikeastaan, kun pelasin tätä peliä ensimmäistä kertaa, niin en itkennyt tuossa kohassa, mutta kun aloitin pelaamaan toista kertaa, niin minua alkoi itkettää tuossa kohdassa, kun Rikku kertoi Tidukselle, mitä Yunalle tapahtuu, kun hän tuhoaa Sin:n

Toinen:
Tämä tapahtui myös Home:ssa ja sama kuin edellisessä kohdassa, eli itkin vasta pelatessaan toka kertaa.
Siinä kohdassa minua alkoi itkettää, kun Dona ja Isaaru kertoi Tidus:lle, että heillä ja kaikilla muilla summoner:illa ei ole muita vaihtoehtoa, kuin Sin:n tuhoaminen ja saamaan rauhaa Spiraan, vaikka heidän pitää uhrata henkinsä. Kuultuaan noita sanoja, Tidus alkoi huuta muille kuinka pahoillaan hän on, kun hän sanoi paljon pahoja juttuja Yunalle matkan aikana, esim. "I'll take you to Zanerkand" ja "Let's defeat Sin together", mutta Yuna ei ollut matkan aikana yhtään surullinen vaan hän hymyili.

Kolmas:
Tässä kohdassa itkin joka kerta, kun näen sen, eli loppu demo. En pystynyt olla itkemättä, kun näen Tiduksen katoavan/haituvan ja Yuna meni hänen läpi, kun hän yritti juosta häntä päin halata häntä. Kaikkein kaunein kohta oli kuitenkin se, kun Yuna sanoi Tidukselle "I love you" ja Tidus meni halaamaan Yunaa.

[Pay Gried]

Tämä taitaa koskea kaikkia Squaren pelejä... Olen nimittäin melkein itkenyt kaikissa peleissä
Chrono Trigger
Kun olet nähnyt Maguksen tai olet ottanut hänet mukaasi ja menet hakkaamaan Lavosta, et siis pelasta Chronoa, nin näet kuinka Marle lentää ilmapalloilla sen vuoren huipulle, josta Chrono pitäisi pelastaa. Näet Chronon varjon ja Marle juoksee sitä kohti. Itse olin hyvin surullinen tässä kohtaa. en vain ymmärrä miksi olen niin herkkä
Final Fantasy VII
Aeriksen kuolema ja varsinkin Tifan hyvästely Aerikselle. Itse näytin samanlaiselta kuin Tifa ja samoin Yuffien. Samoin viimeinen demo jossa Cloud tiputtaa Aeriksen siihen lampeen lepäämään
Final Fantasy VIII
Laguna ja Raine demo, kun Laguna muistelee mitä tapahtui ennen Rainen kuolemaa ja Rainen hautakivessä lukee "Raine Loire"
Final Fantasy IX
Olin itkeä siinä kohtaa kun Mog, muuttu Madeeniksi. Ja myös loppudemossa. Siinä kohtaa kun Dagger juoksee sieltä linnasta Zidanen luo

[Berrycake]

Saattaa monestikin itku tulla silmään. Toisinaan se kuitenkin jää vain liikuttuneisuudeksi ja tipaksi linssiin.
milloin tosiaan olisin ihan itkenyt on:

FFX:
Kun Yuna itkee, ja sitten Tidus ja Yuna suutelevat Macalania woodsissa lammella.
(Kello oli kolme yöllä kun pelasin, olin ihan sikaväsynyt ja mietin jo muutenkin erästä h. koht ongelmaa.) Auttamaton nyyhkytys siinä alkoi. Silloin kyllä ihan oikeasti itkin aika kovasti. :(

sekä FFVII:
Kun Aeris kuolee

[Bodom]

Spoileria pukkaa...

No varsinaisesti en ole itkenyt, mutta FF 7:n loppu sai aika herkälle tuulelle. Myös, aina kun joku hahmoista kuolee (siis ei taisteluissa vaan juonellisesti) laittaa apeaksi.

Kerran olen itkenytkin pelissä. Se oli Mafian lopussa, kun Tommy *pum pum*. Se oli vaan niin kaunis loppu, vaikkakin hyvin surullinen....

[irezawa]

Enpä muista suoranaisesti itkeneeni, mutta FFVII:n ekan levyn loppu oli aika herkkää kamaa, samoin kuin Cosmo Canyonin salaisuuden selvittäminen Redillä. On noita varmasti muitakin, mutta nämä tulivat näin ensiajatuksella mieleen.

