Gabriel
22.5.2002, 19:54:08
Arvostelussa:
Gran Turismo 3: A-Spec
Heti ensivaikutelmalta on peli hyvin komea, intro-videossa kameraa siirtyy auton moottorista konepellin ulkopuolelle ja grafiikka on hätkähdyttävää. Intron musiikkikappale Just a Day on koko pelin paras - musiikkihelmiä löytyy pelistä yhteensä noin kuusi joka on ihan hyvä määrä. Intron vauhdikkuus, konepeltien kiilto sekä keskimäärin 320 km/h huristelevat vähintään 800 hevosvoimaiset ajokit tekevät hyvän vaikutelman. Itse peli ei yllä odotusten tasolle, mutta huono ei ole sekään.
Kliinisen kaunis
Heti aluksi huomaa, että kun itse rata ja autot ovat tehty suorastaan renderointi-tasoisella grafiikalla niin taas esim. yleisö on selvästi pahvinukkeja jotka eivät liiku lainkaan. Seikka häiritsee, muttei ole mitenkään tuhoisa pelattavuuden suhteen. Paljon enemmän häiritsee kaiken kliinisyys - ainoat objektit jotka eivät ole autoja ja liikkuvat ovat törpöt, jotka ovi halutessaan kaataa. Se taas, että 480 kilometrin tuntivauhdilla syöksyvä Suzuki Escudo Pikes Peak Version osuu täysillä törppöön ja törppö vain lentää täysin ehjänä ei taas oikein vakuuta. Lisäksi melkein viidensadan kilometrin tuntivauhtia liikkuva auto voi hyvin osua noin vain toiseen ajokkiin ja tuloksena on vain liikeradan sekoittuminen. Tästä on kuulkaa realismi kaukana. Auringonlaskut ovat kylläkin hienoja katseltavaa, samoin myös ralliratojen pölypilvet ja saderatojen vesisuihkut. Ärsyttää kuitenkin pelata vaikkapa Trial Mountain -rataa kaksi tuntia putkeen ja joka kerralla on ilmassa leijuva ilmalaiva täsmälleen samassa paikassa.
Monipuolista, mein herr, monipuolista
Autoja on todella paljon. Alkaen C-luokan halpa-ajoneuvoista edeten aina vain ralli-autojen R-luokkaan asti on eri autoluokkia yhteensä viisi. Virittely kuitenkin kannattaa ja joskus on huvittavaa katsella kuinka Volksvagenin kupla kimittää eteenpäin 300 kilometriä tunnissa. Joskus virittely auttaa todella paljon, Suzukin superauto Escudo Pikes Peak Versionin alkuperäiset hevosvoimat ovat noin 800 tienoilla, mutta ne voi nostaa hyvin kalleilla ostoilla 1800 asti. Simulaatiotilassa käydäänkin erilaisia kilpailuja josta voi voittaa uusia autoja ja rahaa jolla voi - ostaa autoja ja viritellä niitä. Yksinkertaista. Virittely on taasen joskus absurdia, tekijöiltä on jäänyt jokin seikka huomaamatta. GT-One -nimisen auton voi virittää aivan naurettavuuksiin asti jolloin se ajaa parhaimillaan jopa 2200 kilometrin tuntivauhtia. Ännennopeuden ylittävä kilpailuajokkihan se vasta onkin jotain. Onko tämä oikeasti muka ‘The real driving simulator’?
Jos kyllästyy simulaatioon, voi ajaa noin vain arcade-tilassa niin paljon kuin huvittaa. Lisäksi peli tukee myös kaksinpeliä, kuin myös I-link -kaapelia, jota käyttäen voi osallistua peliin jopa 6 henkilöä. Siihen tarvitaan kuitenkin myös 6 televisiota, 6 konsolia, 6 peliä ja 6 ohjainta. Lisäksi I-link on aika harvinainen ja kallis kapistus.
Ajon voi myös katsoa uudestaan ja halutessaan sen voi tallentaa muistikortille. Aika monista ajeluista saa tarpeeksi legendaarisia, että ne voi katsoa uudelleen. Myöskin videon esitystapa vaihtelee musiikin mukaan - jos on musiikki vauhdikasta ja lentävää vaihtuvat myöskin kuvakulmat tiuhaan tahtiin ja lisäksi saattaa joskus iskeä myöskin täysin psykodeeliset värit vastaan.
Kaiken kaikkiaan...
...on GT3: A-Spec tavattoman vanhentunut peli. Se on graafisesti kaunis, mutta sen ainoa todellinen valtti on sen kesto. Sekin kääntyy sitä itseään vastaan, sillä täytyy kuluttaa satoja pelitunteja tahkomassa sitä eikä sitä jaksa sitkeinkään hemmo. Peli matkii liikaa itseään, se on kuin GT tai GT2 paitsi että ratoja on enemmän ja grafiikka on parempaa. Kannattaa odottaa joskus vuonna 2003 julkaistavaa Gran Turismo 4:sta, siinä kuulemma samalla radalla voivat sentään sääolosuhteet vaihtua...
Parempiakin kilpailuautopelejä on, mutta jos halajaa grafiikan, musiikin ja vauhdin perään niin miksei - onhan tämä epäkohdistaan huolimatta suhteellisen onnistunut tekele.
