PDA

View Full Version : Runo: Rakas



Purity
14.10.2002, 21:38:07
Omistettu eräälle henkilölle, mutta enpähän kerro kenelle. En jaarittele enempää, lukekaa ja mielellään myöskin kommentoikaa.

Olet olkapää jota vasten itkeä,
olet lohdun tuoja surun hetkellä,
olet lämmin syli joka takaa turvani,
olet aina täällä kun sinua tarvitsen.

Katson silmiisi ja hukun niihin,
en enää huomaa ajan kulua,
en tahdo poistua tästä hetkestä,
en tahdo poistua sinun luotasi,
kätesi kietovat minut syliisi,
suljen silmäni ja olen iloinen

Sinuun voin aina turvautua,
sinulle voin kertoa syvimmät salaisuuteni,
sinä aina minua kuuntelet,
sinulle voin luottaa rakkauteni.

Surun onnistut aina ajamaan pois
ja hymyn tuomaan kasvoilleni,
ja huomaamattani liikkuvat huulemme lähemmäs,
ja huomaamattani kyyneleet kaikkoavat,
Olet ainoa johon voin todella luottaa,
ainoa joka todella ymmärtää.

Kunnes viimein herään ja huomaan ettet ole vierelläni,
ethän ole koskaan täällä oikeasti ollutkaan.

Welc
14.10.2002, 22:41:02
Originally posted by Purity
suljen silmäni ja olen olen iloinen

Erhe, erhe!

- Welc

Katsos vaan, niinpäs onkin. Tämän siitä taas saa kun yrittää puhua puhelimessa samaan aikaan kuin kirjoittaa. *korjaa*

Kiitos muuten erittäin kattavasta ja laajasta kommentistasi, tuon kaltaisia hienoja arviointeja toivoisi kyllä näkevän täällä useamminkin runoista. - Purity

Ei kestä. - Welc