[Izzy]

En ole varsinaisesti itkenyt Finaleissa, mutta X:ssä oli todella lähellä, kun...
Auron lähetetään lopussa. En voi sanoa, että kuolee, sehän on living dead koko pelin ajan. Mutta ristus, että otti päästä ja suretti! :murjotus: Pelin karismaattisin --> ihanin hahmo (minun makuun) ja näin kävi. Pieni aavistus tietysti oli, että hänen traagisuus menisi megalomaaniseksi. Oli sen verran arvoituksellinen muutenkin.

[Candice]

Ummh... joo? Olen kova itkeä pillittämään ja sen olen havainnut paria finaalia pelatessani (tosin se ei ole yhtä pahaa kuin Alfred J. Kvakin kanssa).

FFVIII Ihan ensimmäinen ff, jota koskaan olen pelannut. Rakastan tätä peliä ja ensimmäinen pelikerta repi kyyneleet ehkä liiankin usein silmille. Nyt olen onnistunut karsimaan sen loppudemoon (hyvä on, minä itken ragnarok-kohdassa toisinaan, mutta en todellakaan aina. Se laulu vain on suloinen). Myös alku saa vähän herkäksi ja kohta, jossa Squallia näytetään lapsena vesisateessa. Reppana. Rakastan tätä peliä ja se varmaankin eniten minua pystyy koskettamaan

FFIX Oli sievää katsella kun Dagger ja Eiko yhdistivät voimansa, jokseenkin hellyyttä. Tykkään Eikosta.
Myös se sai itkemään tuskaisesti kun teinix-Dagger kiskoi jossain murkku-uhmassaan hiuksensa. Siinä meni viimeinenkin hyvä puoli siinä tytössä.. Mutta muulla tavoin tämä ei ole minua vielä koskettanut, ehkä pitäisi ensin pelata loppuun.

FFX Lopputekstien pamahtaessa ruutuun itkin aivan hysteerisesti. En tiedä miksi, kai olin hivenen pettynyt pelin lyhyyteen ja harmissani Auronin ja Jechtin kohtalosta. Yunasta ja Tiduksesta en pitänyt koskaan joten noiden kahden onneton rakkaustarina on minulle yksi hailee. No hyvä on, minä itkin siinä järvipusuttelukohdassa! Mutta ei muuten

[Ferithem]

Toissapäivänä itkin todella kovasti VII:ssä, mutta melkein turhaan. Mitään traagista ei edes tapahtunut, Aeriksen äitipuoli vain kertoi tytöstä ja kuinka hän adoptoi tämän... Ja hän kertoi myös miehestään ja kuinka tämä ei koskaan tullut takaisin sodasta...
Tämän tarinan aikana itkin enemmän kuin koskaan yhdenkään FF -pelin aikana, ja se teki hyvää :(

[Ashe]

Final Fantasy IX:n loppu:
En edes oikein uskonut että Zidane oli oikeasti kuollut.. Itkin kuitenkin. Ja paljon.
..ja Final Fantasy X::
En ole varma onko tämä nyt niin spoileri mutta ihan varmuuden vuoksi.
Yunan tanssi Kilikassa. Se oli niin surullinen ja kaunis kohtaus.
No joo, ehkä vielä FF kasista
Vankilakohtauksessa kun Squall sanoo kidutuksesta päästyään jotain "it was hell".. en tiedä miksi. En ihan itkenyt mutta melkein. Tuli sellainen 'vooi pientä'-fiilis.

[Bianca]

Mä itkin (tai ainaki melkein) ku FFIX:ssä Zidane menee siellä paikassa (olikohan pandemona tai joku semmonen) ja se on tosi säälittävä ja ihana, se vaan oli liikuttava kohta. Sit ne loppukuvat oli ihanan liikuttavat ku Garnet juoksee sinne Zidanen luo. FFX:ssä loppukuvat on tosi surulliset.
On varmaan muitakin mut nyt ei tuu enempää mieleen.

[Yose]

Eipä FF:ät kovasti ole itkettäneet, mutta kympin loppuvideo ja peli muutenkin oli hyvin koskettava, se on oikeastaan ainoa peli jota pelatessani olen itkenyt. Erinomaisesti rakennettu juoni, ja peli muutenkin, loppuhuipennus jotain niin hienoa.

[RAGE]

Itkemään en ole vielä alkanut, mutta h*lvetin lähellä ollaan käyty.

FFVII:
Ei yhtään mikään, paitsi:
Red XIII saa tietää isästään

FFVIII:
Koko loppunäyttö

FFX
Tämä on surullisin pelaamani peli.
- Kun Tidus sai tietää että Yuna kuolee.
- KAIKKI Jecht ottelun jälkeen (ja hieman ennen)
- Erityisesti Jechtin kuolema. Tässä kohtaa taisin itkeä.
- Yunan tanssi Kilikassa
- Näitä riittää.