Gran Turismo 3: A-Spec
Heti ensivaikutelmalta on peli hyvin komea, intro-videossa kameraa siirtyy auton moottorista konepellin ulkopuolelle ja grafiikka on hätkähdyttävää. Intron musiikkikappale Just a Day on koko pelin paras - musiikkihelmiä löytyy pelistä yhteensä noin kuusi joka on ihan hyvä määrä. Intron vauhdikkuus, konepeltien kiilto sekä keskimäärin 320 km/h huristelevat vähintään 800 hevosvoimaiset ajokit tekevät hyvän vaikutelman. Itse peli ei yllä odotusten tasolle, mutta huono ei ole sekään.
Kliinisen kaunis
Heti aluksi huomaa, että kun itse rata ja autot ovat tehty suorastaan renderointi-tasoisella grafiikalla niin taas esim. yleisö on selvästi pahvinukkeja jotka eivät liiku lainkaan. Seikka häiritsee, muttei ole mitenkään tuhoisa pelattavuuden suhteen. Paljon enemmän häiritsee kaiken kliinisyys - ainoat objektit jotka eivät ole autoja ja liikkuvat ovat törpöt, jotka ovi halutessaan kaataa. Se taas, että 480 kilometrin tuntivauhdilla syöksyvä Suzuki Escudo Pikes Peak Version osuu täysillä törppöön ja törppö vain lentää täysin ehjänä ei taas oikein vakuuta. Lisäksi melkein viidensadan kilometrin tuntivauhtia liikkuva auto voi hyvin osua noin vain toiseen ajokkiin ja tuloksena on vain liikeradan sekoittuminen. Tästä on kuulkaa realismi kaukana. Auringonlaskut ovat kylläkin hienoja katseltavaa, samoin myös ralliratojen pölypilvet ja saderatojen vesisuihkut. Ärsyttää kuitenkin pelata vaikkapa Trial Mountain -rataa kaksi tuntia putkeen ja joka kerralla on ilmassa leijuva ilmalaiva täsmälleen samassa paikassa.
Monipuolista, mein herr, monipuolista
Autoja on todella paljon. Alkaen C-luokan halpa-ajoneuvoista edeten aina vain ralli-autojen R-luokkaan asti on eri autoluokkia yhteensä viisi. Virittely kuitenkin kannattaa ja joskus on huvittavaa katsella kuinka Volksvagenin kupla kimittää eteenpäin 300 kilometriä tunnissa. Joskus virittely auttaa todella paljon, Suzukin superauto Escudo Pikes Peak Versionin alkuperäiset hevosvoimat ovat noin 800 tienoilla, mutta ne voi nostaa hyvin kalleilla ostoilla 1800 asti. Simulaatiotilassa käydäänkin erilaisia kilpailuja josta voi voittaa uusia autoja ja rahaa jolla voi - ostaa autoja ja viritellä niitä. Yksinkertaista. Virittely on taasen joskus absurdia, tekijöiltä on jäänyt jokin seikka huomaamatta. GT-One -nimisen auton voi virittää aivan naurettavuuksiin asti jolloin se ajaa parhaimillaan jopa 2200 kilometrin tuntivauhtia. Ännennopeuden ylittävä kilpailuajokkihan se vasta onkin jotain. Onko tämä oikeasti muka ‘The real driving simulator’?
Jos kyllästyy simulaatioon, voi ajaa noin vain arcade-tilassa niin paljon kuin huvittaa. Lisäksi peli tukee myös kaksinpeliä, kuin myös I-link -kaapelia, jota käyttäen voi osallistua peliin jopa 6 henkilöä. Siihen tarvitaan kuitenkin myös 6 televisiota, 6 konsolia, 6 peliä ja 6 ohjainta. Lisäksi I-link on aika harvinainen ja kallis kapistus.
Ajon voi myös katsoa uudestaan ja halutessaan sen voi tallentaa muistikortille. Aika monista ajeluista saa tarpeeksi legendaarisia, että ne voi katsoa uudelleen. Myöskin videon esitystapa vaihtelee musiikin mukaan - jos on musiikki vauhdikasta ja lentävää vaihtuvat myöskin kuvakulmat tiuhaan tahtiin ja lisäksi saattaa joskus iskeä myöskin täysin psykodeeliset värit vastaan.
Kaiken kaikkiaan...
...on GT3: A-Spec tavattoman vanhentunut peli. Se on graafisesti kaunis, mutta sen ainoa todellinen valtti on sen kesto. Sekin kääntyy sitä itseään vastaan, sillä täytyy kuluttaa satoja pelitunteja tahkomassa sitä eikä sitä jaksa sitkeinkään hemmo. Peli matkii liikaa itseään, se on kuin GT tai GT2 paitsi että ratoja on enemmän ja grafiikka on parempaa. Kannattaa odottaa joskus vuonna 2003 julkaistavaa Gran Turismo 4:sta, siinä kuulemma samalla radalla voivat sentään sääolosuhteet vaihtua...
Parempiakin kilpailuautopelejä on, mutta jos halajaa grafiikan, musiikin ja vauhdin perään niin miksei - onhan tämä epäkohdistaan huolimatta suhteellisen onnistunut tekele.