Syksy valitus

[K-chan]

Tässä tällainen syyspäivän väsäys, syksyisin minä alan runoilemaan..tiedä häntä onko tämäkään niin kummoinen, mutta pala minua kuitenkin.


Kävellessäin polulla pimeällä
katson ympärillein ma vain
huomaan vuodenaikain vaihtuvain
Lehdet kultaan verhoutuu ja
niiden tanssi jatkuu aina vain

Paljon vihreää ja kultaa
ma edessäni nään
Punaisen hehkuvaan ruskaan
vaihtui vehreys.
Sinne meni kesä ja nyt täällä on jo syys

Muuttolinnut lentävät kauas etelään
tänne minä yksinäinen
aina saada jään
Ne linnut eivät koskaan
sano hyvästi, ja silti aina
ne palaavat takaisin kevääksi.

Kesäissä puutarhassa vallitsee
kuoleman hiljaisuus
Äänikään ei värähdä,
on tässä salaisuus.

Milloin vehreys vaipuu ruskaan,
näin kaikki kuolee pois.
Syksyn tieltä minäkin
lähtisin näin pois.
Ahtojääkin pian nää meret verhoaa
ja lumivaipan lailla pehmentää maisemaa.

Puutarhassa raikui nauru vielä
lämpöinen, mutta
kylmyys ja kuolema korjasivat sen.

Odotan ja kaipaan ma
uutta kevättä.
Syksyn tullen kuolen
makin ja varton, varton ma vain!

Tule rakas kevät! Ei paha talvi lain!!

[Chastity Rowan]

Taidat todella olla kesästä pitävä otus. Kaunista ja surullista oli mielestäni tää. Runo joka koskettaa myös munkin sisimpää. :D Heh heh mullakin rupee runosuoni sykkimään kun lueskelen teidän muiden runoja.

[Mirandos]

Ihana runo!
minun lempi aihe runon lukemiseen on juuri syksy. Luehan joskus hectorin Länsituuli, niin saat myötäisiä ajatuksia runoosi :)

[Deux]

Juu, onhan se kamalaa kun tuo syksy tuli. Mutta kyllä minä (ainakin) tykkään tuosta runostasi, vaikka se syksyinen onkin..

Rimmaakin kivasti nuo loput. Minulle ainakin tuottaa eniten harmaita hiuksia juuri se että kuinka saisin loput rimmaamaan :/.
Ei siinä mitään: hieno runo :). Lisää vaan tuollaista (ja parempaakin, koska ainahan on parannettelun varaa..).