Edit. Pala nousi kurkkuun myös näitä viestejä lukiessa.

Edit2. Katselin tuossa juuri FF8 musiikkivideon. Taustalla soi Titanicin tunnari. Sitä katsoessa meinasi tulla kyynel silmään, kannattaa ehdottomasti ladata.

[squal[FIN]

Vaikka tämä threaddi vanha onkin, kommentoin sitä silti ja nostan ketjun pinnalle :)
En ole missään kohdassa itkenyt, mutta haikea mieli on monesti tullut.

FF7:


Ehdottomasti Aeriksen kuolema :( , juuri kun olin pelannut sen kohdan läpi ja päässyt tallentamaan jouduin lähtemään mökille. En siellä ollessani muuta tehnytkään kun ajattelin FF7:aa ja että herääkö Aeris henkiin(olin 12 vuotias pelatessani ensimmäisen kerran seiskaa)


FF8:


-Avaruus kohtaus jossa Rinoa ja Squal pääsevät raknarokin ohjaamoon.
-Kun Squal pelastaa Rinoan kolmos cd:llä avaruudesta saapumisen jälkeen (paikan nimeä en nyt muista)
-Loppu demo


Lisäksi FF8 oli ensimmäinen minun OMA Final Fantasy =) .
Final Fantasy FF7 oli vain kaveriltani lainassa.

Myöhemmät Final Fantasyt eivät niinkään ole saaneet minua edes haikealle mielelle =) . Final Fantasy VIII ja VII ovat mielestäni kaikkien aikojen parhaat Final Fantasyt :) .

[Snes]

Itkenyt en ole yhtäkään kertaa FF.iä pelatessa. Melko lähelle on mennyt ainoastaan FFIX:n ja FFX:n loppukohtauksissa, FFVII:ssä 1 CD:n lopussa sekä hävittyäni FFX:ssä neljättä kertaa ensimmäisen Blitzball-matsin peräkkäin.

Mutta yhtä asiaa minun täytyy kysyä FFVII:sta

Kertokaapa joku minulle hataramuistiselle, missä vaiheessa peliä Bugenhagen kuolee. Jos en muista aivan päin hevonp*rsettä, niin hänhän oli se ilmassa leijaileva pappa, Redin "isoisä". Eikö hänet nähty ihan pelin loppuvideossakin katselemassa meteoria Cosmo Canyonista? Missä vaiheessa hän sitten kuolemaan ehti?

[Julppa]

Tämä nyt saattaa olla hieman ohi aiheesta mutta kyllä olen, kerran. Kyseessä on FFIX. Itkin vain ja ainoastaan sen takia että pelasin sen kahdessa viikossa läpi, eli siis mielestäni aivan liian lyhyt. Tai siis odotin siltä enemmän pelattavaa. Aika lapsellista sinänsä.

Muuten en ole kertaakaan itkenyt.

[Velvety]

Mie olen itkenyt vain ja ainoastaan pelatessani Kingdom Heartsia ja Final Fantasyjä.

Final Fantasy VII
Siinä, kun aeris kuolee Sepin miekasta ja valkoinen materia tippuu tämän hiuksista. Materia osuu lattiaan ja alkaa kuulua kaunis Aeris' Theme. Sitten, jostain kumman syystä loppuvideo on sellainen, josta alkaa itkemään.

Final Fantasy IX
3 cd:llä, kun Alexandria ja Terra tuhoutuvat, en kyllä ymmärrä, että miksi Alexandrian tuhoutuminen on niin kamalaa, että siinä minua alkaa itkettämään.

Final Fantasy X
Kauniin- iki-ihanaisen- mahtavan- upean- surullinen- koskettava loppuvideo, jossa taustalla soi kaunis musiikki ja Yuna lähettää Siniä Farplanelle, sekä se kun Tidus alkaa hävitä ja Yuna huomaa sen, tulee oikeasti kyyneleet silmiin, kun Tidus ensin halaa Yunaa ja juoksee sitten ilmalaivan reunalta alas sielujen mereen. Ja se kun Yuna yrittää juosta halaamaan Tidusta, mutta juoksee suoraan tämän läpi. Ilme Yunan kasvoilla on aivan kamala. Tämä vain tuijottaa, kun pyrefilet lentävät tämän silmien edestä. :( :(

Kingdom Hearts
Lopputappelun jälkeen, kun Ansem 'kuolee' ja Sora, Donald ja Goofy yrittävät sulkea ovea ja kun he näkevät Rikun (ensin he näkevät tämän käden.). Pian he myös näkevät Mikin, joka sitten puhuu jotain, kaunista musiikkia soi taustalla, Donald ja Goofy sulkevat kaksois ovista sen toisen ja Sora alkaa sulkemaan sitä toista, ilme Rikun kasvoilla on jotenkin iloinen. Mutta siis, Sorahan hukkaa taas ystävänsä, se on minusta surullista. Sitten, Mikki ja Sora sulkevat oven, Sora näkee Kairin ja juoksee tämän luo. he puhuvat jotain ja sitten alkaa soida Simple and Clean ja Kairi kävelee yksin Destiny's islandsilla ja kävelee sinne luolaan, jossa on piirustuksia seinillä. Hän muistaa Soran ja kyyneleet valuvat tämän silmistä. Koskettava loppuvideo tosiaankin.

[Unski]

En ehkä ole itkenyt mutta hyvin surulliseksi olen oloni tuntenut näissä kohdissa.

FF VI
Celesin tajuttua Cidin kuolleen ja loikkaa rinteeltä alas. Taustalla soi niin haikea musiikki ja kaikkea. Surullisin kohtaus koko pelissä, en aina edes pelasta Cidiä, jotta näkisin sen.

FF VII
Redin isän kohtaus, jossa hän itkee... Niin kovin surullista kun Red tajuaa totuuden isä parastaan.
Myös Aeriksen äidin surullinen tarina kosketti.
Aeriksen hautajaiset olivat myös uskomattoman painostava kohtaus kun Aeris poloinen hitaasti uppoaa lammen pohjalle, kasvoillaan niin rauhallinen ilme.
Caith Sithin uhrautuminen ja lauseet:" I might be just a toy but I will always be special!" koskettivat. Caith Sith 2 ei vain tuntunut samalta.

FF VIII
Loppu demo tottakai, mutta myös avaruudessa Ragnarokissa tapahtuva Rinoa-Squall keskustelu.


Crono Trigger
Tulevaisuudessa Robon ystävien käydessä hänen kimppuunsa.
Robo olisi uhrautunut ennemmin kuin olisi satuttanut kaltaisiaan...

Nämä ovat ne kohtaukset, jotka ovat ikinä saaneet minut haikeaksi, muistelen niitä kaikkia silti mielelläni, koska niiden kaltaisia ei monta ole.

[Grove]

FFVII: No sehän on tietenkin tämä kaikkein kuuluisi Aeriksen kuolema. Se oli surullista osaksi sen takia, että oletin siitä tulevan erittäin hyvä ja koulutin sitä aivan älyttömästi. Sitten se perhanan Sephi tuli ja tappoi sen. Oli sekin aika haikeata kun Aeriksen kasvot vielä näkyivät lopussa.

FFVIII: Se kun Rinoa leijui yksin siellä avaruudessa. Luulin, että se jää sinne ja sekin oli yksi parhaimmista hahmoistani. Sitten kuitenkin rohkea Squall kävi hänet pelastamassa. :)

FFIX: Kun Brahne oli kuollut sinne Lifa Treen juurelle ja Garnet itkskeli sen luona. Ja sitten myöhemminkun hänet haudattiin Alexandriaan.

FFX: Kun Tidus hyppäsi omaan tuhoonsa FFX:än lopussa. Tidus on nimittäin minusta kaikkein paras FF päähahmo.

FFX-2: Kun Tidus palasi henkiin Happy Endingissä. Kun sai kuulla, että Tidus on edelleen vain uni ja hän katoaa jonain päivänä. Kun tulin painaneeksi siinä lopussa X:sää kun olisin saanut Normal-endingin niin Tidus ilmestyi Yunan taakse ja halasi häntä.

Näissä en varsinaisesti itkenyt vaan niistä tuli haikea olo ja melkein itkin.

[Olba]

itse olen silloin tällöin itkenyt joissan kohdissa, ihan käsittämättömästi.

FFVII:
Aeriksen kuolema oli todella surullinen, ja sen jälkeen halusin pästä heti tappamaan sephirothia.
FFIX:
Se kun Zidane jotenkin sekoaa siellä Pandemonassa/Whatever.
se oli niin surullista kun se vaan sanoi että "leave me alone, u don't need me anymore" tai jotain.
FFX:
Loppu video itkettää aina, en tiedä miksi, kun senhän pitäs olla ilonen juttu, kun Sin kuolee, ja kun Auron on vapaa, ja kun Tidus pääsee näkemään Jechtiä.
Kingdom Hearts:
Loppu video itkettää aina, en vaan mahda sille mitään. en tajua, kun se loppuhan on onnellinen, mutta jotenkin se kun Riku sanoo "take good care of her" saa aina itkemään samalla tavalla.

no niin. siinä paljastui tämänkin örriäisen heikot kohdat.
iik nyt kaikki luulee että olen kauhea pehmo.

[Twom]

Olin aikalailla harmistunut muutama vuosi sitten kun pelasin isäni kanssa FF VII kun.
Cait sith (siinä pelissä olin nimennyt sen paremmin.) Meni sinne ancient tempeliin ja alkoi pienentää sitä rakennusta ja murskautui. Siihen aikaan cait sith oli hauskahko hahmo ja luulin että se kuoli. :(

[Prinsessa Garnet]

Jaa olenko koskaan? No muutamassa kohtaa...

FFVII
Seiskassa oli pakko tihruttaa muutamia kyyneliä, kun loppudemo alkoi pyörimään ja Cloud TAPPOI Sephyn!! Se oli hyvin surullista (tavallaan) :( . Ja sen jälkeen tajusin että peli oli loppu... se oli myös iso kolahdus tajuntaani. Mutta kaikkein pahinta seiskan loppudemossa oli, ettei siinä ollut Vincenttiä tai Yuffieta lainkaan!!! Siis kyllä minä ymmärrän että kummatkin hahmot ovat vain salahahmoja, mutta silti on väärin että kaksi lempi ff-hahmoani jätetään pois parrasvaloista vaikka olin hankkinut ne :murjotus: !!!
(Ihme kyllä minua ei ollenkaan liikuttanut se kun Aeris kuoli. Syynä oli ehkä se että pidin kukkaistyttöä aika turhana tyyppinä, ja se että hän ärsytti minua olemalla Cloudin ja Tifan tiellä.)


(jatkuu)

[Ruhve]

En. Joko olen sitten tunteeton ihminen pelejä kohtaa, mutta eivät pelit aiheuta minussa niin suuria tunteen vaihteluja, että jossain kohdissa pitäisi itkeä pillittää. Kyllä minä joissain kohtia olen saannut kylmiä väristyksiä, mutta näitäkin löytyy aika haevasta pelistä.

Laitetaan nyt sitten yksi kohta FFIX:stä, jossa sain kunnon kylmät väreet.
Kohta on nimittäin se, kun Zidane saa selville, että hän on jonkinlainen klooni. Tästä johtuen hän lähtee linkuttamaan eteenpäin ja jokaisessa ruudussa tulee jokin astetta vaikeampi vihollinen. Sitten jokaiseen taisteluun tulee jokin muu ryhmään kuuluva jäsen, jotka sitten yrittävät tolkuttaa Zidanelle järkeä päähän. En mie tiiä, jotenkin tuo kohta saa aikaan jotenkin kummasti hienon tunteen. Kaiken tuon kruuna vielä loistava musiikki nimeltään "You're not alone!" joka viimeistelee tuon tuonteen. Ei voisi kohtaukseen mikään muu musiikkia sopia paremmin.

[mogvisti]

En ole varsinaisesti itkenyt missään kohdin final Fantasyitä, mutta kerran tuli tippa linssiin FF X:ssä.


Ja sehän tapahtui siinä kohdassa jossa Tidus tapaa isänsä ja sitten tulee kauheaa vuodatusta. Mutta se puri minuun sillä kyllä silmä kosteni.

Muuten en sitten olekaan itkenyt FF:issä, mutta enpä olekaan pelannut läpi vasta kuin 7, 9 ja 10. Mistä sen tietää kuinka kauniita kohtia niissä vanhoissa FF:issä on.

[Nyarlathotep]

Minut saa niiskuttamaan FFVII:ssä kohta jossa Sephiroth manipuloi Cloudia ja Cloud melkein tappaa Aeriksen. Mutta sitten ilmestyy Seppo joka hoitaa homman mielummin itse ja murhaa Aeriksen. Tämä video saa minut niiskuttamaan

Ysissä minut saa niiskuttamaan kohta jossa Zidane ilmestyy hupun alta ja Garnet juoksee ulos linnasta halaamaan häntä ja yllätys yllätys The end kruunaa kaiken

[WWWWolf]

Harva peli saa allekirjoittanutta itkemään, mutta aina kun se sattuu, niin tietääpä ainakin että pelissä on jotain todella legendaarista. Vertailun vuoksi sanon, että itkettävin peli mitä olen tähän mennessä pelannut oli Metal Gear Solid :)

Ja tässä vähän epätavallisempi veto, Final Fantasy VII:

Aeris ei olisi voinut hetkauttaa vähempää (se, että hahmon kuolema oli spoilattu miljoona kertaa aikaisemmin tuskin helpotti sen syvempien tunnesiteiden syntymistä...) ja wanha Boogie taas oli varsin surullinen tapaus mutta ei ihan itkettävä...

...mutta täytyy sanoa, että Red XIII:n isän tarina oli suorastaan kuohuttava, joten se itketti, ja itketystä pelin jälkeen aiheutti Cidin kertomus yleensäkin. (Avaruuden tutkimuksen suuret tragediat, niin katastrofit kuin pienemmät vastoinkäymisetkin, ovat aina vetäneet allekirjoittaneen hiljaiseksi...)

[Yurisuka]

Kyllähän tätä neitoa pelitkin itkettää.
FFVII
Tiesinhän mie jo alusta asti, että Aeris kuolee, kun seurasin pienempänä aina isoveljen pelaamista. Mutta silti, heti kun päästiin Ancient Forestiin, niin miulla alko kädet täristä, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun näin ne tolpat veden yllä ja Aeriksen rukoilemassa, aloin olla jo ihan paniikissa. Ja sitten tipahti kyyneliä, kun Sephiroth tuli ja viilsi Aeriksen kuoliaaksi. Kädet tärisi ihan hulluna ja oli ihan tuskaa yrittää tappaa Jenova siinä tilassa.
Toinen kohta missä itketti oli kun Cloud sekosi ja joutui pyörätuoliin. Se oli ihan tajuttoman pelottavaa ja mie olin ihan sekaisin siinä.
FFVIII
Ja tottakai, FFVIII:n loppudemo itketti ihan hulluna, sillä pidin Squallista jo ennen pelin pelaamista (jälleen kiitos isoveljelleni tästä). Kyllä itketti, kun Squall on ihan yksin ja eikä sitten muista ollenkaan Rinoan kasvoja. ;_;
FFX:ssä mie ajattelin kanssa, että kohta itkettää, mutta olin kovasti järkyttynyt, kun en sitten itkenytkään,
ja olin loppudemoon kovasti pettynyt muutenkin. Olin itseasiassa jopa vähän vahingoniloinen, kun Tidus häipyy ja Yuna jää pillittämään. En nimittäin pitänyt kummastakaan hahmosta. Hahhaa! ^.~
Kingdom Hearts
Loppudemon aikana oli jo vähän haikea olo, mutta ei itkettänyt. Mutta lopputekstien aikana, kun Cloud löytää Aeriksen ja he tapaavat, niin siinä kyllä itketti. Ne oli niin suloisia, ja Aeristahan Cloud oli koko pelin ajan etsinyt.

[Ruma Paskiainen]

Melkeen itkin kun
Aeris kuoli :cry: ja Cloud raivosi sepirothille ja Sepirot oli vaan et "ei sul mitään tunteita oo" ja sit Cloud pisti sen Aeriksen siinne "lampeen":cry::cry:

sitten myös
Kindom Heartsin lopussa ku pikkulapsi rakastavaiset revitään erilleen pakolla, ja tietenkin liikutuin myös kun Cloud ja Aeris tapasivat. Oli niiiiiin söpöä kun Cloudia hävetti se että se oli turvautunut jopa pahuuteen Aerista etsiessään, ja Aeris oli vaan ettei sillä oo väliä. :up:

[WonderAndy]

Olen itkenyt siinä kohdassa, missä on moni muukin kyyneleen tirauttanut, eli FFVII, kun Sephiroth tappaa Aeriksen. On se vain niin liikuttavaa, että niin kaunis ja nuori nainen kohtaa loppunsa niin traagisella tavalla. Musiikki vielä lisää kohtauksen haikeutta.

[snakeater!]

Ei, en ole koskaan turhautunut päästelemään vesinauruja Squaren, enkä minkään muunkaan pelifirman pelejä pelatessani. Te ketkä vollotatte virtuaalihahmojen kuollessa muistakaa että se on vain peliä. No raivonnut olen peleissä, myös FF:eissä, jos eteen tulee pattitilanne, jota saa siinä sitten parisen päivää pähkäillä niin että yöunet ja keskittyminen koulussa menevät. Sitten jumankauta juu ratkaisu onkin mahdollisimman yksinkertainen esim. ovi jossain varjoisessa nurkassa, jota ei erota. (Näin käy yleensä fps-peleissä). FF:issä sellaiset vastustajat kyllä saavat märyn herkästi ulos, kuten muinaisen FF2:n pääpahis, joka imeee itselleen energiaa hahmoiltani enemmän, kuin itse olen siihen saanut vahinkoa.

[Prometheus]

Olen aika herkkä ihminen katsoessani elokuvaa, lukiessani kirjoja tai pelatessani pelejä. Oikeastaan ainoat pelit, joissa olen edes vähän itkenyt, ovat olleet juuri Squaren pelejä. Minä olen tuntenut surumielisyyttä ja liikutusta useissa kohtaa pelejä, mutten ole itkenyt. Oikeastaan olen tipautellut kyyneliä monissa kohdin ja lasken sen nyt itkemiseksi, että minulla olisi tänne edes jotakin sanottavaa.

FFVI:

Alku World of Ruinissa, kun kaikki vaikutti niin lohduttomalta ja yksinäiseltä. Sen lokin ilmestyminen sai jotain kyyneliä aikaan. Ja viimein kun Celes päättää lähteä etsimään ystäviään.

FFVII:

Se juttu, jonka kaikki varmasti tietävät. Loppu itketti hiukan myös. FFVII:n uudelleen läpipeluu on itkettänyt monissa kohtaa yksinkertaisesti sen tunnelman vuoksi ja sen, kun tietää mitä todella tulee tapahtumaan.

Lisäksi kohtaus, jossa Nanaki tajuaa isäpappansa urheuden.

FFVIII:

Kyynelehdin kai hiukan pelin loppupuolen unijaksoissa. En muista tarkkaan, kun olen mennyt vain kerran pelin läpi.

FFIX:

Tietyt joukkotuhokohtaukset ovat kostuttaneet silmiäni muutamaan otteeseen. Ensimmäinen kohtaus ilmalaivalla.

FFX:

Kohtaus Macalania Woodsin lammella. Vaellus läpi raunioituneen Zanarkandin. Loppu Auroneineen ja Tiduksineen. Tietyt kohdat Yunan puheessa Spiran kansalle.

FFX-2:

Itse asiassa tässäkin pelissä kyynelehdin jonkin verran. Tai ainakin silmäni kostuivat jostain syystä mm. kun Yuna laulelee Thunder Plainseilla.

Xenogears:

Pelissä on ollut monia kohtauksia, joista nyt en muista valitettavasti yhtäkään. Kauniilla musiikilla on ollut kuitenkin vaikutuksensa tähän itkeskelemiseen.

Ketään tuskin spoilaa tieto siitä, että Prometheusta itketti vähän sen ja sen pelin lopussa. Mutta laitettiinpa ne nyt kuitenkin.

Olen oikeastaan erittäin iloinen siitä, että pystyn yleensäkin kyynelehtimään tällaisissakin asioissa. Olisi tympeää ottaa kaikki vastaan niin tunteettomasti.

[Pelagia]

Ff VII:

Tässä pelissä itkin, kun.


-Näin videonpätkän Nanakin isästä ja siitä.


Ff VIII:
Tässä ei minulla pahemmin tunteita purkautunut, mutta hieman surullinen olin, kun sain varmuuden siitä, että

Raine oli kuollut ja jättänyt Lagunan yksin kylmään maailmaan

Ff IX: Niisk... Tässä en itkenyt, mulla vaan oli nuha =) .

Kyllä hieman saatoin niiskutella, kun kerrottiin että:


-Zidane on vaan jokin "kone". Ja se, kun Zidane halusi lähteä yksin, ja jättää ystävänsä siellä pandemomiumissa.
-Black walz 3 riehui siellä ilmalaivalla.
-Kuja tajusi lopulta tekevänsä väärin.
-"Elephant lady" kuoli.


Ff X: En itke. Mähän oon pahis:


-Tidus tapasi isänsä pitkästä aikaa vain, että voisi hakata tämän.
-Seymour lähetettiin pois.
-Se hää hommeli. Mähän olin kade. ;D (Vitsi)
-Tidus hävisi tuhkana tuuleen.
-Auron lähetettiin.


Ff X-2: Tässä pelissä oli pari kohtaa, jotka olivat surullisia, tai minusta muuten vain epäreiluja:


- Se, että Shujin ja Lenne kuoli, oli minusta todella väärin ja epäreilua.
Ei ketään saisi niin vain ampua.

Tässä olin myös niin iloinen että itkin:
Tidus tulee takaisin happy endingissä

Kingdom Hearts. Laitetaan nyt sekin. Sen loppu oli kokonaisuudessaan hyvin surullinen ja olenkin iloinen, että sille tulee jatko-osa. Muuten sen loppu jäisi kaivelemaan mieltäni ikiajoiksi.

[Setzer-44]

En nyt oo itkenyt mutta surullisia kohtauksia on.

FF IV
Tellahin kuolema oli ikävä juttu kuten myös Palomin ja Poromin kivettyminen.Yanginkin valekuolema oli surullinen mutta kun Cid hyppäs alahan ilmalaivasta niin tiesin että ei toi tappanut sitä.

FF VI
Rachelin kuolema oli ikävä ja hän olisi sopinut ulkonäyltään paremmin Lockelle ja Edgarille Celes.Myös Celesin hyppy oli surullinen.ja Shadown tarina.

Chrono Trigger
Cronon kuolema.Virallinen loppu ja Robon taistelu tyttöystäväänsä vastaan oli surullisia kuten Frog kohtaukset.

[ascalon]

FFVII:n kuuluisimmassa kohdassa oli varsin lähellä. Aeris näytti siinä niin viattomalta ja muutenkin puolustuskyvyttömältä kun yhtäkkiä taivaalta putoaa valkohapsinen mieshenkilö, joka survaisee miekan selästä läpi. Jenova-tappelukin oli astetta emotionaalisempi kiitos musiikin. Samoin Jenovan kommentti tappelun päätyttyä. Surullisia kohtia on toki muitakin. Tässä muutamia:

FFVI:ssä Rachelin ja Cidin kuolemat olivat aika ikävää katsottavaa, samoin myös Setzerin muistelmat Darylista. FFV:ssä Galufin viimeinen taistelu ExDeathia vastaan ja Butzin vanhempiin liittyvät demot tämän kotikaupungissa. FFIX:ssä ei kovin surullisia kohtia tule äkkiseltään mieleen, mutta mieleenpainuvia on siinä aivan liikaa nimettäväksi. Pandemonium on varmasti säväyttävin. Ehkei surullisin, mutta ainakin pirun tunnelmallinen kohta.

[kuppikakku]

Olen pelannut Squarelta vain FF -pelejä joten sanon vain niistä.
FFVIII-X: Loppudemot. Ja olihan noissa vaikka kuinka monta kohtaa joissa piti vollata oikein urakalla.
VIII:ssa olen vollannut eniten. IX:ssä ehkä vähiten, en oikein pitänyt pelistä.

[Ultima Weapon]

No en ole vielä ehtinyt itkeä FF:ien aikana :(, mutta kyllähän se FF7:kan kohta kun sephiroth tappaa aeriksen ja cloud hautaa aerikset sinne veteen, se on niin surullinen kohta :cry:
Ja onkai noita muissaki peleissä vaikka kuinka, mutta ei nyt tule niin mieleen, paitsi tietenki se:
FF9:sin kohta missä kuningatar kuolee (en nyt muista nimeä en oo pelannu pitkään aikaan :eh:)
Siinäpä olis pari.

[YunaTheMage]

Aeriksen kuolema, kun tajusin, että Cloud on klooni, Lifestream hommeli, Kun Sephiroth näytti Cloudille, mitä Nibelheimissä OIKEASTI tapahtui, listaa voisi jatkaa vielä kauan...

Kun Selphie puhui ystäviensä haudoille Trabia Gardenissa, Kun samaisessa paikassa muisteltiin orpokotiaikoja, kun Edea oli taas "oma itsensä", kun Squall yritti saada "yhteyttä" Rinoaan Ellonen kautta, mutta tämä ei vastannut, kun Squall kantoi Rinoaa Esthariin, kun Angelo tuli sinne Lunar Gatelle, ja sen ääni oli taas sellaista vinkunaa, se kuulosti kärsivän, kun Rinoa ei ollut entisensä,kun Laguna etsi Ellonea Estharista, ja minä typerys luulin, että hän löytäisi vain jonkun hepun, joka sanoisi, että Ellone on räjäytetty miljooniksi palasiksi... (Siis se heppu valehtelisi noin julmasti, olisi melkein Sephirothin veroinen sitten :prkl: )

FF IX:ää en ole pelannut.

Kun Tidus sai tietää, että Yuna kuolee, kun Yuna sai tietää, että Tidus oli pelkkä uni, kun Tidus pyysi Yunalta anteeksi, kun ei voinut viedä tätä Zanarkandiin, "vesikohtaus" Macalania woodsissa, musiikkikin olisi saanut kyyneleet silmiin, kun Auron kertoi, että oli "lähettämätön", kun Seymourin mokoma kertoi tappaneensa Ronsot, ja piti vielä puheen Kimahrille, kun sama enviitsisanoamikä tappoi Kinocin, kun vielä Seymour (TAAS) kertoi Sinin sisällä Tidukselle; "Your death means your father's life!" Tai jotain vastaavaa... Tätäkin voisi jatkaa vaikka kuinka kauan...


Eiväthän toki nuo kaikki ole minua itkettäneet, vain meinannut tulla kyyneleet silmään, mutta yksi noista eritoten, pelasin tuon kohdan toissapäivänä ensimmäisen kerran:

Selphien nallekarhun katoaminen. (No ei vais, se oli se, kun Selphie puhui niille ystäviensä haudoille, ja kertoi siitä konsertista ja Garden Festivalista... :( ) Ja joskus vuosi tai kaksi takaperin Aeriksen kuolema sai kyyneleet silmiin, nyt se nostattaa lähinnä raivoa Sephyä kohtaan, :prkl: